Kappelin Kaikuja 11. vuosikerta 3/2012
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
"Jeesus armossaan järjestää niin, että tiellä Jerusalemiin me kohtaamme toisia uskovia, yksi kaste ja tie kaikilla. Jos väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa matkaseurasta uupunutta. Niin vaivat me jaamme, ilon suuren me saamme, kun me löydämme Jeesuksen ystäviä, samaan Taivaaseen pyrkiviä. Hekin kutsutut näihin ovat Karitsan häihin, ilon kyynel on silmissänsä." SK 295:3
rauhaton. Vaikka maailmalla ja lähipiirissämmekin saattaa olla tälläkin hetkellä hyvin vaikeita asioita, niin voimme olla edelleenkin rauhallisin mielin: Kaikki on hallinnassa! Ei todellakaan ihmisten hallinnassa, vaan hyvän Taivaallisen Isämme varmoissa käsissä. Herramme sallimatta ei pääse tapahtumaan ainoatakaan asiaa. Ajoittain saattaa olla vaikea uskoa tai hyväksyä Jumalan sallimusta joidenkin vaikeiden asioiden tai tapahtumien keskellä. Oikeastaan on kuitenkin erittäin terveellistäkin, että emme aina yritä löytää selitystä jokaiseen asiaan ja ongelmaan. Tärkeintä on luottaa kaikissa tilanteissamme, sekä iloissa että suruissa, Taivaan Isään ja jättää kaikki asiat Hänen hallintaansa.
Olemme saaneet elää monellakin tavalla varsin monipuolisen kesän. Säätila on vaihdellut sateen viileydestä lämpimään auringonpaisteeseen. Taivaallinen Isämme on siunannut meitä myös monilla hyvillä lahjoillaan ja olemme saaneet syksyn tultua korjata satoa marjojen, vihannesten yms muodossa. Meillä on paljon aihetta kiitosmieleen! Kaiken hyvän keskellä on korviimme kantautunut maailmalta myös ikävämpiäkin uutisia. Lähes jokaisena kesän päivänä olemme kuulleet ja nähneet uutisia Euroopan maiden talouskriisistä, maailman rauhattomuuksista, nälänhädistä jne. Mielemme on saattanut olla ajoittain ihan aiheestakin
Meidän ei tarvitse yksin kantaa elämämme kuormaa, vaan saamme jakaa asioitamme Ystävien kanssa. On suurta lahjaa kohdata matkallamme toisia kristittyjä, joilla on sama määränpää ja sama usko. Uskonystävien kanssa voi luottamuksella keskustella mieltä painavista asioista 2
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:
ja tuoda esiin myös ilonaiheet elämässämme. Toinen toistamme tukien saamme yhdessä kulkea elämämme tietä kohti Taivaallista kotia.
Tilinro: Sampo 800015-779195 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: 2020/2010/3611
Tänä aikana ihannoidaan yksityisyyttä yli kaiken. Kuitenkin Jumalan seurakunnan vahvuus löytyy sen yhteisöllisyydestä. Yhdessä toimien ja yhteisestä uskosta ammentaen saamme iloisesti viedä sanomaa Jeesuksesta eteenpäin. Jokaiselle löytyy paikka Jumalan sunnitelmassa ja tehtävä seurakunnan keskellä. Juuri Sinua kutsutaan Jumalan valtakunnan työhön ja seurakunnan kokoontumisiin rakentumaan Jumalan Sanasta ja ehtoollisen sakramentista. Tervetuloa Pyhän Sydämen kappelin Messuun sunnuntaina klo 11.00.
Keräyslupa: Poliisihallituksen 16.12.2010 myöntämän keräysluvan 2020/2010/3611 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys voi kerätä varoja 1.1.2011-31.12.2012 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
"Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä, joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." Joh.6:35 Kiitollisuuden täyttämää värikästä syksyä ja Taivaallisen Isän Siunausta! Jorma Tikkamäki päätoimittaja
3
Mukaan vain!
Kuvaaja: Pia Haataja
Oletkos joskus käynyt sinfoniakonsertissa? Entäpä ihan oopperassa? Tai baletissa? No, jos olet, onkos joskus tuntunut siinä istuessa paitsi siltä, että peppu puutuu – ja ahtaissa penkeissä myös jalat – myös siltä että tässähän ihan koko ihminen puutuu ja nuutuu... Käynyt niin kuin saksalaiselle miehelle, joka vaimonsa ja omankin oopperainnostuksensa vuoksi oli mennyt katsomaan jakuuntelemaan Richard Wagnerin keskiaikaiseen rakkaustarinaan pohjautuvan oopperan Tristan und Isolde –ensiesitystä joskus 1800-luvun lopulla, Anno Dazumal. Hän tokaisi kaverilleen oopperan jälkeen: ”Es kam mich trist an (≈ Tristan), aber ich sollte! (Isolde)” – eli jotenkin hyvin vapaasti käännettynä: ”Se aiheutti mieliharmia, mutta minun vain piti olla!” Kyseisen oopperan musiikki oli sen ajan radikaaleinta oopperamusiikkia, jonka kuunteleminen jo vaati ponnistuksia ja asennetta, saati sen ymmärtäminen eikä juonikaan niitä kaikkein yksinkertaisimpia, rakkaustarina vaikka onkin.
