PÄÄKIRJOITUS
Teatteri on mielen lääkettä Teatteri on monelle tärkeää mielen lääkettä jolla jaksaa päivästä toiseen.
kuinen, hermostunut, itkuinen, äkäinen, vihainen, äkkipikainen, muriseva ja ailahtelevainen (anteeksi kaikille läheisille). En voinut hyvin .
Pyörin ympyrää, en tiennyt miten Kevät 2020 il- elää, olla ja hengittää. Minulta vietiin man teatteria hyvin tärkeä osa hyvinvointiani. oli kuitenkin Vaikka yrittäjänä olin toki huolissani viedä minut “hulluuden” partaalle. taloudesta, koin tämän teatterittoOlen hyvin riippuvainen teatterista, muuden henkisesti vieläkin pahemkoska se antaa minulle voimia arki- pana. seen puurtamiseen ja iloa elämään. Onneksi lopulta toukokuussa pääTeatteri on euforinen tunne, sillä simme toimiin ja saimmekin tehdä teatteria katsoessa pääsee hetkeksi äärimmäisen upean kesän Naissaatoiseen maailmaan. Vaikkei tässä re- ressa Saiturin parissa. Kiitos kaikille! aalimaailmassa mitään vikaa olisikaan, tarvitsee silti välillä jollain Teatteri antaa siis mielelle eväitä artavalla ”nollata aivoja”. Minulle se on kiseen tekemiseen. Usein jo teattemusiikin lisäksi teatteri. Teatteria teh- riin saapuminen luo joka kerran dessä taas pääsee myös fyysisesti väristyksiä sisälleni, tuntuu että saan hetkeksi jonnekin toisen ohjattavaksi, elää ja hengittää jotain, joka antaa erilaiseen ympäristöön, erilaiseen ta- minulle suunnattomasti virtaa arkeerinaan. ni. Olen käynyt katsomassa teatteria Teatteri tekee siis monelle hyvin tärsäännöllisesti, viime vuonna jopa 50 keää mielenterveystyötä ja auttaa (!) kertaa. Maaliskuussa kalenterini jaksamaan. tyhjeni jo varattujen esitysten suhteen ja rajoitti kokoontumista myös Sanna Jylänki harjoitustemme suhteen. Olin kiukPamfletin “äiti” 1
Teatteri: peliä ja leikkiä Lapsena juoksin piiloon isoäidin tuvan taa pakoon aikaihmisten maailmaa. Paha kääntyi hyväksi mielikuvitusmaailmassa. Kun väsyn ihmisiin, vetäydyn pesäkoloon purkamaan sydäntäni, puhelen yksikseni kukille ja puille. Lapsuudenkoti kyläkauppoineen oli kohtaamispaikka työmiehille, emännille ja isännille, romaneille, kulkureille ja kauppamatkustajille, kylähulluille ja juopoille. Maan ja maailman kiertäjänä olen asunut eri puolilla kotimaata ja ulkomailla. Kuljetan mukanani kuulemiani tarinoita ja kohtaamiani ihmisiä, joille annan äänen ja hahmon näyttämöllä.
unelmat todeksi. Kun hyppään toisen nahkoihin, opin kuuntelemaan ja hyväksymään eriäviä mielipiteitä, sietämään erilaisuutta. Näyttämöllä pääsen lomalle parhaiten omasta itsestä.
