Kappelin Kaikuja 18. vuosikerta 2/2019
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyhän Sydämen kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
mutta henkensä on hinta ihmisen. Jumala ei oo kaukana, ei ole jokin usva vain, näet Jeesuksessa Isän Jumalan.”
”Herra itse valollansa suojaa lunastettujaan, karkottaen yön ja kauhun, kirkastaen synkän maan. Yksi vain on matkan määrä, yksi usko ikuinen, yksi into askeleissa, yksi toivo kaikkien.” Siionin Kannel 453:2 Jumala on luonut meidät iäisyysolennoiksi ja laittanut sydämiimme Jumalkaipuun. Meidän sydämemme on rauhaton niin kauan, kunnes löydämme elävän yhteyden elävään kolmiyhteiseen Jumalaan. Vain usko Jeesukseen tuo todellisen ja kestävän rauhan sydämeemme. Ylihärmän seurakuntanuorissa lauloimme Viisuvihostamme puhuttelevaa laulua: ”Liian monta kertaa kuulen, sinun sanovan tään huulen: Uskon kyllä Jumalaan, mutta omalla tavallain. Teetkö itse oman Herran, mielessäsi kuvitelman? Eikö Luoja ilmoittaa voi itse itseään? Ihminen on tehnyt monta ajatusta, uskomusta, kuinka päästä vapauteen pois pahan vallasta. Tahdot paljon enemmän kuin mitä tänään omistat. Tahdot löytää Jumalan, et taruja ihmisten. Vain sanan maksoi Herralle, kun teki Taivaan maan,
Usein joudumme kuitenkin huomaamaan sen tosiasian, että lihallinen ihmisemme pyrkii kaikin tavoin poispäin Jumalasta. Se on luontainen tilamme. Pyrimme tukahduttamaan Jumalkaipuumme tämän maailman iloilla ja huolilla. Maailman ilot ja huolet ovat kuitenkin vain pienen hetken kestäviä. Maailman ilojen mentyä ohitse on tyhjyys sisimmässä entistäkin suurempi. Tulee kysymys, että tässäkö on todellakin kaikki? Voin kertoa, että onneksi ei näin ole. Kun Jeesus saa puhdistaa sinut ja minut kaikesta synnistä, silloin vasta alkaa todellinen ja puhdas ilo sekä rauha. Jumalan lahjoittamaa rauhaa ei voi horjuttaa mitkään tämän maailman koettelemukset. Tämä ei merkitse sitä, etteikö uskovankin elämään mahtuisi surua ja kärsimystä. Aivan varmasti Jeesukseen uskovankin elämään mahtuu suuriakin suruja ja vastoinkäymisiä. ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan 2
valtakuntaan.” Apt.14:22. Kuitenkin saamme ahdistustenkin keskellä kulkea, kaikki syntimme anteeksi saaneina ja Jumalan rauha sydämissämme, kohti sitä päämäärää jonka Jeesus on meille valmistanut. ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” Joh. 13:1-4.
Kevät uusi vakuutena on siitä, että saimme sovinnon. Siksi laulan uusin sävelin, kevään uuden kun sain minäkin.” Siionin Kannel 446:1,4.
Tämä on lohdullinen Jumalan Sanan lupaus. Niin, kuulutko Sinä Jumalan perheväkeen ja oletko matkalla Taivaaseen? Jälleen kerran haluan yksinkertaisesti vakuuttaa sinulle, että Jumala lähetti Jeesuksen tänne maailmaan juuri sinua varten. Sinun syntisi ja laiminlyöntisi menivät Jeesuksen mukana Golgatan keskimmäiselle ristille. Pyhässä kasteessa on Sinulle lahjoitettu kaikki Jumalan aarteet ja uskolla saat ne omistaa omalle kohdallesi. Syntisi rangaistus on kärsitty ja voit varmasti uskoa, että Jeesuksen ristintyöhön luottaen saat olla matkalla Taivaaseen. Uskossa taivaltamiseen saat matkaevästä Jumalan Sanasta ja Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Nämä aarteet pitävät Sinut Jeesukseen uskovana Taivasmatkalaisena. Pysytään siis Taivaaseen johtavalla tiellä ja Herran aarteiden vaikutuspiirissä!
