Kappelin kaikuja 3/2014 by Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley)

Kappelin Kaikuja 13. vuosikerta 3/2014

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti

Pääkirjoitus

”Nyt tahtoisin miettiä Taivasta, jo monta ystävää on Herran luokse ehtinyt ja Häntä ylistää. Siellä yhdessä ollaan, siellä yhdessä ollaan, aina yhdessä ollaan, ei koskaan erota.” SK 488:3 Kesä alkaa kääntyä syksyn väriloistoon ja upeat hellelämpötilat ovat vähitellen muuttumassa syksyisenpään suuntaan. Olemme saaneet nauttia kauniista kesästä ja kaikista sen mukanaan tuomista lahjoista. Taivaan Isä on siunannut meitä lämpimällä kesällä ja auringonpaisteella. Toivottavasti olemme kiitollisella mielellä kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet lahjana Taivaan Isältä vastaanottaa.

tuli Afganistanin Heratista, kun kaksi Kansanlähetyksen avustustyöntekijää ammuttiin kuoliaaksi. Toinen surmansa saaneista oli itselleni hyvinkin tuttu ihminen. Hän osallistui aikoinaan aktiivisesti SLEY:n nuorten aikuisten toimintaan Etelä-Pohjanmaalla ja hänen kanssaan sain olla työparina mm. Vetelin Evankeliumijuhlien radiotyöryhmässä. Seijan olemus oli aina iloinen ja jokaisen ihmisen hän kohtasi yksilönä, sekä syvästi arvostaen ja kunnioittaen. Hänen suustaan ei lähtenyt pahaa sanaa kenestäkään ja vastoinkäymisetkin hän käänsi aina parhain päin. Hän eli Jumalan anteeksiantamuksesta, jonka oli itse saanut kokea ja tätä Jumalan hyvyyttä hän halusi viedä eteenpäin rakastaen, Kesään on sisältynyt myös suruviestejä. välittäen ja auttaen vaikeissa olosuhMonta uskollista Pyhän Sydämen kap- teissa eläviä lähimmäisiään. Tuntuu pelin ystävää on saanut kesän aikana käsittämättömältä, että tällainen sydäiankaikkisuuskutsun. Nämä suruviestit men kristitty joutuu kokemaan näin ovat yhdessä ja erikseen pysäyttäneet traagisen lähdön tästä elämästä. VastaPyhän Sydämen kappelin kirkkokan- usta emme tule saamaan tämän elämän san. Monta paikkaa on nyt tyhjänä aikana, mutta tiedämme varmasti, että kappelin Jumalanpalveluksissa ja kai- molemmat ystävämme ovat päässeet paus saattaa kirpaista hyvinkin syvältä, perille Taivaan Kotiin. Eivät sen vuoksi kun ystävän paikka kirkonpenkissä on mitä ovat tehneet elämänsä aikana, vaan tyhjä. Viimeisin ja traagisin kuolinviesti siksi, että Jeesus kuoli ristinkuoleman 2

myös heidän vuoksensa. Seija ja Kaija elivät Jumalan Sanan todeksi omassa elämässään ja olivat autuaita Jumalan lapsia. Heidän osalleen tuli kuolla marttyyrikuolema, kun antoivat henkensä Kristuksen työtä tehdessään. Sekä ystävämme kappelilta, että Afganistanin avustustyöntekijät ovat päässeet vanhurskasten lepoon. He ovat kilvoituksensa kilvoitelleet ja voitonseppeleen saaneet. He ovat nyt perillä Aabrahamin helmassa odottamassa Taivaan juhlien alkamista. Me olemme vielä matkalla ja meidän tehtävämme on jatkaa ihmisten voittamista Kristukselle. Taivaallinen Isämme antakoon meille suurta intoa tehdä Evankeliumin työtä pimenevän maailman keskellä.

tavoittavan ja etsivän toiminnan paikka. Monesti on niin, että kristillisen kirkon toiminta painottuu vain uskovien hengelliseen hoitamiseen. Jos tilanne on tämä, niin kirkko ja herätysliike ovat ajautuneet väärille urille. Tarvitaan myös etsivää ja tavoittavaa työtä, johon meillä on uuden tilan myötä entistäkin paremmat mahdollisuudet. Lähetyskäskyssä kehoitetaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt.28:19-20. Palaaminen Helsingin ydinkeskustaan kuvastaa yleisemminkin evankelisen herätysliikkeen aktiivisuutta ja avoimuutta. Pidämme perinteistä kiinni, mutta samalla kehitämme ennakkoluulottomasti uusia toimintatapoja, joilla kadonnut löydetään ja saatetaan Jumalan Valtakunnan osallisuuteen. Liittäkäämme tämä valtava ja innostava hanke esirukouksiimme!

Paappani kuolinilmoituksessa on aikoinaan ollut vanhan Siionin Virren säe, joka sopii myös tähän hetkeen: ”Siell’ vaivat runsaasti maksetaan, kuin tääll’ on kärsittävät, elämän virrast’ juotetaan, jonk’ rannat hedelmöivät, saan marttyyrein kanss’ iloita, kiitosta aina veisata Karitsan häissä siellä.”

Takaisin kotiin!

Muutoksia tehtävävastuissa

Monen ihmisen unelma on käymässä toteen, kun Helsingin Luther-kirkko palautetaan alkuperäiseen käyttöönsä. Tiedän, että monet ystävät ovat rukoilleet asian puolesta vuosikymmenten ajan. Rukoukset on kuultu ja niihin on myös vastattu, kun yökerhotoiminta rakennuksessa päättyy ja tila pyhitetään jälleen Jumalan tahdon mukaiseen käyttöön. Rukouksemme olkoon, että Luther-kirkko voisi olla uusi ja rohkea

Syksy on tuonut mukanaan muutoksia suntiotiimiin ja kirkkokahvivastavaakin on vaihtunut! Matias Salmi on siirtynyt pääsuntion tehtävästä muiden haasteiden pariin ja hänen tilalleen on valittu entinen apusuntio Olli Olenius. Uutena apusuntiona tulee jatkossa toimimaan Martti Pyykönen. Matias ei jätä aivan kokonaan suntiotehtäviä, vaan on tarvittaessa käytettävissä edelleenkin myös näissä tehtävissä. Mira Pirttimaa 3

on muuttanut uudelle paikkakunnalle, joten uutena kahvitusvastaavana on aloittanut Ulla Puukangas. Lämmin kiitos Miralle ja Matiakselle erinomaisen hyvin ja arvokkuudella tekemästänne työstä. Tervetuloa, Ulla, Olli ja Martti, tärkeisiin tehtäviinne! Saatte tehdä työtä rukoilevan seurakunnan keskellä!

