Kaikkien kiusattujen puolella

Se alkoi jo päiväkodissa. Ujo silmälasipäinen poika jätettiin leikkien ulkopuolelle. Ensimmäiselle luokalle poika meni pikkukouluun, jossa oli vain peruskoulun ensimmäinen ja toinen luokka. Kaksi poikaa nappasi hänet kohteekseen. Ensimmäisen ja toisen luokan ajan poika oli jatkuvan nimittelyn, haukkumisen, arvostelun ja ärsyttämisen kohteena. Kolmannelle poika siirtyi isompaan kouluun. Mutta niin siirtyivät kiusaajatkin, ja kiusaaminen jatkui kuudenteen luokkaan saakka. Kiusaaminen loppui vasta, kun pojat menivät eri kouluihin yläasteelle.

Jim Koskinen, 20, ajattelee, että hän oli kiusaajille helppo kohde. − En hengannut kaveriporukoissa, vaan viihdyin enimmäkseen yksin. Minulla oli siihen aikaan epämuodikkaat Harry Potter silmälasit ja puhuin hieman änkyttäen.

Ulkonäköön tai käyttäytymiseen liittyvät ominaisuudet ovat joskus kiusaamisen syitä, mutta koulukiusatuksi voi silti joutua kuka tahansa lapsi tai nuori. Joskus kiusaamisen alkamiselle ei ole mitään eri

tyistä kimmoketta, toisinaan kiusatuksi joutuvat he, jotka erottuvat jollain tavalla muista. Jim Koskisella oli muutama kaveri koulussa, mutta silti hän jäi mieluiten koulun jälkeen kotiin pelaamaan tietokoneella ja eristäytyi porukasta. Tuntui turvalliselta pysytellä omassa maailmassa. Kiusaaminen nakersi itsetuntoa ja teki olon turvattomaksi. Lohtua hän haki myös ruoasta ja herkkujen syömisestä. − Minulla ei ollut vahvaa suojakuorta. Olen luonteeltani herkkä, otin ”Kiusatulle on tärkeää kuulla, kaiken syvälle itseeni ja aloin uskoa, että minussa on jotain vikaa. Koskinen tuli usein koulusta itkien että hän on hyvä ja kotiin ja oli allapäin. Hänen isänsä puuttui asiaan, otti yhteyttä kouluun kiinnostava tyyppi. ja yritti moneen kertaan puhua opettajien ja kiusaajien vanhempien kansMitä kuuluu? on aina hyvä kysymys.” sa, jotta kiusaaminen loppuisi. Isän tuki tuntui Koskisesta hyvältä, mutta isän väliintulo ei silti saanut kiusaamista loppumaan kokonaan.

Iso kynnys pyytää apua

Jim Koskinen uskoo, että jos jokaisella lapsella tai nuorella on edes yksi turvallinen aikuinen tai yksi kaveri, joka puolustaa häntä, kiusaamisestakin on huomattavasti helpompi selvitä kuin jos on aivan yksin tilanteessa. − Minulla oli onneksi hyvä ystävä, ja turvaa toi myös se, että koulun lähellä oli kodin lisäksi mummini koti, jonka luokse sain aina mennä. Koskisen luokanopettaja vaihtui joka vuosi, eikä luottamusta opettajiin päässyt syntymään. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Jenni Helenius sanoo, että kouluissa opettajien resurssit huomata ja puuttua kiusaamistilanteisiin ovat rajalliset. Erityisen vaikeaa aikuisten on huomata netissä, somessa tai viestiryhmissä tapahtuvaa kiusaamista. Se ei välttämättä tule ilmi lainkaan, ellei lapsi itse kerro siitä aikuiselle. Siksi kaikkien aikuisten rooli kiusatuksi joutuneen tukemisessa on suuri. − Kiusatulle on hurjan tärkeää kuulla, että hän on mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi ja hänen kuulumisistaan ollaan kiinnostuneita. Mitä kuuluu? on aina hyvä kysymys. Kiusatulle tekee hyvää kuulla jonkun sanovan, että onpa kiva olla kanssasi. Kiusattua ei myöskään pidä nähdä vain kiusaamisen valossa, vaan sanoitetaan, että tilanne on nyt huono, ? mutta sinä ihmisenä et ole, Helenius sanoo. Koskinen kertoo, että hän on aina saanut 40 prosenttia kiusaaapua, kun on sitä kysynyt. Ongelma on, että hänellä – kuten monella muullakin kiusatuksi mista tai loukkaavaa kohtelua kokeneista oppilaista arvelee, joutuneella – on ollut suuri kynnys pyytää apua. että koulun aikuiset Moni lapsi pelkää, että asian esille tuominen pahentaa tilannetta ja antaa huomiota kiusaaeivät tiedä siitä. 26 prosenttia kiusaamista tai loukkaavaa jalle. Huomiota kun moni kiusaaja kaipaakin. kohtelua kokeneista − Kiusaaminen on vallankäyttöä. Moneskertoi, että koulun aikuiset ovat puuttuti kiusaaja pelkää myös sitä, että joutuu itse neet asiaan niin, että kiusatuksi, ellei kiusaa muita, Jenni Helenius siitä on ollut apua. sanoo. LÄHDE: WWW.MLL.FI