Poliisihallituksen 31.1.2017 myöntämän keräysluvan RA/2017/100 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 31.12.2017-31.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
Virkistävää kesäaikaa Jumalan luomistyöstä iloiten! Jorma Tikkamäki päätoimittaja
Keräyslupa 2017-2021
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: RA/2017/100
”Valo voittaa jälleen pimeyden, kevät koittaa uusi valoinen. Näin on käynyt vuosituhansin, mulle on se uutta kuitenkin. 3
448 Jumala, juhlavaipallas
1. Jumala, juhlavaipallas / taas Suomen pellot peität / ja auringosta, ahjostas / maan helmaan hehkun heität: / sen valovirrat valtavat / nyt karun kuoren kultaa, / jyvistä nostat orahat, / ne peittää mustaa multaa.
min / nyt vainioilla Herran. / Kun kastaa veri Karitsan / sen sydänpellon multaa, / niin kerran kesän kauneimman / ikuinen loiste kultaa. Melodia: Aksel Hammar 1960, Teksti: Juho Kurki 1961, Siionin kanteleeseen 1961
2. Nyt kynnöksellä kylväjäin / soi laulut päämme päällä, / kun lintukuorot livertäin / riemuitsee kevätsäällä. / Miksi ei siihen kylvömies / voi laulujansa liittää? / On kevyt kantaa elon ies, / jos kaikesta voi kiittää.
Juho Kurjen hieno ja koskettava kevätlaulu, jonka on säveltänyt mm. Lohjalla vaikuttanut kapellimestari ja säveltäjä Aksel Hammar (1877-1960), on Siionin kanteleen klassikko, vaikka laulu otettiin kokoelmaan vasta nykyistä edeltäneeseen, v. 1961 laitokseen. Voiko kauniimmin kuvailla kukoistavaa oraspeltoa, kuin kutsua sitä ”Jumalan juhlavaipaksi”! Voiko nöyremmin elämän vaikeuksia ja kohtaloita kristityn vaellukseksi luonnehtia, kuin kutsua sitä ”elon kevyeksi ikeeksi”, ”kun kaikesta voi kiittää”! Voiko kristitty maanviljelijä tehdä muuta, kuin kaiken voitavansa jo tehtyään uskoa työnsä Jumalan haltuun ja odottaa satoa hänen siunauksestaan! Voiko sanankylvössä Jumalan työssä ahkeroiva omalla sarallaan muuta, kuin luottaa siihen,
3. Jää, Isä, kaikki kylvötyö / sun siunaukses varaan. / Voi tuho tulla, hallayö, / ja viedä viljan paraan. / Voi pouta polttaa orahat tai / kasvun kaataa vesi. / On, Herra, pellot viljavat / sun armonantimesi. 4. Kun maamies illoin pellollaan / tarkkailee taivaanrantaa – / se tuoko lämmön ruskossaan / vai hallan huurut kantaa – / hän pieneks silloin siihen jää / sen kaikkeutta vasten. / Näin kylvömiestä tyydyttää / vain osa armolasten. 5. Ja armostahan aittoihin / myös sato saadaan kerran / se, joka varttuu vihreim4
että vain Jumalan armosta työ kantaa satoa. Usein tulee miettineeksi työtään ja vaellustaan, miten vähän ja kuinka vaatimatonta Kristuksesta ja Jumalan armosta todistamista se on ja on ollut. Hienon, kiteytetyn ohjeen antaa Juho Kurki sananjulistajalle: ”kun kastaa veri Karitsan sen sydänpellon multaa, niin kerran kesän kauneimman ikuinen loiste kultaa”. Siinä se! Ei salaisuus, saati salaoppi, vaan asettuminen nöyrästi Jeesuksen sovintoveren puhdistettavaksi ja siitä kertominen.
