TeatteriPamfletti by Sanna Jylänki

PÄÄKIRJOITUS

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puoli kuollutta elämää!” Sanoi aikoinaan Minna Canth, joka oli myös aktiivinen teatterin uudistaja, mielipidevaikuttaja ja yrittäjä. Kirjoittamiensa näytelmien ja pamflettien kautta hän toi keskusteluun uusia ajatuksia herättäviä mielipiteitä ja näkökulmia. Siksi sinunkin kädessäsi on nyt Jyväskylän seudun ensimmäinen TeatteriPamfletti! Minulle teatteri on aina ollut mystisen ihana paikka, niin katsojana kuin nykyisin harrastajanäyttelijänä ja -tuottajanakin. Minulle teatteri on “terapiaa”, joka auttaa jaksamaan arjessa. Teatterista lähtiessä on aina mani Minna Canthin aikoihin? Minnahan halusi yli 1 20 vuotta sitten kuin uudestisyntynyt! tuoda esiin asioita, mitä lehdet eivät Lausuin ideani pamfletista Jyväsky- ottaneet palstoilleen. Ja näin syntyi län kaupunginteatterin asiakasraa- pamfletteja: Täysin riippumattomia julistuksia ja suoria mielipiteitä kaidissa, jossa mietimme miten voisimme tuoda teatteria ja teatterin kelle kansalle, kaunistelematta ja hyvinvointivaikutuksia enemmän esil- suoraan sanottuna. le. Tästä syystä päädyimme pienen tiiTahtoni on tuoda asioita esille aina mimme kanssa toteuttamaan yhteishiukan toisin kuin muut tekevät. Täs- voimin Jyväskylän seudun TeatteriPamfletin: Julistuksia ja tietoa sä hektisessä digi- ja somemaailmassa dataa kun tulee joka paikasta, teatterista yhteistyössä harrastajavaan entäpä jos palattaisikin ihaile- sekä ammattilaisteattereiden kesken. 1

Haluamme sanoa asiat riippumatto- pariin, niin harrastajina, katsojina masti ja mitään karsimatta. Julistaa kuin ammattilaisinakin. teatterin tärkeyttä! Tämän ensimmäisen numeron kasaTavoitteemme on julkaista pari simme “malliksi” omalla tiimillämme, pamflettia vuodessa kokonaan va- mutta tulemme keräämään jatkossa paaehtoisin voimin, muutaman spon- juttuja mukaan innostuvilta teattereilsorin avulla. ta. Olemme lehden tuottajina teatteriasiaan syvälle vihkiytyneitä harrastajia ja ammattilaisia. Sydämemme palaa teatterille ja sen ilosanoman julistukselle. Tuomme esiin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä pamflettien kautta. Haluamme myös innostaa ihmisiä enemmän esittävien taiteiden

Kiitos siis, kun olet ottanut käsiisi ihka ensimmäisen TeatteriPamfletin. Seuraava TeatteriPamfletti ilmestyy alkusyksystä 2020. Anna teatterin vaikuttaa <3

Sanna Jylänki ,

Pamfletti-idean “äiti”

30 vuotta laatua ja palvelua Vaajakoskella!

TOIMITUS

Sanna Jylänki 43 v, yrittäjä,

teatterin suurkuluttaja, harrastajanäyttelijä, intohimona markkinointi ja some. Innostava rohkaisija, joka pistää tuulemaan ja saa aikaan tiimien kanssa ja yksinkin monenlaista. Sannan koko perhe on mukana teatteritoimissa erilaisissa tehtävissä.

Eija Elgland 66 v, yrittäjä, näyttelijä, kiinnityksellä ammattiteattereissa. Innokas viherkasvi- ja koiraharrastaja, kutoja-virkkailija ja muutenkin kukkahattuinen mummoilija jo syntymästään lähtien.

aloitin näyttelijänä harrastajateatterissa ja päädyin opintojen jälkeen ammattinäyttelijäksi. Elämän suola ja hyvinvoinnin tekijöitä minulle ovat esittävät taiteet, kirjat, musiikki ja liikunta.

