Solidaarisuus
2| 2010
TA T U U S I R A A D I L 40 VUOTTA SO
Nelikymppinen nuorten asialla Solidaarisuus juhlii tänä vuonna nelikymppisiään vahvasti työn merkeissä, katse kohti tulevaisuutta. Vaikka maailma näyttää toisenlaiselta kuin 40 vuotta sitten, Solidaarisuuden kehitysyhteistyön ydin on pysynyt samana. Tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kansanvallan vahvoja puolustajia tarvitaan yhä, heikoimpia unohtamatta. Maailman kehitysongelmat ovat kaikille yhteisiä, mutta nuoret ja lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Etenkin nuorten sitouttaminen yhteiskunnan toimintaan sen eri tasoilla on globaalin kehityksen lähtökohta ja edellytys. Kehitysmaissa asuu 90 prosenttia maailman nuorisosta, ja työn puute tarkoittaa liki varmaa jumittumista köyhyyteen. Aina työkään ei tuo helpotusta, sillä Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan kolmasosa maailman nuorista työntekijöistä eli äärimmäisessä köyhyydessä – alle 1,25 dollarilla päivässä – vuonna 2008. Viime vuoden lopulla maailmanlaajuinen nuorisotyöttömyys kohosi 13 prosenttiin, korkeammalle kuin koskaan aiemmin. ILO arvioi hiljattain, että nuorten työttömien määrä tulee talouskriisin seurauksena vielä tämän vuoden kuluessa hieman nousemaan. Seuraukset näkyvät pitkään, ja ILO puhuu nyt “kadotetusta sukupolvesta”, erityisesti kehitysmaissa. Solidaarisuuden juhlavuoden keräys kohdistuu nuorten tyttöjen ja poikien aseman parantamiseen Somalimaassa. Koko Somalian alueella nuorisotyöttömyys on maailman kärkiluokkaa. Viime vuosina kasvanut nuorten laiton siirtolaisuus naapurimaihin ja Eurooppaan on heikentänyt haurasta aluetta entisestään. Solidaarisuus on jo vuosia rakentanut somalimaalaisille nuorille ihmisarvoista tulevaisuutta. Keräyksen tuotoilla jatkamme määrätietoista työtä Somalimaan nuorten ammattikoulutuksen edistämiseksi. Samalla vaikutamme etenkin tyttöjen ja naisten kouluttautumista jarruttaviin asenteisiin. Lämmin kiitos teille luottamuksesta, hyvät Solidaarisuuden tukijat ja lahjoittajat!
Tässä numerossa:
SSA
S SOMALIMAA
SOLIDAARISUU
Onnea somalimaalaisille! s. 15
Nuoriso: räjähdysvaara vai tulevaisuus? s. 16
LIDAARISUUS
40-VUOTIAS SO
Kestäviä tuloksia vaikeissa oloissa s. 6 Solidaarisuus kannattaa aina s. 7
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
Yhteistyötä on monenlaista s. 20
Lääkäri lähti Ugandaan – ja jäi s. 8
Prinssi perherauhan puolesta s. 10 A
S NICARAGUASS
SOLIDAARISUU
Miia Nuikka Toiminnanjohtaja
Naisten yrittäjyys vaatii itsetuntoa s. 12 Arvoketjut auttavat yrittäjiä s. 14
SOLIDAARISUUS Agricolankatu 4, 00530 Helsinki puhelin (09) 7599 730 fax (09) 7599 7320 solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi
2 Solidaarisuus 2/2010
PANKKITILIT Sampo 800019-744625 Nordea 101130-7206930 Op 554128-44338
SÄÄTIÖN HALLITUS: Tarja Kantola, puheenjohtaja Tero Shemeikka, varapuheenjohtaja Karri Heikkilä Erkki Kanerva Riikka Keskitalo Paavali Kukkonen Ulla-Mari Lappalainen Folke Sundman Ilkka Tahvanainen Merja-Hannele Vuohelainen
S KARJALASSA
SOLIDAARISUU
Asenteet väkivallan takana s. 21
Solidaarisuus on 40-vuotias suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Solidaarisuuden työssä painottuvat tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo. Työstämme hyötyy yli 150 000 ihmistä neljässä maassa. Solidaarisuuslehti lähetetään maksutta kaksi kertaa vuodessa kaikille Solidaarisuuden lahjoittajille ja muille tukijoille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuojalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla numeroon (09) 759 9730 tai verkossa osoitteessa www.solidaarisuus.fi/palaute. Julkaisua on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.
SOLIDAARISUUS-LEHTI ISSN 1797-3430 Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiö Vastaava päätoimittaja: Miia Nuikka Toimitus ja taitto: Kristiina Juutinen Kannen kollaasi: Magi Viljakainen, Tähtikuviot Oy Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero Seuraava numero ilmestyy keväällä 2011.
Solidaarisuus 2/2010 3
Nelikymppinen nuorten asialla Solidaarisuus juhlii tänä vuonna nelikymppisiään vahvasti työn merkeissä, katse kohti tulevaisuutta. Vaikka maailma näyttää toisenlaiselta kuin 40 vuotta sitten, Solidaarisuuden kehitysyhteistyön ydin on pysynyt samana. Tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kansanvallan vahvoja puolustajia tarvitaan yhä, heikoimpia unohtamatta. Maailman kehitysongelmat ovat kaikille yhteisiä, mutta nuoret ja lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Etenkin nuorten sitouttaminen yhteiskunnan toimintaan sen eri tasoilla on globaalin kehityksen lähtökohta ja edellytys. Kehitysmaissa asuu 90 prosenttia maailman nuorisosta, ja työn puute tarkoittaa liki varmaa jumittumista köyhyyteen. Aina työkään ei tuo helpotusta, sillä Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan kolmasosa maailman nuorista työntekijöistä eli äärimmäisessä köyhyydessä – alle 1,25 dollarilla päivässä – vuonna 2008. Viime vuoden lopulla maailmanlaajuinen nuorisotyöttömyys kohosi 13 prosenttiin, korkeammalle kuin koskaan aiemmin. ILO arvioi hiljattain, että nuorten työttömien määrä tulee talouskriisin seurauksena vielä tämän vuoden kuluessa hieman nousemaan. Seuraukset näkyvät pitkään, ja ILO puhuu nyt “kadotetusta sukupolvesta”, erityisesti kehitysmaissa. Solidaarisuuden juhlavuoden keräys kohdistuu nuorten tyttöjen ja poikien aseman parantamiseen Somalimaassa. Koko Somalian alueella nuorisotyöttömyys on maailman kärkiluokkaa. Viime vuosina kasvanut nuorten laiton siirtolaisuus naapurimaihin ja Eurooppaan on heikentänyt haurasta aluetta entisestään. Solidaarisuus on jo vuosia rakentanut somalimaalaisille nuorille ihmisarvoista tulevaisuutta. Keräyksen tuotoilla jatkamme määrätietoista työtä Somalimaan nuorten ammattikoulutuksen edistämiseksi. Samalla vaikutamme etenkin tyttöjen ja naisten kouluttautumista jarruttaviin asenteisiin. Lämmin kiitos teille luottamuksesta, hyvät Solidaarisuuden tukijat ja lahjoittajat!
