Kuva: Liisa Räsänen
Lähetystyöhön kasvua monesta näkökulmasta
1
Sisällysluettelo
Pääkirjoitus
Esiteen teemana lähetyskasvatus Sley Suomessa 4-15
Krasnojarskissa seurakuntamme joutuu kokoontumaan jumalanpalvelukseen kirjastossa. Muu toiminta järjestetään kotikokouksina. Venäjällä ihmiset eivät koe luontevaksi kokoontua toisten kodeissa ja uusista tulijoista kynnys voi tuntua hyvinkin korkealta. Oma toimitila kertoisi seurakunnan olemassaolosta. Se olisi kuin käyntikortti tulla mukaan ja erittäin tärkeä väline toimintamme kehittämiseen.
Lähetyskasvatuskoordinaattorin katsaus Lapsityötä lähetyksen merkeissä Sleyn nuoriso lähetystyössä monella tavalla Esilähetyskurssilta
Sley Japanissa 16-17 Sley Venäjällä 18-19 Sley Virossa 20-21 Sley Keniassa 22-23 Sley Kongossa 24-25 Sley Sambiassa 26-27 Sley Sudanissa 28-29 Sley Myanmarissa 30-31 Kummityö 33 Tilattavat lähetysmateriaalit 34-36
Tuethan meitä niin rukouksin kuin taloudellisesti. Taivaallinen Isä lahjasi siunatkoon! Ville Melanen
Danske-pankin tili: FI13 8000 1500 7791 95 Viite: 10078 89200 30020 01519
Lähetystyöntekijä, Krasnojarsk
Lähetyskipinä Julkaisija: Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Sley PL 184, 00181 Helsinki puh. (09) 251 390, www.sley.fi
Toimitus, ulkoasu ja taitto:
Voiko lähetystyöhön kasvaa ja kasvattaa?
T
ämän Lähetyskipinän teema on lähetyskasvatus. Lähetyskasvatus kohdistuu sekä lähetystyöhön lähtijöihin että lähettäjiin. Mutta voidaanko lähetystyöhön kasvaa tai kasvattaa? Lähetystyö Jeesuksen meille antamana tehtävänä rakentuu evankeliumin julistamisen ympärille. Kaikki on saanut alkunsa Kristuksen sovituskuolemasta, ylösnousemuksesta ja Pyhän Hengen voiman antamisesta. Sanoma syntien anteeksiannosta piti ja pitää saada kaikkien ulottuville. Lähetystyössä tarvitaan kasvatuksellista panostusta. Se on ensisijaisesti rohkaisua ja valmiuksien antamista tehtävien mahdollisimman uskolliseen ja kattavaan hoitamiseen. Lähetyskasvatus on myös lähetystyön esillä pitämistä kristillisen kirkon kaikissa työmuodoissa, alkaen jo pyhäkouluista. Jo lasten kolehdeille voidaan nimetä jokin konkreettinen tukikohde, vaikkapa orpolapset. Ensimmäisen kerran meidät on lähetetty lähetystyöhön jo kasteessamme, sillä kasteen yhteydessä luetaan aina lähetyskäsky. Parasta lähetyskasvatusta on puhtaan evankeliumin julistaminen ja Jeesuksen läheisyydessä pysytteleminen. Aivan kuten Kristuksen kirkkoa ei voida luotsata lakisäädöksillä ja pykälillä, vaan evankeliumilla, samoin lähetystyökään ei perustu pelkästään käskyyn, vaan lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne.”
Pekka Huhtinen Lähetysjohtaja
Kuvat: Liisa Räsänen
Liisa Räsänen
2
Keräyslupa 2013-2014: Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
Suomi
Sley kotimaassa
3
Maailman tärkein työ Lähetystyö on koko seurakunnan yhteistä työtä evankeliumin viemiseksi kaikkeen maailmaan Jeesuksen antaman käskyn mukaisesti: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15).
Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille: “Onhan kirjoitettu: ‘Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.’ Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ‘Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” (Room. 10:13-15). Kaikkia tarvitaan, ja kaikki tarvitsevat koulutusta ja rohkaisua omaan tehtäväänsä.
Lähetykseen kasvamista Oikeastaan kaikki evankeliumin julistaminen ja Jumalan sanan opettaminen on lähetystyöhön kasvamista. Evankeliumi synnyttää uskon, ja missä usko syntyy, siellä herää myös hätä niistä, jotka eivät vielä usko Vapahtajaan - siis lähetysnäky. Kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa on saatava omistaa sama aarre, jonka itse olen löytä-
4
nyt! Jeesus on minun Vapahtajani, mutta ei vain minun vaan kaikkien ihmisten.
Lähetyskasvatusta Erityisesti lähetystyön asiaa on pidettävä esillä kaikenikäisten kristittyjen parissa, jotta työ tulisi kaikille tutuksi ja rakkaaksi jo pienestä pitäen ja jotta vielä vanhempanakin jaksettaisiin innostua. Monet nykyiset lähetystyöntekijät kertovat saaneensa lähetyskipinän hyvin nuorena, ehkä jo pyhäkoulussa, kun lähetti kävi kertomassa vieraista maista ja näyttämässä kuvia eksoottisista paikoista. Lähetyskasvatusta siis tarvitaan. Lähetystyöstä – niin lähtemisestä kuin lähettämisestä – puhutaan lasten ja nuorten tapahtumissa, pyhäkouluissa, opiskelijailloissa, lähetyspiireissä, lähetysviikonlopuissa, kouluvierailuilla, kotiseuroissa, jumalanpalveluksissa. Pidemmillä muutaman viikon mittaisilla ja lyhyemmillä viikonlopun lähetysaktiomatkoilla opiskelijat saavat tutustua lähetystyöhön eri alueilla.
Lähetykseen syttymistä Lähetykseen kasvamista tarvitaan, jotta ihmiset syttyisivät tukemaan Jumalan valtakunnan työtä lähellä ja kaukana ja jotta Jumala voisi kutsua yhä uusia lähetystyöntekijöitä. Edelleen on totta Jeesuksen sana: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän” (Matt. 9:37). Mistä saamme uusia lähtijöitä, mistä uusia lähettäjiä?
Lähetyskoulutusta Erityisiä lähetyskavatuksen koulutustapahtumia ovat keväisin järjestettävät kolme lähetyksen esikoulutusviikonloppua, jotka muodostavat “Ensiaskeleita lähetystyöhön” -koulutuspaketin, sekä syksyisin pidettävä “Lähettäjänä lähetystyössä” -viikonloppu. Jokaisessa Karkun evankelisessa opistossa pidetyssä esikoulutusviikonlopussa keskitytään yhteen Sleyn lähetystyön kolmesta maantieteellisestä alueesta: Afrikka, Japani sekä Venäjä ja Viro.
Kuva: Ville Auvinen
T
ässä työssä toiset ovat niitä, jotka lähtevät ja toiset niitä, jotka lähettävät. Molempien työ on yhtä tärkeää, ilman toisia ei ole toisia.
Suomi
Sley kotimaassa
5
Joillekin esilähetyskurssi toimii innostajana ja motivoijana hakea myöhemmin varsinaiselle lähetyskurssille, joitakin kurssi valmentaa lähetysaktiomatkalle tai ehkä kansainväliseen harjoitteluun jollekin lähetyskentällemme, jotkut
6
Kurssiviikonloppuja pyritään järjestämään eri vuosina eri puolella Suomea, jotta pitkät matkat eivät estäisi osallistumista. Eri puolilta tulevat lähettäjät tuovat mukanaan omat ideansa ja kokemuksensa jaettavaksi toisille: miten järjestän lähetysmyyjäiset tai lähetystilaisuuden; millä tavoilla voisin ke-
nen hve nai
Tuoreet terveiset lähetyskentiltä kertovat kuvin ja sanoin, millaista hedelmää työ on kantanut. Yhteinen rukous lähetystyön ja lähetystyöntekijöiden puolesta rohkaisee ja vahvistaa myös lähettäjiä jatkamaan omalla paikallaan Jumalalta saatua kutsumustehtävää.
ka A
Erityisessä lähettäjille suunnatussa “Lähettäjänä lähetystyössä” -viikonlopussa annetaan eväitä niille, jotka Jumala on kutsunut eri tavoin tukemaan sitä työtä, jota tehdään jossain kauempana. Kurssille kutsutaan erityisesti seurakuntien lähetyssihteereitä ja eri toimintapiirien lähetysvastaavia, mutta kuka tahansa on luonnollisesti tervetullut.
Vuonna 2009 Lähettäjänä lähetystyössä -viikonloppuna valmistettiin yhteistyönä koko porukalle japanilainen ateria. Näitä aterioita on edelleen mahdollista järjestää lähetyksen hyväkäsi tilaamalla astiat jopa 100 hengelle.
inik
Lähettäjäksi kasvamista
rätä varoja lähetykselle; millaisia myyjäistavaroita voisin itse tehdä; mitä materiaalia on tarjolla lähetystyön esilläpitämiseen?
Kuv a: S
Opettajina on usein itse lähetyskentällä olleita lähetystyöntekijöitä, joiden värikkäät kertomukset sekä kuvat ja videot tuovat kaukaiset maat ja tapahtumat lähelle. Uusi tekniikka, vaikkapa Skype, mahdollistaa yhteydenoton lähetyskentälle ja saamaan mahdollisimman tuoreet terveiset lähetystyön arjen keskeltä.
taas saavat uutta tietoa ja intoa lähettäjän tärkeään tehtävään.
Lähettäjänä lähetystyössä -viikonlopuna 2012 tutstuttiin nimikkoyhteistyöhön Sleyn ja seurakuntien välillä sekä mietittiin tukirengastoimintaa, että pystyttäisiin julistamaan evankeliumia lähellä ja kaukana.
Ville Auvinen Lähetyskasvatuskoordinaattori Venäjän ja Viron aluekoordinaattori
Kuva: S-L Huhtinen
Yleisen lähetystietouden lisäksi opitaan eri alueiden kulttuureista sekä lähettien työstä erilaisissa ympäristöissä. Näin lähetyskasvatus on samalla kansainvälisyyskasvatusta.
Kuva: Liisa Räsänen
Kuva: Liisa Räsänen
Kuva: Liisa Räsänen
Vuoden 2012 Lähettäjänä lähetystyössä -viikonloppuna kurssilaiset tutustuivat toisiinsa heittämällä lähetyspallon seuraavalle kurssilaiselle samalla sanoen nimensä. Kuvassa Venla miettii, kenelle heittäisi pallon seuraavaksi.
