Kappelin Kaikuja 15. vuosikerta 4/2016
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyhän Sydämen kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Kautta avaruuksien kaikuu laulu riemuinen: Jeesus tullut on!
kirjo on näyttäytynyt erilaisine sävyineen. Kaikenlaisen ihmiselämän rosoisuuden keskellä meille kuitenkin kaikuu ikiaikainen lupaus: Jeesus tullut on! Jos näin ei olisi tapahtunut, niin elämämme olisi todella toivotonta. Kuitenkin Vapahtajamme Jeesus toi tullessaan toivon ja luottamuksen siihen, että Jumalan Valo loistaa pimeimpäänkin synkkyyteen. Ei voi koskaan liikaa esiintuoda sitä totuutta, että jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän tärkeä, ainutkertainen ja ainutlaatuinen yksilö. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ja lunastamaansa ihmistä. Ystäväni, juuri Sinä olet tällainen, Jumalan rakastama lapsi. Saat huutaa elämäsi vaikeuksien keskeltä: Abba, isi, auta minua! Hän kuulee huutosi ja auttaa, tavalla tai toisella. Ja mikä parhainta, saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden ja olet matkalla Taivaaseen!
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Taivahalla säteillen välkkyy sarja tähtösten: Jeesus tullut on! Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Kirkkaat joulukynttilät lempeästi hymyyvät: Jeesus tullut on! Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Kaikuu laulu lapsosten kirkkahasti helkkyen: Jeesus tullut on! (Runo: Helmi Auvinen) Kirkkovuosi lähenee loppuaan, adventinaika lähestyy ja pian joulun kellot kajahtavat. Meillä jokaisella on varmasti monenlaisia muistoja kuluneelta vuodelta. On ollut paljon ilonaiheita, mutta myös sellaisia asioita, jotka ovat himmentäneet ilon. Ihmiselämän koko
Adventinaikana saamme hiljentyä tutkimaan entistäkin enemmän Jumalan Sanan lupauksia ja tehdä aivan erityisen tutkimusmatkan rukouksen maailmaan. Raamattu on elävän Jumalan elävää Sanaa, joka hoitaa ja lohduttaa. 2
Jumalan Sana ja rukous avaavat meille Taivaan todellisuuden. Jeesus elää ja antaa synnit anteeksi tänäkin päivänä. Beetlehemissä syntynyt Jeesus vei meidän syntimme Golgatan keskimmäiselle ristille ja tämän syntien anteeksiantamisen saamme uskoa omalle kohdallemme. Tätä sanomaa saamme päivittäin ihmetellä: Jeesus on maksanut minunkin syntivelkani. Todellakin, Jeesus tullut on! Siitä saamme iloita ja kiittää ja tämän sanoman saamme julistaa koko maailmalle!
nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.” Luuk. 2:15 Levollista ja Taivaan Isän siunaamaa joulun odotusta jokaiselle Kappelin Kaikujen lukijalle! Jorma Tikkamäki päätoimittaja
Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
Kiitos Olli ja tervetuloa Martti! Olemme varmasti huomanneet, että Pyhän Sydämen kappelin pääsuntio on vaihtunut. Olli Olenius on vuosien ajan hoitanut pääsuntion tehtävää ammattitaidolla ja suurella arvokkuudella. Olemme todella kiitollisia erinomaisen hyvin tehdystä työstä. Aina on kaikki ollut kohdallaan, kun kirkkokansa on saapunut Kappelille ja auliisti olet palvellut Kappelin Messuyhteisöä. Lämmin kiitos Sinulle Olli! Toivomme Sinulle ja perheellesi kaikkea mahdollista ja mahdotonta hyvää elämän uusiin haasteisiin. Taivaallisen Isän siunaus olkoon aina matkassanne!
