Rock sport magazine 2/2014 by Rock Sport Magazine

Numero 2 | Joulukuu 2014 | 10€

t i n e e r T

Kiipeilijän käsien huolto Matkakohteena

Pamir Korouoman jääputoukset Wanhaa kiveä

Maahantuon� ja markkinoin�: �reendoor Oy, Nuijamiesten�e �B, 00400 Helsinki, p: 010 470 2630 Jälleenmyyn�: �iipeilykeskus Tapanila, Boulderkeskus, YogaRocks, Camu Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Pää kirjoitus

iipeily on aina kiehtonut lapsia. Lapset kiipeilevät luonnostaan puissa, kirjahyllyissä ja matontamppaustelineissä – ja osa jopa kallioilla. Nykyään lapset kiipeilevät myös sisäseinillä. Eivätkä pelkästään kiipeile, vaan myös kilpailevat! Helsingin Kiipeilykeskuksessa järjestetyissä Junnu Open -kisoissa oli lapsille ja nuorille kaikentasoisia reittejä, joita pystyi joko liidaamaan tai kiipeämään yläköydellä. Kilpailuun osallistui yli 70 kiipeilystä innostunutta nuorukaista. Osallistujien tasoerot kiipeilytaidoissa olivat ensikertalaisista ikäsarjojensa huippuihin. Kilpailu toimi nuorten PM-kisoihin osallistuville hyvänä kisatreeninä, josta pystyi hakemaan tuntumaa kisarutiineihin. Ensikertalaisille kokemus taas tarjosi hienon mahdollisuuden tutustua kiipeilyyn urheilulajina. Näissä kisoissa aikuisten rooliksi jäi toimia kannustajina ja varmistajina. Reittejä suunnitellessaan kiipeilyhallit voisivat ottaa lapsia enemmänkin huomioon. Omien rajallisten havaintojeni pohjalta lapsia näkee enemmän köysireiteillä kuin bouldereilla, ja korkeat reitit taitavatkin tyydyttää lasten seikkailun- ja jännityksennälkää parhaiten. Heidän rajoittunut ulottuvuutensa tulisi kuitenkin ottaa huomioon sekvenssejä suunniteltaessa, ja heille tulisi tarjota myös liidattavia reittejä. Me aikuiset, etenkin me vanhemmat, voisimme myös huomioida lapsia avatessamme uusia reittejä ulkokallioille. Voimme aina myös avustaa lapsia tekemään itse reittejä. Olen omille pikkutytöilleni opettanut miten reittejä voi visualisoida vielä harjaamattomille kiville, ja miten niitä putsataan. Sitten niitä voikin jo alkaa projektoimaan! Tytöt ovat olleen aivan innoissaan, kun ovat saaneet tehdä itse omia reittejään ja ovat saaneet nimetä ne vielä ihan itse. Lasten kanssa pitää tietenkin muistaa korostettu turvallisuus, eivätkä avattavat reitit saa olla turhan korkeita. Turvallisissa lasten reiteissä spottaajan olisi hyvä pystyä nostamaan kiipeilijä pois reitiltä, jos häntä rupeaa pelottamaan tai hän muuten vain haluaa pois seinältä. RockSport Magazinen tulevissa numeroissa kerromme lisää lasten kiipeilystä, lasten tekemistä reiteistä sekä opastamme siihen, mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon, kun lapsi kiipeilee.

Kari Laitila

Toimitus

Päätoimittaja | Kari Laitila AD | Satu-Tuulia Oksanen

Kansikuva

Yhteys

Painos

toimitus@rocksportmagazine.fi

2000 kpl

Myynti

Painopaikka

myynti@rocksportmagazine.fi

Printservice Oy

Kuva Jesse Holm

www.rocksportmagazine.fi facebook.com/ROCKSportmagzine

Pääkirjoitus

Galleria

Bohuslän: Whippin' Up the West Coast

Uutiset&uutuudet

Galleria

Treenit

Galleria

Säätä luvassa

Pamir 2014

Kylmää kiveä -dokumentti

Kroatia

Wanhaa kiveä

MS on the Rocks

Galleria

Boulderliiga

20 Kitka aikoo maailmalle 21 Vaasa Boulderfest 2015 22 Uutuudet

Kiipeilijän käsien huolto

Galleria

106

Sisäseinät

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Whippin' up the west coast Kiertoajelu Ruotsin länsirannikolla

Korouoman jääputoukset

82 Boulderliiga yhdisti kiipeilyhallit 84 Tampere Nekala Open 88 Helsinki Isastis Open 90 Seinällä ja seinän vierellä tavattuja 92 Kuopio Kalakukkoboulder

Tässä numerossa

Kiipeilijän käsien huolto Treenit

Pamir 2014

Kylmää kiveä

Tavoitteena Pik Kommunizma Dokumentti Suomikiipeilyn historiasta

Amarillo Sunset Paikka | Red River

Galleria

Gorge, USA

Kiipeilij채 | Otto Saikkonen

Reitti | Amarillo Sunset, 6c+

THE WORLD’S LIGHTEST WATERPROOF JACKET Weighing just 75g, the Vapourlight HyperSmock 2.0 redefines the lightweight waterproof category. Berghaus’ brand new HydroShell Hyper technology is 100% waterproof, highly breathable and so packable you’ll hardly know it’s there. The ideal companion for fast and light adventures, wherever the trail takes you.

Hyper Smock 2.0 Jacket

NYT SAATAVILLA

Helsinki, Forum Vantaa, Tammisto Tampere Turku Turku Kuninkoja Pori Salo scandinavianoutdoorstore.com

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014 BerghausFinland

berghaus.com

@berghausfinland

HIRUNDOS

Photo Photo © © www.kalice.fr www.kalice.fr

Keveyden ja suorituskyvyn saumatonta yhteistyötä.

Hirundos-valjaat ovat ihanteelliset vaativaan sporttikiipeilyyn. Fuseframe-teknologian ansiosta rakenne on poikkeuksellisen kevyt ja mukava.

Maahantuonti ja lisätiedot: Vandernet Oy | vandernet.com | vandernet@vandernet.com | 020 7418 330

n 채 l ohus

Whippin' the West 8

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Kirjoittaessani tätä artikkelia istun vanhassa keltaisessa pakettiauton rähjässä. Matkaamme yhdessä kiipeilijä Daniel Olaussonin kanssa ympäri Ruotsin länsirannikkoa. Hän on tarjonnut mahdollisuutta tutustua Bohuslääniin, ja lupautunut näyttämään minulle lempipaikkojaan ja -bouldereitaan. Samalla kun kuvaan Danielia kiipeämässä, pääsen itsekin nauttimaan alueen erinomaisesta graniittikiipeilystä. Teksti | Thomas Schermer ja Daniel Olausson

Thomas Schermer kiipeää reittiä "Den gamle och havet" 7B+ Hön-saarella, joka sijaitsee aivan Göteborgin kaupungin läheisyydessä. Kuva: Daniel Olausson

Up Coast 9

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Siirtymä Hön-saarella. Kuva: Thomas Schermer

n myöhäinen elokuu. Aurinko paistaa ja ilmassa käy kuulas tuulenvire. Olen saapunut Göteborgiin pari päivää sitten. Minun on vaikea uskoa, että isäntäni oli perua reissumme vain viikkoa aiemmin, koska he eivät olleet päässeet kiipeilemään moneen viikkoon huonon sään vuoksi. On kuitenkin yhä kesä, ja keli on päiväsaikaan todella lämmin. Joudun heräämään joka aamu viideltä, jotta pääsemme kiipeämään viileämpää kiveä kylmien öiden jälkeen. Aikaisten aamujen

Daniel stikkaa kruksimuuvin reitillä "Jänkarproblemet" 7B. Kuva: Thomas Schermer

ja iltasessioiden välillä Daniel esittelee rannikon kauniita kyliä; pieniä taloryhmittymiä on hajallaan ympäri luotoja, jotka ovat olleet kalastajien koteja jo vuosisatojen ajan. Meren antimet ovatkin erikoisuus, jota paikalliset vaalivat erityisellä hellyydellä. Tämä käy nopeasti ilmi useista kalaravintoloista ja herkkukaupoista, joissa päivän saalis, ja Danielin ruokaympyrä, on näyttävästi esillä.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Alueen kiipeily sijoittuu ympäri Göteborgin kaupunkia ja rannikkoa pitkin pohjoiseen. Vaikka Bohuslänin trädikiipeily on tunnettu jo vuosikymmenten ajan, vasta viime aikoina kiipeilijät ovat alkaneet huomata alueen boulderointipotentiaalin. Kiville on avattu jo noin 2300 linjaa, ja uusia tulee jatkuvasti. Kiipeily on kuitenkin aika levällään, joten ei kannata odottaa, että kaikki löytyy yhden parkkipaikan ympäriltä.

Jo pelkästään se, että minulla on aikaa kirjoittaa tämä artikkeli, kertoo tarvittavan autoilun määrästä, erityisesti jos haluat poimia mansikat kakusta. Osassa alueista on kiviä, joille on avattu useita linjoja, mutta on myös paikkoja, joiden otteettomille kompakteille kiville ei saa kuin yhden tai kaksi reittiä ylös. Matkalla takaisin kiville Daniel ajaa vahingossa risteyksen ohi, ja päädymme tielle, jota hän ei tunne en-

tuudestaan. "Pelkääjän paikka" on minulle nimensä veroinen, kun Daniel arvioi ajaessaan tienvierustojen loputtomilta tuntuvia uusia boulderointimahdollisuuksia. Epäilen, mahdammeko päästä ehjänä edes jo tunnettujen kivien äärelle... Juttelemme samalla melko ainutlaatuisesta jokamiehenoikeudesta, joka oikein tulkittuna – älä häiritse, älä riko – mahdollistaa erittäin vapaan liikkumisen Ruotsin

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Thomas reitill채 "Global Warming" 6C Ulornalla. Kuva: Daniel Olausson

upeassa luonnossa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että voisimme kiivetä ihan missä tahansa, ja Daniel painottaakin jatkuvasti kiipeilijöiden ja maanomistajien välisten suhteiden ylläpitämisen tärkeyttä. On jo reissumme kolmas ja myös viimeinen ilta saapuessamme Hällerin kiipeilyalueelle – aikataulumme tuntuu aivan liian tiukalta, emmekä ole ehtineet vas-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

ta kuin raapaista kiipeilyn kokonaiskuvaa. Hällerin kivet ovat lähes erään talon takapihalla, ja noustuaan autosta Daniel kävelee suoraan Bengtin luo, joka puuhailee omissa askareissaan lastaillen halkoja vastarakennettuun liiteriinsä. Aikansa viime viikkojen säistä juteltuaan Daniel jättää 20 kruunua (2 euroa) Bengtin jäätelörasiasta taiteil-

Daniel lähettämässä "Shelter" 7B+:aa. Kuva: Thomas Schermer

tuun parkkikassaan, joka roikkuu oksassa parkkipaikkamme kulmalla. Tämä on ollut yhdessä sovittu käytäntö jo jonkin aikaa, pieni raha kiipeilijöille pysäköinnistä vain 50 metrin päähän ensimmäisestä kivestä, ja mukava ele Bengtiltä kiipelijöitä kohtaan sallia pysäköinti. Palatessamme myöhemmin viimeisten auringonsäteiden värjätessä maisemaa, Bengt osoittaa yltäkylläis-

tä vieraanvaraisuuttaan pakaten mukaamme vielä pussillisen luumuja, jotka hän on juuri poiminut puutarhastaan. Vielä tunteja myöhemmin uskomattoman mehukkaista luumuista autossa nauttien, palaan ajatuksissani Bohusläänin kiipeilyn upeisiin tunnelmiin, enkä osaa kuvitella parempaa fiilistä päättää ensimmäistä Ruotsin matkaani. ►

Bohuslän – Faktat

Kausi

Maaliskuu – Huhtikuu ja Syyskuu – Marraskuu. Keskikesällä on usein liian kuuma.

Kaupat Lähin kiipeilytarvikkeita myyvä kauppa on Göteborgin keskustassa sijaitseva Fjällsport, jonka valikoimasta löytyy ulkoilmaihmisille tavaraa moneen lähtöön.

Oppaat / Topot Boulderguiden Göteborg on ainoa paperilla julkaistu topo, mutta se kattaa vain Göteborgia ympäröivät sektorit eikä rannikkoa pohjoiseen. Tämä kirja julkaistiin jo vuonna 2006 ja on pahasti tätä päivää jäljessä, koska alueelle on avattu ja avataan jatkuvasti uusia linjoja. Nettisivusto http://gbo.crimp.se on paremmin ajan tasalla, ja sieltä löytyy iso osa tarvittavista infoista, luonnollisesti topot kuvineen mutta myös betavideoita.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Kaunista Bohuslänin maisemaa. Kuva: Thomas Schermer

Muita aktiviteetteja

Huono sää voi olla aina kiipeilyreissujen riesana. Tässä pari vinkkiä huonon tuurin sattuessa tai vaikkapa välipäivän tarpeeseen:

miseksi tarjoten luonnonmukaisen paikan lisääntyä. Puistossa elää muun muassa lumileopardeja ja Amurintiikereitä.

► Göteborg on Ruotsin toiseksi suurin kaupunki, ja sieltä löytyy monenlaista ajanvietettä muun muassa ravintoloiden, kauppojen ja museoiden muodossa. Tyypillisten kaupunkinähtävyyksien lisäksi tarjolla on myös Skandinavian suurin huvipuisto, Liseberg.

► Länsirannikolla ei ole pelkästään hienoa kiipeilyä vaan myös mahtavia melontavesiä, ja useat firmat vuokraavatkin kajakkeja ja kanootteja.

► Nordens Ark on Åby-vuonon varrella sijaitseva puisto eikä kaukana monista parhaista kiipeilypaikoista. Puisto on perustettu uhanalaisten eläinten tulevaisuuden turvaa-

► Jos usein epävakaa sää pistää kiipeilyt jäihin pidemmäksikin aikaa, niin Göteborgista löytyy kolme kiipeilyhallia, joissa voi käydä päästelemässä pahimat poltot pois. Jokaisella hallilla on oma luonteensa, joten käy testaamassa, mikä niistä sopii parhaiten omaan makuusi.

ALTO Uusi kolmikerrosrakenne joka ottaa iskut vastaan. Kaikkiin boulderointiunelmiin.

Photo © www.kalice.fr Photo © www.kalice.fr

ALTO

ALTO-crashpad pehmentää iskut tehokkaasti. Eri tiheyksisten pehmusteiden ansiosta iskuenergia jakaantuu tasaisesti. Taitettaessa pädi repuksi varusteet kulkevat kätevästi mukana sen sisällä. Kantomukavuuden takaavat leveät olkahihnat ja lantiovyö. www.petzl.com Lisätiedot ja maahantuonti Vandernet Oy: vandernet.com | vandernet@vandernet.com | 020 7418 330

Uutiset&Uutuudet

Kitka aikoo maailmalle Viime keväänä Oulun Kiipeilykes-

kuksen toimitusjohtajan Wille Seitamon päässä alkoi pyöriä villisti. Se ei sinänsä ollut uutta, mutta tällä kertaa ajatukset olivat kiipeilyotteiden muotoisia. Kiipeilyhallin perustanut Seitamo oli huomannut, kuinka usein ulkomaisilta tehtailta saapuvia otteita piti olla tilaamassa. ”Aloimme miettiä, että osaisimmeko me tehdä itse otteita? Ja osaisimmeko tehdä otteita niin hyvin, että joku ostaisi niitä?” Seitamo kertoo. Kesällä kiipeilykeskuksen tiloissa muotoiltiinkin sitten silikonista ensimmäisiä muotteja. Ja ennen kuin syksy ehti tulla olivat koeotteet jo hallin seinillä. Enää tarvittiin nimi. ”Sen piti olla sellainen sopivan naseva ja kuvaava. Ja sellainen, joka muljahtaisi ulkomaalaisenkin suuhun”, Seitamo sanoo. Ehdotuksia tuli lukuisia, mutta oi-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

keaa ei tuntunut löytyvän. Kunnes joku muisti erään tärkeän fysikaalisen suureen, jota ilman kiipeily ei olisi mahdollista. Otteiden nimeksi tuli Kitka. Kitka-kiipeilyotteiden ensimmäi-

seen sarjaan kuuluu 103 erilaista otetta valtavista kahvoista pieniin crimppeihin ja napakoista pincheistä pyöreisiin slouppeihin. Otteet valmistuivat ideasta konkretiaksi alle puolessa vuodessa, mutta matkaan mahtui Seitamon mukaan monta ongelmaa. ”Me ollaan tehty varmaan tuhat otetta, joilla ei tee yhtään mitään. Kävi ilmi, että otteiden tekeminen on loputonta muotoilua. Sellaista hienovaraista puusepäntyötä”, Seitamo sanoo. Ensin piti päättää otteiden materiaalista. Seitamo piti monien kii-

peilyotteita valmistavien yritysten käyttämää polyesterihartsia liian heppoisena. Se on halpaa, mutta halkeaa helpommin. Halkeamista taas syntyy sormivammoja ja muita loukkaantumisia. Niinpä Kitkan otteita alettiin muotoilla polyesterihartsia kestävämmästä polyuretaanihartsista. ”Nyt näitä otteita saa vaikka lekalla pieksää, eikä ne mene rikki”, Seitamo sanoo. Vaikeinta otteiden kehityksessä oli kuitenkin saada niihin sopivanlainen kitka. ”Niistä tuli helposti liian liukkaita ja toisaalta todella helposti liian karkeita.” Kitkan otteita on tähän mennessä myyty vain suomalaisille kiipeilyhalleille, mutta tähtäimessä ovat myös kansainväliset markkinat. Seitamo