”Nyt tahtoisin miettiä Taivasta, sen kerran nähdä saan. Vaan nyt jo kotiin Jeesuksen uskossa katsotaan. Siellä yhdessä ollaan, siellä yhdessä ollaan, aina yhdessä ollaan, ei koskaan erota.” SK 488:4 Virvoittavia ja Taivaan Isän siunaamia syksyn hetkiä luonnon väriloiston keskellä! Jorma Tikkamäki päätoimittaja

Perheiden retkellä Espoon Pirttimäessä Lauantaina 23.8. perheemme suuntasi Espoon Pirttimäkeen, Helsingin kaupungin omistamaan virkistyspaikkaan.

Retkellä keskustelimme perhekerhon ja lasten lauluryhmän aloittamisesta. Tässä lehdessä on tarkempaa tietoa syksyn perhekerhoista. Tarkempaa tietoa saat myös sähköpostitse, kun liityt Pyhän Sydämen kappelin sähköpostilistalle.

Pyhän Sydämen kappelin toimintaan osallistuvia perheitä oli kutsuttu mukaan tähän retkipäivään. Mukana oli seitsemän perhettä, yhteensä 28 henkilöä. Ohjelmaan sisältyi mm. leppoisaa yhdessäoloa, toisiimme tutustumista, toiminnallinen hartaus Jumalan lahjoista, leikkiä ja pelailua, makkaranpaistoa, sekä geokätköjen etsintää. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, ohjelman järjestäjille ja Taivaan Isälle aurinkoisesta retkisäästä.

Saija Simanainen

140-vuotias Evankelinen laulukirja Siionin kannel

Ensikertalainen kirkkovieras Pyhän Sydämen kappelissa, saattaa hämmästyä, kun ehtoollisvirren tai muun ehtoollismusiikin jälkeen kanttori kuuluttaa seuraavan yhteislaulun numeron. Yleensä se lauletaan Siionin kanteleesta, Suomen evankelisen herätysliikkeen vanhimman keskusjärjestön, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen julkaisemasta laulukokoelmasta. 140 -vuotiaan ensipainos ilmestyi kesällä v. 1874 – silloin jo yksiäänisenä. Kirjaa on kaikkiaan levitetty jo toista miljoonaa kappaletta. Kokoelman toimitti 1874 –1881 kanttori Johan August Gottlieb Hymander, joka oli Sleyn perustajia, Sanansaattaja-lehden toimittaja ja Helsingin Nikolain kirkon (nyk. Tuomiokirkko) kanttori toimien myös Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettajana. Hymander toimitti myös sävelmistön 1883, mutta jo 1874–81 vihkot julkaistiin yksiäänisillä nuoteilla. Vuonna 1885 Hymander toimitti lisävihkon, jolloin laulujen yhteismäärä nousi 170:een. Kokoelman nimestä sanoo esipuhe: ”Nimi Siionin kannel viittaa Raamatun kuvaan kahdesta vuoresta, Gal. 4:24–26 ja Hepr. 12:18–24.

Siinain lain vaatimusten salamat eivät uhkaa sitä, joka turvautuu Jumalan rakkauteen Kristuksessa, armoon Siionista (SK 34:5, SK 436:4). Taivaassa soivat kerran kanteleet tai harput Siionin vuorella, Ilm. 14:1–2.” Nimi juontuu myös eräistä ulkomaisista hengellistä liikkeistä ja kokoelmista, joissa korostettiin evankeliumin iloa, Kristuksen sovitusverta ja raamatullista morsiusmystiikkaa. Suomen evankeliselle liikkeelle keskeistä on myös kasteen armo, luottamus Jumalan sanaan ja luterilainen tunnustus. Seuraavan Sk-laitoksen toimitti komitea, jonka työ valmistui 1892, ja kirja ilmestyi samana vuonna. Lauluja oli 275, ja niitä otettiin v. 1876 alkaen julkaistusta Sanansaattajasta, ja suomentaen ruotsinkielisestä sisarkokoelmasta Sionsharpanista, Ira David Sankeyn kirjasta Sacred Songs and Solos – Lauluja Karitsan kiitokseksi (suom Olli Wuorinen-Berg) ja Lina Sandellilta sekä useista muista lähteistä. Laulut olivat suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja anglosaksisia. Vuoden 1892 Kanteleen sävelmistön toimitti silloin vasta 25-vuotias musiikin yliop5

pilas Ilmari Krohn. Sävelmistöön tuli 99 uutta sävelmää, joista enimmät eli 45 oli säveltänyt Krohn itse. Tutkiessani hiukan tämän, v. 1892 Siionin kannel –laitoksen sävelmistöä ja sen historiaa hämmästyin Sleyn johtokunnan pöytäkirjamerkintää v. 1890. Kokouksessa, jossa johtokunta nimesi toimikunnan uuden Sk-laitoksen aikaansaamiseksi, se myös päätti tilata 20 000 kpl silloin käytössä ollutta kannelta! – Jos tänä päivänä joku kustantaja päättää tilata laulukirjasta moisen megapainoksen, sen päättäjät ovat järjiltään, ja saavat tilintarkastajilta vähintäänkin vakavan huomautuksen arviointikyvyn puutteesta tai puutteellisesta markkinaanalyysista! Mutta aika oli toinen; Raamattua, virsikirjaa ja muita hengellisiä laulukirjoja arvostettiin ja käytettiin, niitä ilmestyi maassamme noihin aikoihin useita, ja ne olivat kirjoja joilla oli paikkansa jokaisessa kodissa. Vuonna 1900 Sley avasi oman lähetyskentän Japanissa, ja laulukirjaan lisättiin mm. lähetyslauluja samana vuonna. Seuraava lisävihko ilmestyi vain kymmenen vuoden kuluttua v. 1910. Vuonna 1923 ilmestynyt, kauttaaltaan uudistettu Siionin Kannel tunnetaan ”Tammisen kanteleena” päätekijänsä rovasti Kauko Veikko Tammisen mukaan. Tamminen aloitti myös yhdistyksen toiminnanjohtajana 1923. Samana vuonna ilmestyneen sävelmistön tärkein toimittaja oli Rikhard Mäkinen. Tämän Siionin kanteleen tekstilaitos oli käytössä aina vuoteen 1961 asti. Sävelmistöä uusittiin hiukan vuosina 1939, jolloin lähinnä Anton Einari Koskenniemen toimesta lisättiin myös joitakin luterilaisen puhdasoppisuuden ajan uskonvirsiä,

