Kappelin Kaikuja 15. vuosikerta 1/2016
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
Kuvaaja: Pia Haataja
”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Ilm.3:8
kensä, mutta osa ei voinut muuta kuin kuunnella sydämensä ääntä ja totella Herran tahtoa. Me suomalaiset kristityt olemme saaneet elää rauhaisia aikoja ilman sen suurempaa vastustusta. Toki valtavirrasta poikkeaminen ja erilaisten asioiden perusteleminen Raamatulla saattaa ärsyttää ihmisiä. Jeesukseen uskova ei kuitenkaan halua tehdä kompromisseja sellaisten asioiden kanssa, joista on selkeät ohjeet Raamatussa. Parempi on siis kuunnella omantunnon, mutta ennenkaikkea Jumalan Sanan ääntä, vaikka se aiheuttaisi yhteentörmäyksiä valtavirran kanssa.
Tämä Ilmestyskirjan jae, joka on osa lähetyskirjettä Filadelfian seurakunnalle, on puhutellut minua tammikuun alusta saakka. Katsoin tuolloin hyvin koskettavan ”Maanalainen kirjapaino” –elokuvan. Tämä elokuva on tositapahtumiin perustuva kertomus entisen Neuvostoliiton rohkeista kristityistä, jotka alkoivat painaa salaa Raamattuja KGB:n uhkasta välittämättä. Tuohon aikaan oli Neuvostoliitossa Raamatun omistaminenkin tosiasiassa kiellettyä ja saattoi aiheuttaa seuraamuksia. Raamatut olivat lähes tyystin hävitetty. Ryhmä kristittyjä alkoi uhkasta välittämättä painaa Raamattuja salaa talojen ullakoilla ja kellareissa. Kaikki, jotka KGB sai kiinni, vietiin sairaalaan saamaan ”erityistä hoitoa.” Kristityillä oli vaikeaa ja he joutuivat vaikean valinnan eteen. Osa antoi periksi ja myötäili vallanpitäjän linjaa säilyttääkseen hen-
Nämä salaisissa Raamattuja painaneissa kirjapainoissa työskennelleet uskovat ja Raamattukuriirit ottivat todesta Ilmestyskirjan jakeen: ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea…” He näkivät, että tässä kohdin tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. He tottelivat lähetyskäskyä oman kutsumuksensa mukaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…”(Matt.28:19) 2
on syntien taakka. Vain yksi on kaikille tarpeellinen, muu turhaa ja pientä on rinnalla sen, ja riittää se kaikille aina: veren armossa synnit kun anteeksi saa, ihan lahjaksi autuuden saa omistaa, ei syyllisyys mieltäsi paina. Pois täältä kun kerran käyt matkustamaan, jos Jeesus ei sinua tunnustakaan, ei yksikään kuormaasi huoli. Siksi lähde, kun aika on, Jeesuksen luo, hän voi auttaa ja syntisi anteeksi suo, hän myös sinun tähtesi kuoli.” SK 205:4-6
Nämä kristityt toteuttivat tuota käskyä painamalla Raamattuja ja kuriirit kuljettamalla niitä eteenpäin. Työ oli inhimillisesti katsottuna vaarallista, mutta he kokivat Jumalan Sanan ja ihmisten pelastumisen niin tärkeänä asiana, että altistivat itsensä monelle vaikeudelle. Monet saivat pitkiä vankilatuomioita ja joutuivat pakkohoitoihin. Vangittuina ja kidutettavina ollessaankin he kokivat Jumalan suurta rauhaa, sillä he tiesivät toimineensa Jumalan tahdon mukaisesti ja oikein. Vankilassa ollessaankin he todistivat Jeesuksesta sellitovereilleen. Vankeihin teki suuren vaikutuksen myös se, että nämä syyttömästi vangitut uskovat antoivat pienestä ruokaannoksestaankin osan sellikavereilleen. Tällainen rakkaudenteko sai vangit kiinnostumaan, että mikä henkilö tämä oikein onkaan. Jumalan rakkaus teki vaikutuksen.