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: POL-2014-12480
Pyykösen Martti on siirtynyt apusuntion tehtävästä kappelin pääsuntioksi, joten tehtävän hoitaminen on hänelle jo ennestään tuttua! Turvallisiin käsiin on Olli saanut tehtävän jättää. Toivotamme Martille Taivaan Isän runsasta siunausta tärkeään pääsuntion tehtävään! Tämänkin työn kautta saat olla palvelemassa Jumalan seurakuntaa! ”Menkäämme 3
”Harpuin, huiluin, kitaroin”
Varkkuikäinen, n. 12-vuotias poika, seuraa vanhempiensa kanssa Nuorisoja Urheilutalolla showta, jonka maalaiskauppiaille ja heidän perheilleen tarjoaa tukkukauppa. Bussikuljetuskin järjestetty, jota kaikki pääsivät mukaan! Esiintyjinä stand up –koomikko Eemeli, sekä Pärre Förarsin orkesteri. Illan päätteeksi orkesteri solisteineen soittaa tanssimusiikkia. Pojan vanhemmat eivät tanssi, eivät keskenäänkään. Evankeliset kristityt ja seurakunta-aktiivit eivät tanssi, ei kuulu tapoihin... Poika katselee tanssivaa yleisöä nauttien vanhempiensa kanssa virvokkeita ja nauttien myös hyvästä, radiostakin tutusta musiikista ja ajattelee: ”En minä tuonne lattialle halua, mutta lavalle ja soittamaan…” Kotona hän tarttuu isänsä pieneen parlor-kitaraan miettien, miten oppisi soittamaan? Kitara ihan kutsuu: haluan olla ystäväsi, luota minuun! – Kunnes urkuharmonin penkin hyllystä, nuottipinkasta löytyy Ivan Putilinin Kitarakoulu! Jalkapallon ohella tulee kitarasta päivittäinen toveri.
johon luokkatoverit pyytävät soittotaitoisia kavereitaan perustamaan orkesterin. On jo kylliksi menty ”parimarssia” ja tanssittu letkajenkkaa äänilevyjen soidessa! Nyt halutaan elävää musiikkia, sitä, jota kuullaan Yleisradion rinnakkaisohjelmasta sekä kohisevilta lyhytaalloilta Radio Luxemburgista, Pohjanmerellä laivassa toimivalta ”merirosvoradioasemalta”, ja jota äänitetään mikrofonilla pieniin kasettinauhureihin… Kaverit tiesivät pojan soittavan kitaraa, hiukan laulavankin ja pyysivät hänet kitaristiksi. Siitä alkoi koulunkäynnin ohessa orkesterimuusikon ura. Poika toki kysyi vanhemmiltaan ensin luvan bändissä jatkamiseen. Äiti totesi: ”Pysytpä pois pahuuresta!” ja isä: ”Kuhan muistat sielus autuuren!” Nämä olivat hyvät evästykset, joita poika on siitä alkaen kunnioittanut ja noudattanut. Koulubändistä tuli yhä suositumpi ja kiireisempi laajassa maakunnassa. Sitten pojan keksi raskaampaa rokkia soittava kaupunkilaisyhtye halutessaan vaihtaa kosketinsoittajansa toiseen kitaristiin. Reviiri laajeni, musiikki laajeni uudeksi rokiksi, tuli jopa nuori saksalainen
Muutaman vuoden kuluttua pojan keskikoululuokka järjestää konventin, 4
manageri tarjoten yhtyeelle pestiä Hampurissa, musiikkiklubilla jollaisella The Beatleskin aikoinaan aloitteli kansainvälistä uraansa. Ei voinut poika lähteä: hän oli abiturientti, kirjoitukset edessä, ja sen jälkeen armeija joka katkaisi vuosien soittoputken. Siellä oli aikaa miettiä… Siis teologiaa opiskelemaan Helsinkiin – ja ylioppilaskodin yhtyeeseen soittamaan ja laulamaan. Sekä gospel –yhtye Scopukseen bassoa jumputtamaan, vielä laajemmille ja vaativammille foorumeille Finlandia –taloon, televisioon sekä legendaariseen Finnvoxin levytysstudioon.