Lavalla aika ja paikka katoavat. On pakko olla sataprosenttisesti läsnä tässä ja nyt, hengittää yhteen tahtiin niin kanssanäyttelijöiden kuin yleisön kanssa. Teatteri on ennen muuta pelia ja leikkiä. Pitää kuunnella ja havannoida, reagoida salamannopeasti, jatkaa eteenpäin, tapahtui mitä hyvänsä. Alfred Hitchcockin mukaan ”Draama on elämää, josta tylsät kohdat on leikatTeatteri on kuulunut tavalla tai toisel- tu pois”. Korona-aikana elämä pyla elämääni Jyväskylän ylioppilassähtyy. Pesäkolo käy ahtaaksi, teatterista lähtien. Olen tehnyt yksinpuhelu ja oma seura kyllästytenimmäkseen ei-perinteistä teatteria tää. Elämä on tylsää ilman teatteria. mm. katu-, nukke- ja naamioteatteria. Mielenkiintoisinta on aloittaa täy- Päivi Eliisa Ala-Mutka sin tyhjästä ilman valmista erityisopettaja, draakäsikirjoitusta ja kuulostella, mitä la- makasvattaja valla kehon kautta ja kontaktissa Torstaiteatteri vastanäyttelijöihin syntyy. Teatterin tekeminen on tutkimusmatka ihmismieleen ja kehoon, näyttämö paikka, jossa saan riisua naamiot ja elää 2
Miksi nuoret harrastavat teatteria? Esitin tämän kysymyksen Jyväskylän Kaupunginteatterin nuortenryhmälle, Backstage Groupille. Keskustelussa nousi esille ystävät, uudet kokemukset, sekä se, kuinka paljon yhteisen päämäärän saavuttaminen ryhmäyttää ihmisiä sekä kuinka monipuolinen kokemus teatteri on jokaiselle aistille. Silmät aistivat visuaalisuuden sekä näyttelijöiden vuorovaikutuksen, korvat kuulevat musiikin ja äänet.
luulot ja tietämättömyys vaikkapa teatterin etikettiä kohtaan. Aina ei tarvitse laittaa ykkösiä ylle ja vääntää pikkukenkiä jalkaan. Teatteri on paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Katsomoon voi tulla juuri niissä vaatteissa, jotka hyvältä tuntuu. Backstagen nuorten mielestä on hienoa harrastaa teatteria. Harrastuksen myötä lähes jokainen meistä on muuttunut ainakin jossain määrin. Sen kautta olemme saaneet rohkeutta, ystäviä, elämäntaitoja sekä kokemuksia. Pohdin itsekin, miksi aikoinaan lähdin mukaan harrastajateatteriin. On hienoa kertoa ihmisille tarinoita, herättää katsojassa tunteita, ja viedä heidät pois arjesta ainakin sen muutaman tunnin ajaksi. Välillä on myös itsekin ihanaa olla joku muu. Saa unohtaa henkilökohtaisen elämän murheet ja stressin. Hetken saa olla jossain muualla. Tehdä jotain, mitä oikeassa elämässä ei välttämättä tapahtuisi. On myös hienoa vaikuttaa teatterin avulla. Jos me teatterintekijät muutumme jokaisen produktion myötä, se tapahtuu varmasti myös katsomossa.
Esiin nousi myös keskustelua siitä, mitä nuoret haluavat nähdä teatterissa. Teatteria ei tule tehdä nuorille, vaan tulee tehdä teatteria, joka kiinnostaa myös nuoria. Ajankohtaisia, samaistumispintaisia, tuoreita sovituksia niin Tsehovin klassikoista aina tuoreisiin teksteihin. Musikaalit tuntuivat olevan ainakin meille aktiiveille sellainen iskevä asia. Osa teatterin taikaa on myös näyttelijöiden vuorovaikutus sekä se, että koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ottoja on vain yksi. Nuorten kynnys lähteä teatteriin on noussut viime vuosina hurjasti. Syynä tähän on luultavimmin ennakko3
Loppuun haluan välittää viestin nuorille ja heidän vanhemmilleen. Uskalla astua teatterin ovista sisään. Uskalla istua penkille. Lupaan, että kun valot sammuvat ja esirippu nousee, unohdat hetkeksi kaiken muun. Valitse esityksiä laidasta laitaan, sillä kokeilemalla löydät sen, mikä iskee. Unohda tiukat etikettisäännöt ja tule vaikka verkkareissa.