Vaasa BoulderFest2015 BoulderFest2015 on Vaasan High Sport Ry:n järjestä-

mä kaikille avoin ja ilmainen kiipeilytapahtuma. Se järjestetään 1.-3.5.2015 Vaasan Runsorissa. Perjantaina festivaali keskittyy Eläinten hautuumaan noin kolmellesadalle valmiille reitille. Lauantaina alueena on Itäinen Runsor, josta valmiita reittejä löytyy sata, sekä valtavasti potentiaalia ensinousuille. Viimeisen päivän alueena on Vaxlax eteläisessä Runsorissa. Festivaalien ohjelmassa on muun muassa melkein leikkimielinen boulderkilpailu, vaikeiden reittien projektointia ja seuraamista, sekä kirsikkana kakun päällä yhteinen illanvietto lauantaina. Festivaalialueella oppaat auttavat kullekin sopivien reittien löytämisessä. Tapahtumaa voi seurata sosiaalisessa mediassa #boulderfest2015 sekä osoitteessa www.highsport.fi.

kertoo, että tekijöillä on mielessään idea aivan uudentyyppisistä kiipeilyotteista. ”Juuri siitä ideasta tämä kaikki ihan alunperin lähti liikkeelle. Se on sellainen tuote, jota ei ole vielä missään olemassa. Ja siksi siitä ei vielä voi tarkemmin puhuakaan”, Seitamo kertoo. Yrityksen puutteeseen Kitkan menestys tuskin tulee kaatumaan. Seitamo tunnetaan miehenä, joka ei jää turhia vatvomaan. ”Onhan se vähän niin, että jo tarvitsee jotain, niin miksei sitä tekisi samantien itse? Kun ei ollut pädejä, niin ne ollaan tehty kavereiden kanssa itse. Kun ei ollut reittejä, niin ne pultattiin. Kun ei ollut Lapin kiipeilytopoa, niin tehtiin sellainen. Ja kun ei ollut hallia, niin rakennettiin. Kai se toimii myös otteiden kanssa?” Lari Malmberg

Reitti | Hartman Kuvaaja | Anssi Laatikainen

Uutiset&Uutuudet

Djinn Steel Pack 10 kpl setti Kiipeilykeskuksiin ja liidausreittien tekijöille sporttikiipeilyyn suunniteltu luotettava TERÄSJATKO-paketti, jossa 10kpl kiinteästi asennettavia Djinn Steel Axess jatkoja Ylhäällä työkalulla suljettava teräksinen 8 mm ruuvikiinnike, jossa suuri portin avauma. Keskellä AXESS-jatko, jonka päällä päästä päähän on uusi innovatiivinen MAXISTRING-suojus, joka pitää alapään sulkurenkaan hyvässä asennossa, suojaa jatkon nauhaa erinomaisesti ja vähentää kiipeilykeskuksissa jatkojen aiheuttamaa kolinaa. Alhaalla kaarevaporttinen sulkurengas, jonkat ehokkaaksi muotoiltu portti ja nokan KeyLock muotoilu tekevät köyden klippaamisesta helppoa. Suuri portinavauma. H-muotoisen rungon ansiosta paino on voitu minimoida ja kestävyys-paino suhde on erinomainen. Kontaktipinnat ovat normaalia leveämpiä, jonka ansiosta sulkurengas kuluu normaalia hitaammin ja köysi luistaa paremmin. Anodisoitu paremman korroosionkeston takaamiseksi. Testattu yksittäin.

Continuum Hoodie Super-kevyt untuvatakki Pertex Quantum GL -nylon-

kankaasta. Täytteenä 850 fp -tason eurooppalaista vettähylkivää (hydrofobic) hanhenuntuvaa. Kahdet lämmittelytaskut ja pakkauspussina toimiva rintatasku, hupussa muotoiltava lippa sekä kiristykset hihansuissa että helmassa. Takkia saat kokoa XS – XXL. Kokoa L oleva takki painaa 385 g

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

CE EN12275 tyyppi B ja UIAA (sulkurengas). EN 566 ja UIAA (nauha), CE EN12275 tyyppi Q ja UIAA (ruuvikiinnike). Kokonaispaino: 281 g. Nauhan pituus 12 cm. Nauhan lujuus 22 kN. Murtolujuus. Suositushinta 189.00€

hemmottelee huippumateriaalein Ranskalainen Millet lanseeraa uuden

Touring Alpha Composite –takin Touring Alpha Composite -takki sekä Touring Power -housut kuuluvat Milletin LTK-sarjaan, jonka vaatteet on kehitetty teknisin materiaalein erittäin kevyiksi ja hengittäviksi. Uusi Polartec Alpha -materiaali tekee takista ihanteellisen talviseen aktiiviseen liikuntaan. Takin jokainen osa on neljään suuntaan venyvää stretch-kangasta, minkä ansiosta liikkuminen on vaivatonta. Materiaali on hyvin tuulta pitävää ja pitää kehon lämpimänä. Heijastavat yksityiskohdat vetoketjuissa lisäävät turvallisuutta ja peukaloreiät pitävät hihat paikoillaan. Housuissa on tuulta pitävä ja vettähylkivä

kangas reiden etuosassa jatkuen polven yli. Takapuolella on hengittävä ja joustava Polartec Powerstrecth. Sekä takki että housut ovat muotoon leikatut ja istuvat erittäin hyvin. Milletin Touring-asu sopii kaikkeen aktiiviseen talviurheiluun kuten murtomaahiihtoon, juoksuun, luisteluun ja hiihtovaelluksille. Touring Alpha Composite -takkeja ja Touring Power -housuja on sekä naisille ja miehille. Housut ovat mustat ja takkeja löytyy pirteän limen vihreänä sekä miehille lisäksi klassisen mustana.

Huippunopea ja ultrakevyt Petzl esittelee Laser Speed

Lightin, markkinoiden kevyimmän jääruuvin. Laser Speed Light on 30 % Laser Speed -jääruuvia kevyempi. Alumiiniputken ansiosta kaikki kolme mallia painavat vain noin 100 g (13 cm: 91 g, 17 cm: 100 g ja 21 cm: 110 g). Keveyden ansiosta pidemmälle reitille lähtevä voi ottaa mukaansa suurenkin määrän Laser Speed Light -ruuveja keräämättä ylimääräistä painoa. Mallit on värikoodattu pituuden mukaan, mikä nopeuttaa oikean ruuvin löytämistä. Integroitu kiertokampi tekee jäähän ruuvaamisesta nopeaa. Pitkää kampea on helppo käsitellä ja nopean pureutumisen ansiosta ruuvaamisen voi tehdä yhdellä kädellä. Pureutuminen jäähän alkaa jo neljäsosakierroksen jälkeen. Alumiinikahva on litteä, joten ruuvi on helppo ruuvata myös ahtaassa tilassa. Terien patentoitu teroitusvara helpottaa teroittamista. Teroittamisen voi tehdä oikeaoppisesti itse lisävarusteena saatavan Lim’Ice-teroittimen avulla. Lim’Ice on nopea käyttää ja sen terän saa käännettyä, mikä tekee siitä erittäin pitkäikäisen. Suositushinnat: Laser Speed Light 13 cm: 64,90 €, 17 cm: 66,90 € ja 21 cm: 67,90 €. Lim’Ice: 72,90 €.

Toimii kuin ajatus Petzl on lanseerannut uuden Naon, jonka pidem-

pi paloaika ja paranneltu valokeila tekevät urheilusta pimeässä yhtä helppoa kuin päivänvalossa. Automaattinen reaktiivisuus tekee Naosta todellisen handsfree-valaisimen. Reaktiivisuus tarkoittaa sitä, että sensori reagoi ympäristöön ja säätää valon automaattisesti sopivaksi. Valaisinta ei tarvitse itse säätää käsin, vaan käyttäjä voi keskittyä maastoon ja nauttia liikkeessä mukana elävästä valaisusta. Valaisimen nimi kuvastaa sitä, että se toimii kuin ajatus: Nao on kiinaa ja tarkoittaa aivoja. Paloaika keskimääräisessä käytössä max-asetuksella on noin 6 h 30 min, mikä tarkoittaa että siihen asti valaisin tuottaa vielä tarvittaessa täyden 575 lumenin valovirran. Eco-asetuksella paloaika yltää jopa yli 12 tuntiin. Naon voi asettaa myös vakiovoimakkuustilaan, jolloin valaisin ei säädä itseään ympäristön mukaan vaan valaisee tasaisella kirkkaudella ennalta määrätyn ajan. Naon omistajaa ulkoilemasta, sillä valaisin toimii jopa –30˚C -asteen pakkasella.

Uutuudet

Markkinoiden kevyin tuplaköysi Paino ainoastaan 36 g / m !. Sertifioitu myös twinköydeksi (00). Gully on ensimmäinen UIAA WATER REPELLENT -standardin testit läpäissyt ja hyväksynnällä merkitty köysi markkinoilla. Golden Dry käsittelyn ansiosta Gully imee kuluneenakin vettä alle 2%. Kuten kaikissa muissakin ohuissa Beal tuplaköysissä, Gullyssä on myös UniCorekytkös. UniCore kytkös liittää köyden manttelin ja ytimen toisiinsa, jolla saavutetaan oleelliset edut: Manttelin liukumaa ei ilmene lainkaan. Kulutuksenkesto on erinomainen ja köysi pysyy notkeana sekä helppona käsitellä pitkään. Vaikka mantteli kuluisi kokonaan puhki, niin se pysyy ytimessä kiinni, joka mahdollistaa vauriokohdan ohittamisen laskeutumislaitteilla tai nousukahvoilla.

Äärimmäistä eristystä Tekninen ja lukuisilla ominaisuuksilla varustettu kevyt Berg-

haus Men’s Ulvetanna Hybrid Hydrodown® and Hydroloft® Jacket -takki tarjoaa äärimmäisen hybridieristyksen talvikiipeilyyn. Innovatiivisten materiaalien ja alan uusimman muotoilun ansiosta Berghaus Men’s Ulvetanna Hybrid Hydrodown® and Hydroloft® Jacket -takki on poikkeuksellisen hyvin eristävä vaate talvisille kiipeilyretkille. Kiinteä, kypärälle mitoitettu huppu ja strategisesti sijoitetut tärkeät ominaisuudet tekevät takista erinomaisen, teknisen talvikiipeilytakin. Paino noin 409 g. Erinomainen tuulen- ja vedenpitävyys kevyen PERTEX® QUANTUM® -ulkokankaan ansiosta. Kestävyyttä lisää ripstop-materiaali. PERTEX® MICROLIGHT-kuorikangas suojaa tehokkaasti synteettisesti eristettyjä alueita tuulelta ja vedeltä sekä takaa erinomaisen liikkumisen vapauden joustavuutensa ansiosta.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Saatavana pituuksina 50m, 60m ja

RAMCHE HYPER DOWN JACKET

Upea muotoilu, kehonkartoitus-

periaatteiden mukainen eristys ja tekniset materiaalit tekevät höyhenenkevyestä Berghaus Men’s Ramche Hyper Hydrodown® Jacket -takista välttämättömän varusteen talvikiipeilyyn. Berghaus Men’s Ramche Hyper Hydrodown® Jacket -takki on äärimmäisen tekninen kiipeilyvaate, joka minimoi painon ja rinkan koon lämmittäen samalla siellä, missä eniten tarvitaan. Kevyen PERTEX® QUANTUM® GL -kankaan ansiosta Ramche Hyper -takki tarjoaa erinomaisen sääsuojan ja hengittävyyden. Paino noin 179 g.

70m. Paino: 36 g / m. Maksimi iskuenergia 1,77 putoamiskertoimella: 5,2 kN(1/2, 55 kg massalla) ja 7,9 kN (00, 80 kg massalla). Normipudotusten kesto: 6 (1/2, 55 kg massalla) ja 12 (00, 80kg massalla). Jousto ensimmäisellä pudotuksella: 35 %. Staattinen venymä 80 kg massalla: 9,8 %. Manttelinosuus 45%. Manttelin liukuma: 0 mm. Maksimi elinikä 15 vuotta. CE EN892, UIAA. Suositushinta 215.00€

Galleria Paikka | Buthiers, Fontainebleau Kiipeilij채 | Ville Koskela Kuvaaja | Sami Romppainen Reitti | Les Monos, 7a

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Treenit

Kiipeilijän käsien huolto Kiipeilijän kädet ja erityisesti sormet joutuvat kokemaan kovaa rasitusta. Parhaimmillaan – tai oikeastaan pahimmillaan – pari sormea voi kannattella koko kehon painoa. Tässä jutussa valaistaan miten huolehtia näistä kiipeilyn kannalta tärkeistä työvälineistä. Teksti ja treenikuvat | Ismo Miettinen Pääkuva | Jesse Holm

ähän artikkeliin on koottu tietoa ihon huollosta, vammojen ennaltaehkäisystä, teippauksesta ja käsien huollosta erilaisten harjoitusliikkeiden avulla. Esille on nostettu asioita, jotka auttavat ennaltaehkäisemään vammautumisia ja jäävät usein vähälle huomiolle. Perehtyminen käsien anatomiaan on myös opettavaista ja asiaan voi perehtyä netistä löytyvien artikkeleiden ja videoiden kautta. Vinkkejä hyvistä anatomian tietolähteistä voi kysellä Facebookista löytyvän blogini kautta.

IHON HUOLTO Ihon rikkoontumisia ei voi välttää kiipeilyssä, mutta pitämällä ihon mahdollisimman hyvässä kunnossa kiipeily on huomattavasti mie-

lekkäämpää. Jatkuvasti rikkinäisellä iholla kiipeäminen on kivuliasta ja hygienian kannalta huono vaihtoehto. Ulkona ja sisällä kiipeiltäessä otteiden pinnassa voi piillä epämiellyttäviä yllätyksiä, jotka päästessään suojakerroksemme läpi voivat aiheuttaa ongelmia. Iho koostuu kolmesta kerroksesta. Orvaskesi on uloin kerros. Seuraavana tulee verinahka eli dermis ja syvimmällä on ihonalaiskudos eli subkutis. Kiipeilijän kannalta olennaisin ihon osa on orvaskesi, joka koostuu useammasta kerroksesta. Orvaskesi uusiutuu jatkuvasti ja sen paksuus vaihtelee, paksuimmillaan se on eniten kulutusta kohtaavissa kehon osissa eli jalkapohjissa ja kämmenissä. Orvaskesi uusiutuu noin 6 – 10 viikon välein. Kiipeilijän kannalta mielenkiintoinen ilmiö on ihon vastaaminen

kuormitukseen. Ihon orvaskeden pintakerros paksuuntuu rasituksessa ja kovinta rasitusta kokeviin kohtiin muodostuu kovettumia. Pääsääntöisesti kovettumia on kahdenlaisia: joustavia ja joustamattomia. Tämä viittaa siihen, miten kovettuma käyttäytyy sitä painettaessa ja hierottaessa. Joustava kovettuma antaa periksi ja liikkuu ihon mukana. Joustamaton on kivulias painettaessa ja iho tuntuu kiinnittyneen tältä kohtaa. Kovettuman kasvaessa ja työntyessä rasituksen (paineen) takia syvemmälle ihoon se muuttuu pikku hiljaa joustamattomaksi. Kovettumia ei tulisi päästää joustamattomaan tilaan, sillä se saattaa aiheuttaa ihon pintakerroksen alaisten ihokerrosten ärsyyntymistä ja jopa tulehdustilan. Kiipeilijöiden parissa on tullut vastaan useampaa koulukuntaa liit-

tyen ihonhuoltoon ja kovettumiin. Toiset käyttävät kosteuttavia ja hoitavia tuotteita sekä hiovat kovettumia, jotkut pyrkivät välttämään kaikenlaisen ihon pehmittämisen ja sitten löytyy porukkaa tältä väliltä. Ihon huollossa täytyy muistaa yksilöllisyys. Ihomme ovat erilaisia ja täytyy löytää se omaa ihoa parhaiten palveleva tapa. Useimmat perinteiset rasvat pehmittävät ja kosteuttavat ihoa liikaa. Tällöin iho ei kestä rasitusta. Kiipeilyyn suunnattujen tuotteiden on huomattu toimivan paremmin. Mikäli käytät jotain rasvaa, kannattaa kovettuneita ihon kohtia hieroa reilusti ja painella rasvatessa. Tämä parantaa rasvan vaikuttavuutta, ihon alaisen kudoksen nestekiertoa ja ylläpitää ihon joustavuutta. Samalla tuntee jos kovettuma on muuttumassa joustamattomaksi. Parhaan tuloksen saa, kun tämän tekee illalla ennen nukkumaan menoa. Mikäli ihon kovettumat ovat alkaneet kasvaa liikaa, niitä kannattaa hieman ohentaa ihmekivellä tai vastaavalla. Näin haitallisia joustamattomia kovettumia ei pääse syntymään. Kontaktipinta otteeseen maksimoidaankin pitämällä iho mahdollisimman tasaisena. Jos kädessä on iso kovettuma, ja käsi lipsahtaa otteelta, kovettunut kohta voi tarttua otteeseen ja aiheuttaa ihon repeytymisen. Tämä on myös yksi peruste hioa suurimpia kovettumia. Kovettumia hioessa pitää muistaa, ettei ihoa tule rikkoa, vaan kasaantunutta pintakerrosta ainoastaan ohennetaan.