oli v. 1961 julkaistun Siionin kanteleen uudistuskomitean jäsen. Hänen laulujansa Kanteleessa ovat 131, 423 sekä nyt käsillä oleva 448. Janakkalan hautausmaalla olevassa Janakkalan karjalaisten muistomerkissä on myös Juho Kurjen kirjoittama runo. Kurki sai taivaskutsun 5.9. 1984. Siionin kannel 448 -laulun tunnistaa maanviljelijän kirjoittamaksi. Selkeästi käyvät siitä ilmi viljelijän tunnot hänen uskoessaan työnsä sen hyvän Jumalan käsiin, jonka siunaus voi antaa sadon ja menestyksen tehdylle työlle. Olisiko meillä tästä oppimista? On hyvä laulaa tämä laulu näin kesän korvalla, ja kiittää Taivaan Isää kaikesta! - Myös siitä, että on heitä, jotka työllään pitävät huolen, että meillä yhä on kotimaista maitoa, viljaa, perunoita, juureksia, vihanneksia, kalaa ja lihaa ravinnoksemme. Ja kiittää myös siitä, että saamme vapaassa isänmaassa vapaasti kokoontua yhteen kiittämään Jumalaa kaikista hyvistä lahjoista, joilla hän pientä kansaamme on siunannut ja siunaa, sekä rukoilemaan siunausta kesään, sen sadolle! - Sekä heistä, jotka pukevat tuntomme lauluiksi. Hyvää kesää ja Taivaan Isän siunausta sinulle ja läheisillesi! Kullervo Puumala kappelin kanttori
Juho Kurki syntyi 13.6.1890, Jääsken Lottolassa, Karjalassa. Hän osti Antreasta tilan, mutta joutui muiden siirtokarjalaisten tavoin siirtymään sodan jaloista Sisä-Suomeen. Kurki päätyi perheineen Janakkalaan Paiston kylään jatkamaan maanviljelijän ammattia. Hän osallistui kunnalliseen toimintaan sekä kunnanvaltuuston että -hallituksen jäsenenä ja sai ansioistaan kunnallisneuvoksen arvonimen. Kurki osallistui myös seurakunnan toimintaan ja oli merkittävä vaikuttaja evankelisessa liikkeessä jo Karjalassa. Hän oli nuoresta asti ahkera kirjoittaja, kirjoitti paljon runoja ja hallitsi puhtaan kalevalaisen, alkusointuisen runomitan. Hän on julkaissut oman runokokoelman. Kurki
5
”Miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa”, Ps. 42, Ps. 43
Soitin lukio- ja ylioppilasaikana usein jumalanpalveluksissa synnyinpitäjässäni Alastarolla ja sen naapurissa Vampulassa. Viimeksi mainitun seurakunnan kirkkoherrana oli Eino Lehtisaari, evankelinen rovasti, joka jo silloin tunnettiin liturgisen elämän ja messun puolestapuhujana maassamme. Hän piti aina messun kaikkien toimijoiden kanssa sakastirukoukset, joissa rukoiltiin ja ylistettiin käyttäen psalmeja 42 ja 43. Nämä messun valmistautumisrukoukset jäivät lähtemättömästi nuoren sijaisurkurin mieleen. Mainituissa psalmeissa kuten koko psalmien kirjassa on paljon sielunhoidollista ainesta. Niissä on esillä ihmiselämän kokemus ajasta aikaan, riippumatta veisaajan ja rukoilijan iästä. Jatkuvastihan me koemme todeksi oman levottomuutemme ja masennuksemme, epätäydellisyytemme ja syntisyytemme. Samalla meillä on joko selkeä tieto tai ainakin jonkinlainen aavistus, että Jumalan alttarin ääreen tuleminen muuttaa elämää. Jumalan ja hänen armonsa kohtaaminen sytyttää sydämen kiittämään.
Se joka valmistautuu palvelemaan messun tehtävissä, pappina, urkurina, laulajana, lukijana tai suntiona, - samoin seurakuntalainen- saa rukoilla: ”Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni.” On kyse pyhästä tehtävästä, Jumalan eteen astumisesta. Siinä on arkuutta ja juhlallisuutta. Mutta ei tarvitse pelätä, koska Jumalan eteen saadaan tulla hänen armoonsa luottaen ja Kristuksen sovintotyön riittävyyteen turvaten. Jumala lupaa: ”Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani.”
6
Mainituissa psalmeissa on kaipuu ja ikävä Jumalan temppeliin ja seurakunnan keskelle. Veisaaja rukoilee tuskan keskeltä. Hän kokee, että vastustajat ilkkuvat ”Missä on Jumalasi?”. Onkohan nykypäivänäkin, jolloin niin monet kulkevat kirkkorakennuksen ohi eivätkä astu sisälle Herran huoneeseen, jotain samaa! Messua ja Jumalan sanan kuuloa ei vain väistetä, vaan toisinaan myös halveksitaan. ”Mitähän tuo kannattaa, missä on Jumalasi?”
