PUUTARHATERAPIAA Pirkko Lahti pohtii yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyttä

PIRKKO LAHTI on eläkkeellä oleva siirtolapuutarhapalstan omistaja ja mielenterveysalan ammattilainen. Kysymykset: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi PUUTARHATERAPIAA

YKSINÄISYYS - YHTEISÖLLISYYS

KOS K A I H M I N E N ON YKSIN ? S I LLO I N KU N EI OLE KETÄÄN, J O H O N KO H D I STA I S I TUNTEITA . EI OLE E D E S K E TÄ Ä N . JOTA VIHATA .

IHMINEN ON TAITAVA. Jos ei muuta ole, hän osaa etsiä vaikka etäkohteen, jota kaivata, rakastaa, inhota tai vihata. Murrosiässä rakastin yli kaiken Horst Bucholzia, saksalaissyntyistä komeaa miesnäyttelijää.

Amerikkalaisista on tehty tutkimus: He katsovat paljon televisiota ja omaksuvat eri sarjoista itselleen ”omaiset”. Tein pienen tutkimuksen suomalaisten omaksumista televisio-omaisista. Heitä olivat uutisten lukijat, presidentti, pääministeri ja säätieteilijät. Myös Matti Nykästä seurattiin ikään kuin perheen mustana lampaana.

Media siis luo ja tuo meille uusia omaisia. Väitetään, että vanhempi polvi odotti aina iltaisin legendaarisen kuuluttaja Kaisu Puuska-Jokisen hyvää yötä -toivotusta ja vastasi kodeissaan siihen.

KEVÄT HERÄTTÄÄ tunteita, virittelee niitä odotukseen. Kaihotaan, odotetaan rakkauden onnea, haikaillaan toista ihmistä ja niin edelleen. Tunteiden heräämistä voisi verrata oksien silmuihin. Ne odottavat sopivaa säätä ja hetkeä. Puutarhassa ja siellä puuhaavissa on pöhinää.

Siirtolapuutarha on luonnollinen yhteisö. Yhteenkuuluvuus, keskinäinen jakaminen ja kuunteleminen ovat yhteisöllistä käyttäytymistä. Toisten viihtymiseksi nähdään vaivaa.

On tärkeää identifioitua koko yhteisöön, ei vain oman mökin ja puutarhanomistajaksi. Yhdessä tekeminen vahvistaa ryhmään kuulumista. Teetkö osuutesi? Oletko ylpeä yhteisöstäsi?

YHTEISÖJEN HAASTEENA ovat muutokset. Asukkaiksi tulee nuoria perheitä ja samaan aikaan asukkaissa on vanhempia, pitkään mökin omistaneita. Siinä helposti jakaudutaan kahtia. Nuorten on opittava tekemään osansa, ja vanhempien on ymmärrettävä lasten ääniä ja erilaista käyttäytymistä. Joukossa on aina silti joku, joka tietää miten ”tulee käyttäytyä” siirtolapuutarhassa.

Erilaisuuden hyväksyminen on meille kaikille hyvä haaste, koska jos siirtolapuutarha olisi täynnä meikäläisen klooneja, se voisi olla helvetti. Joka pihalla olisi itsesi kaltainen ja samalla tavalla käyttäyvä klooni. Demokratia ja yhteisö sisältää erilaisuuden ja erilaiset ajatukset, onneksi.

Tämänkertainen aiheeni lähti yhden lukijan pettymyksestä, kun hän osti siirtolapuutarhamökin ja yksinäisenä uskoi pääsevänsä osaksi siirtolapuutarhayhteisöä. Näin ei käynyt.

MITEN AUTAMME HÄNTÄ JA ITSEÄMME? 1.Tervehdi aina, vaihda pari sanaa. 2.Pyydä naapurisi yllätyskahville. 3.Osallistu yhteisiin tekemisiin ja juhliin. 4.Mieti, mikä olisi oma panoksesi muiden hyväksi. 5.Tule ulos näkösälle sieltä sohvan kulmasta. Kukaan ei hae seuraasi sisältä. 6.Ole itse aktiivinen. 7.Mieti, miksi sinusta tuli yksinäinen. 8.Löydä jokaisesta päivästäsi hyvä hetki. 9.Muista nauttia. 10.Luonto ja ihmiset ovat pääasiallisesti myönteisiä. Osoita sinäkin myönteisyyttä.