Jussi Gustafsson , 38 v, hyvinvointi-

sovellusten parissa työskentelevä inTytti Vänskä, 43 v, näyttelijä, ohjaa- nokas improvisoija, joka uskoo ja, käsikirjoittaja, muusikko ja taide teatterin tarjoavan uusia näkökulmia kasvattaja. Työskennellyt kohta 20 v myös arkeen.

Taiteen vaikutus Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä-yleisötyöntekijä Tytti Vänskä on valmistunut yliopistosta myös taidekasvattajaksi. Hänen Jyväskylän Yliopistossa syksyllä 2018 julkaistu Pro Gradu –tutkielmansa Näyttelijäidentiteettiä laajentamassa –esityksiä taidelaitoksista hoitolaitoksiin käsittelee taidelaitosten mahdollisuuksia viedä esittävää taidetta hoitolaitoksiin ja sitä, mitä sen tyyppinen työ antaa näyttelijälle. Tutkielmassa aihetta tarkastellaan myös taiteen ja työhyvinvoinnin näkökulmista, joten se sivuaa sen aikaista kulttuuripolitiikassa käytävää hyvinvointikeskustelua taiteen ja kulttuurin vaikutuksista. Taiteen hyvinvointivaikutukset koetaan edelleen vuonna 2020 vahvasti saman suuntaisiksi ja julkaisemme tekijän luvalla katkelman Taiteen vaikutus kyseisestä tutkielmasta. Tekstissä haastateltu Jussi Lehtonen on näyttelijä, ohjaaja, opettaja ja Suomen Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen johtaja. Lehtonen väitteli teatteritaiteen tohtoriksi vuonna 2015 aiheenaan hoitolaitoksissa esiintyvän näyttelijän yleisökontakti. Tämä pitkä ote olkoon alustuksena seuraavien pamflettien teksteille.

Taide vaikuttaa parhaimmillaan katsojaansa/kokijaansa paitsi tunteen tasolla elämyksenä myös järjen tasolla ymmärrystä lisäävänä ja ajatuksia herättävänä. Taiteella on myös tutkittuja hyvinvointivaikutuksia. Taiteen hyvinvointivaikutuksista puhuttaessa nousee esiin se, ettei taiteen vaikutuksista voi koskaan antaa takuuta. Ostetun esityksen vaikutuksella ei ole takuuta eikä kuluttajansuojaa. Katsojat voivat kokea saman asian myös eri tavoin: se mikä naurattaa yhtä, ei ole toisen mielestä yhtään huvittavaa. Se, mikä koskettaa yhtä, ei resonoi missään

toisessa katsojassa. Koko esitystä ei voi määritellä yhden katsojan kokemuksen perusteella ja kuitenkin, jokaisen kokemus on yhtä arvokas ja oikein. Sitä miten, missä ja minkä kautta taide vaikuttaa, ei voida etukäteen varmaksi yksilölle luvata, mutta siitä tutkimukset ovat yhtä mieltä, että taiteella on vaikutusta. (Laitinen 201 7.) Jussi Lehtonen puhuu haastattelussa siitä, kuinka taide on taidetta esitystilasta riippumatta eikä esiintyjän ammattitaito muutu esitystilan muuttumisen myötä. Esittäjän asen4

ne ja näkökulma voivat muuttua. Ammattitaitoa on pystyä kohtaamaan erilaisia yleisöjä erilaisissa ympäristöissä. Kaikille esittäjille tällainen toisten kotiin esittämään meneminen ei kuitenkaan sovi, eikä ketä tahansa voi tällaiseen työhön laittaa. Oma halu tehdä juuri tätä ja toimia hoitolaitoksissa on ehdoton edellytys ja jonkun kokiessa, ettei tämä ole hänen juttunsa, siihen ei voi ketään pakottaa. Lehtonen muistuttaa haastattelussa, että kenenkään esiintyjän ammattitaito ei myöskään ole kiinni hoitolaitostyön tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Hän myös sanoo haastattelussa omasta työnäystään: “...musta se on näyttelijänä niin palkitsevaa mennä esiintymään dementiayksikköön tai kehitysvammasten asumisyksikköön tai tosi moniin paikkoihin, koska siinä on itse niin paljon saavana osapuolena ja uskon että varmasti tulen sitä työtä tekemään lopun elämääni, mutta on se tietyllä tavalla myös niin kuluttavaa ja on muitakin kiinnostavia asioita että mun ei tarvii koko elämääni tätä tehdä. Mä oon oman osuuteni jo tietyllä tapaa tehnyt siinä hommassa.”

