Kappelin Kaikuja 13. vuosikerta 2/2014
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
”Oi minnekä, ihminen, matkasi käy? Ei huolia, taakkoja päälläsi näy, vaan näytät niin huolettomalta. Nyt matkani Taivaaseen, kirkkauteen vie, ja kalleinta maan päällä on tämä tie, se päästää pois tuskien alta. En rauhaani löytänyt onnesta maan, kun syntini ahdisti tuomioillaan, ja tieni vei helvetin vaivaan. Vaan kiitän nyt Jeesusta, ystävääni, kun hän minutkin verellään pelasti, ja niin perin aarteet ja Taivaan.” SK 465:1,2. ”Oletkos autuas?” Tällaisen kysymyksen kuulemme nykyään hyvin harvoin, vain joskus hengellisissä puheissa. Vastausta tuohon kysymykseen on kuitenkin jokaisen hyvä jäädä ajoittain miettimään. Olenko minä autuas Jumalan lapsi ja pääsenkö kerran perille, Taivaan kotiin? Tuo kysymys pitää sisällään elämämme tärkeimmän asian, iankaikkisuutemme. Me saatamme harrastella hengellisiä asioita, mutta onko sydämemme mukana ja elämmekö itse syntien anteeksiantamuksesta? Onko Jeesuksen Veri saanut puhdistaa meidän sielumme ja uudistaa mielemme? Ja jos omat Taivasasiamme ovat
2
kunnossa, niin onko meillä hätä myös lähimmäisiemme iankaikkisuudesta? Nämä ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tämän kevään aikana olen hämmästynyt, että jopa kristityt ihmiset ovat sanoneet olevansa yliherkkiä ”kaikenlaiselle tuputtamiselle ja käännyttämiselle.” Olen jäänyt miettimään, että on suorastaan rakkaudetonta vaieta Jumalan Sanan totuudesta, kun on kysymys ihmisten iankaikkisesta kohtalosta. Jeesus on kuitenkin kehoittanut meitä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark.16:15) Meidät on kutsuttu Evankeliumin viestinviejiksi niin sopivalla kuin sopimattomallakin hetkellä. Jos meillä olisikin oikea ja todellinen hätä kalliisti lunastetuista sieluista, niin menisimme varmaankin megafonien kanssa Helsingin keskustaan julistamaan Jumalan Sanaa. Niin kallisarvoisesta asiasta on kysymys, kun kyseessä on kadotukseen matkalla olevat, Jumalalle rakkaat ja Golgatan keskimmäisellä ristillä lunastetut sielut. Tällaista ”tuputtamista” tarvittaisiin yhä enenevässä määrin, sillä on kysymys ihmisten iankaikkisuudesta. On Taivas ja on kadotus. Mutta kadotukseen ei
tarvitse kenenkään joutua, kun uskoo syntinsä anteeksiannetuksi Jeesukseen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pelastus on jo valmiina vastaanotettavaksi. Tästä on kysymys ja tätä sanomaa saamme erilaisin keinoin viedä eteenpäin. Nykyaikana on myös hyvät tekniset välineet Evankeliumin esilläpitämiselle: twitterit, facebookit ja ylipäätään monenlaiset muut internetin mahdollisuudet. Aivan turhaan me kainostelemme, sillä nykyään voimme tehdä lähetystyötä jopa omalta tietokoneeltamme käsin. Rakastaen saamme käyttää omia kanaviamme Hyvän Sanoman eteenpäin viemiseen. Lähetyskäsky on annettu jokaiselle Jeesuksen seuraajalle, myös Sinulle ja minulle. Lähetystyötä saamme tehdä levosta käsin, ei pakolla ja velvollisuuden tunteesta, vaan iloiten ja kiittäen. Saamme kertoa toivosta toivottomuuden keskellä, ilosta surun keskellä ja siitä, että Jeesus on avannut tien Taivaan Kotiin! Vaikka meillä on elämässämme monia tärkeitä asioita ja tehtäviä, niin kaikkein merkittävin ja tarpeellisin asia on kuitenkin saada synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä. Tämän sanoman viestinviejiksi on meidät kutsuttu. Saamme olla vapaita Jumalan lapsia ja levosta käsin rakastaa ihmisiä Kristukselle. Siinä se on! ”Selvemmin nään ja voin ymmärtää, Golgatan kautta nyt elämää. Siksi nyt näin kuljen eteenpäin, varassa armon ja kiitän näin: Täytetty on, siinä se on, elämä ristiltä virrannut on. Täytetty on, siinä se on, Jeesuksen sanat näin lausuttu on. Kuolemassaan on vain elämä, Jumalan Pojan nyt veressä. Jumala näin on sen säätänyt, tietä ei muuta, sen hyväksyn: Täytetty on, siinä se on, elämä ristiltä
virrannut on. Täytetty on, siinä se on, Jeesuksen sanat näin lausuttu on.” (Hilja Aaltosen runo)
Internet Tässä lehdessä Latva-Raskun Tiina kertoo innostavasti internetin kautta tehtävästä lähetystyöstä. Jos kyselet omaa paikkaasi Jumalan viljavainioilla, niin olisiko tämä työ juuri sitä, mitä Taivaan Isä haluaisi Sinun tekevän? Tätä työtä voi tehdä keskustelupalstoilla anonyymisti kotisohvalta käsin ja tämän työmuodon kautta pystyy tavoittamaan valtavan määrän ihmisiä. Olisiko tämä Sinun tehtäväsi?