Tarve kuulua porukkaan voi saada kiusatun jäämään kaverijengiin tai someryhmään kiusaajiensa kanssa.

Jim Koskisen kohdalla elämä helpottui, kun yläaste alkoi. Hänellä oli kavereita ja koulu sujui. Oireilu alkoi myöhemmin. Muutama vuosi sitten Koskinen sairastui keskivaikeaan masennukseen. Hän sanoo, että sen taustalla oli kiusatuksi joutuminen. − Kiusaaminen jättää aina jäljet. Opin jo lapsena olemaan varuillani ja olen aina vähän tuntosarvet pystyssä sosiaalisissa tilanteissa. Edelleen, jos menen vaikka konserttiin tai leffateatteriin, en pysty istumaan keskellä, vaan valitsen reunapaikan, jotta voin tarvittaessa paeta nopeasti.

Masennus oli Koskiselle lopulta silmiä avaava kokemus ja käännepiste, hyvällä tavalla. Se auttoi häntä löytämään itsensä ja huomaamaan, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä.

Jim Koskinen toivoisi, että aikuiset eivät katsoisi tilanteiden ohi, vaan tulisivat rohkeasti ja oma-aloitteisesti väliin, sillä avun pyytäminen voi olla lapselle tai nuorelle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kiusatuille hän haluaa sanoa, että jokainen muistaisi, ettei kiusaajia tarvitse uskoa. − Lopulta se kaikki voima on omissa käsissä. Älä anna kiusaajille liikaa valtaa, vaan muista, että sinä itse olet tärkeä ja hyvä. Sitä kiusaajat eivät voi ikinä poistaa.

Kuka tahansa meistä

Talvella 1985 Marko Annala seisoi kotinsa pihalla paljain jaloin, umpihangessa. Hän yritti vilustuttaa itsensä, ettei tarvitsisi mennä kouluun. Annala oli 13-vuotias ja seitsemännellä luokalla isossa koulussa, johon oli tullut uutena oppilaana pieneltä ala-asteelta. Yläasteen ensimmäisinä päivinä hän oli sattunut kävelemään keskelle tilannetta, jossa isommat pojat neppailivat pullonkorkkeja toisiaan päin. Yksi korkki osui Annalaan. Se oli hetki, jolloin hän valikoitui 9- ja 10-luokkalaisten poikien kiusaamisen kohteeksi − ilman mitään erityistä syytä. − En ehtinyt saada yhtään ystävää yläasteen alkaessa, vaan jouduin saman tien kiusatun rooliin. Kukaan ei halunnut olla kaverini, koska kaikki pelkäsivät, että joutuisivat itsekin kiusatuksi, sanoo nyt 48-vuotias Annala.

Koko seiskaluokka meni kiusaamisen sietämisessä ja sen välttelyssä. Arvosanat laskivat. Kiusaaminen oli rankkaa, sekä henkistä että fyysistä. Annalan omin sanoin se oli suunnitelmallista pakottamista tekoihin, joita hän ei olisi halunnut tehdä.