ENNALTAEHKÄISYÄ Erilaiset käsivaivat ja -vammat lienevät yleisimmät kiipeilijöitä kiusaava vammaryhmä. Lihasten ylirasitustilat, sormien jänteiden tai jänteiden tukirakenteiden repeämävammat vaanivat joka toisella otteella varomatonta kiipeilijää. Kiipeilyssä sattuvat käsivammat ovat yleensä pitkäaikaisia hoidet-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

tavia, joten ennaltaehkäisy on viisaampi vaihtoehto. Tässä artikkelissa ei käsitellä vammojen hoitoa, koska paras tulos vammojen hoidossa ja kuntoutuksessa saadaan aina yksilöllisesti räätälöimällä tilanteeseen sopiva ohjelma ja toimenpiteet. Kannattaa konsultoida asiaan perehtynyttä ammattilaista vamman kohdatessa, jotta kuntoutuminen on tehokasta, oikein toteutettua ja paluu kiipeilyn pariin onnistuu ilman lisävammoja. Mitä sitten voi tehdä, jotta näiltä ikäviltä vammoilta välttyisi tai ainakin vammautumisriski pienenisi? Kärsivällisyys harjoittelussa ja harjoittelun jaksotus ovat asioita, joita ei pidä unohtaa. Nopea kehittyminen ei sinällään aiheuta vammoja, mutta voi lisätä vammautumisriskiä. Vammautumisriskin tiedostaminen ja pysähtyminen miettimään omaa toimintaa auttaa myös. Lihastasapainosta tulee huolehtia. Esimerkiksi sormien ja ranteen koukistajat saavat kiipeilyssä harjoitusta, mutta ojentajalihakset eivät välttämättä saa tarpeeksi kuormitusta. Ennen kiipeilyä tehtävä kehon lämmittely ja kiipeilyn jälkeinen kehonhuolto ovat avainasemassa vammariskiä pienennettäessä. Myöskään tekniikan harjoittelua ei voi liikaa korostaa vammojen ennaltaehkäisyssä. Tekniikan kompensoiminen voimalla on melko varma tie vammautumiseen. Muita vammariskiä lisääviä elementtejä kiipeilyn parissa ovat dynaaminen kiipeilytyyli, yksipuolinen harjoittelu ja sormien nivelten yliojennus erityisesti krimpeissä. Myös vähemmälle huomiolle jääviä käsien vammariskiin vaikuttavia tekijöitä on olemassa. Esimerkiksi dominoivan käden suhde heikompaan kannattaa huomioida, mikäli eroa koordinaatiossa ja lihasvoimassa on paljon. Heikompaa kättä kannattaa kehittää tasavertaiseksi dominoivan käden kanssa. Myös sormien pituus vaikuttaa vamma-

riskiin, sillä pitemmät sormet tarkoittavat suurempaa vipuvartta. Tällöin on hyvä kiinnittää erityishuomiota sormien nivelten tukeen, eli vahvistaa sormien lihaksia ja käyttää välillä teippiä tukemassa, jotta treenit eivät kuormita liikaa niveliä. Vammariskiä voi vähentää myös pitämällä keskivartalon ja lapaluun seudun lihakset kunnossa jotta tuki käsille ei petä tiukoissa paikoissa. Aina vammoja ei voida ennaltaehkäistä, mutta huomioimalla kehon hälytysmerkkejä riskiä voidaan pienentää. Tässä on yksinkertaistettu versio vamman kehityspolusta. Aina näin selkeää polkua ei ole nähtävissä, mutta yleensä joitain viitteitä tulossa olevasta loukkaantumisesta on havaittavissa. Ensimmäinen vaihe on rasituksen jälkeen ilmenevä pieni kipuilu, kuumotuksen tuntu ja ihon pintalämmön nousu vammariskialueella. Kipuilua voi olla hankala paikallistaa tarkkaan. Tämä ei ole vielä vaarallista, mutta on ensimmäinen merkki vaanivasta vaarasta. Vaihe menee yleensä ohi itsekseen lyhyellä, muutaman päivän levolla. Tämä taso on varsin yleinen. Treeneissä tulee mikrotraumoja (mikroskooppisen pieniä vammoja) lihaksiin ja jänteisiin, jotka korjaantuvat, kun harjoittelu on oikein jaksotettua. Kuntotasoon nähden liiallinen kuormitus ja vähäinen lepo kasaa mikrotraumoja jotka edesauttavat suurempien vaurioiden syntyä.

Toisessa vaiheessa on ensimmäisen vaiheen merkkien lisäksi havaittavissa jäykkyyttä vammariskialueella. Petolliseksi tilanteen tekee se, että jäykkyys ja kipu yleensä häviävät alkulämmittelyssä tai viimeistään kiipeillessä. Ei ole vielä liian myöhäistä huilata, antaa kylmähoitoa ja tehdä huoltavia harjoituksia.

Kolmas vaihe sisältää lisää kipuilua ja jäykkyyttä. Nyt kipu alkaa yleensä paikantua selvästi vammariskialueelle ja tuntua useammin myös arkiaskareissa. Oireet saattavat vielä petollisesti hävitä rasituksessa ja vammariskissä oleva alue tuntua normaalilta. Rasituksen jälkeen kipu yleensä palaa. Kipua ilmenee myös lyhyen lepojakson jälkeen. Kalkkiviiva alkaa häämöttää matkalla kohti vammautumista. Kylmähoidolla, pitemmällä levolla, kuntouttavilla liikkeillä ja rauhallisella paluulla kiipeilyn pariin tilanne on kuitenkin pelastettavissa.

Neljäs vaihe ilmenee, kun akuutti vamma iskee. Kuuluu poksahdus jänteen tukirakenteista tai olet hankkinut itsellesi rasitusvamman ylirasituksen seurauksena. Rasitusvammassa kipu ei enää häviä levossakaan ja esimerkiksi viikon lepojakson jälkeen palaa uudestaan. Kun tilanne on päässyt nelostasolle, niin täysi parantuminen kestää vamman laadusta riippuen kuukausista vuosiin. Aktiivinen ja oikein toteutettu kuntoutus lyhentävät yleensä jonkin verran parantumisaikaa.

TEIPPAUS Tyhjiä teippirullia löytyy sieltä mistä kiipeilijöitäkin. Toisinaan suojataan ihoa ja välillä tuetaan teippauksella sormen niveltä. Suosituimmat teippaussuuntaukset ovat perinteinen urheiluteippaus ja kinesioteippaus. Urheiluteippaus suoritetaan yleensä joustamattomalla teipillä ja tarkoituksena on pääasiassa tukea niveltä, rajoittaa liikkeitä sekä jonkin verran ohjata liikerataa. Joustamatonta teippiä käytetään myös suojaamaan ihoa. Perinteisestä teippauksesta voi olla hyötyä esimerkiksi jos sinulla on yliliikkuvat nivelet, pitkät sormet tai olet palaamassa

sormivamman jälkeen kiipeilyn pariin. Ihovammojen jälkeen uusiutuvan ihon suojana kannattaa käyttää teippiä. Ihon kannattaa antaa parantua syvemmän vaurion jälkeen viikon verran, ennen kuin laitat teippiä, sillä teippi voi vahingossa irrottaa uuden ohuen ihon ja paraneminen alkaa taas alusta. Oikein tehty teippaus auttaa vammojen ennaltaehkäisyssä ja vammojen jälkeen kiipeilyyn palaamisessa. Kinesioteippaus on kasvattanut suosiotaan viime vuosina voimakkaasti. Kinesioteippauksessa ei ole tarkoituksena rajoittaa liikettä vaan ohjata ja usein myös lisätä sitä käyttämällä hyväksi kinesioteipin ominaisuuksia – elastisuutta ja vetoa. Kinesioteippauksessa teipillä pyritään ohjamaan ihoa, ihonalaiskudosta ja lihaskalvoja, jotta liikeradat ja lihakset toimisivat optimaalisesti. Kinesioteippausta voidaan käyttää muun muassa nivelen kuormituksen keventämiseen, lihastoiminnan ohjaamiseen ja tasapainottamiseen, ryhdin parantamiseen ja lihasten kuormituksen ohjaamiseen. Sekä urheilu- että kinesioteippaukseen löytyy apua netistä artikkeleiden ja videoiden muodossa. Tutustumisen arvoinen kirja urheiluteippauksiin liittyen on Jarmo Ahosen ”Lihashuollon tukitoimet”. Siitä löytyy yleistä tietoa ja jonkin verran myös sormivammojen teippausohjeita. Jos teippaustekniikka epäilyttää, suosittelen kääntymään asian hallitsevan ammattilaisen puoleen. Kannattaa pitää mielessä, että väärin tehty teippaus voi olla huonompi vaihtoehto kuin kiipeäminen ilman teippausta. Esimerkiksi teippauksen pettäminen kriittisellä hetkellä voi aiheuttaa rajun yhtäkkisen kuormituksen teippauksella tuetulle nivelelle. Väärin tehty teippaus voi myös saada aikaan virheellisen liikeradan niveleen. On myös huomioitava, että teippaus ei paranna vammoja, vaik-

ka se saattaakin poistaa kivun. Riski liian aikaiseen ja liialliseen kuormitukseen on tällöin olemassa. Lisäksi tulee muistaa, että teippaus on pääasiassa apukeino ja jatkuvaa teippaamista tulisi välttää. Löytyy toki tilanteita, joissa kiipeäminen ilman jonkin paikan jatkuvaa teippaamista ei ole mahdollista, mutta ennen tuota johtopäätöstä kannattaa vielä kerran miettiä onko kaikki voitava tehty ongelmakohdan korjaamiseksi.

HUOLTOA JA LIIKKEITÄ Käsille tehtäviä harjoitus- ja huoltoliikkeitä on olemassa satoja. Artikkeliin on koottu muutamia hyväksi havaittuja liikkeitä, joita voi tehdä huoltavana harjoituksena tai osana alkulämmittelyä. Lisäksi suosittelen huoltamaan käsiä venyttelyllä, hieronnalla, kylmähoidolla ja kylmälämpöhoidolla joita voi helposti toteuttaa myös itse. Kylmähoitoa kannattaa antaa 5 – 15 minuuttia kerrallaan – muista varoa paleltumia. Kylmää ei laiteta suoraan iholle vaan esim. ohut kangas väliin. Taukoa kylmähoitojen välillä on hyvä pitää 15 – 30 minuuttia. Kylmä-lämpöhoidossa lämpöjakso kannattaa pitää pitempänä kuin kylmäjakso, esimerkiksi viisi minuuttia kylmää ja 8 – 10 minuuttia lämpöä. Lämpöhoidossa veden tulee olla hieman ruumiinlämpöä lämpimämpää, ei polttavaa. Kylmä-lämpöhoidon voi toistaa kaksi tai kolme kertaa. Tämä auttaa palautumaan lisäämällä verenkiertoa. HUOM! Vammoihin käytetään pelkkää kylmähoitoa, joka hillitsee kipua ja tulehdusreaktiota. Käsien huoltoa kannattaa tehdä muun kehonhuollon yhteydessä. Jos harjoittelet paljon, kerran viikossa tehtävä erillinen käsien huoltoharjoitus on paikallaan. Alkulämmittelyssä käsien lämmittelyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. ►

Liikkeet 5

Kämmenen, sormien ja kyynärvarren lihaksiston lämmittelyyn ja huoltoon sopii hyvin geelitäytteinen ergopallo tai jokin vastaava kohtuullisen kevyen vastuksen antava puristettava esine. Palloa voi puristaa käyttäen vain sormenpäitä tai sormia kokonaisuudessaan. Kuvissa on esitetty pari vaihtoehtoa. Kuvassa 1 on lähtötilanne ja kuvassa 2 puristetaan sormen kärkinivel suorana. Kuvassa 3 käytetään puristuksessa sormen kärkiniveltä eniten. Kuvassa 4 on pinch-lämmittelyä. Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, etteivät sormien nivelet pääse vääntymään tai yliojentumaan.

Kuminauhalla voidaan tehdä sormien ojennusliikkeitä. Kuvassa 5 on lähtötilanne ja kuvassa 6 on ojennusliike. Huomioi näissäkin liikkeissä, etteivät nivelet pääse yliojentumaan tai vääntymään.

Vinkki! 30

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Pallon kokoa vaihtamalla saa erilaista ärsykettä lihaksille. Käden avaus- ja sulkuliikkeitä voi tehdä myös hiekalla tai riisillä täytetyllä ämpärillä. Ämpärissä pystyy tekemään myös ranteen kiertoliikkeitä.

8 11 Tämä sormien lihaksiston aktivaatioliike herättelee tehokkaasti sormien ojentaja- ja koukistajalihaksia sekä saa veren kiertämään käsissä. Sulje sormet kevyesti nyrkkiin (kuva 7) ja ojenna sormet suoriksi ja haralleen (kuva 8). Tee käden avaus- ja sulkuliike niin nopeasti kuin pystyt. Toista 20 kertaa ja pidä lyhyt tauko. Tee kaksi tai kolme sarjaa.

Käsien huoltoon erinomainen liike on rullaukset putkella. Seiso ryhdikkäästi, kädet nostettuna suoraan eteen. Pyöritä putken avulla naruun kiinnitetty paino ylös ja laske rauhallisesti alas (kuva 11 ja 12). Tämä liike sopii kevyellä painolla tehtynä huoltoon ja raskaammalla painolla sekä pitemmillä sarjoilla tehtäessä käsien lihaksistoa kehittäväksi. Liike kuormittaa monipuolisesti kyynärvarren, kämmenen ja sormien lihaksistoa. Putken paksuutta vaihtelemalla saadaan erilaista ärsykettä aikaan ja lisää haastetta. Suosittelen!

Välillä kannattaa käydä sormet läpi yksitellen. Kuvissa 9 ja 10 on esimerkki etusormen venytyksestä, kuvassa 9 etusormen ojentajat ja kuvassa 10 etusormen koukistajat. Samalla tavalla voi käydä myös muut sormet läpi. Ensin otetaan sormi haltuun ja vasta sen jälkeen aletaan kääntää rannetta. Kun venyttelyt tekee sormi kerrallaan, tuntee myös sormia liikuttavien lihasten kireyksiä paremmin ja enemmän käytetyt sormet saavat helpommin enemmän huomiota. Pyri välttämään kuitenkin liiallista yliojennusta sormien nivelissä tehdessäsi sormien koukistajien venytyksiä.

Rannekäännöt pullolla. Seiso ryhdikkäästi ja käsi vartalon vierellä, kyynärnivel 90 asteen kulmassa. Kierrä rannetta puolelta toiselle rauhallisella liikkeellä (kuvat 13 ja 14). Raskaammalla painolla tämä toimii myös kehittävänä liikkeenä. Liikkeen voi tehdä vaikka pajavasaralla tai paistinpannulla, itse käytän 1,5 litran pulloa. Ranteen deviaatioliikkeet (sivuliikkeet) voi tehdä kuvissa 15 –16 osoitetulla tavalla. Koska ranteen sivuliikkeen liikerata on kohtuullisen pieni, kannattaa keskittyä erityisesti kyynärvarren paikallaan pitämiseen.

Liikkeet 17

Kuntosalivinkkinä sellainen, että kannattaa tehdä hauiskääntöä myös myötäotteella. Perinteiseen liikkeeseen verrattuna näin saa hieman uudenlaista kuormitusta ja liike vahvistaa mukavasti myös sormien ojentajia, kun painoa joutuukin kannattelemaan enemmän sormilla (kuvat 23 ja 24).

Kiipeilijälle käsien ja sormien liik-

Kyynärvarren ja sormien lihasten perusvenyttelyissä kättä pidetään suorana (kuva 17 ja 18). Lisäksi kannattaa ainakin koukistajapuolta venyttää kääntämällä käsi siten, että sormet osoittavat lattiaan kättä suorana pidettäessä (kuva 19). Laitettaessa käsi nyrkkiin ja käännettäessä rannetta koukistukseen (kuva 20) pystytään venyttämään sormien ojentajia. Tämäkin kannattaa tehdä käsi suorana.

Ismo Miettinen

keiden ja liikeyhdistelmien tarkka ja sujuva hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Koordinaation harjoittelu jää kuitenkin yleensä vähälle, ja jotkut asiat (esim. klippaaminen) saattavat tulla tehtyä pääasiassa vain toisella kädellä. Tässä on muutama arjen askareissa tehtävä harjoitus. Nappien avaaminen ja sulkeminen yhdellä kädellä on yksi nopeasti koordinaatiota lisäävää harjoitus.