Tässä numerossa:
SSA
S SOMALIMAA
SOLIDAARISUU
Onnea somalimaalaisille! s. 15
Nuoriso: räjähdysvaara vai tulevaisuus? s. 16
LIDAARISUUS
40-VUOTIAS SO
Kestäviä tuloksia vaikeissa oloissa s. 6 Solidaarisuus kannattaa aina s. 7
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
Yhteistyötä on monenlaista s. 20
Lääkäri lähti Ugandaan – ja jäi s. 8
Prinssi perherauhan puolesta s. 10 A
S NICARAGUASS
SOLIDAARISUU
Miia Nuikka Toiminnanjohtaja
Naisten yrittäjyys vaatii itsetuntoa s. 12 Arvoketjut auttavat yrittäjiä s. 14
SOLIDAARISUUS Agricolankatu 4, 00530 Helsinki puhelin (09) 7599 730 fax (09) 7599 7320 solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi
2 Solidaarisuus 2/2010
PANKKITILIT Sampo 800019-744625 Nordea 101130-7206930 Op 554128-44338
SÄÄTIÖN HALLITUS: Tarja Kantola, puheenjohtaja Tero Shemeikka, varapuheenjohtaja Karri Heikkilä Erkki Kanerva Riikka Keskitalo Paavali Kukkonen Ulla-Mari Lappalainen Folke Sundman Ilkka Tahvanainen Merja-Hannele Vuohelainen
S KARJALASSA
SOLIDAARISUU
Asenteet väkivallan takana s. 21
Solidaarisuus on 40-vuotias suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Solidaarisuuden työssä painottuvat tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo. Työstämme hyötyy yli 150 000 ihmistä neljässä maassa. Solidaarisuuslehti lähetetään maksutta kaksi kertaa vuodessa kaikille Solidaarisuuden lahjoittajille ja muille tukijoille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuojalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla numeroon (09) 759 9730 tai verkossa osoitteessa www.solidaarisuus.fi/palaute. Julkaisua on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.
SOLIDAARISUUS-LEHTI ISSN 1797-3430 Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiö Vastaava päätoimittaja: Miia Nuikka Toimitus ja taitto: Kristiina Juutinen Kannen kollaasi: Magi Viljakainen, Tähtikuviot Oy Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero Seuraava numero ilmestyy keväällä 2011.
Solidaarisuus 2/2010 3
UUTISIA
KEHITYS ALKAA IHMISISTÄ – mutta millaisista? Keitä ovat ne ihmiset, joita varten kehitysyhteistyötä tehdään? Millaista on elää kehitysmaassa? Jos haluat tietää enemmän Solidaarisuuden kehitysyhteistyöstä ja ihmisistä työmme takana, liity Solidaarisuuden faniksi Facebookissa – ja kysy! Solidaarisuuden juttusarjassa Kehitys alkaa ihmisistä on aiemmin tutustuttu muun muassa Modeston ja Raquelin elämään Nicaraguassa. Marraskuussa sarja laajenee Somalimaan ammattikoululaisten arkeen sekä sosiaaliseen mediaan Facebookiin. Solidaarisuuden omat fanisivut löytyvät internetissä osoitteesta www.facebook.fi/solidaarisuus. Liity solidaariseen joukkoon!
Aysu Corbishley toiminnanjohtajan sijaiseksi Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Miia Nuikka jää äitiys- ja vanhempainvapaalle marraskuussa. Hänen sijaisenaan vuoden 2011 loppuun saakka toimii Aysu Corbishley. Corbishley on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Viimeksi hän on työskennellyt ihmisoikeus- ja oikeusvaltioneuvonantajana Euroopan Unionin erityisedustajan toimistossa Afganistanissa. Hänellä on aiempaa työkokemusta myös useasta suomalaisesta kansalaisjärjestöstä.
S A I T O U V 40 s u u s i r a a d i Sol ! Ä Ä V Y H E E TEK AJATUKSIA JA OIVALLUKSIA kehitysyhteistyön ympäriltä ”Käytän usein sellaista vanhaa sanontaa, että Marilyn Monroe aikoinaan lauloi, että ’diamonds are a girl’s best friend’, ja olen todennut siihen, että siinä on iskelmän keinoin todettu se tosiasia, että taloudellinen itsenäisyys on naiselle tärkeä asia. Siihen perään olen aina lisännyt, että hyvinvointiyhteiskunta on naiselle toinen hyvä kaveri, kaikkea ei saa rahalla”, toteaa tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjassa Solidaarisuus tekee hyvää. Solidaarisuus kokosi oivalluksia ja oppeja kehityksestä ja muutoksen monista kasvoista yksien kansien väliin juhlistaakseen 40-vuotista taivaltaan. Presidentti Halonen toimi Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana vuosina 1989–1999 ja on myös Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja. ”Solidaarisuudessa ymmärretään, että kehitys on pitkäjänteistä ja sen täytyy olla kestävää ja pitkäaikaisiin suhteisiin perustuvaa. Tällä tavoin kehitys tavoittaa köyhimmät, kaikkein haavoittuvimmat ja syrjäytetyimmät ryhmät”, kirjoittaa puolestaan Winnie Byanyima, YK:n kehitysohjelman (UNDP) tasaarvoasioista vastaava johtaja, joka on tutustunut Solidaarisuuden toimintaan kotimaassaan Ugandassa.
Solidaarisuus on varannut tukijoilleen erän kirjoja, joita lähetetään kirjan tilaaville maksutta, yksi kirja tukijaa kohti. Tilauksia voi tehdä Solidaarisuuden verkkosivuilla osoitteessa www.solidaarisuus.fi.
4 Solidaarisuus 2/2010
Solidaarisuus 2/2010 5
UUTISIA
KEHITYS ALKAA IHMISISTÄ – mutta millaisista? Keitä ovat ne ihmiset, joita varten kehitysyhteistyötä tehdään? Millaista on elää kehitysmaassa? Jos haluat tietää enemmän Solidaarisuuden kehitysyhteistyöstä ja ihmisistä työmme takana, liity Solidaarisuuden faniksi Facebookissa – ja kysy! Solidaarisuuden juttusarjassa Kehitys alkaa ihmisistä on aiemmin tutustuttu muun muassa Modeston ja Raquelin elämään Nicaraguassa. Marraskuussa sarja laajenee Somalimaan ammattikoululaisten arkeen sekä sosiaaliseen mediaan Facebookiin. Solidaarisuuden omat fanisivut löytyvät internetissä osoitteesta www.facebook.fi/solidaarisuus. Liity solidaariseen joukkoon!
