Afrikka-esinepoiminta

MBULU NGULU – HAUDANVARTIJA Edessäsi on mbulu ngulu 1 , esivanhempien luut sisältävän säilytysastian vartija. Säilytysastia on yleensä joko kangasnyytti tai kori, jota kutsutaan hautausseremonian mukaan nimellä bwete. Mbulu ngulu asetetaan bwete-korin päälle.

Veistos on peräisin Keski-Afrikan kota-kansoilta, joita asuu itäisen Gabonin ja Kongon tasavallan alueella. Koska suvut ja perheryhmät jäljittävät perimänsä yhteiseen esi-isään, on vanhusten, edesmenneiden sukulaisten ja esi-isien rooli ollut keskeinen. Bwete-korista huolehtiminen on ollut kunnia-asia eläville sukulaisille.

Puinen mbulu ngulu on päällystetty metallilla, josta heijastuu valoa bwete-korin hämärään säilytyspaikkaan. Metallipinnan uskotaan myös heijastavan pois noituutta ja pahoja aikomuksia. Mbulu ngulu kertoo esi-isien asemasta ja vauraudesta: kenelle tahansa metallista luiden vartijaa ei ole valmistettu. Veistoksen avulla kuolleiden sukupolvien valta ja voima säilyivät elävien ihmisten hallussa. Kuolleen, arvostetun esi-isän uskottiin vaikuttavan bwete-koria huoltavan sukulaisen menestykseen. Kristinuskon ja siirtomaa-ajan myötä on siirrytty uusiin hautaamisen tapoihin ja asumisjärjestelyihin. Mbulu ngulut ovat lakanneet vartioimasta esi-isiä.

Museossa on kahta eri tyyliä edustavia mbulu nguluja. Helinä Rautavaaran elämäkertavitriinin edessä oleva veistos seisoo omalla jalustallaan. Keski- ja Itä-Afrikka-vitriinin mbulu ngulut ovat hieman eri näköisiä – niiden alaosa muistuttaa ristissä olevia käsivarsia tai jalkoja, joista mbulu ngulu sidotaan kiinni bwete-koriin. Tämä on mbulu ngulujen yleisempi muoto.

KIFWEBE – VOIMA JA JÄRJESTYs Kongon demokraattisessa tasavallassa (ent. Zaire) asuvat songyet ja lubat ovat käyttäneet kifwebe-naamioita 21 salaseuroissaan ilmaisemaan voimaa ja järjestystä. Kifwebet ovat eräänlaisia poliiseja, jotka valvovat yhteisön arvojen toteutumista. Naamioihin on kiinnitetty kasvikuituja tai niiden kanssa on käytetty puun kuorikuiduista tehtyjä asuja. Asun on kruunannut turkiksesta tehty vyö ja jalkoihinsa tanssija on voinut laittaa nahkajalkineet. Kifwebet ovat olleet läsnä monissa tärkeissä tilaisuuksissa, kuten hautajaisissa, virkaanastujaisissa ja vierailuilla.

Naamioiden voimakkaita tunnuspiirteitä ovat törröhuulet, suuret silmäluomet ja graafiset kuviot. Miespuolisten kifwebejen päälaki on usein veistetty nenästä ylöspäin jatkuvan harjaksen muotoon. Hillitymmissä ja pyöreämmissä naispuolisissa naamioissa käytetään valkoista väriä, jonka sanotaan symboloivan valoa, puhtautta ja sisäistä rauhaa. Toinen naamioissa käytetty väri, punainen, voi viitata toimintaan, elinvoimaan ja myös sotaan. Mustan värin on uskottu kuvaavan noituutta ja mystiikkaa.

Naamioiden kärjistetyt piirteet ilmaisevat niiden yliluonnollista voimaa. Niissä voi olla eri eläinten piirteitä, kuten seepramaisia raitoja, kukon harja tai krokotiilin pitkä leuka. Kongon kansojen perinteet ovat kärsineet monista poliittisista konflikteista, mutta naamioita käytetään silti paikoin edelleen esimerkiksi tärkeiden henkilöiden hautajaisissa.

GELEDE – SEREMONIA JA NAAMIO Naisen hedelmällisyys on lounaisessa jorubamaassa – Nigerian ja Beninin alueella – suuren juhlinnan aihe. Tärkeää gelede-juhlaa vietetään vuosittain sateiden alkaessa ja koettelemusten, kuten kuivuuden tai hautajaisten aikaan. Juhlassa lepytellään esiäitejä ja yhteisön vanhoja naisia, joilla on elämän tuottamisen voima. Heidän uskotaan synnyttäneen jopa jumalat. Naisten voima halutaan suunnata yhteisön menestykseen, ja varotaan sen joutumista noituuden välineeksi. Sana gelede koostuu kolmesta osasta: ge, joka tarkoittaa hyvittelyä tai lepyttelyä, ele, joka viittaa naisen sukuelimiin, ja de, joka merkitsee hellittelyä.

Vitriinin gelede-naamion 1 imettävä hahmo ilmentää naisen tärkeää roolia äitinä ja suvun jatkajana. Naisen selässä on lapsi ja hänen takanaan on polvistuneina kaksi hahmoa, joista toinen on yksi joruboiden tärkeimmistä jumalista, ukkosen jumala Shangó.