Kiitos Ulla, tervetuloa Helena ja Olli! Vuoden alkaessa on Pyhän Sydämen kappelin kahvitusvastaava vaihtunut. Lämmin kiitos Ulla Puukankaalle sydämellä ja taidolla tehdystä kahvitusvastaavan työstä. Ullan tavaramerkkinä on ollut rohkea ihmisten kohtaaminen ja pyytäminen kirkkokahvien järjestäjäksi. Ulla on onnistunut tehtävässään erinomaisesti ja siitä lausunkin hänelle lämpimät kiitokset! Uusina kirkkokahvivastaavina ovat aloittaneet Helena ja Olli Raula. Lämpimästi tervetuloa! Heidän yhteystietonsa löydät tästä lehdestä. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä Helenaan ja Olliin. He ovat enemmän kuin mielissään oma-aloitteisesta kahvitusvuoron varaamisesta. Asiaa on helpotettu sillä tavalla, että voit käydä varaamassa oman vuorosi myös täältä: http://raula.org/sydis
Tällaiset tapahtumat eivät ole menneisyyttä, vaan juuri tällä hetkelläkin vainotaan kristittyjä eri puolilla maailmaa. Meitä kutsutaan rukoilemaan näiden sisariemme ja veljiemme puolesta. Saamme myös rohkeasti puolustaa Jumalan Sanan arvovaltaa täällä kotimaassamme. Jumala on avannut meille oven ja vaikka oma voimamme on vähäinen, saamme kuitenkin luottaa Jumalan lupauksiin ja hänen hyvään huolenpitoonsa. Olemme turvallisissa käsissä! ”Jos taivaaseen tahdot, pois varjoista maan, et ontuen puolelle kummallekaan saa kulkea kuolemaan saakka. Jos vain Kristus on aarteesi, helmesikin, hänen luoksensa mielin käy kiitollisin, ja poissa
Siunausta paastonaikaan ja pääsiäisen koittaessa pääsiäisiloa! Jorma Tikkamäki päätoimittaja 3
Joka rukoilee laulaen, rukoilee kaksinkertaisesti (Augustinus)
Tänä vuonna juhlimme ruotsalaisen herätysliikejohtajan ja kirjailijan Carl Olof Roseniuksen muistoa. Vastikään oli Sleyn Sanansaattaja –lehden numerossa 5/2016 Seppo Suokunnaksen kirjoittama artikkeli tästä, oman evankelisen liikkeemme hengellisen isän Fredrik Gabriel Hedbergin hyvästä ystävästä. Rosenius tunnetaan parhaiten meillä Suomessa hartauskirjastaan Elämän Leipää, jota kotoisasti monessa kodissa “limpuksi” on tavattu kutsua. – Ja sitähän se, monessakin katsannossa. Ruotsissa kyseinen kirja on vielä tunnetumpi ja laajemmalle levinnyt, kuin meillä. Hedbergin Elämänsanoja –hartauskirjan tavoin on se koottu lähinnä Roseniuksen hartauskirjoituksista hänen Pietisten –lehdessään. Oma suhteeni tähän “limppuun” on vielä niin sanoakseni “teitittelyasteella”… Yritin lukea kirjaa tosissani joskus Anno Dazumal vuosikymmeniä sitten nuorena opiskelijana, lomaillessani kesällä vanhempieni luona Kaustisella. Ajattelin aamuna muutamana ääneen, että “mikähän on, kun eivät tämän limpun kirjoitukset tahdo oikein avautua hengelleni ja sielulleni?” Siihen isäni,
ahkera hartauskirjojen lukija, tokaisi suoraan tyyliinsä: “älä sitten lue sitä, lue Hedbergin Elämänsanoja!” Niin teinkin, ja a vot, sehän olikin minulle sopivampaa ja ymmärrettävämpää! Tavallaan tunsin siis huojennusta, kun Reijo Arkkila Luther-salin torstai-illassa 4.2. pitämässään Rosenius –esitelmässä kertoi samansuuntaista Roseniuksen luetuimmasta teoksesta: paikoin sen tekstit saattavat tuntua raskailta ja pitkähköiltä. Arkkila nosti Roseniukselta esiin hengellisenä aarteena ja virvoittajana aivan erityisesti hänen laulunsa. Siionin kanteleessa niitä on kymmenen: 10. Nyt riemuitsen, nyt riemuitsen 151. Kun meillä on yhteys Jeesuksehen 185. Aadamin tuottaman tuomion meiltä 243. Farao hukkui joukkoineen Punaiseen mereen kerran 259. Murheinen mieli, murheesta nouse 4
on sulla, uuvutetulla, / Vapahtajamme on ystäväsi.
264: 1. Vaikka missä matkallani kuljen 270. Voi, miksi pääni painuu taas? 282:5-8. On Isän sydämessä nyt armo ikuinen, säk. 5-8 359: 2-5. Sun lapsesi olen täällä jo nyt, Isä taivaan. 486. Maan tiedän muita kirkkaamman
2. Seisahda, mieti: armo on sulla. / Herrassa kaikki jo valmiina on. / Vanhurskas aivan, perijä taivaan, / kaiken sait lahjaksi, ansioton. 3. Et sitä huomaa, tunne et yhtään, / nyt näet syntisi, puutoksesi. / Hän sinut osti, synnistä nosti, / kasteessa puhdisti vanhurskaaksi.