Vuonna 2010 Lähettäjänä lähetystyössä -kurssilaiset valmistivat mm. kauniita ja käteviä sytykeruusuja lähetysmyyjäisiin. Suomi
Sley kotimaassa
7
Sinapinsiemen
Y
hden onnistuneen siemenen tuottavuusprosentiksi Jeesus toisaalla määrittää huikeat 3 000 – 10 000% (Mk 4:2-9). Kuten riskisijoitusyhtiössä, etukäteen on mahdotonta päätellä, mikä siemenistä todella tuottaa tulosta taivasten valtakuntaan. Koska Jumalan Sana ei
tyhjänä palaa, voi tästä olla varma, ja siitä, että Jeesus rakastaa juuri tuota pientä siementä. Kaikki lähetyskasvatus on parhaimmillaan silloin, kun sen keskipisteenä on Jeesus. Vasta evankeliumi avaa lapsen ja vanhemman sydämes-
sä innon lähetystyöhön. Lapsi aistii aitouden ja rehellisyyden, ja arvioi tarkasti, kuinka tärkeä kertomamme asia on meille itsellemme. Pientä lasta ei sovi arvostella ikään vedoten–hengellinen tarkkanäköisyys ja vastaanottokyky on usein häikäisevä.
Alla kuvaan joitakin niistä tavoista, joita voi käyttää lasten lähetyskasvatuksessa
Rukous
”Minä itse!”
Lähetystyötä voi opettaa konkeettisesti kahden käden avulla; toinen ojentuu kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta, toinen auttamaan eri tavoin. Kädet myös liittyvät toisiinsa rukoukseen.
Tärkeää on, että lapsi saa halutessaan osallistua myös itse kokeilemalla esim. kimonoa, rukousliinaa tai huivia. Alkuperäisten materiaalien sijaan voi käyttää esim. samankaltaista edullista kangasta tai esinettä.
Rukous ei ole sidottu tiettyyn elämänvaiheeseen tai -tilanteeseen, ja on yksi lapsen tehokkaimmista tavoista osallistua itse lähetystyöhön iästä riippumatta. Rukoukseen ohjaaminen on lisäksi tilaisuuden kaksinkertaista hyödyntämistä, sillä se toimii myös kontaktiväylänä suoraan Kaikkivaltiaaseen ja Hänen rakkaudelleen.
Makuelämys
Musiikki Esim. ”Jeesus mua rakastaa” ja ”Kiitän sua, Jeesus” voidaan laulaa joko suomeksi tai kohdemaan kielellä. Säestysvälineinä voidaan käyttää vaikkapa aitoja lähetyskentältä tuotuja, tai niitä jäljitteleviä instrumentteja, kuten palkoja tai puukapuloita. Lastenmusiikkia lähetyskentältä voidaan soitattaa vaikkapa askartelun taustana. Lauluun voi yhdistää myös leikin sekä tapaamisen alussa että lopussa raamittaen oppimista.
Kuvat
Kuva: Liisa Räsänen
8
Merkillistä, kuinka Jeesus ottaa esiin pienen sinapinsiemenen, aivan kuin antaen sijoitusvihjeen: pieni siemen voi ajan tullen ohittaa monta suurempaansa – kunhan vain on tilaa ja aikaa kasvulle. Sen varjossa voi pian vanhempi ja suurempikin istua.
Lähikuvat arkipäivän elämästä ja kohdemaiden ja lähettien lapsista, sekä eläimistä, tuovat lähetystyön oman kokoiseksi ja helposti ymmärrettäväksi. Samalla voi kertoa lasten arkipäiväisistä tavoista, ympäristöstä ja vaikeuksista. Myös kummityö tulee tutuksi kuvien kautta.
Mm. paahdetut vehnänjyvät ja mantelit, tai kuivatut hedelmät ovat olleet todella mieleisiä. Huomioi allergiat, diabetes! Makuelämyksiä lapset muistelevat pitkään.
Muistoksi Pieniä rukouskortteja, joissa kummilapsen kuva, nimi, ikä ja kohdemaa, sekä jokin Raamatun paikka tai laulun säe, voidaan jakaa pieneen käteen. Lipun väritys tai yhteinen kortti kummilapselle voidaan askarrella käytettävissä olevan ajan mukaan.
Lähetit Lopuksi vielä suurkiitos asiantuntevista sekä innostavista läheteistä, jotka ovat osanneet avata lähetystyön maailmaa käsinkosketeltavasti lapselle. Yksikään materiaali ei korvaa henkilöä, joka palaa lasten tavoittamiseksi evankeliumille. Pieni sinapinsiemen eläköön!
Apuna Lähetyslaukut ovat olleet omassa työssäni korvaamattomia. Laukullinen juuri kohdemaasta tuotua materiaalia, auttaa sekä suunnittelussa että toteutuksessa.
Hannele Lehtinen Lähetyssihteeri
Suomi
Sley kotimaassa
9
lä voi käydä askartelemassa itselleen rintamerkin. Pinssipisteen ja myyntipöydän tuotto menee Sleyn lähetyksen tukemiseen.
Kuva: Heikki Peräaho / MN-Festarit
Teema Lähetysareenalla on vuosittain vaihtuva teema. Teemana on aina yksi Sleyn lähetysalueista. Kohdemaa on yleensä sama, missä Evankelisten Opiskelijoiden aktioryhmä on saman vuoden aikana vieraillut. Teemamaa näkyy esimerkiksi Lähetysareenan sisustuksessa ja pienissä yksityiskohdissa.
Mustaa ja vihreää teetä Vuonna 2010 teemana oli Kenia. Teetä ja kenialaista kahvia tarjoiltiin iloisin värein sisustetussa teltassa. Areenan työntekijät ja lähetit olivat pukeutuneet afrikkalaisittain. Vuonna 2011 taas teemamaana
Kenian-aktiolaiset laulattava festariyleisöä.
Tuulahdus eksotiikkaa
oli Japani. Koko areena muuntautui japanilaiseksi teehuoneeksi paperisermein. Kimonoihin pukeutuneet talkoolaiset tarjoilivat vihreää teetä matalan pöydän ääressä istuville vieraille, jotka pääsivät jutustelun lomassa harjoittelemaan origamiaskartelua.
Aktiviteetteja Lähetysareenalla on yleensä myös vaihtuvia toiminnallisia pisteitä. Vuosien aikana vieraat ovat päässeet pelaamaan lähetysaiheisia tietokonepelejä, laulamaan gospel-karaokea ja heittelemään hernepusseja maailmankartalle. Monena vuonna areenalla on kuultu myös musiikkiesityksiä ja puheita.
Teemat ja toiminnot Lähetysareenalla vaihtuvat, mutta tavoite pysyy samana. Kaiken taustalla on toivo siitä, että paikalla olevat nuoret saisivat kuulla ja innostua lähetystyöstä. Joka vuosi Lähetysareenan talkoolaiset toteavat työn kannattaneen: monen nuoren kanssa on käyty hyviä ja merkityksellisiä keskusteluja. Lähetyskipinä on syttynyt monessa sydämessä.
Anni Toikka Lähetysareenavastaava 2010-2011
Tavoite
Afrikkalaiseen asuunsa sonnustautunut Lähetysareenan teltta tarjoaa iloista seuraa festarvieraille.
Lähetysareena, eksotiikkaa festareiden keskellä Turussa vuosittain järjestettävät festarit on yksi Euroopan suurimmista kristillisistä nuorisotapahtumista. Marraskuisten Maata Näkyvissä-festareiden kävijämäärä on viime vuosina ollut noin 25 000. Maata Näkyvissä -festareilKuva: Heikki Peräaho / MN-Festarit
le on jo vuosien ajan pystytetty Lähetysareena. Lähetysareenan tavoitteena on tutustuttaa festarivieraita lähetystyöhön.
L
ähetysareena ei nimestään huolimatta ole varsinainen areena vaan pikemminkin useiden lähetyspisteiden muodostama nurkkaus, jossa festarivieraat saavat monipuolisesti tuntumaa lähetystyöhön. Festarikävijät voivat ottaa pienen irtioton kaikesta hälinästä ja is-
10
tahtaa hetkeksi teekupposelle. Lähetysareenalla on jatkuvasti tarjolla teetä ja seuraa. Sleyn entiset ja nykyiset lähetit päivystävät areenalla ja juttelevat nuorten kanssa.
Lähetyksen tukemista
Lisäksi Lähetysareenalla myydään monenlaisia Sleyn lähetyskohteista tuotuja tuotteita, kuten japanilaisia syömäpuikkoja, kenialaisia kankaita ja virolaisia puuristejä. Areenan lähetysnäyttelyssä voi tutustua tarkemmin kohdemaihin ja niiden kulttuureihin. Pinssipisteel-
Suomi
Sley kotimaassa
11
Kaikella on taustansa Jos joku olisi ehdottanut minulle 20 vuotta sitten esilähetyskurssia, olisin luultavasti tarjonnut kuumemittaria, uskoinhan silloin olevani turvassa enimmäkseen omin voimin, vaikka elämän suuret asiat olivatkin kiinnostaneet jo varhaisesta iästä.
K
yseenalaistaminen kuului kuitenkin varttumiseeni, ja vain merkityksellinen musiikki on kulkenut laulavan taiteilijapersoonan vierellä läpi elämän.
hiuskarvan varassa, jopa menettämisiä. Sellainen antaa kykyä ymmärtää, halun jakaa hädässä kokemansa turva ja pärjäämisensä lahja eteenpäin.
Elettiin vuotta 2010 kun tapasin Carolinen, lähetyslapsen, joka oli syntynyt ja varttunut Keniassa, lähetyskentällä. Muistan positiivisen hämmennyksen, jonka Caro perheineen elämääni toi. Suuren vaikutuksen teki se turva, jonka keskellä perhe on saanut elää, riippumatta siitä ettei maailma ole samanlainen kuin Suomessa.
Vaikeuksien voisi sanoa sytyttäneen kipinän, jonka merkitystä ei niiden keskellä ymmärtänyt. Oikeat asiat ovat saaneet olla polttoaine ja tuuli - kipinä on saanut kasvaa liekiksi.
Pikkuhiljaa sain kasvaa ymmärtämään enemmän myös itse työn merkityksestä. Mitä enemmän tiesin, sen vähemmän jäi tilaa katteettomiksi osoittautuneille luuloille.
Kuva: Ville Auvinen
Kalliit on laulujen lunnaat.
12
Kohta 40 vuotiaan yrittäjän ja perheenisän sielunelämän muutos on ollut arvokas, mutta kalliit lunnaat vaatinut pääoma. Matkalle on mahtunut paljon hyvää, mutta paljon myös onnettomuutta, elämää
Vihdoinkin totta! Kymmeneen yhteiseen vuoteen perheenä mahtuu useita ajanjaksoja, jolloin olimme esilähetyskurssia miettineet. Tuntui mahtavalta, että nyt siitä tuli totta! Kurssin johdosta näimme nyt juuri meidät osana tätä tehtävää.
