Kappelin Kaikuja 9. vuosikerta 2/2010
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark.1:15
elänyt viipurilainen kalakauppias Mikko Reponen, joka astui esiin sekä sopivalla, että sopimattomalla hetkellä. Elokuussa vuonna 1936 oli Reponen noussut seisomaan Viipurin Tuomiokirkossa keskeyttäen Bertel Törmävaaran saarnan ja alkanut profetoida kuuluvalla äänellä. Profetian sisältönä oli ollut, että tämä kirkko tuhotaan ja kaupunki hävitetään. Samalla hän kehoitti kirkkokansaa parannuksen tekemiseen ja uuteen elämään. Tapahtuma aiheutti suuren kohun ja paheksunnan. Reponen ei pitänyt kynttiläänsä muulloinkaan vakan alla, vaan hän rohkeasti piti Jumalan Sanaa esillä myös kalakauppaa tehdessään. Tämän seurauksena hän menetti kalakauppaoikeutensa. Reponen jatkoi kuitenkin profetoimistaan ja parannuksen saarnaamista. Kuinka kävikään? Reposen Jumalalta saamat profetiat kävivät kirjaimellisesti toteen. Viipurin Tuomiokirkko ja kaupunki tuhottiin, sekä Karjala menetettiin. Karjalaiset joutuivat jättämään rakkaan kotiseutunsa. Sodan loputtua Reponen kierteli siirtolaisten
Nämä Jeesuksen Sanat ovat kaikuneet jo lähes 2000 vuoden ajan ja kaikuvat yhä myös tämän ajan ihmiselle. Aikamme kaipaa parannuksen saarnaa ja saarnaajia, jotka yksinkertaisesti kehoittavat ihmisiä luopumaan syntielämästään ja uskomaan Evankeliumin Jeesuksesta. Kauniita korulauseita ja ihmisten kehittelemiä oppirakennelmia on maailmamme tulvillaan. Näillä tuuritellaan ihmisiä väärään rauhaan. Mutta löytyykö yhä vielä niitä, jotka uskaltautuvat kulkemaan vastavirtaan ja julistavat parannuksen saarnaa? Tämä työ on epäkiitollista sen haltijalle, sillä siinä tehtävässä joudutaan näyttämään synti synniksi. Parannussaarnaajia pidetään yleensä myös jonkinlaisina ilonpilaajina, vaikka he julistavat vain sitä, minkä ovat tehtäväkseen Taivaan Isältä saaneet. Eräs tällainen profeetta oli viime vuosisadan alkupuolella 2
keskuudessa eri puolilla Suomea julistaen yksinkertaista ja Raamattuun perustuvaa Sanaa. Reposella oli aito huoli ihmisten pelastumisesta. Mikko Reponen sai siirtyi ajan vaivoista Taivaan kirkkauteen vuonna 1951 silloisessa Härmän parantolassa. Hänen viimeinen leposijansa on Ylihärmän hautausmaalla ja muistan jo lapsena pysähtyneeni hänen haudalleen, koska isovanhempieni hautasija on viereisellä hautarivillä.
Tervetuloa kotiin! SLEY:n uuden tunnuslauseen muodossa kutsun Sinua Pyhän Sydämen kappelin Jumalanpalveluksiin ja myös muihin tilaisuuksiimme. Haastan Sinua myös kutsumaan uusiakin ihmisiä mukaan toimintaan. Parhaimmillaan uskovien yhteys on kuin kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Tähän ilmapiiriin haluamme kutsua myös uskosta osattomia lähimmäisiämme. On myös aikaajoin syytä kysyä, että onko tilaisuuksissamme avoin ja vastaanottava ilmapiiri? Vai olemmeko kenties sisäänpäin lämpiävää porukkaa? Mitenkä voisimme saada välitettyä sellaista ilmapiiriä ympärillemme, ettei kukaan tuntisi oloaan ulkopuoliseksi ja ahdistavaksi? Ottakaamme tämäkin asia sydämellemme ja jos on aihetta parannukseen, niin ojentautukaamme sen mukaan. Hyvä Taivaallinen Isämme auttakoon meitä tässäkin asiassa.