sekä v. 1948. Seuraavan Siionin kanteleen laati komitea, johon kuuluivat rovasti, Sleyn toiminnanjohtaja Toivo Rapeli (pj), maanviljelijä Juho Kurki, pastori Esa Santakari ja teol. tri Lauri Koskenniemi. Kirja ilmestyi 1961, ja sävelmistö v. 1964. Vuoden 1999 eli nykyisen Siionin Kanteleen uudistus Laulukirjaa alkoi v. 1993 alussa uudistaa komitea toiminnanjohtaja, dos. Seppo Suokunnaan johdolla. Runoilijajäseninä olivat TT Eija Harmanen ja dos. Lauri Thurén, musiikin ja nuorisomusiikin edustajina kanttori Vesa Erkkilä ja TK, Mus. kand. Päivi Pohjola, sihteerinä kanttori Kullervo Puumala. Mukana oli myös suuri avustajajoukko eri tehtävissä. Nuotit piirsivät teol. maist. Arto Kuorikoski ja nuottigraafikko Juha Töyrylä. Uuden, 493 laulua sisältävän Siionin kanteleen hyväksyi Sleyn johtokunta helmikuussa 1999, ja kirja otettiin käyttöön Alavuden valtakunnallisessa evankeliumijuhlassa 3.7.1999. Siionin kannel tahtoo tuoda kristillisen uskon teemat lauluina käyttöön laajaalaisesti ja raamatullisesti. Lauluissa soi Vapahtajamme rajaton rakkaus ja evankeliumin ilo. Uudistuksen tavoitteena oli ilmaista laulujen alkuperäiset ajatukset ehjällä, kauniilla suomen kielellä, lisätä parhaita lauluja evankelisen liikkeen vanhasta sekä muusta, nykyisestä lauluaarteistosta. Myös nuorten ja opiskelijoitten tarpeet ja toiveet otettiin huomioon. Tekstit muokattiin alkutekstien pohjalta, mikä oli tärkeää mm. F.G. Hedbergin ja Lina Sandellin lauluissa. 6

Laulujen käyttökelpoisuus ja soveltuvuus yhteislauluksi, sekä uskonopin kirkkaus olivat keskeisiä tavoitteita. Edellisestä Kanteleesta ”hyllytettiin” vähän käytetyt, kaikkiaan 168 laulua. Rakenne ja osastojako otsikoineen laadittiin heijastamaan autuuden laulujen ja luterilaisen uskomme sekä evankelisen liikkeen uskonoppia ja luonnetta. Uusia lauluja kirjaan tuli 126 kpl, vanhasta mukana on 367 kpl. Lauluja on alun numeroimaton tunnuslaulu mukaan lukien 493 kpl. Lauluja laativat toimikunnan jäsenet ja avustajat. Tärkeimmät viime vuosikymmenien suomalaiset kokoelmat sekä ulkomaisten kirkkojen virsikirjoja ja useita vanhoja kokoelmia haravoitiin. Martti Lutherin käskyvirsi otettiin kirjaan uutena käännöksenä ja Vesa Erkkilän uudella sävelmällä (nr 383), virsikirjasta se puuttuu. Evankelisen liikkeen lauluperinne sekä kristillinen nuorisomusiikki, suomalainen gospel ja laulukirjat tutkittiin. Tärkeitä lähdekokoelmia olivat rinnakkaiskokoelma Sionsharpan, Lähetysseuran Laula kaikki maa, Kurvisen yli satavuotias Lunastettuin Lauluja (mm. 319, 331, 333, 338, 483). Sleyn yhteistyökirkkojen aineistosta lähetyskentiltä on useita lauluja Japanista (esim. 364 ja 478) sekä yksi Keniasta ja Papua-Uusi-Guinealta (413). Mukaan otettiin myös muutama virsi, joilla on yhteys evankeliseen liikkeeseen tai joiden teema avasi laululle pääsyn myös Kanteleeseen. Laulujen aiheisto ja sisältöalueet ovat evankelisen herätysliikkeen ”autuuden aikojen” mukaiset. Pääaihe on syntisen pelastuminen yksin armosta ja siihen liittyen muut uskon objektiiviset totuudet,