Meille piirretyt jalanjäljet. Kurssin koimme ennen muuta innostavana. Se oli lajitovereiden kohtaamista, omaa elämää suuremman asian jakamista. Se on sitä koko perheelle, myös lapsille – poikamme on lähdössä Karkkuun yhtä suurella innolla kuin vanhemmatkin. Se on tutustumista paikalliseen elämään, kentillä elävien lähettien näkökulmasta. Jollain syvällä tavalla sitä tunsi olevansa kotona, ajoittain jopa Keniassa. Näkymme osana lähetystä sai sinettinsä ja mielenkiinnolla odotamme meille piirrettyjä jalan jälkiä, joihin kenkämme mahdollisesti painamme. Missä, miten ja milloin – se jää suurempaan huomaan.
Yrittäjäperheen hyvä ja huono puoli kulkee käsi kädessä. Menestyksestä on pidettävä kiinni, jolloin elämä on paljolti yrityksen ympärillä muun elämän kustannuksella. Kaiken takana kolkuttelee helposti tyhjyys. Jos elämä on pitkälti yrittämistä, onko työlläni se merkitys, jonka haluaisin elämälläni olevan?
Mark Kaartti yrittäjä
Suomi
Sley kotimaassa
13
Matkan alussa: Kahdeksan toisilleen lähes tuntematonta ihmistä. Kysymyksiä. Ennakkoluuloja, odotuksia, epävarmuutta. Yhteinen määränpää.
Mitä ajatuksia sinulle herää Etelä-Koreasta?
K
yllä, todennäköisesti minun ajatukseni lähtiessäni keväällä 2012 kyseiseen maahan olivat hyvin samanlaiset; ihmisvilinää, makuelämyksiä, uskontoja, lämpöä ja eksotiikkaa. Ilmassa oli epävarmuutta, jännitystä, odotusta ja luottamusta Herraan.
Kahdeksan tuntematonta Aktioporukkamme, seitsemän opiskelijaa sekä matkanjohtajamme Ville Auvinen, oli kevään 2012 aikana tavannut muutamaan otteeseen Karkun evankelisella opistolla esilähetyskurssilla. ”Kahdeksan toisilleen lähes tuntematonta ihmistä”-ilmaus on kuitenkin hyvin rehellinen. Matkalla meistä vasta tuli ryhmä!
Odotettuja vieraita
le lapsille. Yhteisen kielen puuttuessa pääsimme käyttämään mielikuvitustamme. Milloin kommunikoimme piirtämällä ja milloin näyttelemällä ja laulamalla. Yhtenä päivänä olimme auttamassa ruoanjaossa. Saimme olla välittämässä Kristuksen rakkautta vähäosaisille ja kodittomille jakamalla heille ruokaa. Jälkikäteen keskusteltuamme kokemuksistamme, tämä lienee ollut meille kaikille se koskettavin hetki.
Aktiomatka kääntyy englanniksi short time mission work, tai tätä me ainakin käytimme selittäessämme matkamme tarkoitusta, ja tämä kuvaakin matkan luonnetta varsin hyvin. Matkamme sisälsi paljon seurakuntavierailuja. Olimme varsin odotettuja vieraita! Olimme ennen matkaa lähettäneet kuvan meistä, ja aivan sama mihin seurakuntaan tai yhteisöön menimme vierailemaan, oli kuvamme esillä. Olo oli terveYhtä perhettä tullut! Seurakuntavierailujen lisäksi pääsimme olemaan osallisina ih- Itse sain vastauksia useisiin kysymyksiin. Opin valtavasti luterilaimisten auttamisessa. suudesta Koreassa. Koin uskomatonta seurakunnan yhteyttä. Siinä Ilman yhteistä kieltä meillä suomalaisilla on paljon opitKolmena päivänä opetimme seu- tavaa. Kirkko ja seurakuntarakenrakuntien ylläpitämissä iltapäivä- nus ei ole ainoastaan sunnuntain kerhoissa englantia ala-asteikäisil-
Aukeaman kuvat: Vivian Leinon albumista
Soulin kaupunkia.
Hyppykuva aktioporukasta Pohjoisen jäämeren rannalla aivan reissun lopulla. jumalanpalvelusta varten. Se, miten seurakuntalaiset Koreassa ottivat osaa viikoittaisiin tapahtumiin, kantoivat kortensa kekoon erilaisilla vastuualueilla ja välittivät rakkautta toisilleen, oli vaikuttavaa. Opin myös, että seurakunta, Kristuksen ruumis, on maailmanlaajuinen. Ei ole yhtä ruumista täällä Suomessa ja yhtä esimerkiksi Koreassa. On yksi ruumis ja siinä ruumiissa jokaisella yksilöllä on oma tärkeä tehtävänsä.
Tuttuja asioita Opin lähimmäisen rakkautta, omastaan antamista, toisen edun ajattelemista. Kyllähän minä nuo asiat olen aikaisemminkin tiennyt tärkeiksi, joskus vain on näköjään matkustettava maailman toiselle puolelle ymmärtämään uudelleen jo opittuja asioita.
Lähetyskäsky Opin konkreettisella tasolla myös sen, että meille kaikille on annettu lähetyskäsky. Lähetyskenttä ei aina tosin ole tuhansien kilometrien päässä. Minuun heräsi into erityisesti kotimaassa tehtävää työtä kohtaan. Matkanjohtajamme Ville Auvinen tiivisti lähetystyön tärke-
yden pitämässään puheessaan kolmeen kohtaan.
1. Evankeliumi kuuluu kaikille 2. Kaikki tarvitsevat evankeliumia 3. Meille on annettu käsky mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Matkan jälkeen: Ryhmä. Vastauksia. Tietoa, ymmärrystä, varmuutta. Yhteinen määränpää.
Vivian Leino Opiskelija
Evankelisten opiskelijoiden (EO) lähetysrengas tukee Marja Ochiengin työtä Keniassa sekä sambialaisen Benjamin Kaumban teologianopintoja. Vuosittain järjestetään Sleyn lähetyskentälle kolmen viikon aktiomatka, joka vuonna 2013 suuntautuu Siperiaan. Lisäksi tehdään lyhyitä aktiomatkoja Viroon. Tietoa matkoista saat liittymällä låhimmän EO:n postituslistalle, www.sley.f i/eo. Lähetysrenkaan jäsenet saavat tietoa läheteistä, aktioista, rukousaiheista sekä mahdollisuuden tukea taloudellisesti omalla viitenumerolla. Voit liittyä EO:n lähetysrenkaaseen osoitteessa: www.sley.f i/eo/lahetysrengas tai ilmoittaa yhteystietosi ja kotiseurakuntasi Anna Poukalle, anna.poukka@sley.fi, (09) 2513 9220.
Anne Hopeavuori
EO:n pääsihteeri 050 5467 621
anne.hopeavuori@sley.fi Ville Auvinen
lähetyskasvatus- ja aluekoordinaattori 045 2609 490
ville.auvinen@sley.fi
Suomi
14
Sley Etelä-Koreassa
15 15
Lähetystyö ammattina ei kerää suuria suosiolukemia. Itse asiassa se löytyy arvostuksen mukaan järjestetyn ammattilistan häntäpäästä.
L
Sytyttääkö?
ähetystyön suosiota ei lisätä tämän maailman arvomittareilla, mutta sen tärkeys avautuu Raamatun sanoman äärellä. Pysäyttääkö tai sytyttääkö lähetyskäsky sinua, joka mietit omaa paikkaasi maailmassa ja seurakunnassa?
Sytyttää Raamatun mukaan ihmisen tehtävä on rakastaa: Rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja rakastaa lähimmäistä kuten itseään. Kun Jumalan rakkaus ja Kristuksen armo hoitavat meitä haavoilla olevia syntisiä, ne sytyttävät tervettä rakkautta itseämme kohtaan ja halun rakastaa toisia. Sillä ei Jumala rakastanut vain minua ja sinua, vaan lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jumalan anteeksiantava ja hoitava rakkaus sytyttää halun jakaa saamaamme hyvää toisillekin. Tämä tehtävä on meille kaikille yhteinen, mutta sen toteutuminen on yksilöllinen. Jokainen meistä on saanut omat lahjansa myös lähetystyön toteuttamiseen.
Sytytti Kullakin lähetyksen asialle syttyneellä–niin lähetillä kuin lähettäjällä–on oma tarinansa, mikä on saanut hänet liikkeelle. Itse sain lähetyskipinän jo lapsena.
16 16
Päivi Poukka näyttää suomalaislapsille japanilaista kirjoitusta Turun evankeliumijuhlilla 2012.
Vanhemmat kuljettivat meitä lapsia pienestä pitäen paitsi seurakunnan tilaisuuksissa myös Japanin lähe-
Nuoren tytön mieltä kiehtoivat kodissamme majoittuneiden lähetystyöntekijöiden kokemukset. Joskus vieraina oli japanilaisiakin. Tuliaisina saadut kuvalehdet ja esineet lisäsivät kiinnostusta kaukaista maata kohtaan aikana, jolloin televisio ei vielä tuonut vieraita kulttuureja kotiin. Unohtumattomia olivat myös tyttöleireillä ja lähetysleireillä opitut japaninkieliset laulut. Jumala sytytteli lähetysrakkautta nuoreen sydämeen.
Aukeaman kuvat: Poukkien albumista.
i o r ä
t s nä
i p Ki
i s k u h
tyksen ompeluseuroissa. Siellä ehdin ommella ja värittää monet ompelukuvat ja piirtää useamman ruutuvihon täyteen. Lähetyspiiriläisten mukana lauloin Siionin kanteleen lauluja ja kuulin uutisia lähetyskentältä illan kohokohtaa – kahviväliaikaa – odottaessani.
Yllä: Poukat Evankeliumijuhlien lähetysnäyttelyssä esittelemässä japanilaista lasten soitinta. Alla: Päivi luennoi japanilaisesta koulusysteemistä.
Sytyttäköön Nyt aikuisena kierrän itse lähetystietoa jakamassa monissa lähetystilaisuuksissa, kotiseuroissa ja rippikoulussa. Erittäin suuri ilo on ollut vierailla kouluissa – lasten Vinkkijuhlaa unohtamatta – esittelemässä japanilaista koulureppua. Olen saanut kertoa suomalaisille lapsille Jeesus-Supersankarista, jota animaatio- ja manga-lehtien sankarihahmoja rakastavat japanilaislapset eivät vielä tunne. Lähetysrakkaus ei synny tyhjästä. Sytyttävän kipinän voi saada vain riittävän lähellä loimuavaa liekkiä. Sytyttäköön lähetyksen Herra meitä virittelemään lähetyksen tulia ympärillemme. Omasta kokemuksesta tiedän, että etenkin lapsena saadut vaikutukset voivat kantaa pitkälle–aina Japaniin asti!