Ja todellakin, näissä soi armon evankeliumi kirkkaana ja lohdullisena, yksinkertaisena ja selkeänä myös tällaiselle, Nalle Puhin tavoin yksinkertaiselle sielulle! Lauluissaan Rosenius tiivistää evankelisen uskonsa ja sanomansa. Hänen julistuksensa poikkeaa Hedbergistä mm. siinä, ettei Rosenius pidä esillä kovin paljoa sakramenttien merkitystä, kuten Hedberg, mistä tämä ystävälleen jossain kirjeessään huomauttikin. Omasta kasvualustastaan, Ruotsin Raamatunlukijaliikkeestä lähteneenä korostaa hän enemmän henkilökohtaista uskoa ja hartauselämää. Roseniuksen lauluissa tämä sydämen uskon ja henkilökohtaisuuden näkökulma kuitenkin on rikkaus, joka puhuttelee ja koskettaa. Ja niissä hän tuo esiin kaikkein tärkeimmän ja luovuttamattomimman aarteen, joka häntä ja Hedbergiä sielunhoidollisina, evankelisina julistajina yhdistää: pyhän Raamatun sanan ja Pyhän Hengen totuuden ja todistuksen siinä — unohtamatta myöskään kastetta ja alttarin sakramenttia. Vai mitä tuumitte vaikkapa seuraavasta laulusta, Siionin kannel 259?
4. Syntisi vaikka sinua vaivaa, / on tämä hurskaus muuttumaton: / kun veri Herran syntisi kerran / pois pesi, poissa se varmasti on. 5. Taivaassa aina on Isä sulla, / Poikansa vieläkin veljenäsi, / ja Henki Pyhä kuljettaa yhä / kotiin. Se varmaankin on kylliksi? 6. Oi mitä ihmeitä on pyhät Herran: / autuaat, silti he huokailevat! / Lapsia taivaan keskellä vaivan, / rauhassa, kuitenkin rauhattomat. 7. Uskossa täytyy kulkea vielä, / nähdä ei saa, ei se hyödytäkään. / Tunteethan vaihtuu, muuttuu ja haihtuu. / Siksi vain sanaansa luottamaan jään. 8. Murheinen mieli murheesta nouse, / kun Isän armo on muuttumaton. / Jos sumu aivan peittäisi taivaan, / kuitenkin aurinko taivaalla on. Mitäpä tähän lisäisit, jota tästä puuttuisi! Loistavan lahjakkaan koraali- ja laulusäveltäjämme Primus Leppäsen hiljaista, kaihoisaa iloa huokuva sävelmä kruunaa kokonaisuuden. Melodia
1. Murheinen mieli, murheesta nouse, / ethän sä unohda aarrettasi. / Jeesus 5
on mollissa, mutta ei surullinen, vaan kaihoisa, joka on ihan eri asia. Kaihotessamme jotain kaipaamme sellaista, joka tuo meille iloa ja onnea. Siksi suomalaisruotsalais-slaavilainen, jaa, mikä tahansa kaiho, ei ole surua, vaan kaipaavan ilon ja onnen tunnetta. Talvi on ollut tavallistakin pimeämpi. Lumipeite viivästyi, ja näkyy poistuvan nopeasti. Silti auringon kierto – tai oikeammin maan kierto – noudattaa luonnonlakiaan. Aurinko pysyy Pohjolassa talvisin yhtä pitkän aikaa vuorokaudesta piilossa, kuin aina. Lisäksi taivaan ovat peittäneet useina alkukevään päivinä harmaat pilvimassat. Tämän ulkoisen ja pahenevan henkisenkin ‘mailman pimiän’ keskellä Rosenius lohduttaa: jos sumu aivan peittäisi taivaan, kuitenkin aurinko taivaalla on!
Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: POL-2014-12480
Nyt laulamaan, Luther-salille ja kappelin messuun sekä muihin paastonajan tilaisuuksiin. Ja Helsingin Evankeliseen kuoroon. Tervetuloa, Jeesus tarvitsee sinua – ja sinä häntä! Kullervo Puumala kappelin kanttori
Kappelin tulot v.2015 Kolehdit: 86 298,04 euroa Kappelin kannatusrengas: 2923,38 euroa Tulot yhteensä 89 221,42 euroa Lämmin kiitos! Taivaan Isä lahjasi siunatkoon!
6
Sivuosassa Mark 1:29-39
Mark. 1:29–39: ”Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
Pian on taas se aika vuodesta, kun jaetaan elokuva-alan Oscar-palkinnot. Vuoden parhaan miespääosan lisäksi palkitaan vuoden paras miessivuosa. Sehän on vähän sama kuin jos kansainvälinen jalkapalloliitto valitsisi vuosittain vuoden jalkapalloilijan – ja vuoden vaihtopelaajan. Raamatussa on paljon sellaisia sivuhenkilöitä – miehiä ja naisia – joiden tarinoita olisi mielenkiintoista kuulla.