Jumalan sana, kasteen ja ehtoollisen realismi, pelastusvarmuus, autuuden ilo. Mutta myös uusista sekä kirjassa ennen vähän esillä olleista aiheista haluttiin lauluja. Tällaisia ovat esimerkiksi: eheytymisen toivo (nr 263), etsintä ja neuvottomuus (286), murrosajan laulut, nimetön pelko (276), yksinäisyys ja väsymys (284), kodittomuuden itku (278), Israel-laulu (406), surun kokeminen (274). Nuorten tarpeet on otettu huomioon laulujen tyylissä, sisällössä ja lauluvalinnassa. Gospelia ja muita nuorten lauluja on mukana paljon. Sunnuntaina 12.10.2014 juhlitaan140vuotiasta messussa Pyhän Sydämen kappelissa ja sen jälkeen klo 16 juhlassa Helsingin Tuomiokirkossa, joka oli kanttori Hymanderin ja niin ollen myös alkukanteleen ”kotikirkko”. Tervetuloa mukaan! Tervetuloa mukaan myös kuorotoimintaamme: Helsingin Evankelinen kuoro harjoittelee maanantaisin klo 18-20:30 ja Helsingin Evankelisten Opiskelijoiden gospelkuoro Elävät Kivet tiistaisin klo 19-21 Luther-salissa. Erinomaisen hyvän alkuvauhdin saa Kuorokurssilla Karkun Evankelisella opistolla 24.– 26.10.2014. Kullervo Puumala kappelin kanttori Lähde: Seppo Suokunnas, tiivistelmää esitelmästä 20.4.2005 STI:n luentosarjassa Laulettu usko. Katso myös laajempaa ja uudempaa Suokunnaan artikkelia ”Autuuden lauluja 140 vuotta. siionin Kanteleen laitoksia, tekijöitä ja historiaa 1874-1999” kirjassa Kotimatkalla 2014 (Sley) s.104-118. 7

Nikean uskontunnustus mikä se on?

Evästystä uskon tunnustamiseen, osa III

ollut olemassa, mutta joskus häntä ei vielä ole ollut. Mutta Jumalan Pojasta, joka on ”samaa olemusta” Jumalan kanssa – siis itsekin sama Jumala – ei näin voi sanoa. Vastaavasti, vaikka Isälle kuuluu Jumalan kolminaisuudessa luomisen erityistehtävä, kuitenkin Poika on myös ollut luomisessa mukana. Tätä tarkoitetaan, kun tunnustuksessa sanotaan, että ”Pojan kautta kaikki on saanut syntynsä”. Poika ei siis ole luotu (kuten areiolaiset harhaopit väittivät), vaan Luoja. Eikö muuten ole mahtava ajatus, että meidän pelastajamme, lunastajamme ja armon tuoja Jumalan Poika on ollut mukana jo meidän jokaisen syntymisessä tähän maailmaan. Maailma itsessään on luotu Kristuksen kautta ja Kristukseen! Jottei asia olisi vielä näinkään yksinkertainen, täytyy vielä tarkentaa myös toiseen suuntaan: vaikkei olekaan kahta (tai kolmea) Jumalaa, niin silti koko Nikean uskontunnustuksen jaottelu ilmaisee, että kolme uskonkappaletta on pidettävä toisistaan erillään. Isä ei ole sama kuin Poika, Poika ei ole sama kuin Pyhä Henki eikä Pyhä Henki ole sama kuin Isä. Emme siis voi ajatella

(Tämä kirjoitus on suoraa jatkoa kirjotukseeni edellisessä numerossa. Kirjoitussarjan aiemmat osat on luettavissa tämän vuoden kahdesta edellisestä Kappelin kaikuja -lehden numerosta, esimerkiksi internetistä, Sleyn mediakirjastosta.)

…joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä…” Areiolaiset uskoivat Kristuksen olevan jonkinlainen yli-ihminen – korkeampi muita ihmisiä, mutta yhtäkaikki luotu olento. Nikeaan ja Konstantinopoliin kokoontuneet kirkonmiehet kuitenkin ilmaisevat tunnustuksessaan jyrkän vastalauseen tällaiselle harhaopille: Jumalan ainoa Poika on ” syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”. Syntymä – iankaikkinen syntymä iankaikkisuudessa, jossa ei ole aikaa – on siis eri asia kuin luominen – maailmassa, jossa on aika ja voidaan siis sanoa, että joku luotu olento on joskus 8

niinkään, että kun nyt Poika on samaa Jumalan olemusta kuin Isä, Poika (ja Pyhä Henki) ovat vain Jumalan eri olomuotoja. Vähän niin kuin lasten satuhahmot Barbababat voivat muuntautua eri näköisiksi, myös Jumala voisi ottaa erilaisia ”rooleja”, ”naamioita” ja ”muotoja”, vaikka todellisuudessa olisikin kyse yhdestä ja samasta henkilöstä. Tällaisen virhepäätelmän jotkut vanhan kirkon opettajat tekivätkin siitä, että Isä, Poika ja Pyhän Henki olivat samaa olemusta toistensa kanssa. Ajateltiin, että Isä on se varsinainen Jumala ja sitten Hän voisi ottaa halutessaan Pojan ja Pyhän Hengen olomuotoja ja rooleja. Jos näin olisi, niin silloin Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat todellisuudessa vain yksi persoona. Mutta Raamattu opettaa selvästi, että Poika on oikeasti ja iankaikkisesti eri ”henkilö” kuin Isä, samoin Pyhä Henki eri kuin kumpikaan näistä. Jumaluuden kolme persoonaa kykenevät jopa olemaan aidossa vuorovaikutuksessa keskenään. Näin ei voisi olla, jos kyse olisi vain saman henkilön kolmesta eri olomuodosta. Poika on siis samaa olemusta Isän kanssa, mutta kuitenkin eri persoona kuin Isä.

syyn, miksi Jeesuksen piti syntyä tänne maailmaan ja kärsiä kuolema. Se tapahtui meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden! Jumala oli luonut meidät ihmiset omaksi kuvakseen ja rakasti meitä niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa kuolemaan meidän puolestamme. Tämä tulee ilmi vähän myöhemmin lauseessa ”ristiinnaulittiin meidän puolestamme”. Nämä kaksi Nikean tunnustuksen täydennystä Apostoliseen uskontunnustukseen ovat iankaikkisuuttakin tärkeämpiä: niissä on kiinni ihan kaikki, ne osoittavat, että Jumala on vanhurskauttanut eli pelastanut koko maailman omalla sijaiskärsimyksellään: nyt jokainen voi vapaasti tarttua tähän täysin valmiiksi hankittuun pelastukseen. Uskoa ei uskontunnustuksissa mainita lausekkeissa erikseen, mutta koko sana ”uskontunnustus” tietenkin puhuu sitä, että (vain) uskomalla henkilökohtaisesti nämä asiat todeksi, voimme päästä niistä osallisiksi ja pelastua.