Alla: Päivi esittelemässä japanailaista koululaukkua lastenjuhlassa.
Päivi Poukka Japanin-ähetti
Sley Japanissa
17 Japani
Monenlaiset uutiset Venäjältä laittavat meidät kysymään, sulkeutuvatko ovet evankeliumin julistukselle. Yli 40 metriä syvällä, Pietarin metrossa kuulutetaan: ”Varovasti, ovet sulkeutuvat.” Me ymmärrämme, että tämä on vain varoitus, eikä siis todellinen uhkakuva. Venäjältä tulevia uutisia on tämän kuulutuksen tapaan tulkittava oikein.
M
Musta lista
uutama vuosi takaperin Suomen Siion oli varpaillaan, kun saimme kuulla Venäjän valtion julkaisseen ns. mustan listan. Tällä listalla oli myös suomalais-luterilaisittain läheinen Inkerin kirkko. Listassa nähtiin uhkakuvia neuvostoaikaisen Venäjän palaamisesta.
Aukeaman kuvat: Liisa Räsänen
Meille suomalaisille mielikuva mustasta listasta on hyvin raju. Mustalle listalle joutuneet henkilöt tai yritykset ovat sellaisia, joita on jo pidempään tarkkailtu. Heille on saatettu
18
huomauttaa useaan kertaan ongelmasta. Venäjällä kirkkojen jouduttua listalle päättelimme, että nämä kirkot ovat ajautuneet tilanteeseen, josta ei enää ole ulospääsyä tai siihen tarvitaan jonkinlainen ihme. Todellisuudessa tämä musta lista ei ollut vakava asia. Se oli ensimmäinen ilmaus siitä, että asioita täytyy laittaa järjestykseen, jotta kirkot voivat toimia jatkossa. Kirkoilla oli vanhoihin lakeihin perustuvat dokumentit olemassa mutta uudistuneitten lakien takia ne olivat vanhentuneet. Mustan listan julkistamisesta alkoi uusien papereiden laatiminen ja tänäkin päivänä listalle joutuneet kirkot ovat toiminnassa.
Sopeutumista ja uusia lupia työhön Jokin vuosi sitten sain Suomesta tullessani kohdata viisumiongelman. Enää en saisikaan olla kokoaikaisesti Venäjällä, vaan ainoastaan puolet ajasta. Samalla lupa jolla saa olla auton kanssa maassa lyheni kahdesta kuukaudesta kahteen viikkoon.
Tämä jälkimmäinen ongelma on haitannut aika ajoin mutta se on ratkaistavissa tullin kanssa – Pietarista voi nimittäin hakea autolupaan pidennystä. Kerran se ei onnistunutkaan ja jouduin käymään Suomessa aiemmin kuin olin suunnitellut. Sillä kertaa hain talvirenkaat toiselle suomalaiselle ennen myrskyä, joten ongelmaan olikin kätkettynä siunaus.
Suosittu nähtävyys Pietarissa, "Kirkko Veren päällä."
Sulkeutuvatko ovet Venäjällä?
Viisumiongelmasta alkoi monelle lähetille jatkuva matkustelu Suomeen ja Viroon, jotta voitaisiin toimia vaatimusten mukaan. Mutta pian alkoi tulla viestejä, että Pietarin alueelle voisi saada pitkiä työlupia kymmenelle hengelle ja että niiden hankkimiseen menisi jonkin aikaa.
joten he voivat rauhassa suunnitella töitään.
paremmin rakennushankkeisiin liittyvien lakien tuntemukseen.
Näin syntyy paniikkia siitä, voiko Venäjällä enää tehdä työtä.
Rakentaminen on vaikeaa
Yksi esimerkki edenneestä projektista ja hyvästä lain tuntemuksesta on Murmanskin kirkkohanke, jossa on nähty monenlaisia tilanteita. Pitkään viranomaiset osoittivat huonoja tontteja tai vaativat suuria lahjuksia. Kirkko ei ole kuitenkaan tällaiseen ryhtynyt. Kirkolla on siis puhtaat paperit. Samaan aikaan kolme murmanskilaista rakennushankkeista vastaavaa viranomaista on tuomittu lahjusten ottamisesta.
Jos suoranaiset vainot alkaisivat Suomessa tai Venäjällä, niin pitäisikö silloin panikoitua vai luottaa syvemmin Jumalaan? Tosiasia on se, että vainottu kirkko on enemmän hereillä ja huutaa Jumalan puoleen lujemmin, kuin hyvään oloon tottunut länsimainen kirkko. Paniikkiin ei siis kannata vaipua. Vaikeassa tilanteessa täytyy vain rukoilla Jumalaa lujemmin. Voimme luottaa siihen, että Hän johtaa kaiken parhain päin.
Siperiasta kantautui tietoa, että siellä lupien kuntoon saaminen voisi olla helpompaa kuin Pietarin alueella. Siperialaiseen kaupunkiin Krasnojarskiin onkin sen jälkeen muuttanut Ville ja Susanna Melanen lapsineen ja Sirpa Mäkitalo. Heille on myönnetty kolmen vuoden luvat,
Pietarilaisen metrotunnelin liukukupartailla.
Inkerin kirkolla on useita rakennusprojekteja. Muutamat ovat olleet olemassa yli kymmenen vuotta, eräässä ei ole näköpiirissä, milloin projekti voisi toteutua. Yhden kirkon tuhoaminen Venäjällä on herättänyt monia kysymyksiä siitä, mikä on kirkkorakennusten tilanne maassa. On hyvä kysyä, tapahtuuko tämä muuallakin – se jää nähtäväksi. Monia vuosia sitten Pietarin kupeessa olevassa Vsevolovskin kaupungissa Inkerin kirkolla oli kirkkohanke. Tontti oli katsottu valmiiksi ja lupahakemusprosessi käynnissä. Eräältä viranomaiselta saatiin ohjeita hankkeen edistymiseksi. Nämä ohjeet olivat kuitenkin vääriä ja siksi hankkeen menettelytavoissa oli virheitä. Lopulta näiden virheitten takia jouduttiin luopumaan hankkeesta. Venäjällä asuvien mukaan hakijan täytyy tuntea laki perinpohjaisesti ennen kuin ryhdytään hakemusprosessiin. Toista kertaa Inkerin kirkko ei ole tällaista virhettä tehnyt. Vaikea tilanne opetti panostamaan yhä
Jos kirkko olisi lähtenyt näiden viranomaisten kelkkaan, niin tuomioita tulisi myös seurakunnan jäsenille. Projekti on lopulta vuosien prosessin jälkeen edennyt toivottuun suuntaan ja rehellisesti. Murmanskin seurakunnan jäsenet saavat kiittää edistyneestä tilanteesta Jumalaa.
Vaihtoehtoina paniikki tai luottamus Mustan listan, viisumiongelmien tai yhden tuhotun kirkon perusteella on helppo maalata uhkakuvia siitä, kuinka protestanttiset kirkot voivat olla suurissa vaikeuksissa.
Meidän on hyvä tukea Venäjällä olevia kristillisiä kirkkoja monin tavoin. Pelkuruuden ilmapiirissä tätä ei kuitenkaan kannata tehdä sillä meille ei ole annettu pelon ja orjuuden henkeä vaan lapseuden henki. Pelossa rakkauskaan ei ole tullut täydelliseksi (Room 8:15, 1 Joh 4:17-18). On parempi luottaa siihen, että Jumalalla on asiat hallussa. Tänäänkin on päivä, jolloin täytyy tehdä rohkeasti työtä, avustaa heikompia ja rukoilla Jumalaa, joka kantaa vaikeuksien läpi antaen työlleen kasvun.
Pekka Jauhiainen Venäjä Venäjä Lähetystyöntekijä, Venäjä
Sley Venäjällä
19
Aukeman kuvat: Riikka Lautamo-Seppälä
Kuva: S-L Huhtinen
Sana Kristuksesta on vietävä kaikkeen maailmaan. "Neljän Ilmansuunnan Ristinvaellus"-evankeliointitempauksen tiimi Tallinnassa HeartBeat Tallinn-tapahtumaviikolla kesällä 2012. Joukossa virolaisia, suomalaisia, venäläisiä ja marilaisia vapaaehtoisia ja lähetystyöntekijöitä.
Luultua ja totuutta Virosta "Lähetystyössä Virossa, mahtaa olla rankkaa."
P
ari vuotta sitten olin vaimoni Riikan kanssa lähetystyötä esittelevällä Lähetysareenalla Maata Näkyvissä-festareilla Turussa. Meidät oli kutsuttu lähetyslavalle kertomaan Virossa tehtävästä lähetystyöstä. Astuimme yleisön eteen ja esittelimme itsemme. Lavan edes-
sä oli joukko eri-ikäisiä ihmisiä. Ystävämme seisoi yleisön joukossa ja hänen edessään olevat nuoret tokaisivat esittelymme jälkeen ”Lähetystyötä Virossa, mahtaa olla rankkaa”, ja lähtivät jatkamaan matkaa.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Ristinvaelluksen evankeliointitiimi kohtaa lapsia.
Kuvat: Seppälöiden albumista.
Viron ev.lut. kirkon Lähetyskeskus esittelee toimintaansa Tallinnassa ekumeenisena Kristuspäivänä kesällä 2012: "Läkitame - kuulutame - koolitame": "Lähetämme - julistamme - koulutamme".
Edistyksellinen mutta... Viro tunnetaan edistykselliseksi ja nykyaikaiseksi maaksi. Oletetaan ehkä, että kirkollinen toiminta ja taso on sama kuin Suomessa. Suomalaisnuoret, jos kohta vanhemmatkin saattavat unohtaa, että Virossa on ollut puolen vuosisadan ajan Neuvostoliiton valta. Ei ehkä tulla ajatelleeksi, mitä sen on täytynyt vaikuttaa maan uskonnolliseen tilanteeseen. Tarvitaan lähetyskasvatusta, jossa kerrotaan historiallisista syistä ja seurauksista Viron hengellisyyteen.
Salakristittyjä
20 20
Virossa on kasvanut sukupolvi, jolle ei puhuttu juuri Jumalasta saati sitten pelastuksesta Jeesuksessa. Noin viidenkymmenen vuoden neuvostoaikaan mahtui jaksoja, jol-
loin kristillistä uskoa erityisesti pyrittiin juurimaan pois. Jos kodeissa vietettiin joulua, se tuli tehdä salaa, ja jos joku lapsi tai nuori tavattiin kirkosta, se saattoi katkaista koulutus- ja urakehityksen. Uskovaiset eivät päässeet hyviin töihin tai arvostettuun asemaan.