Se joka on saanut kokea syntien anteeksiantamuksen voimaa ja riemua, tietää, että messussa paikkamme ei saa olla tyhjä. Hän sanoo: ”Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, Jumala, minun iloni.” Mutta elämän taakkoja on nytkin, jokaisella jotakin. Psalminkirjoittaja puhuu vuoroin masennuksestaan, vuoroin ilostaan. On merkille pantavaa, että kirjoittaja sanoo useita kertoja, ja taas valoisan jakson jälkeenkin, kokemuk-
sensa ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?” Eikö se ole yleinen kuva ihmisen tiestä ja elämästä? Paljon on eri syistä vaivaa, pelkoa ja masennusta. Sitä tärkeämpää on luoda katseensa sinne, missä on apu. Ja kulkea sinne, missä nyt on ”pyhä vuori” ja ”Jumalan asunto”. Se on siellä, missä on evankeliumin sana ja missä Kristus näyttää itsensä. Siksi tarvitsemme messua, Jumalan sanan saarnaa ja alttarin sakramenttia. Sinäkin saat sanoa: Sieluni, odota Jumalaa, vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Seppo Suokunnas professori
Löydät meidät myös Facebookista, YouTubesta, Instagramista ja Twitteristä Pyhän Sydämen kappelin Facebook-ryhmä viestii kappelin tapahtumista. YouTubesta löydät sunnuntain messun hakusanalla Pyhän Sydämen kappeli. Pyhän Sydämen kappelin viestintä Instagramissa: Pyhän Sydämen kappeli & Twitterissä: @pskappeli Liity seuraajaksi.
7
Pääsiäisen värit
valkeus on voittanut. Kuninkaalliset väritkin, kulta ja keltainen saavat oikean, alkuperäisen merkityksensä.
Valtiot, puolueet ja mitä erilaisimmat ryhmittymät käyttävät eri värejä symboloimaan toimintaansa ja erottautumaan muista. Värit merkitsevät silloin aina jotakin. Ne antavat jonkin viestin.
Kristuksen ylösnousemus antaa meille uskonviestin siitä, miten Jumala huolehtii ja tulee turvaksemme. Herramme on tehnyt ihmeellisen pelastustyönsä. Nyt Hän kokoaa lapsiaan kaikista maailman maista ja kansoista huolenpitonsa suojaan. Hän etsii ja palauttaa eksyneet takaisin Jumalan yhteyteen. Hän vie perille ihmeellisellä tavalla.
Pääsiäisen värit ovat valkoinen, kulta ja keltainen. Varsinainen kirkkovuoden väri on valkoinen, mutta myös kulta ja keltainen. Ne värittävät pääsiäisajan omalla viestillään. Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta ja puhtautta. Se on Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli.
Hän ottaa meidän harteiltamme pois sen, joka eksyttää. Sen, josta apostoli Pietari sanoo: ”Hän kantoi omassa ruumissaan syntimme ristinpuulle”. Ja tästä ristintyöstä sitten seuraa: ”että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle.” Jeesus ottaa pois meidän syntimme omien haavojensa, kärsimyksensä ja kuolemansa kautta.
Muistikuvani väreihin liittyy kansakouluaikaani Mouhijärven Uotsolassa 1960-luvulla. Tuntui hienolta pastelliväreillä värittää piirustusta. Siitä välittyy vieläkin mieleeni mukava tunne. Jumalan sana taas nostaa mieleeni Kristuksen tyhjältä haudalta pääsiäisaamuna tuon erityisen aamun kirkkauden. Kaksi enkeliä istui siinä valkoisissa vaatteissa. Syntyy puhdas ilo siitä, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Pimeä ja synkkä aika on siirtynyt sivuun. Valo ja
Taivas on avattu kaikille Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen kautta. Hän herättää meissä Pyhällä Hengellään pelastavan uskon. Saamme jälleen yhteyden kaikkivaltiaaseen taivaalliseen 8
Isäämme, häneen, joka ”herätti Kristuksen kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden” (1Piet 1:21). Tässä Kristuksen valossa meille aukenee Jumalan rakkaus. Apostoli Paavali opettaa meille (Ef.2:3-6), miten Jumala suuren rakkautensa tähden, on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa. Hänen kanssaan meidät on herätetty synnin unesta ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin. Näin se on, vaikka me emme sitä vielä tunne. Mutta pyhässä kasteessa tämä lahja on meille jo annettu.
Mutta autuaita ovat sydämet, jotka eivät pelästy sellaisista pilvistä, vaan näkevät niissä taivaallisen vanhurskauden ja iankaikkisen elämän valon. Ja todellakin, ketä vahingoittaa ja mikä on se pilvi, johon on kätkettynä niin ihana iankaikkisen vanhurskauden valo? Ja ketä voi vahingoittaa ja mikä on se kuolema, joka kätkee iankaikkisen elämän? Vanhurskaus voittaa synnin ja elämä kuoleman. Niin, vanhurskaus on nielaissut synnin ja elämä kuoleman.” Luther sanoo: "Jos meillä olisikin satatuhatta syntiä, olisivat ne kuitenkin kuin kipinä ja vesipisara Kristuksen ylösnousemiseen verraten."
