Kappelin Kaikuja 12. vuosikerta 3/2013
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” Matt.24:42
menneeseen kesään. Suomalaiseen suveen kuuluvat vuosittain erilaiset hengelliset kesäjuhlat. Itsekin olen saanut osallistua Evankeliumijuhlien lisäksi muutamille muillekin hengellisille juhlille. Näiltä juhlilta olemme saaneet hyviä hengellisiä eväitä syksyn pimeneviä hetkiä varten.
Kesä on kallistumassa vähitellen kohti syksyä, tahdoimmepa me sitä tai sitten emme. Itse olen vahvasti kesäihminen eli minua ei haittaisi ollenkaan, vaikka olisi ikikesä. Taivaallinen Isä on kuitenkin luonut erilaiset vuodenajat, joten Hänen hyvä tarkoituksensa tapahtuu myös niiden kautta. Syksyn pimenevät illat ja luonnon hiipuminen väriloiston kautta kohti talvea muistuttaa meitä myös kaiken katoavaisuudesta ja siitä, että Jeesukseen uskovan tulisi olla koko ajan hengellisesti hereillä. Meitä kehoitetaan valvomaan hengellistä tilaamme ja jos huomaamme vähitellen loitonneemme Jumalan Sanan opetuksista, niin meidän tulisi kiireesti ojentautua takaisin kohti Raamatun opetuksia. Jumalan Sanan lukeminen ja kuunteleminen, sekä Herran Pyhällä Ehtoollisella käynti vahvistavat meidän luontaisesti heikkoa uskoamme. Samoin myös rukous on parhaimmillaan kuin raikkaan ja puhtaan ilman hengittämistä. Vaikka syksy tekee tuloaan, niin haluan vielä pysähtyä muutamalla ajatuksella
2
Eräässä juhlassa kuulemani puhe pysäytti itseni aivan erityisellä tavalla. Vanha saarnaaja kertoi, kuinka nykyään uskovat sortuvat kauhistelemaan yhä enenevää luopumista Jumalan Sanasta, eivätkä luota siihen, että Jumala on edelleenkin Kaikkivaltias Herra. Tämän saarnaajan mielestä meidän tulisi katsoa enemmän Kristukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa, kuin tuhlata voimavarojamme turhanpäiväiseen voivotteluun. On totta, että kehitys yhteiskunnassamme ja kirkossammekin on menossa monellakin tavalla huolestuttavaan suuntaan. Emme kuitenkaan saa lannistua ja jäädä epätoivoisena piehtaroimaan tällaisten asioiden kanssa. Mitä enemmän näemme ikävää kehityskulkua, niin sitä enemmän pitäkäämme Jumalan Sanaa esillä. Meidät on lähetetty todistajiksi maailman keskelle ja jokaiselle Jeesukseen uskovalle on annettu oma tyyliinsä todistaa Kristuksesta. Olen
jokaiselle askeleellesi! Matias Salmi on aloittanut uutena pääsuntiona. Hän on aiemminkin toiminut suntion sijaisena, joten työsarka on Matiakselle jo ennestään tuttua. Lämpimästi tervetuloa ja Taivaan Isän Siunausta!
kuullut uskoontulleiden todistavan siitä, kuinka he ovat tulleet Kristuksen rakkauden kiinniottamiksi. Hyvin monet ovat kertoneet, että heidät on rakastettu Kristukselle. Nämä ihmiset ovat pyrkineet kaikella tavalla eroon uskonasioista ja uskovaisista, mutta uskovien aito välittäminen on jäänyt vaivaamaan näitä ihmisiä. Kristuksen rakkauden koukku on jäänyt paidan hihaan kiinni. Tämä välittäminen ei ole ollut ihmismäistä, laskelmoivaa välittämistä, vaan Kristuksesta säteilevää rakkautta. Kristuksesta välitetty rakkaus ei ole jättänyt näitä ”kiinnijääneitä” rauhaan, vaan on ajanut lopulta parannukseen ja omistavaan uskoon. Vaikka on kuinka yrittänyt paeta uskonasioita, niin aina ne ovat tulleet tavalla tai toisella vastaan. Jumalan Pyhä Henki ei ole jättänyt etsivää ihmistä rauhaan, vaan Hän on kolkutellut tasaiseen tahtiin sydämen ovea. Kristuksen rakkautta säteilevät uskovat ovat saaneet toimia Jumalan välikappaleina johdattaakseen nämä ihmiset Taivastielle, uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tällaisia uskonihmeitä tapahtuu yhä edelleenkin. Tämä rohkaiskoon katsomaan meitä yhä selvemmin yksin Kristukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa.
Tervetuloa työyhteyteen, Aleksi! Kappelin Kaikujen historian ensimmäisessä lehdessä oli vuonna 2002 henkilöhaastattelu Aleksi Kuokkasesta. Nytpä voikin siis sanoa, että jonkinlainen ympyrä on sulkeutumassa Aleksin aloittaessa Kappelin teologina, Teemun vuorotteluvapaan sijaisena. Lehtihaastattelussa Aleksi kertoo apusuntion tehtävistään, joita hän oli tuolloin hoitanut jo kolmen vuoden ajan. Aleksin asenne on tuossakin haastattelussa nöyrä ja tuota tehtävää syvästi arvostava. Haastattelu päättyy lauseeseen: ”Erityisesti Aleksi korostaa messussa vietetyn ehtoollisen merkitystä, sillä ehtoollisessa kohtaamme itse Kristuksen; Hänet, joka on ihmiselle kaikki mitä tämä tarvitsee niin elämässä kuin kuolemassakin. Kyse on tosiaankin pyhästä hetkestä, palasta Taivasta maan päällä – se ei ole pelkkä korulause, muistuttaa Aleksi.” Olkoon aikasi Kappelin teologina kaikella tavalla siunattu!
Lämmin kiitos, Jukka! Tervetuloa Matias!