Voittajan puolella
3
Olethan jo varannut kalenteriisi Valtakunnallisten Evankeliumijuhlien ajankohdan, 27.-29.6.2014?! Juhlapaikkana on tänä kesänä Lahden urheilu- ja messukeskus. Saamme juhlia ”Voittajan puolella” –teeman ympärillä monipuolisen ohjelmatarjonnan siivittäminä. Juhlien ohjelman löydät mm. nettsivuilta http://www.evankeliumijuhla.fi/ Tervetuloa Evankeliumijuhlaan iloitsemaan yhdessä! ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” 2.Tim.3:14-15. Virkistävää kesää ja Taivaan Isän Armohoitoa! Jorma Tikkamäki, päätoimittaja
”On aika hiljaa kiittää!
Kuvaaja: Pia Haataja
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
siis kevät’ Ei kelvannut! Palautettiin tämä Jukka Salmisen Jäähyväislaulu. Koulutovereista jää jälki – eikä toivottavasti kiusaamisen jälki, vaikka sitä valitettavasti tapahtuu, ja se jälki saattaa pysyä halki elämän. Turvallista matkaa elämän aalloilla; on aika nostaa purjeet ylöspäin! On yksi, joka pysyy ja ymmärtää: Jeesus. Hän on se hyvä ystävä, jonka kanssa voidaan seilata turvallisesti kohti tuntematonta. Tästä laulusta ei ole edes keskusteltu, ja silti siinä on vahva kristillinen viesti Ylösnousseesta, joka elää ja käy vierellämme. Eikös tämä ole paljon vaarallisempi, kuin Suvivirsi, jossa toki siinäkin pyydetään Jeesusta, “sydäntemme valoa ain’ asumaan luonamme”, mutta joka silti enemmän ylistää Luojaa ja hänen uutta, tyhjästä luovaa voimaansa?
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. Teille laulamme nyt näkemiin. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän. Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa. On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa. On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää: Jeesus vierellemme aina jää. Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän. (Jukka Salminen: Jäähyväislaulu) Jotenkin kalpenee se keskustelu, joka on käyty Suvivirrestä, kun miettii tätä laulua, jota ala-asteen viimeiselle luokalle siirtyvät useissa kouluissa kevätjuhlissaan laulavat yläasteelle siirtyville. Jossain koulussa tilalle oli tarjottu Abban ’I have a dream’ia tai Tavaramarkkinat –yhtyeen hittiä ‘On
Me tarvitsemme nämä ja näiden kaltaiset laulut eikä vain “perinteen” takia! Nämä koskettavat myös eikristittyjä, niinkuin vain musiikki voi, panevat ajattelemaan, ja toivottavasti antavat hyvän ja turvallisen mielen. Pyhän Sydämen kappelin sisään4
käyntiä vastapäätä, Kirstinkadun toisella puolen, on katutasossa ehkä jonkinsortin kokous- tai kerhohuone maahanmuuttaja –muslimeille. Tiedä, vaikka oikein rukoushuone olisi... Toivotin 2. pääsiäisenpyhänä hyvää pääsiäistä ulkona tupakoiville miehille. Eivät suuttuneet, päinvastoin; kuului: “Kiitos, samoin, hyvää pääsiäistä!” – Eivät he pääsiäistä juhli. Mutta toivoivat, että tuolla, joka heille hyvää toivottaa, olisi hyvä oma hyvänsä, ja että hän kokisi ja tuntisi sen hyvänä! Hyvältä tuntui toivotus. Tuli tuntu, että Jeesus elää, kun Ylösnousemuksen juhlan onnistumista ja hyvää mieltä toivottaa jopa hän, joka uskoo toisin. Miksi vaikkapa nämä laulut – Suvivirsi kouluvuoden päättyessä, Jäähyväislaulu yhteisen koulutaipaleen päättyessä – ovat niin tärkeitä? Joku kirjailija lienee määritellyt jokaisen eron ikäänkuin pieneksi kuolemaksi. Usein koetaan eroahdistusta, joka voi johtua mahdollisesti peruuttamattomasta muutoksesta tms. Edessä on jotain uutta, joka tuntemattomana toisaalta kiehtoo, toisaalta ahdistaa. Kuinka hyvä onkaan silloin saada kuulla, että ystävä kulkee vierellä! Muutokset kuuluvat elämään, ja on hyvä oppia ottamaan ne vastaan. Joka takertuu nykyiseen saati menneeseen haluamatta nostaa purjeita päästäkseen eteenpäin… mihin hänet on verrattava? Muistuttaako hän hiukan puuta, jonka Vapahtajamme suorastaan kirosi, kun ei löytänyt siitä etsimäänsä hedelmää?
ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.” Fil. 3:13b-16
“Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin,
Kullervo Puumala kappelin kanttori
Hoksaammeko, milloin kristillisessä vaelluksessamme ja kilvoittelussamme “luokka vaihtuu”, ja siirrytään eteenpäin? Suur-Helsingin piirissä toimii monenlaisia Sleyn ryhmiä, joissa pyritään ottamaan huomioon osallistujien mahdollisuudet ja kyvyt, sekä tarve saada olla ikäistensä parissa ja toimia henkilökohtaisten taipumustensa, ominaisuuksiensa, koulutuksensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti Jumalan Valtakunnan työssä. Ryhmiä, kuten Vartsi varhaisnuorille, Kertsi nuorille, Evankeliset Opiskelijat opiskelijoille, Nuoret Aikuiset, paikallisosastot kaikenikäisille aikuisille jne. Musiikkiryhmämme kutsuvat toimintaan mukaan. Uusia laulajia ottavat säännöllisesti Gospelkuoro Elävät Kivet ja Helsingin Evankelinen kuoro, Kappelille yritetään saada toimimaan myös lasten musiikkiryhmä, jolle etsitään johtajaa. Mietipä olisitko sinä sellainen? Ja mietipä, mikä olisi juuri sinun paikkasi. Kiitos, että kannat toimintaamme rukouksin ja uhraten!
5
Nikean uskontunnustus mikä se on?
Evästystä uskon tunnustamiseen, osa II
Olemme tottuneet puhumaan Jumalasta Isänä, mutta olemmeko tulleet ajatelleeksi, kenen Isä Jumala oikeastaan on? Hän on toki koko maailman, näkyvän ja näkymättömän maailman, Isä, koska hän on luonut taivaan ja maan, enkeleitä myöden. Mutta ennen kaikkea Jumala on meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Isä. Tätä tässä uskontunnustuksessa varmaan ensisijaisesti myös haetaan. Löydämmehän myöhemmin samasta tunnustuksesta viittauksen juuri siihen, että Kristus on Isästä syntynyt. Vasta sen kautta, että Jumala on Hänen ainosyntyisen Poikansa Isä, voimme alkaa täysin palkein iloita myös viimein siitä, että Jumala on myös meidän Isämme.
Viime numerossa aloitin kirjoitussarjan, jossa tarkoitukseni on selittää Nikean uskontunnustusta, joka luetaan ääneen jokaisessa Pyhän Sydämen kappelin messussa. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa johdattelin yleisellä tasolla siihen, mitä uskontunnustukset ovat. Nyt on aika lähteä tarkemmin selittämään Nikean (tarkemmin sanottuna Nikean-Konstantinopolin) tunnustuksen varsinaisia lausekkeita. Tilan puutteen vuoksi keskityn niihin seikkoihin tunnustuksessa, jotka ovat keskiverto kirkkovieraalle vähemmän tuttuja. Tilan puutteen vuoksi en myöskään tähän kopioi tunnustuksen tekstiä. Jos Nikean uskontunnustus ei ole sinulle entuudestaan riittävän tuttu, niin voit helposti löytää sen tekstin silmiesi eteen vaikkapa virsikirjan takaa tai internetistä.
Tässä tulemme ihmeelliseen ilosanomaan: juuri siksi, että Kristus on suorittanut Golgatalla maksun meidän synneistämme, me olemme tulleet Jeesuksen veljiksi! Olemme päässeet samaan asemaan kuin Jumalan ainosyntyinen Poika, koska voimme, esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa, kutsua täysivaltaisen lapsen oikeudella
”Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään...” 6
Kaikkivaltiasta ja Pyhää Jumalaa nimellä abba, rakas Isä! Tämä ihmeellinen armo saa myös olla meidän suuri kerskauksen aiheemme.
ja on siksi itsekin Jumala, ei luotu olento, vaan itsekin taivaan ja maan Luoja Isän rinnalla. Jumalan Poika on syntynyt Isästään ennen kuin aikaa on edes ollut olemassa ja siksi ei koskaan ole ollut hetkeä, jolloin Isä on ollut olemassa, mutta ei vielä Poikaa – molemmat ovat olleet olemassa ikuisesti. Tätä kaikkea tarkoittavat ilmaisut ”Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”. Meille taitaa olla mahdotonta ymmärtää, miten ylipäänsä voidaan puhua syntymisestä, jos syntyvä ja synnyttäjä ovat yhdessä yksi tasavertainen Jumaluus. Mutta tämä onkin uskon tunnustusta, ei järjen päätelmää.