Jos olet oikeakätinen, kokeile kirjoittaa kauppalista tai käytä hiirtä vasemmalla kädellä. Alkuun se on tuskaista, mutta muutamassa päivässä homma alkaa luonnistua. Hiiren käyttäminen molemmilla käsillä vähentää myös kyynärvarren lihaksiston ylirasitusriskiä ja jännevammoja ranteen alueella. Ylipäätään kannattaa kokeilla tehdä asioita molemmilla käsillä, jolloin koordinaatio pysyy yllä molemmissa käsissä. ■

Oululainen liikuntalääketieteilijä, työskennellyt liikunnan parissa vuodesta 2007. Aloittanut kiipeilyn syksyllä 2013. Pitää blogia aloittelevan kiipeilijän näkökulmasta: www.facebook.com/kipusikiipiainen

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Galleria Hellboy Paikka | Valkeavuori Kiipeilij채 | Jussi-Pekka Kettunen

Kuvaaja | Otto Saikkonen

Reitti | Hellboy, 7b

Eeva, Eevan lovely assistant & vyöryrepun laukaisu.

Säätä Meteorologien hassuttelua on, että säätä olisi ainoastaan silloin kun on pilviä, sadetta, sumua, sinkkiä ja niin edelleen. Jos näitä ikävyyksiä ei ole, niin silloin ei ole säätä. Elikkäs ei ole oikein sanoa, että on säitä pidellyt, jos arska vain on paistanut.

o mitäs se tarkoitti, ku lentokoneesta jää taivaalle jäljet? Se taisi olla, että kosteutta on ilmassa ja säätä olisi tulossa. Entäs se nyrkkisääntö, kun seisot tuulta vasten ja käännät pään vasempaan ja pilvet tulee vasemmalta oikealle? Ja mites se, kun pilvet tuleekin oikealta vasemmalle? Muun muassa tällaisia kyssäreitä olen kotona kuullut viimeisen viikon aikana. Vuoripäivän vuorillaliikkujan sääoppia oli suunnattu erityisesti myös kokeneille vuorikauriille, ja siitä varmasti hyviä vinkkejä saivat itse kukin. Luennolta ei myöskään

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

puuttunut naurua, siitä luennoitsija Mikko ”Routsi” Routala huolehti. Vuoripäivän päätavoitteena oli tarjota laadukasta koulutusta vuorilla liikkujille. Lisäksi tiiviin koulutuspaketin lisäksi tarjolla oli kevyempää ohjelmaa vuoristoon matkaaville hiihtäjille, vaeltajille ja kiipeilijöille. Teemana oli turvallisuus vuorilla liikuttaessa. Vuoripäivään paikalle saapui satakunta innokasta vuorilla liikkumisesta kiinnostunutta, joista naisia oli yli puolet. Ohjelmaa oli suunniteltu klo 9.30 alkaen aina klo 22.00 saakka. Päiväosuus oli puhtaasti koulutusta. Päivän ensimmäinen luento Läh-

dössä vuorille oli suunnattu erityisesti heille, jotka suunnittelevat ensimmäisiä vuorireissuaan korkeaan ilman alaan. Lumiturvallisuusja sääasiat sekä alppikiipeilijän EAlaukku puhuttelivat sekä aloittelijoita että kokeneempia vuorilla liikkujia. Toisena meille erittäin tärkeänä

tavoitteena oli saada vuorilla liikkujat kokoontumaan ja fiilistelemään tulevia retkiään. Salaisesti jopa toivoimme näkevämme epävirallisia retkikuntien suunnittelupalavereja, ja osittain tämä tavoite toteutui. Törmäsin ainakin Khan Tengri -retkikuntaan ja jopa kahteen eri Peak Lenin retkikuntaan sekä useaan muuhun mielenkiintoiseen vuoriretkeen. Olin täysin ymmälläni illan päätteeksi kaikista hienoista suunnitelmista mitä illan aikana Vuoripäiväläisiltä kuulin. Alppireissujen lisäksi Seven Summit, Aconcagua,

Vuoripäivää 2014 vietimme merellisissä tunnelmissa.

Koulutuspäivän päätteeksi halukkaat pääsivät joogaamaan.

luvassa

Teksti | Teija Laukka Kuvat | Samuli Homanen

Mount Everest ja vaikka sun mitä oli porukoilla mielessä. Offarihiihtoreissut olivat paljon myös esillä illan aikana, ja aktiiviselle tulivuorellekin joku suunnitteli reissuaan. Eeva Mäkelän lumiturvallisuusluennosta siirryttiin työpajaharjoituksiin sisältäen muun muassa turvallisen laskureitin valintaa. Vuoripäivän osallistujat keskittyivät lumiturvallisuusosuuden jälkeen vielä kuuntelemaan päivän viimeistä vakavamielistä osuutta eli alppikiipeilijän EA- laukkua. Tosin Johannes ”Jose” Kärkkäisen luennolla niinkin tylsä aihe kuin EA-laukku sai omanlaistaan väriä. Päiväosuuden jälkeen siirryttiin

vapaamuotoisempaan ohjelmaan, kuten joogaan vuorilla liikkujille Kaisan johdolla, bileisiin alakannella sekä saunaan ja paljuun saunakabinetissa yläkannella. Taukojooga teki terää pitkän istumisen jälkeen – ke-

ho uuteen nousuun. Halukkaille oli sauna ja paljuosasto käytössä kolmisen tuntia, ja myös saunomisen suosio yllätti positiivisesti – etenkin tyttöjen keskuudessa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä puhujana oli Mia Graeffen esitys Mount Everest -reissulle valmistautumisesta sekä seikkailusta maailman katolla. Juuri Mian esitystä oli moni odottanut, sillä Mia ei pahemmin Everest-retkestään ole naistenlehtien palstoilla toitottanut, eikä juuri muuallakaan. Tein Mian Mount Everest -retkestä haastattelun Adventure Partnersin blogiin kesällä, ja tästä syntyi myös ajatus, että olisipa hienoa saada Mia kertomaan retkestään myös Vuoripäivään. Bonuksena näimme myös ensi-illassa Mian kuvaamaan videon Mount Everestiltä. Mia mainitsi muun muassa treenanneensa jätemäellä keskellä yötä, jotta elimistö totuttautuu epämukavavuusalueel-

la eli yöllä kapuamiseen. Valitettavasti Mian esityksestä ei ole kuvia, kun tässä vaiheessa iltaa päästimme jo hovikuvaajamme Samulin vapaalle nauttimaan Vuoripäivän tunnelmasta. Lisäksi illan ohjelmassa oli dj A. Myllykoski soittamassa tilanteeseen sopivaa musiikkia unohtamatta hauskaa Berghaus takkikilpailua ja loppuillan tuotepalkintoarvontoja. Saimme jopa jonkin verran uutta verta iltaosioon paikalle. Suurin osa jaksoi viihtyä Vuoripäivässä koko pitkän päivän ja se lämmitti erityisesti meidän järjestäjien mieltä! Ollaan saatu kyselyjä seuraavasta Vuoripäivästä, ja kyllä sellaista ollaan jo suunnittelemassa. Ollaan kuulolla ja mukavaa talven odotusta kaikille! ■ www.adventurepartners.fi/ vuoripaiva.aspx löytyy tarkempi ohjelma Vuoripäivästä.

Pamir 2014 36

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Pik Kommunizmaa varten olemme matkustaneet maailman ääriin testataksemme pärjäämistämme ohuessa ilmanalassa. Olemme Tadzhikistanissa, Keski-Aasian sydämessä, ja tarkoituksenamme on kiivetä kahdelle yli 7000 metriä korkealle huipulle. Teksti ja kuvat | Juho Knuutila

Djirgitalin lentokentällä.

elikopterin lapojen säksätys täyttää ilman. Ylipainoinen MI-8 rämisee ja keikkuu noustessaan ilmaan Djirgitalin lentokentältä laiduntavien lehmien ja jalkapalloa pelaavien lapsien keskeltä. Vieressäni istuva Lauri napauttaa nasevan kommentin siitä, että selviäisimmekö perusleiriin asti. Pyöröikkunoissa vilisevät viiden kilometrin korkuiset vuoret vaihtuvat kuusitonnisiin kopterin lentäes-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

sä syvemmälle vuoristoon. Pilotin kaartaessa laaksosta toiseen näemme jättimäisen vuoren, jonka huippu kurkottaa aina 7495 metriin asti: Pik Kommunizma. Kylmät väreet kulkevat kroppani läpi jättäen jälkeensä uskomattoman innostuksen tunteen. Se on kuin kaksi ja puoli Matterhornin pohjoisseinää. Päällekkäin.

PAMIR Pamir-vuoristosta löytyy kolme yli 7000-metristä vuorta. Tadzhikistanin ja Kirgisian rajalla kohoava Pik Lenin (7134m) on varsin tuttu suo-

malaisille, kun taas kaksi muuta ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Meidän kohteenamme olivat nämä kaksi muuta – Pik Korzhenevskaya (7105m) sekä Pik Kommunizma (7495m) PohjoisTadzhikistanissa. Suomen vuorikiipeilyhistoria tuntee reilu kymmenkunta Korzhenevskayan huiputtajaa 90-luvulta. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Kommunizmankaan topissa ei Veikka Gustafssonin ja Harry Hakomäen lisäksi ole muita näkynyt. Se on ihme, sillä vuoret kuuluvat legendaariseen Snow Leopard -haas-

Akklimatisoitumassa 5800 metrissä.

teeseen, jossa kiivetään entisen Neuvostoliiton viisi korkeinta vuorta. Kolmen edellä mainitun lisäksi haasteeseen kuuluvat Khan Tengri (6995m) ja Pik Pobeda (7495m) Tien Shanin massiivilla. Himalajaa huomattavasti matalampi hintataso sekä todellisen seikkailun tuntu saivat meidät kiinnostumaan Tadzhikistanin vuorista. Korzhenevskayan ja Kommunizman ideaalinen sijainti oli myös ratkaiseva tekijä: vuoret kiivettäisiin samasta perusleiristä käsin. Valmistelut sujuivatkin vaivatta Kirgisialaisen operaattorin Ak-Sain avustuksel-

Tadzhikistan

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Huippupäivän alku Korzhenevskayalla.

la, jonka kautta ostimme ylläpidon perusleiriin. Homman teki hauskaksi se, että perusleiripalveluita pyöritti kuitenkin tadzikkifirma Pamir Peaks. Koska persia ei taipunut meiltä riittävän hyvin, oli Ak-Sai välikätenä hyvä vaihtoehto.

BASE CAMP Perusleiri tönöttää Walter-ja Moskvina-jäätiköiden välissä 4400 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tapana on lentää Djirgitalin kylästä helikopterilla pelipaikoille, sillä lähestymisvaellus on pitkä ja jossain määrin vaarallinen. Rotkojen ylitykset neuvostoaikaisista vaijereista roikkuen ei kuulostanut lupaavalta, joten päädyimme suosiolla kopterin käyttöön. Tasamaalta ei kannata kuitenkaan rynnätä suoraan beissiin, sillä vuoristotauti on muuten taattu. Viisaina poikina vietimme pari yötä 3200 metrissä Gisarssky-vuorilla ennen helikopterilentoa perusleiriin. Norjalaiset ystävämme jättivät akklimatisoitumisen välistä, ja siitähän seurasi keuhkoödeeman 3. vaiheen porteilla käyminen ja välitön evakuointi. Karu muistutus riskien aliarvioimisesta matalissakin korkeuksissa. Viiden viikon retkikuntaan mahtui perusleirielämää riittämiin. Asustelimme Neuvostoliiton kulta-aikoina ra-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Lumivyöry nähtynä perusleiristä.

kennetuissa kolmiomajoissa hiirien ja homeen keskellä. Olikin tavallista herätä makuupussin päällä vipeltävien hiirien liikehdintään. Parasta antia oli kuitenkin tutustuminen kanssakiipeilijöihin. Vaikka kiipesin perusleirin yläpuolella Laurin kanssa kahdestaan, oli hyvä pysyä kärryillä muidenkin kiipeilijöiden suunnitelmista. Kansallisuuksien kirjo oli valtava: iranilaisia, israelilaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä. Oli kasitonnisilla kiivenneitä, Big wall -mestareita ja jopa K2:n länsiseinän ensinoussut kaveri. Mahtavia aikoja! Olosuhteet kaudella 2014 olivat ihanteelliset sadepäivien jäädessä vain kahteen. Auringonpaiste tiesi äk-

kilähtöä lumille, jotka pakkautuivat huimaa vauhtia. Suurimmat vyöryt näimmekin ensimmäisellä viikolla. Useana vuonna Pik Kommunizma on jäänyt kokonaan kiipeämättä liian suuren lumimäärän takia, mutta nyt kortit oli jaettu oikein. Yksi iso miinus aurinkoisissa päivissä kuitenkin oli. Serakkivyöryjen riski kasvoi huomattavasti lämpötilojen ollessa öisinkin korkealla. Kommunizman perusreitti kulkee jäätikköramppia pitkin pohjoisseinän editse, suurten ja erittäin aktiivisten serakkien alta. Vyöryjä oli lähes päivittäin. Useat yrittivät löytää vaihtoehtoisen reitin Borodkin Spurin

Lauri Korzhenevskayalla.

päälle, mutta kaikki vaihtoehdot olivat huonoja. Meidän ajatuksenamme oli kiivetä Kommunizma retkikuntatyylillä, useita sopeutumisrotaatioita tehden, mutta vyöryriski oli liian suuri. Korzhenevskaya olisi kiivettävä ensin!

KORZHENEVSKAYA Heinäkuun lopulla olimme viimeistelleet sopeutumisen ja valmiita yrittämään Korzhenevskayan huipulle. Camp 1 (5350m) oli perustettu ja takana oli yksi telttayö lumiharjalla 5800 metrissä. Yrittäisimme kiivetä vuoren kolmessa päivässä perusleiristä perusleiriin.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Hitaimmilla kiipeilijöillä voi samaan urakkaan vierähtää lähes viikko. Matka ykkösleiriin tyhjiä reppuja kantaen meni helposti, vaikka sorarinteet kurittivatkin kiipeilijän mieltä. Yksi askel eteen vei kaksi taakse. Maasto toi mieleeni Aconcaguan. Leirissä tapasimme samalla aikataululla kiipeävät tšekkiläiset ja iranilaiset. Meillä olisi vahva tiimi polunavaukseen, mikäli päivän meitä edellä olevat ukrainalaiset epäonnistuisivat huippupäivänään. Elokuun ensimmäisen päivän urakkana oli kiivetä leirivarustuksen kanssa huippuharjanteen alkuun 6300 metriin. Päivä osoittautui luultua helpommaksi, vaikka kor-

Sponsorina:

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Camp 2 (6300m) Korzhenevskayalla.

keuseroa tulikin 1000 metriä. Saimme myös käsityksen venäläisten fiksaamien köysien laadusta. Kovaa vetämällä saimme ankkurit hajalle ja köydet irtoamaan. Reipasta toimintaa. Nousukahvalla uskalsimme vielä repiä itseämme ylös, mutta laskeutuminen ei tulisi kuuloonkaan. Kakkosleiristä näkee koko reitin aina huipulle asti. Illan aikana tähystelimme ukrainalaistiimiä, jonka päivä näytti venyneen vaarallisesti illan puolelle. Vasta auringonlaskun jälkeen alkoi leiriin saapua äärimmäisen väsyneitä kiipeilijöitä. Sovimme tšekkiläisten kanssa lähtevämme heti aamukolmelta.

Korzhevnevskayan huippup채iv채.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

HUIPULLE Herätyskello soi. Jäähileet putoilevat teltan katosta. Ulkona tuulee ja mittari näyttää -22 raatia pakkasta. On pimeää. Aika pukea kengät jalkaan ja heittää untuvatakki niskaan. Oloni tuntuu hyvältä. Onneksi jätin jääraudat kenkiin illalla. Tšekit ovat jo ensimmäisessä rinteessä. Linnunrata näkyy selvästi. Kelloni korkeusmittari näyttää 6700 metriä. On kylmä. Pysähdymme lämmittämään Laurin sormia. Kulaus kuumaa kaakaota ja matka jatkuu. Harjanne on jyrkimmillään 60-asteinen. Köysi pysyy repussa. Kymmenen askeleen jälkeen pitää haukkoa happea. On tämä siistiä. Aurinko maalaa Pamiria punaiseen. Tuulee todella kovaa. Lunta lentää silmille. Reput jätimme selästä aikoja sitten. Viimeiset metrit vielä. Topissa! Seisomme Korzhenevskayan 7105 metrisellä huipulla. Onnistuimme! Lauri nosti korkeusennätystään Mont Blancista aika tavalla. Olen nyt nuorin seiskatonniselle kiivennyt suomalainen. Ihan sama. En ole oikeasti koskaan pitänyt ennätyksistä. Itse matka, reitti ja vuori ovat

tärkeämpiä. Nyt pitää päästä alas. Laskeutumisen aikana Lauri näkee kaksi pistettä alhaalla jäätiköllä. Ei kenenkään pitäisi olla siellä. Joku on pudonnut harjanteelta. Lähden nuoremmilla jaloillani hälyttämään apua kakkosleiriin. Kuljen putoamispaikan ohitse. Jäljet johtavat serakkirinnettä alas. Kakkosleirissä on vain yksi tšekki kolmen sijasta. On selvää, että kaksi muuta ovat pudonneet. Alkaa pelastusoperaation suunnittelu. Onneksi venäläisoppaita saapuu juuri leiriin. Luovutamme köytemme operaatioon, mutta emme itse pysty osallistumaan väsymyksemme takia. Jatkamme suoraa kyytiä aina perusleiriin asti. Päivälle kertyy pituutta 16 tuntia. Venäläisoppailta tulee kehuja. Huipulta suoraan perusleiriin on kuulemma jo ihan reipasta toimintaa. Myöhemmin selviää, että tšekit selvisivät loukkaantumatta. Onnea oli matkassa! Kuulemme myös Kommunizmalla lumivyöryyn joutuneesta tšekkiparivaljakosta. Borodkin Spurilla auennut railo laukaisi laattavyöryn

Sponsorina:

Korzhevnevskayan huipulla.

vieden kavereita kaksisataa metriä mukanaan. Hekin selvisivät. Vuoret muistuttivat taas kerran, että kuka täällä määrää.