Aysu Corbishley toiminnanjohtajan sijaiseksi Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Miia Nuikka jää äitiys- ja vanhempainvapaalle marraskuussa. Hänen sijaisenaan vuoden 2011 loppuun saakka toimii Aysu Corbishley. Corbishley on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Viimeksi hän on työskennellyt ihmisoikeus- ja oikeusvaltioneuvonantajana Euroopan Unionin erityisedustajan toimistossa Afganistanissa. Hänellä on aiempaa työkokemusta myös useasta suomalaisesta kansalaisjärjestöstä.
S A I T O U V 40 s u u s i r a a d i Sol ! Ä Ä V Y H E E TEK AJATUKSIA JA OIVALLUKSIA kehitysyhteistyön ympäriltä ”Käytän usein sellaista vanhaa sanontaa, että Marilyn Monroe aikoinaan lauloi, että ’diamonds are a girl’s best friend’, ja olen todennut siihen, että siinä on iskelmän keinoin todettu se tosiasia, että taloudellinen itsenäisyys on naiselle tärkeä asia. Siihen perään olen aina lisännyt, että hyvinvointiyhteiskunta on naiselle toinen hyvä kaveri, kaikkea ei saa rahalla”, toteaa tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjassa Solidaarisuus tekee hyvää. Solidaarisuus kokosi oivalluksia ja oppeja kehityksestä ja muutoksen monista kasvoista yksien kansien väliin juhlistaakseen 40-vuotista taivaltaan. Presidentti Halonen toimi Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana vuosina 1989–1999 ja on myös Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja. ”Solidaarisuudessa ymmärretään, että kehitys on pitkäjänteistä ja sen täytyy olla kestävää ja pitkäaikaisiin suhteisiin perustuvaa. Tällä tavoin kehitys tavoittaa köyhimmät, kaikkein haavoittuvimmat ja syrjäytetyimmät ryhmät”, kirjoittaa puolestaan Winnie Byanyima, YK:n kehitysohjelman (UNDP) tasaarvoasioista vastaava johtaja, joka on tutustunut Solidaarisuuden toimintaan kotimaassaan Ugandassa.
Solidaarisuus on varannut tukijoilleen erän kirjoja, joita lähetetään kirjan tilaaville maksutta, yksi kirja tukijaa kohti. Tilauksia voi tehdä Solidaarisuuden verkkosivuilla osoitteessa www.solidaarisuus.fi.
4 Solidaarisuus 2/2010
Solidaarisuus 2/2010 5
LIDAARISUUS
40-VUOTIAS SO
Solidaarisuus tekee työtä neljässä maassa. Ne ovat alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työskentely on todella haastavaa.
KESTÄVIÄ TULOKSIA
vaikeissa oloissa Solidaarisuus aloitti toimintansa 40 vuotta sitten kannustamalla suomalaisia toimimaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, rotusortoa ja sotilashallituksia vastaan. Merkittävimmät kohteet olivat 1970-luvulla rotusorron vastainen kampanja Etelä-Afrikassa ja Chilen solidaarisuuskampanja. ”Suomi oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan kehitysyhteistyössä, kun Solidaarisuus syntyi”, muistuttaa Solidaarisuuden pitkäaikainen tukija ja entinen hallituksen jäsen, amanuenssi Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuksen laitokselta. Alkuvuosina Solidaarisuuden toiminta oli markkamääräisesti hyvin pientä, mutta poliittisilta ja yhteiskunnallisilta tavoitteiltaan merkittävää. 1980-luvun loppupuolella hankkeet kohdistuivat sisällissodista toipuvien maiden kansalaisyhteiskuntien ja demokratian rakentamiseen. Toimintaa on keskitetty pitkälti
neljään maahan 2000-luvulla.
Tukea demokratioille ”Kun vuosikymmeniä Nicaraguaa hallinnut diktatuuri kaatui vuonna 1979, myös suomalaisissa heräsi vahva tahto auttaa nuorta keskiamerikkalaista demokratiaa. Chilen tilanne oli avannut monien silmät Latinalaisen Amerikan vääryyksille”, Vesa mainitsee. Solidaarisuuden Nicaraguassa vuonna 1982 aloittama lastenruokalaohjelma perustui ajatukseen, että valtio ottaisi siitä vähitellen vastuun. Maassa puhjennut sisällissota sotki suunnitelmat, mutta ohjelmasta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhanke Nicaraguassa. Laajimmillaan maan pohjoisosissa yli 6 000 lasta sai päivittäisen ateriansa suomalaisen tuen turvin. Päiväkotien ja lastenruokaloiden avulla usealla perheenäidillä oli mahdollisuus tehdä tuottavaa työtä myös sotavuosina. Toisella puolen maailmaa
invälinen 1970 Kansa srahasto solidaarisuu 11.11. Ensim perustetaan a it te h usko mäisiä avust ietnamin -V lä e ovat Et tama sekä Vapautusrin ä keet viidess vapautusliik maassa. 6 Solidaarisuus 2/2010
Ugandassa diktaattori Idi Aminin kaatuminen ja uuden kansanvaltaisen liikkeen NRM:n edustajan Yoweri Musevenin nousu presidentiksi vuonna 1986 avasi Solidaarisuudelle kiinnostavan mahdollisuuden tukea afrikkalaista orastavaa demokratiaa. Solidaarisuuden ensimmäinen hanke Ugandassa tuki kirjapainoa köyhien ihmisten lukutaidon lisäämiseksi. ”Naisten ja lasten aseman parantaminen nousi 1990-luvun Ugandassa keskeiseksi tavoitteeksemme. Löysimme hyviä paikallisia kumppaneita, joiden kanssa yhteistyö sujui”, Solidaarisuuden entinen toiminnanjohtaja Helena Laukko kertoo. Sekä Ugandassa että Nicaraguassa työn yhdeksi painopisteeksi nousi vähitellen maaseutukehitys ja pienviljelijöiden tukeminen. Molemmissa maissa tehdään myös merkittävää perheväkivallan vastaista työtä. Lisäksi Ugandassa keskeisessä asemassa on lasten ja nuorten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistäminen.
Arvostusta Somalimaassa ”Päätös aloittaa työ Somalimaassa tuntui aluksi hyvin vaikealta”, Laukko toteaa. Syynä olivat Somalian levottomuudet ja täysin uusi kulttuuriympäristö. Toisaalta Somaliasta Suomeen saapuneet pakolaiset rohkaisivat tarttumaan haasteeseen. Solidaarisuus keskitti toimintansa suhteellisen rauhalliseen Somalimaahan. Siellä painopisteinä ovat nuorten ammattikoulutus, naisten yhteiskunnallinen osallistuminen sekä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ. Solidaarisuus on ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, jolla on ollut liki kymmenen vuotta pysyvä toimisto ja suomalainen maakoordinaattori paikan päällä Somalimaassa.