Kerran joku tuttava valitteli, ettei millään jaksa aina keskittyä sinfoniakonsertissa tai jotain laajamuotoista kuoro- tai orkesteriteosta kuunnellessaan koko aikaa musiikkiin, vaan ajatukset vaeltelevat siellä täällä. Taisin sanoa siihen etteihän se ole edes mahdollista! Jos joku kolmiosainen sinfonia kestää n. 20-30 minuuttia, on epäinhimillistä odottaa tai olettaa, että kovin moni muu kuin itse kapellimestari tai joku pienoispartituurin (sinfonian orkesterinuotinnos n. A5 -kokoisena vihkona) kanssa konserttiin opiskelumielessä tullut kapellimestarioppilas, sävellysopiskelija tai musiikin harrastaja voisi koko aikaa, herpaantumatta seurata, mitä musiikissa tapahtuu, kuinka sävellys etenee, miten säveltäjä on pää- ja sivuteemaa käsitellyt ja muokannut teokseensa. Samoin oopperassa: joku Rossinin ’Figaron häät’ on jo juoneltaan niin mutkikas ja musiikiltaan runsas melodioista, teemoista ja rakenteista, että laulajatkin usein hallitsevat siitä lähinnä juuri esittämänsä roolin, innokkaan kuulijan taas ihastellessa niitä aarioita, 4
joita korvaan tarttuu. Näin klassinen sinfoniamusiikki ja laajamuotoiset, pitkäkestoiset teokset toimivatkin. Ne ovat ”sävelkylpyjä” johdattaen tajuntamme ensin siihen musiikin virtaan, joka maapallomme kaasukehässä etenevien ääniaaltojen myötä korviimme konsertissa kantautuu. Tajuntamme ikään kuin mukautuu siihen, olemuksemme rentoutuu, ja monet ajatukset, usein ihan arkiset, alkavat liikkua herkistyneissä aivoissamme. Silloin tällöin havahdumme musiikissa soiviin teemoihin ja säveltäjän siihen sijoittamiin sinfonioiden soolo-osiin, kantaviin teemoihin ym., kuoroteoksissa ja oopperoissa koraaleihin tai aarioihin. Loppujen lopuksi saatamme huomaamattammekin pitää kuulemastamme konsertista ja todeta sen virkistäneen sieluamme ja henkeämme, vaikka olisimme olleet huomaamattamme suurimman osan ajasta aivan ”muissa maailmoissa”. Se itse asiassa oli aisanlaita ja oli tarkoituskin. Musiikki johdatti meidät hetkeksi parempaan maailmaan, pienelle ja turvalliselle aikamatkalle toisen ulottuvuuteen, virkistäen meitä kylvyn lailla.
alkaa tuntua pitkäveteiseltä, tuntuu, että Jumalakin on kovin kaukana ja etäinen – hiljainen! Eräs kristitty runoilija avasi tällaisen tilanteen hiukan ymmärrettävämmäksi: ”Hän on hiljaa, sillä hän rakastaa sinua.” Kun tätä miettii rukoillen ja Jumalan sanaa lukien, sekä toisten kristittyjen kanssa vaikkapa ihan arkisiakin keskustellen, siitä voi avautua entistä vahvempi usko, rohkeus ja luottamus Herran Tiehen. Vaietessaan Jumala opettaa meitä kulkemaan yksin, itsenäisesti, luottaen armahdukseen. Näin tekee hän meistä työtovereitaan, jotka eivät kysele turhia, vaan vievät evankeliumia ja Kristuksen tuntemista eteenpäin jo olemuksellaan, Vapahtajamme sanoin: ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä.” Ja vielä minä neuvon sinulle tien, verrattoman tien: tule kuoroon, tule laulamaan kanssamme! Opiskelijoiden gospel-kuoro Elävät Kivet ottaa juuri nyt uusia laulajia. Samoin Helsingin Evankelinen kuoro, joka viettää ensi vuonna 130v. –juhlavuottaan. Se on yksi Suomen vanhimmista ja perinteikkäimmistä keskeytyksettä toimineista kuoroista. HEK:n suunnitelmissa on kappelin messujen ohella esiintymismatkoja kotimaahan, kiertue itäiseen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mm. Ottawaan, Montrealiin, Bostoniin ja New Yorkiin. Nyt on aika tulla mukaan, alamme harjoitella juhlavuoden ohjelmistoa. Johan alkaa tapahtua... - Taivaan Isän siunausta alkavaan syksyyn!
”Mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään!” laulaa Tuomari Nurmio. Ehkä sinustakin joskus tuntuu, että voit allekirjoittaa nuo sanat – olet sitten mies tai nainen. On vähän kuin sinfoniakonsertissa, passioesityksessä tai klassisen musiikin messussa. Pitkät tovit kuluvat ja tuntuu, ettei mitään tapahdu, elämä on liiankin tasaista ja
Kullervo – kanttori 5
Kaikuja kansalta
ten ja seuraa minua”. Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas mies. Nähdessään sen Jeesus sanoi: ”kuinka vaikeaa onkaan niiden jotka paljon omistavat päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulan silmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” Kuka sitten voi pelastua? kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: ” Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista” Luuk.18:22-27
Istumme siskoni ja hänen tyttäriensä kanssa kahvilla ja limsalla kotonani. ”Vanhempi tyttäristä, Sara, haluaisi ottaa lisää limsaa, mutta tyttöjen äiti kieltää todeten, että pian syödään ja sen jälkeen saisi lisää. Sara ei anna periksi, joten Roosa ottaa siskonsa mukin ja juo loput varmistaen, että muki on tyhjä.” Siskoni kanssa seurataan tilannetta vähän huolestuneina, syttyykö tyttöille kina? Roosa kuitenkin kaataa omasta jäljelle jääneestä limsastaan Saran mukiin, antaen sen takaisin siskolleen.
Tuota kohtaa lukiessani mietin, kuinka vaikeaa on hyväosaisen antaa paljostaan, kun heikompiosaisen siitä vähemmästä. Mistähän tämä mahtaa johtua? Mietin sellaista vaihtoehtoa syyksi, että henkilö joka ei ole yhtä hyvätuloinen, pystyy helpommin asennoitumaan toisen ihmisen asemaan. Aikuisena tulee hyvin usein ylentäneeksi ja arvostaneeksi itsensä liian korkealle tai tärkeäksi. Työssäni saan usein huomata, kuinka saan olla omasta olotilastani hyvin onnellinen. Hyväosaisena on monesti liian vaikeaa antaa omastaan. Tähän sopiikin hyvin Luukkaan evankeliumista kohta, jossa opetuslapset keskustelivat ja heille syntyi kiistaa kuka olisi heistä suurin.
Hyvin usein elämää miettiessä tulee mieleeni, kuinka meidän pitäisi ottaa monessa asiassa oppia lapsilta. Opettihan Jeesuskin toisen ihminen huomioimista ja ihan peruskäskyssä Hän kehotti ihmistä rakastamaan lähimmäistään kuten itseään. Aivan kuten Roosa teki ja otti isonsiskonsa huomioon antaen omastaan hänelle. Tämä on usein ihmisille kuitenkin vaikeaa. Niinhän Jeesuskin, Luukkaan evankeliumin mukaan, puhui siitä, kuinka rikkaan on vaikeampi päästä taivasten valtakuntaan kuin kamelin mennä neulansilmästä. "Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki mitä sinulla on ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sit6
Toivoisin kuitenkin meidän muistavan, että teoillamme emme Taivaaseen pääse, vaan Jumalan armosta. Tähän loppuun haluan liittää itselleni tärkeän Siionin kanteleen laulun säkeen:
"Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri." Luukas 9:46-48
"Armo yli kaikkien valtava on synti kun poissa on aivan. Sinullekin Jeesus jo toi sovinnon kärsien kuoleman vaivan. Suuri synti on, vaan armo suurempi, Jeesus maailman kun osti kalliisti. Isä oman poikansa uhriksi soi maailman syntien tähden." SK 215:1 Mervi Kangas
7
Messun ehtoollisosa
Kuvaaja: Pia Haataja
Messua käsittelevän sarjan ensimmäisessä artikkelissa perehdyimme jumalanpalveluselämän peruskäsitteisiin ja symboliikkaan, toisessa messun johdantoon ja kolmannessa messun sana-osaan. Tässä artikkelissa tarkastelemme messun ehtoollisosaa.
Käsien levittäminen symboloi siunauksen toivottamista. Seurakunta vastaa rukoilemalla liturgille Jumalan läsnäolon siunausta. Tämän jälkeen pappi kehottaa jokaista messuvierasta ylentämään sydämensä kohti Jumalaa Ehtoolliseen valmistautuen. Samalla hän voi kohottaa kätensä rukousasentoon. Seurakunta vastaa ylentävänsä sydämensä iloiten kohti taivaallisia. Vuorolaulu päättyy kiitokseen Jumalan hyvyydestä ja pyhistä lahjoista, Kristuksen ruumiista ja verestä, jotka Herra seurakunnalleen pian jakaa. Sen aikana pappi voi kohottaa kätensä ylistykseen. Seurakunta vahvistaa kiitoksen olevan ainoa oikea tapa vastata Jumalan sanomattomaan hyvyyteen.