Alle prosentti Tilastojen mukaan tänä päivänä alle kolmekymmenvuotiaista virolaisista nuorista on alle prosentti kastettuja kristittyjä. Kouluissa ei opeteta uskontoa, paitsi joissakin vapaaehtoisena valinnaisaineena. Palkattuja nuorisotyöntekijöitä luterilaisessa kirkossa on vain muutamissa suurimmissa kaupunkiseurakunnissa ja maalla satunnaisia vapaaehtoisia. Suomessa käydessämme kouluvierailuilla oli ilo kertoa nuorille meidän
työstämme ja lähetystyön tarpeesta Virossa. Olen ottanut sydämelleni Tartossa vierailleet nuorisoryhmät. Opastaessani nähtävyyksiin ja historian saloihin on erityinen periaatteeni ollut myös: ”lähetystyö tunnetuksi”. Hyvät lukijat ja kaikki te, jotka olette tavanneet minut, kehotan teitä rukoilemaan virolaisten nuorten puolesta. Viron kirkko elää taloudellisessa niukkuudessa ja henkisessä paineessa toimiessaan maassa, jota sanotaan maailman maallistuneimmaksi. Kristittyjen rukousta, yhteistyötä ja lähetystyön tukemista tarvitaan.
Sakari Seppälä Riikka Lautamo-Seppälä Lähetystyöntekijät, Viro
Viro
Sley Virossa
21
Uudelle alueelle Keniassa Samburut ovat yksi Kenian yli neljästäkymmenestä heimosta. He ovat läheistä sukua maasaiheimolle ja esim. 95% heidän käyttämästään kielestä on yhteistä.
S
amburu (Samburr) on maakieltä ja tarkoittaa tietynlaista nahkalaukkua joka on yleisesti käytössä heimon jäsenillä tavaroiden kuljettamisessa. Samburuheimon alue sijaitsee Pohjois-Keniassa ja se on alaltaan noin 21 000 neliökilometriä. Naapuriheimoja ovat turkanat, boranat ja somalit. Samburuheimon alueen pääkaupunki on Maralal ja se sijaitsee noin kahdeksan tunnin ajo-
matkan päässä Kenian pääkaupungista Nairobista.
on oma risuista ja savesta valmistamansa maja.
Omat tavat
Samburut ovat karjankasvattajia. Lehmien lisäksi myös vuohet, lampaat ja kamelit kuuluvat hoidettaviin eläimiin. Karjalle on varattu majojen keskellä oleva piikkipensailla aidattu alue jossa ne viettävät yönsä.
Heimon jäsenet asuvat pääosin itsetehdyissä majoissa joita he kutsuvat nimellä "ngan" (maakieltä) tai "manyatta" (suahilia). Heidän tapoihinsa kuuluu mm. moniavioisuus ja yleensä asumukset koostuvat samburumiehen ja hänen vaimojensa pihapiiristä, jossa jokaisella vaimolla
Sleyn työ Kenian luterilainen kirkko (ELCK) on tehnyt työtä samburuheimon alu-
Samburut ovat kutsuneet Sleytä työhön. Rukoilkaamme, että kaikivaltias Jumala siunaisi työmme tuolla alueella niin, että se saisi kantaa hedelmää tulevina vuosina vahvistaen siellä olevaa luterilaista kirkkoa ja sen kristittyjä. Sley on ottanut tavoitteekseen siirtää hiljalleen työtänsä Kenian eteläosien maasaialueilta tuonne samburuun. Noilla lähetyksen ”vanhoilla” maasaialueilla kirkon työ ja seurakunnat ovat monin paikoin siinä pisteessä että sieltä voidaan siirtyä eteenpäin sinne missä tarve työl-
le on tällä hetkellä huomattavasti suurempi.
Työlle tarvetta Samburuheimo on vielä lujasti sidoksissa moniin ikäviin pakanallisiin tapoihin jotka esim. maasaiheimossa ovat olleet poissa käytössä jo vuosikymmeniä. Lisähaasteena alueella on tietty epävakaus johtuen karjavarkauksista joita alueen heimot harjoittavat keskenään. Noin viikko sitten raportoitiin neljänkymmenen poliisin menehtyneen karjavarkaiden väijytyksessä Baragoi-nimisellä alueella lähellä turkanaheimon rajaa. Itse sain vierailla samburuheimon alueella ensimmäistä kertaa viime keväänä. Kiersimme eri seurakuntia sekä tutustuimme kirkon tekemään työhön keskihiippakuntamme sihteerin pastori Lemosin ja maasaievan-
kelista Philemonin kanssa. Omalta osaltani totesin, että alueen laajuuden, huonojen tieyhtyksien ja voimakkaiden heimoperinteiden takia kirkolla on siellä todellisia haasteita olla auttamassa ja tavoittamassa samburuheimon jäseniä. ”Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut. Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.” (Filem. 1:6-7) Alueelle tarvitaan myös uusia kirkkorakennuksia, joihin seurakuntalaiset voivat kokoontua. Tervetuloa auttamaan rakentamisessa myös tänne paikanpäälle!
Pauli Vanhnen Kenian-lähetti
Aikuiskaste jumalanpalveluksen yhteydessä.
Aukeaman kuvat: Mika Piittala
Juhlapukuista kirkkokansaa jumalanpalveluksessa. Samburuiden koruasusteet muistuttavat kovasti maasaikoruja.
eella 80-luvulta asti erityisesti yhdessä lähetysjärjestö WMPL (World Mission Prayer League) kanssa. Työssä on keskitytty erityisesti terveystyöhön ja seurakuntien perustamiseen. Alueella on tällä hetkellä viisitoista luterilaista seurakuntaa ja kolme pappia.
22
23
Sley Keniassa Kenia
Kiperä Kongon kierros Oli alkamassa kolmen päivän maaseutukierros Kongoon. Ensin hoidimme Sambiassa matkadokumentit. Kuljimme toimistosta toiseen antaen passikuvia, kopioita passista, rokotustodistuksesta, kutsukirjeestä ja vierailuohjelmastamme. Virastoissa olisivat halunneet lahjuksiakin ensin.
kristillistä rakkautta noissa ulkonaisesti vaatimattomissa oloissa. Herran päivä oli sarastamassa, kun jo kaahasimme eteenpäin nelimetrisessä heinikossa kinttupolkua pitkin. Erään kylän kohdalla meitä kohti heitettiin kivi joka rikkoi sivuikkunan. Siunaus oli, että sillä kohden istuneet varjeltuivat. Yritimme etsiä ilkivallan tekijää. Kyläläisiä kokoontui pian satakunta paikalle. Lopulta haettiin poliisikin, mutta asia ei selvinnyt. Jatkoimme siis entistä ilmavammassa kyydissä.
Erään jumalanpalveluksen jälkeen kirkon pihalla piispa Mbwanya pyysi poikaa lukemaan Raamattua testatakseen hänen lukutaitojaan - ja hyvinhän se sujui.
Lubondayhin
Ennen kierrosta oli neuvoteltava kulkuvälineestä. Piispan kautta sopimus tehtiin vanhan Toyota Land Cruiserin omistajan kanssa. Auto olisi kyllä pitänyt ”katsastaa” ennen matkalle lähtöä! Pääsimme liikkeelle olemattomille vuoristoteille vasten pimeää. Matkanteko keskeytyi jo tunnin päästä, kun jarrunesteet kuoppakosketuksessa valuivat tielle. Samalla tajusimme akun olevan loppu. Auto oli työnnettävä porukalla käyntiin.
Lämpöä matkustamossa riitti. Syynä kova helle sekä jalkoihin puhaltava lämmityslaite, jonka säätimet eivät toimineet. No eihän lämmin luita riko.
Auton saamista ylös ojasta vaikeutti työntökäynnistys. Mutta juuri silloin starttaus ihmeellisesti onnistuikin.
Korkeissa nousuissa pakoputkesta pölähtivät sankat mustat pilvet. Usein moottori oli ”tukehtumaisillaan”. Apumiehen olikin käytävä pumppaamassa dieselpumppua vähän väliä, ettei moottori sammuisi. Sadekin alkoi piiskata ikkunoita mutta lasinpyyhkijät eivät hievahtaneetkaan.
Lopulta saavuimme ensimmäiseen kohteeseen. Paikallinen pastori tarjosi kotinsa lopen väsyneiden matkalaisten yösijaksi–noin pariksi tunniksi ennen aamujumalanpalvelusta.
Kaatuuko vai eikö kaadu
Kunniapaikalla
Vuoripoluilla kulkuneuvomme kaatuminen oli usein tipalla. Kerran kuperkeikka oli niin lähellä, että apumiehen oli sivusta kannateltava maasturiamme pystyssä. Vähältä piti, ettei hän jäänyt 3-tonnisen ajokin alle liukastuttuaan maahan pitkin pituuttaan. Onneksi auto pysyi pystyssä.
Minulle vieraana annettiin kunniapaikka kuskin vierestä. Nuori ajurimme tuntui kuljettavan enemmän innolla kuin taidolla. Autovanhuksemme sai kokea hurjapäisyyden niin konehuoneessa kuin alustassakin. Harvoin olen pelännyt auton kyydissä, mutta nyt pelkäsin. Valoa pimeyteen ei hevin lisännyt kulkuneuvomme yksisilmäinen valojärjestelmäkään.
Ensimmäisen ajo-osuutemme ”huippukohdan” koimme puolenyön maissa, kun maasturimme lipesi ja junttautui kyljelleen ojaan jääden makaamaan siihen kuin raato. Heti on todettava, että varjelluimme loukkaantumisilta, mistä kiitos taivaan Isälle ja hänen enkeleilleen. Suojelusenkeleillä täytyi noina kolmena vuorokautena olla todella kova työ pitää meidät hengissä ja kunnossa.
Tästä tulikin säännöllinen liikuntamuotomme. Työntämistilanteita ryydittivät välillä kusiaislaumojen kiivaat hyökkäykset pitkin jalanvarsia. Torjuntavoitto niistä reisien puolivälissä helpotti merkittävästi.
24
Täyttä menoa Tchilelassa
Sain saarnata Jeesus-tiestä taivaaseen (Joh. 14:1-6). Mahtavat kuorolliset musiikkiosuudet olivat kohokohtia. Varsinkin kolehtilaulun aikana meno yltyi melkoiseksi jammailuksi, joka tuntui kongolaisessa kontekstissa luonnollista. Lopulta vauhti oli sellaista, että koko kirkkosali tuntui liikkuvan. Vierailevaa saarnaajaa muistettiin häkellyttävin lahjoin: kymmenisen kiloa erilaisia pähkinöitä, erilliskolehti vieraalle, savustettu boan nahka sekä elävä kyyhkynen. Räpistelevä lintu oli nostettava kädessä ylös kiitokseksi riemuhuutojen raikuessa.