Itse ajattelen, että omassa työssä

merkityksen uudelleenlöytämistä ei voi opettaa kirjoista. Uskon, että tämä pätee ammattiin kuin ammattiin. Merkitys pitää itse etsiä ja löytää, kokea ja läpikäydä. Näyttelijän ammatissa toisenlaisen kohtaamisen ja kontaktin tarjoama merkitys ja ymmärrys tulee mukana hoitolaitoksista teatterisalin pimeyteen, katsomolta suojaavan rampin taakse. Haastattelussa Jussi Lehtonen tuo esiin omasta kokemuksestaan, että esiintyjyys voi saada uusia sävyjä uuden kokemuksen myötä, työn tekeminen muuttua ja työssä jaksaminen helpottua. Lehtonen sanoo:

“Tää [hoitolaitosesiintyminen] tuottaa sellasia yhteiskunnallisia ja yhteiskunnallisesti polttavia aiheita, siitä tulee paljon materiaalia taiteen tekemistä varten. Et ei ainoastaan jos me viedään kiertueelle taiteilijoita noihin paikkoihin, niin kun ne tulee takas, niiden kokemusmateriaali on muuttunut ja se vaikuttaa siihen miten he tekee taidetta, mitä taidetta he tekee, miten he kokee taiteen merkityksellisyyden. Et kyllä se sähköistää keskustelun siitä, miks taidetta tehdään. Miks taidetta on syytä tehdä tai syy olla tekemättä. Koska voi tulla se, että mä olin siellä esiintymässä ja mun on pakko sanoa, että taide ei oo se, mitä ne nyt tarviis. Ne tarvii ihan

jotain muuta. Mut sekin voi olla aika arvokas havainto.” Työn merkityksellisyydestä puhuttaessa voidaan puhua myös laajemmin elämän merkityksellisyydestä ja sen etsimisestä ja löytämisestä. Itse olen pohtinut paljon, mikä asema työllä on omassa elämässäni: olenko olemassa muutoin kuin työni kautta, kuinka merkittävän roolin työ ansaitsee elämässäni, mitkä ovat elämäni prioriteetit, mikä on minulle merkityksellistä, kuka olisin jos en olisikaan enää “näyttelijä” ja viime vuosina mietinnässä on ollut etenkin mihin voisin työnkuvassani itse vaikuttaa ja minkälaisia muutoksia tehdä, jotta työ tuntuisi minusta merkitykselliseltä?

Suomalaiset ovat tunnetusti juroa ja masentunutta kansaa. Uni- ja masennuslääkkeiden valtavasta käytöstä puhutaan paljon. Silti esimerkiksi YK:n tutkimus, The World Happiness Report 201 8 totesi viime keväänä, että suomalaiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä, kuin mikään muu kansakunta. (WHR, 201 8). Tutkimuksesta selviää, että kyseinen onnellisuustutkimus mitatessaan onnellisuutta tukevia rakenteita todistaa Suomen olevan edelleen todellinen laatuyhteiskunta. Ajattelen, että

laatuyhteiskunnassa edellytykset ovat niin hyvät, että meidän kaikkien pitäisi voida hyvin ja elämän pitäisi tuntua merkitykselliseltä. Laatuyhteiskunnassa meillä on myös työn suhteen monia vaihtoehtoja, tai jos ei monia niin vaihtoehtoja kuitenkin. Toisaalta vanha viisaus sanoo, että “työ ei tee onnelliseksi”. Miksi edes puhun onnellisuudesta, taiteesta ja työstä samassa kappaleessa? Siksi, että käytämme ajallisesti työn tekemiseen, työn etsimiseen tai työn ajattelemiseen paljon aikaa päivittäin. Työn ilot ja huolet heijastuvat kaikkiin muihin elämämme osa-alueisiin. Työ itsessään ei ehkä tee onnelliseksi, mutta kyllä sillä valtavasti merkitystä on. Onnellisuus ja merkityksellisyys ovat hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia, eivät sama asia, mutta koen, että ne liittyvät toisiinsa olennaisella tavalla. Olen paljon pohtinut asiaa esimerkiksi kehitystutkija Arto O. Salosen ajatuksia vasten. Hän sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa: “Henkilökohtainen onni on humaus, joka tulee ja menee, itsekeskeinen juttu. Mutta elämän merkitys on sitä, miten liität itsesi muihin. Merkitys on se syy, minkä puolesta elän, isompi asia kuin onni.” Maailman onnellisimmalla kansalla on siis merkitys hukassa.“ (Ala-Kivimäki, P., 2018)