Messun ehtoollisosa ulottuu uhrivirrestä (offertorium) ehtoollisen vieton jälkeiseen kiitosrukoukseen. Virsi muistuttaa seurakuntaa Kristuksen ainutkertaisesta uhrista. Sen teemoiksi sopivat Kristuksen kärsimyksen muistelu ja sen motivoima lähimmäisenrakkaus ja lähetystyö. Uhrivirren aikana liturgi valmistaa ehtoollispöydän ja avustajat keräävät suntion johdolla kolehdin. Kolehti on seurakunnan kiitosuhri, ja se on hyvä siunata ennen virren päättymistä.
Vuorolaulun jälkeen messu jatkuu ylistys- ja kiitosrukouksella eli prefaatiolla. Siinä liturgi kiittää koko seurakunnan puolesta yhdessä kaikkien pyhien ja enkelien kanssa Jumalaa Hänen armostaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukouksen alku on aina sama, loppu vaihtelee kirkkovuoden mukaan. Prefaation ydin on kiitos
Uhrivirren jälkeen seuraa ehtoollisvuorolaulu, joka aloittaa ehtoollisrukouksen (eukaristinen rukous). Vuorolaulun aluksi liturgi kätkee seurakunnan Herran läsnäoloon. 8
Jumalan armosta. Kirkkovuoden mukaiset päätökset peilaavat jotakin erityistä näkökulmaa evankeliumin salaisuuteen. Olisi hyvä, jos pappi rukoilisi prefaation kätensä rukoukseen kohottaen.
ajaksi liturgi on traditionaalisesti kohottanut kätensä rukoukseen. Ylistyksen jälkeen liturgi lausuu tai laulaa asetussanat. Ehtoollisen asetussanat on kirjoitettu Matt. 26:26-28, Mark. 14:22-24, 1.Kor. 11:23-25 ja Luuk. 22:15-20 pohjalta. Koska asetussanat ovat Herramme uutta luovia sanoja, Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo ehtoollisaineissa (reaalipreesenssi) toteutuu, kun Jumalan Sanan mukaisesti kutsuttu ja virkaan vihitty liturgi lukee tai laulaa ne oikeassa tarkoituksessa ehtoollisaineiden yli. Asetussanojen aikana hän tekee ristinmerkin leipien ja viinin ylle osoitukseksi siitä, että ne erotetaan ja siunataan Herran Pyhäksi Ehtoolliseksi.
Prefaation jälkeen koko seurakunta yhtyy pyhä-hymniin eli sanctukseen. Sen sanat tulevat Jes. 6:1-3 ja Mark. 11:9-10. Hymnissä läsnä oleva Jumalan perheväki laulaa kiitosta Kolmiyhteiselle Jumalalle perille päässeiden pyhien ja enkelien kanssa. Sanctucksen aikana pappi on traditionaalisesti liittänyt kätensä yhteen kämmenet vastakkain. Asento symboloi rukouksen liekkiä. Pyhä-hymnin päätyttyä liturgi johtaa seurakunnan eukaristisen rukouksen ydinosaan eli rukoukseen, jonka aikana ehtoollisaineet siunataan. Rukouksen perusrakenne on seuraava: pyhä-hymnin jälkeinen muistaminen ja kiitos (postsanctus), asetussanat (konsekraatio), muistaminen (anamneesi), Pyhän Hengen avuksi huutaminen (epikleesi) ja päätösylistys (doksologia). Kaikki eukaristiset rukoukset eivät seuraa tarkasti perusrakenteen järjestystä mutta sisältävät lähtökohtaisesti samat elementit.
Ehtoollisaineiden siunaamisen tapahduttua liturgi voi kohottaa (elevaatio) Kristuksen ruumiin ja veren kaikkien nähtäviksi, jotta seurakunta voisi palvoa (adoraatio) Sakramentissa läsnä olevaa Vapahtajaansa. Sen jälkeen liturgi voi polvistua (genuflektio) Kuninkaansa eteen osoittamaan kunnioitustaan. Konsekraation jälkeen liturgi jatkaa muistelemalla Jumalan suuria pelastustekoja. Hän voi jälleen liittää kätensä yhteen kämmenet vastakkain. Muisteltuaan ja kiitettyään hän rukoilee Jumalaa lähettämään Pyhän Henkensä seurakunnan ylle, jotta jokainen messuvieras ottaisi uskossa vastaan Kristuksen tosi ruumiin ja veren pelastuksekseen. Tämän rukouksen ajaksi hän voi
Rukouksen aluksi kiitetään Jumalaa Hänen armotöitään muistellen. Hänen suuret tekonsa huipentuvat ihmiseksitulon eli inkarnaation ihmeeseen; Jumalan Poika tuli Kristuksessa keskellemme kärsimään ja kuolemaan puolestamme! Tämän jakson 9
kohottaa kätensä hartaan pyynnön symboliksi.
