Äär e t ön І maaliskuu 2019
Tiesitkö suolasta?
Suolan historiaa teksti rita apuli
kuvitus pixabay.com
M
ark Kurlansky kertoo kirjassaan Suola. Eräs maailmanhistoria (alkuteos 2002), miten suola on vaikuttanut kokonaisten kansojen historiaan ja aiheuttanut jopa sotia. Kiinalaiset, roomalaiset, ranskalaiset, venetsialaiset ja Habsburgit rahoittivat sotimisensa suolasta saamillaan tuloilla ja pitkään sotilaat ja työläiset saivat palkkansa suolassa. Suolan etsintä, kerääminen ja kuljetus innoittivat insinöörejä ja kemistejä joka puolella maailmaa yhä uusiin keksintöihin. Suolan käyttö ja kysyntä alkoi lisääntyä maanviljelyksen alettua ja kotieläinten pito lisäsi suolan tarvetta entisestään. Siitä tuli välttämätön hyödyke, jonka saanti oli vaikeaa ja kallista. Varsinkin täällä Pohjois-Euroopassa suolan saanti oli monen mutkan takana ja välillä se oli kultaakin kalliimpaa. Vielä 1900-luvulle asti suolaa etsittiin kiivaasti, mutta nykyisin geologit ovat selvittäneet, että suolaa löytyy lähes joka paikasta eikä sitä enää pidetä tärkeänä vaurauden lähteenä. Keskiajalla suolatun sillin ja turskan merkitys rahvaan ensisijaisena ravinnonlähteenä kasvoi. Tämä taas edellytti valtavia määriä suolaa. Itäja Pohjanmeren rantavaltiot tulivat täysin riippuvaisiksi lähinnä Keski- ja
26
Etelä-Euroopasta saatavasta suolasta voidakseen hyödyntää valtavia kalansaaliitaan. Nykyisinhän asia on aivan toisinpäin. Suolaa kyllä riittää, mutta kaloja ei ole. Suolan säästämiseksi kalaa myös savustettiin ja hapatettiin. Euroopan suurimmat suolakaivokset ovat Saksan ja Itävallan rajalla sijaitsevan Dürrnbergin vuoren uumenissa ja Puolassa Krakovan lähellä. Wieliczkan suolakaivos on turistinähtävyys edelleenkin ja siellä on kokonainen kappeli, jota koristavat erilaiset suolasta tehdyt patsaat, tanssisali ja suolakaivosorkesteri. Englannissa Cheshiressä suolaa kaivettiin niin innokkaasti, että maa alkoi pettää talojen alta. Intian itsenäistymistaistelu alkoi sekin suolasta, sillä siirtomaahallinto oli kieltänyt paikallisia jopa keräämästä luonnollisesti muodostunutta suolaa meren rannalta. Gandhin ensimmäinen julkinen protesti oli rikkoa Britannian suolalakia keräämällä palanen kuivunutta suolaa Dandissa, Gujaratin niemimaan rannikolla. Jos saisimme valita suolan ja kullan väliltä, valitsisimme varmasti kullan. Suolaahan voi ostaa mistä tahansa, eikä hintakaan päätä huimaa. Mutta jos suolaa ei olisi saatavilla, se
saavuttaisi nopeasti kultaakin korkeamman arvon. Näin oli ennen, jolloin suolaa oli monin paikoin vaikea tuottaa ja hankkia. Ihmiset pelkäsivät suolan puutetta jopa paljon enemmän kuin me pelkäämme öljyn tai juomaveden loppumista nykyään. Suola on perustava elementti sivilisaatiossamme, sen eloonjäämisessä ja kehityksessä. Se on oleellinen osa elollista elämää: ihmisiä, eläimiä ja jopa kasveja. Se on osa kehoamme ja osa ravintoamme. Suola oli ensimmäisiä kaupankäynnin kohteita. Sen ympärille rakennettiin teitä, satamia ja kaupunkeja. Se, jolla kulloinkin sattui olemaan suolamonopoli, hallitsi muiden ihmisten elämää. Suolakaupan ansiosta kehittyi ”suolatiet”, joita pitkin suolakauppiaat kuljettivat suolaa ja myivät sitä paikoissa, joissa suolaa oli mahdoton saada. Foinikialaiset kauppasivat suolaa Välimeren maissa ja he olivatkin tiettävästi nykyisen tyyppisen maailmankaupan ensimmäisiä harjoittajia. Suolakauppa muodostuikin talouden peruspilariksi tuhansien vuosien ajan. Kreikkalaiset vaihtoivat suolaa orjiin. Uppiniskaisten ja muuten epäsopivien orjien kohtaan