Me kysymmekin: ”kuinka se on mahdollista?” Mehän tunnemme edelleen, miten me olemme syntisiä ja kuoleman alaisia. Me saamme tähän hyvän vastauksen Stefan Prätoriuksen ”Hengellisestä aarreaitasta: ”Tämän kaiken peittää meissä vielä synti ja kuolema, samoin kuin sumu ja pilvet joskus pimentävät auringon; sillä valitettavasti me teemme joka päivä syntiä, jopa kuolemmekin.
Valkoinen, kulta ja keltainen viestivät meille valon voittoa synnistä ja kuolemasta. Jumala on antanut meille väritkin. Ja erityisesti Hän on antanut meille pääsiäisen värin, valkoisen, iankaikkisen elämän värin. Tapio Kiviranta Kappelin pastori
9
Keittiöstä katsoen
Astun hiljaisuutta huokuvaan lähi Alepaan sunnuntaina aamupäivällä. Ostan kolme litraa laktoositonta maitoa ja kävelen Sydiksen ulko-ovelle. Edessä on kirkkokahvitus Pyhän Sydämen Kappelissa. Ovella tapaan jo kahvituskaverini ja vaihdetaan pikaiset kuulumiset. Suntio tulee samalla avaamaan ovea ja pujahdamme sisälle Kappeliin.
lusikkaa lastenruokaa varten. Miespuolisia avustajia tulee järjestelemään pylvässalin pöytiä kahvitusta varten. Hienoa, että näin helpottavat kahvittajien työtä. Myös pyhäkoulun pitäjä saapuu valmistelemaan pylvässalissa pidettävää pyhäkoulua. Aina saamme ihailla myös kappelin alttarin kukkasia, kun niiden tuojat etsivät keittiöstä sopivaa maljakkoa ostamilleen kukille. Niin, yhteistyötähän tämä on: kukin pyrkii antamaan oman panoksensa messun onnistumiseksi. On aika ladata kahvikone valmiiksi. On tosi käytännöllistä, että täyteen määrään kahvia menee yksi kokonainen kahvipaketti. Ei tarvitse muistella mittoja mielessään. Keittiön remontti toi tullessaan monia hyviä asioita. Yksi niistä on juuri tämä kahvikone, joka helpottaa suuresti emäntien työtä. Myös uusi tarjoilutiski on tosi käytännöllinen, koska monia tarvikkeita on sijoitettu tiskin alla oleviin kaappeihin ja niitä on sieltä helppo nostella. Kaikki alkaakin olla keittiöllä valmiina; tarjoilutiskin sermi alas ja kappelin puolelle messuun. Hyvä saarna, lämmin ilmapiiri ja paljon messuvieraita.
Keittiö on siisti edellisten kahvittajien jäljiltä. Laitan maidot jääkaappiin ja avaan tarjoilupöydän yllä olevan sermin; on enemmän tilaa hengittää ja näkee samalla talossa tapahtuvaa hyörinää. Nostelemme kertakäyttökuppeja ja lautasia tarjoilupöydälle. Laatikosta löytyvät tee, sokeri ja makeutusaineet. Lautasliinat ovat keväisen vihreitä. Ai niin, kanttorinpannu ajoissa tulelle. Etsimme sopivia tarjoiluastioita kahvileiville. Lapsille löydämme keksejä ja mehua lantrataan kannuihin valmiiksi. Suntio piipahtaa monilta kiireiltään keittiössä. Hänen kanssaan jutellaan menneen viikon tapahtumista. Samalla joku kysyy tiskillä kylmää vettä ja toinen 10
Ehtoollisen jälkeen taas keittiölle ja viimeistely tätä ”seurustelun sakramenttia” varten alkaa. Pylvässalissa lapset alkavat jo kuumeisesti parveilemaan tarjoilutiskin ympärillä mittaillen katseillaan tämän sunnuntain tarjoiluantia. Pienimmät kirkkovieraat saavat aloittaa, kunhan ristisaattue on poistunut kappelista. Myöhemmin muodostuu kaksi jonoa tiskin ympärille isommistakin messuvieraista: iloista puheensorinaa, monia hyviä, lyhyitä kohtaamisia ja tyytyväisiä kasvoja. Pylvässalin pöydät täyttyvät kahvittelijoista.
tuolit kunkin pöydän ympärille. Sali näyttääkin jo melko siistiltä. Keittiökin halutaan jättää siistiin kuntoon seuraaville käyttäjille ja tavarat omille paikoilleen. Vielä viimeisenä on roskien vienti sisäpihan keräysastioihin ja tämänkertainen kahvitus alkaa olla ohitse. Kiitokset kahvituskaverille kaikesta avusta! Mukavaa oli eikä tämä kahvittaminen tunnu työltä. On ilo palvella. Haastan sinutkin mukaan keittiötiimiin; saat opastusta tehtäviisi!