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Nimenomaan Markuksen evankeliumia lukiessa usein tuntuu, että asiat on kerrottu Pietarin näkökulmasta, ja Jeesus on tietenkin päähenkilö. Alusta lähtien Jeesuksen seurassa oli myös sellaisia henkilöitä, joiden tuntemuksia ei pahemmin ruodita, eikä lausahduksia noteerata.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ’Kaikki etsivät sinua.’ Mutta Jeesus sanoi: ’Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä
Koetetaanpa päästä sisälle erääseen evankeliumikatkelmaan tarkastelemalla Jeesuksen mukana kulkeneen Jaakobin mahdollisia tuntemuksia. Katsotaan, voimmeko oppia jotain tältä sivuosan esittäjältä. 7
sitä katsellessa ja tunnelmoidessa. Aamulla Jaakob heräsi kuitenkin, omalla mittapuullaan katsottuna, suhteellisen aikaisin – varttia yli yhdeksän – ja meni alakertaan aamupalalle. Pietari kyseli, että tiesikö kukaan, missä Jeesus oli. Jeesus ei kuulemma ollut vuoteessaan eikä kukaan ollut nähnyt miestä koko päivänä.
olen.’ Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.” Jaakobista tuntui hienolta kuulua Jeesuksen porukkaan! Sapattina mentiin synagogaan ja ihmiset hämmästelivät kovasti Jeesuksen opetusta – ja erityisesti he kummastelivat sitä, miten hän siellä ajoi pahan hengen ulos yhdestä tyypistä.
Lähdettiin sitten porukalla etsimään Jeesusta, ja aika nopeasti etsintäpartio löysikin hänet keskeltä metsää yksin rukoilemasta. Hän oli kuulemma lähtenyt sinne ennen kuin kukaan muu oli herännyt, jotta saisi rukoilla rauhassa. Täytyy arvostaa!
Jeesuksen maine levisi ympäri koko Galilean. Jaakob tunsi suurta ylpeyttä siitä, että hän sai kuulua niihin harvoihin, jotka Jeesus oli valinnut opetuslapsikseen – sai olla koko ajan aivan sisäpiirissä. Synagogasta sitten lähdettiin polleina poikina kirkkokahveille Simonin eli Pietarin ja Andreaksen kotiin. Tuskin oli Jaakob ehtinyt riisua varvassandaaleita jalasta ennen kuin Pietari vollottaen kertoi Jeesukselle, että hänen anoppinsa makasi kamarissa erittäin ankaran taudin vallassa. Jaakobille olisi sopinut hyvin istahtaa sohvalle ja jutella mukavia, mutta Jeesus ei empinyt hetkeäkään vaan paransi Pietarin anopin heti. Se oli ihme! Nainen tarvitsi parantajaa, ja Jeesus paransi!
Siinä sitten Jaakob ja pojat kyselivät Jeesukselta, että mitä ihmetekoja tänään tehtäisiin. Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Nämä Jeesuksen sanat jäivät kaivelemaan Jaakobin mieltä. Siis Jeesus oli heidän keskellään siksi, että hän voisi saarnata. Tähän mennessä Jaakob oli keskittynyt lähinnä kaikkiin mahtaviin ihmetekoihin, joita Jeesus teki. Hän oli nauttinut paljon siitä huomiosta, jonka Jeesuksen porukka oli saanut osakseen.
Pian tapahtui yhä vain ihmeellisempää. Sana Jeesuksesta oli levinnyt, ja kaupunkilaiset toivat Pietarin kotiin valtavan paljon erilaisista sairauksista ja riivaajistakin kärsiviä ihmisiä. Ja Jeesus auttoi kaikkia! Jaakob fiilisteli täysin rinnoin sitä, että sai kuulua joukkoon, jossa tapahtui niin monenlaista ihmeellistä. Nukkumaanmenoaika venähti aika tavalla myöhään kaikkea
Totta kai Jaakob ja muut lähtivät siltä seisomalta Jeesuksen kanssa naapurikyliin, kun Herra kerran käski. Ei siinä sopinut pullikoida vastaan. Seuraavassa kylässä Jaakob yritti ensimmäistä kertaa oikein kunnolla keskittyä 8
pääse eroon. Häpeän sitä, enkä uskalla puhua siitä kenellekään. Olen tehnyt niin hirveää syntiä, että sitä ei voi antaa anteeksi.
siihen, mitä Jeesus saarnasi. Verrattain monta saarnaa hän sai Jeesukselta kuullakin. Jeesuksen sanoman voisi tiivistää kutakuinkin näin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”
Olipa meillä mitä ongelmia hyvänsä, niin Jeesus haluaa auttaa minua ja sinua. Voit kertoa hänelle murheesi heti ja turvallisella mielellä.