Missä ovat tämän ajan "Reposet" eli parannussaarnaajat? Vai onko niin, että olemme sulkeneet korvamme tällaiselta julistukselta? Totta on kuitenkin se, että myös tänään Herra puhuu profetioiden kautta rohkaisten ja varoittaen, mutta ennen kaikkea Taivaallinen Isämme puhuu Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Kuulemmeko ja kuuntelemmeko me Hänen ääntään? "Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen." Ilm.3:3
"Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme." 1.Joh.3:11. Riemullisia kevätpäiviä! Jorma Tikkamäki päätoimittaja
3
Kristus on noussut taivaaseen! Entä sitten? Luuk. 24:46–53
Ylösnousseen Vapahtajamme taivaaseen astuminen päätti Hänen lunastustyönsä - jonka tekstimme alku tiivistää - maan päällä. Herramme täydellisen kuuliaisuuden, kärsimyksen ja ristinkuoleman tähden kaikki syntimme on sovitettu! Hänen täytetyssä työssään on anteeksiantamus – Sinullekin! Pahat himosi, valheesi, epärehellisyytesi ja muut syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Tämän saat varmasti uskoa! Näin Vanhan testamentin profetiat ovat täyttyneet: ”Näin on kirjoitettu.”
Tekstimme avaa lohdullisia näkökulmia näihin Herramme virkoihin. Alennuksen tilassaan - siis ennen astumistaan alas tuonelaan julistamaan voittoaan Saatanasta ja turmiovalloista – Herramme hoiti ylipapillista virkaansa uhraamalla itsensä koko maailman syntiuhrina. Tästä puhuimme jo alussa: Jeesus on ylipappimme – mutta Hän ei uhrannut eläimiä, vierasta verta, vaan itsensä, oman verensä. Se riittää sovitukseksi kaikista Sinunkin synneistäsi! Korotuksen tilassa Hän hoitaa ylipapillista virkaansa rukoilemalla puolestamme, että Hänen hankkimansa pelastus tulisi meidänkin osaksemme – Sinunkin osaksesi! Olet jatkuvasti Herrasi sydämellä, Hänen rukouksissaan. Näin Hän rakentaa ja ylläpitää Kirkkoaan.
Herramme korotus taivaan kunniaan ei kuitenkaan päättänyt Hänen toimintaansa keskuudessamme – ainoastaan Hänen näkyvän toimintansa. Luterilainen Kirkkomme opettaa Pyhän Raamatun mukaisesti Vapahtajallamme olevan kolme virkaa. Hän on meidän:
Profeetallista virkaansa Kristus hoiti maan päällä persoonassaan opettamalla ihmiskuntaa. Nyt, korotuksen tilassa, Jeesus opettaa meitä
1. ylipappimme 2. profeettamme ja 3. kuninkaamme. 4
Sanansa kautta! Hän lähetti, kuten Pyhän Luukkaan evankeliumikirjasta luimme, palvelijansa saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille! Näin Jeesus opettaa Sinua tänäänkin – Sanansa kautta, ensimmäisenä helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen voimassa!
auttamaan, joka johdattaa koko elämääsi! Saat jäädä Hänen siunaaviin käsiinsä. Tämän opetuslapset saivat todella konkreettisesti kokea. Viimeiseksi, Jeesuksen noustessa kohti korkeuksia, he näkivät Hänen siunaukseen nostetut kätensä, lävistetyt, kärsineet kädet ja niiden takana taivaan! He saivat ikään kuin katsella kohti iankaikkista kotiaan Herramme käsien läpi. On se ollut siunattu hetki! Ystävä, katso sinäkin Jumalan Sanassa Herrasi lävistettyjä käsiä. Katso naulanjälkiä, joiden tähden olet vapaa kadotustuomiostasi. Katso Jeesuksen käsiä ja näe niiden läpi taivaaseen – sillä sinne olet Häneen kastettuna ha turvaavana varmasti matkalla. Ja kiitä ja ylistä kuin opetuslapset. Jumalan lapsena saat jäädä iloon ja rauhaan.