”Aamun tullen työhön kulje Herran puoleen kääntyen. Rukouksiin työsi sulje, pyydä voimaa Jeesuksen. Innokkaasti korjaa viljaa ennen päivänlaskua.” SK 389:2
Olemme saaneet iloita monen vuoden ajan Haatajan Jukan uskollisesta ja luotettavasta työpanoksesta suntiotehtävän hoitamisessa. Nyt on Jukka siirtynyt uusien haasteiden pariin. Lämmin kiitos upeasta ja uskollisesta työpanoksestasi Pyhän Sydämen kappelin Messuyhteisössä. Taivaan Isän siunausta ja johdatusta
Intoa ja siunausta syksyysi! Jorma Tikkamäki Päätoimittaja 3
Pitkiä taipaleita
Kuvaaja: Pia Haataja
Elokuun alussa tulin olleeksi Sleyn palveluksessa 30 vuotta. Pekka Kiviranta kehotti keväällä 1983 kanttoriksi valmistunutta hakemaan avoinna olevaa Sleyn musiikkisihteerin tointa. Tarkoitukseni oli vielä jatkaa lauluopintoja, ja siksi pyrkiä töihin lähelle pääkaupunkiseutua. Opiskeluaikana selvisi, ettei minusta oikein ison kaupunkiseurakunnan kanttori-urkuriksi, niin iällä olin mm. urkuihin, soitinten kuninkaaseen, alkanut tutustua. Mielessä kangasti pienehkön maalaisseurakunnan perusja yleiskanttorin askareet, ehkä pikku kanttorila, peruna- ja porkkanamaineen, joku laulu- tai soitto-oppilas jne. Panin kuitenkin paperit sisään liikoja odottamatta. Paras hakija en toki ollutkaan, satuin vain olemaan ainoa. Uutta hakua ei järjestetty, vaan ottivat vuoden koeajalle, kuten Sleyn kaikki uudet työntekijät. Sillä tiellä olen Jumalan armosta saanut jatkaa monien uusien haasteiden ja projektien parissa arkisten rutiinien ohella. Lauluopinnot tulivat työn ohessa opiskellen täydennetyiksi laulunopettajan tutkinnolla ja Akatemian solistisen osaston päästötutkinnolla. Sley on ja on ollut hyvä työpaikka reilujen esimiesten, työtovereiden ja työn
4
ystävien ansiosta sekä työn monipuolisuuden ja haasteellisuuden vuoksi. Joskus haasteet ovat olleet sitä luokkaa, että ”miehestä on tosissaan otettu mittaa”, kuten Lauri Thurén Siionin kannel –uudistuksen viime vaiheissa keväällä 1999 eräässä sähköpostissaan totesi. Kirjan ilmestymistä päätettiin aikaistaa vuodella suunnitellusta. Lisäksi edellisenä syksynä käydyissä YT-neuvotteluissa sovittujen saneeraustoimenpiteiden vuoksi kävi yhdistyksen johtokunnassa melkoinen turbulenssi. Eivät sellaiselta kristillisetkään yhteisöt välty, koska olemme syntisiä ihmisiä. Joskus on kristityksikin tunnustautuvan vaikeaa rukoilla: ”tapahtukoon sinun tahtosi…” , tai ylistää Jobin tavoin: ”Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi!” Jos – ja kun – saa armon ottaa koettelemukset Taivaan Isän lähettäminä, myös ”katsoa peiliin” ja kysyä jotain itseltäänkin, voi ehkä nähdä näköjään sattumalta eteen tulevan vaikeuden uudessa, kirkkaammassa valossa ja löytää polun pään pitkältä tuntuvan taipaleen jatkamiseksi. Jumalalla on voima auttaa sinut ja minut ”vuorelle, joka on liian korkea”. Hengellisessä työssä on vaikeaa jaksaa pidempään
ilman ystäviä ja työn tukijoita ja heidän esirukoustaan sekä vapaaehtoistyöntekijöiden apua. Niistä olen kiitollinen! Oman työni ratkaiseva, konkreettinen ja varaukseton taustatuki on ollut perheeni, ennen muuta puolisoni, joka ymmärtäen hyväksyy, että työmatka kestää usein viikonlopun mutta joskus harvoin jopa kolme viikkoa, kuten juuri päättyneenä kesänä.
set konserttipaikkamme Fitchburg ja Worcester Massachusetsissa, muutamia kymmeniä kilometrejä Bostonista itään. Bostonin vierailun kruunasi kiertoajelu Cape Codilla, Atlantiin pistävällä niemimaalla, jonka Hyannis Port:issa on yhä Kennedyn klaanin monen jäsenen koti. Viimeinen konserttimme matkalla oli Cape Codin West Barnstablen srk:n kirkossa. Bostonista siirryimme vielä viikonlopuksi New York Cityyn harrastamaan turismia! Suurten siirtolaisaaltojen suomalaiset alkavat ikääntyä. Monille on suomenkieli, suomeksi julistettu Jumalan sana sekä tutut hengelliset laulut ja virret yhä rakkaampaa ja harvinaisempaa kuultavaa. Siksi myös erilaisten musiikkiryhmien on syytä vierailla suomalaisseurakunnissa silloin tällöin. Matkamme esiintymiset oli sopinut Reijo Arkkila, joka ansiokkaasti toimi myös matkalla evankelistana ja julistajana. Hyvin Taivaallinen Isämme matkamme varjeli ja johdatti. Kaiken kaikkiaan 11 lentoa, tuntikausia odottelua lentoasemilla, 12 turvatarkastusta, n. 2h junamatka, Ottawasta Montrealiin, Appalakkien ylitys pienoisbussilla 7h matkalla Montrealista Bostoniin, 7 hotellia, kaikkiaan n. 20 esiintymistä n. 3 vkon aikana, joista n. 1vko matkapäiviä. Mutta mahtuipa matkaan viisi antoisaa vapaapäivääkin ja tutustuminen pääkaupunkeihin Washington DC ja Ottawa, sekä Bostoniin ja New Yorkiin.