hetkeksi ympärillä pyörivät asiat. Rohkaiskaa heitä. Viettäkää yhdessä aikaa teatterin maailmassa sekä sen ulkopuolella. Nuoret tarvitsevat hetken hengähdystauon opiskeluiden keskellä. Loistava paikka siihen on teatterin tarinat ja maailmat. Miika Vaarakallio teatterisivari
Vanhemmat, viekää nuorenne kulttuurin pariin. Viekää heidät teatteriin. Antakaa heille mahdollisuus unohtaa
4
”Se tarttu se teatterihenki” Jyväskyläläinen Seppo Salminen, 72, teki pitkän työuran insinöörinä, mutta ehti olla hyvin aktiivisesti mukana Huoneteatterin toiminnassa 1978-85, ensin lavalla näyttelijänä ja sitten valosuunnittelijana.
”En mä tiiä niit motiiveita, et miksi sitte jäin siihen teatterielämään. Se oli semmonen omalaatunen piiri. Ku se on harrastajateatteri ni siel on kaikkien ammattien edustajia, oli opettajia ja insinöörejä ja työmiehiä ja johtomiehiä ja -naisia ja niinku se, ku mä olin atk-suunnittelijana siihen aikaan Rautpohjan atk-osastolla ni se oli niinku hienoo vastapainoo sille tietokone-elämälle tämmönen teatteri. Ja sit siel tuli tuttavuuksii ja reipasta elämää. Kai se oli se semmost pätemisen tarvetta ja sit kuitenkin ittensä rajojen kokeilemista et osaanko mää tehdä jotain tämmösen taiteellisen tuotannon eteen, parantaa omal osallani näytelmää. Pahimmoillaan mä tein 7 tunnin työpäivän toimistolla ja saatoin tehdä samanlaisen päivän vielä illalla teatterilla. Kyl ne ihmissuhteet on se juttu, samallaisii ne ovat varmaan työpaikallaki, ammattiteatteris, en mä sitä epäile, mut kyl ne oli yks mikä piti siinä ympyrässä kiinni.”
haluat käydä paljon kattomassa esityksiä?
”Se on niinku hienoo, et ihmiset pystyy pistämään näyttämölle tommosen elämän pätkän. Kai se on se, mitä mä oon joskus sanonu et se on niinku peiliä, et siis omaa itteeni, omaa elämää siinä kattelee et ai tommostako se on. Mut enemmänki mä ihailen sitä, et onpas tehty taas hieno veto näyttämölle et vaan niinku sitä suoritusta kunnioitan ja katselen ja jos on vähän hitaampitemponen ni
Mitä saat nykyisin teatterista, miks
5
mää kattelen, miten valot on ratkastu. Et ai tollai on pistetty, olipa hyvä tai olipas tos omituinen valo. Mut sit välillä on semmosii näytelmii et teksti vie mukanansa et unohtaa tekniikan, et kokonaisuus on sellanen niin hyvä. Jos kokonaistunne puree et esitys on hyvä ni mää unohdan tekniikan.”
kanssa et miks mää en tykänny tästä.” Jos kävis niin, et joku ei tykkää, ni miks sen kannattais silti sit uudelleen mennä?
”Mä tällä kokemuksella aina sanon ihmisille et ei piä lannistua. Jopa saman näytelmän uuelleen katsominen Mitä kulttuurin hyvinvointivaikutukset saattaa avata ihan erilaisen näkeon mielestäsi? myksen. Et yleensäki ei piä lannistuu, sielt voi löytää helmiäki, et ”Mä koen yksinkertasesti et jos mä menee vaan teatterii uuestaa ja uumenen teatteriin ja koen sen hyväksi estaa. Tää on mun mielipide, koska ja mul on hyvä olo ku mä lähen kä- eihän tässä elämässäkään kaikki veleen sieltä pois ja se teatteri on päivät oo samanlaisii. Tänään meni sillon ilmeisesti pystyny antaan mulle ihan päin persettä, tänään ollaan kajotain ajatuksia. Sehän voi olla mitä ranteenissa, mut ollaan päivä lävaan, ku teatteriesitys voi olla mitä hempänä sitä ko karanteeni päättyy.” vaan. Ja hyvinvointivaikutuksia on se, et sul voi henkisesti tulla hyvä olo Tytti Vänskä sen jälkeen. Mä pelkistäsin et ihmi- näyttelijä-yleisötyöntekijä set tykkää tai ei tykkää.” Jyväskylän kaupunginteatteri Mut mitäs siitä saa sit jos ei tykkää?
