LUVA
Sisällysluettelo
3 Pääkirjoitus
4 Feeling Good haluaa tavoittaa kuluttajan
6 Peltoniemen uusi opetusnavetta – panostus tulevaisuuteen
10 L ihaksisto ja mieli virkeäksi talviulkoilutuksen avulla
14 Maisemakasvit – maaseudun piristäjät?
16 Uudella kuivitusjärjestelmällä helpotusta arkeen
20 Kuluttajien näkökulmia maataloudesta
22 Avoimet ovet tuovat kuluttajat lähemmäs ruoantuotantoa
Harvoin tavattu karjat ilojen monitoimikoira sao miguelinfila 28 Mistä lähiruokaa? 30 Raviurheilu on kaikkien harrastus 34 Vuohi, köyhän miehen lehmä 38 Kosteikot kunniaan
41 Porsaan kastrointi muutoksen alla 42 Konepehtoori tuo näkyvyyttä maataloudelle
43 Nuor et tarvitsevat tukea ja kannustusta tilan jatkamiseen
45 L asten puuhasivu
46 L ehdentekijät 2024 kiittävät yhteistyökumppaneita!
Kansikuva
Siiri Markkanen
Päätoimittajat
Seela Piippo
Tiina Lappalainen
Markkinointipäällikkö
Samuel Karttunen
Markkinointisihteeri
Seela Piippo
Toimitussihteerit:
Tiina Lappalainen
Siiri Markkanen
Aino Niemimäki
Paula Vesamäki
Kuvatoimittaja
Emma Liimatainen
Siiri Markkanen
Taitto
PunaMusta Oy, Sisältö- ja suunnittelupalvelut
Paino
PunaMusta Oy
www.punamusta.com
PÄÄKIRJOITUS
Näkeväthän kuluttaja ja tuottaja toisensa?
LEHDEN TEEMANA ON kuluttajanäkyvyys. Kuluttaja on ihminen, joka hankkii tuotteita tai palveluita itselleen. Kuluttajalla on valta tehdä hankintapäätöksensä täysin omien mielipiteidensä perusteella. Mielipiteiden muodostumiseen vaikuttavat aiemmat kokemukset ja mielikuvat hankinnasta. Näkyvyydellä tarkoitetaan avoimuutta valmistusketjun vaiheista. Esimerkiksi elintarvikkeiden osalta kuluttajanäkyvyydellä tarkoitetaan tuotteen jäljitettävyyttä, eli miten ja missä tuote on valmistettu.
SUOMESSA TAVANOMAISEN TUOTANNON vaatimukset lähestyvät vuosi vuodelta luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia. Suomalaisessa tuotannossa ajatellaan luonnon monimuotoisuutta, eläinten hyvinvointia sekä kestävää kehitystä kokonaisvaltaisesti. Tilanne täällä Suomessa muuhun maailmaan verrattuna on erittäin hyvä ja meillä on syytä olla toiminnastamme ylpeitä.
TÄMÄN VUODEN MEIJÄN Luvalla -lehdestä voit lukea muun muassa porsaiden kastroinnista ja siinä tapahtuvista muutoksista, ympärivuotisesta lehmien ulkoilutuksesta, ProAgrian Feeling Good –hankkeesta sekä YSAO Peltoniemen uuden navetan esittelyn. Lisäksi lehdessä on juttua raviurheilusta sekä suomalaisesta vuohituotannosta ja erilaisista vuohista saatavista tuotteista. Lehti tarjoaa monipuolisen kattauksen tämän päivän kotieläintuotannosta kuluttajaystävällisestä näkökulmasta.
YKSI AGROLOGIOPISKELIJOIDEN SUURIMMISTA toiveista on kuluttajien ja tuottajien välisen tiedonkulun ja arvostuksen lisääminen. Kuluttajien valinnoilla ja mielipiteillä on iso merkitys. Nykyään kuluttajat ovat tietoisempia käyttämiensä tuotteiden alkuperästä ja valmistustavoista. Maatalouden toimien läpinäkyvyys ja kuluttajien valistaminen toisivat molemminpuolista hyötyä elintarvikeketjulle. Sekä toimintatapoja että eläinten hyvinvointia lisätään jatkuvasti erilaisin toimin, ja tämän tulisikin näkyä kuluttajalle selvemmin.
Seela Piippo ja Tiina Lappalainen Päätoimittajat
Feeling Good haluaa tavoittaa kuluttajan
Tuottajat ovat nykyään aktiivisia sosiaalisen median eri kanavilla. Ongelmana on, että tilien seuraajat ovat pääasiassa toisia tilallisia, jolloin haluttua kohderyhmää eli kuluttajia ei tavoiteta. Feeling Good – Lehmän hyvä elämä -hanke etsii ratkaisuja, kuinka kuluttajille saadaan oikeaa ja luotettavaa tietoa suomalaisesta maidontuotannosta.
TEKSTI
MIA LAURINAHO KUVA MIRA NIKULAINEN
Tiina Karlström ProAgria Oulusta on jo pitkään miettinyt Feeling Good -hanketta. Ajatus on lähtenyt hänen omista havainnoistaan kuluttajien ostokäyttäytymisen suhteen. Kun hän sai Oulun ammattikorkeakoulun mukaan hankkeen osatoteuttajaksi, projektia lähdettiin toteuttamaan.
Hankkeen aikana halutaan löytää oikea kanava, jonka kautta maitotilat voivat jakaa oikeaa tietoa toimintatavoistaan kuluttajille. Siten kuluttaja voi tehdä päätöksensä varmasti oikean tiedon pohjalta.
Kuluttajien tavoittamiseksi heille järjestettiin erilaisia tapahtumia ja sosiaalisessa mediassa jaettiin sähköistä kyselylomaketta. Kuluttajia on myös tavoitettu
ihan perinteisen katukyselyn merkeissä.
Toukokuussa 2024 järjestettiin laitumelle laskutapahtuma eräällä hankkeen pilottitiloista, jossa kävijät pääsivät tutustumaan nykyaikaiseen maidontuotantoon. He esittivät mieltään askarruttavia kysymyksiä ja saivat niihin vastauksia asiantuntijoilta.
Syyskuussa 2024 puolestaan järjestettiin Likis-lähiruokatapahtuma, jossa pääsi tapaamaan tuottajia. Tapahtumassa
Kävijöiden reaktiot olivat yllättyneitä nykyaikaisen pihattonavetan olosuhteista.
näytettiin myös lehmäliveä Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston, Kannuksen yksikön navetasta. Kävijöiden reaktiot olivat yllättyneitä nykyaikaisen pihattonavetan olosuhteista.
Tällä hetkellä saadun tiedon perusteella kuluttajan tietämys nykyaikaisesta maidontuotannosta on vähäistä ja perustuu usein vanhaan tietoon. Kun on konkreettisesti näytetty, että lypsylehmillä on vapaus valita toimintansa, kuluttajat ovat olleet valmiita tukemaan tällaisten tilojen toimintaa.
Pilottitilat pitävät yhtä Hankkeeseen osallistuu 15 pilottitilaa, jotka on jaettu kolmeen pienryhmään. Ryhmillä on omat teemansa, joiden ympärillä työskennellään. Kahden ryhmän teemana on eläinten terveys ja
kestävyys ja yksi ryhmistä työskentelee laidunnuksen parissa.
Suurin osa tiloista on robottitiloja, mutta Karlströmin mukaan tämä kertoo Suomen keskiarvosta tuotantotapojen suhteen. Hankkeessa on mukana Lapin alueelta kaksi tilaa, ja loput sijaitsevat eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata.
Ryhmät tapaavat hankkeen aikana viisi kertaa, mutta myös etätapaamisia järjestetään tarvittaessa. Tilat pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään ja vertailevat omia tuotannon tunnuslukuja. Tunnuslukujen avulla pohditaan, mitä ne kertovat eläinten hyvinvoinnista ja miten hyvinvointi mahdollisesti näkyy kuluttajalle.
Tilat käyvät yhdessä opintomatkoilla niin kotimaassa kuin
Ensisijainen tavoite on löytää eläinten hyvinvointia edistäviä keinoja.
ulkomaillakin. Näiden matkojen tarkoituksena on tutustua erilaisiin tiloihin ja toimintatapoihin. Syksyllä 2024 järjestetyllä kotimaan opintomatkalla pilottitilat saivat tietoa isojen karjojen vasikoiden vierihoidosta, imettäjälehmistä ja laiduntamisesta.
Hankkeella kehitetään uutta Koska kyseessä on kehittämishanke, ensisijainen tavoite on löytää eläinten hyvinvointia edistäviä keinoja. Nämä voidaan sitten osoittaa kuluttajille käytännössä ja todeta ne toimiviksi testausten perusteella. Pilottitilojen on tarkoitus testauksilla löytää toimivia ja eläinten hyvinvointia
lisääviä toimenpiteitä, josta myös tuottajat itse hyötyvät esimerkiksi työmäärän vähenemisenä.
Uusia hyvinvointimittareita tulee jatkuvasti, mutta niitä ei ole kehitetty kuluttajille. Hankkeen loputtua tarkoituksena on, että olisi olemassa kolme uutta eläinten hyvinvointimittaria, jotka ovat tuottajia ja kuluttajia varten.
Asiantuntijoiden tekemiä hyvinvointimittauksia tehdään vain satunnaisesti, mutta Karlström haluaisi luoda online-mittarin. Mittari olisi koko ajan tuottajan saatavilla, ja siitä selviäisi eläinten hyvinvoinnin tila. Lisäksi se olisi myös tarvittaessa helposti jaettavissa kuluttajille. Silloin kuluttajat voisivat päättää, haluaisivatko he ostaa tuotteita kyseiseltä tilalta ja tukea suomalaista maidontuotantoa.
Peltoniemen uusi opetusnavetta –panostus tulevaisuuteen
Ylä-Savon ammattiopiston Peltoniemen kampuksen uusi maidontuotannon opetusnavetta on suunniteltu vastaamaan nykyaikaista maatalousyrittäjän navettaa. Rakennusratkaisuilla ja teknologian päivittämisellä on pyritty edistämään eläinten hyvinvointia sekä luomaan opiskelijoiden ja työelämän osaamistarpeita vastaava oppimisympäristö.
TEKSTI RIINA HYVÄRINEN KUVAT YLÄ-SAVON AMMATTIOPISTO
Ylä-Savon ammattiopisto juhlii tänä vuonna 60-vuotista koulutustoimintaansa. Juhlavuoden kunniaksi niin eläimet kuin ihmisetkin ovat päässeet nauttimaan Peltoniemen uudesta opetusnavetasta. Maidontuotantoon suuntau-
tunut opetusnavetta on otettu käyttöön touko-kesäkuun vaihteessa.
Uusi opetusnavetta on suunniteltu moderniksi oppimisympäristöksi, jossa korostuvat eläinten hyvinvointi sekä nykyaikainen teknologia. Opetusnavetta on yhden lypsyrobotin pihattonavetta, jossa on 47 lehmäpaikkaa. Nuorkarja sekä ummessa olevat lehmät ovat vanhassa, vuonna 2006 valmistuneessa opetusnavetassa, joka on saneerattu nuorkarjalle sopivammaksi elinympäristöksi.
– Vanhassa opetusnavetassa teknologia alkoi olla sen verran vanhaa ja toimimatonta, että uuden opetusnavetan rakentaminen nähtiin tarpeelliseksi sekä kannattavammaksi kuin ryhtyä muokkaamaan vanhaa, kertoo Peltoniemen opetusmaatilan työnjohtaja Arto Tikkanen
Automatisoitu
oppimisympäristö
Uudesta opetusnavetasta löytyy monipuolinen kattaus nykyaikaista teknologiaa. Lypsystä vastaa DeLavalin VMS V310 -lypsyrobotti, joka on varusteltu muun muassa progesteronimittauksella sekä OCC-solulaskurilla. Lypsyn aikana robotti mittaa automaattisesti maidon progesteronitason, mikä kertoo eläimen kiimakierron vaiheesta ja mahdollisesta tiineydestä. Erilaisten mittareiden ja laskureiden avulla voidaan seurata eläinten hyvinvointia ja hedelmällisyystilannetta sekä saada kiinni hiljaisetkin kiimat.
Erilaisten mittareiden ja laskureiden avulla voidaan seurata eläinten hyvinvointia ja hedelmällisyystilannetta sekä saada kiinni hiljaisetkin kiimat.
