Takaisin työelämään

Olen ollut noin vuoden jäsenenä Salon klubitalolla ja nyt parisen vuotta irtisanomisen jälkeen siirtynyt takaisin vartiointialan tehtäviin. Tiesin jo varsin hyvin millaisen työn tulen ottamaan vastaa.

Kykenen kyllä loistavasti asiakaspalveluun ja hallitsen ne harvat eteen tulevat hieman nokkeluutta vaativat tilanteet. Myöskään voimankäyttötilanteiden mahdollisuus ei ole se mikä saa näitä tehtäviä väistämään.

Sairaudestani johtuen oma haasteeni on huolehtia työvälineistä sekä muiden tiellä liikkujien turvallisuudesta. Pelkään virheitä, ehkä eniten liikenteessä, mutta pelkään myös hukkaavani työkaluja kuten avaimia. Nautin työstäni - Erityisesti pidän vaihtuvista tilanteista sekä jatkuvista stimulanteista, jotka pitävät ” pään käynnissä ” . Kotiin lähtö koittaa melkeinpä liian pian vuoron alkamisen jälkeen. Pienenä perfektionistina olen ollut myös juuri niin perusteellinen kuin työnantaja saattoi olettaa palkatessaan minut töihin.

Aika työttömänä on myös kasvattanut minua askeleen eteenpäin ihmisenä. Uskallan nyt olla rohkeammin oma itseni ja myöntää virheitäni. Nämä kaksi linkittyvät tavalla tai toisella juuri viimeisen vuoden kokemuksiin klubitalolla. Samalla olen löytänyt itsestäni uusia vahvuuksia. Ainoa iso ongelmani on hermojen hallinta kiireen keskellä. Terapeuttini kanssa on ollut puhetta hengittämisen tärkeydestä. En varsinaisesti ole klassisen musiikin ystävä, mutta soitan sitä ajaessani ja yritän samalla keskittyä juuri hengittämiseen. Uskallan muutaman vuoron kokemuksella sanoa tämän toimivan paremmin kuin lääkkeet.

Olen saanut kuulla ambulanssin henkilökunnan harvemmin juoksevan onnettomuuspaikalle. Juokseminen kohottaa sykettä, mikä helposti käynnistää kehossa ” pakene ja taistele ” -reaktion ja työssä tarvitaan viileää arviointikykyä. Yritän parhaani mukaan toteuttaa tuota samaa, tilanteita rauhallisesti lähestyvää metodia.