Illaksi Chishillaan Ugali-aterian jälkeen jatkoimme Chishillaan pitämään iltajumalanpalvelusta. Ystäväjoukko olikin jo vastassa kukkasin, lehvin ja riemuhuudoin. Meidät ohjattiin heti kirkkoon.
Nyt kuskimme yritti kiristää vauhtia entisestään. Ihan viime metreillä hän pökkäsi vielä puuhunkin. Moottorin ilmanottotorvi katkesi ja autoa oli korjattava. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin viimeiseen seurakuntaan Lubondayihin, jossa saimme evankelistan kodissa ikimuistettavan luomuaamiaisen; erinomaiset aamukahvit avokadojen ja banaanien kera. Kaikki omasta pihasta. Siirryimme kirkkoon jumalanpalvelukseen. Hieman pitkäksi venyneen saarnani jälkeen oli puhuttelevaa nähdä monien seurakuntalaisten tulevan ripittäytymään ja sopimaan keskinäisiä välejään. Riidoissa olleet joivat sovinnon merkiksi samasta maljasta vettä ja ottivat vastaan synninpäästön.
Paluumatkalle Matkajännitys säilyi loppuun asti. Menetimme viimeisellä osuudella ajokistamme jarrut kokonaan. Ei pikku juttu vuoristoteillä! Johdatukseksemme juuri tuolla kohden oli talo, josta saimme apua. Jarrut avattiin ja 2-komponenttiliimalla tukittiin jarrusatulaan tullut reikä. Nyt jarrut toimivat yhdessä pyörässä. Näin edettiin jonkin matkaa. Tien muututtua jyrkkärinteiseksi katsoimme viisaaksi pyytää läheiseltä katoliselta lähetysasemalta kuljetusapua loppumatkalle. Pääsimme iltapimeällä Kanangaan. Kertyneen hygienia- ja unirästin vuoksi iltapesu ja nukkuminen oli mannaa. Seuraavana päivänä alkoi opetusseminaari aiheesta ”Sana ja sakramentit”. – Kiitos Jumalan varjeluksesta!
Kuva: Pekka Huhtinen
V
iisi eri tarkastusta Sambian ja Kongon rajalla! Mistähän tällainen malli oli omaksuttu?
Pekka Huht inen Lähetysjohtaja
Puhuttelevaa oli saada jälleen kokea suurta vieraanvaraisuutta ja
25
Sley Kongossa Kongo
Sambesi on pitkä rajajoki (n.2500 km) Eteläisessä Afrikassa. Lähdemme joen ihmeitä näkemään alajuoksulta päin. Nousemme siis Mosambikista Malawin rajan tuntumasta Zimbabwen ja Sambian rajaa ylöspäin.
S
Victoria-putouksilla
ambian turistimatkojen pääkohde on Victoria-putoukset. Sitten sadetakit päälle ja putousta ihailemaan. Vettä olikin käsittämättömän paljon. Se tunki joka paikkaan, mutta vesisumussa työnnyimme eteenpäin. Rahavyöni oli tullut erehdyksessä mukaan. Nyt sen sisällä jokainen seteli oli läpimärkä. Niin olin muutenkin likomärkä. Kasteenkin tarkoitus on tällä tavalla tunkea läpi, kätkeä koko olemuksemme syleilyynsä. Kasteen kautta olen Kristukseen liitetty ja hänen omansa.
Lasten kirkko Täältä jatkoimme kohti pohjoista Sambesi-jokea seuraten. Ensik-
26
si meidät kohtasi lasten joukko, joka osasi odottaa tuloamme. Tähän paikkaan on muodostunut todellakin ”lasten kirkko”. Nyt n.3050 lasta sylivauvasta teini-ikäiseen kokoontuu säännöllisesti pieneen kirkkorakennukseen. Syitä tällaisen kirkon muodostumiseen emme oikein saaneet selville. Joukossa on orpoja, joita Afrikassa on kaikkialla paljon. Joukossa on eri syistä vanhempiensa kodin jättäneitä. Mikä ilo olikaan saada olla mukana messussa tässä lasten kirkossa. Pastori Kaumba isälliseen tyylin vastasi liturgiasta. Voi sitä intoa ja voimaa, jolla papin vuoro-osuuksiin vastattiinkaan. Herra olkoon teidän kanssanne, Niin myös Sinun henkesi kanssa. Tarkkaan kuunneltiin myös saarnaa. Vasta muutama pääsi
ehtoollispöytään. Afrikan kirkoilla ei yleisesti ole lasten ehtoollista.
Illaksi saavuimme Dipalataan, jossa yövyimme ja olimme aamumessussa. Illalla ehdimme vielä pitää "pappeinkokouksen”. Pastori Kaumban lisäksi paikalla oli kaksi alueen uusista pastoreista. Rohkaisimme veljiä jatkamaan iloisella mielellä tärkeässä työssä.
omainen evankelista, joka solmii yhteyksiä moneen suuntaan.
Vierailun tavoitteena oli työkeskuksen pystyttäminen Mufumbween, joka on pieni kaupunki Lusakasta n.12 tunnin ajomatkan päässä. Nyt toukokuussa 2012 keskus oli jo valmis ja saatoimme yöpyä teltassamme talon pihamaalla. Aamulla pidimLääninrovasti Kaumba me messun työkeskuksen verannalPastori Robert la.Ilahduttavasti oli joukKaumba Lapset, R koa koolla uudessa eijo ja k seurakunnassa.
an a.
Elävät seurakunnat
Päivän ohjelmaamme kuuluivat messut kolmessa kirkossa. Voi mikä ilo ja vauhti joka paikassa. Keskimmäisessä kirkossa minua pyydettiin toimittamaan uuden kirkon vihkiminen. Piispa ei ollut jaksanut tulla.
Lasten kirkon jumalanpalveluksen jälkeinen kokoontuminen kirkkopihalle, jossa pappi vielä lausuu jotakin rohkaisevaa tulevaan viikkoon.
Matkalla tapasimme ainakin kolme iloista naista, jotka tulivat tervehtimään. He kertoivat, että heidän miehensä ovat opiskelemassa Lusakassa ja he lähettivät paljon terveisiä.
Juhlavaa oli sitten lähteä jatkamaan matkaa. Kuorot lauloivat. Käsiini työnnettiin elävä kana. Toiset saivat hedelmiä ja muita maan tuotteita. Tervetuloa uudelleen! Näin kuulimme monen huutavan.
Sinä iltana ajoimme lasten kirkosta takaisin Sambesiin. Aamulla lähdimme etenemään joen vartta lähelle Angolan rajaa.
Aukeaman kuvat: Arkkiloiden albumista
Victoria-putoukset. Aukeaman kuvat Arkkoloiden albumista.
Matkalla
Pari vuotta oli odotettu. Niin me ryhmityimme pihan perälle. Sieltä marssimme kirkon oven eteen. Miten taitavasti koko joukko marssikaan rytmikkäästi liikehtien. Ovella leikattiin nauha, ovi aukaistiin ja sisällä siunattiin kastemalja, saarnatuoli ja alttari. Saarnasin tekstistä: Katso Jumalan maja ihmisten keskellä.
vieraili pari vuotta sitten Suomessa. Hänen kanssaan vävyni Jorma ja minä teimme lähetysmatkan Torniosta etelään. Kaikkialla Robert (Roope) sai hyvän vastaanoton. Hän on hauska kaveri ja värikäs otteissaan. Erin-
Menomatkalla rouva Florence Kaumba tuli matkassamme n.2 tunnin ajomatkan päässä olleeseen lähetysaseman sairaalaan. Hän tuli tutkimuksiin vaivojen takia. Paluumatkalla toimme hänet kotiin. Viimeisimmät tiedot (lokakuussa2012) kertovat että rouva Kaumba voi hyvin. Tämä on suuren kiitoksen aihe. Olen saanut nähdä, miten esimer-
killisesti rouva Kaumba tukee miestään tämän vaativassa työssä.
Jumala avaa ovia Sambesi-joen yläjuoksun luterilaisen työn avautumista pidän Jumalan ihmeenä. LECA-kirkolla ei aikaisemmin ollut seurakuntia näin kaukana. Mutta kun pastori Robert Kaumba työnnettiin pois kirkostaan, hän liittyi kirkkoomme. Hänen mukanaan tulivat nämä alueen seurakunnat. En ole Afrikassa missään muualla tavannut näin eläviä seurakuntia. Niitä on ollut innostavaa nähdä. Tärkeää on, että pastori Kaumba jaksaa hoitaa näitä etäisiä työpisteitä. Hän tarvitsee viisautta ja voimia Ennen muuta pyydän muistamaan Florence ja Robert Kaumbaa rukouksissamme. Kiitän Taivaan Isää, että olen saanut nyt jo useamman kerran olla näkemässä näitä Sambesin ihmeitä.
Reijo Arkkila Lähetysteologi
27
Sley Sambiassa Sambia
Papaijaa ja pappien koulutusta
Toisten varassa Seminaarin rahoitus tulee lähes kokonaan Amerikasta Lutheran Heritage Foundationilta. Vuoden 2012 aikana seminaarialueella on tapahtunut paljon. Bernie Lutzin (past, TT) ja hänen poikansa Robertsin hankkimalla rahoituksella on saatu kaivo, leipomo ja luokkarakennus, jossa on hyvä opiskella kunnon pulpettien äärellä. Ero on suuri verrattuna aiempaan pimeässä kirkossa tapahtuneeseen opiskeluun.
28
Eräs maailman ravinteikkaimmista hedelmistä, papaija (popo), ravitsee pappisopiskelijankin.
Muuten eläminen on varsin vaatimatonta. Nuoret miehet asuvat pienen pienissä huoneissa. Generaattorin tuottamalla sähköllä saadaan valoa iltaisin parin tunnin ajaksi – ei tosin joka päivä. Lukukausi on pitkä kestäen keväästä marraskuun loppuun. Sinä aikana opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta käydä koto-
naan, johtuen erittäin vaikeista kulkuyhteyksistä. Yksinkertainen mutta hyvä ruoka tarjotaan seminaarin puolesta, nyt siis myös itse leivottua leipää. Vuodenajasta riippuen saatavilla on myös hedelmiä kuten papaijaa, sitruunoita, mandariineja, ananasta, banaaneja ja jack-hedelmää.
