ME SIIRTOLAPUUTARHURIT Mirja Haikala Mäntän Riihossalmelta

PALSTOILLA TAPAHTUU MÄNTÄN RIIHOSSALMI

ME SIIRTOLAPUUTARHURIT

TEKSTI PIRJOLIISA LAURÉN / KUVA ANJA SOINISUO

Mirja Haikala on metalligrafiikkaan erikoistunut kuvataiteilija, nukkemuotoilun artesaani sekä huilunsoiton harrastaja. Työelämässä hän on ollut rakennuspiirtäjä ja arkkitehdin assistentti. Viimeiset 12 vuotta Mirja on harrastanut myös siirtolapuutarhailua Mäntän Riihossalmessa, ja hän on toiminut siirtolapuutarhayhdistyksen sihteerinä kuluneet kahdeksan vuotta.

MIKSI HANKIT SIIRTOLAPUUTARHAMÖKIN? Asun kerrostalossa ja elämästäni puuttui luonto. Olin käynyt kaverini siirtolapuutarhamökillä ja yöpynytkin siellä, ja minulla välähti, että haluan oman mökin. Kaverini naapuritontin omisti vanha pariskunta ja kysyin heiltä, myisivätkö sen. Muutaman mutkan suoristuttua teimme kaupat.

MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT MÖKILLÄ ILOISESTI? Koko mökkielämä, luonto ja vesi, on vielä mukavampaa kuin osasin odottaa. Mökkini sijaitse aivan rannassa. Riihossalmen siirtolapuutarha on sopivan pieni, vain 25 palstaa. Kaikki tuntevat toisensa.

MINKÄ TOIVOISIT OLEVAN TOISIN? Tontin maaperä on savista eikä oikein hyvää viljelymaata. Keväällä kestää kauan ennen kuin se kuivaa.

MITÄ SIIRTOLAPUUTARHA SINULLE MERKITSEE? Iloa ja luonnonläheisyyttä. Pääsen kanootilla vesille ihan vierestä. Puutarhanhoitoa olen opetellut, se oli minulle vieras asia. Olen laittanut savimaan päälle kohotetut kukkapenkit ja tonttiani salaojitettiin viime kesänä. Tänä kesänä on ojitettava vielä hiukanlisää.

Korona-aikana siirtolapuutarhamökki on ollut erityisen hieno asia. Olemme täällä riittävän kaukana toisistamme, mutta kuitenkin niin lähellä, että voi jutella. Mökkikauppa kävi viime kesänä alueellamme hyvin. Kun ihmiset eivät enää matkustaneet ulkomaille, he halusivat mökin kotimaasta. ✖

Mirja Haikala käy mökillään myös talvella silloin tällöin. Hän laittaa kaminaan tulen, keittää kahvit ja istuu portaille muistelemaan kesää ja miettimään tulevaa.