ja toteuttaa tavoitteitaan. Työnantajan pitäisi olla tällöin tietoinen siitä, että saa silloin koko ”paketin”! Näin myös, kun edellä kuvatun kehityshistorian kautta muusikoksi kasvanut valittiin Evankeliumiyhdistyksen musiikkityön sihteeriksi. Sley sai ”koko paketin”: kanttorin ja ”kappelipelimannin”, jonka ensimmäinen musiikkiopisto oli Pohjanmaan tanssilavat sekä nuoriso- ja urheilutalot. Ja jonka ensimmäinen soitin oli kitara, hänelle uskollinen, rakas ystävä, joskus jopa ainoa uskolliselta ja vilpittömältä tuntunut ystävä. Vaikka Pyhän Sydämen kappelista bändimessut ovatkin siirtyneet Luther-kirkkoon, niin älköön siis ihmeteltäkö saati pahastuttako, jos kappelilla yhä saattaa messussa virttä säestää kitara! Kitara on arabivalloittajien aikoinaan Espanjaan tuoma soitin vihuela da mano — käsivihuela — erotukseksi vihuela da arcosta, jousivihuelasta, josta kehittyi nykyinen viulumme! Arabien käyttöön kitara lienee tullut antiikin Kreikasta muinaisina aikoina. Kitara saattaa soida messussa vierailevien muusikkojen käsissä, mutta myös kanttorin käsissä silloin, kun veisataan alun perin kitaralle sävellettyjä virsiä, joita on virsikirjassa useita. Vielä 1960-luvulla, jolloin hengellinen nuorisomusiikki tuli kirkkoihimme, keskusteltiin siitä, onko kitara sopiva kirkossa soitettavaksi. Näin siitäkin huolimatta, että seurakunnissa ja mm. evankelisen liikkeen parissa, katulähetysilloissa yms. oli jo 1950-luvulta alkaen toiminut kitarakuoroja. Urkujen säestyksellä kristittyjä vietiin antiikin Roomassa leijonien eteen. Urut olivat siis riettaiden sirkushuvien ja bakkanaalien soitin, joka kuitenkin nykyään tunnetaan kirkkosoittimena! Urkujen
Kunnes viimein pari hyvää tosi ystävää yo-kodissa, vanhasta naapuripitäjästä lähteneitä, keittivät pannullisen kahvia, ottivat pojan ”luokalle” ja sanoivat: ”Kuule, m’on kassottu, ettei tuosta sun touhusta mitää’ tuu! Eikö s’ois parempi, että sovinnolla vaihtaisit kokonhan toishen päähän kirkkua?” Niin sitten – vaikka ottikin jo aikamiehelle lujille päästä Sibelius-Akatemiaan, osapäivätöiden ohessa ahkerasti soittoa ja laulua treenaten. Istui sitten Akatemian pulpetin valmistuen kanttori-urkuriksi! Hänestä tuli silti ensin KONTTORIurkuri, Sleyn musiikkisihteeri, jota tointa Sisälähetyssihteeri Pekka Kiviranta kehotti häntä hakemaan. Sley valitsi pojan, joka ei suinkaan ollut paras hakija. Mutta oli ainoa. Myöhemmin konttoritöiden lisäksi ilmaantui myös muusikon tosi toimia. Kun työntekijä pestataan, niin saadaan ”koko ”paketti”! Varsinkin toimen ollessa sellainen, jossa työntekijä saa ja hänen tuleekin suunnitella ja kehittää työtä annetuissa puitteissa; käyttää luovuuttaan 5
lailla rock-musiikin suosima kitara on taistellut asemansa kirkon musiikin pidetyksi, ilmaisuvoimaiseksi soittimeksi. Sitähän kitara on: kaunisääninen, ilmaisuvoimainen ja tavallansa ainutlaatuinen, joihinkin virsiin paras säestyssoitin. Apostoli Pietarille osoitettiin: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.” (Apt.10:15). Riemullisimpia ylistyspsalmeja on Psalmi 98, varsinainen soittimien ja musiikin kautta ilmaistun ilon apoteoosi:
4 Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! 5 Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! 6 Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! 7 Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! 8 Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon 9 Herran edessä, sillä hän tulee a tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
1 Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton. 2Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. 3 Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Sydämellisesti tervetuloa messuihin, joulukonsertteihin ja laulamaan joululauluja kappeliin 20.12. Kullervo Puumala kappelin kanttori
6
Hän tulee!
Hän on tuleva
Tulemme kirkkovuodessamme adventtiaikaan. Adventti tulee Suomen kieleen latinankielisestä sanasta adventus, joka tarkoittaa tulemista.
Ensimmäinen näkökulmamme on: Hän on tuleva.
Kirkkovuoden terminologiassa adventti viittaa Jeesuksen tulemiseen. Löydämme siihen Raamatusta neljä perspektiiviä:
Vanhasta testamentista löytyy lukuisa joukko Messias-profetioita. Yksi niistä on kirjoitettuna Jesajan kirjan 7. luvussa: ”...Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimeksi Immanuel (Jes. 7: 14). Tässä on lupaus Jeesus Vapahtajan syntymästä! Messias on tuleva. Hän syntyy Neitsyestä, ja Hän on Immanuel, joka tarkoittaa ’Jumala meidän kanssamme’. Jumala lupaa antaa kansalleen Messiaan, jonka persoonassa Hän itse on kansansa keskellä! Ihmeellinen lupaus, johon hurskaat vanhan liiton uskovat kiinnittivät silmänsä läpi vuosisatojen. Hän on tuleva.