– Lehmillä on myös korvissa sensorit, jotka mittaavat niiden aktiivisuutta sekä märehtimistä. Sensorin keräämä tieto on nähtävissä käyttäytymisanalyysistä. Analyysistä selviää, jos lehmä on esimerkiksi syönyt tai märehtinyt normaalia vähemmän. Tällöin osataan välittömästi mennä tarkistamaan lehmän tilanne ja reagoida siihen sekä tarvittaessa kutsua eläinlääkäri paikalle, toteaa Tikkanen.
Toimivalla maidon jäähdytysjärjestelmällä varmistetaan maidon tuoreus. Opetusnavetassa jäähdytyksessä syntynyt hukkalämpö hyödynnetään lämmöntalteenoton ansiosta käyttöveden lämmitykseen. Näin säästyy paljon energiakustannuksia, koska esimerkiksi lehmien juomavettä ei tarvitse lämmittää erikseen.
Nykyaikainen teknologia näkyy uudessa opetusnavetassa myös muun muassa valaistuksessa, ilmanvaihdossa sekä tuotannon työvälineissä. Energiatehokas led-valaistus säätyy
Peltoniemen uusi opetusnavetta.
automaattisesti luonnonvalon mukaan sopivaksi, ja ilmanvaihtoa säätelee opetusnavetan katolle asennettu sääasema. Sääasema mittaa ilman lämpötilaa sekä tuulen nopeutta ja suuntaa.
– Ilmanvaihtoratkaisuna ovat valoa läpäisevät verhoseinät, jotka nousevat ja laskevat automaattisesti sääaseman tekemien mittaushavaintojen mukaan. Pääasiassa vain talvipakkasilla verhoja tarvitsee säätää manuaalisesti, täsmentää Tikkanen.
Lisäksi opetusnavetasta löytyvät DeLavalin lantarobotti, Lelyn automaattinen rehunsiirtäjä sekä navettakamera. Lantarobotti huolehtii lantakäytävien puhtaanapidosta ja rehunsiirtäjä siitä, että ape on helposti lehmien saatavilla.
– Navettakameraa käytetään tuotannonseurantaan. Kameran avulla voimme katsoa live-kuvaa navetasta mobiililaitteella vaikkapa kotoa käsin. Tätä hyödynnetään muun muassa silloin, jos navettaan on illalla jäänyt poikimista odottava lehmä ja halutaan varmistaa, että poikiminen sujuu hyvin, Tikkanen jatkaa.
Keskiössä eläinten hyvinvointi
Uuden opetusnavetan suunnitteluvaiheessa on ollut selvää, että rakennusratkaisuissa tullaan panostamaan eläinten hyvinvointiin. Opetusnavetan suunnittelussa onkin otettu huomioon uusi eläinten hyvinvointilaki ja sen vaatimukset. – Halusimme nimenomaan panostaa toimivan oppimisympäristön lisäksi eläinten hyvinvointiin. Otettiin huomioon eläinten hyvinvointilain pykälät ja tehtiin enemmänkin kuin asetukset vaativat, Tikkanen kertoo.
Lantarobotti huolehtii lantakäytävien puhtaudesta.
Uudessa opetusnavetassa lehmät pääsevät kulkemaan vapaasti eläintiloissa, mikä mahdollistaa niille lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisen. Lehmät
voivat mielensä mukaan kulkea lypsylle, syömään, parteen makuulle tai ulkoilemaan jaloittelutarhaan. Myös laitumella lypsävät lehmät pääsevät käymään laidunkauden aikaan. Nuorkarja sen sijaan laiduntaa aina ensimmäisistä kesäpäivistä syksyyn saakka.
Opetusnavetassa on syväkuivikeparret, joiden kuivikkeena käytetään lietteestä separoitua kuivajaetta. Separoitu kuivajae levitetään parsiin pienkuormaajalla ja kuivikekauhalla vähintään kerran päivässä. Tikkanen kertoo, että lietettä separoidaan vain tarpeeseen. Varastoimaan sitä ei pysty, koska tällöin kuivajae alkaisi lämmetä ja muuttua epähygieeniseksi.
Eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi uudessa opetusnavetassa on pyritty luomaan eläimille mahdollisimman optimaaliset olosuhteet. Verhoseinät mahdollistavat navettaan luonnollisen ilmanvaihdon, jota on tehostettu viilennyspuhaltimilla. Navetasta löytyy myös erillinen poikimakarsina. Lisäksi sekä uudesta että vanhasta opetusnavetasta löytyvät tilat vierihoidon toteuttamiseen. Vierihoidossa vasikka ja emä pidetään yhdessä, jolloin vasikka saa vapaasti juoda maitoa emältään.
”Otettiin huomioon eläinten hyvinvointilain pykälät ja tehtiin enemmänkin kuin asetukset vaativat.”
Sekä uudesta että vanhasta opetusnavetasta löytyvät tilat vierihoidon toteuttamiseen.
– Vierihoitoa ollaan päästy tämän kesän aikana jo toteuttamaan täällä uudella navetalla. Aina mahdollisuuksien mukaan se emälle ja vasikalle mahdollistetaan. Eläinten hyvinvointiin vaikutamme myös tarkalla ruokinnalla ja karjan jalostuksella. Jalostuksen tavoitteena on kehittää karjasta mahdollisimman terve, Tikkanen toteaa.
Yhteistyössä on voimaa
Uusi robottinavetta on YläSavon koulutuskuntayhtymän investointi. Sen teknologiaan on investoitu osittain EUhankeyhteistyössä Savoniaammattikorkeakoulun kanssa Tulevaisuuden Maatila -hankkeessa. Hankkeessa toteutetaan myös datasilta maatilan datasta Savonian käyttöön. Tulevaisuuden maatila -hanke on Ylä-Savon ammattiopiston, Savonia-ammattikorkeakoulun ja Maitoyrittäjät ry:n yhteinen hanke, jonka rahoittajana toimii Pohjois-Savon liitto.
– Maatilan dataa olisi mahdollista hyödyntää pidemmällä tähtäimellä esimerkiksi koulutuksen kehittämiseen ja TKI-toimintaan laajemminkin, esimerkiksi maatilojen toiminnan ja teknologioidenkin kehittämisessä, pohtii Ylä-Savon ammattiopiston koulutusjohtaja Virpi Rautiainen
Eläintiloista löytyy myös karjaharja.
– Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä on kehittänyt Peltoniemen oppimisympäristöä pitkäjänteisesti Pohjois-Savon maatalous-, eläintenhoito-, maarakennus- ja logistiikkaosaamisen osaamiskeskukseksi. Tarjoamme käytännön harjoittelu- ja tutkimusalustan työelämän osaamistarpeiden kasvattamiseen ja tutkimussekä kehittämistoimintaan, Rautiainen kertoo.
Peltoniemen oppimisympäristöllä onkin takanaan pitkä historia, sillä ensi vuonna maatalousalan opetuksen alkamisesta Peltoniemellä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Opetusmaatilan työnjohtajalla Arto Tikkasella on
vahva näkemys siitä, että maatalousalan opetusta tarvitaan yhä tulevaisuudessakin.
– Eläimiä kun ei voida hoitaa etänä, Tikkanen toteaa. Myös huoltovarmuuden vuoksi meidän tulee ylläpitää maatalousalan opetusta sekä maataloutta Suomessa.
QR-koodi digikierrokselle Peltoniemen uuteen opetusnavettaan:
Lihaksisto ja mieli virkeäksi talviulkoilutuksen avulla
Lypsylehmien ympärivuotisesta ulkoilutuksesta on myönteisiä vaikutuksia lehmän yleiskunnolle, lihaksistolle ja sorkille. Positiivisia vaikutuksia voi huomata myös venähtymien vähentymisessä, poikimisten helpottumisessa sekä niistä palautumisessa.
TEKSTI TIINA LAPPALAINEN JA LAURA PIKKARAINEN
KUVAT MARI KAUPPINEN JA JAANA HARTOJOKI
Lehmiä ulkona talvella YSAO Peltoniemessä.
Laki velvoittaa kytkettynä pidetyille lehmille ja hiehoille 90 päivää ulkoilua, joka voidaan toteuttaa kokonaan kesäkaudella. Pihattonavetoissa, joissa eläimet saavat liikkua sisätiloissa vapaasti, ei ole lakisääteistä velvoitetta eläinten ulkoilulle.
Suomessa on kuitenkin useita tavanomaista tuotantoa harjoittavia parsi- ja pihattomallin maitotiloja, joilla harjoitetaan omasta tahdosta lehmien talviulkoilutusta. Tiloilla on koettu talviulkoilutuksesta saatavat hyödyt merkittävänä osana eläinten terveyden edistämistä.
Pihatosta ulos pääsy
Pihattonavetoissa on monenlaisia keinoja talviulkoilun järjestämiseen. Osalla tiloista on vapaa pääsy ulkotarhaan kun taas toisilla vain tiettyyn aikaan päivästä. Ovien ollessa auki lehmät voivat itse valita, ovatko sisällä vai ulkona. Lumikylpy tehostaa sorkkien verenkiertoa ja sorkkien välit puhdistuvat. Tämä edesauttaa sorkkaterveyttä. Pihattonavetassa sorkkaterveydellä on iso vaikutus lehmien liikkuvuuteen. Jos sorkissa on vikaa, lehmät eivät mene niin usein syömään eivätkä lypsylle.
Lehden toisessa artikkelissa esitellyssä YSAO Peltoniemen pihattonavetassa ulkotarhaan
menevissä ovissa on muoviliuskat suojaamassa kulkuaukkoja sääoloilta ja lintujen sisälle pääsyltä. Ovet ovat auki aina sään salliessa. Etenkin pakkasella laitteiden toimintaa pitää seurata ja huolehtia, ettei vesikupit pääse jäätymään. Tilalla ollaan sitä mieltä, että ovien ollessa aina auki eläimille ei tule niin sanottuja virtapiikkejä innostumisesta, mitkä altistavat niitä tapaturmille.
Parresta pihalle päivittäin
Eräs tavanomaisessa tuotannossa oleva tila, joka harjoittaa talviulkoilutusta, on Linkkilän tila. Tilalla on parsinavetta, jossa eläimet käyvät ulkona jaloittelemassa ympäri vuoden. Talviulkoilu toteutetaan iltanavetoinnin yhteydessä: iltanavetointi aloitetaan laittamalla eläimet ulos, jonka aikana sisätilojen siivoaminen hoituu kätevästi.
Talvella lehmät ovat ulkona reilun tunnin lähes päivittäin. Vain jos joku yksilö on kovassa kiimassa, sitä ei lasketa ulos, sillä loukkaantumisen riski kasvaa eläimen ollessa aktiivisempi. -20:tä astetta kireämmillä pakkasilla lehmät eivät ulkoile. Eläimet kyllä kestäisivät kovankin pakkasen, mutta navetta viilenisi liikaa.
Linkkilän tilalla on ulkoilutettu lehmiä talvisin jo vuodesta 2003 lähtien. Talviulkoilutus
aloitettiin, kun emäntä Jaana Hartojoki pohti eläinten hyvinvointia ja talviulkoilutus tuli hänen mieleensä. – En nähnyt syytä, miksi lehmän pitäisi seisoa parressa koko talvi, Hartojoki toteaa.
Helppoa ja hyödyllistä ulkoilua
Aidoista ja liukkaudesta kysyttäessä tilalliset kertovat, että ulkoilutarha on rajattu puuaidoilla, mutta sieltä on pääsy myös isommalle laitumelle, joka on ympäröity sähköaidalla. Lehmät ovat oppineet kunnioittamaan sähköaitaa, vaikka sitä
Lehmät saavat itse valita, ovatko sisällä vai ulkona. »
Linkkilän tila
YRITTÄJÄT: Tero Tajakka ja Jaana Hartojoki
PAIKKAKUNTA: Iisalmi
NAVETAN ELÄINPAIKAT: Parsipaikkoja 36 kappaletta, poikimakarsina, nuorkarjantilat
TILALLA VILJELYSSÄ: 50 hehtaaria, joista 10 hehtaaria kesantoa. Nurmessa puna-apilat imotei-herne-nataseok sia vaihtelevasti.
Linkkilän lehmät nauttivat pakkassäästä.
ei hangen päällä montaa kymmentä senttiä näkyisi, isäntä Tero Tajakka kertoo.