Tästä messu jatkuu Jumalan Karitsahymnillä (Agnus Dei). Hymnissä seurakunta tervehtii siunatussa leivässä ja viinissä ruumiinsa ja verensä heille antavaa Vapahtajaansa rukoillen rauhaa ja siunausta kaikille. Kristus on kantanut syntimme, Hänessä on armo, rauha ja siunaus. Ehtoollisleipä on traditionaalisesti murrettu Jumalan Karitsa – hymnin yhteydessä. Leivän murtaminen (fractio panis) muistuttaa seurakuntaa siitä, että Kristuksessa, jonka ruumiin saamme leivässä vastaanottaa, me olemme yksi ruumis, Kirkko. Symboliikka perustuu apostoli Paavali sanoihin 1. Kor. 10: 17. Toiseksi ele muistuttaa meitä siitä, että Jeesus mursi leivän asettaessaan Ehtoollisen. Murtamisen jälkeen liturgi voi kohottaa leivän alleviivatakseen, että se todella on Kristuksen ruumis. Sen jälkeen liturgi avustajineen voi siirtyä taka-alalle, jotta seurakunta voisi laulaa hymnin siunattuja ehtoollisaineita katsellen ja kunnioittaen.
Eukaristisen rukouksen päättää rakenteeltaan kolminainen (trinitaarinen) ylistys, jossa ylistetään Pyhää Kolminaisuutta. Päätösdoksologia voidaan laulaa. Se aikana olisi hyvä kohottaa Kristuksen ruumis ja veri kaikkien nähtäväksi. Ele havainnollistaa sitä tosiasiaa, että Kristus on nyt läsnä leivässä ja viinissä ja antaa itsensä kansalleen. Seurakunta päättää ehtoollisrukoukseen kolminkertaiseen aameneen. Sillä julistetaan uskoa Jumalan Sanan totuuksiin. Eukaristista rukousta seuraa Isä meidän - rukous (Pater noster). Isä meidän - rukouksella on kristikunnassa aivan erityinen asema, koska se on Kristuksen opettama. Rukouksen perusrunko löytyy Matt. 6:9-13. Siinä pyydetään sekä taivaallisia (anteeksiantamusta ja Jumalan valtakuntaa) että aineellisia (jokapäiväisiä tarpeita, varjelusta ja johdatusta). Messussa se rukoillaan konsekraation jo tapahduttua ehtoollisaineissa läsnä olevaa Kristusta palvoen. Isä meidän - rukouksen ajaksi liturgi voi kohottaa kätensä.
Messu huipentuu ehtoollisenviettoon eli kommuunioon (communio). Alttarin Sakramentti on armonväline; seurakunta ottaa vastaan Kristuksen todellisen ruumiin ja veren syntiensä anteeksiantamiseksi. Alttarille polvistuneet ovat tunnustautuneet samaan uskoon ja tulevat Herran pöytään opillisessa yksimielisyydessä. Puolikaiteen muotoinen alttari muistuttaa siitä, että taisteleva seurakunta (ecclesia militans) on salatulla tavalla yhteydessä taivaassa riemuitsevaan seurakuntaan (ecclesia triumphans). Seurakuntalaiset voivat siunata itsensä ristinmerkillä Ehtoolliselle
Isä meidän – rukousta seuraa Herran rauha (pax Dei), jossa läsnä oleva Hyvä Paimen toivottaa rauhaa seurakunnalleen alipaimenensa kautta. Liturgi voi nostaa kätensä siunaukseen. Vastauksena rauhan toivotukseen kirkkokansa kätkee pastorinsa Jumalan siunaavaan rauhaan.