Huomaamme siis koko ajan erään asian: uskontunnustuksen ensimmäinen osio kolmesta, eli se joka koskee Jumalaa, Isää Kaikkivaltiasta, vie huomiomme hyvin nopeasti eteenpäin eli toiseen osioon, siihen joka koskee Poikaa Jeesusta Kristusta. Tähän sopii myös se, että ensimmäinen osio on kovin lyhyt kahteen seuraavaan verrattuna. Jumala kaikkivaltiaassa majesteetissaan pysyy lopulta ihmiselle hyvin salaperäisenä. Me voimme toki tietää jotain Jumalasta katsomalla maailmaa, jonka hän on luonut – maailma ei voi olla syntynyt sattumalta jne. Mutta varsinaisesti voimme oppia tuntemaan Jumalan vasta Pojan kautta, jonka on ”näkymättömän Jumalan kuva” (Kol. 1:15). Jeesushan sanoo: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.” (Joh. 14:1) Siksi siirrymme mielenkiinnolla toiseen uskonkappaleeseen.
”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen...”
Ymmärrämme siis, että Nikean uskontunnustus painottaa vahvasti sitä, että Jeesus Kristus Jumalan Poika on Raamatun mukaan täysin tasavertainen Jumala Isän kanssa. Näin emme harhaudu ajattelemaan, että sana ”Jumalan Poika” tarkoittaisi Raamatussa jotain alempiarvoista kuin ”Isä Jumala”. Mutta miksi on tähän tarkoitukseen on valittu sellainenkin kumma sanapari kuin ”valo valosta”?
”...Jumalan ainoaan Poikaan...”
”...valo valosta...”
Vaikka olemmekin Jeesuksen veljiä, jos uskomme Häneen, Kristus on kuitenkin Jumalan ”ainoa/ainosyntyinen Poika”. Me olemme uskomme perusteella syntyneet uudesti Jumalasta, mutta pysymme silti aina luotuina olentoina. Jeesus Kristus on sen sijaan ”syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”,
Ensinnäkin siksi, että Raamattu itse liittää Jumalaan valosta puhuvia nimityksiä. Vanhassa testamentissa Jumala ilmestyi temppeliin nimenomaan häikäisevänä kirkkautena. Tässä on jotain myös siitä, miten Jumala pysyy viime kädessä olemukseltaan salattuna: jos katsomme aurinkoa ajatuksena saada 7
selville, miltä se tarkalleen näyttää, sokeudumme. Kun puhutaan kirkkaimmasta valosta, se muuttuu kovin helposti pimeydeksi sille, joka on liian utelias. Meidän on siis tarkoitus hyödyntää aurinkoa välillisesti nauttimalla sen säteiden maapallolle tuomasta valosta ja lämmöstä.
kuin tavallinen pulliainen auringosta puhuu, vertauskuvana Jumalan kirkkaudelle. Auringosta lähtee valonsäteitä, jotka ovat kuitenkin juuri tuota samaa aurinkoa. Voimme toisaalta puhua erikseen auringosta ja sen lähettämistä valonsäteistä, mutta toisaalta aurinko koostuu juuri noista valonsäteistä. Samalla tavalla Kristuksesta sanotaan, että ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”. (Hepr. 1:3) Tietysti fyysikolle aurinko on kokoelma kaasuja ja kemikaaleja, mutta maallikolle kyse on suuresta valopallosta. Aurinkoa ei yksinkertaisesti ole ilman sädehtimistä. Samoin Isää Jumalaakaan ei ole ilman Poikaa. Kirkkoisä Gregorius Nyssalainen sanookin Isän ja Pojan välisestä suhteesta: ”Säde on lähtöisin auringosta, mutta se on olemassa yhdessä auringon kanssa eikä ole aurinkoa myöhempi.”
Hengellisessä mielessä tilanne on sama: on tyydyttävä vain siihen, mitä meille on Jumalasta ilmoitettu eikä ruvettava selvittämään Jumalan olemusta ikään kuin suoraan ilman Jumalan antamia välikappaleita Raamatun sanaa ja sakramentteja (kastetta ja ehtoollista). Silloin silmämme eivät sokaistu. Päinvastoin Raamattua opiskellessamme saamme yhä enemmän valoa ja pimeys sielussamme vähenee: ”Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Kor. 4:6) Juuri Kristus, joka oikeastaan on tämä Jumalan Sana (Joh. 1:1,14), kuten myös kasteen puhdistava vesi ja ehtoollisen leipä ja viini, on vanhan kirkon opetuksen mukaan ”toinen aurinko”, jonka avulla ensimmäinen aurinko, Isä, vasta opitaan tuntemaan.
Näin ollen juuri Nikean tunnustuksen sanonta ”valo valosta” havainnollistaa tehokkaasti sitä, että vaikka sanotaankin Kristuksen olevan ”Jumala Jumalasta”, ei kuitenkaan ole olemassa kahta eri Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala. Eräs aihe Nikean uskontunnustuksen laatimiselle olikin 300-luvulla levinnyt harhaoppi nimeltä areiolaisuus. Areiolaiset eivät voineet hyväksyä sitä, että Jeesus olisi todellinen Jumala juuri siksi, että silloin pitäisi uskoa kahteen Jumalaan. Monijumalaisuus taas oli vastoin Raamattua. Nikean uskontunnustuksen laatijat vastasivat tähän ilmaisuillaan. He pitivät areiolaisia vastaan kiinni Raamatun molemmista puolista: Jeesus on tosi Jumala, mutta
Mutta tämä varsinaisesti ei tarkoita sitä, että olisi olemassa kaksi ”aurinkoa”, kaksi erillistä valon lähdettä. Kirkkoisät opettavat päinvastoin niin, että nämä kaksi (hengellistä) aurinkoa ovat varsinaisesti yhtä ja samaa aurinkoa, kuten myös yhtä ja samaa valon lähdettä. Ajatellaanpa tarkemmin juuri tuntemaamme aurinkoa, siten 8
samalla on olemassa vain yksi Jumala, ei kahta. Mutta tässä ei ole vielä kaikki, ensi numerossa jatkamme tästä aiheesta vielä lisää.