Tästä tulemme Vapahtajamme kolmanteen virkaan: Hän on Sinunkin Kuninkaasi. Alennuksen tilassaan Hän luopui käyttämästä jumalallista majesteettiaan inhimillisen luontonsa osalta Hänen lunastustyönsä sitä vaatiessa – mutta korotettuna Hän käyttää sitä täysin myös toisen luontonsa osalta. Tätä tarkoittaa isän oikealla puolella istuminen! Jeesus hallitsee kaikkea – ja pitää huolen omistaan. Saat jättää kaikki huolesi Hänen kannettavakseen. Sinulla on Kuningas joka haluaa ja pystyy
Teemu Haataja Kappelin pastori
Perheuutiset Kastetut Nora Ada Mosjmed Farhat Ester Elsa Aallotar Malka 13.3.2010 ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Tit.3:4-5 Ilmoitathan syntyneet, vihityt ja Taivaan kotiin muuttaneet tätä palstaa varten osoitteeseen: jorma.tikkamaki@fmi.fi 5
Aurinkomme ylösnousi - valo lisääntyy
Parasta keväässä on valon ja lämmön lisääntyminen! Albert Einstein (14.3.1879-18.4.1955), julkaisi teoksen valosähköisestä ilmiöstä v.1905. Seuraavana vuonna syntyi Ruotsissa Anders Frostenson (23.4.1906, Loshult, Skåne - 4.2.2006, Örebro), josta tuli maan tunnetuin, ensin vastustettu ja lopulta arvostetuin virsirunoilija.
4. Tuomitse meidät, Herra. Päästä meidät anteeksiantamuksen vapauteen. Se loistaa kasvoistasi kauas, kaikkiin kansoihin, valtoihin ja ihmisiin. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho, avara ranta, koti loputon. Onko tuttu? Ruotsin kirkon virsikirjan virsi nro 289, suom. Anna-Maija Raittila 1980-luvulla ja uudelleen 2001. Teksti Anders Frostensonin v.1968, Sävelmä Lars-Åke Lundbergin v.1968. Jumalan rakkauden määritteleminen virressä ruohon kaltaiseksi herätti vastustusta, ruohohan katsotaan Raamatussa katoavaisuuden vertauskuvaksi. Useimmat silti ymmärsivät symboliikan tarkoittavan sen vapauden vertauskuvaa, jonka Jumalan rakkaus meille antaa (Gal.5:1). Kolmannen säkeistön alku “Vieläkin jäävät muurit välillemme” sai erityistä iskuvoimaa Itä-Saksassa, jossa vapausliike lauloi sitä saksaksi ennen vuotta 1990. Virsi lienee Frostensonin tunnetuin ja verrattavissa virteen 454. Liekkejä on monta. D-duuri, 2/2 -bossanovan Lundberg kirjoitti ilmeisen inspiroituneena luonnonkauneudesta Brevikin leirikeskuksessa Slätbakenin rannalla, jossa hän toimi rippikoulun opettajana 1968-69 ja 1978.