Ulkoilutarha ei muutu liukkaaksi, koska sitä ei puhdisteta lumesta koneella. Eläimet tallovat lumen epätasaiseksi käydessään päivittäin ulkona. Ulko-oven edusta navetan sisäpuolelta sen sijaan muuttuu liukkaaksi sisälle kantautuvan lumen vuoksi. Liukkautta on kuitenkin pyritty estämään
”En nähnyt syytä, miksi lehmän pitäisi seisoa parressa koko talvi”
levittämällä hiekkaa kyseiseen kohtaan. Kaatumistapauksia on 20 vuoden aikana ollut yksi, mutta lehmälle ei onneksi tullut vaurioita tästä.
Tilalliset kokevat talviulkoilutuksen suurimman hyödyn näkyvän lehmän liikkuvuudessa ja lihaksistossa. Lehmät tottuvat liikutteluun nopeasti ja ovatkin oppineet tunnistamaan tutun oven avautumisesta, milloin ulkoilun aika koittaa.
Tulevaisuudessa on mahdollista, jopa todennäköistä, että kytkettynä pidetyille naudoille tulee jaloitteluvaatimus myös talvikaudelle.
Maalla ja maailmalla
– luonnon ja kansainvälisten yritysten äärellä.
Iisalmessa voit saada sekä kiinnostavan uran että ihmisenmyötäisen elämän. Tutustu seudun uramahdollisuuksiin maataloudesta teollisuuteen ja ota askel kohti kiireneutraalia elämää.
#tehdäänihmeitäyhdessä #byiisalmi
iisalmi.fi/byiisalmi iisalmi.fi/lomituspalvelut
Maisemakasvit –maaseudun piristäjät?
Maisemakasvit ovat tulleet jäädäkseen maaseudun maisemiin. Lähivuosina viljelijät ovat lisänneet peltojen ilmettä erilaisten monimuotoisuuskasvien avulla. Tien päällä liikkuessa vastaan tulee peltoja, jotka puskevat auringonkukkia, veriapiloita, hunajakukkia ja muita varsin näyttäviä kasveja.
TEKSTI JA KUVAT SAKARI RYHÄNEN
Auringonkukkapelto keskikesällä.
Maisemasta erottuvat pellot tuovat ihmisille, myös viljelijälle itselleen iloa hänen seuratessaan kasvuston kehittymistä kesän kuluessa.
Mikä tarkoitus näillä maisemasta erottuvilla kasveilla sitten on? Maisemakasvien perimmäinen tarkoitus on luoda monimuotoisuutta ja näin tuoda ympäristölle lisäarvoa. Luontoarvo kohoaa ja metsän eläimet kiittävät.
Maisema- ja monimuotoisuuskasveja viljellään yleensä joutomailla ja vähätuottoisilla alueilla kuten pienillä peltoaloilla, niityillä ja rannoilla. Maisema- ja monimuotoisuuskasvit eivät siis useinkaan vie varsinaiseen tuotantoon käytettävää peltoalaa.
Maisemakasveilla voidaan tarjota viljelylle lisäarvoa kuluttajien silmissä. Tiedostavatko kuluttajat sitten nämä erikoisuudet, vai näkyvätkö maiseman piristäjät vain itse tuottajille? Mielestäni kuluttajat huomaavat maisemakasvit pellosta hyvin. Ainakin allekirjoittaneelle tulee kesäisin kysymyksiä, kuten: ”Mitä kasveja nämä ovat?”, tai: ”Ovatpa hienoja, saako näitä kerätä?”.
Haastattelin aiheesta Riistasiemen Oy:n Jani Grönlundia. Heidän maisema- ja monimuotoisuuskasveista saamansa palautteet ovat olleet valtaosin erittäin positiivisia. ”Viljelijät ovat pikkuhiljaa lisänneen kyseisten siemenseosten käyttöä ja myös kuluttajat ovat huomanneet tämän”, Grönlund toteaa.
Maisemakasvien viljelyssä täytyy noudattaa samanlaista tarkkuutta ja huolellisuutta kuin minkä tahansa muunkin viljelykasvin kanssa. ”Lähiaikoina on ollut keskustelua erilaisten erikoissiementen rikkakasvipaineesta”, Grönlund kertoo. Hän kehottaa viljelijöitä tarkkuuteen siemenvalinnassa myös maisemakasveja valittaessa. ”Lintulaudalle sopiva siemen ei välttämättä sovellu viljelykäyttöön, eikä sellaisia siemeneriä ole tarkistettu millään tavalla”.
Maisema- ja monimuotoisuuskasvit ovat oiva lisä maaseudun maisemiin, kunhan tämäkin viljely tehdään tarkkuudella. Maisemakasvit herättävät positiivista kiinnostusta sekä eläimissä että ihmisissä – kukapa ei pitäisi toista tai kolmatta metriä korkeista auringonkukkapelloista.
Maisemakasvien viljelyssä täytyy noudattaa samanlaista tarkkuutta ja huolellisuutta kuin minkä tahansa muunkin viljelykasvin kanssa.
Uudella kuivitusjärjestelmällä helpotusta arkeen
Automatisointi on usein kustannuskysymys. Raskaiden työvaiheiden koneellistaminen on kuitenkin hyvä ratkaisu, kun mietitään tilallisten ja työntekijöiden jaksamista. Erilaiset järjestelmät tuovat helpotusta arkeen, mutta vaativat samalla vastuuta sekä valmiutta siihen, ettei kaikki välttämättä toimi aina niin kuin pitäisi.
TEKSTI TAINA EHRUKAINEN JA TIIA KOIVUNIEMI KUVAT TAINA EHRUKAINEN
Mattoruokkija kulkee läpi ruokintapöydän ja sillä voidaan jakaa rehut lypsäville sekä umpilehmille.
Rajaharjun tila Oy on pitkälle automatisoitu lypsykarjatila Lapinlahdella, joka on vuosien varrella kasvanut kivisestä parsinavetasta kohti nykyaikaista robottilypsynavettaa. Tilan omistavat Kati ja Jukka Lähetkangas. Molemmilta löytyy taskustaan agrologin tutkinto, ja Kati on myös koulutukseltaan filosofian maisteri. Jukka työskentelee tilanpidon ohella Finnlactolla. Rajaharjun tila on Katin synnyinkoti ja viimeisin sukupolvenvaihdos tehtiin kuusi vuotta sitten.
Vanhasta asemapihatosta laajennettu kahden robotin navetta on muuttanut muotoaan useampaan kertaan. Nykyään vuosituhannen vaihteessa rakennettu pihatto tarjoaakin tilat reilulle sadalle lypsävälle ja umpilehmille. Hiehojen kasvatusta varten on 2021 vuoden loppupuolella tehty erillinen rakennus, ja viimeisimpänä laajennuksena toimii tänä vuonna navetan yhteyteen valmistunut vasikkala, joka mahdollistaa entistä isomman alueen umpilehmille varsinaisessa navetassa.
Investoimalla kohti tulevaa Alun perin idea koneellistamiseen syntyi, kun Kati pääsi opintojen ohella seuraamaan robottinavetan arkea harjoittelutilallaan. Vuonna 2011 siirryttiinkin tilan jatkoa ajatellen asemalypsystä robottiin. Ajatuksena heillä oli, että perusarkea pystyisi hyvin pitkälti hoitamaan yksi ihminen. Tätä edistämään hankittiin lypsyrobotin kaveriksi
juottoautomaatti, lantarobotti ja rehuntyöntäjä. Raskaimmat työvaiheet, kuten kolaaminen, rehun työntäminen, vasikoiden juotto ja lehmien lypsy saatiin koneellistettua.
Viimeisen viiden vuoden aikana on investoitu paljon, mikä on helpottanut työtaakkaa suuresti. Päätös eläinmäärän lisäämisestä toi mukanaan kaksi GEA:n lypsyrobottia maaliskuussa 2022. Laajennuksen yhteydessä otettiin käyttöön myös aperuokinta. Lypsylehmille jouduttiin ennen tätä jakamaan rehuvaunulla enimmillään 8 paalia päivän aikana, sillä läpiajettavaa koneistoa ei voitu käyttää tilan puutteen vuoksi. Vanhaan navettaan saatiin juuri ja juuri mahtumaan täyttöpöytä, kiinteä apevaunu ja mattoruokkija.
Hyvinvointi puolin ja toisin
Aperuokintajärjestelmä vähentää työvaiheita ja säästää aikaa lypsylehmien ruokinnassa. Sillä on ollut myös suuri vaikutus tuotantoon. Siirryttäessä paaleista aperuokintaan keskituotos nousi jopa tuhat kiloa. Myös roboteilla on osuutta asiaan, sillä lehmät pääsevät vuorokauden aikana useammin kuin kaksi kertaa lypsylle. Aperuokinta järjestelmällä ruokintakertoja tulee enemmän ja ravinnonlaatu pysyy tasaisena.
Eläinten hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeänä on pidetty GEA:n ohjelman kanssa keskustelevia pantoja, jotka mittaavat syöntiä, märehtimistä, aktiivisuutta ja kiimoja. Robotti ohjelma huomaa heti
Tilalla on käytössä malli, jossa kuivike tippuu laatikoista parsiin.
alkuvaiheessa, mikäli eläin on sairastumassa. Katin mukaan kipeät lehmät huomattiin aikaisemmin vasta siinä vaiheessa, kun ne olivat jo oikeasti sairaita, sillä isossa karjassa eläimen terveydentilan muutoksia on vaikeampi havaita. Lääkitsemällä hyvissä ajoin selvitään usein paljon helpommalla ja vältytään isommilta kustannuksilta.
– Kaikki koneistus on hankittu sillä ajatuksella, että homma ei kaadu siihen, jos töitä joutuu tekemään yksin. Se ei tietenkään ole ideaali tilanne eikä tavoite. Ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen edellä mennään. Ritilät pysyvät puhtaina, lehmät yltävät syödä ja ruokinta toimii, Kati kertoo.
Kuivittamistyön koneellistaminen
Viimeiseksi fyysisesti raskaaksi työvaiheeksi tilalle oli jäänyt kuivitus, jonka koneellistamista oli pyöritelty mielessä jo pitkän aikaa. Purulavojen siirtely, paalien kantaminen, niiden avaaminen sekä purun levittely vaati yleensä useamman henkilön työpanoksen, jotta työ saatiin hoidettua sujuvasti.
Markkinoilla on tarjolla useita eri periaatteilla toimivia kuivitusjärjestelmiä, mutta navetta asetti jälleen rajoitteita mahdollisuuksien suhteen. Esimerkiksi kiskokuivitinta ei olisi saatu mahtumaan rakennuksen korkeuden vuoksi. Ritilät ovat navetoissa useimmiten sen verran kestä-
viä, että niiden päällä pystytään ajamaan esimerkiksi erillisellä kuivikkeen levityskoneella tai kuormaajalla. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin vaatinut jälleen useamman henkilön paikalle aukomaan ovia ja hätistelemään lehmiä.
Jukka on toiminut karjatalouskonetuotteiden myynnin parissa reilut 20 vuotta. Viime vuonna hän kävi neljän tuottajan kanssa Saksassa tutustumassa IBO:n tehtaaseen ja vieraili tiloilla katsomassa kuivituslaitteen toimintaa.
– Minulla on ollut etuoikeus päästä tutustumaan Suomen kärkipään tuottajiin ja olen nähnyt vuosien varrella monenlaisia
käytännön töitä helpottavia ratkaisuja. Vierailu vakuutti ja tuote otettiin Finnlacton edustukseen, Jukka kertoo.
Ratkaisu vanhaan ja matalaan navettaan
IBO Stalltechnik GmbH on ollut markkinoilla jo lähes 60 vuotta ja yritystoiminta aloitettiin valmistamalla automaattisia ruokintajärjestelmiä sikaloihin. Yritys kehittää ja valmistaa kaikki tuotteensa itse, mikä tekee tuotannosta hyvin nopeaa. Kuivitusjärjestelmä kehitettiin seitsemän vuotta sitten sillä ajatuksella, että järjestelmällä on mahdollista hyödyntää erilaisia kuivitusmateriaaleja, kuten olkea.
Kuivitusjärjestelmän suosio piilee siinä, että laatikoista tippuva kuivike hyödynnetään saman päivän aikana eläinten käyttöön. Kun purupaalit kannetaan parsiin esimerkiksi kerran viikossa, ehtii kuivike keräämään itseensä kosteutta ja bakteereja muun muassa lehmän kuolasta.
Jakoaikoja järjestelmään saa jopa yhdeksäntoista, mutta useimmat tilat jakavat kuiviketta 2–3 kertaa päivässä.