Paavo Lipposesta tulee Solidaarisuuden toiminnanjohtaja vuoteen 1974 asti.
1970
”Solidaarisuutta arvostetaan Somalimaassa. Kaikki tietävät, mitä järjestö tekee ja mitä se on saanut aikaan. Suomessakin yhä useampi somalitaustainen suomalainen haluaa tukea Solidaarisuuden toimintaa vapaaehtoisin lahjoituksin”, sanoo pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Somaliland-seuran puheejohtaja Hassan Ali.
SOLIDAARISUUS
Paineita lähialueille Lähialueyhteistyön aloittaminen Suomen rajan tutumassa Venäjällä oli merkittävä avaus. ”Aluksi Pietari ja myöhemmin Venäjän Karjala olivat vastaus suomalaisesta kansalaisyhteiskunnasta tulleeseen paineeseen. Monet halusivat meidän ottavan lähialueiden hädän vakavasti”, mainitsee lähialuetoiminnan avausta Solidaarisuuden hallituksen jäsenenä linjannut Unto Vesa. Solidaarisuuden menestystarinaksi on kymmenessä vuodessa noussut perheväkivallan vastainen työ Sortavalassa, josta riittää malliksi koko Karjalan tasavallalle. Sortavalan kaupungin sitoutuminen työhön on ollut ensiarvoisen tärkeää. Kaikissa yhteistyömaissa köyhyys ja eriarvoisuus ovat 2000-luvulla osin kasvaneet. Kaikissa maissa on myös ilmennyt jännitteitä ja jopa avointa vastakkainasettelua kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä. Muuttuva toimintaympäristö on asettanut Solidaarisuuden tuloshakuiselle ohjelmatyölle erityisiä vaatimuksia. ”Solidaarisuudella on ollut rohkeutta valita yhteistyömaikseen alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työskentely on äärimmäisen haastavaa. Ja tuloksia on silti syntynyt”, sanoo Unto Vesa. MIIA NUIKKA
Kirjoittaja on Solidaarisuuden toiminnanjohtaja.
Chilen solidaarisuuskampanja alkaa välittömästi vallankaappauksen jälkeen.
1973
KANNATTAA AINA Kun pääsin reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten mukaan Kansainvälisen solidaarisuusrahaston Chile-kampanjaan, tunsin astuneeni sisälle pieneen järjestöön, jolla oli suuri sydän. Maailma oli tuolloin monessa suhteessa erilainen kuin nyt. Euroopan maissa oli diktatuureja. Latinalaista Amerikkaa hallitsivat sotilasjuntat, jotka eivät välittäneet vähääkään ihmisoikeuksista. Etelä-Afrikassa rotusorto oli yksi äärimmäisen epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareista. Moni siirtomaa oli vielä vailla itsenäisyyttään. Emme me tuolloin kuvitelleet, että rotusorto häviää tai sotilasjuntat kaatuvat vain rahaa keräämällä. Solidaarisuus oli elämäntapa ja se perustui vimmaan osoittaa, että toisenlaisen maailman rakentaminen on mahdollista. Solidaarisuus näytti myös taistelulta vääryyttä vastaan, koska rotusortohallitukset ja sotilasjuntat käyttivät äärimmäistä väkivaltaa pysyäkseen vallassa. Me yritimme tukea ihmisiä, jotka kamppailivat reilumman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Muistan vieläkin hyvin, miltä tuntui kuulla, että ystävämme Salvadorin ihmisoikeusneuvoston vetäjä Marianella Garcia Villas oli vangittu ja kidutettu kuoliaaksi. Myöhemmin Guatemalassa surmattiin hänen työtoverinsa Hector Oqueli. Chilen kaappauksessa ja Etelä-Afrikan rotusortovankiloissa tapettiin tuhansia ihmisiä. Tuntui siltä, että tällaisen sorron vallitessa muutoksen tarve suorastaan raastaa ihoa. Nyt Salvadorissa on rakentava ja edistyksellinen hallitus, joka on valittu tehtäväänsä vapailla vaaleilla. Äärioikeistolaisten kuolemapartioiden aika on jäänyt taakse, vaikka huumekauppa sekä muunlainen väkivaltainen rikollisuus vieläkin uhkaavat kansalaisten henkeä. Chilen myönteinen kehitys viime vuosikymmenien ajalta näyttää, miten ihmisten elinolot paranevat, kun sotilasjuntta saadaan vallasta ja korvataan suhteellisen hyvin toimivalla demokratialla. Samanlaisia askeleita on otettu lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa. Etelä-Afrikan tapahtumat me kaikki tunnemme erittäin hyvin. Nelson Mandela astui melkein suoraan vankilan sellistä rikki revityn maan valtionpäämieheksi ja veti läpi mahtavan kypsän sovintoprosessin, jotta kansakunta voisi loikata
Valtio aloittaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tukemisen.
1974
eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Pulmia toki riittää sielläkin edelleen myös Mandelan seuraajien ratkaistavaksi. Haluan uskoa, että meidän solidaarisuutemme on edistänyt rotusorron ja sotilasjunttien kaatumista. Maailman suuret ongelmat eivät kuitenkaan ole vielä hävinneet. Emme voi nukkua rauhassa, jos miljoonat pakistanilaiset ja haitilaiset ovat vailla kotia, ruokaa ja terveyttä. Nicaraguan nykytila osoittaa, että vallankumousten on helppo hylätä ihanteensa ja ottaa mallia samoista sortokoneistoista, jotka ne ovat alunperin kaataneet, jos yhteiskunnassa ei ole riittävän vahvoja liikkeitä, jotka edustavat reilun, moniarvoisen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan arvoja. Kehitysyhteistyön suuriin haasteisiin kuuluu muutosten tuottaminen. Maailman isoimpia haasteita ei ratkaista kaatamalla rahaa niiden päälle. Tarvitaan uudenlaisia työtapoja, jotka kannustavat heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ponnistelemaan itse elinolojensa parantamiseksi. Hyvin usein tämä tarkoittaa myös yhteiskunnallista osallistumista. Kehitysyhteistyö on monta kertaa näyttänyt voimansa silloin, kun on ollut kysymys sodan tai luonnontuhojen jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Kestävän talouskasvun aikaansaamisessa apu ei ole valitettavasti osoittautunut yhtä tehokkaaksi. Mihin suuntaan Solidaarisuus astelee seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana, sen näemme olemalla mukana työssä. Solidaarisuus näyttää hieman vanhoillisemmalta ja virastomaisemmalta kuin silloin, kun pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan sen toiminnnasta, mutta ehkä se on luonnollista järjestön varttuessa. Se kuitenkin on varmaa, että ollakseen olemassa, ja kehittyäkseen, kansalaisjärjestö tarvitsee rinnalleen innostuneita kansalaisia, jotka yhdessä jakavat järjestön ihanteet. Minulle on selvää, että solidaarisuus kannattaa aina, myös seuraavat neljäkymmentä vuotta.