”No tulee ensinnäki harmistunut olo et piru ku tuli maksettuu liput tänne. Ja sit tulee nihkee asenne et en mee tonne teatteriin enää koskaan. Jos ei tykkää, ni yks syy voi olla et on vaikee näytelmä. Paha mieli tulee jos ei tykkää, mut sit siit tulee ajatuksia 6
Teatteri on huikea liveelämys! Kirjoitan tätä kesäkuun viimeisellä viikolla 2020. Kesä on saapunut; lehdet, kukat, linnut ja vihreys, niin kuin joka kevät. Poikkeusaika on väistymässä, mieli helpottunut. Olemme päässeet Naissaaren näyttämön kanssa harjoittelemaan kesän teatteriesitystä ulos Vaajakosken Naissaareen. Tänä kesänä valmistuu Saituri -näytelmä. Monen elämäntilanne muuttui keväällä 2020 poikkeustilan vuoksi, olosuhteet ja arvot asettuivat uuteen järjestykseen. Kevään shokin jälkeen Suomi avautuu nyt pikkuhiljaa nauttimaan kesästä ja luonnosta, elämään hieman vapaammin ja huolettomammin ja "uusi normaali"muotoutuu ajan kanssa. Voi vain olla syvästi kiitollinen että tilanne Suomessa on näin hyvä tällä hetkellä. Toivottavasti syksy ei tuo takapakkia tilanteeseen, sitä ei tiedä kukaan vielä. Teatterin tekeminen on mielekästä, innostavaa, luovaa ja sosiaalisesti elähdyttävää. Naissaaren näyttämön hallitus mietti pitkään ja seurasi rajoitusten ja tautitilanteen päivittämistä. Huomioon otettiin asetukset ja suositukset, lopullinen päätös venyi, koska haluttiin olla varmoja ja turvata katsojien ja esiintyjien turvallisuus.
Monen mieli oli talven aikana palannut monipuolisen harrastuksen ja edellisten kesien hauskoihin esityksiin ja ystäviin - kaikkeen mitä kesäisin on yhteisesti koettu ja touhuttu. On mahtavaa loikata mielikuvituksen maailmaan, tehdä kuvitteellinen aikahyppäys menneeseen, eläytyä huikean hölmöihin, hauskoihin, itsekkäisiin henkilöhahmoihin, iloita ja nauttia tekemisen riemusta, välillä pähkäillä ja ratkoa esityksen käytännön ongelmia ja haasteita mukavassa porukassa ja hyvällä asenteella. Joku on sen hyvin sanonutkin; "näin pääsen vähäksi aikaa lomalle tai huilaamaan omasta elämästäni!" Mielestäni teatteri on parhaimmillaan huikea live-elämys! Katsojalle se voi tarjota mahtavan yhteisen kokemuksen tai oman henkilökohtaisen hetken, joka säilyy mielessä pitkään. Teatterissa kaikki tapahtuu tässä ja nyt, mikä tahansa on mahdollista (kesäteatterissa ukkonen, sade, paahtohelle, lokkiparvi, raekuuro taikka naapurin karannut koira tepsuttaa näyttämölle ja varastaa koko SHOWN!). No, se on elämää ja siitä selvitään, usein makeasti nauraen! 7
Harrastajalleen se voi antaa monia keinoja rikkoa rajojaan, uskaltaa tehdä jotain ihan uutta, hauskaa, syvällistä, kipeää tai outoa. Ja ennen kaikkea tehdä jotakin yhteistä muiden kanssa. Esitys on aina osiensa summa ja kaikki antavat oman panoksensa, jotta järjestelyt sujuvat hyvin ja näytelmä saatetaan valmiiksi.