Sponsorina:

KOMMUNIZMA Onnistunutta topitusta ei ollut aikaa juhlia kauaa, sillä Kommunizman perusreitin kiipeämiseen tarvittava viiden päivän sääikkuna lähestyi. Laurin paleltumat osoittautuivat pieniksi ja nopeasti paraneviksi. Silti voisi olla riskialtista lähteä vieläkin korkeammalle vuorelle, joten kaveri joutui kovan päätöksen eteen. Tadzikkilääkärin ja parin gynekologin mielipiteet kuultuamme tuli selväksi, että kiipeäisin yksin. Olen harjoitellut soolokiipeilyä Alpeilla jo useamman vuoden, mutta suurelle vuorelle lähteminen jännitti. Tunne katosi kuitenkin heti keskiyöllä perusleiristä lähdettyäni. Ajatukset pyörivät päässäni: "Tiedät mitä teet. Nyt vain nautit tästä". Äärimmäistä vapautta. Pitkän moreenivaelluksen jälkeen ylitin Walter-jäätikön juuri ennen pahamaineista ramppia. Oli aikainen aamu. Paras hetki ohittaa vaarallinen osuus. Etenin

MI-18 ja takana Kommunizman seinää.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

täyttä vauhtia, mutta painava reppu hidasti etenemistäni. Laskin minuutteja, välillä jopa sekunteja. Pelotti. Toisinaan vilkaisin ylös Kommunizman pohjoisseinälle. Näky teki pahaa. Suuret serakit odottivat oikeaa hetkeä jyrätäkseen pienen kiipeilijän alleen. Vasta Camp 1:ssä (5350m) huokaisin helpotuksesta. Muistelin Veikan todenneen Kohti huippua -kirjassaan, että hän oli juossut henkensä edestä rampin yli. Kieltämättä olotila oli samanlainen. Ei koskaan enää. Ykköseen kiipeäminen oli vienyt odotettua kauemmin, enkä ollut tyytyväinen vauhtiini. Seuraavan päivän nousu Borodkin Spurin päälle noin 6100 metriin otti myös voimille. Yskiminen haittasi suoritusta aina vain enemmän. Olinko saanut Khumbu-yskän? Perustin kakkosleirin Big Pamir Plateulle 5800 metriin. Edessä oli vielä kaksi päivää kiipeilyä huipulle ja äärimmäisen rankka laskeutuminen. Illan aikana kipu kurkussani kasvoi. Arvioin, että keuhkoputkentulehdus puski päälle. Jaksaisin huipulle, mutta altistaisinko itseni jo kerran sairastamalleni keuhkokuumeelle? Soitin satelliittipuhelimella Suomeen, josta sain vahvistuksen epäilylleni. Olisi viisainta lähteä alamäkeen! En ehtisi yrittää huipulle uudestaan, vaikka antibiootit auttaisivatkin. Paluu perusleiriin oli mukavampi kuin koskaan aikaisemmin epäonnistumisen jälkeen. Pakkasimme romppeemme kasaan ja kävelimme suoraan helikopterikentälle. Alle vuorokaudessa Kommunizman rinteeltä hotelli Avestoniin pääkaupunki Dushanbeessä.

Camp 1 Kommunizmalla.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Pik Kommunizma.

LOPETUS Pamir jätti jälkensä. Kiinnostukseni korkeisiin vuoriin vain kasvoi kasvamistaan, mutta mikä on seuraava askel? Kiipeilijöitä oli mielestäni paljon verrattuna vuorten tunnettuuteen. Haluanko todella jatkaa kasitonnisten perusreiteille, joilla ihmisiä on vieläkin enemmän? Palaanko Pamirille? Kyllä. Luulen kuitenkin, että kesän retkikunta näytti suunnan, jota kohti jatkan. Elämä on vuorilla. ■

Kiitokset sponsoreille

Suomi-kiipeilyn

historiaa

KYLMaa

KIVEa -dokumentti

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Matti A. Jokinen Dolomiiteilla 60-luvun puolivälissä. Filmistilli Matin tekemästä ohjelmasta "Vuorikiipeilyä Dolomiiteilla". Kuva: Blue Kangoo Films

Pasilan Boulderkeskuksen vieressä Helsingin vanhalla ratapihalla on parin vuoden ajan ollut käynnissä todellinen kulttuuriteko. Blue Kangoo Films päätti vuonna 2012 aloittaa suurprojektin: kerätä materiaalia Suomen kiipeilyn historiasta ja tehdä siitä dokumenttifilmi.

itä tapahtuu, kun akateemisessa uraputkessa ollut kemian tohtori ja sijoitusbisneksessä ollut tradenomi päättävät hypätä oravanpyörästä pois ja tehdä harrastuksesta työn? Syntyy ensimmäinen dokumenttifilmi Suomen kiipeilyn historiasta. Kaveruksilla oli takana parikymmentä vuotta kiipeilyä, ja jo 2000-luvun alkupuolella he olivat alkaneet kuvata muun muassa bouldervideoita, silloin vielä VHSnauhalle. Vähitellen vuosien varrella pojilla heräsi ajatus tehdä ”hieman” suurempi projekti eli koostaa dokumentti Suomen kiipeilyn historiasta.

Viimeinen hetki Suomessa on harrastettu kiipeilyä vuodesta 1954 lähtien, mutta lajin kirjavaa historiaa ei ole aikaisemmin ke-

rätty ja tallennettu kokonaisuudessaan oikeastaan missään muodossa. Projektin kuluessa tuli myös ilmi, että monessa kohdin oli viimeinen hetki kerätä materiaalia. Monet vanhat filmit ja nauhat olivat jo alkaneet tuhoutua ja materiaalia oli kadota. Dokumentti kertoo Suomen kiipeilyn historiasta pääsääntöisesti viiden eri kiipeilijän kautta. Elokuvan keskeisiksi hahmoiksi on valikoitunut monen kiipeilijäsukupolven edustajia. Itseoikeutetusti joukkoon kuuluu nyt jo edesmennyt, ensimmäinen suomalainen kiipeilijä, Matti A. Jokinen (1932-2014). Lisäksi mukana ovat nuori 16-vuotias lahjakkuus Samuel ”Pamu” Hammer, Nalle Hukkataival, Henrik Suihkonen ja Ilkka Paloheimo.

Kaikki itse Projekti on ollut tekijöillensä todellinen elokuvanteon korkeakoulu. Alusta saakka se on ollut myös kunnianhimoinen: Blue Kangoo Films on tehnyt käytännössä kaiken itse – myös musiikin ja soundtrackin! Dokumentin

teon vaativuus myös yllätti tekijänsä. Materiaalin määrä ja sen laajuus oli positiivinen asia, mutta tuotti runsaasti työtä. Materiaalia tekijöille kertyi parissa vuodessa satoja tunteja, minkä lisäksi he läpikävivät tuhansia valokuvia ja tekivät lukemattomia henkilöhaastatteluja. Jotakin kuvamateriaalia löytyi jopa 1960-luvun puolelta, mutta vasta 1990-luvulta lähtien sen saatavuus alkoi parantumaan. Materiaalin läpikäyminen ja muuntaminen digimuotoon on ollut valtava urakka. Haasteena ovat ol-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

leet muun muassa useat eri formaatit, kuten esimerkiksi 8mm, VHS, Beta- sekä kaitafilmit. Niin kiipeilyssä kuin elokuvanteossakin tarvitaan tekniikkaa, ja kun ne täytyy yhdistää, sitä tarvitaan vielä enemmän. Tekijät toteavatkin yhteen ääneen, että tällaisen dokumentin tekeminen ilman vahvaa kiipeilytaustaa ei olisi ollut edes mahdollista. Erityisesti kuvausten onnistuminen vaati paljon kiipeilykokemusta, paljon vaivaa ja tuntien roikkumista kallioilla. Kuvaukset olivat vaikeita, sillä usein oli vain yksi mahdollisuus saa-

◄ Chamonix: bivakki Chamonixissa. Vasemmalla vuonna 1986 Chamonixissa menehtynyt Markku Mäki. Kuva: Ilkka Paloheimo. ▲▲ Tomi Nytorp reitillään "Hiidenkirnu" Mustavuorella. Kuva: Blue Kangoo Films ▲ Olhavan kallio lintuperspektiivistä. Kuva: Blue Kangoo Films

da onnistunut nousu kuvattua. Kuvauskalustona dokumentissa on käytetty pääsääntöisesti Canonin 5D- ja 7D- järjestelmäkameroita.

Kiipeilyhenki elää Dokumentin tekeminen on ollut tekijöillensä erittäin positiivinen kokemus. Hienointa heille on ollut kiipeily-yhteisön varaukseton tuki, joka on ollut dokumentin syntymisen elinehto. Kiipeilijät ovat nähneet vaivaa kaivaessaan arkistoistaan valtavasti materiaalia, antaneet

kymmeniä haastatteluja ja osallistuneet kiipeilykuvauksiin. Myös yhdistykset ja yritykset, kuten Suomen Kiipeilyliitto, Suomen Alppikerho ry ja Kiipeilyareena ovat olleet tukena ja jopa rahoittaneet dokumentin tekoa. Suomi-kiipeilyä voidaan pitää menestystarinana, sillä Suomessa kiipeilijöiden määrä on kasvanut 60 vuodessa yhdestä noin 50 000:een. Tälläkin hetkellä kiipeily on yksi nopeimmin kasvavista yksilölajeista Suomessa, mitä edesauttavat useat sisäkiipeilyhallit. Lahjakkaimmat ovat jopa päätyneet maailmaa kiertäviksi ammattilaisik-

▲▲ Matti A. Jokinen Rossin seinämällä 60-luvulla. Ruutu Matti A. Jokisen kaitafilmistä. ▲ Nalle Hukkataival Sisu Masters 2013 -kutsukilpailujen palkintopallilla. Vasemmalla Andy Gullsten ja oikealla Kilian Fischhuber. Kuva: Blue Kangoo Films ► Nalle Hukkataival projektillaan Lappnorissa. Toteutuessaan todennäköisesti maailman vaikein boulderi. Kuva: Blue Kangoo Films

si, kuten elokuvassa esiintyvä Nalle Hukkataival. Miten kiipeilystä on voinut tulla niin suosittua maassa, jossa ei ole ensimmäistäkään vuorta? Millaisia tarinoita ja henkilöitä matkalle mahtuu? Muun muassa näihin kysymyksiin ovat dokumentin tekijät yrittäneet vastata.

Kokemuksia ja käyntikortti Dokumenttielokuva on erittäin harvoin kultakaivos tekijöilleen. Kylmää Kiveä ei tee poikkeusta. Tekijät ovat tehneet dokumenttia pienellä, muutaman kymmenen

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

tuhannen euron budjetilla ja siitäkään ei ole jäänyt rahaa palkkojen maksuun. Tuntipalkoille projektissa ei ikinä tulla pääsemään, mutta tekijät toivovat sen toimivan käyntikorttina ja mahdollistavan toiminnan laajentamisen kilpaillulla alalla. Tekijöillensä projekti on ollut kuitenkin antoisa: se on laajentanut heidän näkemystään kiipeilystä ja mahdollistanut kiinnostavien ihmisten tapaamisia, hienoimpina vanhemman sukupolven kiipeilijöiden lämminhenkiset kohtaamiset sekä nuorten taito ja into lajia kohtaan. ■

Blue Kangoo Films ► Perustettu 2012 ► Keitä olemme: Ville Kurru, Tommy Vänskä ja Aleksi Myllykoski ► Mitä teemme: dokumentit, mainokset, tapahtumataltioinnit, promovideot. ► Yhteystiedot: bluekangoofilms@gmail.com, 0445897786

Poimintoja Suomen kiipeilyn historiasta 1954

Matti A. Jokinen kiipeää Matterhornille ja aloittaa seuraavana keväänä kotimaan kiipeilyn Taivaskalliolla.

1959

Matti A. Jokinen ensinousee "Via Finlandian" Italian Cortinassa Itävaltalaisen Walter Gstreinin kanssa.

1962

Suomen Alppikerho perustetaan neljän miehen voimin.

1967

Alppikerhossa 15 jäsentä. Matti A. Jokinen lopettaa selkävaivojen takia ja kerhon toiminta laantuu.

1975

Olhava löydetään kiipeilykäyttöön Veikko Karhumäen ja Jan von Platon toimesta. Vapaakiipeily syrjäyttää pikkuhiljaa teknisen kiipeilyn.

1976

Alppikerhon toiminta käynnistyy uudelleen ja jäsenmäärä kasvaa noin viiteenkymmeneen muutamassa vuodessa.

1984

Ilkka Paloheimo kiipeää "Kantin" Olhavalla, josta tulee yksi Suomen tunnetuimmista reiteistä.

1989

Suomen ensimmäinen sisäharjoittelupaikka perustetaan Kauniaisten väestönsuojaan.

1990

Henrik Suihkonen kiipeää Nummen kallion ensimmäisen reitin, "Alibi". Porahaat ja urheilukiipeily yleistyy.

1992

Ensimmäiset SM-kisat järjestetään Helsingin Itäkeskuksessa.

1993

Veikka Gustafsson ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestille.

2000

Vaasan boulderpotentiaali paljastuu. Boulderoinnin suosio ja boulderalueiden määrä alkaa kasvamaan.

2006

Nalle Hukkataival voittaa Arcon Rockmasters -boulderkisan. Tomi Nytorp ensinousee Suomen edelleen vaikeimman köysireitin "Syncro".

2014 60

Suomessa monta kymmentä tuhatta kiipeilyn harrastajaa.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

▲ Samuel "Pamu" Hammer "Alibi"-reitin kruksissa. Ensinousu: Henrik Suihkonen 1990. Kuva: Blue Kangoo Films

Faktat ► Kylmää Kiveä -elokuva valmistuu talvella 2014/2015. ► Arvioitu pituus n. 70 minuuttia. ► Neuvottelut elokuvan tv-levityksestä ovat vielä kesken Ylen kanssa ja nettilevitysmahdollisuutta on tarjottu useasta paikasta (mm. EpicTV). ► Ensi-iltaesityksiä järjestetään ympäri Suomea elokuvateattereissa. ► Esityksiä on tällä hetkellä sovittu 14 paikkakunnalle. Elokuvan ensimmäinen traileri: https://vimeo.com/51588143 Kylmää Kiveä Facebookissa: https://www.facebook.com/ kylmaakivea

Helsingin Kiipeilykeskuksen syksyn kurssitarjonnasta löydät mielenkiintoisimmat kurssit! Lisätietoa kursseista www.kiipeilykeskus.com •

•

Seinäkiipeilyn alkeiskurssi Käymällä alkeiskurssin pääset turvallisesti seinälle heti alkumetreillä. Kurssin jälkeen saat varmistaa toista kiipeilijää kaikilla yläköysireiteillämme. Liidikurssi Liidikurssilla opit alaköysikiipeilyn perusteet ja vältyt turhilta riskeiltä. Kalliokiipeilyn peruskurssi Kalliokiipeilyn peruskurssi antaa sinulle valmiudet kiivetä yläköysivarmistuksella ulkokallioilla. Kiipeilyn tekniikkakurssi Kurssilla käydään läpi kiipeilyn perustekniikoita, tutustutaan yleisimmin kiipeilyseinällä kohdattaviin otetyyppeihin ja harjoitellaan niiden ja kehon hyödyntämistä. Kiipeilijän kehonhuoltokurssi Onko jyrkkien seinien kiipeäminen ylivoimaista? Onko sinulla lihastasapainon ongelmien vuoksi kipuja? Haluatko nostaa greidiäsi? Kiipeilijän kehonhuoltokurssi voi auttaa! Rajoille! – kurssi Tuntuuko klippiväli hurjalta, ja eikö pää kestä liidausta? Onko raja tullut vastaan? Uudella Rajoille! -kurssilla pääset kaiken kokeneen ohjaajan opastuksella testaamaan oman psyykeen rajoja.

Helsingin Kiipeilykeskus Erätie 3, 00730 Helsinki p. 050 554 2218 info@kiipeilykeskus.com

Kroatia

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Zagreb

Paklenica

Split Omis

Teksti ja kuvat | Antti Inkinen

Hvar

Lähestyminen Parhaiten pääset Kroatian lämpöön kyttäämällä suoria lentoja joko Splitiin tai pääkaupunkiin Zagrebiin. Halvimmillaan suoria meno-paluulentoja saa n. 150 eurolla, mutta normaalisti kannattaa varautua noin 200300 euron menoerään. Jos olet myöhään liikkeellä, kannattaa katsoa lentoja myös Ljubljanaan, Sloveniaan, ja vuokrata auto sieltä. Auto viikoksi ei maksa juuri mitään: hinta lähtee reilusta satasesta ylöspäin. Pikku Golfiin mahtuu mainiosti sporttikiipeilyvälineet sekä kolme tai neljä henkilöä.