1. Hän on tuleva 2. Hän on tullut 3. Hän tulee, ja 4. Hän on tuleva takaisin.
Lähdemme nyt tutkistelemaan Vapahtajamme tulemista näistä näkökulmista.
7
Vanhan testamentin lupausten täyttyminen niveltyy adventtiajan pyhistä erityisesti 4. adventtisunnuntaihin. Päivän aihe on Suomen kirkossa ”Herran syntymä on lähellä”, ja kaikkien kolmen vuosikerran mukainen evankeliumiteksti sisältää viittauksen kuulemaamme Jesajan profetiaan. Näkökulmalla on yhtymäkohtia myös 1. adventtisunnuntaihin, jonka aihe on ”Kuninkaasi tulee nöyränä”.
- viittaa Johannes kastajaan ja hänen toimintaansa. Johannes julisti, että Vapahtaja on tullut - tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Erityisesti Vapahtajan syntymää juhlitaan tietysti jouluna, johon adventtiaika paastoineen meitä osaltaan valmistaa. Jouluna kumarrumme sydämissämme Jeesuksen seimen äärelle ja laulamme enkelten kanssa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2: 14).
Hän on tullut
Hän tulee
Tästä tulemme toiseen perspektiiviimme, joka kuuluu: Hän on tullut.
Kolmanneksi käsittelemme näkökulmaa ”Hän tulee”. Jeesus tulee keskellemme tänäänkin Sanassaan ja Sakramenteissaan. Jumalan Sana ja näkyvää Sanaa olevat Sakramentit ovat armonvälineitä. Niissä Jumala on läsnä ja lahjoittaa meille anteeksiantamuksen ja elämän.
Tämän totuuden kuulivat ensimmäisinä paimenet, kun enkeli kuulutti heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2: 10-11.) Vanhan testamentin lupaukset ovat täyttyneet. Vapahtaja on tullut! Hän on tullut Vapahtamaan kansansa sen synneistä. Juuri siksi Häntä kutsutaan Vapahtajaksi. Betlehemin seimestä Kristuksen tie kulki ristille. Hän syntyi sovittaakseen kaikkien ihmisten kaikki synnit. Hänen kärsimyksensä ja ristinkuolemansa tähden Jumala armahti koko ihmiskunnan. Siksi Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja Veressä! Vapahtaja on tullut!
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 6. luvussa: ”Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.” (Joh. 6: 63). Jumalan Sana on täynnä Pyhää Henkeä ja elämää! Ja Sakramenteissa tuo Sana yhtyy aineeseen. Siksi kastevesi on armoa tulviva uudensyntisen peso. Siksi ehtoollisleipä on Jeesuksen Ruumis ja -viini Hänen Verensä. Armonvälineiden yhteydessä olet iankaikkisen elämän lähteillä. Riennä siis usein sanankuuloon ja ehtoollispöytään. Sanassa ja Sakramenteissa Herramme tulee keskellemme.
Tämä näkökulma Herramme tulemiseen omaa yhtymäkohtia 3. adventtisunnuntaihin. Sen aihe Suomen kirkossa - ”Tehkää tie Kuninkaalle” 8
Kolmas perspektiivi voidaan liittää 1. adventtisunnuntaihin. Sen evankeliumitekstit kuvaavat, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Armonvälineissä Kristus tulee keskellemme yhtä todellisesti kuin Hän ratsasti kansansa keskelle Jerusalemissa. Hän ei tänäänkään tule loistossaan vaan nöyrästi, verhoutuneena Sanaan, kasteveteen, leipään ja viiniin.
on poissa. Tämä totuus puetaan Ilmestyskirjassa sanoiksi näin: ” Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan. Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.’” (Ilm. 21: 1-4.) Taivaassa saat täydellisen ilon, rauhan ja levon.
Hän on tuleva takaisin Mutta kerran Hän palaa kunniassaan. Se on neljäs perspektiivimme. Kun Jeesus oli noussut taivaaseen, enkelit sanoivat opetuslapsille: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän” (Apt. 1: 11). Jeesus on tuleva takaisin.