Jos halutaan koneellistaa, täytyy olla valmis huoltamaan laitteita ja tarkkailemaan niiden toimintaa.
ruostumattomasta teräksestä muun muassa kestävyyden vuoksi ja se antaa paremman liikkuvuuden eri materiaaleille. Esimerkiksi Saksassa on hyvin yleistä käyttää kuivikkeena separoitua lantaa, mikä ei ole kaikista kevyin materiaali.
Rajaharjun tilalle asennettu IBO:n kuivitusjärjestelmä on ensimmäinen laatuaan Skandinaviassa. Yrityksen omistaja Hendrik Terbeck oli itse mukana asentamassa järjestelmää. Alun perin maatilalta kotoisin oleva konetekniikan insinööri tietää hyvin, kuinka raskasta työ tiloilla on. Tämän vuoksi hän haluaa kehittää laitteita, jotka helpottavat jokapäiväisiä arjen askareita. Yrityksessä työskentelee yhteensä 35 henkilöä, mutta tavoitteena on kasvattaa yrityksen toimintaa askel kerrallaan.
Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä järjestelmä on hyvinkin yleinen. Yhteensä IBO:n järjestelmiä on asennettu maailmalle yli 300. Kuivitusjärjestelmiä karjatiloille on asennettu noin 35 kappaletta. Laitteisto on tehty
Me täällä Kinnusen Myllyllä haluamme tarjota korkealaatuisia ja turvallisia rehuja tiloille. Meiltä löytyy hyvä valikoima rehuja ja kivennäisiä niin lypsy- ja lihakarjalle kuin lampaille.
Aikaisemmin lehmät jouduttiin ajamaan ylös, jotta purupaalit saatiin kannettua parsiin. Kuivitusjärjestelmä pyörii asetettujen aikojen mukaan ja ainoaksi työvaiheeksi jää kuivitusmateriaalin siirtäminen pönttöön. Työvaiheen saa helposti hoidettua pienkuormaajalla ja kauhalla.
– Jos halutaan koneellistaa, täytyy olla valmis huoltamaan laitteita ja tarkkailemaan niiden toimintaa. Mikään laite ei ole niin automaattinen, että toimisi täysin yksinään, Kati toteaa.
Tällä tilalla eläimet ovat lähellä sydäntä ja niiden hyvinvointi on isossa roolissa. Kun raskaimmat rutiinityöt sujuvat jouhevasti, säästetään aikaa ja jaksamista muihin tärkeisiin työtehtäviin. On myös tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista, jotta jaksaa huolehtia muista.
Tarjoa nuorelle TET- tai kesätyöpaikka!
Kuluttajien näkökulmia maataloudesta
Maatalous on elintärkeä osa yhteiskuntaa ja sen toimivuutta.
TEKSTI JA KUVAT HANNA KUOKKANEN
Kuluttajia lähestyttiin haastattelulla maataloudesta ja maatalousyrittäjyydestä. Haastattelu toteutettiin etäyhteydellä ja vastaajiksi valittiin muun kuin maatalousalan ihmisiä. Kysymyksinä käytettiin muun muassa, millaisena maatalous nähdään nykyään, kuinka tärkeänä maataloutta pidetään yhteiskunnalle sekä millaisena maatalouden tulevaisuus nähdään kuluttajien keskuudessa.
Maatalousyrittäjien työ on tärkeää, toteaa jokainen kuluttaja haastattelussa. Kuluttajat näkevät maatalousyrittäjien työn vaativana, mutta samalla
antoisana. Heidän näkemyksensä mukaan maatalousyrittäjän työtä halutaan oikeasti tehdä, vaikka se onkin sitovaa ja aikaa vievää.
Eri keskustelupalstoilla liikkuessaan maatalousalalla työskentelevä henkilö voi havaita, ettei maatilojen arki ole kovinkaan tunnettua. Maatilojen arjesta tietoa kuitenkin kaivataan ja ruuan tuottamisen eteen tehtävä työ koetaan mielenkiintoisena. Julkisuuteen voitaisiin tuoda enemmän esille, mistä tuotteiden hinnat koostuvat sekä mikä on todellisuudessa tuottajan saama osuus. Uusista tavoista kehittää tuotantoa haluttiin myös lisää infoa.
Viestinnällä on tärkeä rooli tietämyksen lisäämisessä ja julkisuuskuvan parantamisessa. Haastattelussa tuotiin julki kiinnostus maatalouden erilaisiin tv-dokumentteihin ja -sarjoihin. Maatalouteen liittyvät ammatit ovatkin nyt saaneet enemmän näkyvyyttä. Ylen julkaisemat Lomittajat- sekä Amskin pellolta puuroksi -sarjat ovat hyviä esimerkkiä tästä.
Haluavathan ihmiset ostaa kotimaista ruokaa huomennakin?
Kysyttäessä, kuinka maatalouden tilannetta voitaisiin parantaa, haastateltavat toteavat, että tuottajia pitäisi kuunnella enemmän ja toimia heidän
Maatalousyrittäjien työ on tärkeää, toteaa jokainen kuluttaja haastattelussa.
toiveidensa mukaan. Ymmärtämällä enemmän tuottajien arkea saataisiin alalle lisää arvostusta. Maatalouden ala nähdään epävarmana ja haasteellisena, joten tuottajien mielipiteet ovat tärkeitä. Näiden mukaan voitaisiin tehdä esimerkiksi kehittämissuunnitelmia maatalousalalle. Yrittäjien jaksamisen tukemiseen tarvitaan
myös lisätoimia. Haastattelussa ehdotettiin lomapäivien lisäystä ja lomituspalveluiden parantamista, esimerkiksi lomittajien työn veto- ja pitovoiman lisäämistä palkkausta ja työaikoja tarkastamalla.
Tuottajahintojen nostamisella nähtiin suuri vaikutus yrittäjien arkeen. Fyysisesti ja henkisesti vaativasta työstä täytyisi saada tarvittava korvaus. Kuluttajat toivat myös esille tuottajahintojen noston vaikutukset eläinten hyvinvointiin. Kuluttajien tekemillä valinnoilla on suuri merkitys maatalouden jatkuvuuteen. Lisää tietämystä ruuan tuotannosta siis kaivataan.
Suomen kattavin maatalouden analytiikka luotettavasti ja nopeilla toimitusajoilla!
Analyysivalikoimaan kuuluvat mm. viljavuustutkimukset, lantanäytteet, rehunäytteet, kasvinäytteet ja myös kotipuutarhojen, viheralueiden ja kasvihuoneiden analyysit.
Ihmiset haluavat ostaa kotimaista puhdasta ruokaa tulevaisuudessakin, joten tuottajia tarvitaan. Maatalousala työllistää laajan joukon eri toimijoita: ruokaketju koostuu maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja päivittäistavarakaupoista. Maataloudella onkin tärkeä osa yhteiskunnassamme.
Olemme kaikki kuluttajia ja jokaisella valinnallamme on merkitystä. Niinpä meillä kaikilla on osuutemme siihen, jotta kotimainen ruuantuotanto pysyy elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Siispä kotimaista ruokaa pöytään!
Tilan eläimet ovat rauhallisia ja tottuneet vierailijoihin.
Avoimet ovet tuovat kuluttajat lähemmäs ruoantuotantoa
Pohjois-Karjalassa sijaitseva luomuemolehmätila avaa ovensa kuluttajille ja opiskelijoille tarjoten mahdollisuuden nähdä suomalaista ruoantuotantoa. Avoimien ovien päivät ja tilavierailut ovat tilallisen mukaan tärkeitä tilaisuuksia lisätä läpinäkyvyyttä ja ymmärrystä eläinten hyvinvoinnista ja maataloudesta.
TEKSTI EVELIINA HIRVI KUVAT SINI RAHKOLA
MONET MAATILAT EIVÄT ota kuluttajia vastaan, mutta Tohmajärvellä sijaitsevalla tilalla on haluttu tuoda avoimuus osaksi yrityksen arvoja ja strategiaa. Mari Kärki-Puustinen, Navettavalkea Oy:n toinen yrittäjä, kertoo, että he ovat järjestäneet avoimien ovien päiviä ja kuluttajavierailuja sekä vastaanottaneet koululaisia ja opiskelijoita tutustumaan emolehmätilan toimintaan.
KÄRKI-PUUSTINEN KOROSTAA, että yksi tilavierailujen suurimmista eduista on mahdollisuus tuoda ruoantuotanto lähemmäs kuluttajia. Monet eivät tiedä, millaista työtä vaaditaan, ennen kuin ruoka päätyy kaupan hyllyille. Avoimien ovien päivät tarjoavat tilaisuuden näyttää, mitä kaikkea ruoantuotannon takana on ja vastata erilaisiin kysymyksiin maataloudesta.
”Meille on tärkeää, että kuluttajat näkevät, mistä ruoka tulee. Ruoka ei vain ilmaannu kaupan hyllylle, vaan siihen liittyy monia prosesseja ja paljon työtä”, Kärki-Puustinen nostaa esiin.
TILALLA KÄY MYÖS koululaisia ja toisen asteen opiskelijoita, jotka haluavat oppia lisää maatalouden käytännöistä ja emolehmistä. Opiskelijaryhmät saavat käytännön kokemusta ja tilallinen huomaa, että nuoret oppivat paljon nähdessään toimintaa konkreettisesti. ”Opiskelijat tulevat pienissä ryhmissä, ja heillä on usein jo hyvä perus-
käsitys siitä, miksi esimerkiksi tautisuojaus on tärkeää. Tilavierailut ovat heille hyviä oppimiskokemuksia”, Kärki-Puustinen toteaa.
Kärki-Puustinen kertoo myös pitävänsä siitä, kun vierailijat esittävät kysymyksiä. ”Kuluttajat ja opiskelijat kysyvät usein asioita, jotka saavat minut itsenikin pohtimaan ja tarkastelemaan omaa toimintaani uudesta näkökulmasta. Vaikka kaikkea ei tarvitse tietää, on hyvä olla valmiina vastaamaan mahdollisimman moniin kysymyksiin”, hän selittää.
KOHTAAMISET ELÄINTEN KANSSA ovat yksi mieleenpainuvimmista asioista avoimien ovien päivissä. Vieraat pääsevät lähelle eläimiä ja saavat nähdä, miten niitä hoidetaan ja kohdellaan.
”On hienoa nähdä, mitä tapahtuu, kun lehmä ja ihminen
”Meille on tärkeää, että kuluttajat näkevät, mistä ruoka tulee.”
kohtaavat. Eläimet herättävät kiinnostusta ja kunnioitusta, ja vierailijat saavat nähdä, kuinka hyvin eläimet oikeasti voivat”, Kärki-Puustinen pohtii. ”Kun ihmiset näkevät hyvinvoivia eläimiä, he ymmärtävät, että mediassa leviävät negatiiviset uutiset eivät kerro koko totuutta.”
Erityisesti yksi tilavierailu on jäänyt hänellä mieleen: ”Meillä oli koululaisryhmä opettajansa kanssa vierailulla. Eräs hyvin vilkas lapsi, jolla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan, rauhoittui täysin, kun hän polvistui rehujen päälle ja katsoi aitauksen toisella puolella olevaa vasikkaa. He vain tarkkailivat toisiaan hetken aikaa, täysin hiljaisina.
Navettavalkea Oy:n yrittäjälle Mari KärkiPuustiselle on tärkeää kertoa avoimesti maataloudesta ja tilan toiminnasta.
Mari kertoo emolehmätilan toiminnasta tilalla vieraileville koululaisille.
Yhteys, joka syntyi lapsen ja vasikan välille, oli todella pysäyttävä ja kaunis – he molemmat tuntuivat rauhoittuvan yhdessä siinä hetkessä. Se oli upea hetki, joka jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.”
AVOIMIEN OVIEN järjestämisessä on omat haasteensa. Suurimpina niistä ovat riittävän työvoiman saaminen sekä vierailijoiden turvallisuuden ja tautisuojauksen varmistaminen. Kärki-Puustinen kertoo, että näiden päivien järjestämiseen osallistuvat perheen lapset ja mummotkin.
”Kun meillä on jopa satoja kävijöitä, tarvitaan paljon henkilökuntaa kertomaan eläimistä ja ohjaamaan kävijöitä eri
pisteisiin. Toinen suuri haaste on tautisuojaus – eläinlääkärin kanssa on mietitty tarkkaan, miten varmistetaan, ettei tilalle pääse ulkopuolisia tauteja.” Hyvä suunnittelu ja tarkat ohjeistukset ovat kuitenkin auttaneet selviämään haasteista. Kävijöille annetaan selkeät ohjeet hygieniasta ja esimerkiksi kenkäsuojia ja käsidesinfiointiainetta käytetään tilalle tultaessa ja sieltä poistuttaessa.