Tunnistan Salosen mainitseman asian täysin: vaikka asiat olisivat itselläni hyvin ja olisin monella mittarilla arvioiden onnellinen, silti moni asia voi tuntua merkityksettömältä. Työ kutsumusammatissani, johon olen etuoikeutettuna päässyt, ei aina teekään onnelliseksi. Taiteen tekeminen, taiteen jolla on paljon hyvinvointivaikutuksia, ei teekään tekijäänsä automaattisesti onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. Miten voin työlläni taiteen kentällä tarjota hyvää katsojille, jos itse voin huonosti? Tällaista moniulotteista sisäisen ristiriidan problematiikkaa pohtiessani Arto O. Salonen kirjoittaa omassa blogitekstissään Ihminen on parhaimmillaan siinä, mistä tykkää merkityksellisyydestä ja kyseenalaistaa ihmisiä kysymään voimallisemmin itseltään, miksi tekee sitä, mitä tekee?

tahto. Suhtautuminen ja asennoituminen ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa. Kuinka ohjaan omaa elämääni, miten tunnistan oman paikkani tässä elämässä ja mitkä asiat ovat se minun juttu? Mikä juuri minut saa haltioitumaan elämästä?” (Salonen, A.O., 2018)

Näyttelijänä olen kokenut kauan riittämättömyyttä, koska olen kokenut, että tekemäni taide ei ole päässyt vaikuttamaan itseeni, ainakaan hyvinvointia lisäävällä tavalla. Olen kyseenalaistanut koko taiteen vaikutuksen ja omat vaikutusmahdollisuudet omaan työhöni nähden. Salosen mainitsema toimintatahto ja Jussi Lehtosen mainitsema kansalaisaktivismi ovat kuitenkin olleet merkittäviä pontimia: Asioihin on mahdollista vaikuttaa.”

“Tarvitaan huomion kiinnittämistä siihen, mistä syntyy ihmisen toiminta-

Tytti Vänskä

Tykkään teatterista, koska...

“se irrottaa minut arjen asioista.” Eija, 53, Jyväskylä “se saa minut ajattelemaan.” Päivi, 61, Petäjävesi “saan siellä energiaa ja inspiraatiota.” Noora, 27, Jyväskylä “siellä saan rentoutua ja pääsen irti arjesta.” Heli, 40, Jyväskylä “se irrottaa arjesta.” Tomi, 51, Jyväskylä "on mukava katsella itseään. Teatterihan on peili.” Seppo, 72, Jyväskylä “se vie minut uusiin ulottuvuuksiin.” Kati, 47, Jyväskylä

