Kurkistus mielen maailmaan: itsemurha

Faktaa itsemurhista

• Joka vuosi noin 900 suomalaista tekee itsemurhan. He jättävät jälkeensä arviolta 10000 surevaa läheistä, joiden elämä on järkkynyt. • Verrattuna muihin EU-maihin alle 65-vuotiaiden suomalaisten itsemurhakuolleisuus oli vuonna 2013 noin puolitoistakertainen EU:n keskimäärään verrattuna.

• Kolme neljästä itsemurhan tehneestä on mieshenkilö. Itsemurhien määrä oli suurimmillaan vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa. Sen jälkeen itsemurhakuolleisuus on pienentynyt 20 vuodessa yli 40 prosenttia. Tämä selittyy miesten itsemurhien vähenemisellä, naisten itsemurhat ovat pysyneet ennallaan.

• Jokaisella itsemurhalla on oma taustansa. Yleensä tapahtuneeseen johtaa pitkällinen prosessi, jossa syyn ja seurauksen osoittaminen on lähes mahdotonta. Itsemurhat kertovat omalta osaltaan karua tarinaa yhteiskunnan pahoinvoinnista, mutta taustaan vaikuttavat myös kulttuurilliset ja yksilön elämänhistoriaan vaikuttavat tekijät. Merkittäviä taustatekijöitä ovat mm. masennus, mielenterveysongelmat, liiallinen alkoholinkäyttö, työttömyys, epätoivo, kariutuneet ihmissuhteet ja aikaisemmin koettu läheisen itsemurha. Nuorilla pitkittynyt koulukiusaaminen ja syrjäytyminen sekä tärkeissä ihmissuhteissa tapahtuneet muutokset. • Itsemurhaan kuolleista suuri osa on hakenut apua ainakin epäsuorasti esimerkiksi kipujen, särkyjen tai epämääräisen ahdistuksen vuoksi.

Itsemurha tai sen yritys

M inä olin omassa kodissani, kun yhtäkkiä sain niin kauhean ahdistuskohtauksen, ettei minulla koskaan ole ennen sellaista ollut. Söin kaksi pulloa Litoa (Litium-lääkettä), koska koin epäonnistuneeni ihmissuhteissani niin pahasti. Meni monta minuuttia, mieleeni nousi vanha äitini ja hänen kokemansa tuska, jos kuulisi poikansa kuolemasta. Mieleeni nousi myös tarina Raamatusta, jossa opetuslapset tapaavat ylösnousseen Jeesuksen Emmauksen tiellä eivätkä tunnista häntä. Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla pelastuakseen. Minuun iski valtava halu elää. Lähdin kävelemään läheiselle grillille ja sain sieltä tilattua taksin, joka vei minut terveyskeskukseen. Terveyskeskuksen lääkäri ei uskonut minua ja passitti minut psykiat- riseen sairaalaan. Olin sinne saapuessani todella huonossa kunnossa, kalpea ja hikinen. Minut vietiin ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan dialyysihoitoon. Hoitava lääkäri soitti psykiatrisen sairaalan ylilääkärille ja kertoi, että veren litiumpitoisuus on tappava ja mitään ei ole tehtävissä. Potilas kuolee. Suuri ihme kuitenkin tapahtui. Jäin henkiin. Vastaavaa ei näillä veren litiumpitoisuuksilla ollut lääkärien mukaan tapahtunut Suomessa. Koen, että minut pelasti vahva tahto elää. Hädän hetkellä muistin Jumalan ja Jumala muisti minut. Minulla on nykyään vahva usko sekä Jumalaan että elämään. Jos jotain opin tästä niin kunnioituksen ihmiseen ja ihmisyyteen. Elämä on lyhyt tuhlattavaksi, se täytyy käyttää parhaalla tavalla hyväksi.

Hannu