”…joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden…ristiinnaulittiin meidän puolestamme…”

Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen merkittäviksi eroiksi Apostoliseen nähden on palastunut ainakin kaksi asiaa: Kristuksen persoonaa koskevat tarkentavat lausekkeet sekä Kristuksen pelastustyötä koskevat huipputärkeät tarkennukset. Nämä auttavat meitä ymmärtämään, mitä myöhemmin syntynyt Apostolinen uskontunnustuskin näistä asioista suppeammin puhuessaan tarkoittaa. Vielä kolmas kohta, missä Nikean tunnustus on tarkempi ja laajempi kuin Apostolinen, on koko

”Me uskomme Pyhään Henkeen…”

Nyt siirrymme kaikkein hienoimpaan osioon uskontunnustuksessa. Tämä osio kertoo Jeesuksen Kristuksen pelastustyöstä meidän hyväksemme. Nikean tunnustus on ylivertainen esimerkiksi Apostoliseen uskontunnustukseen nähden siinä, että se lausuu suoraan 9

Pyhää Henkeä koskeva kolmas uskonkappale. Siksi viivymme siinä kunnolla, vaikka toinen uskonkappale onkin niin tärkeä sinänsä.

pale laajentui niin huomattavasti, oli se, että jotkut olivat kohdan alkuperäiseen suppeuteen vedoten alkaneet opettaa, että Pyhä Henki ei ole mitenkään samanarvoinen Isän ja Pojan rinnalla, ei samaa olemusta heidän kanssaan, kuten Poika on Isän kanssa, eikä edes mikään Jumala. Kirkkoisät joutuivat hankalaan välikäteen: he eivät edelleenkään halunneet sanoa Pyhästä Hengestä mitään enemmän kuin Raamattu, mutta huomasivat samalla, että alkuperäinen suppea toteamus houkutteli ihmisiä vähättelemään Pyhää Henkeä Isän ja Pojan rinnalla, mikä ei suinkaan ollut heidän tarkoituksensa.

Alun perin, kun kirkon johtajat kokoontuivat Nikeassa, syntyi uskontunnustus, jossa Pyhästä Hengestä ei sanottu mitään muuta kuin ”Ja Pyhään Henkeen”. Tähän Pyhää Henkeä koskevaan ultralyhyeen uskonkappaleeseen päättyi aika töksähtävästi Nikean uskontunnustus vuonna 325. Vasta Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 tuli tarve laajentaa tätä uskonkappaletta. Tämä kertoo siitä, että varsinaisena lähtökohtana kirkon isillä on ollut se, että Pyhästä Hengestä ei tule lausua mitään enemmän kuin mitä Raamattu Pyhästä Hengestä opettaa. Raamattu ei esimerkiksi juurikaan opeta Pyhän Hengen olemuksesta, vaan pikemminkin sen tehtävästä ja vaikutuksesta. Siksi kristitynkään ei ole syytä alkaa tutkia liian tarkasti Pyhän Henkeä itseään, vaan nauttia niistä lahjoista, joita se tuo tähän maailmaan: uskon syntyminen Vapahtajaan, erilaiset armolahjat, ja voima kilvoitukseen.

Voidaan tietysti sanoa, että kirkkoisät tekivät myönnytyksen siinä, että lopulliseen muotoiluun ei sisällytetty Pyhästä Hengestä sanaa ”Jumala”, mutta – ja tämä on iso mutta: sitähän näillä Konstantinopolin kokouksen lisäyksillä asiallisesti tarkoitetaan. Ajatellaan nyt vaikkapa ilmauksia ”Herra ja eläväksi tekijä” ja ”jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan”. Tämän kirjoitussarjan aluksi oli puhetta siitä, että ensimmäinen kristittyjen uskontunnustus on ”Jeesus on Herra”. Tämä tunnustus suututti juutalaiset perin pohjin siksi, että Vanhan testamentin valossa tämä oli samaa kuin sanoa, että Jeesus on Jumala. Vanhassa testamentissahan Jumalasta käytetään sanaa ”Herra”. Nyt NikeanKonstantinopolin tunnustuksen laatijat tarkoittanevat täysin samaa Pyhästä Hengestä: Hänkin on se Herra, joka puhuu Vanhassa testamentissa, eli Jumala itse. Jos asia ei vielä tästä tullut selväksi Pyhän Hengen jumaluuden väheksyjille, niin isät vielä varmistivat viestinsä

”…Herraan ja eläväksi tekijään…jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan…” Oli kuitenkin jo alunalkaen karismaattisia munkkeja, jotka kokivat aidosti Pyhän Hengen työn hallitsevana omassa toiminnassaan. Kun he eivät olleet harhaoppisia, kirkko halusi heitä kunnioittaen antaa ennen pitkää vahvemman roolin Pyhälle Hengelle myös uskontunnustuksessa. Toinen syy siihen, että Konstantinopolissa kolmas uskonkap10

perillemenon ilmaisemalla, että me osoitamme palvovan kunnioituksemme Pyhälle Hengelle, kunnioituksen, jota ei voi osoittaa kenellekään luodulle. Ja pisteenä i:n päälle, jos Isä ja Poikakin osoittavat saman kunnioituksen Pyhälle Hengelle, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että Pyhä Henki on tasavertainen Jumala Isän ja Pojan rinnalla.

kunnioitusta, niin nämä ominaisuudet paljastavat meille, että Hän on Jumala. Luodusta olennosta ei nimittäin voi puhua siten kuin Raamattu Pyhästä Hengestä puhuu. Kukaan ihminen tai edes enkeli ei nimittäin voi antaa elämää. Kuitenkin Pyhä Henki on Raamatun mukaan juuri tällainen ”eläväksi tekijä”, varsinkin hengellisestä mielessä, kun Hän uudestisynnyttää synteihinsä kuolleen ihmisen Jumalan lapseksi. Seuraavassa numerossa päätämme tämän neliosaisen kirjoitussarjan. Silloin jatkamme tarkemmin ennen kaikkea Pyhän Hengen tehtävistä.

