Lämmön ja kylmyyden vastakohtaisuutta jouluaaton savusaunassa

Elämäniloa Saunasta

Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen tunnusta rauhan vallitsevan maata ja hyvyyden ihmisten mieliä.

Lämmön ja kylmyyden vastakohtaisuutta jouluaaton savusaunassa

”Ja juuri tällä hetkellä, jolloin höyryävistä saunoista kuuluu vihdan rapsutus, silloin alkaa joulu”, kirjoitti F.E. Sillanpää aikoinaan.

Talvimaiseman lumikinosten keskellä sauhuava savusauna on vangitseva näky. Saunan harmaat seinät ovat jäähuurteen peitossa. Lumihuntuiset lehti- ja havupuut kehystävät saunan siluettia.

Peltoaukeaman yli saunalle johtavat tarpomisjäljet rikkovat lumen untuvapintaa. Saunan takana häämöttävä järven poukama on jään lukitsema ja lumipeitteen verhoama. Järvi kylpee lumen sinisessä hohteessa. Juuri ja juuri horisontin yläpuolelle keskipäivän aikaan kohoava aurinko saa hangen timantit vain hetkeksi kimaltamaan.

Tilhiparvi viipyilee vielä saunan edustalla kohoavassa pihlajassa sen viimeisistä jäisisistä marjatertuista nauttien ja niistä humaltuen.

Lämpö ja kylmyys sulassa sovussa Illan tullen saunottaessa lämmön ja kylmyyden vastakkaisuus koskettaa ihoa. Vastakohdat ovat kerrankin sulassa sovussa ilman riitasointuja. Lämmin pitää kylmästä ja kylmä lämpimästä. Kipakka pakkasilma uhkuu pukeutumistilaan. Lumi kajastaa valoa hämyhuoneeseen. Kelmeä kuu tuo vielä oman värisävynsä pimeänhämäryyteen. Tuikkivien tähtien taivaankansi on valmis ottamaan vastaan hikoilevista kylpijöistä kohoavat höyrypilvet. Tähdetkin tuntuvat lähenevän – lähes putoavan päälle.

Haudutetun koivuvihdan kesäiset tuoksut, mustan kiukaan hehku ja kylpytilan löylyjen hunajainen lämpö vahvistuvat mielessä ja kehossa. Hetken vilvoittelussa jäisiksi karahtavat hiukset ja hormoniruiskeen antava kierähdys lumihangessa luovat kirpaisevan saunomiselämyksen. Jos rohkeutta riittää, karu ja hengitystä

Elämäniloa Saunasta

Muutaman sekunnin pulahdus jäänalaiseen veteen voi huipentaa nautinnon ja saattaa mielen hyiseen hurmokseen.

hetkeksi salpaava muutaman sekunnin pulahdus jäänalaiseen veteen voi huipentaa vielä nautinnon ja saattaa mielen hyiseen hurmokseen. Vaikutukset saattavat olla kuin Pauliina Lindholmin Avantosaunassa-novellissa: ”Olin joskus lukenut, että avannossa pulahdus sai aikaan helpotuksen tunteen kuin karhulta karkuun pääseminen. Kun muinainen metsämies juoksi viime voimillaan kotitöllin pihalle, pinnisteli vielä oven auki ja löi sen kiinni juuri karhun kidan edessä, aivot läväyttivät elimistöön hormonien vyöryn. Siinä sitten metsästäjä huohotteli onnessaan pirtin puolella ja kuunteli, kun karhu murisi pihalla.

Samaa huojennusta aivot loilottivat myös, kun uimari nousi jäiden seasta takaisin laiturille. Avantoon jäi kaikki – yksinäisyys, ylityöt, sydänsurut, huomautuslaskut ja muovikassissa lojuva kirjapino. Sinne upposivat riidan jänkkäykset ja velat, huono omatunto ja päähän noussut kusi. Kaikki.”

Joulusaunan erityisyys talvimaisemassa ”Ja juuri tällä hetkellä, jolloin höyryävistä saunoista kuuluu vihdan rapsutus, silloin alkaa joulu. Se ilmestyy kenenkään huomaamatta tanhuville, koko vihertävän tähtisen taivaan alle. Muutaman hetken siinä on vielä juhlallista odotusta, silloin kun pihassa liikkuu saunasta ääneti palaavia ihmisiä. Mutta kun ovet heidän jälkeensä ovat painuneet kiinni, silloin on rauha vihertävän taivaan alla.” – F.E. Sillanpää, Ihmislapsia elämän saatossa.