Kesän kuumin kohtaaminen impron kesäopinnot Muistellaan kesää 201 8. On kuuma hellepäivä, historian ensimmäinen impron kesäyliopisto (myöhemmin tunnettu nimellä Impron Mestarikurssit) on juuri alkamaisillaan. Ihmiset kokoontuvat hiljalleen luokkiin. Alun jännittynyt tunnelma laukeaa kuitenkin pian. Hetkessä luokista alkaa kuulua naurua, puheensorinaa, iloista ääntelyä. Kolmen kurssipäivän mittaan luokista kuuluu monen monituista ääntä - improharjoitukset, improlaulut, erilaiset kohtaukset ja tarinat saavat alkunsa näissä luokissa. Suomen Improvisaatioteatterit ry jär- käynnissä improvisaation alkeet. Majesti ensimmäistä kertaa heinäkuus- rianna Räsänen on listannut taululle impron tärkeitä lähtökohtia, kuten sa 201 8 Impron kesäkursseja yhteistyössä Jyväskylän kesäyliopis- kuuntelu, hyväksyminen, läsnäolo, ton kanssa. Improvisaatioteatteri on yhteistyö. Räsänen opettaa Jyväskytaiteenlaji, jonka perusperiaatteisiin lässä muun muassa ImproKampukkuuluu muun muassa kuunteleminen, sella sekä avoimella yliopistolla. Hän hyväksyminen ja hetkessä eläminen. on nähnyt vuosien varrella monien Kaikki Impron kesäyliopiston kurssit uusien asian pariin tulevien opiskeliolivat loppuunmyytyjä. Kouluttamas- joiden oppivan jotain tärkeää sekä itsestä että toisista. Lamppuja on sa olivat alan ammattilaiset Elina Stirkkinen Improvisaatioteatteri Stella syttynyt jos jonkinlaisia. Myös tällä Polariksesta (Helsinki), Kaisa Kokko alkeiskurssilla näkyy ilmeitä, jotka oivaltavat jotain täysin uutta maailmasja Marianna Räsänen Osuuskunta Kujeesta (Jyväskylä) sekä Reeta Annala Tampereen Improvisaatioteatteri Snorkkelista. Kursseja kesäyliopistossa oli tarjolla laidasta laitaan: aina impron alkeista pitkään improvisoituun näytelmään. Kun keskiviikkoaamuna kurkistaa luokkaan, on siellä

Kuva: Johanna Baarman 8

mulla kolme päivää kestävän Pitkän improvisoidun näytelmän -kurssin. Hän painottaa aluksi hengittämisen tärkeyttä ja sitä, ettei mitään ole pakko tehdä, koska kukaan opettaja ei voi lopulta tietää, mikä on parasta juuri sinulle tällä hetkellä. Siksi on tärkeä kuunnella itseään ja hyväksyä Elina Stirkkinen painottaa Soveltava omat impulssit. Heti alkupiirissä näimpro -kurssilla läsnäoloa, vaikuttu- kee kuinka osallistujat alkavat ryhmista ja toisen kokonaisvaltaista hy- mäytyä ja rentoutua. väksymistä. Kurssilla keskitytään myös ilmaisun merkitykseen vuoro- Iltapäivällä, lounastauon jälkeen, kurssilaiset tulevat jälleen varovasti vaikutuksessa. Stirkkisellä on 30 vuoden kokemus improvisaatioteat- ovesta luokkaan. Reeta Annalan ja terista ja lempeällä otteella hän saa Samuel Teinin Improvisoi laulu -kurssi alkaa suurella jännityksellä. Annala rakennettua hyväksyvän ilmapiirin kurssille. Jos kuuntelee ja keskittyy ja Teini painottavat, että jokainen toiseen, ei voi mennä pieleen. Hän nuotti ja jokainen sana kuuluvat tuletekee kurssin lopuksi haastatteluteh- viin improlauluihin. Mikään ei voi siis tävän, jossa toinen on kysyjä ja toi- mennä pieleen, kukaan ei voi mokanen vastaaja. Kysyjän tehtävänä on ta. Aluksi hämmennystä kurssilaisiskäyttää kysymyksessä kahta sanaa, sa aiheuttaa, kun säestyksen tahtiin jota vastaaja on edellisessä vastauk- lauletaan pelkkiä luetteloita asioista, sessa käyttänyt. Vastaajille tulee olo, mutta pian huomataankin, että ne että heitä on kerrankin kuunneltu oi- kuulostavat oikeilta lauluilta ja voisikeasti ja läsnäolevasti. Lopulta se on vat olla osa esitettävää kohtausta – se asia, mitä kaikki ihmiset kaipaa- tunnelma kurssilla rentoutuu. Kurssin vat: tulla kuulluksi, nähdyksi ja vaka- lopuksi syntyneet laulut ovat jo hittejä, jotka jäävät soimaan päähän vasti otetuksi. useammaksi päiväksi. Kaisa Kokko, joka on viimeiset vuodet kierrellyt maailmaa opettamassa Jyväskyläläinen Kaisa Eräpuro osallistui useammalle kurssille kolmen improvisaatioteatteria, aloittaa aata: mitä jos sanoisinkin “joo” asioille; mitä jos hyväksyisin toisen ehdotukset; mitä jos olisinkin aidosti kiinnostunut toisen kertomasta asiasta; yhteistyö on kaiken ydin; improvisaatio on elämää ja elämä on improvisaatiota.

