Pääkirjoitukset

Suomalaiset voivat huonosti. Yhdeksänkymmentäluvun laman ja pankkikriisin aiheuttama taloudellinen romahdus Suomessa vavisutti kansakunnan perustuksia ja sen jälkiä yritetään korjata edelleen. Sosiaalinen eriarvoisuus kasvoi pankkien aiheuttaman luottotappiomylläkän myötä. Moni joutui maksumieheksi takaamalleen hulppealle asunto– tai muulle lainalle, eikä ole noussut luottokelpoisten kastiin vielä tänä päivänäkään. Suomessa on kasvanut aikuisiksi kokonainen sukupolvi nykyisiä kolme-nelikymppisiä aikuisia,

Onko klubitalon työ vain puuhastelua?

jotka ovat syrjäytyneet suurelta osin tähänastisen elämänsä näköalattomuuden siivittämänä. Heidän vanhempansa saattavat olla juuri näitä luottotietonsa menettäneitä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun hurjan nousukauden maksumiehiä ja kotoa on hyvinkin voinut matkaan tarttua perusolettamus, että elämällä ei ole parempaa tarjolla - ei nyt eikä tulevaisuudessa. Heidät lannistettiin ennen kuin heidän aikuinen elämänsä ehti edes alkaa. Edellämainittujen jälkeen, 2000luvun it-kuplan myötä on ehtinyt kasvaa jo seuraava polvi nuoria ja

nuoria aikuisia, joita uhkaa sama kohtalo. Miten heistä huolehditaan, kun edellisetkin ovat jääneet huolehtimatta? Paitsi sosiaalisten, myös mielenterveysongelmien määrä väestössämme on kasvanut huikeasti. Kolmannen sektorin, esim. RAY:n tukemat projektit ovat tuiki tärkeitä. Tällä hetkellä Suomessa on 25 klubitaloa joiden toiminta edesauttaa mielenterveyskuntoutujien kuntoutumista aivan oleellisesti. Tästä toimin itse hyvänä esimerkkinä. Klubitalon kaltaiset yhteisöt ovatkin korvaamattoman kallisarvoisia toimijoita sote-kentällä. Mirva Hujanen

Eräs jäsenemme tuli onnettomana klubitalolle. Hänen klubitoimintaan osallistumistaan oli vähätelty tokaisemalla, että lakkaisit sinäkin sen puuhastelun ja menisit kunnon töihin. Mitä sitten on kunnon työ, tai miten työ ylipäätään määritellään? Tuottavan työn sisältöjä voidaan määritellä, kuten mitä esimerkiksi sosiaalityö pitää sisällään. On henkistä ja ruumiillista työtä, osaaikatyötä, päätyötä jne. Ennen oli jopa miesten ja naisten töitä. Kuvaavaa määrittelyn vaikeudelle on, että työstä löytyy ytimekäs yleismäärittely ainoastaan fysiikan oppikirjasta. Yleensä työ yhdistetään palkkaan eli toimeentuloon, mutta suuri osa ihmisten ajasta kuluu palkattomaan työhön. Vaivannäkö ja työ liitetään myös toisiinsa. Lasten kasvatus, puutarhan viljely, kodin hoito, ja loputon määrä erilaisia vapaa-ajantehtäviä voidaan luokitella työksi.

Klubitalon keskeinen anti jäsenilleen on työpainotteinen päivä. Mitä työ klubitalossamme on, näennäistä puuhasteluako ajankuluksi, tuottamatonta nollatyötä? Työ syntyy yhteisön olemassaolosta. Mitä enemmän yhteisössä on päivittäin osallistujia, sitä runsaammin on työtäkin. Keittiössä nakataan perunoita pataan pääluvun mukaan, tilastoihin kirjataan pidempiä kävijälistoja ja kahviossa palvellaan kasvavaa jonoa jne. Käytännön askareiden lisäksi tehtävävalikoimaan kuuluu mm. terveyttä ja hyvinvointia lisäävää toimintaa, kuten kuntosali ja sähly. Taidetyöksi voidaan katsoa valokuvaaminen, näyttelyjen pystyttäminen ja bänditoiminta. Tämän lehden toimittamiseen on tarvittu vahvaa ja monipuolista tiimityötä. Jäsenemme sanovat, että klubitalosta saa henkistä palkkaa. Vastuun kantaminen yhteisön tehtävistä on voimaannuttavaa.

Työtehtävän suorittamisesta seuraa hyvän olon tunne: ”Sainpas tehtyä!” Bonuksena on lisäksi yhteisön kannustava ja ymmärtäväinen vertaistuki. Moni on myös huomannut energiansa lisääntyvän niin, että kotonakin jaksaa suorittaa arkirutiineja aivan eri tavalla. Lääkäri antoi äskettäin tunnustusta eräälle jäsenellemme tämän kuntoutumisesta: ” Onneksi olkoon, sinä olet todella tehnyt työtä itsesi kanssa, että olet päässyt tähän pisteeseen!” Allekirjoitamme klubitalolla tuntemattoman ajattelijan oivalluksen: Työ ei ole sitä mitä teet elääksesi. Työ on sitä mitä teet elämälläsi. Klubitalossa näkyvä työ on vain jäävuoren huippu, pinnan alla piilossa tapahtuu se todellinen työ, jota kutsutaan kuntoutumiseksi.

Arja Timonen, klubitalon johtaja