Lähes kolme viikkoa pitkä taival Ison Veden takana 130. toimintavuottaan juhliva Helsingin Evankelinen kuoro lähetti kesällä tuplakvartetin, kahdeksan hengen laulajiston kolmannelle kuoron nimissä tehdylle Kanadan - USAn kiertueelle. Matka suuntautui Yhdysvaltojen pääkaupungin Washington DC:n kautta ensiksi Kanadan Ontarioon, Thunder Bayn järjestyksessä 30. Evankeliumijuhlille. Thunder Baysta jatkoimme merkittävään suomalaissiirtokuntaan Sudburyyn, suomalaisen srk:n kirkkoon ja Hanna-järven leirikeskukseen sekä vierailulle Suomi-kotiin. Konsertoimme myös Torontossa Agricola –kirkossa ja niinikään Suomi-kodilla. Kanadan pääkaupunkiin Ottawaan saimme tutustua seuraavaksi ja mm. todeta yhtäläisyyksiä liittovaltioiden pääkaupungeilla. Ottawassa on myös paljon brittivaikutteita, kuuluuhan Kanada Brittiläiseen Kansainyhteisöön. Montrealissa lauloimme konsertin suomalaisen srk:n pienessä, kodikkaassa ”kirkko-kodissa”, kuten kuulimme paikallisten isäntiemme sitä kutsuvan, ja osallistuimme myös messuun tanskalaisen luterilaisen srk:n kirkossa. USA:n puolella olivat ensimmäi-
Helsingin Evankelinen kuoro 130v. Pitkän taipaleen kuorona on, niinikään Jumalan armosta, kulkenut 5
Helsingin Ev.lut. Nuorten kuoro, jonka perustamisesta tulee nyt syksyllä kuluneeksi 130v. Mattlinien kodissa, Tarkk’ampujankadulla alkoivat evankeliset nuoret harjoitella syksyllä 1883 neliäänistä sekakuorolaulua kirkkomusiikin opiskelijoiden Johan Vilhelm Leinon ja Sakari Karhun (myöh. Soinne) johdolla. Siitä alkaen kuoro on toiminut keskeytyksettä, mikä on harvinaista kuorotoiminnan historiassa missä tahansa, saati Suomessa, joka kuluneen ajanjakson aikana on käynyt paitsi kansalaissota – vapaussodan, myös raskaan puolustussodan. Laulutoiminnan ja harjoitusten ollessa Jatkosodan aikana rajoitetumpaa, kutsui johtaja Oiva Kumpunen kuorolaisia kirjeitse harjoituksiin kokoamaan vaatteita ym. tarvikkeita sisältäviä paketteja rintamalla taisteleville miehille. Kuoromme on toiminut viime vuosikymmeninä aktiivisesti Pyhän Sydämen kappelissa ja vieraillen sekä pääkaupunkiseudun seurakunnissa että muualla kotimaassa. Monia kuorolaisia on ollut keskeisissä tehtävissä toteuttamassa neljää eri musikaalia vv. 2000 — 2008. Vuosina 2003, 2007, ja 2013 kuoro on tehnyt
pitkät kiertueet Kanadaan ja Yhdysvaltoihin sekä kaksi matkaa Viroon ja neljä Ruotsin valtakunnallisille Evankeliumijuhlille. Tavallinen kirkkokuoro ei usein tällaiseen veny. Niinpä olen joskus miettinyt, eikö kuoromme nimi voisi edelleen – nuorekkuuden, vireyden ja aktiivisuuden nojalla perustellusti – olla taas: Helsingin Evankelis-luterilaisten Nuorten kuoro! Tervetuloa mukaan laulamaan kanssamme, olemmekin jo odottaneet… Kuoro juhlistaa 130v. pitkää taivaltaan Pyhän Sydämen kappelissa lauantaina 12.10.2013 klo 17:00. Juhlakonsertissa ovat mukana myös Hannu Niemelä ja Säde Erkkilä. Juhlapuheen pitää kuoron historian alkuvaiheisiin Sibelius-Akatemian pro gradu –työssään syvällisesti perehtynyt kanttori, musiikin maisteri Janne Silvola. Kyseisestä viikonlopusta kannattaa vihjaista kauempanakin asuville, sillä seuraavana sunnuntaina, 13.10. vietetään kappelilla Sleyn 140v. –juhlaa. Mukana messussa on silloin kuoron lisäksi Kappeli Sound System, ja lounasväliajan jälkeen ainutlaatuinen kurkistus historiaan Helsingin Nuorten Aikuisten johdattelemana. Sydämellisesti tervetuloa, Taivaan Isän siunaamaa syksyä sinulle ja läheisillesi! Kullervo Puumala
6
Suomen luterilainen Evankeliumiyhdistys 140 vuotta
Tätä kirjoitusta teen tilanteessa, jossa olen juuri edellispäivänä ollut Jalasjärvellä Julius Engströmin syntymän 150-vuotisjuhlassa. Engström oli yhdistyksemme toinen yliasiamies (toiminnanjohtaja). Hänet kutsuttiin tehtävään 27 –vuotiaana Jalasjärveltä, jossa hän oli ehtinyt hoitaa papintehtävää kolme vuotta valmistumisensa jälkeen. Jo tuolloin 1890-luvulla ja jo aiemmin nousi esiin teemoja, joista voisi sanoa, että ne ovat olleet esillä ja tärkeitä kautta koko evankelisen liikkeen historian. Poimin muutamia.
raikasta paluuta Sanan ja sakramenttien varaan ja omakohtaisesti omistamaan noissa armonvälineissä jaettu täysi Vapahtajamme hankkima sovitus. Hedbergin julistamisen jälkeen alkoi vähitellen voimistuva liikehdintä ja armo-opista iloitseminen Suomen kaupungeissa ja kylillä. Se merkitsi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen perustamista vuonna 1873, jolloin Venäjän tsaarin kautta yhdistyksemme säännöt hyväksyttiin. Noissa säännöissä ilmaistiin ja ilmaistaan selkeästi, miksi yhdistys on olemassa. ”Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.” (2 §)
1. Suhde Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon Herätykset ovat syntyneet Suomessa tilanteissa, joissa kirkossamme on ollut suvantovaihetta ja voidaan sanoa usein Jumalan sana hukassa ihmisten keskeltä. Tuollaiseen uuden kipinän hetkeen sijoittuu myös Fredrik Gabriel Hedbergin löytö ja julistus 1840-luvulla. Hänen löytönsä oli yksinkertaisesti
Kautta historian on käyty keskustelua suhteesta kirkkoon. Sääntöjemme kolmas pykälä ilmoittaa selkeästi yhdistyksen suhteen luterilaiseen kirkkoomme ja sen tunnustukseen. 7
”Yhdistys pitäytyy kaikessa toiminnassaan Pyhään Raamattuun ja siinä ilmoitettuun Jumalan Sanaan sekä evankelisluterilaisen kirkon kaikkien tunnustuskirjojen oppiin. Pyhä Raamattu asetetaan aina ensimmäiselle sijalle kaiken perustaksi.”
on anteeksi Kristuksen ristintyössä, veressä ja haavoissa. Maailma on lunastettu. Se merkitsee myös vahvaa lähetyksen näköalaa, joka on ollut evankelisen liikkeen ytimessä alusta alkaen. Ensimmäisinä vuosikymmeninä se toteutui evankelisten ollessa mukana Lähetysseuran työssä. Lähetyksen asia alkoi muotoutua 1890 luvulla vähitellen erinäisistä syistä siten, että yhdistyksemme johtokunta teki päätöksen 1898 oman lähetystyön aloittamisesta Japanissa. Ja ensimmäiset lähettimme sinne saapuivatkin 1900.