Rvk 289. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho 1. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho, avara ranta, koti loputon. Siellä me saamme käydä, mennä, tulla, vastata ”kyllä”, vastata myös ”ei”. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho, avara ranta, koti loputon. 2. Aukeaa kasvumaata ikävöimme, vapautta, josta syntyy jotakin, tyhjyyttä ei, vaan tilaa unelmille ja puille juurtua ja kukoistaa. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho, avara ranta, koti loputon. 3. Vieläkin jäävät muurit välillemme. Me pakenemme ristikoiden taa, vanhojen pelkojemme kellareihin, vaalimme meissä vanginvartijaa. Rakkaus Herran on kuin kevätruoho, avara ranta, koti loputon. 6
Torjutusta virsiseposta kunniatohtoriksi Anders Frostenson opiskeli kieliä, kirjallisuustiedettä ja teologiaa Lundin yliopistossa suorittaen fil. kand. tutkinnon 1928 ainevalikoimanaan englanti, slaavilaiset kielet ja filosofia. Saatuaan pappisvihkimyksen v.1932, hän otti vuoden kuluttua vastaan pappisviran Tukholman Gustav Vasa -seurakunnasta. Vuosina 194971 hän toimi kirkkoherrana Tukholman läänissä Lovön seurakunnassa, josta jäi eläkkeelle. Drottningholmin linnansaarnaajaksi hänet kutsuttiin v.1955 kuningas Gustav V:n erityisesti arvostamana. Frostenson perusti v.1977 säätiön edistämään virsien ja laulujen uudistustyötä. Lundin yliopiston kunniatohtoriksi hänet kutsuttiin v.1981. Frostenson osallistui sekä 1937 että 1986 Ruotsin virsikirjauudistuksiin. Hän oli v.1969 virsitoimikunnan puheenjohtaja. Frostenson on uudistanut ruotsalaista virsirunoutta sekä sisällön että muodon suhteen osallistuen myös lasten virsikirjan Kyrkovisor toimitustyöhön. Hänen virsiensä v. 1937 virsikirjassa kohtaama vastustus johti kuitenkin yli kymmenen vuoden vaikenemiseen virsirunoilijana. Yksinkertaiset perussävelmät soivat hänen kirjoitustyönsä taustalla. Kirjoittamalla tekstinsä omaa elämäänsä peilaten hän tahtoi välittää virsien sisäistä liikettä ja energiaa. Harvoin virsi syntyi kirjoituspöydän ääressä. Radiohaastattelussa hän kertoi harkinneensa kaikkien junamatkoilla kirjoittamiensa virsien julkaisemista kokoelmana ”Lauluja laitureilta”. Tunnusomaista hänen virsirunoudelleen
ja uudistustyölleen katsotaan olleen pyrkimys yksinkertaistaa tekstejä ja luoda laulettavampia virsiä. Jotkut ovat kritisoineet hänen tietyssä määrin hyljeksineen vanhoja tekstejä, kun toiset taas ovat tuoneet esille sanoitusten runollisen voiman ja sen, kuinka Frostenson tietoisesti kommunikoi luterilaisen teologian kanssa virsiteksteissä. Tietyssä määrin v.1986 Ruotsin virsikirjaa voi kutsua ”Frostensonilaiseksi”, kuten 1819 virsikirjaa ”Wallinlaiseksi” ja 1695 virsikirjaa ”Svedbergiläiseksi”. Kirkkojen maailmanneuvoston virsikirjan kahdeksasta ruotsalaisesta virrestä kuusi on Frostensonin. Niiden kautta hän inspiroi uutta virsirunoutta ympäri maailmaa. Ruotsin kirkon v. 1986-virsikirjassa häneltä on 146 alkuperäistekstiä, muokkausta tai käännöstä. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1931 ja teki 1940-luvulla tutkimuksen virsien Kristus -kuvasta. Myös hänen tulkintansa Rainer Maria Rilken ja Paul Claudelin runoista levisivät laajalle. Frostenson tuotti useita lyhytelokuvia, mm. ruotsalaisista kirjailijoista kuten Nils Ferlin ja Jan Fridegård. Hautajaisjumalanpalveluksessa Örebron Olaus Petri -kirkossa 31.3.2006 laulettiin mm. virsi 289 “Jumalan rakkaus on kuin uusi ruoho”. Frostensonin hauta on Lovön kirkkomaalla.