Neljäs näkökulmamme on identtinen Suomen kirkkovuoden 2. adventtisunnuntain teeman kanssa; se on ”Kuninkaasi tulee kunniassa”.
Meidän historiamme päättyy Hänen paluuseensa. Silloin Jumala tuomitsee kaikki ihmiset ja antaa omilleen iankaikkisen taivasten valtakunnan. Sinne saat Jeesukseen uskovana olla matkalla.
Olkoon adventtiaika Sinullekin vastaanottamisen ja valmistautumisen aikaa. Saat ottaa vastaan Herrasi, kun Hän saapuu luoksesi Sanassaan ja Sakramenteissaan. Ja vastaanottamalla Hänet uskossa valmistaudut juhlimaan lupausten täyttymistä eli Vapahtajasi syntymäjuhlaa ja kohtaamaan Hänet, kun Hän palaa kunniassaan.
Taivas on jotakin sanomattoman suurta. Siellä ei ole mitään pahaa eikä kuormittavaa. Pysähdyhän oikein pohtimaan sitä. Taivaassa kaikki, mikä täällä painaa,
Siunattua adventtiaikaa ja joulua! Teemu Haataja
9
Joulun valo ja aurinko
leman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:2) Suomessa pimeä vuodenaika luo konkreettista taustaa valoa lupaavalle ennustukselle. Puhe pimeydessä vaeltavasta kansasta ei liene sekään kaukana monen suomalaisen elämäntilanteesta. Monenlaiset huolet pimentävät tälläkin hetkellä perheiden elämää ja masentavat yksilöiden mieltä.
Iloitsen joka vuosi hetkestä, jolloin otan jouluvalot esiin valaisemaan päivä päivältä lisääntyvää pimeyttä ja viestittämään lähestyvästä valonjuhlasta. Kalenterivuotemme toista valonjuhlaa varten keinovaloja ei tarvitsekaan viritellä. Juhannusta vietetään keskikesällä, jolloin päivä on pisimmillään ja auringon valon voimasta vironnut luonto kukkeimmillaan. Silloin nautimme kesästä ja yönkin valaisevasta luonnon valosta.
Pimeyden keskellä meille kerrotaan: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9) Valitettavasti meidän ihmisten tragedia on aina ollut, että pimeys ei ole vain ympärillämme, vaan myös sisällämme pimentäen mieltämme ja ymmärrystämme. Emme käsitä, millaista valoa meille luvataan.
Kuinka ihminen onkaan riippuvainen valosta! Emme yksinkertaisesti eläisi ilman aurinkoa. Auringonvalo hoitaa kehoamme ja mieltämme, ja sen puuttuessa kärsimme ja sairastumme. Pimeinä syksyinä sytyttelemme kirkasvalolamppuja, halogeeneja ja ledejä korvaamaan nousematta jäänyttä aurinkoa. Jo pieni kynttilän liekkikin hoitaa kummasti!
Ensinnäkään kyse ei ole valoilmiöstä, vaan persoonasta, Jeesuksesta, joka todisti itsestään näin: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12) Toiseksi Jeesuksesta sanotaan: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydes-
Joulun tulo lupaa valoa: ei luonnon valoa, ei keinovaloja, vaan kirkkautta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuo10
sä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh. 1:4-5) Joulun valo merkitsee siis – ei vähempää eikä enempää – kuin elämää, Jeesuksen antamaa ja valaisemaa elämää.
valoa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14)
Kolmanneksi luvataan, että Jeesuksen omaan elämäänsä tervetulleeksi toivottaneiden ei tarvitse elää omien voimien varassa, vaan he saavat Jumalan lapseuden ja aseman: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh. 1:12-13)
Oletko jo tehnyt joulusiivouksen? Mitä jos tänä jouluna antaisimme suursiivousvastuun Jeesukselle? Mitä masentuneempi sydämemme on tai mitä täydempi se on epäuskoa ja syntiä, sitä suurempi on tarpeemme sydämen siivoukselle. Kun Jeesus puhdistaa valaisee totuudellaan ja puhdistaa sovintoverellään, voimme vapain ja luottavin mielin odottaa Joulun Valoa elämäämme. ”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.” (2. Piet. 1:19)
Neljänneksi, keskellemme tullut ihminen Jeesus on myös Jumalan Poika. Hänen kirkkautensa ei ole pelkkää kylmää totuuden valoa, vaan myös Jumalan armahtavaa ja parantavaa
Olkoon Herra Jumala joulumme aurinko ja kilpi, ja lahjoittakoon hän juhlaamme armonsa ja kunniansa! (ks. Ps. 84:12) Päivi Poukka
11
Suntion muistelmat
miettiä. Sainhan tehdä arvokasta työtä oman seurakuntani hyväksi ja vieläpä nautin siitä!