Gelede-naamio on juhlissa tanssijan pään päällä, ja hänen kasvojaan peittää kangas. Naamion alempi osa esittää yleensä ihmiskasvoja tai eläintä. Naamion yläosan aihemaailma on rajaton. Aiheet liittyvät esiäitien kunnioittamiseen tai ne voivat olla satiirisia ja kuvata tiettyä koomista piirrettä naisessa. Nykyaikaisia tapahtumia voi kommentoida esimerkiksi naamio, johon on veistetty lentokone. Tanssija pukeutuu naamion lisäksi värikkäisiin, kirjailtuihin asuihin tai kangassuikaleisiin, jotka heiluvat tanssiessa. Tanssija voi käyttää myös rintoja, vatsaa ja takapuolta korostavia vartalonaamioita. Tanssia säestää rummutus ja laulu, ja tanssija itse säestää itseään nilkkahelistimillä. Myös laulava ja taputtava yleisö osallistuu juhlaan.

SENUFOJEN SYNNYTTÄJÄLINTU Senufot asuvat Norsunluurannikon, eteläisen Malin ja itäisen Burkina Fason alueella. Yksi heidän tunnetuimmista veistoksistaan on porpianong-synnyttäjälintu, josta maailman ensimmäinen ihminen on tarinan mukaan saanut alkunsa. Linnun paisunut vatsa ja rinnat kertovat sen olevan raskaana. Patsaat juhlistavat hedelmällisyyttä ja sukupolvien jatkuvuutta. Linnun uskotaan myös kantavan kuolleet sielut tuonpuoleiseen.

Porpianong-lintu 1 voi olla lähes kaksi metriä korkea. Sitä kannetaan pään päällä poro-nimisen salaseuran juhlissa, jotka liittyvät initiaatioon eli aikuiseksi tulemiseen tai kuolemaan. Porosalaseuran kautta on historian aikana hallittu ikäryhmiä ja sukuja, joihin senufojen sosiaalinen ja poliittinen organisaatio on perustunut. Miehet otettiin jäseniksi seuraan seitsemänvuotiaana tai vanhempana. Heidän roolinsa yhteisössä määräytyi sen mukaan, mihin ikäryhmään he kuuluivat.

Vitriinin takaseinään kiinnitetty kponyungo-naamio 21 liittyy sekin poro-seuran rituaaleihin. Naamiolla on muhkea raffiakaulus, ja sen pään päällä on kaksi pientä hahmoa, jotka pitävät kädessään kaurisimpukoin koristeltua kuppia. Keräilijöiden kielellä ”tulensylkijänä” tunnettu naamio koostuu monesta eri eläinhahmosta. Siinä voi olla antiloopin, puhvelin, krokotiilin, kameleontin, sarvilinnun, pahkasian ja ihmisen piirteitä. Naamion on sanottu kuvaavan mitä tahansa aggressiivista voimaa, joka uhkaa yhteisöä. Naamiota on käytetty muun muassa hautajaisissa pahojen voimien karkottamiseksi.

Vitriinin takaosassa seisovalla temppelinvartijahahmolla 31 on jalkojensa välissä pitkä uloke, jonka päässä on kuppi. Erään tulkinnan mukaan naamioiden ja patsaiden voima liittyy niihin kaiverrettuun kuppiin, joka täytetään lääkeaineilla. Aine vaikuttaa vain, jos naamiota tai esinettä käytetään oikein pukeutuneena oikean seremonian yhteydessä, asianmukaisella musiikilla säestettynä.

CHI WARA – MAATA VILJELEVÄ ANTILOOPPI Ennen kuin ihmiset oppivat viljelemään maata, he elivät metsästämällä ja keräilemällä. Kun ruokaa ei löytynyt tai saalista tullut, he jäivät nälkäisiksi.

Eräänä tällaisena päivänä, turhan metsästysretken päätteeksi, kyläläisiä vastaan tuli chi wara – satumainen antilooppi ja veden henki 1 , joka puhui ihmisten kielellä. Chi wara pyysi, etteivät ihmiset tappaisi häntä. Palkaksi hän kertoisi, miten heille ei koskaan enää tulisi nälkä. Ihmiset eivät olleet uskoa kummallista antilooppia, mutta chi wara näytti pitkillä sarvillaan, miten maata saattoi muokata ja istuttaa sinne siemeniä.

Malin bamanat kertovat edelleen chi waran tarinaa. Vuosittain vietetään veden hengen kunniaksi juhlaa, jossa pukeudutaan chi waraa esittävään tanssiasuun ja antilooppinaamio asetetaan pään päälle. Kylvön yhteydessä tehdään rituaaliset reiät maaperään pitkillä kepeillä, jotka muistuttavat chi waran sarvia. Sadonkorjuun yhteydessä ensimmäiset hedelmät annetaan ihmisantiloopille.

