Viestejä toiselta puolelta

Teksti ja kuvat Sisko Sinilintu

Isoäitini kuoli leikkauspöydälle vuonna 1995. Eräänä iltana nukkumaan mennessäni mietin häntä tiiviisti. Pohdiskelin, miksi häntä ei oltu hoidettu tarpeeksi ajoissa. Vatsasta oli löytynyt pitkälle edennyt syöpä. Kuolemansyytutkimus oli vielä kesken.

Rupesin itkeä nuppaamaan liikuttuneena. Yllättäen saan henkisen näyn. Mummo ilmestyy henkitasolta ja sanoo telepaattisesti: ”Älä itke Sisko, minulla on täällä oikein hyvä olla.”

Tunnistin hahmon mummoksi, vaikka se ei lainkaan muistuttanut sitä fyysistä ihmistä, joka hän eläessään oli. Hurjannäköisellä hahmolla oli kasvojen ja pään peittona eläi men kallo pitkine sarvineen. Hahmon koko vaikutti valtavalta ja se kääntyi korostuneen rauhallisesti minuun päin sanomaan sanansa. Laajan viitan liepeet heilahtelivat hitaasti hänen mukanaan. Sisäinen voima välittyi olennosta, jonka ymmärsin hänen sielukseen. En pelännyt.

Noina vuosina tietoni henkisistä asioista oli vaatimaton. Tiesin näyn saadessani kuitenkin vaistomaises ti, että mummoni oli sisimmässään jonkinlainen tietäjä. Hänellä oli sel vännäkemisen kykyä, josta sain kuulla tarkemmin vasta myöhem min. Mummollani oli jonkinlaisia parantajan kykyjä. Tiesin, että minäkin olin jonkinlainen tietäjä – vaikka ihmettelin, miten se oli mahdollista. Aloin vasta tunnistaa herkkyyttä ni noina aikoina. Minua heräteltiin henkisyyteen monin eri tavoin, sain muistikuvia edellisistä elämistäni. Uskoakseni tästä syystä mummo halusi näyttää minulle juuri tämän olemuspuolen itsessään. Kokemus auttoi nostamaan minussa esiin jo tain sellaista, joka oli piilossa.

Vähän varovainen olin pitkään tästä puhumaan kenellekään, kun ajattelin että mikäs tietäjä minä olen – en lyö rumpua enkä vajoa transsiin. Maalasin kuitenkin mummon inspiroimana taulun ”Tietäjä”. Shamanismi kiinnosti tuohon aikaan muutenkin.

Tietäjä, 39x47cm, akryyli 1996

Kuva: Sisko Sinilintu

En ole kovinkaan paljoa harjoittanut shamanismia mm. rummun kanssa. Voimaeläinten ohjaus ja muut jutut tuntuvat kuitenkin luonnollisilta. Liukuminen henkisyyden eri ”lajien” välillä on minulle helppoa. Kristus kuuluu elämääni siinä, missä viehätys shamanismiinkin. Näistä inspiraatioista ja kokemuksistani sielunrakenteeni eri tasoista olen tehnyt digital art -työn ”Moniulotteinen sielu”.

Moniulotteinen sielu, digital art 2020

Kuva: Sisko Sinilintu

Isäni kuoli tämän vuoden toukokuussa; hän oli edellämainitun mummoni poika. Isällä oli herkkyyttä nähdä kuolleita ja saada ennakkovaroituksia. Hän suhtautui kokemuksiinsa hämmentyneenä. Hän on pelastanut meidän perheen 70-luvulla tulipalolta, kun pistäytyi kotona kesken työpäivän intuition saadessaan. Silitysrauta oli jäänyt päälle ja vakavaa anemiaa poteva, väsynyt vaimo nukkui sängyllä.

Isä sai ennakkoaavistuksia muitakin; eräs niistä pelasti hänen omankin henkensä. Hänelle annet tiin henkitasolta 70-luvulla lottorivi, johon satsaaminen olisi merkinnyt viikon palkkaa. Köyhänä miehenä isä ei uskaltanut riskeerata ja voitto meni toiselle. Rivi oli oikea.