PAIKALLISLEHDET JA ALUEEN
asukkaat ovat osoittaneet kiinnostusta avoimien ovien päiviä kohtaan ja toivovat niitä järjestettävän yhä useammin. Avoimien ovien päivät eivät tarjoa pelkästään katsausta tilan päivittäisiin toimintoihin, vaan myös aidon mahdollisuu-
”Hyvä suunnittelu ja tarkat ohjeistukset ovat kuitenkin auttaneet selviämään haasteista.”
den tutustua maatalouteen kaikessa sen moninaisuudessa. ”Vierailijat saavat nähdä, millaista arki maatilalla todella on – myös ne haastavat hetket. Me emme puunaa jokaista nurkkaa vierailuja varten, koska haluamme näyttää aitoa arkeamme. Välillä esimerkiksi eläimet sairastuvat ja niitä pitää lääkitä, ja siitä täytyy kertoa avoimesti”, Kärki-Puustinen painottaa.
Sao miguelinfila Karjakorven Rumble pitää nuorsonnit järjestyksessä.
Harvoin tavattu karjatilojen monitoimikoira sao miguelinfila
Sitkeydestään tunnettu sao miguelinfila on älykäs karjakoira, jolla on luontainen tapa lukea karjaa sekä ohjaajaansa.
TEKSTI JA KUVAT NOORA RYYTI-LUKKARI
Perinteisesti karjatiloilla on totuttu käyttämään työnteon apuna joko paimenkoiraa tai laumanvartijaa. Suomalaisilla tiloilla melko tuntemattomassa sao miguelinfila -koirarodussa yhdistyvät nämä molemmat ominaisuudet, joskin karjakoira on rodulle kuvaavin ilmaus. Se toimii paimenkoiran ja lauman-
vartijan työtehtävissä niin siirtäen nautoja kuin vartioiden tilaa esimerkiksi kutsumattomilta vierailta tai pedoilta. Rotuna se on älykäs ja vahvaluontoinen, mutta kuitenkin suhteellisen helposti koulutettava.
Sao miguelinfila – lyhyesti pelkkä fila – on Azoreitten Sao
Miguelin saarelta peräisin oleva alkuperäinen koirarotu, joka on todistettavasti ollut olemassa 1800-luvun alusta asti. Filaa kutsutaan myös Azoreitten karjakoiraksi. Se on vankkarakenteinen ja sitkeä työkoira. Tälle rodulle on ominaista lyhyt ja tiheä karva, joka on laadultaan karkeaa. Värityksen tulee olla aina juovikas. Fila on ensi-
sijaisesti karjakoira, mutta toimii loistavasti myös kotitilalla omaisuuden ja ihmisten vahtina.
Filoja on rekisteröity Suomeen vuosien saatossa vain 185 kappaletta, joten kanta ei ole kovin suuri. Ensimmäiset filat tuotiin Suomeen 1970-luvulla, ja tällä hetkellä niitä on Suomessa noin 40 yksilöä. Suomeen on suunnitteilla ensi vuodeksi jopa kaksi pentuetta, toinen Etelä-Pohjanmaalle ja toinen Kainuuseen.
Työskentelymotivaatiota riittää
Sao miguelinfila on nopea ja antaa itsestään väsymättömän kuvan. Sen työmoraali on korkea, mikä näkyy varsin selvästi karjan parissa työskennellessä. Fila siirtää nautoja haukkuen, paineistamalla ja näykkäisyillä takajalkojen alaosasta tarpeen niin vaatiessa. Näykkäisykohta on filalla luonnostaan matalalla, jolloin se ei vahingoita utareita. Jos nauta on karannut laumastaan, fila vaistomaisesti nostaa näykkäisykohtaa hieman ylemmäksi vauhdittaakseen karkulaisen laumaan palautumista. Sao miguelinfila on rohkea, ja sen liikkeet ovat tarvittaessa salamannopeat. Työskennellessään apuna nautojen kanssa se ei sitkeänä koirana vahingon tapahtuessa jätä työtään kes-
Vankka rakenteinen ja sitkeä työkoira, jolla on luontainen karjan lukutaito.
ken vaan jatkaa työnsä loppuun tarkistettuaan ensin kuntonsa.
Vaikka koira olisikin työskennellyt päivän tilan töissä, sillä riittää vielä illaksikin virtaa harrastuksiin. Filojen kanssa voi harrastaa sitä mikä omistajaa kiinnostaa. Sao miguelinfilasta on siis moneksi, siksipä nimitänkin filaa karjatilojen monitoimikoiraksi.
Karjakoiran käytössä on monia hyötyjä Karjaa autoon lastatessa fila on avuksi ajamalla eläimiä autoon ihmisten rinnalla, ja kuskit antavatkin mielellään tilan koiran työskennellä mukana. Koiran käyttäminen karjankäsittelyssä on monelle karjatilalliselle jo tuttua. Rotua käytetään muun muassa nostamaan vaivainen eläin jalkeilleen turvallisesti tai suojaamaan ihmisiä esimerkiksi aidan sulkemisessa tai vastaavissa tilanteissa, joissa työskennellään eläinten kanssa samassa tilassa. Uhitteleva sonnikin siirtyy filan ohjaamana toisaalle, ja ihminen voi näin jatkaa turvallisesti työskentelyään esimerkiksi rikkoutuneen juoma-altaan korjauksen parissa.
Fila perhekoirana
Sao miguelinfila kiintyy syvästi yhteen ihmiseen, josta muodostuu sille sen maailman keskipiste. Koira toimii perheen muidenkin jäsenten kanssa, ja jos fila on saanut kasvaa lasten keskellä, se suojelee heitä. Kun fila on sosiaalistettu pentuna hyvin, se pysyy avoimena ja iloisena myös vieraita kohtaan, jolloin eläimen kanssa on helppo
Sao miguelinfila on monikäyttöinen rotu
toimia myös muualla kuin kotitilalla. Fila kasvaa perheeseen sisään, ja se on hyvin sopeutuva rotu, jos elinolosuhteet tukevat siihen. Tietenkin pitää muistaa, että fila on voimakas ja nopea koira, joten aivan pienten lasten kanssa voi sattua kaatumisvahinkoja, mikäli aikuiset eivät ole valppaina.
Kenelle rotu sopisi?
Filaa ei tule hankkia ensimmäiseksi koiraksi, vaan koiran kasvatuskokemusta tulisi olla jo ennestään. Jos sinulla on karjatila, jossa koira pääsisi työskentelemään kanssasi, ja olet johdonmukainen kasvattaja, niin fila voisi olla sinulle sopiva rotu. Ajatuksena voisi toimia ”Päivät tehdään töitä ja illat voidaan rentoutua yhdessä”.
Filasta muovautuu sellainen koira kuin perhe ja tila tarvitsevat. Tätä tukee sekin tosiasia, että moni tila, jolla on fila työskentelemässä, ottaa toisen ja jotkut jopa kolmannenkin filan yhtä aikaa. Tämä kertoo rodun erinomaisesta toimivuudesta karjatiloilla ja karjatilojen ulkopuolellakin oikein koulutettuna. Elämä karjatilalla hymyilee, kun on aina innokas työ- ja harrastuskaveri mukana touhuamassa. Jos olet kiinnostunut tapaamaan rodun edustajia, niin mene rohkeasti juttelemaan koiranäyttelyissä, mikäli rotu on siellä edustettuna.
myymässä lihaa.
Mistä lähiruokaa?
Lähiruuan suosio on kasvussa, mutta hinnoittelu luo haasteita.
TEKSTI JA KUVA LAURA PIKKARAINEN
Lähiruuan käyttö on ollut viime vuosina lisääntynyt Suomessa. Kaupan yleiseen tarjontaan verrattuna lähituotteita pidetään kuluttajien keskuudessa parempina ja ekologisempina vaihtoehtoina, mikä lisää niiden suosiota kuluttajien ostoskorissa.
– Kuluttajat arvostavat suomalaista lähiruokaa, toteaa Kesti-
län K-marketin kauppias Petri Peltomäki. Arvostus näkyy varsinkin perjantaisin kaupan pienen lihatiskin äärellä, jossa myydään kauppiaan omien emolehmien ja lähitilojen lihaa. Kauppiaspariskunta Petri ja Jenni Peltomäki ovat olleet kauppiaina Kestilän K-marketissa nyt muutaman vuoden. Heillä on myös luomuemolehmätila, jossa on noin 30 emolehmää.
Kauppias itse pitää hyvästä lihasta, mistä innostus lihan suoramyyntiin on lähtöisin.
– Olen jo pitkään haaveillut lihan myynnistä suoraan kuluttajille, mutta aiemmin siihen ei ole ollut toimivaa käytäntöä, Peltomäki sanoo. Kauppiaana aloittamisen jälkeen ovat kaupan tilat mahdollistaneet lihan käsittelyn ja myynnin.
Kauppias
Lähilihat tulevat kauppiaalle karkeapaloiteltuna, ja hän leikkaa ne sitten myyntikuntoon. Näin myytävien lihojen hinta pysyy kohtuullisena. Sopivan hinnoittelun vuoksi kaikki myyntiin otettu liha saadaan yleensä myytyä.
Toinen esimerkki kuluttajien arvostuksesta suomalaisia lähituotteita kohtaan ovat kauppiaan kertoman mukaan mansikat. Niitä ostetaan kesällä tuoreena enemmän kuin pakasteena, ja tuoreet mansikat ovat yleensä lähituotteita. Talvella pakasteena mansikoita kuluu
vähemmän, ja ne voivat olla kauempana tuotettuja.
Peltomäen mukaan lähituotteiden ongelmana on kuitenkin se, että niitä ei tahdo löytyä myyntiin. Jos joku toimittaa pieniä määriä tuotetta, jota kaupalla menisi, sen hinta tuppaa herkästi nousemaan liian korkeaksi kuluttajalle ja tuotteet jäävät hyllyyn. Lopulta hinta onkin ratkaiseva tekijä kuluttajan valinnoissa.
– Lähituotteita myytäisiin enemmänkin, jos niitä olisi kohtuuhinnalla saatavilla, kauppias summaa.
Kuluttajat
arvostavat suomalaista lähiruokaa.
Lähiruualle on kysyntää, mutta niiden saamisessa helposti kuluttajien saataville on haasteita. Menetelmät saatavuuden parantamiseksi vaativat vielä pohdintaa. Yksi isommilla paikkakunnilla jo toimiva lähiruokaa kuluttajien saataville tuova keino ovat Facebookin REKO-ringit, joissa voi ostaa ruokaa suoraan tuottajalta.
Tulevaisuus kasvaa maalla mtk.fi
Avain parempaan tehokkuuteen
DeLaval Plus
Koska voimme nyt nähdä aiemmin piilossa olleita asioita, voit viedä eläinten hyvinvointia, työn tehokkuutta, ruokaturvallisuutta
Raviurheilu on kaikkien harrastus
Parhaimmillaan raviurheilu on jännittävä, vauhdikas ja yhteisöllinen harrastus, jonka keskiössä on suuria elämyksiä tarjoava hevonen. Suomen Hippoksen arvion mukaan raviurheilun harrastajia on Suomessa noin 200 000. Miten tähän joukkoon pääsee mukaan?
TEKSTI KAISA ROSSI
KUVAT SIIRI MARKKANEN, KAISA ROSSI
Suomen Hippos ry on suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen kattojärjestö, jonka alaisena raviradat ja ravikoulut järjestävät kilpailu- ja harrastustoimintaa ympäri Suomen. Jouluaattoa ja -päivää lukuun ottamatta raveja järjestetään vuoden jokaisena päivänä. Suomessa on 18 maakuntaravirataa, joilla kilpailutoiminta on ympärivuotista. Lisäksi on useita kesäraviratoja, joilla pääsee kesäaikaan seuraamaan muun muassa tunnelmallisia paikallisraveja.
Raviurheilua voi harrastaa esimerkiksi seuraamalla ravikilpailuja katsojan roolissa tai osallistumalla ohjattuun harrastustoimintaan. Suurin osa raveissa kilpailevien hevosten ja ponien valmentajista on harrastajia. Ravikilpailutoimintaan voi osallistua myös hevosen hoitajan, omistajan tai kasvattajan roolissa tai vaikkapa ravien toimihenkilönä.