10
tulleessaan ja sieltä lähtiessään. Ehtoollisaineet tulisi pyrkiä käyttämään loppuun ehtoollispöydässä, jottei Kristuksen ruumista ja verta kohdeltaisi epäkunnioittavasti. Mikäli siunatut ehtoollisaineet loppuvat kesken, lisätyt aineet on siunattava uudestaan (jälkikonsekraatio), sillä Sakramentti syntyy, kun Sana yhtyy aineeseen. Ehtoollisen päätössanoissa liturgi vakuuttaa seurakunnan saaneen vastaanottaa Vapahtajansa ruumiin ja veren.
vaikkakaan ei ainoa - vaihtoehto on veisata ehtoollisvirsiä. Messun ehtoollisosa päättyy kiitosrukoukseen. Siinä seurakunta kiittää Ehtoollisen lahjasta ja pyytää Jumalaa kantamaan Kirkkoaan rakkaudessaan. Kiitosrukouksia on useita. Kirkkovuoden suuria juhlia varten on erityiset rukouksensa. Kiitosrukouksen ajaksi liturgi voi kohottaa kätensä rukoukseen. Kiitosrukous päättyy yhteiseen kaksinkertaiseen aameneen. Sillä seurakunta julistaa ottaneensa Jumalan lahjat uskoen ja kiittäen vastaan. Artikkelisarjan viimeisessä osassa tarkastelemme messun päätösosaa.
Seurakunta voi veisata Ehtoollisen aikana virren/virsiä. Luontevin -
Teemu Haataja Kappelin pastori
11
Aluejohtajan kaikuja Jeesuksen seurassa Taivaan kotiin
Jeesus käyttää erilaisia kuvia ilmaistakseen kuka hän on. Hän on elämän leipä ja maailman valkeus. Hän on paimen ja hän on tie. Jeesus on ovi Taivaan kotiin. Johanneksen evankeliumin luvussa 15 Jeesus sanoo, että hän on totinen viinipuu. (Joh 15:1) Jeesus on viinipuu ja me olemme oksat. Heille, joilla on yhteys Jeesukseen, hän sanoo: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (j.4) Jos oksa pysyy viinipuussa, se tuottaa hedelmää - vapaudessa.
Jeesuksen omin silmin, näkemällä ja käsin koskettamalla - kuulemalla. Mekin voimme kohdata Jumalan kaikilla aisteillamme niin kuin kohdataan toinen ihminen. Meilläkin on yhteys Jumalaan käsinkosketeltavalla tavalla, sillä Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen keskellemme on Herran sana. Missä on Herran sana, evankeliumi, siellä hän itse on elävänä läsnä (Matt 18:20). Yhteys Jeesukseen saa aikaan myös yhteyden uskovien välillä.
Jeesus on elämän lähde, johon meidän on välttämätöntä olla yhteydessä. Oksa ei voi elää ilman yhteyttä puuhun. Yhteyden katkeamisesta seuraa kuolema.”Kristittynä oleminen ei ole sitä, että meillä on tiettyjä mielipiteitä ja että me noudatamme tiettyjä moraalisia sääntöjä.” Kristittynä eläminen on elämistä yhteydessä ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, toteaa Bo Gierz.
Jumala on antanut sanansa luodakseen yhteyden ihmiseen, joka ei luonnostaan tunne Luojaansa. Puhumme sekä näkyvästä ja näkymättömästä sanasta. "Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä” (Tunnustuskirjat) Sanaa välikappaleenaan käyttävä Jumalan armo kohtaa ihmisen ulkopuolelta tulevana. Sana ei siis nouse ihmisen omasta sisimmästä. Se ei ole ns. sisäistä sanaa. Jeesuksessa pysyminen on pysymistä hänen kirjoitetussa sanassaan (Joh. 15:7).
Pyhää Jumalaa ei kukaan ole milloinkaan nähnyt. Kukaan ihminen ei kestäisi hänen kirkkauttaan. Jeesuksessa hän tuli ihmiseksi, veljeksemme. Tulemme Jumalan lapsiksi, kun yhteys Jeesukseen syntyy, ja pysymme kristittyinä niin kauan kuin yhteys on olemassa. Apostolit kohtasivat
Jumalan todellinen armo tulee lahjaksemme aistiemme välityksellä. Silmillämme luemme Jumalan Sanaa ja 12
korvillamme kuulemme sitä. Tunto-, haju- ja makuaisteillamme otamme vastaan sekä kasteen että ehtoollisen lahjan. Näiden käsin kosketeltavien välineiden kautta Jumala haluaa välittää ihmisille pelastavan armonsa. Kaiken saa aikaan Jumala, joka on rakkaus. Jeesus oli siis apostoleille näkyvä Sana, niin kuin ovat kaste ja ehtoollinen nyt meille (lat. verbum visibile).
ja kuva puhuu opetuslapseudesta, Jeesuksen ja uskovan suhteesta. Perustana Jeesuksen ja uskovan välisessä yhteydessä ei ole uskovan ja Jeesuksen välinen rakkaus, vaan se yhteys ja rakkaus mikä Jeesuksella on Isään. Jeesus on noudattanut Isän käskyjä. Hän on täyttänyt lainkin puolestamme – se juuri on ollut Isän rakkaudessa pysymistä, sanoo Jeesus.