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:
Näin olemme päässeet kristillisen kolminaisuusopin ytimeen. Jatkossa tulee puhetta myös Pyhästä Hengestä, mutta kuten sanottu, seuraavassa numerossa on syytä vielä hiukan jatkaa toisen uskonkappaleen parissa.
Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: 2020/2012/3761
Aleksi Kuokkanen kappelin teologi
Keräyslupa 2013-2014: Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
9
Minäkö muka armoton?
Läheisissäni on aina ollut jonkinasteisia perfektionisteja: heitä, joille kelpaa kokeesta vain kymppi. He ovat vaatineet itseltään valtavan paljon ja minä olen kauhistellut vieressä. ”Kyllä se kasikin olisi ihan tosi hyvä, rentoudu vähän!”
Se armottomuus, jota minä olen seurannut vierestä, on ollut juurikin koulumenestykseen ja pärjäämiseen liittyvää armottomuutta. En osannut ajatella, että itselleen voi olla armoton muillakin tavoin – tavoin, jotka ovat yhtälailla kuluttavia, kuin jatkuva raataminen arvosanojen tai töiden eteen.
Jollakin korkeat vaatimukset ovat tulleet vanhemmilta. Toisella taas vaatimustaso on ollut lähtöisin hänestä itsestään. Samalla, kun olen ollut huolissani näiden läheisten jaksamisesta ja muusta elämästä, olen ollut helpottunut siitä, että minä en sentään ole ollut niin vaativa itseäni kohtaan. Olen tehnyt töitä opintojen eteen, mutta olen myös varsinkin viime vuosina priorisoinut kursseja ja miettinyt, että mihin panostan ja mistä tärkeintä on vain päästä läpi.
Minä nauran itselleni mielestäni melko paljon. Hyvällä tavalla – niinä hetkinä, kun olen kömpelö kotona, tai kerta kaikkiaan teen jonkun asian aivan pähkähullusti. Itselle nauraminen on hurjan vapauttavaa. Siitä huolimatta, että nauran monissa asioissa itselleni, mielessäni saattaa pyöriä joku typerä asia, jonka olen sanonut useita vuosia sitten ja josta soimaan itseäni edelleen.
En olisi voinut kuvitellakaan, että minä olisin armoton itselleni. Niinpä erään henkilön piti viime vuonna useaan kertaan eri keskusteluissa todeta minulle ”ole armollisempi itsellesi”, ennen kuin edes aloin ajatella asiaa.
Olen pohtinut armottomuuttani viime aikoina, mutten ole juuri puhunut siitä. Miten sitä selittäisi, kun se on täysin oman pään sisällä – asioissa, jotka eivät oikeastaan näy muille? Joku aika sitten asia nousi esiin puhelinkeskustelussa rakkaan ystäväni kanssa. Vaihdoimme pitkästä aikaa tarkemmin kuulumisia ja hän kertoi, kuinka oli oivaltanut vaativansa itseltään aivan liikoja. Ei arvosanojen tai vastaavien suhteen, vaan oman käytöksen ja omien sanomisien suhteen. Ihan kuin olisin puhunut itse.
Ensimmäiset kerrat vain ajattelin, että enhän minä ole armoton itseäni kohtaan. Että mitä hän oikein höpöttää, eihän tuo minua koske. Vasta useamman kerran jälkeen tajusin, kuinka oikeassa hän olikaan. 10
Vaaditko sinä hiljaa mielessäsi itseltäsi liikoja? Soimaatko sinä itseäsi vanhoista asioista, joita muut tuskin edes muistavat enää? Tai oletko juuri se, joka vetää itsensä piippuun raataessaan opintojen tai töiden eteen?
Ensi kerran, kun alat soimata itseäsi, yritä pysähtyä ja miettiä onko se todella tarpeen. Voisitko olla armollisempi itsellesi? Jeesus osoitti armonsa ristillä. Jumala on meille armollinen ja siksi meidänkään ei tarvitse olla armottomia itsellemme.
Minä nimittäin uskon, että meitä tavalla tai toisella itseään kohtaan armottomia on paljon. Uskon, että kuten minä, moni ei edes tajua vaativansa itseltään liikoja.
Sinä riität vajavaisena itsenäsi. Teksti ja kuva Saara Räty
11
Internet-työn kuulumisia
Sleyn hallitus päätti tehdä kanssani sopimuksen uudesta kahden vuoden mittaisesta työkaudesta lähetystyöntekijänä. Saan jatkaa Japaniin suuntautuvaa lähetystyötä internetin kautta nyt kotimaasta käsin.
