Ä är e tö n І syyskuu 2020
Taivaan portit ovat aina avoinna Runo: Tuulikki Halonen Tunne, joka jättää sieluun jäljen avaa oven johonkin tuntemattomaan tilaan... Hiljaisuus näyttelysalissa kantaa mystiseen kokemukseen: Voin aistia, kuinka menneisyys puhuu tämän ajan kieltä... Taiteentekijät ovat jättäneet sielunsa oven auki, joten enkelit vievät minut ikuisuuteen, jonne meditatiivinen tila avaa tien. Ulkona ukkonen takoo taivaan porttia. Pyhä Pietari on vanhetessaan unohtanut miten kuunnellaan. Odotan pilviaidan takana ja sisälle menen kolkuttamatta. Koverran pilveen kolon, josta ryömin, kun Pyhä Pietari katsoo koilliseen. Suuret pisarat valuvat Hänen kiharoistaan, jolloin on pyyhittävä vedet silmistä ja suortuvista. Ja äkkiä Minä Olen sisällä, eikä Hän huomaa, mistä tulin. Pyhä Pietari hymyilee lempeästi: Tervetuloa! Taivaan portit ovat aina avoinna etsijän käydä sisälle... 19