100-luvun alkupuolelta olevassa ehtoollisrukouksessa Jeesuksesta sanotaan, että hän itse on pyhä Daavidin viinipuu. Jeesus itse on läsnä ehtoollisessaan. Kuva viinipuusta ja oksista puhuu siis opetuslapsista
Kuvaaja: Anssi Niemelä
Jeesus kykeni täyttämään lain, sillä hänellä on hyvä sydän. Kun synnitön Jeesus kantoi lainrikkojan osan, koko maailman pahuus luettiin Jeesuksen syyksi. Jeesus on täyttänyt kaiken
13
ja tällä perustalla – täytetyn työn varassa – kristitty saa levätä.
jo maan päällä. Ilo on täydellistä iankaikkisessa elämässä, Jumalan kodissa. Sinne kristitty on jo matkalla. Matkalla kotiin, jonne Jeesus on hänet lunastanut isiltä peritystä turhasta vaelluksesta – ei kullalla eikä hopealla, vaan kalliilla verellään, kuin tahrattoman ja virheettömän Karitsan.
Älä luovu siitä, mitä olet Jeesuksessa jo saanut - Jeesus on sinun! Niin on Jumala hyväksi nähnyt! Pelastus on armoa ja lahjaa - armolahja Jumalalta sinulle. Jumala on tahtonut omistaa sen sinulle armonvälineissään kerran kasteessa, nyt sanassaan ja ehtoollisessaan.
Kristuksen Kirkon tehtävänä on pitää tarjolla elämän sanaa, niin että sana saa tehdä sen, mitä varten Jumala sen lähetti. Evankeliumin sana, joka tuo meille elämän, on tarkoitettu jokaiselle. Kaikilla on oikeus kuulla, että Jeesus on jo ottanut pois maailman synnin. Hänessä on tulevaisuus ja toivo. Jokainen Jeesuksen oma on mukana Jumalan valtakunnan työssä joko lähtijänä tai lähettäjänä. Joko työn tekijänä tai työn tukijana. Esirukous on valtava lahja Jumalalta! Hyvä on päivittäin rukoilla sitä, että Jumalan sana saisi menestyä sydämissämme. Jospa kävisi, kuin kävi Jerusalemissa aikoinaan: ”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi…” (Ap.t.6:7 KR 38).
Jeesus sanoo, että suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta - mutta millaisten ystävien?! Annetaan Paavalin vastata: ”Hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room 5:7-8) Kun syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi ja omatunto vapautuu, tapahtuu suurin ihme, mitä kenellekään ihmiselle voi tapahtua. Luther toteaa, että siellä missä on syntien anteeksiantamus, siellä on taivasta
Siunausta alkavaan syksyysi! Jukka Niemelä
14
Matkaajan rukous
Kuvaaja: Saara Räty
Jeesus, ole matkallani öin ja päivin turvanani väsymys kun vallan saa mainen taival uuvuttaa.
Monet, jopa sadat haavat siellä hoidon parhaan saavat arpia ei milloinkaan enää auki revitä
Milloin surunviitta peittää mustaan yöhön kietoo, heittää estä mielen masennus epätoivoon taipumus.
Ilo suurempi on vielä nähda Vapahtaja siellä käydä istuimensa juureen kiittävien joukkoon suureen
Kiusaaja kun tahtoo kostaa synnit monet esiin nostaa, näytä silloin aamunkoitto pääsiäisen riemuvoitto.
Kiitos, kunnia ja valta kaikuu silloin kaikkialta. Vuolaana soi virren pauhu suun ja silmät täyttää nauru.
Anna matkan vaivat kestää, ettei mikään voisi estää taivaan kotiin saapua pyhäin seuraan astua.
Anneli Räty
15
Perheuutiset Kastetut 13.5.2012 Simeon Kalevi Nummi 25.8.2012 Hannes Viljami Haataja 25.8.2012 Juhani Aaro Aleksi Veikkola Jeesus sanoo: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10: 14.)
Ilmoitathan syntyneet, vihityt ja Taivaan kotiin muuttaneet tätä palstaa varten osoitteeseen: jorma.tikkamaki@gmail.com
16
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
Saarnaaja
23.09. 30.09. 07.10. 14.10.
Tapio Kiviranta A. Survo, T. Haataja Pekka Huhtinen Teemu Haataja Houseband Teemu Haataja Pekka Huhtinen Pyhäinpäivä Teemu Haataja Teemu Haataja Houseband Teemu Haataja Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta 1. adventti Teemu Haataja Ari Norro Tapio Kiviranta Houseband Teemu Haataja Joulupäivä Lauri Thurén Tapaninpäivä Teemu Haataja Ari Norro
Hannu Kippo Arvo Survo Pekka Huhtinen Teemu Haataja
21.10. 28.10. 03.11. 04.11. 11.11. 18.11. 25.11. 02.12. 09.12. 16.12. 23.12. 25.12. 26.12. 30.12.