Aiemmin Jaakob oli keskittynyt fiilistelemään sitä, että hän saa seistä kuuluisan Jeesuksen joukoissa. Hän oli jopa aika ylpeä siitä, että kuului ns. sisäpiiriin. Vasta nyt Jaakob todella tajusi, mitä varten Jeesus oli tullut heidän keskelleen.
Miten kertoa Jeesukselle omista ongelmistaan? Siihen liittyy toinen Jaakobin oppima asia. Jeesus lähti ennen kukon laulua yksin rukoilemaan. Tästä on ainakin minulla paljon opittavaa. Ei varmaan Jeesuksestakaan tuntunut mukavalta herätä kamalan aikaisin, mutta hänelle oli tärkeää ottaa aikaa henkilökohtaiselle rukoukselle. On hirveää, jos minä olen niin kiireinen, että en ehdi rukoilla. On hirveää, jos en viitsi herätä vaikka viisitoista minuuttia nykyistä aikaisemmin aamulla, jos sen myötä ehtisin paremmin ottaa aikaa rukoukselle ja Raamatun lukemiselle.
Jaakob oli ennen ajatellut, että onpa siistiä, kun Jeesus parantaa näiden muiden vakavia sairauksia ja julistaa heidän suuret syntinsä anteeksi. Vasta nyt hän tajusi, että hän itse tarvitsee Jeesusta. Minä olen Jaakob. Ehkä sinäkin olet Jaakob. Olen fiilistellyt sitä, että Jeesus auttaa niitä muita – niitä sairaita – niitä syntisiä. Hienoa, että minä olen mukana Jeesuksen porukassa. Jeesuksen sanoma ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” koskee jokaista.
Opimme siis ensinnäkin, että Jeesusta kiinnostavat meidän asiamme. Saamme kertoa ne hänelle heti. Toiseksi opimme, että rukoukselle kannattaa ottaa aikaa ja tilaa. Kolmas ja kaikkein tärkein oppi on, että minä tarvitsen Jeesusta. Sinä tarvitset Jeesusta.
Toivon, että opit Jaakobin tavoin kolme asiaa tästä Raamatun tekstistä. Ensimmäinen opittava asia on se, että Jeesusta saa – ja kannattaa – lähestyä ongelmiensa kanssa heti! Pietari kertoi Jeesukselle sairaasta anopistaan heti, ja Jeesus auttoi. Minulla on useitakin sairaita läheisiä. Itsekin sairastan joskus ja muitakin ongelmia saattaa olla. Voi olla tällaisia tuntemuksia: Olen yksinäinen. Ajattelen, että kukaan ei ymmärrä, miltä minusta tuntuu. Välittääkö kukaan minusta? Minulla on riippuvuus, josta en
On hirveää huomata olevansa Jaakobin tapainen Jeesuksen kanssa hengailija, joka ei varsinaisesti tarvitse Jeesusta. On hirveää, kun huomaan ajattelevani, että minä käyn seurakunnassa, koska siellä käyvät muut ihmiset tarvitsevat minua.
9
mantuomioon. Omaan uskollisuuteen ei ole luottamista. Voimme vain sanoa: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”
Minä tarvitsen Jeesusta. Sinä tarvitset Jeesusta. Jaakob, niin kuin kaikki muutkin opetuslapset,jättivät Jeesuksen yksin siinä vaiheessa, kun kansan suosio vaihtui pilkkaan ja häpeälliseen kuole-
Antero Toikka
Perheuutisia Kastetut 6.2.2016 Salome Helvi Nummi Jeesus sanoo: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää esttäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark 10:14).
Avioliittoon vihityt 29.12.2015 Satu Katariina (os. Nisula) ja Hannu Henrik Takala ”Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan.” (Ef. 5: 21-28)
10
Kun rukouksista tuli todellisuutta
Kuvaaja: Sakari Röyskö
Noin kaksi vuotta sitten kävimme mieheni Martin kanssa autossa klassisen ”mitä tekisimme, jos voittaisimme lotossa?” –keskustelun. Sanoin: ”Tiedätkö, se Helsingin keskustassa oleva kirkko, joka on ollut Sleyn kirkko, mutta on nyt yökerho? Se pitäisi jotenkin saada takaisin Jumalan valtakunnan käyttöön.” Sleyn viestintäpäällikkönä toimiva Martti meni tästä vielä siinä vaiheessa jotenkin vaivautuneen hiljaiseksi. En voinut aavistaa, että minun ja monen muun rukoukset olivat jo saamassa vastauksen ja hanke kirkon palauttamisesta oli kulissien takana käynnissä.