Splitin alue Lennettyäsi muutaman tunnin Helsingistä Splitiin pääset suoraan uskomattoman hienoille kiipeilyalueille. Splitistä tunnin ajomatkan sisään löytyy monta hienoa

sporttiseinämää. Pakollisten shoppailujen jälkeen kiireisimpien kannattaa kävellä tai ajaa autolla Marjaniin. Kaupunkikalliolta löytyy noin 80 reittiä, joista ensimmäiset on avattu 1950-luvulla. Reittejä löytyy 4a:sta 8a:han, ja kaikki ovat pehmeää kalkkikiveä. Marjanin must do –reitti on ehdottomasti ”Sara” (6a), joka on 30-metrinen hänkkiralli isoilla kahvoilla. Splitin alueelta löytyy muitakin hienoja paikkoja, mutta seuraavaksi kannattaa suunnata 20 kilometriä etelään Omisin alueelle.

Omis Omis on pieni ja kaunis dalmatialainen kylä, jota reunustavat jylhät vuorenseinämät sekä kristallinkirkas meri. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita, kuten kaikkialla Kroatiassa. Alueen kivi on tyypillistä kalkkikiveä, jossa paikoin saattaa olla tuulen ja veden muovaa-

mia veitsenteräviä listoja. Reittejä Omisin alueelta löytyy noin 150 kpl. Reittien pituudet ovat 10 metristä aina 300 metriin asti. Reitit ovat pääasiallisesti sporttireittejä, mutta korkeimmilta seiniltä löytyy myös luonnollisilla varmistettavia linjoja.

Hvar Kun olette ottaneet alkulöysät pois, varatkaa itsellenne lautta Splitistä Hvariin. Autolautalla pääsette Hvarin saaren kaupunkiin nimeltä Stari Grad. Sieltä suunnatkaa maailman pelottavimman tunnelin läpi pieneen kylään nimeltä Sveta Nedjelja. Mikäli haluatte yöpyä kyseisessä kylässä, kannattaa varata kämppä kiipeilyalueen ylläpitäjältä osoitteesta www.cliffbase.com. Kiipeilyalueena Cliff Base on harvinainen paikka senkin vuoksi, että alueen omistaja Miro kerää kiipeilymaksun jokaiselta laguuniin tulijalta. Joissakin kiipeilijöissä tämä herättää närästystä. Näillä rahoilla hän kuitenkin pitää kiipeilyalueen kunnossa ja rakentaa mm. käymälöitä ja majoitustiloja kallioiden läheisyyteen. Reittejä on ainakin 130 kpl, jotka kaikki lähtevät rantaviivasta kohoten aina 40 metrin korkeuteen asti. Reitit ovat hienoa sporttia, mutta välillä kulkevat ehkä liiankin lähellä

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

toisiaan. Cliff Base:ssa kannattaa testata ainakin ”Brid sunca” (5c) sekä samasta tornista ”Edge west” (6c). Kuumalla kelillä kannattaa uida laguunista ulos ja kokeilla DWS-kiipeilyä. Kallioluolasta löytyy myös kajakkeja, jos haluat lähteä melomaan. Cliff Base on todellakin käymisen arvoinen paikka! Jos aikaa riittää, kannattaa käydä muillakin saarelta löytyvillä sporttikallioilla.

Paklenica/Starigrad Jos haluat upean huipennuksen reissullesi, niin mene takaisin mantereelle, ja aja autolla muutama tunti pohjoiseen Paklenican luonnonsuojelualueelle. Kesälomakuukausina paikka on pullollaan trekkaajia ja tietenkin kiipeilijöitä. Alueella on satoja ja taas satoja reittejä. Reitit ovat pituudeltaan 10-450 metriä, joten tungosta ei ihan helposti tule. Reitit ovat toinen toistaan hienompia, ja jos sporttireitteihin kyllästyy, niin seiniltä löytyy myös luonnollisilla varmistettavia reittejä. Kallio on kalkkikiveä ja osittain erittäin teräväreunaista. Alueella on aloitettu kiipeily jo 1930-luvulla, jolloin kohteina olivat etenkin pitkät kallioseinät. Vasta 1970-luvulla aloitettiin lyhyempien sporttireittien kii-

Hrvatska kroatiaksi Sijainti Italian itäpuolella, Adrianmeren rannalla. Ilmasto Rannikolla on välimerenilmasto. Idässä ja pohjoisessa talvet ovat ”kylmiä” ja kesät kuumia. Rantaviivaa 1800km. Väkiluku 4,3 miljoonaa. Kiipeily Ympäri vuoden. Topoja joilla pärjää Croatia, Climbing quide. Boris CujicPaklenica, Climbing quide. Boris Cujic

peäminen. Vaikka alueella onkin kiivetty pitkään, ainoastaan parkkialueen reitit ovat alkaneet hieman kulua. Muutoin alueen kalkkikivi on aivan upeata! Tsekkaa alueelta ainakin reitit ”Tika Plus” (6c/6c+) ja pidemmistä reiteistä ”Nostalgia” (350m/6b). Suomalaisia on myös muistettu nimeämällä yksi pitkä reitti ”Kaurismakis mistake”:ksi, (350m/7a+). Sitä, mistä reitti on saanut nimensä, eivät paikallisetkaan osanneet kertoa. Myös Anica Kuk-Stupin alueella on hienoja 40-150 metrisiä reittejä. Tuuli ja vesi ovat muovanneet kallioon pitkiä aaltomaisia uria, jotka tekevät kiipeilystä Stupin alueella ainutlaatuista. Kyseiselle alueelle joutuu kävelemään noin 30-40 minuuttia, mutta huikeat maisemat ja korkeat seinämät tekevät matkasta erinomaisen alkulämpän. HUOM… Tarkista sää paikallisilta asukkailta ennen kuin lähdet kiipeämään monen kp:n reittejä. Alueelle ovat tyypillisiä kovat tuulet, jotka varsinkin pohjoisesta tullessaan kiihtyvät helposti myrskyiksi (”bora”–talvituuli). Ennen kiipeilyä kannattaa syödä herkullista ja voimia antavaa paikallista kalaa, tai sitten vaikkapa grillattua kalmaria. Kansallispuiston risteyksessä sijaitsevasta ra-

vintolasta nimeltä Dinko voi myös tiedustella majoitusta. Lisäksi sieltä kannattaa kysellä vinkkejä uusista kiipeilyalueista sekä topoista. Jos haluat ennakkoon kysellä majoitusta, saat siitä helpoiten tietoja DINKO Restaurant & ROOMS :n Facebook-sivuilta. Muuta hyödyllistä tietoa alueesta löydät osoitteesta www.paklenica.hr. Parhaita kiipeilykuukausia alueella ovat ehdottomasti maalis-toukokuu sekä syys-marraskuu. Tällöin siellä ei ole enää polttavan kuuma, ja lomalaisiakin näkee alueella vain viikonloppuisin.

Summa summarum Kroatiassa on köysikiipeilyalueita lähemmäs sata. Kivi on hienoa, ja reitit ovat järkevästi pultattuja. Jos pohjoisessa sataa, suuntaa auton nokka kohti etelän aurinkoisia saaria. Paikalliset auttavat mielellään, mutta kaupungeissa on tunnetusti turistimeininki. Pienet kylät rannikolla ovatkin mielestäni Kroatian helmiä. Siellä pääset nauttimaan hienon kiipeilyn lisäksi erinomaisesta ruuasta, hyvästä viinistä ja iloisesta välimeren tunnelmasta. Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella, ja kiireet unohtuvat paikallisten elämäntapaa seuraillessa. ■

Wanhaa kiveä Teksti | Leo Määttälä, eli Mountainshopin Leksa

Korouoman

jääputoukset

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Ruskeavirta. Kuva: Tapio Alhosuo

Kuulin paikallisen kylän kaupalla, että Korouomaan muodostuu talvisin “ihistyksiä”, eli pystyjä jääputouksia. Olivat kuulemma niin isoja, että keväällä sortuessaan niiden jylinä kuului viiden kilometrin päässä olevaan Pernun kylään saakka.

äydessäni 80-luvun alussa lomareissulla Norjassa näin siellä kiipeilijöitä. He etenivät vaivatta käsittämättömän jyrkällä kalliolla. Touhu sai minut välittömästi kiinnostuksen valtaan, ja heti kotiin palattuani aloin selvittämään löytyisikö Suomestakin kyseisen lajin harrastajia. Pitkän etsinnän jälkeen löysinkin Suomen Alppikerhon väkeä Helsingistä, ja pääsin kalliokiipeilykurssille Sipoon seinämälle keväällä -83. Asuin siihen aikaan Pohjois-Suomessa, ja kuinka ollakaan, sieltäkin löytyi muutama Alppikerholainen. Kiipeilimme aluksi Kuusamon Rukatunturilla, jonka kivi oli ajoittain jopa vaarallisen mureaa. Kävin myös selailemassa kirjastossa maastokarttoja, joiden avulla löysin lähitienoiltani uuden paikan, Kuusamon Ruoppivaaran. Minulle alkoi tulla Alppikerhon lehti Alppikiipeily. Siinä oli juttu nuorukaisista, jotka kiipesivät jäätä Nuuksiossa käsissään varresta lyhennetyt alppikiipeilyhakut ja jalassaan jääraudat. Sangen erikoista, mietin. Syksyllä jälleen maastokarttoja selaillessani löysin kotikun-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

tani Posion toiselta laidalta aivan upean löydön. Siinä oli paljon korkeuskäyriä yhtenä viivana, ja tajusin, että rotko on ainakin sata metriä syvä. Ei muuta kuin heti siellä käymään! Ja tosiaan, paikalle päästyäni olin aivan haltioissani. Pystysuoria kallioseinämiä oli vaikka kuinka. Niin löytyi Korouoman rotkolaakso suomalaiselle kiipeilylle. Kuulin paikallisen kylän kaupalla, että Korouomaan

muodostuu talvisin “ihistyksiä”, eli pystyjä jääputouksia. Olivat kuulemma niin isoja, että keväällä sortuessaan niiden jylinä kuului viiden kilometrin päässä olevaan Pernun kylään saakka. Kävin sitten syystalvella pakkasten tultua niitä katsomassa, ja jäätähän tosiaan löytyi. Yli 20 jääputousta, korkeuden vaihdellessa paristakymmenestä metristä 60 metriin ja jyrkkyyden vaihdellessa 45 asteesta pystysuoraan. Pistin viestiä löytyneistä jääputouksista kuvien kera Helsinkiin ja sain sieltä talvella vieraan. Kanadassa opiskelemassa ollut Juha Nurmi oli siellä ollessaan harrastanut jääkiipeilyä ja hankkinut varusteet. Niinpä painuimme heti Korouomaan kokeilemaan niitä. Ja niin sai Korouoman ensimmäinen jääputous ensinousunsa.

Leo määttälä liidaa ja käytössä on ”takomon” omatuotanto hakut. Kuva Leon arkistosta.

Juha Knuutila liidaa Ruskea Virta (W14) putousta 2013. Kuvaaja: Aleksi Mehtonen

Minulla ei ollut omia hakkuja, joten hitsaustaitoisena päätin kokeilla tehdä hakut itse. Tämän oli tarkoitus olla tilapäisratkaisu siihen saakka, kunnes saisin tilattua USA:sta Yvon Chouinardilta hakut. Tein erilaisia prototyyppejä ja testasin niitä kotirannassa järven jäähän. Kun Juha tuli seuraavan kerran käymään Korouomassa, vertasimme Juhan tehdashakkuja ja minun itse tekemiäni. Ja kuinka ollakaan: kun Juhan hakulla löi jäähän, se pongahti jo-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Leo Määttälä ja suomalaisen jääkiipeilyn alkuaikojen tyyliä. Kuva Leon arkistosta.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Kuva: Tapio Alhosuo

ka iskulla kolosta takaisin, kun taas minun hakkuni terä jäi jämäkästi kiinni kolon pohjalle. Tämähän toimii, ajattelin. Eipä tarvitsekaan laittaa hakkutilauksia vielä vetämään! Kun kevättalvella Korouomassa kävi muitakin, lähinnä oululaisia kiipeilijöitä, oli heilläkin hakkupula ja lupauduin tekemään myös heille jääputoushakkuja. Ja niin oli “Kitkajärven kiipeilytakomo “ perustettu. Valmistin viiden vuoden aikana ainakin sata hakkua. Vasta 80-luvun lopulla markkinoille tuli tehdastekoisia kunnolla tasapainotettuja jääputouskiipeilyhakkuja, ja minäkin hankin sitten sellaiset. Alkuvuosina jääruuveina käytimme vuoristojäähän tarkoitettuja ruuveja. Niitä ruuvatessa tarvittiin kampena puoli metriä pitkä hakun varsi, ja hiki tuli vääntäessä. Ruuvit lohkoivat kovasti jäätä. Monet nykyiset liissittömän linjan jääkiipeilijät voivat ihmetellä, miksi 80- luvulla kiivettiin jäätä teknisesti, eli levähdettiin hakusta fifikoukun avulla roikkuen. Niin oli yksinkertaisesti pak-

Esa Turunen kiipeää Arktisen harmonia reitin ensinousua. Kuva Leon arkistosta.

ko tehdä, jotta sai molemmat kädet vapautettua jääruuvin ruuvaamiseen. Siihen kun kului aikaa lähes kymmenen minuuttia. 80-luvun lopulla Suomen Alppikerho järjesti retkikun-

nan Pamirille. Sieltä palaajat toivat tuliaisina reppukaupalla venäläisiä titaanista valmistettuja jääruuveja. Ne ruuvautuivat jäähän aivan uskomattoman helposti, ihan yhdellä kädellä pyörittäen. Niiden avulla siirryimme tavallaan uudelle aikakaudelle ja haastava Ruskean Virran Arktinen pilarikin sai ensinousunsa. Eräänlaisen ennätyksen teimme Oksmanin Saken kanssa pääsiäisenä -92. Kiipesimme Ruskean Virran seitsemän kertaa peräkkäin samana päivänä, jokainen nousu eri reittiä ja kahtena köydenpituutena eli yhteensä 14 köydenpituutta jäätä. Korouoman jääkiipeily kiinnosti lehdistöä ja myös televisiota. Siellä kuvattiin aikanaan useita jääkiipeilypätkiä. ►

Info

Korouoma

Kulkuyhteydet Rovaniemeltä on matkaa Koivukönkäälle 100 km ja Saukkovaaraan 115 km Rovaniemi – Posio -tietä (nro 81). Posiolta Saukkovaaraan on noin 30 km ja Lapiosalmelle 20 km Posio – Ranua -tietä. Metsäautotietä pääsee Saukkovaarasta Lapiosalmeen ja länsipuolella Voholle. Posiolta ja Rovaniemeltä pääsee Korouomaan Pernun kylän kautta. Pernun kylältä Korouoma-opasteiden kohdalta käännytään Koppelojärven tielle, jota ajetaan 2 km. Tämän jälkeen käännytään Korouoma-viitan kohdalta oikealle ja ajetaan 3 km Saukkovaaraan

Kaupat Lähimmät kaupat sijaitsevat Posion (www.posio.fi) kirkonkylällä

Matkapuhelimien kuuluvuus Vaikka Suomen matkaviestinverkot ovatkin kattavia, Korouoman alueella on muutamia katvealueita. Tarkista matkaviestinverkon kattavuus omalta puhelinoperaattoriltasi. Lisäksi aina on paikkoja, joissa matkapuhelin ei toimi tai puheluissa on häiriöitä. Tällaisissa tilanteissa saattaa auttaa esim. hakeutuminen muuta maastoa korkeammalle, avoimelle paikalle. Kannattaa myös ottaa huomioon, että erilaisten matkapuhelimien välillä on eroja kuuluvuudessa.

Majoitus Laavu (avo) putousten välittömässä läheisyydessä

Telttamajoutus Piippukota eräkämppä 20 m², Kynttilävalo, kaasukeitin, puu-uuni, juomavesi haetaan itse, ulkokäymälä, Lähin jääputous on muutaman sadan metrin päässä, autolla ei pääse kodan pihaan; etäisyys pihaan 1,2 km. Kämppä varattavissa www.villipohjola.fi kohdenumero 10694

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Ruskeavirta. Kuva: Tapio Alhosuo

Teksti ja kuvat | Jouni Kananen

MS on the Rocks

Zillertalin kiipeilykeskuksella kävi kesäkuussa poikkeuksellinen vieras. Lämpimänä kesäiltana hän olisi voinut liittyä toisten kiipeilijöiden joukkoon hikisistä käsistä ja huonosta kitkasta valittaen.

