PUUTARHATERAPIAA Toisenlainen pandemia

PIRKKO LAHTI on eläkkeellä oleva siirtolapuutarhapalstan omistaja ja mielenterveysalan ammattilainen. Kysymykset: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi PUUTARHATERAPIAA

KERROTTUA KERROTAAN TOTUUTENA ETEENPÄIN

TOISENLAINEN PANDEMIA

FAKTA JA FIKTIO elävät nykymedioissa sulassa sovussa. Kohta emme tiedä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

VÄITEJOURNALISMI on suosittua. Jotkut voivat väittää mitä vain asioita ihmisistä. Jos väite on täysin väärä, on uhrin eli sen, josta juoru kerrotaan, velvoite näyttää toteen, ettei väite pidä paikkaansa. Näin tapahtuu juorulehdissä, iltapäivälehdissä ja osin jo sanomalehdissäkin. Uhri, jonka pitäisi todistaa, ettei hän ole tehnyt mitään tai ole ollut jossain, on tosi heikoilla. Yritykset oikaista asioita kuulostavat selityksiltä.

Vääriä uutisia syötetään ihmisille halusta ohjata mielipiteitä. Jos vääriin uutisiin saadaan upotetuksi pelkistyksiä, jotka herättävät tunteita, ei mikään fakta enää mene perille. Tunteiden nostattaminen syö tosiasiat.

AIKAISEMMIN JUORUT, panettelut ja huhut olivat paheksuttuja. Nyt niitä voi levitellä varmoina asioina. ”Joku varmasti on salaliitossa meitä vastaan ja näin meidän pitäisi reagoida.”

Huh! Onneksi meidän lehtemme kulkee ”jalat puutarhassa” ja pitäytyy faktoissa. Mutta entäs me siirtolapuutarhalaiset? Saatamme suusanallisesti osallistua faktan ja fiktion sotkemiseen, jopa levittämiseen. Kerrottua kerrotaan totuutena eteenpäin. Siinä voidaan aika ajoin väittää mielikuvia todeksi.

Tässä kohtaa me kaikki vannomme, että minä en sorru tähän!

TÄHÄN FAKTA-VAI-FIKTIO-PANDEMIAAN ei ole rokotetta eikä taida tullakaan. Epidemia leviää ja muuntuu. On jopa ärhäkkä. Voimme vain toivoa, että ihmisten moraali ja etiikka lopulta tuottavat laumasuojan.

Myönnän, juttuni on saarnamainen. Katsoin peiliin uuden vuoden lupaus mielessäni, eikä sielläkään ollut aivan viatonta ja korkeamoraalista ihmistä!

Hyvää uutta vuotta!

TULI KYSYMYS: Minulla on jo pitkään ollut mökki, ja olen nyt jo vanhempi nainen. Ajoittain minun on vaikea ajaa nurmikkoa, kun terveyteni reistailee. Toivoisin, että joku kysyisi, voisiko auttaa. Minun ikäluokkani ihmisen on vaikea pyytää apua. Naapurimökin asukkaat näyttävät välillä olevan uuvuksissa lasten kanssa. Minä en enää pysty tarjoutumaan hoitajaksi. Mietin, olisiko mahdollista luoda siirtolapuutarhaan jonkinlainen auttamispörssi. Sinne voisi tarjota apua ja sieltä voisi kysyä vaikkapa lapsenvahtia tai nurmikon leikkaajaa.

VASTAUS: Kymppi-idea! Auttamispörssi, jonne jokainen mökkiläinen voisi laittaa tarjouksen avunantomahdolisuuksistaan. Toivon, että tämän rouvan hienoon ideaan tartutaan. Tietysti, jos aidan yli katsoessaan näkee jonkun takkuilevan ruohonleikkurin kanssa, voi suoraan tarjota apua, tai kutsua väsyneiden vanhempien lapset hetkeksi limsalle omalle tontille. Kysymys on oivaltamisesta ei suuresta työstä!