Äär e t ön І kesäkuu 2020
Unohdettu Kantaja Säde sivaltaa pupilliin jatkuva pakokauhun tila alkaa viimein varista maan värinä jalkapohjissa vaimenee laskeutuu niin kuin laskeutuu tuhka hiiltyneen metsän iholle häikäilemättömästi jyräävä höyryveturi puskee kipinöivillä kiskoilla kiitää pitkin nousevaa käyrää error, warning, sos! ehtyy painovoima ja suuret kuuset rojahtavat ryteikköön error, warning, sos, henki haukkoo, salpautuu ja lakoaa kuten kaikki elonkiertonsa loppuun kulkeneet tyrehtyneet virrat ... Jokaisen tragedian alla hengittää herkät versot varjoissa kasvaneet me näemme maailman niin että kun kiintopisteemme kaatuu kun voittaja kuolee maailma loppuu koska tuo voittaja on kaventanut huomiokenttämme näkemään vain itsensä
18
mutta nyt, katsokaa kohottavat päätään hekin joiden et muistanut olevan jotka odottivat tilaa
emmekä me ole se minkä voit kapealla kiikarilla nähdä vaan kaikki se ympäröivä huomion reunoilla elävä
tilaa, jota ei voi taistelemalla saada kannattelevien käsien verkko pyhä kosminen äiti tilaa, joka hengittää ottamassa kiinni kaatuvan soturin tilaa hengittää joka vasta kuolemansa hetkellä kuulee hänen itkunsa ... Ei maailma pääty vaikka aika ajaisi veturimme ohitse eikä nouseva käyrä ole ainoa joka täällä kasvaa kehittyy
–Marleena Lehtimaa–
