Pääkirjoitus

Olemme eläneet Salossa suuren rakennemuutoksen aikaa ja taloudellinen kireys on ollut jutun aiheena monella tapaa myös Klubitalollamme. Jokaisella on tuttuja, ystäviä, perheitä, joissa työttömyys ja taloudellinen ahdinko ovat arkipäivää. Monella mielenterveyskuntoutujalla on huoli omasta tulevaisuudestaan, hoidosta ja sen riittävyydestä. Silloin kun yhteisöä kohtaa iso katastrofi yhteisön pitäisi kyetä vastaamaan tilanteeseen ja tiivistää rivejään, ihmisten auttaa toinen toistaan ja muokata ajattelumaailmaansa siitä mikä on tärkeää. Klubitalon jäsenet ovat heilahdelleet omien hoitosuhteidensa kanssa taholta toiselle, mutta yksi on pysynyt ja se on Klubitaloyhteisö. Olemme kuluneena vuonna kokeneet paljon ja nyt vuoden loppupuolella voin todeta yhteisömme olevan tiiviimpi ja vahvempi kuin alkuvuonna. Palasin alkuvuodesta äitiyslomalta ja ainoat huolenaiheeni kohdistuivat lapseni pärjäämiseen päiväkodissa ja siihen miten itse saisin oman arkeni järkevästi pyörimään työn ja kodin välillä. Työhön paluusta en ollut huolissani – miksi olisin ollut? Minua odotti ihana yhteisö. Tiesin, että olin hyväksytty ja työpanostani yhteisön eteen kaivattiin. Minulla ei ollut epävarmuutta siitä ettenkö löytäisi paikkaani ja ettenkö olisi tärkeä yhteisöni jäsen. Kuinka moni voi käsi sydämellä sanoa samaa omasta työpaikastaan. Hyvä, noin moni! Ihminen voi hyvin, kun hänellä on asiat hyvin kotona ja töissä. Huhtikuussa muutimme uusiin toimitiloihin. Varmoja emme olleet onko tilat toimivammat, mutta varmoja olimme siitä, että yhteisöämme auttaa neljännen työntekijän palkkaaminen. Nykyisissä tiloissa vuokra on halvempi joten pystyimme pitämään Mervin puolipäiväisenä keittiöyksikössä. Toiveissa on toimen muuttaminen kokopäiväiseksi ensi vuonna. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa työnantajat Salon seudulla eivät ole lämmenneet ajatukselle siirtymätyöpaikasta ja haasteenamme on ollut kehittää Klubilla työelämänvalmennusta. Töistä kiinnostuneet ovat voineet harjoitella työelämän pelisääntöjä Salakarien hevostilalla FARMIprojektissa. Lannan luonti ja ulkotyöt kauniissa ympäristössä eläinten keskellä on ollut mahtava kokemus monelle. Fyysinen työ siistin sisätyön rinnalla on tuntunut myös ohjaajista hyvältä. Syksy on ollut koulutuspainotteinen. Kansalaisopistolla kävimme kuuntelemassa yhteistyökumppanimme Omaiset mielenterveystyön ry:n järjestämää luentosarjaa. Sarja on koostunut seitsemästä eri psykologianluennosta punaisena lankana ihmissuhteet ja elämäntaidot. Lisäksi Klubilla on viikoittain työsuojelun luento, joka on kerännyt paljon kuulijoita. Jos elämässämme on ollut koulutusta ja työtä, on siinä myös ollut juhlaa. Tätä kirjoittaessani seinille, kattoon ja oviaukkoihin ilmaantuu mitä pelottavimpia koristeita Halloween-juhlaa varten ja siitä onkin hyvä kunnioittavasti hiljentyä Itsenäisyyspäivän kautta Joulun viettoon. Kun katson tätä tekemisen meininkiä, en tiedä onko juhlissa parasta itse juhlat vai niitten järjestely. Mukavaa tuntuu kaikilla olevan. Ensi vuosi tuo uudet tuulet ja niistä enemmän seuraavassa lehdessä, nyt on helppoa taputtaa itseään ja koko työyhteisöä olalle ja todeta, että taas on yksi hyvä eletty vuosi takanapäin. Hyvin olemme pärjänneet ja vuodessamme on ollut paljon onnistumista, iloa ja pikku ripaus surua ja haasteitakin. Vuosi on ollut kaikin puolin elämänmakuinen. Kiitos siitä teille! ARMORIKASTA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA JA LUANNIKASTA VUOTTA 2014! -Jenni