Tarkalleen kuukausi sitten sain jättää taakseni erään merkittävän jakson elämässäni. Kolmen vuoden ajan olin saanut palvella Pyhän Sydämen kappelin suntion tehtävässä, mutta nyt oli tullut aika siirtyä palvelemaan toisiin tehtäviin. Lokakuun ensimmäinen päivä mieleni oli helpottunut ja haikea. Mitä näistä kolmesta vuodesta oli jäänyt mieleen?
Parhaimmat muistot vuosien varrelta liittyvät vahvasti kappelilla käyviin seurakuntalaisiin. Minua oltiin varoitettu, että vaikka suntion työ onkin tärkeää saa siitä vain harvoin kiitosta. Ja vielä mitä! Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lähes joka viikko useat seurakuntalaiset ja työtoverit tulivat kiittämään minua henkilökohtaisesti tekemästäni työstä. Kiitos kaikille, jotka muistitte! Tuskin olisin viihtynyt tehtävässäni näin hyvin ilman teitä. Oli kerrassaan ilo saada nähdä seurakunnan kasvavan. Mieleeni nousee erityisesti eräs adventti kun väkiluku hipoi kolmea ja puolta sataa ja istumapaikkoja ei ollut tarpeeksi! Iloa herättivät niin uudet kuin vuodesta toiseen säilyvät tutut kasvot. Oli mukava seurata kuinka kappelilla käyvät lapset kasvoivat ja juurtuivat jumalanpalveluselämään. Ei niin hyvinä muistoina jäivät lukuisat kesken jääneet viikonloppureissut ja juhlapyhät perheen kanssa kun lauantai-illaksi piti
Tämä tärkeä jakso elämässäni sai alkunsa vuonna 2013 kun heräsin jo muutaman vuoden Sydiksellä käytyäni pohtimaan, mitä minulla olisi annettavaa seurakuntayhteisölleni. Mitä konkreettista minä voisin tehdä rakentaakseni tätä pyhää yhteisöä, joka kokoontui Kirstinkadun kappelilla? Vastaus tuli kuin tilauksesta kun kuulin ohimennen kappelin suntion olevan vaihtumassa ja arvelin, että uusi suntio Salmi tarvitsee varmaankin apua. Syksyllä sainkin aloittaa palvelukseni noin kerran kuukaudessa työskentelevänä apulaissuntiona. Kun vuoden päästä minua pyydettiin siirtymään kappelin varsinaiseksi suntioksi, ei minun tarvinnut asiaa kahta kertaa 12
suunnata takaisin Helsinkiin. Onneksi kappelilla odotti kuitenkin toinen perhe. Toisinaan sattui ja tapahtui. Kerran messun yhteydessä vietettiin kaste ja kastepöytää kantaessani pukuni housut ratkesivat keskeltä kahtia. Onneksi tämä sattui vasta messun jälkeen ja kovin moni ei nähnyt!
kastissa käydyt keskustelut ja tapaukset antoivat perspektiiviä siihen millaista on olla kristillisessä järjestössä töissä. Usein kiitin Jumalaa tästä palvelutehtävästä. Ei kovin monessa työpaikassa saa osallistua messuun joka työvuoro! Nyt elämässäni koittaa uusi vaihe. Sain teologian opiskelut valmiiksi ja haen täysipäiväistä hengellistä työtehtävää. Unelma paimenvirasta elää yhä. Päivät täyttyvät vapaaehtoistyötehtävistä ja pienen Sofia-tytön paimentamisesta. Haluan rohkaista kaikkia löytämään oman paikansa, jossa palvella ja rakentaa omaa seurakuntaa. Siinä voittavat lopulta kaikki!