Yhdistyksen toiminnassa on havaittu jatkuvasti liikkeet molemmilla laidoilla ja keskellä yhdistyksen johdon linja. Toinen laita on ollut vetämässä kirkon helmaan. Vaarana on ollut sulautuminen, mikä tänään merkitsee yleisesti ottaen liberalisoitumista ja Jumalan sanan arvovallan ja mahdollisuuksien kieltämistä. Toisella laidalla on haluttu rakentaa pesäeroa kirkkoon ja näinollen eristäytyä hyvinkin radikaalisti. Evankeliumi kuuluu kuitenkin kaikille ja sitä tehtävää yhdistys on ollut ja on toteuttamassa. Läpi vuosikymmenten tätä keskustelua on käyty, joskus kipeästikin. Sekä aiheellisia että aiheettomia syytöksiä on saatu niskaan asian tiimoilta. Yhdistyksen linja on kuitenkin ollut selkeä Raamatun ja tunnustuksemme pohjalta tässä kirkossa kirkkoa rakentaen, ei rakki- vaan vahtikoirana tarvittaessa. Eri vuosikymmenillä tilanne käytännössä on sitten vaihdellut rauhallisimmista ajoista hyvinkin voimakkaisiin taisteluvuosiin.
Koko maailman autuus oli ja on monille keskustelijoille loukkaavaa siinä pelossa, josko henkilökohtainen usko jää piiloon ja kaikesta tulee vain ikään kuin automaatio. Kastettuna taivaaseen ja piste. Kaste- ja evankeliumiautomaatiksi yhdistyksemme ei ole koskaan suostunut tai ollut kulkemassa. Siitä iloitsemme, että jokainen saa uskolla omistaa ja vastaanottaa jo täysin hankitun pelastuksen. Laulukirjamme Siionin Kannel on tätä armon julistuksen todellisuutta täynnä. Myös tänään Sleyllä on paljon annettavaa tämän julistuksen myötä.
3. Maallikkosaarnaajat Nuo kuuluisat kolportöörit eli kirjanmyyjät ja saarnaajat tekivät aikamoista kyntöjälkeä Suomenmaassa aikoinaan. Kaikki eivät sitä sulattaneet. Ja etenkin 1800-luvun lopulla olisi kaikki julistus haluttu pitää tiukasti vain ja ainoastaan pappien hoteissa. Yhdistyksen taholta olikin haastetta puolustaa vapaata yhdistystoimintaa ja maallikkosaarnaa
2. Koko maailman autuus Tuosta termistä on taitettu peistä Sleyn historiassa kiivaastikin ja ehkä välistä keskustelijat ovat ymmärtäneet toisiaan väärinkin. Asia on kuitenkin rikas ja selkeä: Meillä on julistettavaa ja jaettavaa hätääntyneelle sielulle, koska Kristus on syntimme sovittanut. Kaikki 8
muun muassa piispojen hyökkäyksiä vastaan. Toki yhdistyksen johto toimi silloinkin jos tarvittiin ojentamista saarnaajien tai työntekijöiden keskuudessa erinäisten rikkeiden johdosta. Mutta yhdistyksemme voimavara on ollut aina siinä yksinkertaisen selkeässä julistuksessa Kristuksen täytetystä työstä, mitä maallikkosaarnaajamme ovat omalla paikallaan kuuluttaneet niin ennen kuin tänäänkin.
maailmaan. Sley toteuttaa omaa kutsumustaan sen oppi-ja tunnustuspohjan perustalta, mikä säännöissä on lausuttu. Tuossa tunnustuksen käytäntöön siirtämisen keskellä on virtauksia, joissa on aina mukana kiusaus maailman taholta sopuisaan värittömyyteen ja sanomattomuuteen saakka. Ja toisella puolella on tuo rajanvedon äärimmilleen vienti eristäytymiseen saakka. Tältä osin yhdistyksemme ”keskitien linja” on ollut selkeä, ryhdikäs ja myös uhrautuvainen. On tehty työtä usein myrskyn silmässä vaivaa nähden, mutta on sanottu aina ääneen se, kuinka syntinen ihminen pääsee taivaaseen. Ja sanomiset saavat levätä kallioperustalla, Jumalan Pyhän sanan varassa.
Yhdistyksemme historiaan on mahtunut myös aikoja, jolloin koko työn eteenpäin meno on selkeästi ollut tuon julistustoiminnan varassa. Paljon rakkaudesta evankeliumin asiaan voimme oppia niiltä monilta saarnaajilta, jotka itseään säästämättä halusivat mennä ja julistaa sitä, mikä oli oman sydämen sytyttänyt. Historiaa taaksepäin katsoen niin kirkossamme kuin yhdistyksessämme on taloudellisesti hyvien aikojen vaarana se, että työ jää ns. palkollisten varaan. Kun tänään katsomme eteenpäin, on syytä antaa suuri arvo kaikelle vapaaehtoistyölle, mikä kyllä onkin kaiken toiminnan edellytys yhdistyksessämme. Nyt on maallikkosaarnan aika edelleen ja vahvistettuna.
Toinen muuttumaton todellisuus on akseli; synti – Kristus. Tämä todellisuus ei muutu eikä muovaudu. Synnin todellisuus - ei vain epämääräisenä maailmassa - vaan nimenomaan konkreettisesti yhden ihmisen elämässä näkyy ja tuntuu. Se saa aikaan monenmoista kipua. Siksi on tärkeää tunnustuksellinen opetus ja juurtuminen Raamatun sanaan. Näin siksi, että osaisimme oikein sanoa ja diagnoosit lausua, miksi on tuota monenmoista kipua ihmiselämässä ja taakkaa sydämellä. Ja tähän tulee ihanana lääkkeenä toinen muuttumattomuus; Herramme Kristus. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hp. 13:8). Halki 140 - vuotisen Sleyhistorian yhdistyksemme on tätä saarnannut. Tuo todellisuus ei suinkaan ole ollut itsestään selvää, ei menneinä vuosikymmeninä, eikä tänään. Tässä on yksi yhdistyksemme vastuu ja anti kirkollemme ja kansallemme: Kristus ja hänen ristinsä
4. Tietyt asiat eivät muutu Yllä olevan otsikon kohdalla ajattelen kahta asiaa. Ensimmäinen koskettaa jo alussa mainitsemaani jakoa oikeisto, keskusta ja vasemmisto. Eli kansanliikkeen ominaisuuksiin kuuluu se, että ihan samaan muottiin emme mahdu. Toisaalta se on rikkautta ja toisaalta se on haaste yhtenäiselle todistukselle 9
on meidän ainoa, mutta samalla riittävä ja täydellinen toivo. Sitä saarnataan ja Kristuksen ristiä julistuksen ja eri toimintamuotojen kautta kohotetaan kaikenikäisten keskuuteen.