än olisi voinut selitellä päivän huonoa virettä vähäisillä yöunilla tai välistä jääneellä lounaalla. Hän olisi yhtä hyvin voinut jäädä kotiin ajatellen, että ehtiihän sitä kiivetä seuraavanakin päivänä. Voivottelun sijaan hän kuitenkin nautti jokaisesta hetkestä, jonka hän sai viettää kiiveten. Jokainen hallilla samaan aikaan ollut huomasi hänen pyörätuolinsa, mutta ennen kaikkea huomion vei hänen reipas ja

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Sitkeää ja sinnikästä puurtamista.

elämänmyönteinen asenteensa. Tämä tarina oli kerrottava, ja Rock Sport Magazine tavoittikin Sonja Voglin haastattelua varten myöhemmin syksyllä Münchenistä. Hei Sonja, minulla nousee hymy huulille vielä tänä päivänäkin, kun mietin asennettasi sinä alkukesän iltana! Oletko aina ollut yhtä iloinen ja reipas, vai onko sairastumisesi muutanut suhtautumistasi elämään?

– No olenhan minä aina ollut elämänmyönteinen, mutta sairastumiseni taisi vain vahvistaa tuota luonteenpiirrettäni. Milloin sinulla diagnosoitiin MS, Multiple Sklerosis?

– Oi siitä on jo kauan, vuonna 1987. Mitä kautta löysit kiipeilyn terapeuttiset mahdollisuudet?

– Istuimme eräänä iltana vuonna 2005 kantapöydässämme. Seuraamme liittyi Münchenin Teknillisen Yliopiston opiskelija Tobias Käser, joka haki henkilöitä liikuntateknologian diplomityönsä empiiristä osaa varten. Hänen ideansa jätti meidät ensin sanattomiksi, mutta jo pian hymyilimme, ja lopulta virnistimme innoissamme! Ihanko oikeasti hän kuvitteli meidät kiipeämässä seinällä, pyörätuolit siihen viereen parkkeerattuna? “Joo joo, ilman muuta!” Tobi vastasi, eikä siinä enää muu auttanut kuin kokeilla, miten homma onnistuu. – Jälkikäteen ajateltuna tämä oli meille kaikille oikea onnenpotku. Ensin ajattelimme vain hauskanpitoa, mutta vähitellen aloimme ymmärtää kiipeilyn terapeuttiset hyödyt. Miten iso ryhmänne on nykyään, ja kiipesikö jotkut jo ennen MS-diagnoosia?

– Meillä on nyt jo kolme ryhmää, joissa on yhteensä 50–60 henkilöä. Kaikilla meillä tämä alkoi Tobin idean myötä. Itse jouduin opettelemaan ihan alusta alkaen kaikki valjaiden, köysien, solmujen ja varmistajien niksit, mutta ei se ollut vaikeaa. Kiipeilykengät oli kyllä tosi epämukavat, Sonja naurahtaa. – Kaikenlaista apua ja apuvälinettähän siinä tarvittiin, jokaisen kiipeilijän haitta-asteesta ja kyvyistä riippuen. Yksinkertaisimmillaan vinkit huutamalla riitti, mutta koska esimerkiksi minun jalkani eivät oikein tottele pääni komentoja, niin tarvitsin jonkun ohjailemaan kengänkärkiä otteille. Otteethan ovat monesti normaalilla kiipeilyseinällä aika pieniä.

Zillertalin kiipeilykeskuksen Lukas auttaa Sonjaa reitin alussa.

Onko teille tehty omia reittejä, vai kiipeilettekö siellä missä kaikki muutkin?

– Me kiipeämme ihan normireittejä. Jotkut niistä on vaikeita, jotkut helpompia, ihan niin kuin kaikille muillekin! Zillertalin kiipeilykeskuksen Lukas auttaa Sonjaa reitin alussa. Minkälaista terapiahyötyä kiipeilystä on ollut?

– Hallitsen kroppaani ja kaikenlaisia liikkeitä paremmin. Kiipeilyn liikeradathan ovat hyvin monipuolisia. Lisäksi olen oppinut sitkeyttä ja sinnikkyyttä. Tämä kaikki on parantanut myös itseluottamustani. Eikö kiipeily pelota?

– Ei ollenkaan, eihän yläköysikiipeily mitään vaarallista ole. Miten tutkimus etenee tällä hetkellä?

– Münchenin Teknillisellä Yliopistolla on alkanut tänä syksynä jatkokoulutus kiipeilystä terapiamuotona. Tutkimus on hyvin monipuolista sisältäen kiipeilyn fyysiset piirteet, esimeriksi voiman, kestävyyden, koordinaatiokyvyn ja ketteryyden, mutta myös psykologinen puoli huomioidaan. Kiipeilyhän kehittää myös keskittymiskykyä, auttaa hallitsemaan pelkoa ja stressiä, ja opettaa luottamaan toisiin ihmisiin, eli varmistajiin köyden toisessa päässä. Jatkossa tutkimuksen yksi osa keskittyy erityisesti lapsiin ja nuoriin. Onko ryhmänne taustalla muita tukijoukkoja?

– Valtakunnallinen MS-liitto on ollut iso apu. Heidän tukensa on mahdollistanut toimintamme laajentamisen muille paikkakunnille. Missäpäin Saksaa järjestätte terapeuttista kiipeilyä?

– Meillä on ryhmät Baijerissa Münchenissä ja Regensburgissa, Nordrhein-Westfalenissa Kölnissä ja Wuppertalissa, ja yksi porukka Italian Genovassa asti. Ja olisi hienoa kuulla, jos Suomessakin saataisin ryhmä kasaan! Tulit kesällä tosi reippaasti ja oma-aloitteisesti kiipeilemään meidän hallillemme Zillertalissa. Oletteko järjestäneet muutenkin tapahtumia ryhmänne kanssa?

– Joo pidimme tänä vuonna taas “Climb for Help” -otsikolla kulkevan tapahtuman, jossa osanottajat keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen. Jokaista kiivettyä metriä kohti tienaamme kaksi euroa, reitin toppaus tuottaa vitosen lisää, ja erityisen hankalista reiteistä saa vielä kympin bonuksen! Kaiken kaikkiaan kiipesimme yli 500 metriä ja kaikkine lisineen päivän tuotto olisi ollut muhkea 1700 euroa, mutta valitettavasti tällä kertaa emme saaneet sponsoria mukaan, joten se oli vain virtuaalirahaa. Päivä oli siitä huolimatta mukava, ja toivottavasti

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

jatkossa saamme jälleen tukijoita mukaan. Oletko päässyt kiipeämään myös kallioilla?

– Käymme kalliolla yhdessä kerran vuodessa. Järjestelyt vaatii liikuntarajoitteiden vuoksi aina jonkin verran vaivannäköä, mutta se on kyllä joka kerta sen väärti. Vaikka hallikiipeily on tosi mukavaa, niin silti ne päivät ulkokaltseilla jää parhaiten mieleen! Kiitos paljon haastattelusta ja erityisesti inspiraatiosta, Sonja. Rock Sport Magazine toivottaa menestystä ja mukavia hetkiä kiipeilyn parissa! Kiitämme myös Markus Hermannia, toista MS on the Rocks -ryhmän aktiivia, hänen panoksestaan haastattelussa. Lisää infoa saksaksi ryhmän Internet-sivuilla www.ms-ontherocks.de. ■

Galleria Shadowboxing Paikka | Zillertal, Ewige Jagdgr체nde

Kiipeilij채 | Antti Pohjola

Kuvaaja | Jouni Kananen

Reitti | Sechsplosion 6b

Tr채dikamojen riemua Kuvaaja | Aleksi Mehtonen

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

    CONDOR HMS + HURRY varmistulaitesetti Hinta : 35€ CONDOR HMS sulkkari Hinta: 19€

OCUN WEBEE 3 –valjaat Kevyet, mukavat, neljä varustelenkkiä Hinta 55€

OCUN WEBEE LADY Naisten uutuus valjaat Super mukavat Hinta: 65€

OCUN WEBEE 1 Huikean kevyet uutuus sporttivaljaat Hinta 55€

OCUN WEBEE QUATTRO 7 varustelenkkiä, tupla belay-loop, haul-loop Hinta: 85€

Oulu 21.2.2015

Boulderliiga

Ensimmäisten osakilpailujen paikat myytiin loppuun hetkessä.

Boulderliiga yhdisti kiipeilyhallit Teksti | Lari Malmberg

ienestä ärsytyksestä se lähti. Tampereen kiipeilykeskuksen toimitusjohtaja Janne Sievänen huomasi, että Suomessa on jo niin monta kiipeilyhallia, että niiden järjestämät kisat alkavat mennä päällekäin. Ensin Sievänen alkoi suunnitella kilpailukalenteria, mutta sitten mieleen tuli isompi idea. ”Aloin miettiä, että miksei samantien tehtäisi liigaa. Sellaista, jonka kilpailuista voisi kerätä pisteitä ja joka toisi jatkuvuutta kauteen”, Sievänen sanoo. Niinpä Sievänen laittoi sähköpostia 11 kiipeilyhallin omistajalle. Sitten alkoi soittelu. Ja kun kaikki olivat vastanneet kyllä, alkoi Boulderliiga muodostua. Se on kaikille avointen boulderkilpailujen sarja, jonka voittaja kuittaa sekä miesten että naisten sarjoissa 2000 euron

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

suuruisen Suomen kiipeilyliiton arvostipendin. Boulderliigan osakilpailut arvostellaan Boulderkeskuksen toimitusjohtajan Jarmo Annusen koodaamalla Koivukylän pistelaskujärjestelmällä. Järjestelmä perustuu nousuihin. Kilpailureittejä on useita kymmeniä ja noustusta reitistä saa pisteitä sen mukaan, kuinka moni on päässyt sen ylös. Jos reitin on kiivennyt vain yksi kilpailija, pisteitä kertyy sata. Jos sen on päässyt kymmenen kilpailijaa, siitä saa kymmenen pistettä. Jokaisessa kilpailussa on kaiken tasoisia reittejä, joten mukaan pääsevät ammattilaisten lisäksi myös aloittelijat. ”Me haluttiin ehdottomasti pitää tämä sellaisena matalan kynnyksen kilpailuna, rentona skabana. Ei tarvitse olla kova jätkä tai mimmi tullakseen mukaan”, Sievänen sanoo.

Sama asenne näkyy myös osakilpailujen pisteytyksessä. Sarjapisteitä ropisee 31 parhaiten menestyneelle kilpailijalle. ”Näin ollen vaikka olisit 25:s joka kilpailussa, saatat nousta kokonaiskilpailussa aika korkealle. Tunnollinen kiertäminen palkitaan”, Sievänen kertoo. Boulderliigan ensimmäiset kilpai-

lut ovat olleet suosittuja. Ensimmäisenä kiivetty Tampereen osakilpailu ”Nekala masters” myytiin loppuun jo viikkoa ennen kilpailua, vaikka osallistujia mahtui mukaan sata. Helsingin Isatiksessa järjestetyn toisen osakilpailun 200 kilpailupaikkaa taas varattiin jo kaksi viikkoa ennen kisoja. ”Kilpailumaksu on kaikissa kisoissa 25 euroa. Kilpailumaksu, pistelaskusysteemi ja nettiin streamattu kisalähetys ovat meidän yhtei-

Kuopio 29.11.2014 Jyväskylä 10.1.2015

Lappeenranta 7.3.2015

Tampere 11.10.2014

Hämeenlinna 31.3.2015 Turku 24.1.2015

set linjauksemme. Muuten jokainen halli huolehtii kisoistaan itse”, Sievänen kertoo. Nopeasti pystyyn laitetulle Boulderliigalle ehdittiin jo tälle kaudella haalia muutama sponsori, mutta pääosin se pyörii vielä hallinomistajien omalla panostuksella. Sievänen uskoo, että jatkossa Boulderliiga saattaa kuitenkin houkutella yhä useampia rahoittajia. Ainakin jos kilpailijamäärät pysyvät yhtä suurina ja nettilähetyksen suosio jatkuu. ”Näkyvyys on aika suuri. Yksitoista kisaa, joissa jokaisessa on vähintään sata kilpailijaa. Ja sitten nettilähetys, jota katsoi jo Tampereen kilpailun aikana yli 700 katsojaa”, Sievänen miettii. Eikä Boulderliiga sitäpaitsi ole edes pelkästään suomalainen juttu. Jo tällä kaudella mukaan lähti Tallinnaan juuri avattu Roniministeeriumniminen boulderhalli. Jatkossa kuvi-

Helsinki 8.11.2014 ot voivat olla vieläkin suuremmat. ”Kyllä mä Annusen Jarmolle jo sanoin, että voisiko jonkinlainen Nordic Boulder League olla mahdollinen. Jos alettaisiin tehdä pohjoismaista yhteistyötä”, Sievänen pohtii. ■

Boulderliiga

Tampere Nekala Open Kuvat | Tuomo Turunen

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Miehet Sij. Nimi Tops

1. Ilari Kelloniemi 1. Sami Koponen 1. Andy Gullsten 4. Antti Virtavuo 5. Markus Muinonen 5. Jiri Kuusonen 5. Axel Lindfors 5. Joonas Selänniemi 9. Rasse Ruokonen 10. Antti Piisola

35 35 35 34 33 33 33 33 32 31

Points

142.18 142.18 142.18 108.85 83.85 83.85 83.85 83.85 71.35 65.1

Naiset Sij. Nimi Tops

1. Niini Vartia 2. Pia Viljakainen 3. Enni Bertling 4. Tarja Sinisalo 5. Leena Manelius 6. Paula Volotinen 7. Anitra Taskinen 8. Maija Eerola 9. Piritta Mutanen 10. Johanna Kaasalainen

uomen Boulderliigan ensimmäinen osakilpailu kilpailtiin Tampereen Kiipeilykeskus NEKALAN tiloissa 11.10. Kilpailun reitintekijät olivat loihtineet kiipeilykeskuksen seinille 35 kappaletta toinen toistaan vaikeampia reittejä. Paikalle saapui muutaman vajaat sata kiipeilijää mittelemään taitojaan reittien haasteita vastaan. Tunnelma kilpailijoiden keskuudessa oli välitön ja vapaa, vaikka kyseessä on rahakilpailu. Kilpailijat miettivät reittien probleemeja yhdessä vaihtaen ratkaisuajatuksia, kiipeilysuorituksen aikana reitin alla olleet kilpailijat kannustivat kiipeilijää ja samalla toimivat spottaajana reitin alla. Spottaaja varmistaa reitin alla, että kiipeilijän hypätessä tai pudotessa alastulo matolle tapahtuu parhaassa mahdollisessa asennossa ja loukkaantumisia ei pääsisi tapahtumaan.

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

28 27 26 25 22 22 22 20 19 19

Points

411.41 311.41 278.08 253.08 195.94 187.06 178.08 147.12 139.98 139.43

Kiipeilijöillä oli kolme ja puoli tuntia aikaa ratkoa reitintekijöiden 35 reitistä niin monta kuin mahdollista. Eniten suorituspisteitä sai vaikeimmista reiteistä ja suurimman pistemäärän kerännyt kiipeilijä voitti. Nimekkäimpänä kiipeilijänä paikalla oli myös Anthony Gullsten, joka on yksi maailmaa kiertävistä suomalaisista kiipeilyammattilaisista. Paikalla oli myös nuori lupaava kiipeilijä Sami Koponen, naisissa paikalla oli edellisen vuoden Nekala Open -kilpailun voittanut Niini Vartia. Kilpailu kulki miehissä Anthony Gullstenin, Sami Koposen ja Ilari Kelloneimen tahdittamalla tavalla, kaikki herrat toppasivat kaikki reitit. Boulderliigan Tampereen osakilpailun ykköstila jaettiin näiden kolmen taitavan kiipeilijän kesken, itse NEKALA Open -kilpailun kärkipaikasta järjestettiin superfinaali, jonka vei nimiinsä Andy Gullsten ja Ilari Kelloniemi kiipesi toiseksi. Naisissa Niini Vartia toisti edellisen vuoden voittonsa ja toiseksi kiipesi Pia Viljakainen. ■

Boulderliiga

Helsinki Isatis H Open Kuvat | Kari Laitila

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

elsingissä Boulderkeskuksen Isatis Open -kilpailupaikat myytin loppuun lähes heti, kun ilmoittautuminen oli avattu. Herttoniemessä sijaitseva kiipeilyhalli oli turvoksiin asti täynnä kiipeilijöitä ja mankkapölyä oli ilma paksuna. Kiipeilyreittejä oli ratkomassa lähes kaikki pääkaupunkiseudun kovimmat boulder-

Miehet Sij. Nimi Tops Points

1. Andy Gullsten 2. Sami Koponen 2. Kuutti Huhtikorpi 2. Ilari Kelloniemi 2. Evgenii Kalashnikov 6. Jiri Kuusonen 7. Olli-Petteri Manni 8. Axel Lindfors 9. Tommi Lahtinen 10. Antti Virtavuo

45 44 44 44 44 43 42 42 41 38

216.7 116.7 116.7 116.7 116.7 100.03 93.36 87.53 81.65 79.28

Naiset Sij. Nimi Tops Points

1. Eevi Jaakkola 1. Anna Laitinen 3. Katariina Haime 4. Niini Vartia 5. Olga Shcelnikova 6. Tarja Sinisalo 7. Helmi Puustinen 8. Enni Bertling 8. Pia Viljakainen 10. Hanna Vartia

kiipeilijät, mikä nosti tämän kilpailun tason korkealle. Liigapisteet eivät irronneet helpolla, ja tämän olivat myös reittien tekijät päättäneet luomalla mitä moninaisimpia reittejä kiipeilyseinille. Kilpailureittien probleemia ratkomassa olivat myös Liigan ensimmäisen osakilpailun kärkikolmikko Andy Gullsten, Sami Koponen ja Ilari Kelloniemi. Naisissa Tampereen osakilpailun voittaja Niini Vartian li-

säksi paikalla oli tämän hetken ehkä lahjakkain naiskiipeilijä Anna Laitinen ja Eevi Jaakkola, joka osallistui Sisu Master -kutsukilpailuun Salmisaaren Kiipeilyareenalla viimevuoden lokakuussa. Kilpailun aikana kävi selväksi, että

yksi reitti tulisi jäämään ilman toppausta ja reitintekijät päättivät helpottaa reittiä vain karvan verran. Miehissä kilpailun voittoa ei tällä kertaa

37 37 32 31 30 29 28 26 26 26

386.29 386.29 199.63 187.96 180.82 173.48 133.52 113.97 113.97 108.05

jaettu, vaan Andy Gullsten vei voiton selvällä piste-erolla. Miesten kilpailun kakkostila sen sijaan jaettiin kolmen kesken, tuttujen nimien Sami Koponen ja Ilari Kelloniemen joukkoon kiilasi Kuutti Huhtikorpi. Naisissa kärkisija jaettiin Anna Laitisen ja Eevi Jaakkolan kesken, Niini Vartia jäi tällä kertaa palkintopallin ulkopuolelle sijoittuen kilpailun neljänneksi. Kilpailun kolmanneksi kiipesi Katariina Haime. ■

Boulderliiga

Seinällä ja seinän vierellä tavattuja Kuva | Samuli Räikkönen

ock Sport -lehti oli paikalla Boulder Cupin-osakilpailussa Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Suomen suurimmassa boulderointikeskuksessa Isatiksessa. Paikalla oli väkeä kuin pipoa ja ilma oli valkoisena mankasta.