Teatteritalo on jo vanha ja vaatii perusteellista huoltamista ja kunnostamista ihan niin kuin muutkin iäkkäät suojeltavat rakennukset. Toivottavasti kirkkopuiston maanalaisen parkkitalon työmaan räjäytykset, louhinta- ja rakennustyöt eivät romahduta jo ennestään haurasta rakennusta. Teatterin ja Jyväskylän Sinfonian päivätöihin ja harjoituksiin meteli kyllä tulee vaikuttamaan! Paikallinen kulttuuri on ehdoton voimavara! Suomi on kulttuurillisesti rikas maa: taide ei mielestäni saa keskittyä vain tietylle alueille tai "etelän kaupunkeihin". Taide ja elämykset kuuluvat kaikille!
Minusta on mahtavaa, että Suomessa on niin paljon kesä- ja harrastajateattereita! Kesäinen aika on suht lyhyt ja on huippuhienoa voida nauttia siitä täysillä "koko rahan edestä"! Liputan vahvasti myös paikallisen kulttuurin puolesta! Suomi on laaja, pitkä maa ja kulttuuri, sen kokeminen ja tekeminen kuuluu kaikille. Sen hy- Anneli Karppinen vinvointivaikutusta ei voi mitata ra- TeM, näyttelijä hassa! Jyväskylän kauAmmatikseni teatterityöläisenä (näyttelijänä vuodesta 2001 Jyväskylän kaupunginteatterissa työskennelleenä), voin vielä ilmaista vakavan huoleni siitä, miten Alvar Aallon suunnitteleman teatteritalon vuosia lykkääntynyt työtilojen, katsomon ja yleisötilojen (mm. esteettömän kulkemisen) remontti ja päivittäminen 2020-luvulle pitäisi toteuttaa välittömästi. (Ja ne surullisen kuuluisat romahtaneet lavanostimet!!).
punginteatteri
8
Freelancerin mietteitä eli vapaa kuin... Näinä aikoina ei ole varmasti kukaan tuntenut itseään kovinkaan vapaaksi, ei fyysisesti eikä henkisesti. Kovalla kädellä on korona moukaroinut myös meitä taiteen freelancereita. Ei ole ollut mitkään kevytsiipisen laululintusen fiilikset. Minulta, niin kuin niin monelta muulta, peruuntui kiinnostavia töitä. Mutta ei siitä sen enempää. Elämä jatkuu. Taide on. Ja pysyy. Ja muuttuu ja kuplii ja saa vaikeuksista voimaa.
maanteitä kulkiessaan”. Ja jalat ovat varsin kepeät vieläkin, reissuhaluja piisaa edelleen. Tässä iässä voi rehellisesti sanoa, että omassa työurassa ei itseä harmita kuin tuleva hyytävän pieni eläke. Mutta kun senkään asian kanssa ei ole yksin, ei se surkuttelun - saati itsesäälin asteelle yllä.