Kysymyksiin vastailun motoksi sopinee 1. Piet. 3:15 ”...olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu”. Tietyt peruskysymykset toistuvat kerta toisensa jälkeen. Esim. - ”Kuka Jeesus on?” - ”Perustuuko Raamattu tositapahtumiin?” - ”Onko kuoleman jälkeistä elämää?” - ”Voiko kirkkoon mennä vaikka ei olisi kristitty?” ”Uskotko, että on olemassa Jumala/ jumalia?” Nämä ovat niitä elämän tärkeimpiä kysymyksiä.
Suuri osa työstäni on japanilaisten kristinuskoa koskeviin kysymyksiin vastaaminen. Yhdessä työryhmän kanssa olen myös suunnittelemassa sivustoa, joka tulee sisältämään Raamatun perusasioista opetuksia eri lähetyskenttiemme kielillä. Toimenkuvaani kuuluu myös japanilaisten seurakuntien tilaisuuksien mainostus internetissä ja tukihenkilönä toimiminen tiettyjen japanilaisten seurakuntien kotisivuihin liittyvissä asioissa. Kehitän myös nuoria tavoittavaa kristillistä sivustoa ja silloin tällöin käyn pitämässä Japanin lähetystyön asiaa esillä lähetystilaisuuksissa.
Tämän vuoden puolella olen vastannut yli kahteensataan kysymykseen kristinuskosta japaniksi. Tässä joitakin poimintoja kysymyksistä: - Raamatussa on vaikuttavan paljon ihmistä koskevaa syvällistä ymmärrystä. Miksiköhän niin on?
Internet ei juuri tunne maiden rajoja. Mikäli osaa kyseisen maan kieltä ja tuntee sen kulttuuria, vuorovaikutus on mahdollista ja niin myös armon evankeliumista kertominen.
Onko helvetti olemassa? Jos on, ja ei halua mennä sinne, mitä pitäisi tehdä? Olen yläasteen ekalla luokalla. Joka ilta murehdin tätä niin etten pysty 12
nukkumaan. On tullut tehtyä paljon pahoja asioita.
Usein muslimien parissa lähetystyötä tekevät kertovat, että Jeesus kutsuu siellä ihmisiä unien kautta. Alkuvuoden aikana nyt myös kaksi japanilaista kertoi nähneensä kumpikin kauniin unen, joka sisälsi vahvasti kristillistä symboliikkaa, ja he kysyivät mitä se voisi tarkoittaa. Oli hyvä kertoa, että esim. valkoinen kyyhkynen, jonka toinen näki unessaan laskeutuvan kirkon kattoikkunasta, on Pyhän Hengen symboli ja laittaa linkki netissä luettavan Raamatun siihen kohtaan, jossa Henki laskeutuu Jeesuksen päälle niin kuin kyyhkynen. Ja nyt kun Jumala heitä näin kutsuu, rohkaisin menemään kirkkoon sunnuntaina.
Kun ihmiset ovat pettäneet, omaisuus mennyt ja ideologiat sortuneet, mihin kannattaisi uskoa? - Haluaisin mennä kasteelle protestanttisessa kirkossa, mutta sukuni on buddhalainen ja minulle periytyy perheeni buddhalaisen alttarin hoitamisen vastuu. Olisiko paras, että jätän menemättä kasteelle? - Mitä ”pelastus” tarkoittaa kristillisessä uskossa? Jotkut kysyjät kertovat olevansa vakaasti Japanin perinteisten uskontojen kannattajia tai uskonnottomia, ja vasta alustavasti kiinnostuneita kristillisestä uskosta. He kyselevät mitä aivan ”vasta-alkajan” kannattaisi ensin tehdä, mikä olisi hyvä kirkko mihin mennä ja mitä kannattaisi lukea. Mutta jotkut kokevat jo alussa vahvaa kutsua kääntymykseen, ja silloin viesti alkaa sanoilla: ”Haluaisin tulla kristityksi.”
Kysymyksiin vastaamisessa on se mukava puoli, että siinä saa usein palautetta siitä miten kysyjä on kokenut vastauksen. Joku kirjoittaa yksinkertaisen kiitoksen, toinen sanoo kokeilevansa käydä kirkossa, kolmas kertoo ymmärtäneensä, että kysymyksiin löytyy vastauksia Raamatusta, joten aikoo lukea sitä itse. Kaikki pienetkin palautteet kannustavat jatkamaan. Niin kuin kaikessa Sanan kylvötyössä, täytyy kylvää runsaasti, jotta saisi myös niittää. Sillä osa Jumalan Sanan siemenestä osuu aina tien laitaan tallautumaan ja lintujen nokittavaksi. Osa siemenestä päätyy kallioiseen maahan, jolloin uskon taimi kuivettuu koetuksissa ilman kunnon juurta. Osa siemenistä nousee hyvin oraalle, mutta tukahtuu ohdakkeisiin, eli ”elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin”. Mutta osa putoaa hyvään maahan ja tuottaa satakertaisen sadon. (Luukas 8:4-14).