Solidaarisuus tukee Lounais-Afrikan vapautusliike SWAPOa 25 kannettavalla englanninkielen kielilaboratoriolaitteella. SWAPOa tuetaan eri tavoin 12 vuotta.
1975
JUKKA PAKKALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Nicaraguassa.
Solidaarisuus saa ensimmäistä kertaa valtionapua hanketyöhönsä Namibian pakolaisten tukemiseen.
1976
Solidaarisuus 2/2010 7
LIDAARISUUS
40-VUOTIAS SO
Solidaarisuus tekee työtä neljässä maassa. Ne ovat alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työskentely on todella haastavaa.
KESTÄVIÄ TULOKSIA
vaikeissa oloissa Solidaarisuus aloitti toimintansa 40 vuotta sitten kannustamalla suomalaisia toimimaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, rotusortoa ja sotilashallituksia vastaan. Merkittävimmät kohteet olivat 1970-luvulla rotusorron vastainen kampanja Etelä-Afrikassa ja Chilen solidaarisuuskampanja. ”Suomi oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan kehitysyhteistyössä, kun Solidaarisuus syntyi”, muistuttaa Solidaarisuuden pitkäaikainen tukija ja entinen hallituksen jäsen, amanuenssi Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuksen laitokselta. Alkuvuosina Solidaarisuuden toiminta oli markkamääräisesti hyvin pientä, mutta poliittisilta ja yhteiskunnallisilta tavoitteiltaan merkittävää. 1980-luvun loppupuolella hankkeet kohdistuivat sisällissodista toipuvien maiden kansalaisyhteiskuntien ja demokratian rakentamiseen. Toimintaa on keskitetty pitkälti
neljään maahan 2000-luvulla.
Tukea demokratioille ”Kun vuosikymmeniä Nicaraguaa hallinnut diktatuuri kaatui vuonna 1979, myös suomalaisissa heräsi vahva tahto auttaa nuorta keskiamerikkalaista demokratiaa. Chilen tilanne oli avannut monien silmät Latinalaisen Amerikan vääryyksille”, Vesa mainitsee. Solidaarisuuden Nicaraguassa vuonna 1982 aloittama lastenruokalaohjelma perustui ajatukseen, että valtio ottaisi siitä vähitellen vastuun. Maassa puhjennut sisällissota sotki suunnitelmat, mutta ohjelmasta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhanke Nicaraguassa. Laajimmillaan maan pohjoisosissa yli 6 000 lasta sai päivittäisen ateriansa suomalaisen tuen turvin. Päiväkotien ja lastenruokaloiden avulla usealla perheenäidillä oli mahdollisuus tehdä tuottavaa työtä myös sotavuosina. Toisella puolen maailmaa
invälinen 1970 Kansa srahasto solidaarisuu 11.11. Ensim perustetaan a it te h usko mäisiä avust ietnamin -V lä e ovat Et tama sekä Vapautusrin ä keet viidess vapautusliik maassa. 6 Solidaarisuus 2/2010
Ugandassa diktaattori Idi Aminin kaatuminen ja uuden kansanvaltaisen liikkeen NRM:n edustajan Yoweri Musevenin nousu presidentiksi vuonna 1986 avasi Solidaarisuudelle kiinnostavan mahdollisuuden tukea afrikkalaista orastavaa demokratiaa. Solidaarisuuden ensimmäinen hanke Ugandassa tuki kirjapainoa köyhien ihmisten lukutaidon lisäämiseksi. ”Naisten ja lasten aseman parantaminen nousi 1990-luvun Ugandassa keskeiseksi tavoitteeksemme. Löysimme hyviä paikallisia kumppaneita, joiden kanssa yhteistyö sujui”, Solidaarisuuden entinen toiminnanjohtaja Helena Laukko kertoo. Sekä Ugandassa että Nicaraguassa työn yhdeksi painopisteeksi nousi vähitellen maaseutukehitys ja pienviljelijöiden tukeminen. Molemmissa maissa tehdään myös merkittävää perheväkivallan vastaista työtä. Lisäksi Ugandassa keskeisessä asemassa on lasten ja nuorten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistäminen.
Arvostusta Somalimaassa ”Päätös aloittaa työ Somalimaassa tuntui aluksi hyvin vaikealta”, Laukko toteaa. Syynä olivat Somalian levottomuudet ja täysin uusi kulttuuriympäristö. Toisaalta Somaliasta Suomeen saapuneet pakolaiset rohkaisivat tarttumaan haasteeseen. Solidaarisuus keskitti toimintansa suhteellisen rauhalliseen Somalimaahan. Siellä painopisteinä ovat nuorten ammattikoulutus, naisten yhteiskunnallinen osallistuminen sekä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ. Solidaarisuus on ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, jolla on ollut liki kymmenen vuotta pysyvä toimisto ja suomalainen maakoordinaattori paikan päällä Somalimaassa.
Paavo Lipposesta tulee Solidaarisuuden toiminnanjohtaja vuoteen 1974 asti.
1970
”Solidaarisuutta arvostetaan Somalimaassa. Kaikki tietävät, mitä järjestö tekee ja mitä se on saanut aikaan. Suomessakin yhä useampi somalitaustainen suomalainen haluaa tukea Solidaarisuuden toimintaa vapaaehtoisin lahjoituksin”, sanoo pääkaupunkiseudulla vaikuttavan Somaliland-seuran puheejohtaja Hassan Ali.
SOLIDAARISUUS
Paineita lähialueille Lähialueyhteistyön aloittaminen Suomen rajan tutumassa Venäjällä oli merkittävä avaus. ”Aluksi Pietari ja myöhemmin Venäjän Karjala olivat vastaus suomalaisesta kansalaisyhteiskunnasta tulleeseen paineeseen. Monet halusivat meidän ottavan lähialueiden hädän vakavasti”, mainitsee lähialuetoiminnan avausta Solidaarisuuden hallituksen jäsenenä linjannut Unto Vesa. Solidaarisuuden menestystarinaksi on kymmenessä vuodessa noussut perheväkivallan vastainen työ Sortavalassa, josta riittää malliksi koko Karjalan tasavallalle. Sortavalan kaupungin sitoutuminen työhön on ollut ensiarvoisen tärkeää. Kaikissa yhteistyömaissa köyhyys ja eriarvoisuus ovat 2000-luvulla osin kasvaneet. Kaikissa maissa on myös ilmennyt jännitteitä ja jopa avointa vastakkainasettelua kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä. Muuttuva toimintaympäristö on asettanut Solidaarisuuden tuloshakuiselle ohjelmatyölle erityisiä vaatimuksia. ”Solidaarisuudella on ollut rohkeutta valita yhteistyömaikseen alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työskentely on äärimmäisen haastavaa. Ja tuloksia on silti syntynyt”, sanoo Unto Vesa. MIIA NUIKKA
Kirjoittaja on Solidaarisuuden toiminnanjohtaja.