Ohjastajana ravikilpailuissa Hevosten lisäksi raveissa kilpailee raviponeja, joita ohjastavat ja valmentavat useimmiten nuoret harrastajat. Pienempiä, eli A-kategorian poneja, voivat kilpailuissa ohjastaa 9–18-vuotiaat poniajolupakurssin suorittaneet nuoret. Osa ohjastajista siirtyy ponivuosien jälkeen kilpailemaan hevosilla, osa taas jatkaa poniharrastusta isompien B-kategorian ponien kanssa,
joiden ohjastajina aikuisetkin voivat kilpailla.
Hevosella voi ajaa raveissa kilpaa täytettyään 16 vuotta ja suoritettuaan hyväksytysti C-ajolupakurssin loppukokeineen. Ennen ajolupakurssille hakeutumista harrastajat ovat kuitenkin jo lukuisia tunteja harjoitelleet hevosen tai ponin käsittelyä ja ajamista. Miten siis pääsee alkuun?
Ravikoulut tarjoavat harrastusmahdollisuuksia matalalla kynnyksellä Suomessa toimii yhdeksän ravikoulua, joissa raviurheiluharrastuksen voi aloittaa ohjatusti. Suomen Hippoksen hyväksymien ravikoulujen toiminta on avointa kaikille. Ravikouluissa on mahdollista tutustua ravi-
Ravikouluissa on mahdollista tutustua raviurheiluun ja sen harrastamiseen turvallisesti kokeneen ohjaajan opastuksella.
urheiluun ja sen harrastamiseen turvallisesti kokeneen ohjaajan opastuksella.
Myös raviradat ympäri Suomea järjestävät ohjattua harrastusja nuorisotoimintaa kaikille raviurheilusta kiinnostuneille. ”Useimmilla raviradoilla toimii nuorisovastaava, joka koordinoi harrastustoiminnan järjestämistä radalla”, kertoo Suomen
Poniraviurheilu on lapselle opettavainen harrastus.
Poniajolupakurssilaiset harjoittelemassa aurinkoisessa säässä Killerin raviradalla Jyväskylässä.
Hippoksen harrastus- ja nuorisotoiminnan koordinaattori
Johanna Pökkä.
Tavoitteena harrastusmahdollisuuksien lisääminen
”Hippoksen tavoitteena on kasvattaa harrastustoiminnan verkostoa ja pyrkiä auttamaan ja tukemaan raviratoja toiminnan järjestämisessä. Tärkeänä tavoitteena on myös ravikoulujen määrän kasvattaminen”, Pökkä kertoo. “Tällä hetkellä raviurheilun pariin pääsee
valitettavan huonosti eikä harrastusmahdollisuuksia ole kovin paljoa tarjolla, jos verrataan vaikka ratsastukseen, jossa ratsastuskouluja on satoja ympäri Suomea.”
Usein nuoret tulevat raviurheilun pariin myös esimerkiksi vanhempien raviammattilaisuuden kautta, jolloin nuorilla on harrastamiseen hyvät edellytykset. “Muille lapsille ja nuorille raviurheilun harrastaminen ei välttämättä ole helppoa, jos ohjatun harras-
tamisen mahdollisuutta ei ole lähellä. Joskus oman ponin tai hevosen hankkiminen voi olla edellytys harrastuksen jatkumiselle, ja se ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista”, Pökkä toteaa.
Raviurheilun harrastajia ei tällä hetkellä ole lajin tulevaisuuden kannalta riittävästi, joten harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen niin lapsille, nuorille kuin aikuisille on koko lajin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää.
Harrastamisen kehityksessä on valtavasti potentiaalia
”Monen muun urheilulajin juonioritoimintaan verrattuna raviurheilun nuoriso- ja harrastustoiminta on vielä ihan lähtökuopissa ja siinä on paljon kehittymismahdollisuuksia”, Pökkä kuvailee. ”Tavoitetilahan olisi se, että ponikerhoon hakeutuvalle lapselle voitaisiin tarjota säännöllistä ja tavoitteellista harrastustoimintaa, jota voisi luontevasti jatkaa aikuisiälle saakka.”
”Tavoitetilahan olisi se, että ponikerhoon hakeutuvalle lapselle voitaisiin tarjota säännöllistä ja tavoitteellista harrastustoimintaa, jota voisi luontevasti jatkaa aikuisiälle saakka.”
”Jatkumon luominen olisi tärkeää, jotta myös nuoret ja nuoret aikuiset pysyisivät lajin parissa”, pohtii Pökkä. ”Ohjatun harrastustoiminnan parissa pitäisi olla tekemistä ja uutta opittavaa myös niille nuorille, joille oman ponin tai hevosen kanssa kilpaileminen ei ole mahdollista.”
Verkkokurssit osana hevostaitojen oppimista ”Hevostaitomerkit tarjoavat mahdollisuutta hevostaitojen opiskeluun matalalla kynnyksellä”, Pökkä kannustaa. ”Teoriaosuuksia voi suorittaa itsenäisesti Hippoksen verkko-oppimisympäristössä Hipposakatemiassa ja sitä kautta laajentaa omaa tietämystään hevosiin liittyvistä asioista.”
Hevostaitomerkit on jaettu kolmeen tasoon: perustaitoihin, syventäviin taitoihin ja erikoistumistaitoihin. Hevostaitomerkkien yhtenä tarkoituksena on luoda tavoitteellisuutta hevostaitojen oppimiseen.
Osan merkeistä voi suorittaa kokonaan verkossa ja osa sisältää käytännön kokeen. ”Myös uudet hevosenomistajat
tai hevosen hankkimista harkitsevat voivat oppia verkkokursseilla lisää siitä, mitä hyvään ja vastuulliseen hevosenpitoon kuuluu”, Pökkä kertoo.
Hipposakatemiassa on tarjolla myös muita kaikille avoimia kursseja, joita kaikki hevosista kiinnostuneet voivat itsenäisesti suorittaa.
Kaikkien harrastus Raviurheilu on hieno ja vauhdikas laji, josta ketään ei ole rajattu ulkopuolelle. ”Harrastaa voi ihan kuka tahansa ja esimerkiksi ravikoulujen kursseille ovat tervetulleita sekä lapset että kaiken ikäiset aikuiset”, Pökkä sanoo. ”Raviurheiluhan on siitä hieno laji, että ammattilaiset ja harrastajat ikään ja sukupuoleen katsomatta kilpailevat samoissa raveissa ja voivat lisenssimääräysten puitteissa osallistua samoihin lähtöihin. Jonkinlaisia rajoituksia on olemassa turvallisuus- ja vastuukysymysten takia.”
Raviurheilussa hienointa on tietenkin itse hevonen. ”Hevonen on niin mahtava ja opettavainen eläin ja sen kanssa voi tehdä niin monenlaisia asioita”, Pökkä innostaa.
Vuohi, köyhän miehen lehmä
Vuohituotanto on Suomessa pientä. Päätoimisesti vuohenmaitoa tuottavia tiloja on Suomessa vain parikymmentä. Vuohenlihaa tuotetaan maidontuotannon sivutuotteena, mutta sille ei ole toistaiseksi ollut
Suomessa kunnollisia markkinoita. Vuohituotteiden kiinnostus on kuitenkin kasvussa. Kuluttajia kiinnostaa entistä enemmän tuotannon eettisyys ja eläinten hyvinvointi. Vuohenmaito voi myös sopia niille kuluttajille, joille lehmänmaidon käyttö tuottaa ongelmia.
TEKSTI IDA VANONEN KUVAT LOTTA MYKKÄNEN JA IDA VANONEN
Vuohi on hyvin viisas, sosiaalinen ja kekseliäs eläin. Sen pito ei ole aivan yksinkertaista suuren kiipeilytarpeen vuoksi. Vuohet vaativatkin ympärilleen tilaa, etenkin, jos ne ovat sarvellisia. Vuohi vaatii lauman, mutta sopivan sellaisen, sillä se suosii helposti omia sukulaisiaan, ja varsinkin aikuiset, toisilleen vieraat vuohet voivat käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti toisiaan kohtaan.
Lisäksi aitaamiseen ei aina riitä Kiinan muurikaan: jos vuohi päättää kiivetä, sen se myös tekee. Vaikka aitausten teko vuohille vaatii työaikaa, se säästetään usein käsittely- ja hoitotoimenpiteissä. Aidan yli kiivettyään, vuohi onneksi yleensä jää kotitilansa läheisyyteen ja vain hyvin harvoin lähtee kauemmas, joten kaukaa ei vuohta tarvitse lähteä etsimään.
Vuohi kiintyy helposti hoitajaansa ja seuraa tätä mielellään, jolloin vuohien siirtely ja käsittely on sujuvaa. Suurin osa vuohista myös oppii lypsylle helposti. Jo pienet kilit ovat kovin uteliaita luonteeltaan, ja ennen kuin huomaakaan, ne syövät kengännauhat ja tutkivat taskut tai hyppäävät reppuselkään. Kun vuohi saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään – kiipeillä, syödä, levätä ja leikkiä sopivassa seurassa – se on mitä parhain työkaveri tai lemmikki. Vuohesta voi saada myös pitkäaikaisen ystävän, sillä ne elävät keskimäärin 10-vuotiaiksi, mutta pisimmillään jopa 20-vuotiaaksi asti.
Kun vuohi saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään – kiipeillä, syödä, levätä ja leikkiä sopivassa seurassa – se on mitä parhain työkaveri tai lemmikki.
Vuohet syövät mielellään oksia sekä lehtiä ja ovatkin verrattomia raivaamaan pusikoita – toki vuohilta eivät säästy kukkapenkit tai istutukset, mutta jopa nokkosista voi niiden avulla päästä eroon. Suurin osa rikkakasveista on myös vuohien herkkua. Vuohet ovatkin loistavia maisemanhoitajia ja edistävät luonnonmonimuotoisuutta siistimällä ympäristöä. Valitettavasti vuohia näkee näissä tehtävissä melko vähän, sillä vuohien aitausten teko vaatii huomattavasti enemmän resursseja kuin muiden maisemanhoitotyössä viihtyvien eläinten pitäminen.
Lypsävillä kutuilla hyvä, lehtevä säilörehu ja kesällä laidun ovat tärkeitä maitotuotoksen laadun takaajia. Lypsävät kutut tarvitsevat usein lisäksi väkirehuja, kuten lehmäkin. Lemmikkivuohet, pukit ja rupukit (kuohittu pukki), pärjäävät usein kivennäisellä, ja niille voi olla jopa vaarallista syöttää väkirehuja. Liian vahva väkirehuruokinta aiheuttaa pukeille helposti virtsakiviä.
Vaikka vuohi on pieni märehtijä, ei sen
päivittäinen hoito eroa juuri lehmän arjesta. Ruokinta täytyy olla suunniteltu rehuanalyysin perusteella, sorkat on hoidettava, pitopaikka pidettävä puhtaana, korvamerkit täytyy näkyä, lypsylle kuljetaan useimmiten aamuin illoin, ja kun aika on, päättyy vuohen matka teurastamolle tai Honkajoelle, sillä vuohta ei saa muiden märehtijöiden tavoin haudata.
Maitoa ilman poikimista?
Lehmien täytyy poikia vuosittain, jotta maitoa saadaan tuotettua tasaisesti. Vuohi on kuitenkin eläinlajina poikkeus, sillä jotkut yksilöt tuottavat maitoa ilman, että ne ovat koskaan
Vuohenmaidosta voi valmistaa myös saippuaa.
Vuohi viihtyy myös maisemanhoitotyössä, joskin aitauksien tekeminen niille on melko työlästä.
kilistelleet. Maitomäärät eivät toki ole kovin korkeita, mutta lypsää niitä täytyy. Mikäli siis suunnittelee vuohen pitoa ja hankkii kutun, on syytä varautua lypsämiseen. Moni kuttu myös lypsää useamman vuoden yhdellä kilistelyllä, jolloin niiden ei välttämättä tarvitse joka vuosi tuottaa kilejä.
Vuohenmaito sopii usein muidenkin nisäkkäiden jälkeläisille, mikäli oman emon maitoa ei ole saatavilla. Vuohenmaitoa käytetään jonkin verran esimerkiksi koiranpentujen ravinnoksi hyvin sulavan koostumuksensa vuoksi. Vuohenmaito on valkuais- ja rasvahappokoostumukseltaan erilaista lehmänmaitoon verrattuna.