Kun japanilainen lukee Raamattua ensimmäisiä kertoja, hän usein hämmästyy niitä kohtia, joissa varoitetaan epäjumalanpalveluksesta. Moni kysyy, että mitä se semmoinen oikein tarkoittaa. Japanissa kun kasvetaan sellaisen yleisen käsityksen keskellä, että jumalia on lukemattomia ja niitä rukoillaan tilanteen mukaan. Täytyy selvittää ensin monia perusasioita, ennen kuin kysyjälle selviää syy siihen, miksi vain yhtä ainoaa Jumalaa saisi rukoilla ja palvella. 13
Kaikki Jumalan valtakunnan työ tarvitsee rukoustukea. Rukoillaan, että kylvetty Sana löytäisi hyvää maata ja
uskon taimet varjeltuisivat niin kotimaassa kuin lähetyskentilläkin! Tiina Latva-Rasku
14
Iloviesti eteenpäin
Iloviesti eteenpäin Eteenpäin, eteenpäin
Virran lailla eteenpäin sana Herran kulkee näin.
veden virta rientää näin,
- Ethän lakkaa kertomasta
pysähtyä ei se malta
suurimmasta sanomasta
vastusta ei pelkää, karta,
lauluin, puhein, keinoin muin,
kivet, risut, esteet muut,
vakain taikka hymysuin.
padot taikka lahot puut
Esteen tielle sattuessa
joskus tielle ennättää
reitin selvän peittyessä,
vastuksiksi siihen jää,
Sana neuvoo varman uoman
silti aina eteenpäin,
antaa taidon, sekä voiman.
vesi kiirein ryntää näin.
Eteenpäin, eteenpäin, iloviesti viedään näin! Anneli Räty
15
Japani tutuksi
Helsingin Pyhän Sydämen kappelin pyhäkoulussa ja raamattukerhossa kävi maaliskuun lopulla vieraita: Pyhäkoulussa Korean luterilaisen kirkon presidentti, Chul Hwan Kim, ja raamattukerhossa Japanin luterilaisen kirkon ulkomaantyön johtaja, Naoki Asano.
kuuluu myös askartelua tai origamia eli paperintaittelua. Pyhäkoulusta saa mukaansa muistolausekortin, jota säilytetään erityisessä kansiossa. Pyhän Sydämen kappelin raamattukerholaiset kyselivät innostuneesti japanilaisten elämästä ja pyhäkoulusta.
Naoki Asano kertoi raamattukerholaisille Tokiossa kokoontuvasta pyhäkoulusta, jossa on mukana noin 10 koululaista. Kouluikäiset pyhäkoululaiset opiskelevat Raamattua ja tekevät pieniä tehtäviä. Heillä on työkirja, jossa on tehtäviä päivän tekstistä. Ohjelmaan
Raamattukerhohetken päätteeksi Asano esitteli japanilaisia pelejä. Koululaiset saivat myös itse testata taitojaan hyrrillä, kendamojalla (=tarkkuuspeli, jossa narun päässä oleva puukuula pyritään saamaan koloon), puunukella, (jonka alimmaista osaa yritetään lyödä pois alta niin, ettei nukke kaadu), palloilla ym. Tilanne päättyi rukoukseen japanilaisten ja erityisesti lasten puolesta, että uudet ihmiset saisivat kuulla Jumalasta ja Jeesuksesta ja tulla uskoon. Japani ja japanilaiset lapset kiinnosti vat Sydiksen raamattukerholaisia siinä määrin, että suunnitelmissa on aloittaa yhteydenpito tuohon Tokiossa kokoontuvaan pyhäkoululaisten ryhmään. Saija Simanainen (teksti ja valokuva)
16
Kadonnut älypuhelin
Evankelisten opiskelijoiden ilta oli alkamassa normaaliin tapaan Luthersalilla Kampissa. Oli rauhallinen kevätilta ja olin siksi menossa linja-autolla keskustaan. Tarkoitukseni oli hoitaa myös joitain eo:n hallituksen tehtäviä, joten olin sillä hetkellä ajatuksissani. Laitoin hetkeksi älypuhelimeni viereiselle penkille. Nousin Hakaniemessä pois, sillä tarkoitus oli nousta sieltä metroon. Piti tarkastaa uudestaan kännykkä mutta kun katsoin reppuuni ja koitin taskut, kännykkää ei ollutkaan siellä. Oliko se jäänyt linjaauton penkille? Tarkistin kaiken vielä uudestaan.
Vaikka tilanne oli jännittävä, se ei ollut sitä pekkästään negatiivisella tavalla. Kun normaalisti ratkoo ongelmia paperilla työpöydän ääressä, oli nyt kyseessä pieni mysteeri vanhan ajan salapoliisisarjojen tyyliin. Etsin ratkaisua ja menin oppimiskeskus Alexandriaan tietokoneelle. Uusissa älypuhelimissa on ominaisuus, että omistaja voi paikantaa sen tietokoneelta. Paikansin puhelimen siis tämän nettipalvelun kautta. Näytöllä näkyi kartta, joka kertoi, että puhelin oli viety Kaisaniemen metroasemalle. Näinkö tietokoneen näytöllä nyt puhelimen vieneen henkilön?