Chilen solidaarisuuskampanja alkaa välittömästi vallankaappauksen jälkeen.
1973
KANNATTAA AINA Kun pääsin reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten mukaan Kansainvälisen solidaarisuusrahaston Chile-kampanjaan, tunsin astuneeni sisälle pieneen järjestöön, jolla oli suuri sydän. Maailma oli tuolloin monessa suhteessa erilainen kuin nyt. Euroopan maissa oli diktatuureja. Latinalaista Amerikkaa hallitsivat sotilasjuntat, jotka eivät välittäneet vähääkään ihmisoikeuksista. Etelä-Afrikassa rotusorto oli yksi äärimmäisen epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareista. Moni siirtomaa oli vielä vailla itsenäisyyttään. Emme me tuolloin kuvitelleet, että rotusorto häviää tai sotilasjuntat kaatuvat vain rahaa keräämällä. Solidaarisuus oli elämäntapa ja se perustui vimmaan osoittaa, että toisenlaisen maailman rakentaminen on mahdollista. Solidaarisuus näytti myös taistelulta vääryyttä vastaan, koska rotusortohallitukset ja sotilasjuntat käyttivät äärimmäistä väkivaltaa pysyäkseen vallassa. Me yritimme tukea ihmisiä, jotka kamppailivat reilumman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Muistan vieläkin hyvin, miltä tuntui kuulla, että ystävämme Salvadorin ihmisoikeusneuvoston vetäjä Marianella Garcia Villas oli vangittu ja kidutettu kuoliaaksi. Myöhemmin Guatemalassa surmattiin hänen työtoverinsa Hector Oqueli. Chilen kaappauksessa ja Etelä-Afrikan rotusortovankiloissa tapettiin tuhansia ihmisiä. Tuntui siltä, että tällaisen sorron vallitessa muutoksen tarve suorastaan raastaa ihoa. Nyt Salvadorissa on rakentava ja edistyksellinen hallitus, joka on valittu tehtäväänsä vapailla vaaleilla. Äärioikeistolaisten kuolemapartioiden aika on jäänyt taakse, vaikka huumekauppa sekä muunlainen väkivaltainen rikollisuus vieläkin uhkaavat kansalaisten henkeä. Chilen myönteinen kehitys viime vuosikymmenien ajalta näyttää, miten ihmisten elinolot paranevat, kun sotilasjuntta saadaan vallasta ja korvataan suhteellisen hyvin toimivalla demokratialla. Samanlaisia askeleita on otettu lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa. Etelä-Afrikan tapahtumat me kaikki tunnemme erittäin hyvin. Nelson Mandela astui melkein suoraan vankilan sellistä rikki revityn maan valtionpäämieheksi ja veti läpi mahtavan kypsän sovintoprosessin, jotta kansakunta voisi loikata
Valtio aloittaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tukemisen.
1974
eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Pulmia toki riittää sielläkin edelleen myös Mandelan seuraajien ratkaistavaksi. Haluan uskoa, että meidän solidaarisuutemme on edistänyt rotusorron ja sotilasjunttien kaatumista. Maailman suuret ongelmat eivät kuitenkaan ole vielä hävinneet. Emme voi nukkua rauhassa, jos miljoonat pakistanilaiset ja haitilaiset ovat vailla kotia, ruokaa ja terveyttä. Nicaraguan nykytila osoittaa, että vallankumousten on helppo hylätä ihanteensa ja ottaa mallia samoista sortokoneistoista, jotka ne ovat alunperin kaataneet, jos yhteiskunnassa ei ole riittävän vahvoja liikkeitä, jotka edustavat reilun, moniarvoisen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan arvoja. Kehitysyhteistyön suuriin haasteisiin kuuluu muutosten tuottaminen. Maailman isoimpia haasteita ei ratkaista kaatamalla rahaa niiden päälle. Tarvitaan uudenlaisia työtapoja, jotka kannustavat heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ponnistelemaan itse elinolojensa parantamiseksi. Hyvin usein tämä tarkoittaa myös yhteiskunnallista osallistumista. Kehitysyhteistyö on monta kertaa näyttänyt voimansa silloin, kun on ollut kysymys sodan tai luonnontuhojen jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Kestävän talouskasvun aikaansaamisessa apu ei ole valitettavasti osoittautunut yhtä tehokkaaksi. Mihin suuntaan Solidaarisuus astelee seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana, sen näemme olemalla mukana työssä. Solidaarisuus näyttää hieman vanhoillisemmalta ja virastomaisemmalta kuin silloin, kun pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan sen toiminnnasta, mutta ehkä se on luonnollista järjestön varttuessa. Se kuitenkin on varmaa, että ollakseen olemassa, ja kehittyäkseen, kansalaisjärjestö tarvitsee rinnalleen innostuneita kansalaisia, jotka yhdessä jakavat järjestön ihanteet. Minulle on selvää, että solidaarisuus kannattaa aina, myös seuraavat neljäkymmentä vuotta.
Solidaarisuus tukee Lounais-Afrikan vapautusliike SWAPOa 25 kannettavalla englanninkielen kielilaboratoriolaitteella. SWAPOa tuetaan eri tavoin 12 vuotta.
1975
JUKKA PAKKALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Nicaraguassa.
Solidaarisuus saa ensimmäistä kertaa valtionapua hanketyöhönsä Namibian pakolaisten tukemiseen.
1976
Solidaarisuus 2/2010 7
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
Riitta Kujalasta ei pitänyt tulla kehitysyhteistyöntekijää. Hän aloitti työuransa terveyskeskuslääkärinä Janakkalassa, jossa hän ehti työskennellä 13 vuoden ajan. Riitta oli innostunut työstään ja teki pitkiä päiviä. ”Välillä kuitenkin aina mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on.” Pikkuhiljaa Riitta alkoi vähentää töitä, ja halu kokeilla siipiä alkoi kasvaa. Eräänä päivänä käteen sattui Helsingin Sanomat, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto etsi lääkäriä Ugandaan. ”Hain tehtävää. Haastattelun jälkeen minua pyydettiin ilmoittamaan seuraavaan aamuun mennessä, otanko tehtävän vastaan. Totesin, että jos en nyt uskalla, niin sitten en uskalla koskaan.” Aluksi Riitta otti työstään virkavapaata kaksi vuotta. ”Vielä nykyäänkin minulta kysytään Turengissa käydessäni, että olenhan vielä tulossa takaisin vanhaan työhöni. Ihmiset muistavat minun hoitaneen heidän isovanhempiaan. Tuntuu hyvältä, ettei minua ole unohdettu.”