Me saamme kuitenkin olla kylvämässä Sanaa, jossa on kasvuvoima itsessään. Sen voimme sanoittaa myös Jumalan sanan kautta; ”Jumala suo kasvun” (1. Kor. 3:7)
Eteenpäin
Tänään saamme kiittää ja oppia menneestä 140 vuodesta. Saamme edelleen jatkaa samoilla kompassisuunnilla, sillä päämäärä ei muutu, vaikka tuulet eri aikoina hiukan eri lailla pyörittävät. Iloitsemme ja kiitämme menneiden sukupolvien sydämillä tehdystä työstä. Nyt on meidän vuoromme. Toimintamme tarkoitus on mahdollista toteuttaa edelleenkin vain ystäväjoukon työn kautta. Palkollisten pieni joukko on se, joka valmistelee mahdollisuuksia yhdessä antaa Kristustodistus niin kotimaassamme kuin lähetyskentillä yhteisen uskon syttymiseksi ja vahvistumiseksi. Palaamme Kristuksen ristin luo, jonne Hän kutsuu ja sieltä Hän meidät lähettää. Pienelle ihmiselle on suuri sanoma: Olet autuas Jeesuksen teossa ja olet kutsuttu Kristuksen työtoveriksi omilla lahjoillasi uusia ystäviä kotimatkalle kutsumaan.
Kansan käsi on karttuisa, sanotaan. Sitä se on ollut yhdistyksessämme. Ja aina on myös taisteltu suurien haasteiden kanssa. Keskeiset asiat ovat kuitenkin säilyneet keskeisinä ja siksi on jaksettu, osattu ja uskallettu. Jumalan Kristuksessa suorittama sovitus koko maailman puolesta ja armonvälineet ( Jumalan sana ja sakramentit) ovat niitä asioita ja välineitä, joiden varassa on työtä tehty ja eteenpäin kurotettu. Iankaikkinen elämä on totta Kristuksen seurassa. Tänä päivänä Suomessa kosketuspinta kristilliseen julistukseen ohenee kansamme keskellä kovaa vauhtia. Toisaalta haaste on meille tuttu lähetyskenttien kautta, jossa kristillinen usko on vähemmistönä monin paikoin.
Lasse Nikkarikoski SLEY:n toiminnanjohtaja
10
Vanhimmat suomalaiset raamatunkäännökset Työssäni Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajana luen ja tutkin päivittäin Ruotsin vallan aikaisia suomalaisia raamatunkäännöksiä. Välillä vanhojen Raamattujen ilmaisu on niin hankalaa, että on vilkaistava 1900-luvun käännöksiä ymmärtääkseen asiasisällön. Jos taas vastaan tulee odottamaton sanavalinta, on katsottava Lutherin käännöstä tai vanhoja ruotsalaisia tai latinankielisiä Raamattuja ymmärtääkseen, mistä erikoisuus on peräisin. Tällaista etsiväntyötä tehdessä on oppinut näkemään vanhojen raamatunkäännösten erikoispiirteet sekä yhteydet esikuviinsa ja toisiinsa, ja suomalaisen raamatunkääntämisen kiehtova historia on hahmottunut.
Agricola kirjoittaa esipuheissaan käyttäneensä käännöstyössään alkutekstejä, mutta kun vertaa hänen käännöksiään muihin 1500-luvun Raamattuihin, on ilmeistä, että hänen ensisijaiset lähteensä olivat saksalaiset, ruotsalaiset ja latinalaiset käännökset. Agricola kirjoittaa rikasta, hyvää suomea, mutta hänen tekstinsä tuntuu nykylukijasta hankalalta vaihtelevan oikeinkirjoituksen (esimerkiksi sana ulos esiintyy asuissa vlos, wlos ja wlgos) ja vierasperäisyyksien vuoksi, joista mainittakoon sanojen se ja yxi käyttö ruotsin ja saksan artikkelin tapaan tai prefiksiverbit kuten wlospuuskasi, lehestulkon. Ensimmäistä kokoraamattua työsti 1600-luvun alussa kaksikin käännöskomiteaa, joilla oli ohjeistuksena laatia alkuteksteihin ja Lutheriin nojaava käännös. Ensimmäiseltä komitealta jäi työ kesken, mutta sen saavutukset samoin kuin Agricolan käännökset helpottivat seuraavan, tuomiorovasti Eskil Petraeuksen johtaman komitean työtä. Tämä komitea käänsi puuttuvat kirjat, korjasi olemassaolevien tekstien käännösvirheet, korvasi vierasperäisyydet ja murteellisuudet yleissuomalaisilla ilmaisuilla ja yhdenmukaisti oikeinkirjoitusta. Vuonna 1642 ilmestynyt ensimmäinen kokoraamattumme olikin yhtenäinen, laadukas käännös ja lisäksi painoasultaan komea suurine sivuineen, monine kuvineen ja vaihte-
Ensimmäisenä Raamattua suomensi Mikael Agricola. Varhaisimmat suomeksi painetut raamatunkohdat löytyvät jo hänen aapisestaan vuodelta 1543 (mm. Isä meidän ja kymmenen käskyä) ja seuravana vuonna ilmestyneestä Rucouskiriasta. Agricolan pääteos Se Wsi Testamenti ilmestyi 1548, minkä jälkeen hän julkaisi vielä noin viidenneksen Vanhasta testamentista: psalmit ja pienet profeetat kokonaisuudessaan sekä osia suurista profeetoista ja Mooseksen kirjoista. Agricolan tavoite oli kääntää koko Raamattu, mutta käännösaktiivisuus loppui hänen astuttuaan Turun piispan virkaan. 11
levan kokoisine teksteineen. Käytössä siinä oli kuitenkin kaksi ongelmaa: käännösvirheet ja epäkäytännöllisen suuri koko (teos painoi kuusi kiloa). Uutta käännöstä ei ruvettu työstämään, vaan Paimion kirkkoherra Henrik Florinus valittiin korjaamaan ontuvat ilmaisut ja virheet alkutekstien avulla. Muutoksia oli suhteellisen vähän ja valtaosaltaan 1642 Raamatun teksti säilyi muuttumattomana. Uusi Raamattu painettiin vuona 1685 ilman kuvia ja koristeita kauttaaltaan pienikokoisella fontilla. Se oli nyt sopivan kokoinen kuljetettavaksi mukana sotaretkillä, mistä nimi Sotaraamattu.