Raamatun valossa asia onkin niin, että toisaalta emme voi viisastella Pyhän Hengen olemuksesta liikaa, mutta kun katsomme, mitä Pyhä Henki vaikuttaa ja miten Hänelle osoitetaan palvovaa

Aleksi Kuokkanen Kappelin teologi

Naisten raamattupiiri syksyllä 2014 Castrénink. 18 B, ylimmän kerroksen saunatila KESKIVIIKKOISIN klo 18 17.9. Tule levähtämään! Päivi Poukka 8.10. Tule kiittämään! Kirsti Lehtinen 29.10. Tule valoon! Päivi Pohjola 19.11. Tule jakamaan! Anneli Räty 10.12. Tule, joulu kultainen! Päivi Poukka Illan päätteeksi nyyttikestit. Tule mukaan! Tiedustelut: Päivi Poukka 050 3062590 Anneli Räty 040 5694131

Mietteitä Tokion vilinästä

Joskus opiskeluaikoinani osallistuin ystäväni kanssa kristilliseen konferenssiin Tallinnassa. Puhujia tapahtumassa oli useita, mutta oikeastaan vain yksi jäi mieleeni, nimittäin suomalainen evankelista Kalevi Lehtinen. En oikeastaan muista enää mitään koko konferenssista, saati sen aikana kuulluista yksittäisistä puheista, mutta jostain syystä Lehtisen opetuksesta jäi tuolloin mieleeni pieni lause: ”Elämä Jeesuksen seurassa on jännittävää”. En muista enää puheen aihetta, enkä lauseen asiayhteyttä, mutta vuosien varrella eri tilanteissa toteamus on noussut mieleeni. Hiljattain muistin sen taas uudelleen, Apostolien tekoja lukiessani. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus jätti opetuslapsilleen tehtävän, joka inhimillisestä näkökulmasta katsottuna on oikeastaan mahdoton toteuttaa. Opetuslasten kuoleman voittanut Mestari käski heidän kastaa ja opettaa ihmisiä aina maailman ääriin ja aikojen loppuun saakka. Tehdä kaikista maailman kansoista Jeesuksen opetuslapsia! Kuitenkin, kuten Johannes evankeliumissaan kirjoittaa ”Hän [Jeesus] ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on” (Joh. 2:25). Niinpä Hän tunsi myös jokaisen opetuslapsistaankin läpikotaisin ja tiesi, ettei tehtävä olisi ihmisten omin päin toteutettavissa. Ei siitäkään huolimatta,

että opetuslapsilla kysymystensä ja ehkä pelkojensakin lisäksi oli luultavasti myös palavaa innostusta ja halua käydä työhön. Siksi lähetyskäskyä antaessaan Jeesus samalla lupasi olla opetuslasten kanssa joka päivä, aikojen loppuun asti. Helluntaipäivänä Pyhä Henki lähetettiin antamaan Kristuksen seurakunnalle ja sen jäsenille kaikki tarvittava, mitä lähetyskäskyn täyttämiseen ikinä tarvittaisiin. Apostolien tekoihin kirjatut, ensimmäisten lähetystyöntekijöiden vaiheet ovat voittopuolisesti vauhdikasta luettavaa. Epäilemättä heistä monet olisivat saattaneetkin yhtyä ajatukseen, että elämä Jeesuksen seurassa on jännittävää. Samalla lukija voi kuitenkin todeta, että jännittävä elämä Jeesuksen yhteydessä ei useinkaan tarkoita vaikeuksista tai vastoinkäymisistä vapaata elämää, eikä yhtämittaista lainelautailua kokemuksesta tai elämyksestä toiseen. Kristityn elämän rikkaus, sisältö ja jännittävyys syntyy siitä, että saa jakaa oman jokapäiväisen, arkisen elämänsä koko maailmankaikkeuden Hallitsijan kanssa. Sellaisen Herran kanssa, joka rakastaa ihmistä syvemmin ja enemmän kuin kukaan toinen ihminen ja joka sovitustyönsä tähden antaa päivittäin hyvän omantunnon ja järkkymättömän rauhansa. Sen rauhan varassa kristitty 12

voi kohdata elämän ja maailman sellaisena, kuin se kulloinkin on ja eräänä päivänä myös kuolemansakin. Takanani on vuosi lähetystyöntekijän elämää Japanissa. Elämä on tavallista arkea, joskin joissain asioissa hieman erinäköistä aiempaan verrattuna. Paljon on tullut opittua uutta, ihmeteltyä, ihasteltua ja kokeiltua uusia asioita. Ruoka on hieman erilaista, mutta hyvää. Kaupungilla saattaa törmätä mitä hassuimpiin asioihin, kuten esimerkiksi uutta avattua lähikauppaa mainostavaan suureen kävelevään nallemaskottiin, tai ilmaista jäätelöä jakavaan, jotain muuta asiaa mainostavaan piirroshahmoon. Kielen opiskelu haukkaa leijonanosan ajasta ja energiasta. Joskus jatkuva vaikean kielen kanssa pinnistely väsyttää ja niinä hetkinä esimerkiksi tungokset kaupungilla ja junissa tahtovat koetella kärsivällisyyttä. Erinäisissä tilanteissa asioiden hoitaminen kielipuolena ole yksinkertaista. Lisäksi nykytekniikan suomista mahdollisuuksista huolimatta välillä koti-ikäväkin yllättää. Onneksi kuitenkin jokainen päivä on uusi, eikä tarvitse yrittää elää enempää kuin päivä kerrallaan. Oma vajavaisuus ja osaamattomuus monen asian suhteen on tosiasia, joka pakottaa ymmärtämään, että Jeesus antaa kaiken mitä tarvitsen