nittelussa ja hänet päätettiin kutsua Luther-kirkon vastaavaksi työntekijäksi. Ehdin jo miettiä, miten maltan itse tehdä mitään muuta työtä sitten, kun Luther-kirkon toiminta alkaa, koska olin siitä niin innoissani. Evankeliumin keidas Helsingin ytimessä oli juuri sitä, mitä kaupunki mielestäni nyt kaipasi. En ehtinyt murehtia tätä kovin kauaa, kun kutsu Luther-kirkon työhön tuli myös minulle. Tuossa vaiheessa olin työvapaalla Suomen ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen opiskelijatyöstä ja työskentelin ministeri Päivi Räsäsen erityisavustajana sisäministeriössä. Aloitin Luther-kirkon teologin tehtävässä tämän vuoden alussa, ensin puolitoimisesti ja huhtikuun alusta tehtävä muuttuu päätoimiseksi. Martin työnkuva muuttuu viestintäpäälliköstä Luther-kirkon vastaavaksi työntekijäksi 16.2. Kirkon remontin on määrä valmistua niin, että helluntaina 15.5. voimme viettää avajaismessua.
Puolen vuoden kuluttua rukouksista oli tullut todellisuutta: Luther-kirkko luovutettiin takaisin Sleyn haltuun syyskuussa 2014. Kun astuin ensimmäisen kerran sisälle tuohon yökerhojen repimään kirkkoon, kyyneliä oli mahdotonta pidättää. Tuntui siltä kuin olisin päässyt todistamaan tuhlaajapojan paluuta Isän luo aitiopaikalta. Martti oli alusta asti aktiivisesti mukana Luther-kirkon toiminnan suun-
11
Sleyn työhön siirtyminen tuntui minusta luontevalta. Pyhän Sydämen kappeli on ollut perheemme hengellinen koti
jo vuosia, Siikkaria lauletaan automatkoilla ja kotihartauksissa ja Evankeliumijuhlan mediakeskusta on rakennettu yhdessä Martin ja poikiemme Justuksen (12) ja Jeremiaksen (10) kanssa jo monelle paikkakunnalle. Kaikkein olennaisinta minulle kuitenkin on se, että haluan sydämestäni tehdä työtä Sleyn tarkoituksen eteen: ”Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.” Koen myös, että minulla on erityisesti tavoittavasta työstä tuotavanani osaamista, jollaiselle on nyt tarvetta.
jokaiselle sukupolvelle. Lähetystehtäväkin alkoi ensin Jerusalemista ja sieltä aina maan ääriin saakka. Kristityillä on vastuu huolehtia siitä, että oman kotikaupungin asukkailla on mahdollisuus kuulla evankeliumi. Yhä suurempi osa pääkaupunkiseudun asukkaista elää tietämättä, millaisen toivon Kristus heille antaa. Pyrimme omalta osaltamme siihen, että evankeliumi olisi Helsingin keskustassa tarjolla niin, että uskosta vieraantuneilla olisi todellinen mahdollisuus löytää usko Kristukseen. Tämä tarkoittaa messujen ja muun toiminnan organisoinnin lisäksi sitä, että jalkaudumme Kampin alueelle kutsumaan ihmisiä mukaan. Eksynyt lammas ei löydä omin voimin takaisin laumaan.
Tavoitteenamme on rakentaa Lutherkirkkoon avointa, kodikasta ja rukoilevaa yhteisöä, joka kutsuu mukaan erityisesti niitä alueen asukkaita, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Evankeliumi kuuluu kaikille kansoille mutta myös
Kaikkien suunnitelmien ja strategioiden keskellä on kuitenkin ensisijaisesti kyse siitä, avaako Jumala itse evankeliumin ihmisille. Siksi pyydän sinua mukaan rukoustalkoisiin helsinkiläisten ja Luther-kirkon työn puolesta. Soili Haverinen Helsingin Luther-kirkon teologi soili.haverinen@sley.fi
12
Ihmeellinen lahja
Siinä hän nyt oli. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen sain katsella suurta ihmettä. Miten ihmeellisesti Jumala olikaan luonut tuon pienen ihmisen, kasvattanut hänet minun kohdussani valmiiksi syntymään tähän maailmaan. Ihmeellistä oli se, että elämä oli saanut alkunsa. Itsestään selvänä en sitä voinut mitenkään pitää, mutta kiitollisena sain ottaa tuon uuden elämän lahjan vastaan.
mutta minulla ei yhtään. Yksi osaa opettaa, toinen on minua taitavampi musiikissa, kolmas leipoo ihania kakkuja, neljäs jaksaa kantaa minuakin esirukouksissaan. Tällainen tunne minulle tuli vauvan kastejuhlaa valmistellessa. Kun itsekriittisyys nostaa liiaksi päätään, on hyvä muistaa paras lahjoista, joka meille on annettu: kaste. Kasteen ja uskon perusteella saan ja saat tehdä matkaa taivasta kohti.