muokata ilmaisua suomalaisemmaksi. Ensimmäinen Lizeliuksen korjaama laitos ilmestyi 1758. Hän kuitenkin paranteli vielä käännöstään, ja uusi versio ilmestyi 1776. Lizeliuksen Raamatut ovat keskenään lähes identtiset, eikä eroja vuoden 1685 laitokseenkaan ole paljon. 1776 Raamatun erityinen ansio on oikeinkirjoituksen uudistamisessa: k-äänteen merkkinä on siinä aina k, ja kaikki pitkät vokaalit merkitään kahdella kirjaimella. 1930-luvulle asti kirkkoraamattu on siis pohjautunut VT:n osalta olennaisesti 1600-luvun alun kääntäjien ja UT:n (sekä psalmien ja profeettojen) osalta Agricolan työhön. Tarkistukset ja korjaukset tehtiin kyllä alkutekstien pohjalta, mutta lähtökohtaisesti kreikkalaiseen alkutekstiin perustuva UT:n käännös saatiin vasta 1938. Ruotsin vallan aikaisten raamatunkääntäjien vaikutus näkyy vielä 30-luvun käännöksessäkin, sillä komitea pyrki säilyttämään kansan hyvin tuntemien raamatunkohtien käännöksen mahdollisimman lähellä vanhaa asua. Uusin raamatunkäännös sen sijaan on itsenäisempi, irtiotto yli 400 vuoden tekstitraditiosta.
Täysin virheetöntä käännöstä Florinus ei saanut aikaan. 1700-luvun puolivälissä tuomiokapitulissa päätettiin teettää uusi tarkistustyö, jota varten papistolta kerättiin huomioita korjausta vaativista kohdista. Eniten huomautuksia esitti Pöytyän kirkkoherra Antti Lizelius ja niinpä hänet valittiin uuden laitoksen tarkistajaksi. Tehtävänanto oli sama kuin Florinuksella: korjata vanhan tekstin käännös- ja painovirheet, yhdenmukaistaa oikeinkirjoitusta sekä
Tiina Arpiainen
12
Jesaja 40:3 Agricolan sekä vuosien 1642, 1776, 1933 ja 1992 raamatunkäännösten mukaan. 1642 ja 1776 on kuvattu Kotimaisten kielten keskuksen omistamista Raamatuista, Agricolan teksti näköispainoksesta. Vielä 1776 käännöksessä sana korpi on sijoitettu väärään lauseeseen, 1933 VT:ssa tämä on korjattu. Muuten jae on käytännössä säilynyt samana Agricolasta 1900-luvun alkuun.
13
Vanhenevan rukous
Temppelissä messu alkaa, väki soljuu penkkeihin, lapset kirmaa juoksujalkaa paikkoihinsa tuttuihin.
- Vapahtaja, sinä kuulet, otat vastaan pyyntöni, hiljaisetkin rukoukset tavoittavat korvasi. Muistin väliin heiketessä ajatuskin katkeilee, arkisessa elämässä mieli väsyy, harhailee.
Joku saapuu hiljaisena lyhentynein askelin, sanankuuloon halaa mieli, vaikka jaloin ontuvin.
- Jeesus, sinä kyllä muistat, unohda et lastasi, rakastavin käsin kiedot, minut paimensyliisi,
Hämärtyneet silmät hakee numeroa taulussa, hapuillen ja värähdellen ääni värjyy laulussa.
armontarpeenikin tunnet, annat synnit anteeksi, tiedät kaiken heikkouteni, vahvistat myös uskoni.
- Jeesus, sinä näet kaiken, katsot omaan lapseesi. turvaisasti johdattelet, saatat viimein kotiisi.
Pöydässäsi leivän, viinin vakuudeksi ojennat, luottavasti otan vastaan kalliin armoatrian.
Monet puheet, tervehdykset kuulijaa ei saavuta, alttarin ja saarnan sanat matkallensa uupuvat.
Näet myöskin tilanteeni, tiedät, mitä tarvitsen, uupuessa voimieni, annat viereen ihmisen. 14
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:
Kädet, jalat ehtiväiset ovat apu arjessa, mielen maahan painuessa rohkaisun saan toiselta.
Tilinro: Sampo 800015-779195 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: 2020/2012/3761
Kiitos noista läheisistä, auttajista tielläni, kiitos myöskin ystävistä, joita johdat tueksi! Siunaa heitä armollasi, matkan taakat kevennä, enkeleitä vuorollansa anna heidän viereensä!
Keräyslupa 2013-2014:
Anneli Räty
Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
15
Kenian lähtöhetken kaikuja Olemme saaneet olla kymmenisen vuotta mukana Pyhän Sydämen kappelin toiminnassa ja sen messuyhteisön jäseninä. Olemme Hyvälle Paimenelle kiitollisia kaikesta siitä hyvästä sielun ja ruumiin ravinnosta ja kristittyjen yhteydestä mitä kappelilla olemme saaneet kokea. Nyt kääntyy uusi lehti elämässämme ja olemme lähdössä evankeliumiyhdistyksen kautta lähetystyöhön Keniaan. Kävimme Sleyn järjestämän lähetyskurssin työn ohella vuonna 2012. Lähetyskurssilla koulutettiin lähettejä reserviin tulevia tarpeita varten. Taivaan Isällä oli kuitenkin omat suunnitelmansa ja aikataulunsa osallemme. Saimme Kenian luterilaiselta kirkolta kutsun keväällä 2013 lähetystyöhön, jonne olemme lähdössä iloisina ja nöyrinä.
linnon hoitaminen ja kehittäminen sekä yhteydenpito suomalaisiin kummeihin. Länsi-Kenian toimintakeskukset ovat Matongossa ja Kisumussa, joissa molemmissa on lastenkoti orpoja varten. Pääosin lapset ovat sijoitettuina perheisiin ja kummiohjelman kautta mahdollistetaan heidän koulunkäyntinsä. Koulumaksujen lisäksi ohjelman kautta korvataan myös kirjat, koulupuvut ja maksetaan pientä ruokarahaa perheelle.