Isän tragedia oli, että hän ei hyväksynyt henkimaailman olemassaoloa eikä sen vuoksi henkisiä lahjojaankaan. Onneksi hän osasi jossain määrin kuunnella aavistuksiaan ja vaistojaan.

Minulla on ollut henkitason kokemuksia lapsesta asti. En mene tässä niihin enempää. Isäni on ilmestynyt useita kertoja minulle ja sisarelleni kuolemansa jälkeen. Olemme jutelleet asioista hänen kanssaan. Isä on antanut jopa kommentteja kotitalon myyntiin.

Olen kokenut tietenkin surua. Eräänä iltana podin kovia sydänkipuja. Olin ryhtymässä hieromaan käsivarren sydänmeridiaania, kun isä tuli paikalle. Kokemus oli hyvin fyysinen. Tunsin selkeän kosketuksen päälaellani ja toisen olkavarrellani. Samassa voimakas, pehmeä energia humpsahti kehoni läpi. Sydänkipu oli poissa. Isä sanoi antaneensa ”isän siunauksen” minulle. Tiedän, mihin asioihin tämä siunaus liittyy. Isä haluaa auttaa rajan takaa.

Koska isäni kuolema on niin tuore, ajatukseni menevät hänen luokseen usein. Pohdin kuolemaa ja henkimaailmassa elämistä. Minulle on ollut jonkinlainen yllätys kokea isän henkinen kypsyys, joka ilme nee rajan takaa. Hän oli nopeasti tietoinen monista seikoista, vaikka ei taivaaseen uskonutkaan. Luulen, että isä ei vain osannut erottaa uskontoa ja henkikokemuksia toisistaan. Asenteet rajoittavat monia nuorempiakin suhtautumasta avoimesti elämän moninaisuuteen.

Isän maallinen persoona omine piirteineen on myös tullut läpi. Hän kävi pelleilemässä sisa reni selän takana jo siunaustilaisuudessa kirkossa. Isä vehkeili itsensä kustannuksella, lommotti poskiaan ja heilutti jalkojaan. Tämä kaikki varmaankin siksi, että hän kuoli kovassa kuumeessa ja jalkojen alkaessa jo saada kuoliota. Ilo vapautumisesta oli heti selvä. Paljon muitakin kokemuksia isän persoonasta ja myös hänen rajoituksistaan olemme saaneet aistia rajan takaa.

Tämä on ollut kauneuden ja pyhyyden aikaa. Isän kuolema ja hänen hautajaisensa tuntuivat paratiisinomaisilta päiviltä, kun luonto kukki. Voimakas valo on ollut läsnä. Menetyksen haikeutta olen kuvannut digital art -työssä ”Niin katoavat nuo päivät”.

Niin katoavat nuo päivät, digital art 2020

Kuva: Sisko Sinilintu

Mieheni Esa saa myös viestejä. Hän oli myöhään illalla mennyt ulos tupakalle ja miettinyt isääni; miten mahtaa appiukko voida? Esa sai intuition katsoa taivaalle. Siellä oli outo, iso repeämä mustien pilvien keskellä ja siitä pääsi auringon valoa läpi. Tuossa valoaukossa seisoi tikku-ukon näköinen hahmo, jolla näytti olevan isot jalat. Kädet osoittivat ylös.

Leuat loksahtelivat auki, kun näytimme kuvaa perheelle. Mikä sopisikaan paremmin isäni huumoriin, isoihin kumisaappaisiin (joilla hän treenasi lihaskuntoa) ja persoonaan – kuin iloisena heiluva tikku-ukko. Samanlaisia olivat hänen piirustuksensakin.

Sisko Sinilintu

graafinen suunnittelija, kuvataiteilija, kirjoittaja, energiatyöläinen

New Paradigm MDT basic teacher & 13 D healer (ent. Shamballa MDH)

040-7429965 | shamballaspirit@gmail.com

http://shamballaart.wordpress.com/

https://www.facebook.com/SiskoSinilintuArt/