Erityisesti talvinen joulusaunakokemus on kuin siirtymäriitti, jossa puhdistaudutaan, virkistäydytään ja siirrytään juhlatunnelmaan. Se on juhlanvieton aloitusvaihe. Jo saunan lämmitysvaiheessa on irrottauduttu arjen etiketeistä. Kesä on tullut näin lyhyeksi valoksi talven keskelle. Joulu on alkanut kehossa ja mielessä. Puhtaus ja pyhyys kohtaavat. Hiljentyminen jouluun voi alkaa.

Sakari Pälsin sanoin: ”Joulusauna meidät aina yhdistää, ja sen lempeä äidinvalta saattaa meidät unohtamaan pikkumaiset riitamme. Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen tunnusta rauhan vallitsevan maata ja hyvyyden ihmisten mieliä.”

Pälsin sanoitus saattaa tuntua tänään digiajan ja älylöylyjen ihmisestä etäiseltä, nostalgiselta ja turhan romanttiselta. Onhan saunan lämmitys tänään usein vain tunteeton ja tuoksuton napin painallus. Se on arkinen suorite, jossa saunatunnelma ei välttämättä virity. Älykiuas design-ympäristössä toimii ilman tulta ja polttopuita.

Talvinen joulusaunakokemus on kuin siirtymäriitti. Se on juhlanvieton aloitusvaihe.

Joulusauna ja erityisesti sitä varten taitettu vihta on muistettava jo kesällä. Miksipä joulusaunassa ei voisi poiketa myös perinteisestä kaavasta ja kokeilla tammi- tai vaikkapa katajavihtaa koivuvihdan aromeja rikastamaan?

Löylyn heittokin voi olla vain napin painallus. Saunan lämmittäjä ei saa enää kosketusta rauhoittavaan tuleen. Tuli, ilma, vesi ja maa eivät kohtaa niin kuin esi-isiemme maasaunassa.

Jouluvihta huipentaisi elämyksen Joulusauna on kuitenkin tänäänkin suomalaiselle joulurauhan julistuksen, riisipuuron, joulukinkun ja -kuusen ohella enemmän kuin asiaan kuuluva, puhumattakaan saunatontun jälkeläisistä joulutontuista. Se on perheissä yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden juhla. Joulu ilman saunomista tuskin tuntuu joululta.

Pälsin mielenmaisemassa sauna on savusauna, kun hän luonnehtii kansaa, ”joka astelee jouluaaton hämärissä samalla kellonlyömällä nokisiin saunoihin lehväkimput kainalossa. Siellä nuo miljoonat lehväkimput nousevat ja laskevat, kohisevat ja pauhaavat kuin lukematon viulujousien joukko äärettömän suureksi kuvitellussa jättiläisorkesterissa.”

Joulusauna ja -vihta ovat kuuluneet ennen kiinteästi yhteen. Tänään ei ehkä enää siinä määrin kuin ennen, vaikka se huipentaisi joulusaunaelämyksen aromituoksuineen tai kesämuistoineen.

Joulusauna ja erityisesti sitä varten taitettu vihta on muistettava jo kesällä. Se on taitettava oikeaan aikaan, muutoin lehdet kirpoavat herkästi oksistaan. Se on säilöttävä pakastekelmuun tai kuivattava. Tuoreus ja tuoksut säilyvät parhaiten pakastettuna. Miksipä joulusaunassa ei voisi poiketa myös perinteisestä kaavasta ja kokeilla tammi- tai vaikkapa katajavihtaa koivuvihdan aromeja rikastamaan? Muistoissa voi palata kesän lakkasoille lisäämällä jo kesällä simasulkaan muutaman suopursun oksan – ”karun kasvumaan tuoksua huumaa” – tai miksi ei palauttaa mieliin kotoisen puutarhan antimet ryydittämällä vihtaa muutamalla mustaherukan oksalla. Näin kesän tuoksut ovat läsnä ja joulusaunan ihmeessä voi itsekin syntyä uudelleen. ❖

Lähteet: • Lindholm, Pauliina 2017 Avantosaunassa. Julkaisussa Suomalaisia saunanovelleja Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen. Tallinna Raamatuttrykikoja OU: Aviador Kustannus. 112–118. • Lyytinen, Heikki K. 2020 Terve löyly. Maailman hikoilu- ja kylykulttuureista savusaunan saloihin. Jyväskylä: Kustannus Linna • Pälsi, Sakari 1960 Sauna. Kotoisen kylyn seikkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava • Sillanpää, F. E. 1923 Ihmislapsia elämän saatossa. Porvoo: WSOY