Kappelin suntion virka oli mitä erinomaisin koulu nuorelle teologian opiskelijalle. Tiuhaan vaihtuvat saarnaajat ja liturgit opettivat minulle valtavasti siitä mitä on toimittaa pyhä messu ja kuinka Sanaa saarnata. Työn lomassa oma usko ja kutsumus syvenivät. Sa-
Olli Olenius Helsingissä 1.11
13
Jumala katsoo heikkouteen
Hiljattain pidätimme hengitystämme, kun maailman mahtavinta valittiin. Jaossa oli pesti maailman katolla, yhtenä ainoana. Odotimme hänen olevan vahva ja taipumaton. Hyvä johtamaan suurta valtakuntaa. Odotimme, että hän sujuvasti seurustelee maailman mahtavien kanssa tuntee kuninkaat ja keisarit. Hän pukeutuu siististi ja koulutuksensa ja kokemuksensa myötä hallitsee viisaasti. Hän on voittamaton vihollisilleen. Hän osoittaa jo tähänastisella menestyksellään kykyä suureen tehtävään. Ja niin sen täytyykin tapahtua.
Kolmen neljännesvuotta ennen ensimmäistä joulua, oli Jumala lähettänyt sanansaattajansa viemään tietoa valinnan tuloksesta. Evankelista Luukkaan mukaan tehtävän sai enkeli Gabriel, joka oli aiemmin palvellut ainakin profeetta Danielia tuoden hänelle viestejä Jumalalta. Nyt Gabrielin matkan määränä oli erään nuoren ja köyhän naisen koti. Naisen, joka ei ollut mitenkään erityinen. Jumala oli valinnut Neitsyt Marian. Tänä adventin aikana ja tulevana jouluna sinä saat kutsua Mariaa autuaaksi. Mutta et sen tähden mitä Maria oli, vaan sen tähden, mitä Jumala hänelle teki. Jumala katsoi Marian puoleen ja valitsi hänet. Ja autuas-Maria totta tosiaan sai tehtävän, joka on suotu vain hänelle: hän sai olla Jumalan äiti. Ajattele, Jumala syntyi hänestä. Hän sai ensimmäisenä ihmisenä koskea Jumalaan. Mutta hän ei saanut sitä tehtävää omien ansioittensa, ei omien suoritustensa tai ominaisuuksiensa tähden. Hän sai sen, koska Jumala hänet siihen tehtävään valitsi.
En tiedä, mitä taivaan torilla tapahtui, kun Jumala kerran valitsi ihmistä tehtävään, jota ei kenellekään toiselle annettaisi voinemme miltei puhua maailman tärkeimmästä syntiselle ihmiselle uskotusta tehtävästä. Meille ei kerrota, pidättivätkö enkel joukot hengitystään, tai tarvitseeko heidän edes hengittää. Mutta sen me tiedämme, että Jumala ei etsinyt ehdokastaan hoveista. Hän ei katsonut puhetaitoa, varallisuutta, tai pukeutumista. Hän ei huolinut vaaleista, gallupista puhumattakaan. 14
Ja kun me näin Mariaa ihmettelemme, saamme me ihmetellä Jumalan suurta ja valtavaa armoa ja rakkautta. Jumala on valinnut toimia heikkoudessa ja hauraudessa, huonoudessa ja rumuudessa. Hän voisi poimia palvelijansa palatseista ja pörsseistä. Mutta Hän ei välitä sellaisista meriiteistä, jotka me asetamme johtajiemme vaatimuksiksi. Hän on totta vie suuri savenvalaja, joka ottaa kourallisen savea, tekee siitä taidetta ja painaa teokseensa lopuksi puumerkkinsä. Hän on painanut kynnyksen niin alas, ettei kukaan voisi
kokea itseään liian huonoksi. Hän on varmasti huonompi. Sinulle on tänä jouluna viesti! Jumala on katsonut sinuun. Hän on katsonut ja katsoo vastedeskin. Hän on ottanut sinut lapsekseen perimään taivaan valtakunnan. Sinua ei ole otettu omien kykyjesi tai tekojesi, ei meriittiesi tai koulutuksesi tähden. Sinut on otettu Jumalan rakkauden ansiosta. Älä enää arkana pälyile, vaan tule jouluna Kappelille mukaan juhlimaan, sillä sinun toivosi on syntynyt seimeen. Sinun pelastuksesi on annettu maailmaan. Jumala on tullut ihmiseksi. Martti Pyykönen Pyhän Sydämen kappelin suntio
ADVENTIN JA JOULUN AJAN KONSERTIT PYHÄN SYDÄMEN KAPPELISSA 2016 Perjantai 2.12. klo 19 Naiskuoro Timotei, Loppi, johtajana Anneli Julen. Keskiviikko 7.12. klo klo 19.00 Zinzingen, joht. Kaisa Hurmerinta Lauantai 10.12. klo 18.00 Let Us Be Frank, joht. Essi Isaksson, Keskiviikko 14.12. klo 19.00 Helsingebygdens Kör (HBK). Perjantai 16.12. klo 19 Medicanto-kuoro, Anna-Reeta Urtti. Tiistai 20.12. klo 18.00 - 21.00 Joululaulujen ilta, Tapio Kiviranta, Kullervo Puumala & Mixtura Simplex ja Helsingin Evankelinen kuoro.