Tuntuu uskomattomalta, miten hienosti ja taitavasti Jumala on luonut meistä jokaisen pienintä yksityiskohtaa myöten. Ja miten kauniita me olemmekaan - Jumalan taideteoksia. Kasteessa olemme puetut itse Kristukseen ja siksi Jumala näkee meidät täydellisinä, vaikka itsestämme ei aina siltä tuntuisikaan.
Tyttäremme kastejuhlassa lauloimme virrestä 217 ”Täynnä kiitosta ja hämmennystä tuuditamme vastasyntynyttä edessäsi, elämämme luoja”. Tuo virsi kertoo hyvin tunnelmistani siinä hetkessä, kun sain vastasyntyneen syliini. Vaikka olo oli kiitollinen, oli mielessä samalla myös huoli lapsen elämästä, hänen huomisestaan. Sydämessäni ollut huoli helpotti melkoisesti, kun saimme antaa vauvan kasteessa Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Lapsemme tärkein asia on nyt kunnossa. Ihmeellisellä tavalla Jumala varustaa meidät kasteessa taivasta varten ja myös tähän elämään.
Jokainen meistä on varustettu erilaisin lahjoin. Saamamme lahjat eivät ole sattumaa nekään, vaan ovat tarkoitetut käytettäväksi tässä maailmassa eri tavoin, toisten ihmisten hyväksi. Omia lahjoja on joskus vaikea nähdä. Voi tuntua siltä, että ympärillä olevilla ihmisillä on paljon monenlaisia lahjoja, 13
Meidän vanhempien vastuulla on yhdessä kummien ja seurakunnan kanssa huolehtia lapsemme kristillisestä kasvatuksesta. Pidän tärkeänä, että lapsia viedään säännöllisesti kirkkoon Jumalan sanan ja ehtoollisen sakramentin ääreen. Tästä saimme kastepapilta erillisen kehotuksen.
hiljaa, ja vanhempien - kuten varmasti monen lähellä istuvankin - hermot ovat koetuksella. Kirkkoreissut eivät aina ole meille lapsiperheille viikon helpoimpia hetkiä. Vilkkaita lapsia ajatellessani minut pysäytti kastetilaisuudessa luettavat Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumissa: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.” Seurakunnan yhteinen juhla on tarkoitettu meille kaikille ihmeellisille Jumalan lapsille: pienille ja suurille, vilkkaille ja rauhallisille. Samoin on taivaan juhlat tarkoitettu meille jokaiselle Kristukseen puetulle.
On tärkeää, että myös pienet saavat kokea olevansa tervetulleita messuun. Aina he eivät jaksa istua nätisti penkissä
Kirsi Nummi
14
“Mikä on tärkeintä?” Apostoli Paavalin kirje filippiläisille Pieni Suuri Raamattukurssi Filippiläiskirjeestä – osallisuus evankeliumiin on lahja ja tehtävä Helsinki 12. - 13.3.2016 Meilahden seurakunta
LAUANTAI 12.3. Ruskeasuon seurakuntakeskus Rasti (Tenholantie 6) 13.00 Tervetuloa! Hannu Ronimus Taivaan kansalaisten elämää, johdanto ja 1.luku, Tapio Kiviranta 14.00 Kristuksen nöyryys, 2.luku, Jukka Niemelä Päiväjuoma 15.00 Paavali innostavana esikuvana kristityn elämässä (3:12–21), Hannu Ronimus 16.00 Mikä on tärkeintä? (3: 1-11), Jukka Niemelä 17.00 Loppuhartaus Jorma Tikkamäki
SUNNUNTAI 13.3. Meilahden kirkko (Pihlajatie 16) 11.00 Messu Meilahden kirkossa Liturgina Hannu Ronimus, saarnaajana Tapio Kiviranta, kanttorina Pete Vuorio, HEK Kullervo Puumalan johtamana. Messun jälkeen on ohjelmalliset kirkkokahvit, jolloin Kertausta kestäväisyydestä ja ilosta, Filippiläiskirjeen 4. luku, Jukka Niemelä. Loppusanat Hannu Ronimus Sydämellisesti tervetuloa! Tiedustelut: Jorma Tikkamäki: 040 5529754 Jukka Niemelä 050 557 08 72 Hannu Ronimus 050 4301180 15
Helmikuussa toimintansa aloitti Pikkukannel-kuoro 6-13 -vuotiaiden omaa kuoroa harjoituttaa Sari Pyykönen. Pikkukannel-kuoron harjoitukset ovat maanantaisin 8.2. alkaen klo 17-18 Helsingin Luther-salilla, os. Lastenkodinkatu 5. Kuoro harjoittelee viikoittain ja harrastus on ilmainen. Pääsykoetta ei ole ja kaiken ikäisiä tarvitaan mukaan laulamaan tai soittamaan. Ovet avautuvat klo 16.50. Kuoroon ei tarvi se etukäteen ilmoittautua, riittää että tulet paikalle. Kevään aikana kuoro esiintyy ainakin messussa Pyhän Sydämen kappelilla. Jos haluat kysyä tai ehdottaa jotain kuoroon liittyen, ota yhteyttä toiminnasta vastaaviin: Ohjaaja Sari Pyykönen, puh. 0400-123 395 Kuorokummi Anu Kangas, anumarja.kangas@gmail.com Järjestäjänä Sleyn lapsi- ja musiikkityö
16
Katsellessa kastekuvaa
Kesken leikkien pienenä väsähdin, pöydän ääreen tuolille istahdin, kuva-albumin eteeni avasin, aikaa mennyttä innolla katselin.