JONNA HAAPANEN
Mielihyvä työn tuloksista palasi Lähtö Afrikkaan koitti elokuussa 1986. Ugandassa oli ollut pitkä sisällissota, ja nykyinen presidentti Yoweri Museveni oli aloittanut työnsä puoli vuotta aikaisemmin. ”Ilmapiiri oli sisällissodan jäljiltä ahdistunut ja maan infrastruktuuri oli tuhoutunut. Kaikkialla oli sotilaita kalashnikovit kainalossa. Opin hyvin pian, että kaiken kehityksen edellytyksenä on rauha.” Riitta lähti Ugandaan kokemattomana idealistina. Hän kuvitteli voivansa pian
Riitta Solidaarisuuden kumppanijärjestön UMWAn työntekijöiden Mayn, Margaretin ja Clothilden kanssa.
muuttaa asiat. ”Se asenne karisi nopeasti. Mieli nöyrtyi ja ymmärsin, etten minä ole mikään saarnaamaan näille ihmisille.” Aluksi valaistus hoidettiin kynttilöillä, joita seurasivat öljy- ja kaasulamput. Sähköt Riitta sai kotiinsa 1990-luvun alkupuolella. ”Turengissa meillä oli työvälineet viimeisen päälle, mutta mielihyvä työn tuloksista katosi. Ugandassa mielihyvä palasi”, Riitta muistelee. Vuonna 2000 Mannerheimin lastensuojeluliiton työ päättyi. Riitta ei kuitenkaan ehtinyt pakata laukkujaan, kun Solidaarisuus tarjosi hänelle töitä. Elämä Ugandassa jatkui. Solidaarisuuden maakoordinaattorina Riitta Kujala on perehtynyt osallistavien menetelmien käyttöön. Lähtökohtana on, että hyödynsaajat itse tietävät ongelman syyt ja seuraukset, ja osaavat myös löytää niihin ratkaisuja. Osallistavat menetelmät ovat mullistaneet Riitan tavan tehdä töitä. ”Alkuaikoina olin suunnittelussa mukana enemmän teoreettisella tasolla. Nykyään laitan oman persoonani likoon yhdessä muiden kanssa. Ihmiset kertovat, mitä he tietävät, ja minä kerron, mitä minä tiedän. Sen jälkeen keskustellaan.” Myös Solidaarisuuden nykyiset kumppanijärjestöt UMWA, COFCAWE ja IRDI ovat perehtyneet osallistaviin menetelmiin eivätkä enää suostu muunlaiseen hankesuunnitteluun. Yhden kumppanijärjestön johtaja totesikin, että Uganda muuttuisi nopeasti aivan toisenlaiseksi maaksi, jos kaikki sen johtajat saisivat saman koulutuksen. Riitta mainitsee naisten ja miesten välisen epätasa-arvon ja perheväkivallan
◄
Lääkäri lähti Ugandaan
– JA JÄI –1977 Solidaarisuus tukee Espanjan sosialistista työväenpuoluetta sekä Islannin työväenpuoluetta. Rahallinen tuki ei ole suuri, mutta sillä halutaan osoittaa solidaarisuutta.
1976
Anna kuokka Zimbabween -keräyksellä toimitetaan kuokkia osuustoimintatiloille.
1980
JENNI GÄSTGIVAR
Yli 20 vuotta Ugandassa on opettanut maakoordinaattori Riitta Kujalalle, että todellista kehitystä tapahtuu vain, kun ihmiset osallistuvat itse oman kehityksensä luomiseen. Ensimmäinen kokopäiväinen työntekijä palkataan koordinoimaan Zimbabwen hanketta.
1980
yhdeksi Ugandan kehityksen suurimmista ongelmista. Kun mies omistaa kaiken, hän yleensä myös päättää kaikesta. Monet pariskunnat keskustelevat asioista ensimmäistä kertaa Solidaarisuuden järjestämissä koulutuksissa. Parhaissa tapauksissa keskustelu jatkuu kotona, ja päätöksiä aletaan tehdä yhdessä. ”Eräässä työpajassa joku totesi, että ihmiset eivät olisi näin köyhiä, jos perheväkivaltaa ei olisi näin paljon. Yhteen hiileen puhaltaminen ja asioiden jakaminen on konkreettisimmillaan sitä, että pellolla työskentelee naisen ja lasten lisäksi myös mies”, Riitta kuvailee.
Kaveria ei jätetä Riitan lapsuudessa isän työ armeijan upseerina vei perhettä eri puolille Suomea. Isä oli palvellut sodassa mutta puhui asiasta harvoin. ”Joskus isä kertoi siitä hengestä, mikä sotilaiden kesken vallitsi, kaveria ei jätetä -periaatteesta. Tällä lauseella on myös minulle hyvin suuri merkitys. Yleensä se kaveri jota ei jätetä on huono-osaisempi kuin itse olen. Se pitää sisällään paljon asioita.” Riitta kertoo olevansa kova heittämään herjaa. Hänelle on tärkeää, että ihmiset rentoutuvat ja uskaltavat olla luontevia. ”Lyhythiuksisena ihmisenä minua aina välillä luullaan Ugandan maaseudulla mieheksi. Siksi esittelen uudessa tilanteessa ensimmäiseksi rintaliivieni olkaimen ja sanon, että katsokaa, minulla on kalega, tissiliivi, olen sittenkin nainen! Se herättää ihmisissä hilpeyttä, ja poistaa pelkoa ja etäisyyttä. Eihän siitä mitään tule, että ihmiset joutuvat pokkuroimaan, että jees madam.” Mitä pidempään Riitta on Ugandassa asunut, sitä voimakkaampi tunneside hänelle on syntynyt maahan. Eläkevuosien lähestyessä hän on pohtinut tulevaisuudensuunnitelmiaan – viettääkö eläkevuodet Suomessa vai Ugandassa? ”Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en eläkkeellä enää palaa Ugandaan. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että jatkan sukkulointia Suomen ja Ugandan välillä. Minulla on kaksi kotia, ja olen kulkenut tätä väliä noin 60 kertaa, joten mikä minua estäisi jatkamasta?” TERHI YLIKOSKI
Prosenttiliike vaatii hallitusta nostamaan kehitysyhteistyön määrärahat YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle. Kansalaisia kannustetaan lahjoittamaan prosentti palkastaan kehitysyhteistyöhön.
1981
Prosenttiliikkeessä on mukana noin 20 000 suomalaista. Heistä tuhat maksaa prosenttimaksunsa Solidaarisuuden kautta.
1982
Solidaarisuus aloittaa ensimmäiset kehitysyhteistyöhankkeensa. Kohdemaina ovat El Salvador ja Angola.
