Äär e t ön І maaliskuu 2019
∞
kirja-arvostelut
V
uosikymmenien ajan olen läheltä seurannut rajatiedon ym.henkisten kirjojen julkaisumarkkinoita. Koskaan ei Suomessa kirjojen teko ja erityisesti rajatiedon kirjojen julkaisu ole ollut niin helppoa kuin tänä päivänä. Uskallan väittää, että suurimmat esteet ovat herkkien kokijoiden korvien välissä. Samoin kaikilla ei ole perustaitoja tai -rahoitusta lukukelpoisen kirjan tekemiseen. Myös on kaksi eri asiaa kirjoittaa käsikirjoitus ja toisaalta olla valmis kaikenlaiseen palautteeseen, joka Suomen oloissa voi olla sekä positiivista että negatiivisen tyrmäävää. Aloitimme yli vuosikymmen sitten Suomen Ufotutkijoissa nettifoorumin, jossa myös nimimerkkikirjoitukset olivat sallittuja. Pian ajauduimme umpikujaan, koska liian monet eivät tajunneet henkistä vastuutaan. Julkaisijan on mahdoton tietää, missä liemissä nimimerkkikirjoittaja solvauksiaan jakelee. Aikaa myöten ja lainsäädännön tiukentuessa rajatiedon kansakin alkaa ymmärtää, että kunnianloukkaus on kunnianloukkaus ja lainvastaista riippumatta siitä, onko törkeys lauottu ilman nimeä tai nimimerkin suojassa. Eli nettisivuillakin niiden ylläpitäjien tulisi vaatia, että edes moderaattorilla olisi kirjoittajan oikea nimi ja yhteistiedot. Mainiossa yhteiskirjassamme "Keitä me olemme?" (KustannusHD 2017, 13 kirjoittajaa) varsinainen päähenkilö, viisaiden henkien vuoropuhelua kanavoinut sähköasentaja, jäi viime hetkillä kokonaan pois kirjan nimiluettelosta.
6
Tapani Koivula
Silti kirjassa on viisaat ohjeet Maa-planeetan ja ihmiskunnan pelastamiseksi – avaruusolentojen myötävaikutuksella (tätä tosin ei edes Ultran paras kirja-arvostelija Tuula Pelttari ollut ymmärtänyt). Yksi varteenotettava julkaisija on Mediapinta, josta itselläni on kokemusta "Sininen huivi" -romaanini julkaisijana (siinä ehkä tärkeintä rajatietoa 1700-luvulla eläneen tiedemies-meedion Emanuel Swedenborgia koskeva luku).
Mediapinnan runokirjat
Anni Kultajoki: "Postilaatikossa 69" Mediapinta 2018 Runokirjassa on 60 runoa, joista useimmat keskittyvät herkälle alueelle: selvästikin runoilijan henkilökohtaisiin rakkausrunoihin. Ehkä niistä on nuoren naisen hyvä aloittaa. Tuntien Annin laajan maailmankuvan ensimmäisessä kirjassa hiotun kirjoitustyylin kautta on helpon luontevaa avartaa aihepiiriä seuraavissa kirjoissa. Kaapelin Joulumarkkinoilla sain sisäpiiritietoa, että Suomen menestynein rajatietokustantaja Basam Books on vakavasti kiinnostunut Annin tulevista käsikirjoituksista.
Tässä tyylinäyte Anni Kultajoen runokirjasta: 21.12.2012 Minä selvisin Maailmanlopusta Onko muita? Minä heräsin onnettomana Aamutuimaan Onneton, mutta selvinnyt Hengissä Maailmanlopusta Yksi kalenteri loppui Ja niin loppui kellostani Patteri Yksi ainoa Selvinnyt.
Anmari Salmela: "Kuin hopeisin jousin" Mediapinta 2019 Runokirja kuuluu samaan Runokirjat-sarjaan kuin Kultajoen kirja. Myös sivumäärä on samaa luokkaa, alle 100s. Anmari Salmela, joka on yhteiskirja "Keitä me olemme?" kirjailijoita, on hiljattain julkaissut myös romaanin "Meri se on eikä puro" (BoD 2017). Aihepiiriltäänkin rikasta runokirjaa rytmittävät monivärivalokuvat, jotka ovat Salmelan omia taideluomuksia. Runokirjaa lukiessa herää kysymys, miksi kirjoissa ei useamminkin olisi kuvitusta.