17
Jukka Niemelä Teemu Kakkuri Martti Laitinen Ari Norro Teemu Haataja Paavo Heikkinen Taamu Kakkuri Lasse Nikkarikoski Teemu Haataja Pasi Hujanen Lauri Thurén Lauri Thurén Teemu Haataja Jukka Niemelä
Joka hetkessä kauneutta
Ja joka hetkessä kauneutta Emme ole automaatteja virhelyöntejä ruudulla Elämällämme on tarkoitus Jokaisen tarina on arvokas Emme ole tyhjänpantteja Tuhkaa korulippaassa”
Jumala on usein puhutellut minua musiikin kautta. Viime aikoina erityisesti musiikki, jota usein kutsutaan maalliseksi musiikiksi, on puhutellut minua. Musiikki on historian aikana usein ollut kiistanaihe kristittyjen keskuudessa. Minulle se kuitenkin on usein ollut tapa kohdata Jumala paikoissa, joissa hän ei ole mitenkään esillä.
Samuli Putrolla on lahja kirjoittaa kappaleita. Hän sai tänä vuonna Juha Vainio –palkinnon, joka jaetaan vuosittain merkittävälle suomalaiselle sanoittajille. Tuhkaa korulippaassa kuvaa upeasti luodun ihmisen arvoa. Maan päällä ei kulje kahta samanlaista ihmistä, eikä ainoatakaan, jonka elämällä ei olisi merkitystä. Kaikki on luojan hyvää ja tarkkaa suunnitelmaa. Yksikään ihminen, yksilö, ei ole vahinko.
Viimeisin tällainen hetki oli perjantaina 31.8. Tampereella Klubilla, jossa olin kuuntelemassa Samuli Putron keikkaa. En tiedä Putron ja Jumalan välisestä suhteesta, enkä halua ottaa siihen kantaa – se ei ole minun asiani. Putron kappaleiden sanoitukset ovat kuitenkin puhutelleet minua monesti nimenomaan hengellisesti, niin levyltä kuunnellessa kuin kyseisellä keikallakin. Klubilla Samuli Putro lauloi ensimmäisellä sooloalbumillaan olevan kappaleen Tuhkaa korulippaassa. ”Aamulla näen muuttolintuja Muodostelmassa taivaalla Liikutuin ja niitä tervehdin Nähdään keväällä tai myöhemmin Seisoin siinä hetken katveessa Miettien ihmiselon haurautta Enkä voinut kyseenalaistaa Jonkinsorttista jumalaa Elämällämme on tarkoitus
18
”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Psalmi 139: 13-16
Jumala näyttää minulle usein luonnossa kädenjälkensä. Kappaleet, kuten Tuhkaa korulippaassa, ovat kuitenkin minulle usein yhtä merkittävä osoitus Jumalan puheesta ihmiselle, kuin oma kokemukseni siitä.
”Jonkinsorttista jumalaa” voi toki tarkoittaa mitä tahansa, eikä kauneus ole sidottu vain kristinuskoon. En silti voi olla ajattelematta Jumalaa ja hänen luomistyötään kappaletta kuunnellessani. Kävin rippikoulun kuusi vuotta sitten. Sieltä yksi parhaiten mieleen jäänyt asia on se, kuinka Jumala ilmoittaa itsensä luonnossa. Rippikouluvihossa lukee siihen liittyen psalmi 19.
Lauluntekijä, joka ei tiettävästi ole uskossa, laulaa siitä, kuinka luonto vakuuttaa jonkinlaisen jumalan olemassaolosta. Minulle tämä todistaa vain sitä, että Jumala kutsuu meitä todella voimakkaasti. Hän kutsuu luomansa luonnon kautta, ja hän kutsuu musiikin kautta – välillä myös musiikin, joka ei ole määritelmiemme mukaan hengellistä musiikkia.
”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.”
Teksti ja kuva Saara Räty
19
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Vastaava pastori: Teemu Haataja, p. 046-6586726 teemu.haataja@sley.fi
Kappelin pastori: Teemu Haataja, teemu.haataja@sley.fi
Pääsuntio: Jukka Haataja p. 040-4132449, jukka.haataja@saunalahti.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi
Toimittaja: Saara Räty
Kahvitusvastaava: Mira Pirttimaa, p. 0440-255 557 mira_pirttimaa@hotmail.com
Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja
Pyhäkouluvastaava: Marjut Veikkola, p. 050-5740303 marjut.veikkola@saunalahti.fi
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai sinikka.ahvenainen@sley.fi.
Raamattukerhovastaava: Soile Norro, soile.norro@mantsala.fi
20