Sinä kasteen sait nimeen Jeesuksen, ja Jumalan kolmiyhteisen, pääsit lapseksi taivaan Kuninkaan, sait osuuden armoonsa valtavaan.
Oli vierelle saapunut äitini, hän hymyillen minulle kertoili: - Kuvat nuo, joita sinä nyt katselet, ovat päivästä varhaislapsuuden.
Ristinmerkki kun yllesi piirrettiin, se otsaasi, rintaasi painettiin, sinut Jumala sulki liittoonsa, oman rakkaansa kätki näin suojaansa.
Puku valkoinen puetttiin yllesi, vesi maljassa kirkkaana kimmelsi. Pöytä peitetty liinaan hohtavaan, kukat viestivät hetkestä tuoksullaan.
Perhe taivaassa uuden jäsenen sai tuona hetkenä muistojen sunnuntain, paikka seurassa pyhien aukesi, sen ristillään Jeesus jo valmisti.
Juhlaan saapuivat ystävät, läheiset olit hoivassa, rakkaiden kummien. Ääreen siunatun veden sinut kannettiin sillä kolmesti päätäsi valeltiin.
On matkasi hyvä ja turvallinen, kun kuljet sen seurassa Paimenen, hän lastansa hylkää ei milloinkaan, viimein kotiinsa taivaaseen johdattaa. - Näin kertoili minulle äitini käsin lämpimin silitti tukkaani. - Minä albumin suljin hiljalleen, sanat piirtyivät syvälle sydämeen. Anneli Räty
17
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
21.02. 28.02. 06.03. 13.03. 20.03.
Teemu Haataja Lasse Nikkarikoski Teemu Haataja Pekka Huhtinen Palmusunnuntai Lauri Thurén Hiljainen viikko, maanantai Ei ahtisaarnaa Hiljainen viikko, tiistai Reijo Arkkila Hiljainen viikko, keskiviikko Reijo Arkkila Kiirastorstai Teemu Haataja Pitkäperjantai Antti Rusama Pääsiäisyö Ari Lukkarinen Pääsiäispäivä Teemu Haataja 2. pääsiäispäivä Ari Norro Antti Rusama Seppo Suokunnas Pekka Huhtinen Teemu Haataja Lauri Thurén Helatorstai Teemu Haataja
21.03. 22.03.
Klo 18
23.03.
Klo 18
24.03.
Klo 18
25.03.
Klo 18
26.03.
Klo 23
27.03. 28.03. 03.04. 10.04. 17.04. 24.04. 01.05. 05.05.
Saarnaaja
18
Teemu Haataja Lasse Nikkarikoski Pekka Leino Pekka Huhtinen Lauri Thurén
Reijo Arkkila Reijo Arkkila Seppo Suokunnas Antti Rusama Ari Lukkarinen Teemu Haataja Ari Norro Martti Laitinen Reijo Arkkila Pekka Huhtinen Teemu Haataja Lauri Thurén Antti Rusama
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040 552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin pastori: Teemu Haataja p.041 4776375 teemu.haataja@sley.fi
Kappelin pastori: Teemu Haataja teemu.haataja@sley.fi
Pääsuntio: Olli Olenius puh 044 3416900 psksuntio@gmail.com
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568666, kullervo.puumala@sley.fi
Taitto: Kaisa Koponen Etu- ja takakannen kuva: Pia Haataja
Kahvitusvastaavat: Helena Raula puh. 050 3860654 helena@raula.org Olli Raula puh. 050 3504654 olli@raula.org
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.
Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Soili Norro p. 050 3316857 soili.norro@gmail.com
19
”Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme.” VK 88:4
20