Nyt on aika keittiölläkin juoda kahvit ja hengähtää hetkinen. Iloitsemme siitä, että kaikki riitti hyvin ja jäi ylimääräistäkin. Toisen linjaston voi jo ottaa pois ja tiskikin aloitetaan.
Kiitollisin mielin lähden kävelemään kotia kohti. Katkelmia virrestä 434:
Pikkuhiljaa pylvässali tyhjenee. Joku huikkaa kiitoksen keittiölle. Lähden pyyhkimään pöytiä ja suoristan
”Sydämin, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme” ”Auta siis käymään tietäsi, niin kuin sen kuljit Herrani, palvellen matkalla muita”. Kirsi Aurala
11
Tervetuloa kahville!
Kappelin messun loppusoiton viimeisten sävelten soitua siirrytään kirkkosalista kahville pylvässaliin. Tämä on monille hyvä hetki tavata ystäviä ja vaihtaa kuulumisia viikon varrelta. Parhaassa tapauksessa voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada ensikertalaisetkin kokemaan olonsa Kappelilla tervetulleeksi. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, tarvitaan kahvittajia.
yhteisön ja toiminnan lähemmäksi ja sydämen asiaksi”, Riitta sanoo. Susanne ja Riitta rohkaisevat uusia ihmisiä mukaan kahvitusrinkiin, joka tarvitsisi nyt lisää vapaaehtoisia, jotta kahvit saataisiin joka sunnuntai keitettyä. Susanne kertoo, että kahvitus on tehty hyvin helpoksi. Aluksi voi tulla vaikka kokeilemaan, eli heti ei tarvitse sitoutua säännöllisiin vuoroihin. Pelit ja vehkeet sekä kahvitarpeet löytyvät keittiöltä, ja halutessaan kahvittajat voivat tuoda omia leipomuksiaan. ”Uusia opastetaan kyllä alkuun, eli rohkeasti vain mukaan!”. Kahvittajia olisi hyvä olla vähintään kaksi, ja vuorot on helppo varata netissä, josta löytyvät kattavat ohjeet kahvittajille. Aina saa laittaa myös viestiä, jos tulee jotain kysyttävää, naiset lupaavat.
Susanne Pirttiselle ja Riitta Suorannalle on jo kertynyt kokemusta kahvitusten järjestämisestä. Helsingissä asuva Susanne kokee Kappelin kotiseurakunnakseen, samoin vantaalainen Riitta. ”Jokunen vuosi sitten Kappelille löytäessäni koin saavani täältä sitä, mitä seurakunnan kuuluukin tarjota kävijöille. Löysin täältä samaa kuin lapsuuteni aikaisissa jumalanpalveluksissa”, Riitta pohtii. Kumpikin arvostaa sitä, että Kappelilla luterilaiset arvot ovat rohkeasti ja iloisesti esillä.
Riitta kertoo miettineensä, miten hän voisi olla mukana tekemässä jotain hyödyllistä messuyhteisössä. ”Näen kahvitustehtävänkin palvelutehtävänä ja mahdollisuutena osallistua näin Kristuksen seurakunnan työhön.” Kumpikin kokee olevansa omalta osaltaan mukana rakentamassa uskovien keskinäistä yhteyttä, niin ennestään tuttujen kuin tuntemattomienkin. Kaikki messuvieraat ovat tervetulleita kirkkokahveille.