Yrittäjän puheilla Jututimme paikalla pääkaupunkiseudun Helsingin kaupallisen boulderointitoiminnan pioneeria Jarmo Annusta, joka pyörittää Helsingissä kolmea kiipeilyhallia. Kun on sali täynnä väkeä, niin luulisi kassakirstunkin kilahtelevan iloisesti. Siinä toimittaja erehtyy kuitenkin pahasti, sillä taloudellisesta näkökulmasta kisat tuottavat yrittäjälle

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

jopa tuhansia euroja tappiota. ”Kerran vuodessa on kiva järjestää kisoja, koska näkee, että jengi tykkää niistä ja se motivoi porukkaa kiipeilemään, haastamaan itsensä ja kehittymään. Taloudellisesti tässä ei mitään järkeä ole”, toteaa Annunen. ”Kisan järjestäminen vaatii vajaan 10 hengen porukan, ja kymmenien, ellei satojen tuntien panostuksen. Lisäksi halli on suljettuna kisoja edeltävän päivän, jonka aikana rakennetaan kaikki reitit uusiksi”. ”Siistiä on kuitenkin nähdä porukan hyvä yhteishenki ja innostus”, summaa Annunen tapahtuman tunnelmaa.

vasta 22 vuotiaan Andy Gullstenin. Andy komppaa melko pitkälle Jarmoa Boulder-Cupin kaltaisen kilpailusarjan merkitystä nimenomaan kiipeilijöitä aktivoivana, haasteita antavana ja mahdollisesti kilpailuuralle opastavana. Ammattilaisen näkökulmasta kyseessä ei ole kuitenkaan erityisen korkeatasoinen kilpailu, eikä sen sitä pidäkään olla. Andylle kisa on hyvää harjoittelua, rentoa fiilistä ja kilpailurutiinien ylläpitoa. Santahaminassa juuri varusmiespalvelustaan suorittavalle nuorelle miehelle myös mahdolliset Boulder-Cupin palkintorahat menisivät hyvään käyttöön. ■

Ammattikiipeilijän näkemys

Lisätietoja Helsingin Boulderkeskuksista: www.boulderkeskus.com

Seinältä tavoitimme myös kyseisen osakilpailun ylivoimaisen voittajan,

Boulderliiga

Kuopio KalakukkoBoulder M Kuvat | Samuli Räikkönen

arraskuun viimeisenä viikonloppuna 29.11. kilpailtiin Suomen boulderliigan kolmas osakilpailu Kuopiossa VOEMAN kiipeilyhallilla. Kalakukkoboulderreittejä oli kilpailijoille tehty lähemmäs puolensataa, joita eniten kiivennyt saisi taas kirjata nimensä Suomen boulderliigan osakilpailun voittajien listaan. Kiipeilijöitä oli kilpailuun ilmoittautunut suuri joukko, kilpailupaikat loppuunmyytiin jo hyvissä ajoin ennen kilpailupäivää, eikä paikanpäällä ollut enää mahdollista ilmoittautua mukaan. Miehissä kilpailu kulki aikaisempien kilpailujen kärkinimien tahdittamalla tavalla. Ilari Kelloniemi ja Andy Gullsten toppasivat saman määrän, joten Liigan osakilpailupisteitä herroille kertyi saman verran. Kilpailun kolmanneksi eniten pisteitä keräsi Sami Koponen, joka on jo tottunut kii-

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

peämään kilpailujen kolmen kärkeen. Samille on nyt kolmesta kiivetystä kilpailusta kertynyt ensimmäinen, toinen ja kolmas sija. Naisissa Kuopioon oli matkannut kahdessa aikaisemmassa osakilpailussa hyvin kiivennyt ja Tampereen osakilpailun voittanut Niini Vartia. Kuopion kilpailussa olivat mukana myös Helsingin Isatiksessa pidetyn osakilpailun kärkikaksikko Anna Laitinen ja Eevi Jaakkola. Kuopiossa vahvimmin kiipeisi Anna Laitinen ja hän vei kohtuullisen varmasti voiton, Eevi Jaakkola kiipesi yhtä selvästi toiseksi ja kolmannelle pallille nousi Niini Vartia. ■

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Miehet

Naiset

Sij. Nimi Tops

1. Ilari Kelloniemi 1. Andy Gullsten 3. Sami Koponen 4. Jiri Kuusonen 5. Axel Lindfors 6. Antti Virtavuo 7. Ville Koskela 8. Olli Antikainen 9. Anttoni Soini 10. Tuomo Kuisma

50 50 26 37 36 35 34 32 30 31

Points

640.27 640.27 299.57 212.28 189.02 149.4 123.61 101.69 82.36 78.44

Sij. Nimi Tops

1. Anna Laitinen 2. Eevi Jaakkola 3. Niini Vartia 4. Roosa Huhtikorpi 5. Tarja Sinisalo 6. Enni Bertling 7. Siiri Uuksulainen 8. Helmi Puustinen 9. Pia Viljakainen 10. Emmi Silvennoinen

29 26 26 24 25 24 21 20 19 18

Points

414.19 343.36 289.19 237.4 230.86 222.52 192.4 162.52 142.4 131.29

Galleria Verdonin auringonlaskussa Ranskassa Paikka | Gorges du Verdon Kiipeilij채 | Timo Annanpalo Kuvaaja | Jukka Ranta-Luoma

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Galleria Kehrää jä Kuvaaja | Aleksi Mehtonen Reitti | Kehrääjän ylähalkeama, 5a

100

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

101

Galleria

Grandes Jorasses 2014 Paikka | Grandes Jorasses, Ranska Kiipeilij채 | Juha Sillanp채채 Kuvaaja | Juho Knuutila Reitti | Colton-MacIntyre (ED, 1000m, WI5+, M4+, VI)

102

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

103

Galleria Yรถ Olhavalla Kuvaaja | Aleksi Mehtonen Reitti | Vekara, 5a

104

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

105

Sisäseinät Helsinki Kiipeilyareena Energiakatu 3, 001800 Helsinki puh. 045-3392552 info@kiipeilykeskus.com Boulderkeskus Pasila Tallikatu 4, 00520 Helsinki puh. 020-7870511 pasila@boulderkeskus.com Boulderkeskus Konala Ruosilantie 1, 00390 Helsinki puh. 020-7870510 konala@boulderkeskus.com Boulderkeskus Isatis Mekaanikonkatu 15A, 00880 Helsinki puh. 050 - 4417489 isatis@boulderkeskus.com Helsingin Kiipeilykeskus Erätie 3, 00730 Helsinki puh. 050 554 2218 info@kiipeilykeskus.com

Turku Turun Kiipeilypalatsi Oy Vesilinnantie 1, 20500 TURKU puh. 045 - 670 5990 (Aho) juha.aho@kiipeilypalatsi.com Bouldertehdas Ruukinkatu 4, 20540 Turku 010 2818999 myynti@bouldertehdas.fi

Hämeenlinna Hämeenlinnan kiipeilykeskus Luukkaankatu 7, Hämeenlinna Puh. 044-7298832 info@hankki.fi

Lahti Yogarocks Saksalankatu 26, 15100 Lahti Puh. 0400 308 307 lisätiedot, tapahtumat: asiakaspalvelu@yogarocks.fi

106

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Tampere Tampereen Kiipeilykeskus Mäntyhaantie 2, 33800 Tampere Puh. 010-420 4422 info@tampereenkiipeilykeskus.fi

Jyväskylä Boulderpa ja Ahjokatu 14, 40320 Jyväskylä GSM 0440 114 334 tai GSM 0440 581 555

Oulu Oulun kiipeilykeskus Paakakatu 7, 90520 Oulu Puh. 045 180 1403 info@oulunkiipeilykeskus.com

Tornio Tornion Kiipeily Cave Teollisuuskatu 10 J7 Torpin Monitoimitalo

Lappeenranta BoulderSaimaa Tuomikatu 26, 53810 LAPPEENRANTA puh. 040 630 4010 info@bouldersaimaa.fi

Kuopio VOEMA - Kuopion kiipeilykeskus Kaivotie 23, 70700 KUOPIO puh. 040-522 2655 (Kiipeilykeskus) puh. 044-545 9309 (Varaukset, jne.) info@voema.net www.voema.net

Joensuu JOENSUUN KUNTOKEIDAS Linnunlahdentie 10, 80100 JOENSUU Puh. (013) 126 558 kuntokeidas@fittari.fi

Tallinna, Viro RONI MISMINISTEERIUM Tartu mnt 80 E, 10112 Tallinn, ESTONIA Puh. +372 5332208 info@ronimisministeerium.ee

107

1/2015lehdessä Wuthering heights, castle hill

Suuren valkean pilven maa

kiipe

varsin

sia neuvoja si käyttää t Yleensä alo maailma o emmasta h

Monoton

uusi-seelanti, maa kaukana etelässä on paikka, jossa ulkoilmaihmisen on hyvä olla. vaan kuinkas on kiipeilijän laita? kannattaako reissu maapallon toiselle puolelle?

ihmiselle lu taa käsiinsä käsiään. Kä mattavasti kojen. jalko

Rock Sport Magazine 1 | Kevät 2015

Condoririn kiehtova huippu ja Charjiota-järven leiri. Kuva: Kalle viira

Huipu tusta Boliv iassa Bolivia. Kiipeilyä, maisemia, punkkua, fiilistä. Menkää ja kiivetkää. tEksti | Kalle Viira kuvat | Mandala Travel

Rock Sport Magazine 1 | Kevät 2015

Tilaa lehti verkkokaupasta

www. rocksportmagaz 108

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Treenit

Varusteet

Kiipeilijän alkojen huolto

eily lähtee jaloista, käytä enemmän jalkoja, muista jalat, nouse jalan päälle, jaloista ei voima lopu. näitä fraaseja kuulee paljon kiipeilypiireissä, nkin kokeneempien neuvoessa aloittelijoita. Fraaseissa kyllä piilee se totuus, että kiipeily lähtee jaloista ja jaloilla pystyy tekemään paljon.

Kiipeilyken gän valinta on kompro missi

tEksti ja trEEnikuvat | Ismo Miettinen pÄÄkuva | Kari Laitila

ehokas jalkojen käyttö on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Fraasien sijaan harvemmin aloittelijat saavat kunnollia miten niitä jalkoja pitäitai opetella käyttämään. oittelijalle jalkojen käytön on täysin uusi, riippuen aiharrastustaustasta.

nisEt jalat

uontainen piirre on luotä ja käyttää enemmän äsien motoriikka on huokehittyneempää kuin jaloja käytetään pääasiassa

liikuttamaan meitä tasamaalla paikasta toiseen hyvin monotonisesti. jalkojen käyttö ja täten liikkeet on varsin yksipuolista. voimaa jaloista löytyy aina enemmän kuin käsistä, mutta miten nuo voimanpesät valjastetaan tehokkaasti käyttöön, onkin toinen tarina. Sanonta jaloista ei voima lopu on sinänsä harhaan johtava. joskus sitä voimaa ei löydy juuri ollenkaan. esimerkkinä usein kiipeilyssä eteen tuleva tilanne. Hieman korkeampi jalan nosto otteelle ja siitä pitäisi pystyä ponnistamaan itseään ylöspäin. ilman harjoitusta polvikulman mennessä yli 90 asteen kehon painon kannattelu on melko

haasteellista yhdellä jalalla. Kiipeily tuo myös mukanaan täysin uusia liikeratoja jaloille. voimaa pitäisi pystyä tuottamaan nivelten ääriasennoissa ja asennoissa joihin jalat eivät useimmissa harrastuksissa koskaan joudu. joten aloittelijan ei ole helppo käyttää jalkoja tehokkaasti. tehokas jalkojen käyttö on opittavissa ja siinä kehittyy, mutta meiltä useimmilta se vie aikaa vuosia. ja kuka uskaltaa tunnustaa jalkatekniikkansa olevan täydellinen?

Satojen eri kiipeilykenkämallien joukosta yhden valitseminen voi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Kannattaa kuitenkin valita kiipeilykengät huolellisesti, sillä ne ovat sormenpäiden ohella ainoat, jotka pitävät kiipeilijän kivessä kiinni.

jalkojEn liikkuvuus jalkojen ja lonkkien liikkuvuus on keskeisiä tekijöitä kiipeilyssä. Liikku-

39 44 Grandes jorassesin (4208 m) tuhatmetrinen pohjoisseinä on jylhin, massiivisin ja kaikella tavalla mieleenpainuvin osa Mont blancin massiivia. ranskan ja italian rajalla kohoava jorasses ei ole yhtä tunnettu kuin Eiger tai Matterhorn, mutta kiipeilyllisesti reitit vuoren pohjoisseinällä ovat omaa luokkaansa seinän kiipeäminen on jokaisen alpinistin unelma. yhden reitin kiivettyään polte takaisin seinälle vain kasvaa.

Pohjoisseinä lähestyy.

Rock Sport Magazine 1 | Kevät 2015

Margalefissa kiivetään luonnonpuistossa, joten maisemat ovat monilla sektoreilla hienot.

tEksti | Juho Knuutila kuvat | Juho Knuutilan albumi

Margalef

Espanjan pockEttiparatiisi

Gran des Jorasses

suomen kansallisen Geologian komitean mukaan konglomeraatti on sedimenttikivien luokkaan kuuluva kivilaji, jota syntyy kun sorakivet kittaantuvat toisiinsa vedestä kiteytyneen kvartsin avulla.

– Mont Blancin klassikko

tEksti ja kuvat | Lari Malmberg

Rock Sport Magazine 1 | Kevät 2015

Kalliokiipeilyä kasvaa Nepalissa laji ja kEhittyy nepali tunnetaan alan harrastajien piirissä loistavista vuorikiipeily ja trekkaus mahdollisuuksista. harvemmille mieleen tulee kuitenkaan maan huikeat mahdollisuudet myös kalliokiipeilyssä. tEksti | Saara Nokelainen kuvat | Jaana Hynninen, Saara Nokelainen ja Bikash Gurung

ämä ei ole erityisen tyylikästä kiipeilyä mietin, ja työnnän takamustani lujemmin kiinni kallioon. Olen kahden seinämän välissä noin kahdeksan metrin korkeudessa. jos kalkkikivisten seinien välissä olisi vielä etuseinä, tämä olisi pystysuora tunneli kuin piippu, enkä ahtaanpaikankammoisena todellakaan olisi täällä. nyt väli on juuri sopiva kääntyillä ja hivuttaa ylöspäin, harrastaa niin sanotusti piippukiipeilyä. Käännän oikeaa polveani ja lantiota sisäänpäin ja kurotan vasemmalla kädelläni vielä ylemmäs sopivaan kivion-

Rock Sport Magazine 1 | Kevät 2015

zine.fi 109

110

Rock Sport Magazine 2 | Talvi 2014

Koska näistä avaimista päättyy suojaus?

Suojaus ei perustu patenttiin, vaan elektroniseen salaukseen.

Suomalaisen iLOQ Avaimen kopiointisuojaus ei perustu patentin voimassaoloaikaan, vaan vahvaan elektroniseen salaukseen, aivan kuten kulunvalvontatunnisteissa. Pääsyoikeudet ohjelmoidaan digitaalisesti salattuina avaimen mikrosiruun. www.iLOQ.com

111