Vehnänjyvä nukkuu Siionin kannel 450
7
Uuteen Siionin kanteleeseen löysi tiensä Frostensonin kevätvirsi, käännös Anna-Maija Raittilan, sävelmä ranskalainen 1400-luvulta:
1. Vehnänjyvä nukkuu alla paksun jään. Luojan käsky jälleen saa sen heräämään. Rakkaus vain luo meihin elämää. Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää!
kaniikan, fotonien, eli valohiukkasten löytämisestä; valo on sekä aalto- että hiukkasliikettä. Silmiemme näkemä valo koostuu eri väreistä, jotka paljastuvat valon taittuessa esim. prismasta tai sateenkaaresta. Valolla on taajuuksia, joita silmämme eivät kestä, kuten suora ultraviolettivalo. Elämämme kaikkineen ja koko luomakunta ilmiöineen on Jumalan hallussa ja hänen rakkautensa kohde. Siihen voi kuulua ja usein kuuluukin niin monta väriä ja aallonpituutta, että jos ne kaikki seurauksineen näkisimme ja tajuaisimme, emme kestäisi. Luojamme ja Jumalamme näkee koko skaalan, hän hallitsee sitä! Meille riittää se hänen yksinkertainen kirkkautensa, jonka kestämme, se joka loistaa Kristuksesta hänen ristiltään ja kuolleista herättämisensä kirkkaudessa. Tästä Anders Frostenson laulaa. Eikö lauleta mekin, rakastaen ja koko elämällämme!
2. Herra ristiin lyötiin, hautaan laskettiin. Hän on meiltä poissa, surren luultiin niin. Rakkaus voi nuo kuilut ylittää. Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää! 3. Niin kuin siemen nukkui Herra alla maan, kunnes ylös nousi kirkkaudessaan. Aurinko muu ei niinvoi lämmittää. Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää! 4. Kohta kevät koittaa, silmu tietää sen. Nyt on aika luottaa juurten, siementen. Hetki kun lyö, puu kukkii, vihertää. Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää!
Kullervo Puumala, kanttori
Einstein sai fysiikan Nobel-palkinnon valon selvittämisestä ja kvanttime-
8
He näkevät jumalansa
Kirkot täyttyivät ja Herramme ristinkuolemaa ja ylösnousemusta saarnattiin kuten aina ennenkin pääsiäisenä. Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa joku itki etupenkissä, muut olivat painaneet päänsä. Kirkkokansa oli hiljaa ja liikkumatta, kun alttari puettiin mustaan vaatteeseen. Urut eivät soineet virsien aikana. Mutta pääsiäissunnuntain riemu antoi ihmisille aiheen pukeutua mustan sijasta valkoiseen. Kirkoissa kajahtivat taas urut ja iloiset laulut. Itsekin olin laulamssa pääsiäisyön messussa Turussa. Loppulaulun aikana toistimme kertosäkeen kolme kertaa: "Hän ei ole enää täällä!"
sirkusareenalla mitä julmimmin ja kekseliäimmin tavoin. Lopulta hän pystyttää koko areenan täyteen ristejä, joille kristityt naulataan. Eräs kristityistä rohkaisee tovereitaan: "Kiittäkää Vapahtajaa, että Hän sallii teidän kuolla samalla tavalla, jolla hän itse kuoli." Roomalaiset katselevat kristittyjen kuolevan risteillä, yksi toisensa jälkeen. Se on heille hupia, pelkkää ajanvietettä, jota keisari tarjoaa. Mutta heitä kalvaa epäilys, osaa jopa syyllisyys; kristityt eivät tee vastarintaa, he eivät valita kurjuuttaan, vaan kuolemansa hetkellä nostavat katseen ylös taivaisiin, ja heidän kasvoillaan loistaa toivon valkeus.