15
Joulu valmis jo on
Joulu valmis jo on, tehty ristille saakka, siellä elämään vaihtuu kuoleman taakka. Laulu kiitosta soi yhä juhlayössä, pääsiäisaamuna enkelit jälleen työssä ja ihmettä suurta nyt kuulla saa kansa: On murrettu kuolema, kiusaajan ansa.
Joulu valms jo on, sitä tehdä ei voi, kuin maalaus, minä mestari kankaalle loi, monet päivät hän työsti uupumatta, ja ahkeroi tuntejaan laskematta. Ei tarvetta siinä korjata mitään, ei väriä, viivaa luoda lisää. Joulu valmis jo on, sen tallista löydät, voit unohtaa linnan ja juhlapöydät. Katso äitiä, isää, seimässä Lasta, köyhät paimenet Jeesusta kumartamassa. Viesti enkelten yössä kedolla kaikuu, taivas syeilee maata, ylistys raikuu, tähdet tanssien yössä viettävät juhlaa, Isä lapsilleen runsaita lahjojaan tuhlaa.
Joulu valmis jo on, Sana kertoo taas siitä, saat uskoa sen. Lapsi lahjasta kiitä! On totuus niin huima, sitä pääse ei pakoon, tämän iloisen viestin laitathan jakoon! Anneli Räty
16
Perheuutisia
Kastetut 7.5.2016 Sofia Ruusu Olenius 9.10.2016 Silva Maria Ruskeepää 5.11.2016 Anna Maria Isabelle Jääskeläinen 6.11.2016 Venla Susanna Tikkamäki Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti; jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.” (Joh. 3:5-6.)
17
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
20.11.
Tuomiosunnuntai Jari Rankinen 1. adventtisunnuntai Teemu Haataja 2. adventtisunnuntai Pekka Huhtinen 3. adventtisunnuntai Teemu Haataja 4. adventtisunnuntai Seppo Suokunnas Joulupäivä Teemu Haataja Tapaninpäivä Ari Norro Uudenvuodenpäivä Antti Rusama Loppiainen Tom Säilä Antti Rusama Teemu Haataja Lauri Thurén Teemu Haataja Teemu Haataja Teemu Haataja Seppo Suokunnas Antti Rusama Seppo Suokunnas Teemu Haataja Ari Norro
27.11. 04.12. 11.12. 18.12. 25.12. 26.12. 01.01. 06.01. 08.01. 15.01. 22.01. 29.01. 05.02. 12.02. 19.02. 26.02. 05.03. 12.03. 19.03.
Saarnaaja
18
Jari Rankinen Olavi Rimpiläinen Pekka Huhtinen Lauri Thurén Seppo Suokunnas Teemu Haataja Pasi Hujanen Reijo Arkkila Pekka Huhtinen Antti Rusama Reijo Arkkila Lauri Thurén Teemu Haataja Tom Säilä Teuvo Huhtinen Seppo Suokunnas Hannu Kippo Tuomo Jukkola Tuomas Annola Ari Norro
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040 552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin pastori: Teemu Haataja p.041 4776375 teemu.haataja@sley.fi
Kappelin pastori: Teemu Haataja teemu.haataja@sley.fi
Pääsuntio: Martti Pyykönen puh 040 7255451 psksuntio@gmail.com
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568666, kullervo.puumala@sley.fi
Taitto: Kaisa Koponen Etu- ja takakannen kuva: Pia Haataja
Kahvitusvastaavat: Helena Raula puh. 050 3860654 etunimi@sukunimi.org Olli Raula puh. 050 3504654 etunimi@sukunimi.org
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.
Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Tiia Thurén p. 040 7478909
19
”Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungisa.” Luuk. 2:10-11
20