Lähtöpäivämme Suomesta on 9.9. ja ensimmäinen kohteemme on Nairobi, jossa asumme 5,5 kuukautta ja keskitymme swahilin opiskeluun. Muutamme Matongoon maaliskuun 2014 alussa ja silloin aloitamme varsinaiset työtehtävämme Kenian luterilaisen kirkon palveluksessa. Paavon työtehtävät ovat pääosin orpolapsi -projektissa, jossa lapsia on tällä hetkellä yhteensä 528. Toimenkuvaan kuuluu orpolapsi -projektin taloushal16
Anna-Liisan tehtäviin kuuluu opetusja hallinnon tukitehtävät Matongon opettajaseminaarissa sekä ystävyyskoulutoiminta.
Kohdekummius Kenian orpotyössä ja opettaja- ja teologiopinnoissa
Lisätietoa saa puhelimitse 09-2513 9233 tai sähköpostilla lahetysosasto@ sley.fi.
Orpolapsilla on tällä hetkellä henkilökohtaiset kummit, mutta kohdekummeja tarvitaan. Heidän lahjoituksillaan katetaan niitä kuluja, mihin lasten henkilökohtaisten kummien tuki ei riitä, kuten sairaalamaksuja ja hengellisen opetuksen järjestämisestä aiheutuvia kuluja sekä paikallisten työntekijöiden palkkakustannuksia.
Saamme omalta osaltamme olla Jumalan käytössä, tavallisina jalkoina ja käsinä, hänen tahtonsa mukaisesti. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” (Room. 10: 13-15)
Myös opettajaksi tai papiksi opiskelevia kenialaisia voi tukea. Opettajia kouluttamalla turvataan monen tuhannen lapsen koulunkäynti. Pastoreista on kova pula. Matongon opettajaseminaarin opettaja- tai teologiopiskelijan avuntarve on noin 70 euroa kuukaudessa. Kertalahjoituskin on mahdollinen. Innostuitko auttamaan?
Taivaan Isän siunausta kaikille Kappelin Kaikujen lukijoille ja ensikesänä taas tavataan evankeliumijuhlilla Lahdessa jos Luoja suo. Anna-Liisa ja Paavo Markkula
17
Toiveeni Sinulle
”Ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.” (2. Kor. 1:24)
ei ainoastaan halua johdattaa meitä iankaikkiseen iloon: hän haluaa, että meillä on jo tässä elämässä ilo eikä suru puserossa. Ja Jumala tekee kaikkensa tämän palavan halunsa mukaisesti auttaakseen meidät masennuksesta iloon.
Tahdotko saada elämääsi kestävän ilon? Et voi saada kestävää, syvää iloa muuten kuin Jeesuksen seuraajana! Kaikki muu ilo tässä elämässä on vain kalpea aavistus siitä, mitä kristitty voi saada kokea Jeesuksen kanssa. Ovatko sitten kristityt iloisia? Ja tarvitseeko olla iloinen ollakseen kristitty? On totta, että ilo ei aina ole pinnalla. Mutta kristitty voi saada sanoin kuvaamattoman ilon elämäänsä. Ja vielä enemmän: Jumala tahtoo auttaa meitä iloon, ei masennukseen ja murheeseen. Meidän päämäärämme kristittyinä on löytää aina uudestaan ja yhä paremmin syvä ja todellinen ilo. Paavali sanoo jopa näin voimakkaasti: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Fil. 4:4) ja ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta”. (1. Tess. 5:18) Aina ja kaikesta – siis silloinkin kun on vastoinkäymisiä, jopa pahinta pimeyttä ja hätää. Jumala rakastaa meitä niin palavasti, että hän
Tilanne on vain usein se, että meidän ei ole mahdollista saavuttaa syvää ja kestävää iloa muuten kuin murheen kautta. Tämä johtuu meidän omasta pahuudestamme ja Saatanan aktiivisuudesta. Me väheksymme ja tympäännymme niin ajallisiin kuin hengellisiinkin hyvyyksiin emmekä jaksa ja osaa sydämestämme kiittää ja ylistää niistä Jumalaa. Myös paholainen tekee usein varsinkin kristityille elämän mahdollisimman hankalaksi. Siksi pitää hyvin usein käydä niin, että joudumme hätään ja murheeseen. Mutta juuri tuon kaiken pahan Jumala kääntääkin palvelemaan omia hyviä tarkoitusperiään: vasta tuota murhetta vasten Jumalan apu tuntuu joltain. Itselläni on ollut tätä Kappelin teologin työtä aloittaessani paljon murhetta lähipiirissä. Mutta olen huomannut, että se on siunattua murhetta. Siitä on seurauksena se, että ilo Jumalasta 18
ja Jeesuksesta Kristuksesta syvenee. Jumalan ihmeellisyys tulee meille ilmi juuri siinä, että Hän kykenee pelastamaan meidät meille ylivoimaisesta hädästä.
sani Jeesukseen Kristukseen voin saada tämän ilon. Siksi sydämestäni yhdyn yllä olevaan Paavalin sanaan Korintin seurakuntalaisille: Kappelin työntekijänä pidän tärkeimpänä tehtävänäni olla auttamassa Sinua iloon. Iloon uskon kautta Jeesuksen sovintovereen. Rukoukseni on, että kaikki mitä Sydiksellä kuuluu, näkyy ja tapahtuu – vaikka se olisi joskus kitkerääkin kuultavaa synnin ja kadotuksen todellisuudesta ja ihmisten pahuudesta – olisi auttamassa Sinua lopulta iloiselle mielelle siitä, että synnit on annettu anteeksi. Rukoukseni on myös se, että kaikki ahdistus ja hätä jota koet omassa elämässäsi, olisi vain peili, jota vasten paremmin Jumala pääsee tekemään varsinaisen työnsä – saattamaan sinut iloon siitä, että Hän on Sinun apusi ja sinä olet Hänen lapsensa. Sillä sinä olet Jumalan lapsi, kastettuna uskoessasi Jeesuksen sovintoveren tuomaan pelastukseen. Ja tästä iloisesta mielestä käsin pyydän Sinua mukaan siunaamaan Kappelin messutoimintaa rukouksin ja läsnäolollasi – ja jos mahdollista myös palvelutyölläsi esimerkiksi kirkkokahvituksen järjestämisessä.