Kuitenkin, toisin kuin kaikkina edellisinä vuosina, ristinkuolema ja ylösnousemus ei kirkastunut minulle tällä kertaa jumalanpalveluksissa yhtä voimakkaasti, kuin eräässä kirjassa, jonka Jumala antoi yli sata vuotta sitten eräälle puolalaiselle miehelle kirjoitettavaksi. Tuo kirja on Henryk Sienkiewiczin Quo Vadis. Kirjassa keisari Nero surmauttaa kristittyjä
Tämä herättää roomalaiset keskustelemaan: "Sanopa minulle, mitä he kuollessaan näkevät?" "Kristuksen..." "Onko se heidän jumalansa? Onko väkeväkin jumala?" "Hän on oikeassa! He kuolevat kummallisella ja aivan erityisellä tavalla." "Minä vakuutan teille, että he näkevät jumalansa!" Usko siirtää vuoria. 9
Se turruttaa kivun jopa kuoleman hetkellä. Me nostamme joka päivä ristin harteillemme, kuten Jeesus teki ennen kuolemaansa. Jonain päivänä meidät ehkä surmataan uskomme tähden, mutta silloin tiedämme, että olemme voittaneet ja taivaat avautuvat edessämme. Jeesus itse nosti katseensa kuolemansa hetkellä ja näki Jumalan ja taivaat sanoessaan viimeiset sanansa: "Se on täytetty." Kaikki synnit on sovitettu. Me näemme maailmassa joka päivä pahuutta ja vääryyttä, mutta katso: Jeesus on antanut vapauden. Me
saamme olla vapauttamassa ihmisiä tuskasta ja maailman vallasta, koska Jeesus on vapauttanut meidät. Hän toimii kauttamme ja elää ikuisesti. Sienkiewiczin kirjan lopussa Paavali lohduttaa roomalaista, joka haluaa tulla Kristuksen omaksi: "Minä sanon sinulle, että Kristuksen armo on niinkuin meri ja että ihmisen rikokset ja synnit uppoavat siihen niinkuin kivet syvyyteen. Ja minä sanon sinulle, että se on niinkuin taivas, joka peittää vuoret, maat ja meret, sillä se pysyy aina eikä sillä loppua ole." Elisa Huovinen
Nosta katseesi Tarvoin eräänä iltana Tervasaaressa. Keskemmällä kaupunkia tiet olivat jo kuivat ja lumettomat, mutta Pohjoisrantaan kannastettu Tervasaari oli vielä silkkaa nuoskaa. Saarta kiertävä tie oli möykkyistä sohjoa ja kävelin katse tiukasti maassa, siinä aivan kengänkärkien edessä. Välillä lipesi oikea jalka, sitten vasen. Huomasin kenkieni kastuvan ja surin jo etukäteen sitä ikävää tunnetta, kun sukat ovat märät ja koti matkan päässä.
riekaleita. Kaikki se oli ollut siinä, kun olin talsinut silmät polussa ja keskittynyt kulkemisen hankaluuteen. Välillä kannattaa katsoa ylös ja ympärilleen. Sohjossa ei ole yhtään helpompi vaeltaa, vaikka herkeämättä tarkkailisikin maata ja maastoa. Kuitenkin jossain vaiheessa lipeää, kompastuu, lankeaa ja ryvettyy. On hyvä nostaa katse itsestään, taivasta kohti. Armon ja Jumalan lupausten varmuus kantavat ja valavat voimaa horjuvaan kulkijaan.
Seisahduin miettimään tilannetta ja ajatuksissani nostin katseen ylemmäs, kohti tummaa taivaankantta. Näin jäisen hiljaisen meren, vastapäisen saaren kalliot ja liikkumattomat puut, kaukana välkähtävän laivan valon. Näin taivaan, tähtiä ja pilven-
Kristus on noussut ylös, taivaisiin, ja siksi katsomme ylös. Taivaankansi on suuri ja välillä käsittämättömän kaunis - sanat tuntuvat virttyneiltä ja väljähtyneiltä, kun yrittää kuvailla 10
Matka taittuu toki tietäkin katsellen, mutta silloin ei tiedä mitä menettää. Jää näkemättä sileä rantakivi, levottomat aallot, säikysti huojuva kaislikko, taivaanrannan puna ja kulta. Jää näkemättä laskevan auringon viimeiset säteet kuin pienenä, ihmismielenkin käsitettävissä olevana heijastuksena uudesta taivaasta ja uudesta maasta.
näkemäänsä. Kieli törmää rajoihinsa mutta Kristukseen katsova ihminen ei jää rajallisuutensa, heikkouksiensa eikä toistuvien vikaan astumisten vangiksi. Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsee kuolevaiselle ihmiselle toivoa ja voimaa matkantekoon: voitollista loppulausetta elämän ja kuoleman dialogissa, toivon niskalenkkiä kyynisestä skepsiksestä.