Elämisen rutiinit Päivä alkaa opiskelijan johtamalla aamurukoushetkellä kirkossa. Aamupalan jälkeen opiskellaan lounastaukoon asti. Kuumimman ajan jälkeen iltapäivällä on vielä muutamia tunteja. Sadeaikana lämpötila voi tosin laskea 20 asteeseen, jolloin opiskelijoilla on kylmä päivällä ja yöllä. Ennen illallista kokoonnutaan rukoushetkeen asuntolan eteen. Keskiviikkona vietetään viikkomessu ja sunnuntaina osallistutaan seurakunnan kanssa jumalanpalveluk-
siin. Tämä kaikki tapahtuu kenialaisen rehtorin Japhet Rabach Dachin isällisessä ohjauksessa.
Opiskelun rutiinit Opiskelu tapahtuu kolmen viikon periodeissa. Opettajina toimivat paikallisten pastorien lisäksi vieraat naapurimaista, USA:sta ja Suomesta. Sleyn panos seminaarin hyväksi on erityisesti näissä opetusjaksoissa. Oppiaineina ovat normaalit teologiset aineet raamatunselityksestä uskonoppiin ja kirkkohistoriasta jumalanpalveluselämään. Sen lisäksi opiskellaan myös mm. sosiologiaa, antropologiaa ja maanviljelystä. Kahden vuoden opiskelun jälkeen koittaa seurakuntaharjoittelun aika. Ennen toivottua pappisvihkimystä palataan vielä vuodeksi seminaariin.
Työsarkaa riittää Voimakkaasti kasvava ja uusia alueita tavoittava kirkko tarvitsee kovasti työntekijöitä. Puurtamista riittää opiskelijoilla ennen kuin he voivat liittyä tämänhetkiseen reilun 40 hengen pappisjoukkoon. Työtä riittää meilläkin – esirukouksessa ja taloudellisessa uhraamisessa.
Lasse Räty Lähetyspastori
ti halkaistus täh
poposta. ta
Kuva: Lasse Räty
Vaatimattomat olot
Papiksi opiskelevat George Thomas Mosoro ja Evaresto Gina Kazima istuskelevat tauolla oppituntien välissä.
Kauni s
O
piskelijoita oli alkujaan 21 mutta tällä hetkellä heitä on 17. Kaksi pohjoisesta olevaa kaveria lopetti kurssin alkuunsa kielivaikeuksien takia. Heidän toivotaan pääsevän seminaariin Jordaniaan, jossa he voisivat opiskella arabiaksi. Muutamilla muillakin on kovasti haasteita englannin kielen kanssa. Kolmas kaveri lähti viikonlopuksi kotimaahansa Ugandaan muttei palannut sieltä. Neljäs nuori mies sai kesällä taivaskutsun sairauden takia – arkipäivää sekin täällä.
Kuva: Lasse Räty
Keväällä 2012 alkoi Sudanin evankelisluterilaisen kirkon kolmas pappiskurssi. Seminaaritoiminta aloitettiin aikanaan Khartumissa. Nyt on menossa toinen perättäinen kurssi Yambiossa lähellä Kongon rajaa. Se on samalla ensimmäinen EteläSudanin itsenäistymisen 2011 jälkeen.
29
Sley Etelä-Sudanissa Sudan
Aukeaman kuvat Huhtisen albumista
Kirkkokansaa jumalanpalveluksessa Yangonissa. Etualalla vas. kirkon lähetysjohtaja Martin Lalthangliana ja kirkon presidentti Dr. Lal Sawi.
Orpokodin lapsia ja henkilökuntaa.
Uusille vesille Myanmariin
uAsukasluku: n. 55-60 miljoonaa uPääkaupunki: Yangon uVäestö: etnisesti useita heimoja ja ihmisryhmiä uUskonnollinen tilanne: Pääuskontona theravadabuddhalaisuus (n. 90%), kristittyjä n. 4-6%. uPoliittinen tilanne: Maata pitkään hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin virallisesti 2011 ja siirryttiin siviilihallintoon. Sotilasjuntalla on edelleen merkittävä välillinen vaikutus. Meneillään on poliittinen ja yhteiskunnallinen murroskausi. uIlmasto: Trooppinen ilmasto korkeine lämpötiloineen. Sadekausien aikana ilmasto hyvin kostea.
Sleylle tulee silloin tällöin työkutsuja eri puolilta maailmaa. Noin puolitoista vuotta sitten tuli työkutsu Myanmarin luterilaiselta kirkolta (Lutheran Church of Myanmar, LCM).
Y
hteydenotosta seurasi viestinvaihtoa, jonka välityksellä oli mahdollista saada tarkemmin selville, millaisesta työalueesta olisi kyse. Samalla Sley esitteli omaa työtänsä ja työnäkyänsä. Kesäkuussa 2012 sain tehdä tutustumismatkan Myanmariin, jossa LCM:n lähetysjohtaja Martin Lalthangliana tutustutti minut kirkon työhön ja tulevaisuuden näkymiin.
Vähän kristittyjä Myanmar kuuluu lähetystyön kannalta juuri niihin maihin, joissa on hyvin vähän kristittyjä (pääuskonto on buddhalaisuus) ja verrattain vähän myös lähetystyötä eli Myanmar on lähetysstrategisesti hyvin tärkeä alue. Juuri tällaisille alueille Sleyn lähetystyössä pyritään entistä paremmin laajentumaan. Nuori yhteistyökirkkomme (perustettu v. 2000) on hyvin pieni, jäse-
30
niä yhteensä 1750, seurakuntia 13, pappeja 14, evankelistoja 5 ja eri puolilla maata toimivia myanmarilaisia lähetystyöntekijöitä 5. Kirkon keskuspaikka on maan pääkaupunki Yangon.
Oikea opetus avainasia Kirkko on lyhyen historiansa aikana kasvanut nopeasti. Kirkon kasvu on aina Jumalan työtä ja vaikutusta. Kasvun edellytys on kuitenkin Jumalan sanan selkeä julistaminen sekä ulospäin suuntautuva työnäky. Tällaisesta työnäystä kertoo kirkon vireä orpotyö ja kasvatustyö. Kirkko ylläpitää orpokotia Immanuel Children Home (perustettu 2007), jossa asuu 20 orpolasta. Lisäksi kirkon ulospäin suuntautuvaan toimintaan kuuluu 2 kasvatuskeskusta (Hope Education Center, perustettu 2009 ja 2011), jois-
sa annetaan kouluopetusta sellaisille lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta muuten käydä koulua. Tässä yhteydessä annetaan myös raamattu- ja katekismusopetusta. Lutherin Vähäkatekismuksella on ollut tärkeä roolinsa jo kirkon syntymävaiheessa.
Ovet aukeamassa Myanmar on ollut viime vuosina ja vuosikymmeninä usein uutisissa. Maassa on meneillään vapautumisprosessi pitkään hallinneen sotilasjuntan alta. Lähetystyön kannalta on edelleen tiettyjä rajoituksia, mutta ovet ovat yhä enemmän aukeamassa pelastuksen evankeliumin julistamiselle. Saamme olla käymässä noista ovista eteenpäin – yhdessä myanmarilaisten työtovereittemme kanssa.
Pekka Huhtinen
Lähetysjohtaja Huhtinen tutstumas sa Yangonin torielämään. Massiivisia buddhalaisia kultatemppeleitä ei voinut olla huomaamatta.
"Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule..." Ps. 115:6. Kultaa ja palvojia riittää kuuroille jumalille.
Lähetysjohtaja
Sley Myanmarissa
31 Myanmar
Lähetyskipinä-lehti Sanansaattajan lähetysnumerot 6-8 kert./v Rukouskalenteri, 2 kert. / v. Julisteet Lähettäjänä lähetystyössä-esite Esilähetyskurssi-esite Liisa Räsänen puh, (09) 2513 9223
liisa.rasanen@sley.f i
Kuva: Liisa Räsänen
Tilaa ilmaisjakeluun
Venäjä Viro Etelä-Korea Sudan
Etelä-Sudan Kongo
Kenia
Japani
Myanmar
Sambia
Kohdekummiksi Keniaan Kohdekummius orpotyössä
Kohdekummius maasaityttötyössä
Kohdekummien lahjoituksilla katetaan kaikki se, mihin lasten henkilökohtaisten kummien Credo-kummiohjelma tukee maasaialueen nuotuki ei riitä. ria tyttöjä, jotka pakenevat laittomia ympärileikðlasten sairaalamaksuihin ja lääkkeisiin kauksia ja lapsiavioliittoja.
Lähetysosastolaiset Ahvenainen Sinikka puh: (09) 2513 9233 tai 050 3484 645 osastokoordinaattori - nimikkosopimusasiat - toimistoasiat sinikka.ahvenainen@sley.f i Auvinen Ville puh: 2513 9211 tai 045 2609 490 Iähetyskasvatus- ja aluekoordinaattori, Venäjä, Viro ville.auvinen@sley.f i
Huhtinen Pekka puh: (09) 2513 9216 tai tai 0400 2785 58 lähetysjohtaja pekka.huhtinen@sley.f i Huhtinen Sirkka-Liisa puh: (09) 2513 9241 tai 044 3464 850 lähettikoulutus- ja aluekoordinaattori, Aasia sirkka-liisa.huhtinen@sley.f i Arkkila, Reijo lähetysteologi reijo.arkkila@gmail.com
Räsänen Liisa puh: (09) 2513 9223
ðlasten hengellisen opetuksen järjestämiseen ðlasten koulutukseen, ruokaan ym. ðpaikallisten työntekijöiden palkkoihin ja kummilasten koteihin tehtävien vierailujen matkakustannuksiin ðuusien majojen rakentamiseen ðlapselle, joka saa liian vähän tukea ðlapsille, jotka odottavat kummia
Yhteyshenkilö: Marja Ochieng, marja.ochieng@sley.fi lähetystyön materiaalisihteeri - lähetyksen painotuotteet - lähetyksen verkkosivut - näyttelytoiminnan koordinointi liisa.rasanen@sley.f i Säilä Tom puh: (09) 2513 9212 tai 045 1275 127 aluekoordinaattori, Afrikka tom.saila@sley.f i
ðKenialaisen diakonissan palkka- , asumis-, matka- ja puhe- linkuluihin hänen hoitaessaan työasioita Nairobissa. ðNuorten vuosittainen raamattuleiri, vuokra- ja ruokaku- lut sekä matkakulut ja opettajan palkka. ðKulut nuorten saattajille ja väliaikaisille majoittajille, jos tilanne kotona on huono.