Lounasruokalassa ja kurssin iltaohpäivän aikana. Hän kertoo, että impro on opettanut hänelle myönteis- jelmissa keskustelut ja toisiin ihmisiin tä elämänasennetta ja elämäniloa. tutustuminen jatkuvat. Ensimmäisenä ”Impro antaa luvan leikkiä ja nauraa iltana on rentoa hengailua ja yhteistä itselleen. Se opettaa, että on ok mo- improjamittelua. Toisena iltana kurskailla ja kokeilla erilaisia asioita. Sillä sin kouluttajat esittävät Ladyt lavalla tavalla voi huomata, että on voimaa -esityksen, jossa nähdään monipuoja taitoja tehdä kaikkea ihmeellistä, lisesti improvisaatiota, niin lyhyttä kuin pidempääkin improvisoitua kovoi ylittää itsensä ja pystyä vaikka konaisuutta. Viimeisenä iltana pitkän mihin”, toteaa Eräpuro. kurssin opiskelijat esittävät omat deTunnelma kolmen päivän aikana oli mo-esityksensä eli kaksi 40min mitkatossa. Improvisaatioteatteri on yh- taista impronäytelmää, jotka syntyvät teisöllinen laji, joka yhdistää erilaisia yleisön edessä. ihmisiä. Kaikki ovat samanarvoisia, lähtökohtaisesti kaikki ovat samalla Kolmen kurssipäivän aikana on naurua, keskusteluja, uusia tuttavuuksia. viivalla. Osa kurssilaisista hakee omaan improharrastukseen lisää pot- Improvisaatioteatteri on vain hetken ja samoin kesä, mutta muistot ja kua, toiset taas omaan työhön ja impron positiiviset vaikutukset jäävät. opettajuuteen erilaisia harjoitteita, joillekin improvisaatio on ihan uusi Reeta Annala aluevaltaus. Kaikkia yhdistää halu improvisaationäyttelijä oppia lisää improvisaatiosta ja ihmiAlkuperäinen teksti julkaistu Fidea sistä, tulla kohdatuksi.

-lehdessä syksyllä 2018

Totta vai tarua 7 myyttiä improvisaatioteatterista 1 . Improvisaatioteatteri syntyy suunnittelematta hetkessä

Totta. Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esiintymishetkellä usein vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Näin ollen jokainen improvisoitu esitys on erilainen.

vuorovaikutustilanteisiin.

5. Hyvä improvisoija on syntyjään kekseliäs vitsiniekka

Tarua. Improvisoijan ideoiden ei tarvitse olla originelleja tai hauskoja, vaan ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on aina paras. Improvisaation 2. Improvisaatioteatteri ja stand up hauskuus syntyykin näyttelijöiden välisestä spontaanista positiivisesta -komiikka ovat sama asia Tarua. Siinä missä stand up -koomik- reagoinnista toistensa ideoihin. ko pyrkii harjoittelemaan rutiininsa niin, että se näyttää esityshetkessä 6. Improvisaatioteatteri kehittää syntyneeltä, improvisaationäyttelijöi- työelämätaitoja den tavoitteena voi olla improvisoida Totta. Improvisaatioteatterin peruskikohtaus niin sujuvasti, että se näyttää vet, kuten aito kuunteleminen, kaverin tukeminen ja toisia kunnioittava ennalta suunnitellulta. vuorovaikutus ryhmässä ovat arvok3. Improvisaatioteatteri on yhdes- kaita taitoja näyttämön lisäksi myös työelämässä. sä tekemistä Totta. Improvisointi on tiimityötä ja perustuu ”joo ja” -periaatteelle: yksi 7. Improvisaatioteatterin parista improvisoija ehdottaa ideaa, jonka voi löytyä elinikäisiä ystäviä seuraava hyväksyy ja tarjoaa idean Totta. Improvisaatio on yhdessä leikpäälle jotain uutta. Lopputuloksena kimistä ja improvisoiduissa kohtaukon ennalta suunnittelematon, yhdes- sissa voidaan kokea yhdessä sellaisia asioita, jotka oikeassa eläsä tehty improvisoitu esitys. mässä voisivat olla mahdottomia kokea. Vaikka kohtaukset ovat fiktiivisiä, 4. Improvisointi on vaikeaa Tarua. Me kaikki improvisoimme päi- ryhmäläisten välinen vuorovaikutus vittäin - harva meistä suunnittelee on aina aitoa. Jussi Gustafsson aamuisin repliikkejä kaikkiin päivän 11