Kun lukuvuosi päättyi, Annala tajusi helpotuksekseen, että kiusaajat siirtyisivät toiseen kouluun. Piina päättyi, mutta vuosi varjosti pitkään Annalan elämää. 13-vuotiaan mieli oli käynyt hyvin synkissä ajatuksissa.

On tavallista, että kiusatuksi joutuneet lapset ja nuoret oireilevat myöhemmin ja kokevat monenlaisia mielenterveysongelmia − etenkin, jos heitä ei ole autettu kokemusten aiheuttamien tunteiden käsittelyssä.

Kiusaaminen on vaikuttanut Marko Annalan elämään aikuiseksi saakka ja aiheuttanut muun muassa toistuvaa masennusta ja paniikkikohtauksia. Hän uskoo, että olisi saanut tukea, jos olisi uskaltanut kertoa asiasta jollekulle. Tai jos joku aikuinen olisi puuttunut huomatessaan koulun pihalla epämääräisiä tilanteita, joissa Annala oli alakynnessä muihin nähden. − Jos olisi ollut edes yksi aikuinen, joka olisi puuttunut ja antanut minulle

Aikuisen muistilista

1. Kun huomaat kiusaamiselta vaikuttavan tilanteen, älä ohita sitä. Vaikka et tietäisi, mitä tilanteessa tapahtuu, siihen pitää puuttua. Kiusattua auttaa, että osoitat huomanneesi. 2. Kysy, mitä tapahtuu. Kiusaavilta voit kysyä, mitä teette. Kysy, tarvitseeko kiusatulta näyttävä lapsi apua. 3. Pyydä tarvittaessa avuksi toinen aikuinen. Väkivaltatilanteeseen puuttuminen voi olla vaarallista yksin. Pyydä toinen aikuinen mukaan. 4. Soita tarvittaessa poliisi. Jos tilanteeseen liittyy väkivaltaa, kutsu poliisi. Tarvittaessa poliisi konsultoi lastensuojelua. 5. Puhu kiusatun kanssa. Välitä lämpöä ja turvaa. Kysy, voitko soittaa lapsen vanhemmalle tai auttaa hänet kotiin. Kerro, ettei kenelläkään ole oikeutta satuttaa muita. 6. Kerro, että apua on saatavilla. Apua voi saada esimerkiksi koulusta, lastensuojelusta tai MLL:n Lasten ja nuorten puhelimesta ja chatista.

LÄHDE: MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO

signaalin, että tuo on väärin ja minä puolustan sinua, sillä olisi ollut iso merkitys.

Annala sanoo, että moni kiusattu, kuten hän itsekin, ajautuu helposti valehtelun kierteeseen. Häpeä kiusatuksi joutumisesta on niin suuri, että joskus tuntuu helpommalta vähätellä tai kieltää tapahtunut.

MLL:n Jenni Heleniuksen mukaan moni lapsi saattaa jättää kertomatta myös siksi, että lapsi ei aina tunnista, mikä on normaalia käytöstä muilta koulukavereilta ja mikä ei. Kaverit ja vahva tarve kuulua porukkaan voivat aiheuttaa sen, että kiusattu tekee myönnytyksiä ja jää mukaan samaan porukkaan tai someryhmään kiusaajiensa kanssa.

Puolusta kiusattua

Kun kiusaamiseen puututaan, tärkeintä olisi ensimmäiseksi suojella kiusattua ja järjestää tilanne niin, ettei tämä joudu kohtaamaan kiusaajaansa. − Usein kiusaajalle annetaan liikaa huomiota ja yritetään saada tämä rauhoittumaan. Pahimmillaan se vain pönkittää kiusaajan egoa ja pahentaa tilannetta. Pitäisi ensisijaisesti keskittyä kiusatun suojelemiseen ja tukemiseen, Marko Annala sanoo.

Jenni Helenius on samaa mieltä. Tärkeintä on ensimmäiseksi puolustaa ja tukea kiusattua. Olisi myös merkityksellistä, että kiusattu voisi jakaa kokemuksiaan ja tulla kuulluksi ja nähdyksi. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestää ryhmiä, joissa lapset ja nuoret pääsevät keskustelemaan yhdessä kiusatuksi joutumisesta. Parhaimmillaan ryhmät antavat osallistujalle tilaisuuden ilmaista tunteitaan ja olla oma itsensä ikäistensä seurassa.