Vastuunkantajiksi naiset ryhtyivät kuullessaan, että kahvitustehtäviin tarvitaan lisää apuvoimia. Riitta kertoo saaneensa jo kodin perintönä kutsumuksen vastuunkantoon. ”Ensin mietin, kelpaanko minä, mutta vuosi sitten rohkaistuin. Nyt olen iloinen, että lähdin mukaan! Olen tutustunut ihmisiin ihan eri tavalla ja palvelutehtävä on tuonut Kappelin 12
Kesän lähestyessä kahvittajatkin saavat vähän huilata. Suunnitelmia kesäksi on jo laadittu. Susanne toivoo pääsevänsä Poriin Evankeliumijuhlille, kun taas Riitalla on edessä remonttikesä maalla
lapsuudenkodissa. Kesän lämmöstä kumpikin toivoo pääsevänsä nauttimaan. Teksti: Katariina Takala Kahvitusvuoroista lisää tietoa netissä osoitteessa https://sydis.dy.fi/
Riitta (vas.) ja Susanne rohkaisevat mukaan kahvitusrinkiin
13
Evakko messussa
Evakkolapset Ry tuli kynttilänpäivänä Kappelin messuun viettämään vuotuista kirkkopyhäänsä. Kun Suomen evakot ovat valtaosaltaan karjalaisia, oli luontevaa, että kirkkokahvit juotiin karjanpiirakoiden kera. Sen verran numeroista, että viime sotien seurauksena menetetyiltä alueilta evakuoitiin muuhun Suomeen kaikkiaan noin 430 000 ihmistä, näistä lapsia 160 000. Evakkolapset Ry on pieni valtakunnallinen yhdistys, minkä toimintaa pääkaupunkiseudulla on kerran kuussa kokoontuva hengellinen päiväpiiri Karjalatalolla Käpylässä.
tilaisuuksissa sekä evakkoyhdistyksen että messuyhteisön jäsenenä. Tilaisuuksissa kuullusta minua jäi puhuttelemaan/muistoja herättämään kolme asiaa, joista tässä kerron. Kullervo esitti tunteita koskettavan Evakonlaulun, jossa mm. säe: ”Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa”. Meidän perhe oli tuolla tavoin kaupan muutaman kerran hyvinkin erilaisin lopputuloksin. Joulukuussa 1939 odottelimme Loimaan kansakouluilla kolme - neljä päivää, kunnes pihaan ajoi hevosellaan keski-ikää lähentelevä naisihminen, joka halusi saada sellaisen perheen missä on paljon pieniä lapsia. Meidän perheessä niitä oli silloin 6 kpl ja se oli tarpeeksi. Pääsimme koko talvisodan ajaksi hyvään hoitoon Torrolle, suurehkoon maata-
Messussa saarnasi evakkoperheen poika rovasti Esa Vaittinen, Ylihärmän kirkkoherra, emeritus. Muuten messu oli Tapion, Kullervon ja Ilmarin varmoissa käsissä. Sain olla mukana kirkkopyhän
14
loon. Kaikki (kulttuurien kohtaaminenkin) sujui ongelmitta ja silloin syntynyt ystävyys jatkuu muuten vieläkin, toki nyt seuraavien sukupolvien kanssa, mutta kuitenkin. Talossa elää edelleen Talvisodan henki.
malta taholta, kun yhtään pommia ei ratapihalle pudonnut. Sota ajan monien vaarallisten tilanteiden lisäksi on kohdalleni osunut lukematon määrä vaaran paikkoja niiden parin vuosikymmenen aikana, jolloin seikkailin työasioissa kehitysmaiden liikenteessä.
Toisen kerran olimme ”huutokaupassa” keväällä 1940 Mynämäen asemalla. Ensin vähän taustaa: Isä oli tuolloin 45-vuotias ikänsä raskasta maatyötä tehnyt terve riski mies ja hevonen juuri kantakirjoihin merkitty tamma. Meitä poikia oli 5 kpl viidestä neljääntoista ikävuoden välillä. Paikallinen isäntä katseli tammaa ja tuumi, että tuossa olis sopiva kyntöpari häneen hevoselleen ja mieskin näyttää työhön kykenevältä. Niinpä hän kyselemään, että minkälaista työvoimaa perheessä ehkä muuten on. Isä siinä taisi soveltaa Viipurin kauppatorilla oppimiaan myyntitaitoja, kun kehaisi: ”No meil on viis nuorta miestä ja vielhä miustkii täs johokii on”. ”Jaha jaha, kyytti sit vaa”, sanoi isäntä ja perhettä hakemaan. Mutta, kun me ”viis nuorta miestä” sitten taapersimme paikalle, isäntä ryntäsi matkoihinsa hyvästejä sanomatta.
Olen varma, että todennäköisyys ei ole sen puolella, että olisin näitä nyt muistelemassa. Elämänmittaisesta varjeluksesta täytyy olla kysymys. Esa mainitsi saarnassaan muun ohessa myös minun mielivärssyni: ”Joka aamu on armo uus”. Mielestäni tämä on ihanin säe mitä Kanteleesta löytyy, siinä on muotoa ja sisältöä, se on hyvä kerrata joka aamu. Sitä paitsi, tuon säkeen painavuutta korostaa se, että se tulee Raamatusta, se on siis Jumalan sanaa; varma ja vastaanottamisen arvoinen. Evakkona minua puhuttelee kovasti lisäksi se missä kohtaa se on. Se löytyy nimittäin Valitusvirsistä. Ajatelkaa. Kansa on ajettu julmasti pois kotoaan, revitty juuriltaan ja viety kauas vieraisiin oloihin ja sittenkin se tuntee: ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa”.