Taidetta ja tunnetta Haastateltavana Tuija (60) Helsingistä Ammatti, freelancer, parhaillaan testaan, miten tunnelukkoterapiassa ja lähihoitajan (erikoistuminen mielenterveys- ja päihdetyö) opinnoissani oppimani asiat toimivat käytännössä. Minulla on yksi testiryhmä ja muutama testipotilas. Olen kehitellyt oman mallin, missä yhdistelen eri hoitomuotoja.

Mitä on tunnelukkoterapia?

oli merkitystä. Taide nostaa tunteita ja Lyhyesti kuvattuna terapia muodossa muistoja esiin. Positiiviset muistot käsitellään/nostetaan esiin lapsuu- antavat uskoa huomiseen ja negatiidessa ja nuoruudessa syntyneitä tun- viset muistot nousevat mahdollisesti taiteen kautta käsittelyyn. nelukkoja. Sanotaan, että lukot syntyvät lapsuudessa/nuoruudessa ja laukeavat käsittelyyn aikuisuudessa. Mikä on oma suosikkilajisi taiteisEsim. en itse ollut ymmärtänyt, miten sa ja miksi? paljon isäni syöpään sairastuminen Olen taiteen suurkuluttaja. Minulla ei on vaikuttanut elämääni. Olin 4 -vuo- ole mitään suosikkia. Kuuntelen intuitias, kun hän sairastui. Isä oli pitkiä tiota ja menen sen mukaan. Kävin aikoja sairaalahoidossa. En lapsena juuri katsomassa Jokisen ohjaaman ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Tun- Helenen. Elokuva vaikutti minuun nelukkoterapiassa lapsena kokemani vahvasti. Olin tunteja elokuvan jälikävä ja hylkäämiskokemus nousi kä- keen syvissä vesissä. Mieleeni nousi sittelyyn. Ymmärsin, että menettämi- vanhoja rakkaussuhteista ja juuri sen pelollani oli suora yhteys isäni kuollut äitini. Olen aina käsitellyt tunsairastumiseen ja silloin syntynee- teitani taiteen välityksellä. Mielestäni kulttuurikasvatusta tulisi lisätä päiväseen hylkäämiskokemukseen. kodeissa ja kouluissa. Uskoakseni on Käsityksesi teatterin ja yleensä tai- todella ennaltaehkäisevää mielenterteen merkityksestä tunnelukkojen veystyötä.

käsittelyssä?

Mielenterveyshoitajaksi opiskellessani käytin harjoittelupaikoissa erilaisia taiteen muotoja. Huomasin, että niillä 12

Eija Elgland

Harrastajateatterielämää Haaveilin jo nuorena teatterin lavalle pääsemisestä. Onneksi äitini vei meitä lapsia usein Kuopion kaupungin teatteriin (kiitos äiti!) ja pääsin aistimaan teatterin mystiikkaa. En tiedä onko se verissä, vai mistä tämä teatterirakkaus kumpuaa… mutta pois sitä ei tunnu saavan. Viime vuonna (201 9) kävimme mieheni kanssa noin 50:tä eri teatteriesitystä katsomassa, muutamaa myös useamman kerran samoja kappaleita - harrastaja-m sekä ammattilaisteattereissa. Hyvin usein myös lapsemme kulkevat mukana. Kulisseissa myös.

tuli vanhimman isosiskonsa kyydillä toiselle puoliajalle Naissaareen :D ikää oli tuolloin 1 0 vuotta!