Vuohenmaidon valkuainen koostuu 45 % heraproteiinista ja 55 % kaseiinista, kun vastaavasti lehmänmaidossa kaseiinia on jopa 85 % ja heraproteiinia
vain 15 %. Lisäksi kaseiinipitoisuudet on jaettu A1- sekä
A2-beta-kaseiineihin. A1-betakaseiinin peptidi, beta-kasomorfiini-7, on yhdistetty moniin sairauksiin, ja se voi aiheuttaa jopa suolistotulehdusta. Vastaavasti A2-kaseiinin on tutkittu sekä parantavan monia suolistosairauksia että ennaltaehkäisevän niitä. Ihmisen suolisto ei pysty hyödyntämään kaseiineja kovin hyvin, mutta hera taas on ihmiselle helposti sulavassa muodossa.
Arvostettu maailmalla, vieras Suomessa
Maailmalla vuohituotteiden käyttö on paljon yleisempää kuin Suomessa. Varsinkin kehitysmaissa vuohi on tärkeä tuotantoeläin, sillä se pystyy tuottamaan kokoonsa nähden paljon maitoa melko vaatimattomallakin ruokinnalla. Ehkä tästä tuleekin sanonta ”Vuohi on köyhän miehen lehmä”. Vuohi on
Mikäli suunnittelee vuohen pitoa ja hankkii kutun, on syytä varautua lypsämiseen.
myös hyvin sopeutuva eläin ja pärjää niin Suomen pakkasessa kuin etelän lämmössä. Vuohia pidetään ensimmäisinä lypsettävinä kotieläiminä, joiden kesyttämisestä tuotantoeläimiksi löytyy tietoa jopa 10 000 vuoden takaa – vuohella onkin siis pitkä historia ihmisen kanssa.
Maahanmuutto on lisännyt vuohituotteiden ja etenkin lihan kysyntää Suomessa. Vuohenliha on vähärasvaista ja erittäin proteiinipitoista, ja sitä voisi verrata jopa riistan lihaan. Suomessa suurin osa vuohien pitäjistä on harrastajia tai omavaraisuudesta kiinnostuneita henkilöitä.
Tällä hetkellä ainoa vuohenmaitoa vastaanottava meijeri on Juustoportti. Joillakin tiloilla on pieniä kotimeijereitä, jossa tila voi itse jalostaa vuohenmaidosta tuotteita. Parhaassa tapauksessa tuottaja osaakin kertoa, minkä vuohen maidosta kuluttajalle myytävä juusto on tehty. Vuohenmaidosta valmistetaan myös jogurtteja, viilejä, jäätelöitä, kosmetiikkaa ja saippuaa.
Vuohella on toistaiseksi pieni, mutta tärkeä paikka Suomen maataloudessa. Vuohituotanto Suomessa kestää eettisen tarkastelun ja mahdollistaa maitotuotteiden käytön monelle, jolle lehmänmaitotuotteet eivät sovi.
Paremmat rehut tehdään yhdessä
A-Rehu on osa suomalaista ruokaketjua, jossa kotimainen vilja ja tarkasti kehitetyt rehut tukevat sikojen, nautojen ja siipikarjan hyvinvointia ja tuottavuutta.
a-rehu.fi
Kivennäisrehu Teho MetaVex
Teho MetaVex sisältää uutena raakaaineena Agolinia, joka on sekoitus eteerisiä öljyjä.
Agolin vähentää kasvihuonepäästöjä sekä parantaa rehunhyötysuhdetta, maidontuotantoa ja hedelmällisyyttä. Sen vaikutus on tieteellisesti todistettu.
Teho MetaVex -kivennäiset löydät kahtena eri versiona: lypsylehmille ja lihanaudoille.
Oy Feedex Ab, Teollisuuskatu 4, 68800 Kolppi puh. 020 1984 820
www.feedex.fi KOTIMAINEN
TILAKOHTAISET RATKAISUT TERVEYTTÄ JA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ
TUKENA TEKNOLOGIA
KARJANOMISTAJAN PARHAAKSI
> Maitofarmariksi
> Hoivafarmariksi
> Ammattilaisfarmariksi
> Varafarmariksi
> Puutarhuriksi
onnistumaan
Iisalmi ² Lapinlahti ² Sonkajärvi ² Vieremä
Kosteikot kunniaan
Maatalous nähdään usein syypäänä vesistöjen saastumiseen, mutta maatiloilta voi löytyä myös ratkaisu niiden suojelemiseksi. Kosteikkoja perustamalla voidaan puhdistaa vesiä laajaltakin valuma-alueelta.
TEKSTI JA KUVA EMILIA KAKKONEN
Ylämaankarjaa laiduntamassa kosteikolla Saarilan tilalla.
Luonnon oma suodatin
Kosteikot ovat matalia ja lajistoltaan monimuotoisia vesialueita. Ne suodattavat maatiloilta ja muualta jokiin, järviin ja meriin matkalla olevaa vettä ja toimivat ikään kuin suojavyöhykkeinä peltojen ja vesistöjen välissä. Kosteikon valuma-alue voi olla jopa satoja hehtaareja.
Kosteikkojen teho perustuu siihen, että veden virtauksen hidastuessa kiintoaines ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat kosteikon pohjalle. Myös kasvillisuus, bakteerit ja pieneliöt sitovat ravinteita. Kosteikko voi pysäyttää yli puolet sinne veden mukana kulkeutuneista ravinteista ja kiintoaineksesta.
Vesiensuojelu on kosteikkojen tärkein tehtävä, mutta niistä on paljon muutakin hyötyä. Kosteikot lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja alueen maisema-arvoa sekä tarjoavat elinympäristöjä monille eläimille, kuten vesilinnuille.
Kosteikon perustaminen maatilalle
Maatilojen kosteikkoja ovat laidunnetut ranta-alueet, tulvaniityt, lammikot, rehevät ja osin umpeenkasvaneet luonnonvedet sekä patoamalla tai kaivamalla rakennetut kosteikot. Myös piiri-, sarka- ja valtaojat voidaan luokitella kosteikoiksi, jos ne ovat kasvillisuuden peittämiä tai niihin on tehty tulvatasanteita.
Kosteikko voi toimia ratkaisuna esimerkiksi märille peltoalueille,
Kosteikko voi pysäyttää yli puolet sinne veden mukana kulkeutuneista ravinteista ja kiintoaineksesta.
joille salaojitus ei riitä tai ole kannattavaa. Tulvaherkillä alueilla kosteikot toimivat tulvavesien välivarastoina ja tasaavat tulvahuippuja. Niistä saadaan tarvittaessa myös kasteluvettä pelloille.
Pelkkä kosteikon perustaminen ei kuitenkaan riitä, vaan se vaatii säännöllistä hoitoa. Kosteikkoja hoidetaan muun muassa raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla. Ylläpitoon kuuluu lisäksi säännöllinen lietteen tyhjennys syvänteistä kaivurilla.
Laiduntavat kotieläimet ovat kätevä apu kosteikoilla, sillä ne pääsevät paikkoihin, joihin koneilla ei välttämättä pystytä menemään. Eläimet voivat myös viilentää itseään vedessä kuumilla säillä. Laiduntamalla voidaan säästää rahaa, ihmistyötä ja polttoainekuluja sekä lisätä eläinten hyvinvointia. Kosteikon perustamiseen voi saada rahoitusta ja ylläpitoon tukea. Niitä varten täytyy laatia kosteikkosuunnitelma. Yhteistyö naapureiden kanssa on suotavaa, sillä valuma-alue on laaja ja kosteikon järkevä sijoittaminen ei aina noudata tilarajoja.
Laidunnusta, lintuja ja luistelua
Polvijärvellä sijaitsevalla Saarilan tilalla on kolme kosteikkoa, jotka on tehty vuonna 2018. Tilan omistajan Marko Kakkosen mukaan kosteikkojen perustaminen oli luontevaa, sillä tilalla oli pieniä laskeutusaltaita jo aikaisemmin. Jokainen kosteikko perustettiin hieman eri syistä.
”Lähimpänä tilakeskusta oleva kosteikko tehtiin osin maiseman vuoksi. Peltoalue oli todella märkä erityisesti silloin, jos läheisten järvien vedenpinta oli tavallista korkeammalla. Toinen kosteikko kaivettiin Solanlammen läheisyyteen edistämään lintujen pesintää, koska lampi on umpeenkasvanut. Se myös palvelee maatilamatkailutoimintaamme. Kolmas alue oli luontaisesti sopiva kosteikon teolle”, Kakkonen kertoo.
Suurin motiivi kosteikkojen perustamiselle oli kuitenkin valumavesien puhdistaminen ennen vesistöihin päätymistä.
Tällä on merkitystä ympäristölle, mutta myös Saarilan tilan elinkeinoille. ”Vuokramökkimme sijaitsevat Viinijärven rannalla, joten järven tila vaikuttaa mat-
”Kosteikot tukevat tilan arvoja ja luonnon monimuotoisuutta.”
kailutoimintaamme”, Kakkonen selittää.
Kakkosen mukaan kosteikot soveltuvat Saarilan tilalle erityisen hyvin, koska tilan pellot ja eläimet ovat luomutuotannossa. ”Kosteikot tukevat tilan arvoja ja luonnon monimuotoisuutta”, hän lisää.
Kaikkia tilan kosteikoita hoidetaan laiduntamalla. Kosteikoita on niitetty ja hoitotoimenpiteitä on tehty myös kaivurilla. Yhteen kosteikoista on jopa istutettu rapuja ravinteiden hajottamiseksi. ”Kokoisekseen rapu on maailman suurin jätemylly”, Kakkonen mainitsee.
Tilalla on oltu tyytyväisiä kosteikoihin ja hyödyt ovat olleet silmin havaittavia. Harvinaiset linnut, kuten harmaahaikara ja harmaasorsa, ovat pesineet tai pysähtyneet muuttomatkoillaan kosteikoilla. Laiduntavat eläimet nauttivat helteillä, kun pääsevät vilvoittelemaan kosteikkoon. Myös tilan väki on hyötynyt
niistä. ”Talvisin kosteikko on ollut virkistyskäytössä luistelukenttänä, ja kyllähän ne koristavat maisemaa”, Kakkonen toteaa.
Kosteikot kuluttajien tietoon
Kosteikko on vielä melko tuntematon käsite varsinkin kuluttajille. Tietoisuuden lisääminen kosteikoista olisi tärkeää, jotta niitä perustettaisiin enemmän ja ihmiset tietäisivät, että maatiloilla tehdään töitä vesien suojelemiseksi.
Kosteikot voisi saada paremmin kuluttajien tietoisuuteen, jos maatilojen toimista vesien ja muun ympäristön suojelemiseksi uutisoitaisiin enemmän. Myös perinteinen infokyltti voisi olla tehokas keino, jos kosteikot sijaitsevat yleisten teiden varsilla tai vierailutilojen yhteydessä.
Laajan valuma-alueen ansiosta kosteikot vähentävät maatalouden lisäksi myös metsätalouden, teollisuuden ja kotitalouksien aiheuttamaa kuormitusta vesissä. Kosteikot siis palauttavat veden, johon ihminen on jättänyt jäljen, puhtaampana luontoon.
Porsaan kastrointi muutoksen alla
Eläintenhyvinvointilaki (693/2023) edellyttää tulehduskipulääkkeen käyttöä porsaan kastraatiossa sekä lisäksi vuodesta 2027 alkaen myös paikallispuudutetta.
Uusi eläintenhyvinvointilaki toi muutoksia karjuporsaiden kastraatioon. Kastroimattoman sian, eli niin sanotun täyskarjun lihassa on karjun haju, joka lihaa kypsennettäessä tulee esiin. Tämä karjunhaju muistuttaa kitkerää testosteronin sävyttämää hienhajua. Suomalaiset eivät ole tottuneet tähän hajuun lihassa, sillä Suomessa karjuporsaat kastroidaan varhain. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa täyskarjujen kasvattaminen on normaalia, ja siellä karjunhajuun onkin totuttu.
Porsaiden kastrointiin tuli 1.1.2024 pakolliseksi tulehduskipulääkkeen käyttö, joka anne-
taan porsaalle ennen toimenpiteen suorittamista. Vuodesta 2027 alkaen on kaikkien kastroitavien porsaiden saatava tulehduskipulääkkeen lisäksi myös paikallispuudute. Sikojen parissa työskentelevien yrittäjien sekä työntekijöiden kouluttaminen on jo joillakin tiloilla aloitettu, koska puudutteen käyttö halutaan ottaa nopeasti osaksi toimenpidettä.