ja Hänen lupauksiinsa perustuen saan myös odottaa saavani Häneltä kaiken tarpeellisen. Kärsivällisesti Vapahtaja kasvattaa ja opettaa, antaa rakkautta eteenpäin jaettavaksi ja johdattaa tielleni oikeat ihmiset, joita kuunnella ja joille todistaa Jumalan rakkaudesta sekä armosta. Jumalan antamien silmälasien läpi arkipäivässäkin on kiitoksen ja ihmettelyn aihetta, silloinkin kun kaikki ei mene (omasta mielestäni) suunnitelmien mukaan. Ruokapöydässä, uutisia lukiessa, kaupassa käydessä ja aamulla takkuista kuontaloa ojennukseen sukiessa on ihana tajuta, että joka hetki vierelläni on pelastajani, paras ystäväni ja kaiken suvereeni hallitsija, Jeesus Kristus. Hän on antanut minulle ainutkertaisen elämän täällä maan päällä, tehtävän jota saan omalla paikallani olla toteuttamassa, sekä monenlaisia mahdollisuuksia nähdä ja kokea uutta. Kuitenkin kaikkine vaiheineen tämä elämä kiitää ohitse nopeasti ja sillä hetkellä, kun se kerran

päättyy, saa jokainen Jumalan lapsi katsella Vapahtajaa omin silmin kasvoista kasvoihin. Jokaisen kristityn elämä on todistusta tästä, sekä mahdollisimman monen ihmisen kutsumista tämän elä-

vän Jumalan yhteyteen. Lähetystyötä parhaimmillaan, ajasta ja paikasta riippumatta. Hanna Penttinen

Kannat taivaaseen Ole parempi, mukavampi, fiksumpi, kauniimpi. Ole oikeaa mieltä ja oikeassa seurassa. Tee oikeat asiat oikeaan aikaan. Tiedä, mitä tavoittelet ja saavuta se. Ole määrätietoinen. Ole jotain enemmän, mahdollisimman täydellinen. Muutu. Etkö pysty?

onnistua kannattelemaan, mutta sekin kuulemma sortuu viimeistään naimisiin mentäessä. Ja vielä kun katsotaan pintaa syvemmälle, ajatuksiini, motiiveihini ja kaikkeen muuhun, minkä vain Jumala näkee ja tietää, niin hiljaiseksihan se vetää. Aika usein olen Jumalaa kohtaan lähinnä kiittämätön kakara, enkä uskalla luvata muuttuvani. Olisihan se hienoa muuttua paremmaksi, mutta sellaista ei ole näkyvissä.

Maailma ja ihmiset kasaavat kaikenlaisia odotuksia meitä kohtaan. Välillä kasaan niitä itsekin. Kauheinta on kuitenkin se, kun huomaan yrittäväni täyttää jotain mittaa hengellisessä elämässäkin ja ehkä hetken aikaa vieläpä kuvitella täyttäväni sen. Logiikkani menee kai silloin kierosti jotenkin niin, että ”olenhan minä kuitenkin aika hyvä ihmiseksi ja ansaitsen pelastuksestani ehkä 80 prosenttia, ja Jeesukselle jää täytettäväksi ne loput 20 prosenttia”. Onneksi Jumala voi tiputtaa epätoivoiset kiipijätkin täysin armonsa varaan yhä uudestaan ja avata silmäni huomaamaan, että eihän tästä mitään tule. Minä en todellakaan itse pysty armoa ansaitsemaan, en mitään osaa siitä. Minä en pysty tulemaan täydelliseksi ja synnittömäksi. Jonkinlaista mukavan ihmisen kulissia saatan joskus

Siionin kannel 263 aina oikein vihlaisee sieluani, kun se on niin osuva: ”aidoksi, nöyräksi en minä koskaan muuttunut, elämän tuskissa jalosti kasvanut”. Ja kuitenkin, siitä huolimatta, että Jumala tuntee minut ja tietää kaikki mieleni pimeimmät kolkat ja uskoni heikkouden, Hän armahtaa minut. Vaikka minulla ei ole mitään annettavaa eikä luvattavaa, Jeesus on kuollut puolestani. Pelastus on täydellisesti Jumalan teko, ja se on aivan käsittämättömän hienoa. Ehkä en saavuta mitään suurta tämän elämän aikana. Ehkä en muutu ja ehkä olen väärässä monessa asiassa. Toivotta14

vasti saisin kuitenkin ymmärtää entistä kirkkaammin, millaisessa suossa olenkaan ja että tällaisesta suosta ei omin avuin nousta. Kunpa kaikki ne riemut ja tuskat, joita elämässäni vielä kohtaan, julistaisivat minulle, kuinka tarvitsenkaan Jeesusta. Siionin kannel 263 loppuu aivan ihanasti. ”Jo uutta maailmaa loit sydämeeni kipinän, ja siksi elämää enemmän ymmärrän. Ei tuska, itkukaan, ei kuolema, ei elämä voi viedä minua Jeesuksen kädestä. Ja juhlaan korkeaan minut kannetaan, ei uutta astiaa, vaan lapsi Kuninkaan.”

Kantamisessa ei kannettavan ponnistaminen auta. Lekottele siis sinäkin rauhassa Jumalan iankaikkisilla käsivarsilla. Elina Tervonen

Perhekerho aloittaa Luther-salilla Tervetuloa mukaan toimintaan kaikki lapset, vauvasta kouluikäiseen, oman vanhemman kanssa! Kerho on keskiviikkoisin: 1.10., 5.11. ja 3.12. klo 10-12. Paikka on Helsingin Luther-salilla, os. Lastenkodinkatu 5. Perhekerhossa on hartaus, mukavaa ja vaihtelevaa puuhaa: leikkejä, lauluja, askarteluja ja keskusteluja. Yhteyshenkilö: Saija Simanainen, saija.simanainen@sley.fi

