Äär e t ön І syyskuu 2020
Niin katoavat nuo päivät, digital art 2020
Viestejä toiselta puolelta teksti ja kuvat sisko sinilintu
I
SOÄITINI kuoli leikkauspöydälle vuonna 1995. Eräänä iltana nukkumaan mennessäni mietin häntä tiiviisti. Pohdiskelin, miksi häntä ei oltu hoidettu tarpeeksi ajoissa. Vatsasta oli löytynyt pitkälle edennyt syöpä. Kuolemansyytutkimus oli vielä kesken. Rupesin itkeä nuppaamaan liikuttuneena. Yllättäen saan henkisen näyn. Mummo ilmestyy henkitasolta ja sanoo telepaattisesti: ”Älä itke Sisko, minulla on täällä oikein hyvä olla.”
12
Tunnistin hahmon mummoksi, vaikka se ei lainkaan muistuttanut sitä fyysistä ihmistä, joka hän eläessään oli. Hurjannäköisellä hahmolla oli kasvojen ja pään peittona eläimen kallo pitkine sarvineen. Hahmon koko vaikutti valtavalta ja se kääntyi korostuneen rauhallisesti minuun päin sanomaan sanansa. Laajan viitan liepeet heilahtelivat hitaasti hänen mukanaan. Sisäinen voima välittyi olennosta, jonka ymmärsin hänen sielukseen. En pelännyt. Noina vuosina tietoni henkisistä asioista oli vaatimaton. Tiesin näyn saadessani kuitenkin vaistomaises-
ti, että mummoni oli sisimmässään jonkinlainen tietäjä. Hänellä oli selvännäkemisen kykyä, josta sain kuulla tarkemmin vasta myöhemmin. Mummollani oli jonkinlaisia parantajan kykyjä. Tiesin, että minäkin olin jonkinlainen tietäjä – vaikka ihmettelin, miten se oli mahdollista. Aloin vasta tunnistaa herkkyyttäni noina aikoina. Minua heräteltiin henkisyyteen monin eri tavoin, sain muistikuvia edellisistä elämistäni. Uskoakseni tästä syystä mummo halusi näyttää minulle juuri tämän olemuspuolen itsessään. Kokemus auttoi nostamaan minussa esiin jotain sellaista, joka oli piilossa.