Chi wara on myyttinen esi-isähahmo, jonka avulla kirjoituksettomassa yhteisössä kerrotaan tarinoita menneisyydestä, ja joka tuo jatkuvuutta maatalousyhteisön vuotuiseen kiertoon. Kunnioittamalla chi waraa pidetään yllä perinteitä ja maanviljelylle suotuisia oloja.

Vitriinin chi wara-veistokset ja -päähineet edustavat nais- ja miespuolisia antilooppihahmoja, joita molempia tarvitaan maan ja ihmisen hedelmällisyyden turvaamiseen. Naispuolisella chi waralla on usein selässään lapsi, ja sen sarvet kohoavat suorina pystyasentoon. Miespuolisen chi waran sarvet ovat vaaka- tai pystysuorat, mutta aina hieman kaarella.

Toisin kuin tavallisilla antiloopeilla, chi waralla on lyhyet jalat, jotka muistuttavat maasian jalkoja.

DAN-NAAMIOT Norsunluurannikolla ja Liberiassa asuvat dan-kansat ovat tunnettuja ilmeikkäistä naamioistaan. Naamiot ovat useimmiten ihmiskasvojen kokoisia ja ne on valmistettu tummasta puusta. Ne patinoidaan kasviväreillä värjäämällä tai upottamalla ne mutaan. Naamiot koristellaan kaurisimpukoilla, metallilla tai kasvikuiduilla. Jako kylään ja metsään on savannin ja metsäalueen välillä asuvien danien maailmassa tärkeä kahtiajako. Naamioissa käytetään materiaaleja sekä ihmisten että metsän maailmasta, ja niitä valmistamalla ylitetään kuvaannollisesti näiden maailmojen raja.

Tärkeimmillä naamioilla on henkilökohtaiset nimet, ja niiden sanotaan syntyvän veistäjän unessa. Ne voivat myös muuttaa muotoaan ja merkitystään elinaikanaan ja saada uusia piirteitä, kuten parran tai pääkoristeita. Naamio voi olla pidempi-ikäinen kuin omistajansa, ja sen arvo yhteisössä nousee ajan myötä.

Dan-naamiot liittyvät lähes kaikkiin elämänalueisiin: koulutukseen, kilpailuun, sotaan ja rauhaan, sosiaaliseen kontrolliin ja viihteeseen. Metsäpalolta suojaa palomiesnaamiota käyttävä hahmo, joka kiertää iltaisin tarkastamassa, että olkikattoisten talojen sisällä nuotiot on huolella sammutettu. Naamiot ovat läsnä tärkeissä juhlissa, ja ne seuraavat danien kasvua aikuisuuteen. Naamion kantaja ei ole tavallinen ihminen. Naamioituneena hän muuttuu danien mukaan tuonpuoleisten voimien välittäjäksi.

Vitriinin juoksijanaamiolla 41 on suuret, pyöreät silmäaukot. Naamio viittaa juoksijarituaaliin. Juoksija oli aikanaan viestinviejä dan-heimojen välisessä symbolisessa sodankäynnissä. Nykyisin naamiota käytetään urheilullisissa takaa-ajokilpailuissa, maallisissa tansseissa ja turisteille tarkoitetuissa esityksissä. Juoksukilpailussa naamiopukuinen juoksee karkuun ja menettää naamionsa, jos takaa-ajaja saa hänet kiinni.

Vitriinin oikeassa takakulmassa oleva naamio kuuluu laulajalle 51 , joka laulaa ylistyslauluja muille rituaalinaamioille. Se laulaa myös luonnolle ja sateelle, joka tuo yltäkylläisyyttä. Naispuoliset laulajahahmot esiintyvät rituaalissa, jossa nuoret naiset palaavat initiaation eristysjakson jälkeen kotiinsa. Silloin heidän rohkeuttaan ylistetään laulaen.

MALILAINEN MARIONETTI Marionettiesitykset ovat suosittuja Malissa, Segoun alueella, muun muassa bamanoiden, bozojen ja maraketejen parissa. Näytelmissä nuket puetaan pään päälle tai niitä ohjataan erilaisin narumekanismein. Tämän nuken käsivarret on liitetty vartaloon rautanauloilla, ja niitä liikutellaan kämmeniin sidotuista naruista. Nuken kaulasta lähtee vartalon läpi kulkeva puu, josta nuken päätä voidaan käännellä.

Kirkkain värein koristellut nuket esittävät eläin-, ihmis- ja henkihahmoja. Marionetit valmistetaan enimmäkseen puusta, mutta niissä on usein metalliosia. Myös vitriinin seinään kiinnitetyllä nukella on tölkistä tehty peltinen sydän. Nuken silmiksi on liimattu napit.

Kuten afrikkalaiset naamiot, myös marionettinuket tulevat eläviksi musiikin, tanssin, tarinankerronnan, liikkeen ja esitykseen sisältyvän jännityksen myötä. Esitysten aiheina ovat usein sukupuolten väliset suhteet.

Keskeinen hahmo näytelmissä on Barabara, suosikkivaimo eli muso nyuman, jonka ”moskiittoverkossa ei ole reikiä”. Hänen vastakohtansa on galomuso, hankala vaimo. Näytelmien avulla keskustellaan siitä, miten perhesuhteita hoidetaan harmonisesti.