ännitys nousi ja hätäännys, kun tajusin yhtäkkiä miten suuri osa elämästäni kulki tuon pienen laitteen kautta. Se sisältää yksityisiä tietoja ja monet arkitoimet hoidetaan sen kautta. Tavallisesti kun kadotan jotain pientä kuten käsineet, lähden jo silloin etsimään kadonnutta kuin hyvä paimen konsanaan. Mutta nyt oli tilanne, joka vastaa sitä, että koko lauma oli hukassa.
Uusissa kännyköissä on lisäksi ominaisuus, jolla kännykän saa lukittua tietokoneelta käsin. Kännykän näyttöön voi myös lähettää viestin. Tämä oli erittäin tarpeellista, joten päätin lukita puhelimen. Kirjoitin puhelimen näyttöön sähköpostiosoitteeni ja haluamani viestini: ”*****@*****. com. Palauta puhelin mahd. pian. Olen Kaisaniemessä sähköpostiyhteyden päässä. Kiitos!” Mietin, että kuinka kauan odottaisin valvoen tässä asioiden ratkeamista.
Juoksin kunnon juoksut Hakaniemestä keskustaan Rautatietorille ja etsin hätäisesti linja-autoista mutten löytänyt. Puhelin oli siis joko varastettu tai sitten viety johonkin löytötavarapisteeseen.
Vähitellen välähti, että tuo kyseinen Kaisaniemen metroasema ja Aleksandria, jossa olin, sijaitsevat päällek17
käin. Kartalla päällekkäiset paikat näkyvät tunnetusti samassa pisteessä. Kännykkä oli sittenkin kehoni lähettyvillä. En muista, missä takkini sisällä kännykkä loppujen lopuksi oli mutta tärkeintä oli, että se löytyi.
Toisaalla Raamattu maalaa parikin kertaa kuvan etsijästä, joka jättää kaiken hänellä olevan löytääkseen tärkeimmän. Oliko etsimiseni ja vaivani oikeasti täysin raamatullista, mikäli asiaa pohtii tällaisesta kulmasta? Parikin kertaa Jeesuksen vertauksessa mies antaa kaikkensa, jotta saa omakseen maahan haudatun aarteen tai arvokkaan helmen. ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon”, Jeesus sanoo.
Ihminen voi muuttua pelastuessaan etsijästä etsityksi. Minulle tuossa tarinassa kävi samoin. Etsin pelastusta omalle kommunikaatioelämälleni juoksemalla, kyselemällä, järkeilemällä. Juoksemalla kiinni bussia, kyselemällä löytötavaroista ja päättelemällä seuraavaa viisasta siirtoa. Ihminen etsii pelastustaan mutta lopulta voi huomata, että pelastus on etsinyt hänet ja se on ollut hänen lähellään koko ajan. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä niin paljoa pelastuksen saavuttamiseksi. Se tuli, kun hän huomasi pysähtyä ja lopettaa omavoimaisuutensa ja panikoimisensa.
Etsin joskus ratkaisua elämän mysteereihin. Lueskelen milloin mitäkin. Silti tuntuu, että ratkaisu löytyisi jostain lähemmältä. Joona Saari
18
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
25.05. 29.05.
Lasse Nikkarikoski Helatorstai Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Helluntai Pekka Huhtinen Ari Norro Juhannuspäivä Ari Norro Ari Norro Jyrki Knuutila Antti Rusama Antti Rusama Teijo Mathlin Hannu Penttinen Antti Rusama Antti Rusama Lauri Thurén Tapio Kiviranta Pekka Huhtinen Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Siionin kannel -messu
01.06. 08.06. 15.06. 21.06. 22.06. 29.06. 06.07. 13.07. 20.07. 27.07. 03.08. 10.08. 17.08. 24.08. 31.08. 07.09. 14.09.
Saarnaaja
19
Olavi Rimpiläinen Aleksi Kuokkanen Tapio Kiviranta Pekka Huhtinen Jiska Gröhn Ari Norro Ari Norro Jyrki Knuutila Aleksi Kuokkanen Santeri Marjokorpi Teijo Mathlin Matias Salmi Antti Rusama Tuomas Anttila Lauri Thurén Aleksi Kuokkanen Reijo Arkkila Tapio Kiviranta Juha Heinonen
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen p.044 3511437 aleksi.kuokkanen@sley.fi
Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen aleksi.kuokkanen@sley.fi
Pääsuntio: Matias Salmi puh 044 2001215, matias.salmi@helsinki.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi
Toimittaja: Saara Räty Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja
Kahvitusvastaava: Mira Pirttimaa, p. 0440-255 557 mira_pirttimaa@hotmail.com Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Marjut Veikkola, p. 050-5740303 marjut.veikkola@saunalahti.fi
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai sinikka.ahvenainen@sley.fi.
20