Olen poukkoillut työnkuvasta toiseen ja opetellut tarpeen tullen uusia ammatteja. Kun 37-vuotiaana On 38 vuotta siitä, kun kirjoitin näyttelijänä kuulin eräältä ensimmäisen työsopimukseni teatterinjohtajalta olevani liian iäkäs ammattiteatteriin. Siitä tuli viiden taloon kiinnitykselle (!), aloin etsiä vuoden pesti ja pisin yhtenäinen tietä ulos tulevista ahdistuksen ja työsuhteeni. Kaiken kaikkiaan olen katkeruuden syövereistä. Niin paljon ollut kymmenisen vuotta pidemmissä kuin näyttelijän työtä rakastinkin, työsuhteissa ja lopun aikaa keikka- palasin opiskeluajan unelman eli eli pätkätöissä eli freelancerina. Se draaman kirjoittamisen pariin. on ollut miltei koko tuon ajan oma Kirjoittaja voi olla nuori vielä valinta. Ei voi kieltää, etteikö mukaan mummelinakin, hah! Dramaturgin ja mahtuisi lyhyitä katumuksen käsikirjoittajan duunit ovat edelleen hetkiäkin, laihoja vuosia. Mutta kun jotenkin lähimpänä omaa itseä, lihavammat ajat taas koittivat, vaikka todella paljon nautin kituuttelut ja matalat mietteet ohjaamisestakin, kokonaisuuden unohtuivat ja luovuuden hurmos sai näkyväksi rakentamisesta ja voimaa juurikin oman työn vapaasta dynaamisesta tiimityöstä. Vuosien luonteesta. ”Kulkuri tanssi ja lauloi mittaan olen toiminut myös mm. 9
päivittäissarjassa script editorina, elokuvissa käsikirjoittajana ja adaptaation luojana sekä opettanut useammalla kirjoituskurssilla draaman perusteita. Kirjatoimituksiakin olen tehnyt toistakymmentä. Ja eräänä raskaana työttömyyskautena lähdin tekemään kulutustutkimushaastatteluja - ovelta ovelle nöyränä rämpien. Eivät irronneet helposti silloiset markat, mutta ihan ylpeä olin itsestäni. Tällä hetkellä, kun kehittelen innosta piukeana sarjakäsistä erään loisto ohjaajan kanssa, tunnen olevani hyvinkin onnellinen ja etuoikeutettu, vaikka projektin rahoituksesta ja tuotannosta ei ole vielä minkäänlaista hajua. Summa summarum: kokeilla kaikkea mahdollista, oppia uutta, kestää pakollista epävarmuutta, kompastella, riemuita onnistumisista ja hengissä säilymisestä, tutustua
huikeaan määrään lahjakkaita ihmisiä – se on ollut parasta tällä tiellä. …taivaan lintu
Ollako torilla taapertava koominen, utelias pulu. Vai ovela, raakkuva varis, systeemin siivoaja. Vai kauneuden sanansaattaja satakieli. Vai korkealla korkealla liitelevä pääsky, näkijä ja auringonpalvoja. Vapaa kuin taivaan lintu… Vai onko taiteilijan sielun, hyvän tarinan, koskettavan draaman ydin kuitenkin aina siipirikkous. Vapaa siipirikko! Mikä ihana, lohduttava ristiriita! Elämänmakuinen. Miisa Lindén dramaturgi, ohjaaja
10
Teatterivitsejä "Kuormaautoilija sai teatterista lavastajan tehtävän."
"Miksi näyttelijät menevät niin usein keskenään naimisiin? - He viihtyvät kulissiavioliitoissa." "Teatteri on kuin maksullinen nainen: se antaa kaikille joilla on rahaa."
“Surkea näytös päättyi teatterissa ja vain Liisa taputti "Teatterissa katsoja saa unohtaa käsiään. oman elämänsä pieneksi hetkeksi, - "Miksi ihmeessä te osoitatte suosio- henkilökunta ainiaaksi." tanne", uteli hänen vieressään istunut mies. - Taputan niille, jotka viheltävät, selitti Liisa.”
Teatterikrypto
Vihje: Olotila Teatteripamfletti on syntynyt yhteistyössä harrastaja- ja ammattilaisteatterintekijöiden halusta tuoda esille teatterin hyvinvointivaikutuksia ja ilosanomaa.Toivomme saavamme erilaisia tarinoita teatterin tekemisestä, sen vaikutuksista, tositarinoita teatteriin liittyen, oikeastaan vain taivas on rajana! Jos mielessäsi on jokin juttuidea, olethan
yhteydessä!
Toimitus: Sanna Jylänki, Eija Elgland, Jussi Gustafsson, Tytti Vänskä info@teatteripamfletti.fi, www.teatteripamfletti.fi
11