Iltapäivätilaisuudessa puhui mm. evakkopoika, oto- saarnaaja Raimo Vanninen. Hän mainitsi joitakin kokemiaan vaarallisia tilanteita, joista minä tietysti hyppäsin heti omiin kokemuksiini. Ymmärrän nyt niin, että minun ja ehkä noin neljän- viiden sadan muun muolaalaisen elämä oli katkolla, kun jouduimme ryömimään junien alla Viipurin ratapihan poikki päästäksemme pommisuojaan. Hätä oli päällä, sireenit ulvoivat ilmahälytystä, mutta varmasti lentokoneita ohjattiin jostain korkeam-
JOKA AAMU ON ARMO UUS Sanoma on toki tärkein, mutta myös muoto on kohdallaan; avoimia vokaaleja, pyöreitä konsonantteja, soljuva rytmi; kuin foneettinen kukkakimppu. Karjalaisena minua hivelee tietysti se, että tuo ihana säe lausutaan minun omalla murteella. 15
Lassi Rämö
16
Sinun kanssasi, Jeesus, lähden
Sinun kanssasi, Jeesus, lähden, uuteen aamuun aukenevaan, ristintyöstäsi ja sen tähden myös toisille kertomaan. Omat taitoni yksin ei riitä, siksi armosi huomaan jään, heikot käteni käteesi liitän, sinun johtoosi kestävään.
Sinun kanssasi illalla vaivun, käyn vuoteelle lepäämään, vielä viimeksi eteesi taivun päivän hetkistä kiittämään: Tunti tunnilta rinnalla kuljit, autoit vastuuta kantamaan, armohoitoon lapsesi suljit, saatoit iltaan rauhaisaan.
Sinun kanssasi, toisten kanssa, teen tänäänkin matkaani, tutut, läheiset huomaasi jätän, heidän taakkansa hoitoosi. Anna armosi jälleen kantaa, päivän hetkeen jokaiseen, kiitosmieltä ehtoolla antaa, suojaa anteeksiantamuksen.
Sinun kanssasi silmäni suljen, kerran uneeni viimeiseen. Matkan päässä yksin en kulje kautta kuoleman kuohujen, vaan kätesi minut kantaa yli virran ja pimeän yön, ristin voittosi rauhan antaa, jään turviin Golgatan työn. Anneli Räty
17
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm 19.05. 26.05. 30.05. 02.06. 09.06. 16.06. 22.06. 23.06. 30.06. 07.07. 14.07. 21.07. 28.07. 04.08. 11.08. 18.08. 25.08 01.09. 08.09.
Liturgi
Saarnaaja
Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas Tapio Kiviranta Jukka Nevala Helatorstai Tapio Kiviranta Antti Rusama Ari Lukkarinen Ari Lukkarinen Helluntaipäivä Tapio Kiviranta Jari Rankinen Pyhän kolminaisuuden päivä Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Juhannuspäivä Pasi Hujanen Pasi Hujanen Jukka Niemelä Jukka Niemelä Jyrki Knuutila Jyrki Knuutila Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Lauri Huhtinen Lauri Huhtinen Antti Rusama Antti Rusama Teemu Haataja Teemu Haataja Kirkastussunnuntai Teemu Haataja Teijo Mathlin Tapio Kiviranta Martti Huhtinen Ari Lukkarinen Ari Lukkarinen Tapio Kiviranta Martti Haverinen Ville Auvinen Ville Auvinen Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta
18
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040 552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin pastori: Tapio Kiviranta puh. 045 263 1713 tapio.kiviranta@sley.fi
Kappelin pastori: Tapio Kiviranta puh. 045 263 1713 tapio.kiviranta@sley.fi
Pääsuntio: Ilmari Pyykönen puh 040 500 4378 psksuntio@gmail.com
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568 666, kullervo.puumala@sley.fi
Taitto: Kaisa Koponen Etu- ja takakannen kuvat: Pia Haataja
Kahvitusvastaava: Susanne Pirttinen puh. 040 969 5353 s.pirttinen@hotmail.com. Kirkkokahvivarauslistan osoite: www.sydis.dy.fi
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.
Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Johanna Hakkari johanna.hakkari@gmail.com
19
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. Virsi 571:1 Levollisen siunattua kesää!
20