Taivaan portit ovat aina avoinna (Tuulikki Halosen runo)

Runo Tuulikki Halonen

Tunne, joka jättää sieluun jäljen

avaa oven

johonkin tuntemattomaan tilaan...

Hiljaisuus näyttelysalissa

kantaa mystiseen kokemukseen:

Voin aistia, kuinka menneisyys

puhuu tämän ajan kieltä...

Taiteentekijät

ovat jättäneet sielunsa oven auki,

joten enkelit vievät minut

ikuisuuteen,

jonne meditatiivinen tila

avaa tien.

Ulkona ukkonen takoo

taivaan porttia.

Pyhä Pietari on vanhetessaan

unohtanut

miten kuunnellaan.

Odotan pilviaidan takana

ja sisälle menen kolkuttamatta.

Koverran pilveen kolon,

josta ryömin, kun

Pyhä Pietari katsoo koilliseen.

Suuret pisarat valuvat

Hänen kiharoistaan, jolloin

on pyyhittävä vedet silmistä

ja suortuvista.

Ja äkkiä

Minä Olen sisällä, eikä Hän

huomaa, mistä tulin.

Pyhä Pietari hymyilee lempeästi:

Tervetuloa!

Taivaan portit ovat aina avoinna

etsijän käydä sisälle...