Yhteyshenkilö: Pirkko Igendia, pirkko.igendia@sley.fi
Kummilapsiohjelmat Orpotyö
Orpolasten kummit keskittyvät yksittäisen lapsen tai nuoren tukemiseen. Yhteyshenkilö: marja.ochieng@sley.fi Pankki:
Matongon orpokoti toimii ensiapukotina, josta orpolap
FI13 8000 1500 7791 95 Kirjoita tilisiirtolomakkeen viestikenttään haluamasi kummiohjelman nimi ja oma seurakuntasi. Vaihtoehtoisesti pyydä henkilökohtainen viitenumero Anna Poukalta, puh. (09) 2513 9220 tai anna.poukka@sley.fi
set pyritään sijoittamaan sijaiskoteihin. Kohdekummius. Yhteyshenkilö: marja.ochieng@sley.fi
Lisätietoa: www.sley.fi/auta lahetysosasto@sley.fi tai (09) 2513 9233 leea.grohn@sley.fi tai (09) 2513 9228
Teologista tutkintoa suorittavat opiskelijat. Yhteyshenkilö:ari.lukkarinen@sley.fi
Koulutus Opettajantutkintoa suorittavat opiskelijat. Yhteyshenkilö: pirkko.igendia@sley.fi
Katulasten koulu: perus- ja kristillistä opetusta. Suomi Yhteyshekilö: pirkko.igendia@sley.fi
Sley kotimaassa
33
Materiaaliluettelo
Lähetyskipinä TV:ssä Tammikuussa TV7:ssä esitetyt Lähetyskipinä-ohjelmamme ovat lainattavissa. Kunkin ohjelman pituus 30 min.
Uusi aamu, uusi armo Uusi aamu, uusi armo Mielenkiintoinen katsaus yli 100-vuotisen Japanin-lähetystyön vaiheisiin alkaen 1900-luvulta. Kesto 28 min.
Suomi-kirkko
Kirkolla toimiin vilkas japaninkielinen seurakunta. Lähetit esittelevät kirkon toimintaa. Kesto 13 min.
1. Minut löydettiin, haastateltavana Murat Inhanli. Suomessa asuva turkkilainen Murat Inhanli kertoo kääntymisestään muslimista kristityksi ja mitä seurauksia kääntymisestä on ollut. Mukana myös draamaryhmä Sof i an talo. 2. Minua varjeltiin, haastateltavana Pauli Huhtinen, Sirkka Kuula ja Kari Tynkkynen. Kolme lähetystyöntekijää kertovat, miten Jumala on johdattanut ja varjellut lähetystyössä eri työalueilla. Pauli Huhtinen on ollut työssä Papua-UusiGuineassa, Sirkka Kuula Keniassa, ja Kari Tynkkynen Sambiassa ja Virossa. Mukana myös draamaryhmä Sof ian talo. 3. Lähetyskipinä special: "Onnellisesti Jaappaniin". Koskettava lyhytelokuva, joka kertoo Sleyn Japanin-työn alkuvaiheista, sen iloista ja suruista.
Seurakunnan elämää Japanin ev. lut. kirkon toimintaa ja seurakuntalaisten ajatuksia kirkon tehtävästä Japanissa. Kesto 12 min.
Internet-lähetys Sleyn uusin työmuoto Japanissa. Kesto 7 min.
lahetyskipina Sivuilla ovat mukana myös maukkaat reseptit.
Viisi erilaista lyhytelokuvaa Japanista. Viikkovuokra 8 €.
Sudan Missio Sudan Katsaus Sudanin tilanteeseen lähetystyön näkökulmasta. Kesto 8,5 min.
Lähetin elämänkaari Kielikoulusta eläkkeelle jäämiseen. Kesto 10 min.
Japani Ai no uta - Rakkauden laulu
Mustien maa
Viisi laulua suomeksi ja japaniksi säestysraidan ja sanojen kera. Kuunneltavaksi ja laulettavaksi - sopii nuorille ja aikuisille. Hinta 10 € / kpl.
Dvd-esitys Sudanista, Sudanin luterilaisesta kirkosta ja kirkon synnystä.
Ilo, Miki Ozawa
Viikkovuokra 8 €.
Viikkovuokra 8 €.
Cd:llä Miki Ozawa laulaa kauniita hengellisiä lauluja sekä japaniksi että suomeksi. Hinta 10 € / kpl.
Missio-Japani Musiikin ja still-kuvien avulla pieni katsaus Japaniin ja Sleyn työhön.
Viikkovuokra 8 €.
Lastenlaukut, 10-15 €/ viikko Kuvia ja esineistöä lasten arjesta kodissa ja kodin ulkopuolella
Kuvia ja esineistöä ihmisten elämästä ja seurakunnasta.
Iso näyttelylaukku 35 €/ viikko
Lastenlaukku, 10-20 €
Japanilaisen kodin tavaraa ja uskonnollista esineistöä. Linja-autorahtina.
Kenia: Lasten elämään liittyvää esineistöä ja kuvia.
34
Dvd-esitys Sleyn kummityöstä ja kummiohjelmista Keniassa ja Sambiassa. Kesto n. 15 min.
☛ UUTUUS: Teriyakibroileri Jättikatkarapuja hapanimeläkastikkeessa Katso valmistusohje Temarisushi –ateria Katso valmistusohje Inkivääripossua
Viikkovuokra tai ostohinta 10 €/ kpl.
Missio Kenia
Ateriamaksut tilitetään Sleyn Japanin-lähetystyölle: IBAN FI13 8000 1500 7791 95, viite: 10078 89200 31081 00518 Viikkovuokra: 25 € / ensimmäinen laatikko, seuraavat 10 € / kpl.
Katsaus Keniassa tehtävään lähetystyöhön. Kesto 20 min.
Viikkovuokra 8 €.
Kertomus Keniasta Seitsemän eri pituista kertomusta lähetystyöstä arjen keskellä. Dvd-esitys.
Viikkovuokra 8 €.
Hinta 5 € / kpl.
Kenia, Sambia, Venäjä Peruslaukut, 10-20 €
Yhdessä tekeminen on mukavaa. Järjestä ateria pienemmälle tai suuremmalle joukolle. Vuokraa aidot japanilaiset astiat jopa sadalle hengelle. (25 kpl:n laa tikoissa). Reseptit mukana. Lisätietoa: www.sley.f i/makujamaailmalta
Kummityö
Maasai-ryhmä, Il Murran, esittää rytmikästä maasaiden perinnemusiikkia.
Japani Peruslaukut, 10-20 € / viikko
Japanilainen ateria
Kenia
Il Murran
Pienoisnäyttelyt Kuvia ja esineistöä, jotka kuvaavat japanilaisuutta, uskontoja ja seurakuntaa.
Kysy myös edellisten tuotantokausien ohjelmia esim. pienpiireihin. Kaikki ohjelmat ovat myös nähtävissä: www.sley.fi/
Kaikkien materiaalien tilaukset
Liisa Räsänen puh, (09) 2513 9223
liisa.rasanen@sley.fi
Lähetysmateriaalia lapsityöhön Tule Aiko mukaan! Nukkenäytelmä Japanista
Orpo Oona osaa Nukkenäytelmä Afrikasta
Japanilainen nukketeatteri kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten Aiko löysi tien pyhäkouluun ja sai kuulla, mikä on pääsiäisen tärkeä sanoma.
Oonan äiti kuolee. Lähetystyöntekijän kautta Oona saa uuden kodin, jossa hänestä pidetään huolta. Pyhäkoulussa hänelle kerrotaan Jeesuksesta.
Nukketeatteripaketti sisältää: cd-levyn, viisi keppinukkea ja nukketeatterisermikankaan koristeluineen. Näytelmän toteuttaminen vaatii kolme henkilöä ja eläinaiheisen käsinuken. Kesto 15 minuuttia Viikkovuokra 15 €
Nukketeatteripaketti sisältää: cd-levyn, neljä keppinukkea ja sermikankaan. Näytelmän toteuttaminen vaatii kaksi henkilöä. Kesto 12 minuuttia + laulu. Viikkovuokra: 15 € Suomi
Sley kotimaassa
35
Kameramies Keniassa Vuoden 2012 lopulla olemme tallentaneet Keniassa materiaalia dvdesitystä varten. Valmista on tarkoitus saada kevään 2013 aikana. Kuvauskiertueesta lähetit kertovat mm. seuraavaa
Y
ksi eksoottisimmista kuvauskohteista oli samburuheimon keskuudessa tehtävä työ. Mm. pienen kylän paljaan tähtitaivaan alla diesel-generaattorin avulla katsottu Jeesus-elokuva kokosi paljon ihmisiä paikalle.
Matongon orpokodilla kuvattaessa suoraan ylhäältä porottava aurinko aiheutti ikäviä varjoja kasvoille, joten oli keksitty kääntää kylmäkassi nurin, ja sen avulla heijastaa lisävaloa haastateltavien kasvoille. Eräs videolla haastateltavista on Richard Tannel, lapsuudestaan saakka orpokodin kasvatti. Hän on käynyt koulunsa kummin tuToinen Kenian näyttävistä heimoista, maasait, on ella ja on nyt töissä orpohankkeessa. Pienten orpojen kopäässyt myös mukaan esitykseen. Kenian maasaideissa syrjäkylillä vieraillessa oli kuvausryhmä otettu iloityttötyö on kantanut hyvää hedelmää. Monet vieten vastaan, vaikka kamera olikin vähän ujostuttanut. lä alaikäiset ovat säästyneet laittomilta ympärileikkauksilta ja liian varhaisilta avioliitoilta. He käyvät Videolla on esillä myös Sleylle ominaisinta opetustyökoulua innokkaasti projektin keräämän tuen varassa. tä Matongon teologiselta seminaarilta ja paljon muuta.
Uudet pienoisnäyttelyt Pienoisnäyttelymme aikovat seilata tilauksestanne edelleenkin ympäri maata. Nyt olemme uudistaneet kolme niistä. Kenian lasten näyttelyt on ideoinut yhteistyössä kanssamme sosionomi Petra Gröhn.
Alle kouluikäisille
Ala-asteikäisille.
Rippikouluikäisille
Nyt ovat pienet lapset, kuten pyhäkoululaiset ja päiväkerholaiset saaneet juuri heille sopivaksi suunitellun näyttelylaukun. Näyttelyssä tehdään kuvitteellinen matka Keniaan, vieraillaan kenialaisessa kodissa, koulussa ja kirkossa sekä maasai-heimon luona. Leikkien avulla opitaan kenialaisen lapsen elämästä ja lähetystyöstä.
Tämä ei ole perinteinen näyttely, vaan ryhmäpeli, jossa opitaan toiminnan kautta. Kaikissa esineissä on mukana kuvaus siitä, miten se liittyy kenialaisen lapsen elämään tai lähetystyöhön. Mikä onkaan arvokkain aarre, jonka ihminen voi omistaa? Se selviää pelin lopuksi.
Tämä näyttely on idealtaan samanlainen peli, kuin koululaisten näyttely, mutta esinekuvausten näkökulma on nuorissa ja tehtävät ovat vaativampia.
36
Kaikissa laukuissa on uusia esineitä, askarteluohjeita sekä kenialaisia ruokareseptejä.