− Jos ei koe kuuluvansa ryhmään eikä saa muiden arvostusta koulussa, sellaisia kokemuksia voi saada muualta. Se voi silti olla haastavaa, sillä usein kiusatulle jää kytemään huono itsetunto ja ajatus, että minussa on vikaa ja siksi minua varmaan kiusataan muuallakin, Helenius sanoo.

Marko Annalan oma kokemus on, että kiusattu tarvitsee usein tukea pitkään, jopa vuosia. Pelkästään kiusaamisen loppuminen ei riitä, jos se on jo ehtinyt aiheuttaa vahinkoa lapsen tai nuoren kehitykselle, itsetunnolle ja luottamukselle. Myös tunne, ettei ole ainoa kiusattu maailmassa, ja luottamus siihen, että kokemuksista voi päästä yli, ovat merkityksellisiä. − Olen ollut jo kauan sinut asian kanssa. Ymmärsin aikoinaan terapiassa, että kiusaajat olivat potkineet ulos omaa pahaa oloaan. Pystyin antamaan heille anteeksi. Anteeksi antaminen voi monesti olla vaikeaa, Helenius MLL:sta sanoo. Usein kiusaamiseen liittyvien vihan, häpeän ja toivottomuuden tunteiden käsittely kuitenkin edistää toipumista ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Marko Annala käsitteli kokemaansa kiusaamista ja masennusta romaanissaan Värityskirja. Kirja aiheutti ilmestyessään palautevyöryn lukijoilta, joista monet olivat itsekin kiusattuja. Vain yksi viestin lähettäjistä oli itse ollut kiusaaja. − Palaute kertoi, kuinka tärkeää on avoin puhuminen aiheesta ja omista kokemuksista. Olisi hienoa, jos yksikin lukija olisi kirjan luettuaan lopettanut kiusaamisen tai joku kiusattu olisi saanut rohkeuden pyytää apua.

Tunne, ettei ole ainoa kiusattu maailmassa ja että kokemuksista voi päästä yli, on merkityksellinen. ? MLL:n hyvinvointikyselyn 2018−2020 mukaan kuusi prosenttia lapsista ja nuorista on kokenut kiusaamista ainakin kerran ja 17 prosenttia oli kohdannut kiusaamisen kaltaista tai loukkaavaa käytöstä itseään kohtaan.

K-Marketit ja tubettajat kiusaamista vastaan

Syksyllä 2020 K-Market Tervapadan kauppias Ville Kestilä auttoi kiusattua poikaa, joka oli tullut Kestilän kauppaan hakemaan turvaa kiusaajiltaan. Kestilä halusi puuttua kiusaamiseen laajemmin ja julisti kauppansa kiusaamisvapaaksi vyöhykkeeksi. Kestilä haastoi kauppiaskollegansa mukaan, sosiaalisessa mediassa, ja yli sata K-Marketkauppiasta julisti kauppansa tilat kiusaamisvapaiksi vyöhykkeiksi ja turvapaikoiksi. Elokuussa 2021 koulujen alkaessa K-Marketketju ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto käynnistävät yhteisen kampanjan, jossa K-Market-ketjun lähes 800 kauppaa Hangosta Nuorgamiin ilmoittautuvat kiusaamisvapaiksi vyöhykkeiksi. Mukana kampanjassa ovat myös huippusuositut tubettaja-vaikuttajat Mmiisas eli Miisa Rotola-Pukkila, Roni Bäck sekä Tixtuu eli Tito Huovila. Rotola-Pukkila kertoo, ettei epäröinyt hetkeäkään kampanjaan osallistumista: ”Minulle on tärkeää olla mukana levittämässä viestiä kiusaamisvapaasta vyöhykkeestä, ja siitä miten muut ihmiset voisi ottaa paremmin huomioon. Toivon, että kampanjan sanoma kantautuisi mahdollisimman monen korviin ja lasten ja nuorten hyvinvointi kouluissa voisi mennä edes hieman parempaan suuntaan. Kuunnellaan, kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme juuri sellaisina kuin olemme.”

K-Marketien ja MLL:n yhteinen kiusaamisen vastainen kampanja jatkuu koko kouluvuoden.