Suurin hätä, minkä voimme tulla huomaamaan itsestämme, on syyllisyys, syyllisyys Jumalan edessä. Tämä on siksi niin kauheaa, että sitä ei voi paeta mihinkään, ei edes kuolemaan. Siksi juuri tästä hädästä Jumala tahtoo kaikkein eniten meidät pelastaa. Hän tahtoo pelastaa meidät kadotuksen kauhuilta, omalta pahuudeltamme ja sen kammottavalta rangaistukselta. Jos ja kun Jumala viekin meidät synninhätään, niin tämä on vain sen takia, että voisimme ihmetellä Jumalan armoa: minäkin, ihan oikeasti, ihan varmasti, saan syntini anteeksi! Syntien anteeksiantamuksesta syntyvä ilo on todellisinta ja syvintä, ja siksi tärkeintä iloa, mihin ihminen voidaan tässä synnin läpäisemässä maailmassa saattaa. Se kestää silloinkin, kun on muuta ahdistusta elämässä – ja kuolemassa. Vain uskoes-
Aleksi Kuokkanen Kappelin teologi
19
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
15.09. 22.09. 29.09. 06.10. 13.10. 20.10. 27.10. 02.11.
Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Ari Norro Ari Norro Ari Norro Tapio Kiviranta Ari Norro Pyhäinpäivä Ari Norro Tapio Kiviranta Ari Norro Lauri Thurén Tuomiosunnuntai Tapio Kiviranta Ari Norro Ari Norro Tapio Kiviranta Ari Norro Joulupäivä Ari Norro Tapaninpäivä Pekka Huhtinen Ari Norro Uudenvuodenpäivä Tapio Kiviranta Aleksi Kuokkanen Loppiainen Pekka Huhtinen
03.11. 10.11. 17.11. 24.11. 01.12. 08.12. 15.12. 22.12. 25.12. 26.12. 29.12. 01.01. 05.01. 06.01.
Saarnaaja
20
Teemu Kakkuri Aleksi Kuokkanen Timo Nisula Ari Norro Lasse Nikkarikoski Aleksi Kuokkanen Jukka Niemelä Pasi Hujanen Aleksi Kuokkanen Pekka Huhtinen Lauri Thurén Tapio Kiviranta Aleksi Kuokkanen Ari Norro Jukka Niemelä Aleksi Kuokkanen Reijo Arkkila Pekka Huhtinen Aleksi Kuokkanen Jukka Nevala Pekka Huhtinen
PIENI SUURI RAAMATTUKURSSI JA RUSKARETKI RAAMATTUUN SEURAKUNTA KOOLLA
HELSINKI 13. – 15.9.2013
LUTHER-SALI (LASTENKODINK.5) PYHÄN SYDÄMEN KAPPELI (KIRSTINK.1) Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamisen aikoihin kukaan aikuisista ei ollut kasvanut kristillisessä kodissa eikä ollut kristitty viittä vuotta pitempään. Seurakunta aiheutti Paavalille paljon iloa ja huolta. Kirjeen avulla sukellamme ensimmäisten kristittyjen kiehtovaan maailmaan. Perjantaina aloitamme klo 18 Tervetuloa Korinttiin! lauantaina klo 12 Pyhän Hengen lahjat ja sunnuntaina klo 11 Messulla. Koko ohjelma löytyy netistä. Tervetuloa! www.sley.fi/pienisuuriraamattukurssi
SLEY 1873–2013 Sleyn 140-vuotisjuhla & Helsingin evankelisen kuoron 130-vuotisjuhlakonsertti Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Helsinki LA-SU 12.–13.10. JUMALA OMPI LINNAMME La 12.10. klo 17 Helsingin evankelisen kuoron juhlakonsertti. Mukana Kullervo Puumala, Hannu Niemelä, Säde Erkkilä ja Janne Silvola. Su 13.10. klo 11 messu, kirkkokahvit ja juhla. Mukana Lasse Nikkarikoski, Ari Norro, Kappeli Sound System, Hannu Kippo, Pekka Huhtinen ja Fredrik Gabriel Hedberg perheineen. Tervetuloa! www.sley.fi/sley140
21
Vartsi-ilta 11-14 -vuotiaille varhaisnuorille 19.9., 3.10., 31.10., 28.11. ja 12.12. klo 18:00-19:30, Castreninkatu 18 B, Helsinki Vartsi-iltojen ohjelmassa on pelailua tai muuta actionia, hartaus, iltapala, keskusteluja ja leppoisaa yhdessäoloa. Kysy lisää vartsinvetäjältä: Sakari Pyykönen, puh. 040-5371225 Muuta ohjelmaa: 13.-15.9. Ruskaretki Raamattuun & Pieni Suuri Raamattukurssi Helsingin Luther-salilla ja Pyhän Sydämen kappelilla 15.-17.11. Maata Näkyvissä festarit Turussa TULE MUKAAN JA TUO YSTÄVÄSIKIN! Järjestää: Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen varhaisnuorisotyö www.sley.fi/lapset
22
Perheuutiset Ajasta Iankaikkisuuteen Sirkka-Liisa Perkko-Toivio s. 10.7.1916 Helsinki k. 29.6.2013 Karjalohja ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21
Kastettu Jesper Rafael Velin 9.5.2013 Helmi Alina Luomaranta 21.7.2013 Niilo Johannes Vaahtoranta 27.7.2013 ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt.28:18-20
Avioliittoon vihityt 18.5.2013 Johanna (os. Luomaranta) ja Juhani Tikkanen 3.8.2013 Sari Anna (os. Salmi) ja Martti Johannes Pyykönen ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” 1.Kor.13:4-7. Ilmoitathan syntyneet, vihityt ja Taivaan kotiin muuttaneet tätä palstaa varten osoitteeseen: jorma.tikkamaki@gmail.com 23
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen p.044 3511437 aleksi.kuokkanen@sley.fi
Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen aleksi.kuokkanen@sley.fi
Pääsuntio: Matias Salmi puh 044 2001215, matias.salmi@pp5.inet.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi
Toimittaja: Tiina Arpiainen Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja
Kahvitusvastaava: Mira Pirttimaa, p. 0440-255 557 mira_pirttimaa@hotmail.com Pyhäkouluvastaava: Marjut Veikkola, p. 050-5740303 marjut.veikkola@saunalahti.fi
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai sinikka.ahvenainen@sley.fi.
Raamattukerhovastaava: Soili Norro, soili.norro@mantsala.fi
24