Arkistokamera umbanda

Arkistokamera 2009

Umbanda - Brasilialainen uskonto

Š Helinä Rautavaaran museo

www.helinamuseo.fi

2009

Helinä Rautavaara Brasiliassa 1963; 1969-71 Helinä Rautavaara kuvasi arkistokameran kuvat Brasilian opintomatkoillaan vuosina 1963-1964 ja 1969-1971. Matkoilta syntyi laaja kuvakooste "Sincretismo afro-brasileiro".

Rautavaara kirjoitti 416:aan kuvaan 60:n konekirjoitussivun esittelyn taustaksi tutkimusaineistoonsa. Tämä portugalinkielinen teksti käsitteli Bahían, Río de Janeiron sekä Koillis-Brasilian kansanelämää ja uskontoja.

Rautavaara kuvasi värikkäitä candomblerituaaleja, capoeiraa, sambaa ja tavallisia kadun ihmisiä. Näyttely Sincretismo afro-brasileiro oli esillä Suomessa vuonna 1984. Se oli malli Rautavaaran myöhemmille näyttelyille ja esitelmille.

Umbanda: brasilialainen uskonto Helinä Rautavaaran ottamassa kuvassa on caboclo Pedra Preta ja cabocla Iracema umbandaseremoniassa Rio de Janeirossa 1960luvulla. Caboclojen uskotaan olevan Amazonian alueella ennen eurooppalaisten tuloa eläneiden intiaanien henkiä. Caboclojen tietäjien ja parantajahenkien asuinsijaksi mielletään myyttinen Jurema, josta he saapuvat ihmisten pariin umbandarituaalissa.

Umbandarituaali Umbandatemppelin julkinen tila on jaettu kahtia.

Sen halkaisee alttarialueelle johtava käytävä penkkirivistöjen keskellä. Alttarille on sijoitettu useita pyhimyspatsaita ja risti sekä lisäksi muita hahmoja: intiaaneja ja tummaihoisia miehiä, naisia ja lapsia esittäviä patsaita.

Yksi toisensa jälkeen henget laskeutuvat temppeliväen keskuuteen ottaen haltuunsa ihmisen ruumiin laulujen, atabaque-rumpujen ja taputusten tahdissa. Henget puetaan ja heitä tervehditään asianmukaisella tavalla.

Henget selvittävät apua etsimään tulleiden ihmisten ongelmien syitä ja antavat neuvoja niiden ratkaisemiseksi. Kiitokseksi heille tarjotaan kukkia, makeisia ja hedelmiä.

Umbandan kolmiosainen todellisuus Umbandan kolmiosaisen maailmankuvan mukaan ylimmässä, astraalitodellisuuden kerroksessa asuu monia olentoja, kuten orixájumaluuksia. Näillä on sekä katolilaisten pyhimysten että afrikkalaisten orixaiden piirteitä.

Ylhäällä on myös muinaisten intiaanien ja afrikkalaisten orjien henkiä.

Keskimmäistä kerrosta, Maata asuttaa ihmisten lisäksi henkiä, joihin saa yhteyden umbandan rituaalien avulla. Alimpaan kerrokseen kuuluvat exút. Näitä pidetään kehittymättöminä, haitallisinakin henkinä. Candomblessa, jossa jorubakulttuurin vaikutus on selvempää kuin bantuväritteisessä umbandassa, exuiden palvontapaikat ovat ulkona.

Preto velhot Preto velhot mielletään hyväntahtoisiksi ja avuliaiksi siirtomaa-ajalla eläneiden mies- ja naisorjien hengiksi. Heitä puhutellaan tuttavallisesti vanhempina, isovanhempina, täteinä ja setinä. Preto velhot asuvat myyttisessä Aruandassa, joka yhdistetään nykyisen Angolan Luandaan. Luandassa oli orjakaupan aikaan yksi Afrikan suurimmista orjasatamista. Kuvassa isä Joaquim ja täti Maria.

Kuva brasilialaisesta yhteiskunnasta Umbandan sanotaan syntyneen Brasiliassa 1900-luvun alussa, lähes 100 vuotta Brasilian itsenäistymisen jälkeen. Maassa asui Amerikan alkuperäiskansojen lisäksi ihmisiä niin Afrikasta, Euroopasta kuin Aasiastakin. 1900-luvulle tultaessa brasilialaisessa yhteiskunnassa kyti kasvava tarve kansallisen identiteetin uudelleen määrittelylle. Jako valkoisiin isäntiin ja mustiin orjiin ei enää kelvannut. Uudet sukupolvet olivat rikkoneet vanhat etniset ja kulttuuriset rajat ja synnyttäneet uuden ainutlaatuisen kansan. Monet yhteiskunnalliset vaikuttajat halusivat sisällyttää myös alkuperäiskansojen ja afrikkalaisen perinteen uuteen brasilialaiseen kansallisen identiteettiin.

Umbandan tehtäväksi annettiin tavallaan yhdistää eri kulttuurien uskontomuotoja Brasilian kansalle parhaiten sopivalla tavalla. Siten suosion saavuttanut moni-ilmeinen uskonto on heijastus 1900-luvun alun brasilialaisesta yhteiskunnasta. Teologiansa puolesta se ilmentää aikansa valkoisen keskiluokan maailmankuvaa, kun taas uskonharjoituksessa korostuvat afrikkalaisten uskontojen piirteet.

Lisätietoa, ks. http://eleonorariviello.wordpress.com/

Umbandan monet kasvot Rio de Janeirossa syntynyt umbanda levisi nopeasti laajalle alueelle koko Brasiliaan. Se sai paikallisia ja alueellisia erityispiirteitä: joissain temppeleissä katoliset pyhimykset ovat keskeisiä, toisissa umbandan afrikkalaiset juuret, kolmansissa alkuperäiskansojen uskonto.

Umbanda oli avointa, ja se levisi 1900-luvun Brasiliassa. 1960-luvulle tultaessa maa ajautui sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen kriisiin, ja rotujen väliset erot korostuivat. Sen jälkeen alettiin esittää kysymyksiä rodullisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Monet mustat vaihtoivat uskontoa ”turvallisempaan” candomblehen, lähemmäs afrikkalaisia juuriaan.

Tekij채t: Eleonora Riviello Katri Hirvonen-Nurmi, Helin채 Rautavaaran museo