”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) Katariina Nisula
11
Sinun rauhasi tarvitsen, Jeesus
Sinun rauhasi tarvitsen Jeesus, omaan mieleeni levottomaan, monet myrskyt kun raivoten riehuu, kaiken rauhani karkottaa.
Sinun rauhasi tarvitsen Jeesus, sitä maailma antaa ei voi, uhrikuolosi ristinpuulla, ikikestävän rauhan vain toi.
Sinun rauhasi tarvitsen Jeesus, korpitaival kun uuvuttaa ja liekki hehkuvan ahjon omat voimani tuhkaksi saa.
Sinun rauhasi, Herrani Jeesus, on vahva ja ihmeellinen, sen lapsesi lohduksi annat yli järjen ja ymmärryksen.
Sinun rauhasi tarvitsen Jeesus, tulta uskooni hiipuvaan.
Sinun rauhasi kestää Jeesus, vaikka pettäisi kaikki muu,
Auta armosi alle jäämään, siihen aina vain uskaltamaan!
itkunhetkeenkin iloa annat, heikko uskoni vahvistuu.
Sinun rauhasi tarvitsen Jeesus, kun sanaasi murennetaan, ihmispelkoni tilalle anna, pyhää pelkoa Jumalaan.
Sinun rauhasi loistaa Jeesus, läpi mustimman pimeyden, oman lapsesi kerran kun kannat, rauhaan rannalle kirkkauden. Anneli Räty
12
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
Saarnaaja
02.05. 09.05. 13.05 16.05.
Teemu Kakkuri Teemu Haataja Teemu Haataja Lasse Nikkarikoski Houseband Teemu Haataja Teijo Mathlin Ari Norro Tapio Kiviranta Teemu Haataja Aimo Kymäläinen Heikki Haataja Jyrki Knuutila Lasse Nikkarikoski Heikki Haataja Ari Lukkarinen Teemu Kakkuri Teemu Haataja Teemu Haataja Tapio Kiviranta Pekka Huhtinen
Teemu Kakkuri Jukka Niemelä Timo Liiri Lasse Nikkarikoski
23.05. 30.05. 06.06. 13.06. 20.06. 26.06. 27.06. 04.07. 11.07. 18.07. 25.07. 01.08. 08.08. 15.08. 22.08. 29.08.
13
Teemu Haataja Teijo Mathlin Teemu Haataja Esko Haapalainen Teemu Haataja Aimo Kymäläinen Jukka Niemelä Jyrki Knuutila Lasse Nikkarikoski Heikki Haataja Martti Laitinen Hannu Kippo Johannes Häkämies Teemu Haataja Tapio Kiviranta Martti Poukka
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@fmi.fi
Vastaava pastori: Teemu Haataja, p. 046-6586726 teemu.haataja@sley.fi Pääsuntio: Jukka Haataja p. 040-4132449, jukka.haataja@saunalahti.fi
Kappelin pastori: Teemu Haataja, teemu.haataja@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400568666, kullervo.puumala@ sley.fi
Toimittaja: Katariina Nisula sknisula@gmail.com
Kahvitusvastaava: Jaakko Ketomäki, p. 050-3000119 jaakko.ketomaki@gmail.com
Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Heidi Brucker
Pyhäkouluvastaava: Meeri Kuokkanen, p. 044-3489800 meeri.kuokkanen@espoo.opit.fi
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Sampo 800015-779195 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: OKH 664 A
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@fmi.fi (puh. 040-5529754) tai jaakko.ketomaki@gmail.com
14
Pyhän sydämen kappelin houseband
Pyhän sydämen kappelin housebandin nelivuotisen taipaleen aikana on etsitty pianon avainta, käyty taistelua induktiosilmukan kanssa sekä toimitettu poliisin huostaan murtomies Castreninkadun porraskäytävästä. Tämän kaiken lisäksi on säestetty jumalanpalveluksia ja tehty yli 80 pop/ jazz –tyylilajin sovitusta evankelisen laulukirjan Siionin kanteleen ja virsikirjan lauluista.