Minä, ennakkoluuloinen

”Tajuatko sä kuinka hyvin sä tunnet sen kirjan?” Tuo kommentti palautui tässä taannoin mieleeni. Oli vuosi 2010, olin päättänyt opintoni lukiossa ja olin aloittanut työt. Työkaverini vaikuttivat hyviltä tyypeiltä, mutta olin hieman epävarma siitä, mitä he ajattelisivat, jos saisivat tietää minun olevan uskossa. En koe, että olisin hävennyt uskoani, mutta toivoin, että he ensin tutustuisivat minuun Saarana, eivätkä leimaisi minua uskovaiseksi ja sitten vasta tutustuisi minuun värittyneiden lasien läpi. Niinhän siinä tietenkin kävi, että jossain kohtaa uskoni tuli esiin. Keskustelu oli kuitenkin täysin erilainen, kuin olin kuvitellut. Työkaverini, joka tuntui viettävän melkoisen railakasta elämää, suhtautui vastoin odotuksiani uskooni valtavalla kunnioituksella ja kyseli aiheesta. Hän kysyi Raamatunlukutottumuksistani ja kerroin, että pyrin lukemaan vähintään jakeen päivässä. Työkaverini katsoi minua hetken ja esitti tuon kysymyksen: ”Tajuatko sä kuinka hyvin sä

tunnet sen kirjan?” Niin. Totta. Ja silti toisaalta – aivan liian huonosti, aivan liian harvoin tulee todella syvennyttyä Raamattuun. Mutta se ei ole tässä kohtaa oleellista. Minä olin varma, että tuo menevää maallista elämää viettävä työkaverini pitäisi minua vähän pöhkönä. Olin henkisesti valmistautunut puolustelemaan uskoani, sitä, että se on minulle tärkeää ja minulle ainoa totuus. Sen sijaan kohtasin välitöntä arvostusta sitä kohtaan, että otan uskon tosissani. Yhä edelleen tuo tilanne meinaa vetää minut hiljaiseksi. Ymmärrän kyllä edelleen tuon päivän Saaraa ja sitä ajatusta, että toivon ihmisten näkevän minut minuna. Myönnän pelkääväni, että heillä on ennakko-oletuksia kristityistä. Oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Tiedän myös, että vainot sekä negatiiviset asenteet ja ajatukset uskovia ja uskoa kohtaan ovat täyttä totta nykypäivänä. Silti taidan itse syyllistyä yhtälailla ennakkoluuloihin ja negatiivisiin asenteisiin. Ei sitä itseään tarvitse esitellä Saara ”uskovainen” Rätynä. Mutta eipä omassa mielessä

tarvitse myöskään päättää sitä, miten toinen suhtautuu.

Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:

Tänä kesänä olen jälleen työpaikalla pohtinut, että jätänkö jonkin asian mainitsematta, koska siitä käy ilmi, että olen uskossa. Välillä olen jättänyt, toisinaan taas en. Toisilla kerroilla asia ei ole herättänyt keskustelua, yksi keskustelu taas jäi mieleen, kun työkaveri tarttui aiheeseen. Kyseinen keskustelu ei mennyt niin syvälliseksi kuin tuo neljän vuoden takainen. Hyvä keskustelu se silti oli. Ja ainakin annoin työkaverilleni mahdollisuuden keskustella aiheesta, tai sivuuttaa sen – sillä niin se tuntuu menevän. Eivät fiksut aikuiset katso huvittuneena kieroon, vaan joko antavat olla tai kysyvät lisää. Tiedän, että unohdan tämän vielä montaa kertaa elämässäni, vajavainen kun olen. Mutta aion ainakin yrittää olla ennakkoluulottomampi. Pienellä, ohimenevällä kommentillakin voin tarjota toiselle mahdollisuuden kysyä lisää. Ja omalta osaltani luoda tilanteita, joissa Jumala voi toimia.

Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: 2020/2012/3761

Keräyslupa 2013-2014: Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5:14-16 Saara Räty

Perheuutiset Ajasta Iankaikkisuuteen Hellevi Leskinen s. 32.1.1939 Harlu k.28.3.2014 Helsinki Leena Marjatta Leppälä os. Penttinen s. 18.6.1942 Sortavala k. 1.6.2014 Helsinki Aino Helmi Annikki Heikkilä os. Salo s. 20.4.1943 Loppi k. 3.6.2014 Helsinki Sanna Hellin Lipponen s.12.5.1911 Kerimäki k.27.6.1914 Helsinki Aimo Leo Kymäläinen s. 29.6.1928 Viipuri k. 27.7.2014 Helsinki Arto Väinämö Kauppinen s. 28.2.1942 Soini k. 5.8.2014 Helsinki ”Meillä on lunastus.” Ef. 1:7

Kastettu 26.4.2014 Samuel Yabiyom Tamiru Kebede ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä. Ihmeelliset ovat Sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta Sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Ps. 139:13-16 18

Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30

Pvm

Liturgi

07.09. 14.09.

Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Siionin kannel -messu Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Lauri Thurén Markku Niemelä Pekka Huhtinen Hannu Penttinen Pyhäinpäivä Antti Rusama Tapio Kiviranta Teemu Haataja Teemu Haataja Tuomiosunnuntai Lauri Thurén 1. adventtisunnuntai Tapio Kiviranta 2. adventtisunnuntai Ari Norro 3. adventtisunnuntai Ari Norro 4. adventtisunnuntai Teemu Haataja Joulupäivä Teemu Haataja Tapaninpäivä Tapio Kiviranta Teemu Haataja

21.09. 28.09. 05.10. 12.10. 19.10. 26.10. 01.11. 02.11. 09.11. 16.11. 23.11. 30.11. 07.12. 14.12. 21.12. 25.12. 26.12. 28.12.

Saarnaaja

Tapio Kiviranta Juha Heinonen Aleksi Kuokkanen Jukka Niemelä Lauri Thurén Leif Erikson Pekka Huhtinen Aleksi Kuokkanen Antti Rusama Aleksi Kuokkanen Seppo Suokunnas Teemu Haataja Lauri Thurén Jukka Niemelä Teemu Haataja Ari Norro Teemu Haataja Reijo Arkkila Pasi Hujanen Martti Laitinen

Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA

KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT

Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com

Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen p.044 3511437 aleksi.kuokkanen@sley.fi

Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen aleksi.kuokkanen@sley.fi

Pääsuntio: Olli Olenius puh 044 3416900 o.olenius@gmail.com

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi

Toimittaja: Saara Räty Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja

Kahvitusvastaava: Ulla Puukangas p. 050 3252523 sydiskahvit@gmail.com Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Marjut Veikkola, p. 050-5740303 marjut.veikkola@saunalahti.fi

Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai sinikka.ahvenainen@sley.fi.