Esiintymiskärpänen on purrut myös toiseksi nuorinta ja hän on yhtälailla ollut kaikissa näytelmissä Naissaaressa näyttelemässä missä itsekin. Viime kesänä myös poikamme hoiteli Neljä vuotta sitten tiedustelin perheel- äänet ja mieheni lavastukset. Tänä tä, että voisiko äiti lähteä näyttele- kesänä (2020) muuten mieheni näkee mään kesäteatteriin - tarkoittaen siis myös lavalla! Eli tässä meillä on koko paljon iltoja ja viikonloppuja poissa perheemme harrastus, yhteistä tekekotoa. Nuorimmaisemme, tuolloin 9v mistä, yhdessä nauttien, samoja iloja vastasi, että joo senkus vaan mutta ja suruja jakaen. hän lähtee myös! Ja niin siinä kävi. Hän oli ensimmäisenä kesänä kah- Ilot ovat toki onnistumisia rakkaassa dessa harrastajateatteriprojektissa harrastuksessamme. Iloja on myös se yhtä aikaa mukana: Kulissin lasten endorfiinin huikea määrä näytöksen näytelmässä Tähkäpää sekä “meidän jälkeen, yhdessä oleminen, uusiin ihteatterissa” Vaajakosken Naissaaren misiin tutustuminen, itsensä ylittämiNäyttämöllä Hilman päivissä. Joinakin nen! päivinä hän veti ensin Tähkäpään ja 13

markkinointia, yhteistyökumppaneiden etsintää, kioskin pitäjiä, talkoolaisia, järkkäreitä, kampaajia, meikkaajia, koreografeja, käsiohjelman taittajia jne. Teatterin tekeminen on muuten pitkälti samanlaista lopulta kuin yrittäminenkin, mitä teen “palkkatyökseni”. Mietitään mitä haluttaisi tuoda esille, tuotteistetaan se, valmistetaan pikkuhiljaa harjoitellen ja sitten se myydään asiakkaille. Kaikkia näitä juttuja tehdään asiaHarrastajateatteriprojekti on suuri kasta, eli katsojaa varten - vaikka “teatteriperheen” ponnistus, jossa kaikki tekee kaikkea vapaa-ehtoisesti täytyy toki myöntää että suurin osa - tai ainakin niin pitäisi olla. Harrasta- meistä tekee näitä juttuja myös itsejateatteriin et voi vain tulla näyttele- ään varten - koska saa niin hyvää mään vaan siellä olet valmistautunut oloa teatterin tekemisestä! tekemään vähän kaikkea, oman Tule sinäkin kokemaan harrastajaosaamisesi mukaan toki. teatterin ihme vaikka edes katsoEikä kaikkien tarvitse olla lavalla, sillä mosta käsin teatterissa tarvitaan suunnattomasti Sanna Jylänki kaikki muita tekijöitä: puvustajia, lavastajia, ääni- ja valotekniikkaa, Suruja taas ne, kun ei meinaa mennä päähän joku repliikki, tai sattuu unohtamaan mitä piti tehdä (sitä sattuu muuten ammattilaisillekin, ja se pitää vaan ymmärtää ja sietää). Joskus tekniikka pettää, lavarakenteissa tapahtuu rikkoontumisia, roolivaatteet hajoavat jne. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, kuten oikeassa elämässäkin.

"Rakastan teatteria koska minun ei tarvitse olla yksin kotona. Tai kotona ylipäätään. Ikinä." "Rakastan teatteria. Perheeni ei. " "Mikä on teatterin ja vankilan ero? Vankilassa pyritään sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan. " "Terapeuttini rakastaa teatteria: se pitää hänet leivässä." "Mitä eroa on helvetillä ja teatterilla? Helvetissä on valoisampaa." "Mitä eroa on helvetillä ja teatterilla? Helvetissä tehdään yksiosaista päivää"

“Lähden teatteriin mielenkiinnosta. On mielenkiintoista nähdä tarina ja miten erilailla erilaiset teatterit saa tarinat muokattua. Kiinnostaa katsoa miten lavasteita ja erikoisefektejä on käytetty. Jos oletan että tarina on hyvä, menen katsomaan. Etenkin ikäisilleni sanoisin, että aina kannattaa kokeilla kaikkea uutta!” Niko 16, Jyväskylä

Löydätkö 32 teatteriin liittyvää sanaa?