Koulutus puudutteen käytöstä
On paljon työntekijöitä, jotka tekevät kastraatioita jo nyt, mutta koulutuksen jälkeen heillä on laajempi ammattitaito mm. kivunlievityksestä sekä puudutteen käytöstä. Koulutus mah-
dollistaa hyvin suunnitellun ja toteutetun porsaan kastroinnin. Hyvin toteutettu toimenpide on mahdollisimman kivuton eläimelle. Koulutuksessa käytetään Helsingin yliopiston rakentamaa oppimateriaalia. Koulutusta tarjoaa Sedu Ilmajoen toimipisteellä. Opetus sisältää teoriaa, joka suoritetaan verkko-opiskeluna ja käytännön harjoitukset voi suorittaa omalla työpaikalla. Koulutuksessa työntekijä oppii huolehtimaan oikeaoppisesta lääkkeiden säilytyksestä ja kirjanpidosta.
Koulutus on suunnattu kaikille maatalousalalla työskenteleville, jotka tarvitsevat koulutusta porsaiden paikallispuudutteen käytöstä sekä kastroinnin suorittamisesta. Koulutus kestää noin 3–4 kuukautta ja on laajuudeltaan 50 opintopistettä. Lukella on käynnissä hanke, joka selvittää kuinka karjuporsaiden kastraatiosta luopuminen vaikuttaa Suomen sikaketjuun.
TEKSTI ROOSA TIMONEN KUVA PIXABAY
Konepehtoori tuo näkyvyyttä maataloudelle
Nykypäivänä YouTubesta löytyy useita erilaisia maatalousaiheisia kanavia. Niiden avulla tehdään maatalouden arkea kuluttajille näkyväksi.
TEKSTI INGRID KÄMÄRÄINEN KUVA TONI TIIKKAINEN
Toni Tiikkainen tekee harrastuspohjalta Konepehtoori-nimistä YouTube-kanavaa.
Yksi maatalousaiheisista YouTube-kanavista on Konepehtoori, jonka takaa löytyy vieremäläinen tilatyöntekijä Toni Tiikkainen. Tiikkainen on tehnyt kanavalleen säännöllisesti maatalousaiheisia videoita jo kaksi vuotta. Videot koostuvat pitkälti erilaisista maatalouden konetöistä ja koneiden huoltotöistä savolaisella huumorilla maustettuna.
Tiikkaisella on ollut kiinnostusta videoiden tekoon jo pidemmän aikaa, mutta niiden tekemisen aloittaminen ja varsinkin julkaiseminen on ollut uskalluksesta kiinni. Kavereiden kannustuksen ja työnantajalta saadun luvan myötä Tiikkainen rohkaistui julkaisemaan ensimmäisiä videoita YouTube-kanavalleen. Videoiden suosio lähti heti alussa nousuun, mikä rohkaisi tekemään niitä lisää.
Niiden tarkoituksena on tuoda maataloudelle lisää näkyvyyttä ja tuoda esille, millainen rooli työntekijällä on isoilla maatiloilla.
Tiikkainen tekee videoita laajalle katsojakunnalle. Niiden tarkoituksena on tuoda maataloudelle lisää näkyvyyttä ja tuoda esille, millainen rooli työntekijällä on isoilla maatiloilla. Videoilla esitellään maatalouden monipuolista työnkuvaa ja sitä, kuinka nykypäivän maatalouskoneissa on paljon erilaista tekniikkaa ja automatisointia.
Ideat Konepehtoorin YouTube-videoihin tulevat sen mukaan, mitä on helppo kuvata työpäivän aikana ja mitä projekteja töissä on meneillään. Videoiden teko on Tiikkaiselle harrastus, joten työt varsinkin kesän kiireisimpään aikaan
menevät YouTube-materiaalin tekemisen edelle.
Kiireiden aikaan videoiden kuvaamiseen tuleva tauko pitää kuitenkin niiden tekemisen mielekkäänä. Videot kuvataan pätkissä, joista kasataan kokonaisuus, ja editoimiseen meneekin yllättävän paljon aikaa.
Alkuun Tiikkainen hieman jännitti kameralle puhumista ja ajatteli paljonkin sitä, että tuntemattomat katsovat videoita. Nuorena hän ei tykännyt ollenkaan olla esillä. Alkujännityksen jälkeen kameralle puhumisesta alkoi kuitenkin tulla rentoa ja mukavaa sekä entistä luontevampaa.
Videoiden suosio lähti heti alussa nousuun, mikä rohkaisi tekemään niitä lisää.
Tiikkaisen ensimmäiset videot olivat peräti tunnin pituisia koneenhuoltovideoita. Nykyään hän tekee huomattavasti lyhyempiä videoita, ja ne saavatkin enemmän katselukertoja. Nykypäivänä ihmisten kiireisen arjen keskellä lyhyemmät videot erilaisissa sosiaalisen median palveluissa ovat suosituimpia.
YouTube-kanavan myötä Tiikkainen on saanut paljon uusia kontakteja ja päässyt kokemaan uusia asioita, kuten juontamaan Vieremän traktorien mäkivetokisoja. YouTube-kanava on kuitenkin vielä alkutekijöissään, ja Tiikkainen odottaakin innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan seuraajamäärän noustessa ja mahdollisten yhteistöiden ilmaantuessa. Pääasiana hänellä on kuitenkin tuoda positiivista näkyvyyttä maataloudelle, työpaikalleen ja itselleen.
Nuoret tarvitsevat tukea ja kannustusta tilan jatkamiseen
Suomessa sukupolvenvaihdoksia tehdään ennätyksellisen vähän. Viljelijöiden keski-iän noustessa herää huoli siitä, miten Suomen ruoantuotanto ja huoltovarmuus turvataan tulevaisuudessa.
TEKSTI JA KUVA EMMI NAUMANEN
Suomalaisilla maatiloilla tehdään entistä vähemmän sukupolvenvaihdoksia. Moni maatila lopettaa toimintansa, koska tilalle ei löydy jatkajaa. Nuoret eivät enää innostu jatkamaan vanhempiensa tilaa, mikä näkyy huolestuttavasti viljelijöiden keski-iässä. Vuonna 2023 maatilayrittäjän keski-ikä Suomessa oli 54 vuotta.
Syitä vähäiseen kiinnostukseen alaa kohtaan voi olla maatalousyrittäjien suuri työmäärä sekä epävarmuus
maailman taloustilanteesta, minkä vuoksi ala voi näyttäytyä nuorille vaativana urapolkuna. Myös vanhempien esimerkki ja asenne ovat suuressa roolissa siihen, haluaako nuori jatkaa tilaa vai päätyykö hän etsimään muita uravaihtoehtoja. Mikäli vanhempien asenne maataloutta kohtaan on kielteinen, voi se vaikuttaa nuoren näkökulmaan ja siihen, miettiikö nuori edes maatilan jatkamista.
Tilan jatkaminen vaatii rohkeutta ja pitkän aikavälin suunnittelua Päätin kysyä näkökulmaa Mika Makkoselta, joka valmistui agrologiksi Savonia-ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Makkosella on edessä sukupolvenvaihdos viiden vuoden päästä, ja hänen tarkoituksenaan on jatkaa kotitilaansa.
”Monet nuoret pelkäävät vastuuta ja epäonnistumista. Jotkut näkevät helpommaksi tehdä uran toisen yrityksessä kuin olla itse yrittäjänä. Suomessa toki on paljon tiloja, joissa ei ole ajateltu tilan jatkuvuutta, joten nuoren ei ole helppo lähteä jatkamaan yritystä. Jos tilalla ei
Mika Makkonen jatkaa kotitilaansa tulevaisuudessa.
ole tehty kehitysinvestointeja, on nuoren vaikeampi lähteä kehittämään tilaa nykyisessä talous- ja markkinatilanteessa”, Makkonen toteaa.
Sosiaalisen median rooli maatalouden imagossa
Maatalous on saanut osakseen negatiivista huomiota erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kritiikki kohdistuu usein maatalouden ympäristövaikutuksiin ja eläinten kohteluun. Negatiivinen uutisointi jättää usein varjoonsa positiiviset asiat.
Valistunut sosiaalisen median käyttäjä voi kuitenkin löytää positiivisiakin näkökulmia. Sen sijaan, että yksittäisillä asioilla yritetään heikentää maatalouden julkisuuskuvaa, olisi hyvä tarkastella kokonaisuutta kaiken
perustana pitäen sitä, että maatalouden ydintarkoituksena on tuottaa ruokaa.
Mielikuva maanviljelijän ammatista voi olla vanhanaikainen. Heinänkorsi suussa ja talikko kädessä seisova maajussi ei enää kuvasta nykyajan maanviljelijää. Nykyään viljelijä onkin moniosaaja, joka käytännön töiden lisäksi hallitsee laajoja kokonaisuuksia ja johtaa yritystoimintaa.
Nuorissa on maatalouden tulevaisuus
Suomi tarvitsee nuoria maatalousalan ammattilaisia, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta ruoantuotannosta ja sen kehittämisestä. Toisin kuin yleinen ja usein negatiivinen mielikuva antaa ymmärtää, maatalous voi
Moni maatila lopettaa toimintansa, koska tilalle ei löydy jatkajaa.
olla innovatiivista ja taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Ala on monipuolinen ja vaihteleva ja maatilayrittäjänä pääsee kehittämään omaa liiketoimintaa.
Maatilojen toiminta ulottuu paljon laajemmalle kuin vain pellon reunoille. Maatalouden vaikutukset heijastuvat koko yhteiskuntaan turvaten ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta, edistäen ympäristönsuojelua ja ylläpitäen maaseudun elinvoimaisuutta. Maatalous on enemmän kuin vain työ: se on mahdollisuus rakentaa parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.
Maitotilayrittäjät ovat maaseudun ylläpitäjä.
Vastuullisuustekoja elämänlaadun, luonnon monimuotoisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen hyväksi.
Monipuolinen ja palveleva Valmakauppa maitotilayrittäjille
Valmakaupat ovat auki myös kuluttajille.
nurmi-, palko- ja öljykasvit
Räätälöidyt tilan omat seokset
ASTEN PUUHASIVU
1. Hevonen
Nimeä työvälineet ja koneet
Yhdistä sana oikeaan kuvaan
VASTAUKSET: 1C, 2D, 3A, 4B
2. Lehmä
3. Koira
Lammas
Traktori, 2 – Lapio,
Kottikärryt
TEKIJÄT JENNI ANTTILA JA MILLA SUHONEN
Lehdentekijät 2024 kiittävät yhteistyökumppaneita!
Eturivi:
Aino Niemimäki, Paula Vesamäki, AnneMari Matikainen, Laura Pikkarainen, Milla Suhonen, Jenni Anttila ja Ahti Tuomainen.
Keskirivi:
Tiina Lappalainen, Kaisa Rossi, Mira Nikulainen, Ingrid Kämäräinen, Juuso Nummi, Emilia Kakkonen, Rita Laitinen ja Emma Liimatainen.
Takarivi:
Siiri Markkanen, Aija Tiainen, Sakari Ryhänen, Samuel Karttunen, Jaakko Huuskonen ja Jesse Pulkka.
Kuvasta puuttuvat:
Noora Ryyti-Lukkari, Roosa Timonen, Seela Piippo, Eveliina Hirvi, Mikko Hämylä, Mia Laurinaho, Tiia Koivuniemi, Taina Ehrukainen, Emmi Naumanen, Hanna Kuokkanen, Riina Hyvärinen, Ida Vanonen ja Kalle Falck.
KUVAAJA HILKKA KÄMÄRÄINEN
Täältä olemme kotoisin
Kotikuntamme:
Iisalmi, Maaninka, Kiuruvesi, Polvijärvi, Lapinlahti, Joroinen, Vieremä, Suonenjoki, Sonkajärvi, Kouvola, Kestilä, Joensuu, Sotkamo, Jyväskylä, Kuopio, Valtimo, Varpaisjärvi, Mikkeli, Orimattila, Pyhtää, Nivala, Teuva, Pyhäjärvi, Lappeenranta, Ylivieska
TÄLLÄ MENOLLA SINUSTA TULEE AGROLOGI.*
*Hae yhteishaussa Savoniaan! Agrologikoulutuksessa opit maaseutuyriäjyyä, kasvintuotantoa, kotieläintuotantoa, agroteknologiaa sekä bio- ja kiertotaloua.
Yhteishaku 11.−25.3.2025 • Hae nyt! > savonia.fi/agrologi
