Edarimähinä

Teksti: Sami Gabbouj Kuva: Lauri Rämä

Kiitos ja anteeksi

Rakkaat preemiolaiset. Tämä on viimeinen edarimähinäni. Samalla päättyy kymmenvuotinen taipaleeni opiskelija-aktiivina yliopistoyhteisössämme. Seikkailun varrelle on sattunut monia ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet valtavasti elämääni, ja joiden joukosta on tullut läheisimpiä ystäviäni. Olemme kasvaneet tekijöinä ja saaneet isoja juttuja aikaiseksi yhdessä. Kiitän teitä nyt, ja tulen kiittämään teitä vielä monta kertaa myöhemmin.

Ennen kun fiilistelen enempää menneitä, haluaisin hehkuttaa hurjasti niitä ihmisiä, jotka tulevat tekemään tulevaisuuden ylioppilaskuntaamme. Menestyimme hienosti ISYYn edustajistovaaleissa, pitäen 5 paikkaamme, joihin tulivat valituksi Preemiosta Emilia Honkanen, Tomi Saviluoto ja Miika Hiltunen sekä Optimista Miro Helminen ja Joona Käenmäki. Kylterit jatkavat vahvaa aktiivisuuttaan myös ISYYn luottamuselimissä, sillä edustajiston puheenjohtajaksi vuosille 2022-23 valittiin Emilia Honkanen sekä ISYYn hallitukseen vuodelle 2022 Saara Myllynen ja Eetu Hyvönen. Minun saappaisiini Kyltereiden ryhmäpuheenjohtajaksi puolestaan astuu Miika Hiltunen. Hurjasti onnea ja tsemppiä kaikille, niin ylioppilaskuntamme kuin edustajistoryhmämme ovat hyvissä käsissä. Eläköidyin aktiivitoiminnasta jo kerran vuoden 2017 päätteeksi, biolääketieteen maisterin paperit kourassa ja väitöskirjatyö vauhdissa. Mutta kuten urheilijoillekin tuppaa käymään, comeback tarvitsi vain tarpeeksi suuren kipinän. Sen preemiolaiset minussa sytyttivät aloittaessani innovaatiojohtamisen opinnot syksyllä 2018. Toisessa todellisuudessa olisin jo valmistunut KTM:ksi, väitellyt ja ollut hyvän tovin tuottava, asuntovelallinen veronmaksaja. Olisinko kuitenkaan ollut onnellinen? En tiedä. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan, sillä en vaihtaisi päivääkään sakkokierroksistani ISYYn, Sijoitusklubin ja tuoreimpana viinikerho VINO:n parissa. Töitä kyllä kerkeää tekemään hautaan asti, sillä vaikka opiskelijatoiminnasta voi eläköityä, työeläkkeelle meidän sukupolvemme ei tule ikinä pääsemään.

Hyvät ystävät, olen kypsä. Olen hyvällä tavalla kypsä, että koen antaneeni kaiken osaamiseni ja intohimoni yhteisöjemme kehittämiseksi. Nyt on pankki tyhjä. Ei ole enää mitään tavoitteita tai toimintoja, joissa kokisin omat näkemykseni paremmiksi kuin muiden. Ainejärjestön ja ylioppilaskunnan kaltaiset organisaatiot voivat kehittyä valtavan nopeasti. Se vaatii kuitenkin joka vuosi uusien ihmisten tuomia ideoita sekä tapoja ajatella ja tehdä. Eihän olla jarruna sille, vaan luotetaan siihen, että te uudet toimijat tulette tekemään asiat meitä paremmin. Kun teille uusille tulee aikanaan tämä sama fiilis, tiedätte, että se on sopiva hetki ripustaa hanskat naulaan, ja siirtyä kanssaeläköityvän Vesa Janhusen sanoin pelkäksi ”WhatsApp-kontaktiksi”. En olisi selviytynyt näistä vuosista ilman kaikkia niitä ihania ja viisaita ihmisiä, joita onnekseni sain ympärilleni. Ilman teitä, olisin hakannut päätäni seinään, taistellut tuloksetta tuulimyllyjä vastaan, ja turhautunut, kun yksikään idea ei olisi ottanut tuulta alleen. Olen ollut etuoikeutettu, että ympärilleni on tullut ihmisiä, jotka ovat kyseenalaisteet, haastaneet ja tsempannet minua kaikissa hulluissakin pyrkimyksissäni. Toivon sydämellisesti, että te tulevat toimijat, olitte sitten tiimitoiminnassa, hallituksessa tai missä tahansa hommissa, pääsette yhdessä nauttimaan samoista asioista ja toteuttamaan itseänne juuri kuten haluatte. Vielä ei ole haikea olo, vaikka jokainen tapahtuma tänä syksynä on voinut olla minulle viimeinen lajiaan pitkään aikaan. Viimeiset yhteislaulut sitseillä, reivit haalaribileissä, löylyt Tiukanlinnan saunassa, maistelut tastingeissa, tunteilut vuosijuhlilla ja silliksellä. Ehkä haikeus iskee viimeistään silloin, kun ollaan viimeistä kertaa hetkeen porukalla koolla. Kun oikeasti tajuaa, että tässä tämä nyt oli. Silloin suattaa kyynel tirahtaa. Mutta se on ihan ok. Pitää itkeä, kun siltä tuntuu.

Jäähyväissanat voi päättää kaikenlaisiin kliseisiin tai muistilistan omaisiin kiitoksiin ja huomionosoituksiin. Voisi luetella pitkän listan saavutuksia tai testamenttaa tuleville toimijoille asioita, jotka jäivät tekemättä. Voisi kertoa ummet ja lammet siitä, miten on kasvanut ihmisenä ja valaistunut maailmanmenosta. Voisi hyvesignaloida niin paljon, että woke-generaattorista loppuu akku. Säästän teidät nyt kuitenkin kaikelta tältä. Keskustellaan ja fiilistellään mieluummin, kun kasvotusten tavataan.

Kiitos ja anteeksi.

Sami Gabbouj Kylterit-ryhmän onnellisesti väistyvä puheenjohtaja