lusmusiikkia. Lisäksi evankelisen liikkeen piirissä oli monia lahjakkaita muusikoita, ja kappelin säestysyhtye nähtiin yhtenä keinona näiden lahjojen ottamiseen käyttöön ja jalostamiseen edelleen. Toiminta käynnistyikin vuonna 2006 ensimmäisellä housebandin säestämällä Siionin kannel -messulla, ja tästä saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana toimintaa uskallettiin jatkaa. Käytännön kokemusten myötä kokoonpanon soitinvalikoimaksi vakiintui rummut, basso, sähkökitara, piano, huilu ja laulu. Tällä kokoonpanolla musiikki on ollut vielä riittävän helppoa pidettäväksi koossa käytettävissä olevalla niukalla harjoitusajalla ja mukaan on silti saatu vielä riittävästi musiikillista variaatiota.
Taustaa Pyhän sydämen kappelin houseband on kappelin musiikillisiin tarpeisiin syntynyt yhtye, jonka jäsenet ovat vapaaehtoispohjalta työtään tekeviä musiikin ammattilaisia ja kokeneita musiikin harrastajia. Kuukausittaisena yhtyeen vakiotehtävänä on kappelin Siionin kannel- eli siikkarimessujen messumusiikin toteuttaminen. Tämän lisäksi yhtyeen jäseniä ja sovituksia on hyödynnetty mm. valtakunnallisen evankeliumijuhlan juhlakentän säestyksissä.
Sovitukset ja soittajat Yhtyesäesteisiä Siionin kannelmessuja vietetään kappelilla kerran kuukaudessa, joskin kesäkaudella pidetään taukoa. Käytännöksi on muodostunut, että sovitukset kappaleista on tehty kuhunkin messuun valmiiksi, ja yhtye kokoontuu käymään nuottimateriaalin läpi pari tuntia ennen messua. Valmiiksi tehdyt sovitukset vähentävät harjoitusajan tarvetta sikäli, että suurin osa säes-
Pyhän sydämen kappelin oman soitinyhtyeen tarve lähti alun perin siitä, että kappelin messuihin haluttiin lisää musiikillista monimuotoisuutta, ja erilaisista ihmisistä koostuva monipuolinen seurakunta tarvitsi myös monipuolista jumalanpalve15
tykseen liittyvistä asioista on ratkaistu jo etukäteen. Pikaisten laskujen mukaan jumalanpalveluksiin ja muihin soittotilaisuuksiin tehtyjä yhtyesovituksia onkin kertynyt tähän mennessä reilut kahdeksankymmentä kappaletta. Pyhän sydämen kappelin housebandissa on vuosien saatossa vieraillut monia soittajia, mutta nykyinen kokoonpano ja äänentoistohenkilöstö on tehnyt työtä yhdessä jo jonkin aikaa. Yhtye ei siis aktiivisesti rekrytoi uusia jäseniä, mutta aina silloin tällöin saattaa olla tarvetta nuotinlukutaitoisille pop/jazz –instrumenttien osaajille ja laulajille sekä miksaajille vakiohenkilöstön tuuraajina. Muita mahdollisuuksia osallistua kappelin musiikkityöhön – esimerkiksi ehtoollismusiikkiin – kannattaa kysellä kappelin työntekijöiltä.
Pyhän sydämen kappelin housebandin vakiojäsenet: Jenni-Kristiina Liiri – laulu Timo Liiri – basso Säde Erkkilä – piano Antti Eväsoja – kitara, sovitukset Leena Eväsoja - huilu Heikki Rusama – rummut
Haluamme omalta osaltamme toivottaa kaikki tervetulleiksi Siionin kannel –messuihin ja muihin kappelin messuihin! Antti Eväsoja
Äänentoistosta ovat vastanneet vuorollaan Martti Pyykönen ja Markus Kerminen.
16
Sähköposti: kappelin.houseband@gmail.com