Pääkirjoitus - Oletteko kuulleet arkienkeleistä?

Oletteko kuulleet arkienkeleistä?

Joskus voi kuulla ihmisten puhuttavan ”arkienkeleistä”. Hetkinen, eikö enkelit ole niitä ylväitä valoa hehkuvia siipiveikkoja, joiden sanotaan oleskelevan (ainakin enimmäkseen) korkealla pilvissä? Miten voisi ajatellakaan moisen olennon laskeutuvan meidän tavisten maallisten huolien täyttämään elämään? Ketä ovat arkienkelit?

Sinä, ystäväni, voit aivan hyvin olla arkienkeli. Voit näyttäytyä muille ylimaallisen lämmintä valoa ja täyttä rakkautta loistavana hahmona ja elää korkeamman johdatuksen tiellä. Yritän kertoa omien oivalluksieni kautta.

Yksi päivä – aivan tavallinen arkipäivä – olin matkalla töistä kotiin. Yhtäkkiä sain jostain oivalluksen, joka soi päässäni kutakuinkin seuraavasti: sisälläni on tiedostava, syvällisesti oivaltava, universaalilla skaalalla rakastava olento, joka on sekä heijastus kaikesta olevasta, että peili kaikelle olevalle. Vuosia olen pitänyt tuon ”henkisen minäni” vankeudessa, ajatellen että normaalielämässä ei ole soveliasta näyttää vilpittömyyttä ja kun on kiltti kanssaihmisille (ilman että haluaa heiltä jotain), se koituu vielä itselle kohtaloksi. Yhteiskunnan arvot kun ovat kovia, pinnallisia ja egon hyötyyn tähtääviä; jos teet hyvää toiselle, ilman että hyödyt siitä itse jotakin, sinua pidetään yksinkertaisesti tyhmänä tai vähintäänkin outona.

Mutta sitten kiinnitin huomiota, miten vähän on ihmisiä, jotka uskaltavat välittää. Vaikka sisällä olisikin pieni kipinä tehdä vilpittömästi hyvää, sitä ei pidetä normaalina, eikä toteuteta.

Joten päätin olla epänormaali.

Joten päätin olla epänormaali. Jonkun on näytettävä esimerkkiä, käytösmallia jonka toiset voivat kopioida. Päätin ottaa henkisen minäni arkielämään mukaan. Uskaltaa puhua asioista avoimesti. Uskaltaa kehua toisia. Uskaltaa myös sanoa, jos jokin ei tunnu hyvältä. Kiittää muita sydämeni kyllyydestä – vaikkakin mitättömän tuntuisista asioista. Uskaltaa välittää. Puolustaa oikeudenmukaisuutta.

Henkisiä oivalluksia voi tulla helposti myös arkielämässä, jopa odottamattomissa tilanteissa – jos vain sallii itsensä nähdä ne. Itse olen nähnyt johdatuksen merkkejä viime aikoina juurikin arkisissa tilanteissa (huolimatta siitä, että pyrin meditoimaan päivittäin, käyn ”voimapaikoissa” yms).

Pari esimerkkiä: istuin junassa ja mietin itsekseni ykseyttä ja miten kaikki liittyy kaikkeen. Samalla hetkellä kiinnitin huomiota kahteen naiseen, jotka istuivat edessäni – toisella oli uskomattoman kauniit ruskeat silmät, toisella uskomattoman pitkät ja tuuheat ripset. Käänsin päätä ja toisella penkkirivillä istuvalla naisella oli tismalleen saman turkoosin sävyiset silmälasit, kuin vieressä istuvan miesmatkustajan kännykkäkuoret – ja heidän takana näkyi selin henkilö, jonka takki oli niin ikään tätä samaa väriä. Kaikki linkittyy kaikkeen.

Toisena päivänä olin kävelemässä Pasilan juna-asemalle ja mieleen tuli tuo aikaisempi tapahtuma sekä ajatus ”merkkejä on kaikkialla, jos niitä vain haluaa huomata”. Ja samalla hetkellä huomasin jalkojeni alla pienen hopean värisen lootuksen kukan (liekö jonkun rikkimenneen korun osa tai solki) – symbolina lootus on juurikin korkeamman johdatuksen merkki.

Joten, kokeile sinäkin ottaa sisäisen enkelisi mukaan jokaiseen päivään. Uskon, että saat elämääsi uuden ulottuvuuden ja kaikki hyvä sinussa pääsee loistamaan, kuten kuuluukin. Myös johdatusmerkkien määrä lisääntyy. Ihminen on myös onnellisimmillaan saadessaan olla aito itsensä.

Mutta nyt, tervetuloa uuden Äärettömän pariin – innostavia lukuhetkiä!

Anni Salminen