1982
Solidaarisuus 2/2010 9
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
Riitta Kujalasta ei pitänyt tulla kehitysyhteistyöntekijää. Hän aloitti työuransa terveyskeskuslääkärinä Janakkalassa, jossa hän ehti työskennellä 13 vuoden ajan. Riitta oli innostunut työstään ja teki pitkiä päiviä. ”Välillä kuitenkin aina mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on.” Pikkuhiljaa Riitta alkoi vähentää töitä, ja halu kokeilla siipiä alkoi kasvaa. Eräänä päivänä käteen sattui Helsingin Sanomat, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto etsi lääkäriä Ugandaan. ”Hain tehtävää. Haastattelun jälkeen minua pyydettiin ilmoittamaan seuraavaan aamuun mennessä, otanko tehtävän vastaan. Totesin, että jos en nyt uskalla, niin sitten en uskalla koskaan.” Aluksi Riitta otti työstään virkavapaata kaksi vuotta. ”Vielä nykyäänkin minulta kysytään Turengissa käydessäni, että olenhan vielä tulossa takaisin vanhaan työhöni. Ihmiset muistavat minun hoitaneen heidän isovanhempiaan. Tuntuu hyvältä, ettei minua ole unohdettu.”
JONNA HAAPANEN
Mielihyvä työn tuloksista palasi Lähtö Afrikkaan koitti elokuussa 1986. Ugandassa oli ollut pitkä sisällissota, ja nykyinen presidentti Yoweri Museveni oli aloittanut työnsä puoli vuotta aikaisemmin. ”Ilmapiiri oli sisällissodan jäljiltä ahdistunut ja maan infrastruktuuri oli tuhoutunut. Kaikkialla oli sotilaita kalashnikovit kainalossa. Opin hyvin pian, että kaiken kehityksen edellytyksenä on rauha.” Riitta lähti Ugandaan kokemattomana idealistina. Hän kuvitteli voivansa pian
Riitta Solidaarisuuden kumppanijärjestön UMWAn työntekijöiden Mayn, Margaretin ja Clothilden kanssa.
muuttaa asiat. ”Se asenne karisi nopeasti. Mieli nöyrtyi ja ymmärsin, etten minä ole mikään saarnaamaan näille ihmisille.” Aluksi valaistus hoidettiin kynttilöillä, joita seurasivat öljy- ja kaasulamput. Sähköt Riitta sai kotiinsa 1990-luvun alkupuolella. ”Turengissa meillä oli työvälineet viimeisen päälle, mutta mielihyvä työn tuloksista katosi. Ugandassa mielihyvä palasi”, Riitta muistelee. Vuonna 2000 Mannerheimin lastensuojeluliiton työ päättyi. Riitta ei kuitenkaan ehtinyt pakata laukkujaan, kun Solidaarisuus tarjosi hänelle töitä. Elämä Ugandassa jatkui. Solidaarisuuden maakoordinaattorina Riitta Kujala on perehtynyt osallistavien menetelmien käyttöön. Lähtökohtana on, että hyödynsaajat itse tietävät ongelman syyt ja seuraukset, ja osaavat myös löytää niihin ratkaisuja. Osallistavat menetelmät ovat mullistaneet Riitan tavan tehdä töitä. ”Alkuaikoina olin suunnittelussa mukana enemmän teoreettisella tasolla. Nykyään laitan oman persoonani likoon yhdessä muiden kanssa. Ihmiset kertovat, mitä he tietävät, ja minä kerron, mitä minä tiedän. Sen jälkeen keskustellaan.” Myös Solidaarisuuden nykyiset kumppanijärjestöt UMWA, COFCAWE ja IRDI ovat perehtyneet osallistaviin menetelmiin eivätkä enää suostu muunlaiseen hankesuunnitteluun. Yhden kumppanijärjestön johtaja totesikin, että Uganda muuttuisi nopeasti aivan toisenlaiseksi maaksi, jos kaikki sen johtajat saisivat saman koulutuksen. Riitta mainitsee naisten ja miesten välisen epätasa-arvon ja perheväkivallan
◄
Lääkäri lähti Ugandaan
– JA JÄI –1977 Solidaarisuus tukee Espanjan sosialistista työväenpuoluetta sekä Islannin työväenpuoluetta. Rahallinen tuki ei ole suuri, mutta sillä halutaan osoittaa solidaarisuutta.
1976
Anna kuokka Zimbabween -keräyksellä toimitetaan kuokkia osuustoimintatiloille.
1980
JENNI GÄSTGIVAR
Yli 20 vuotta Ugandassa on opettanut maakoordinaattori Riitta Kujalalle, että todellista kehitystä tapahtuu vain, kun ihmiset osallistuvat itse oman kehityksensä luomiseen. Ensimmäinen kokopäiväinen työntekijä palkataan koordinoimaan Zimbabwen hanketta.
1980
yhdeksi Ugandan kehityksen suurimmista ongelmista. Kun mies omistaa kaiken, hän yleensä myös päättää kaikesta. Monet pariskunnat keskustelevat asioista ensimmäistä kertaa Solidaarisuuden järjestämissä koulutuksissa. Parhaissa tapauksissa keskustelu jatkuu kotona, ja päätöksiä aletaan tehdä yhdessä. ”Eräässä työpajassa joku totesi, että ihmiset eivät olisi näin köyhiä, jos perheväkivaltaa ei olisi näin paljon. Yhteen hiileen puhaltaminen ja asioiden jakaminen on konkreettisimmillaan sitä, että pellolla työskentelee naisen ja lasten lisäksi myös mies”, Riitta kuvailee.
Kaveria ei jätetä Riitan lapsuudessa isän työ armeijan upseerina vei perhettä eri puolille Suomea. Isä oli palvellut sodassa mutta puhui asiasta harvoin. ”Joskus isä kertoi siitä hengestä, mikä sotilaiden kesken vallitsi, kaveria ei jätetä -periaatteesta. Tällä lauseella on myös minulle hyvin suuri merkitys. Yleensä se kaveri jota ei jätetä on huono-osaisempi kuin itse olen. Se pitää sisällään paljon asioita.” Riitta kertoo olevansa kova heittämään herjaa. Hänelle on tärkeää, että ihmiset rentoutuvat ja uskaltavat olla luontevia. ”Lyhythiuksisena ihmisenä minua aina välillä luullaan Ugandan maaseudulla mieheksi. Siksi esittelen uudessa tilanteessa ensimmäiseksi rintaliivieni olkaimen ja sanon, että katsokaa, minulla on kalega, tissiliivi, olen sittenkin nainen! Se herättää ihmisissä hilpeyttä, ja poistaa pelkoa ja etäisyyttä. Eihän siitä mitään tule, että ihmiset joutuvat pokkuroimaan, että jees madam.” Mitä pidempään Riitta on Ugandassa asunut, sitä voimakkaampi tunneside hänelle on syntynyt maahan. Eläkevuosien lähestyessä hän on pohtinut tulevaisuudensuunnitelmiaan – viettääkö eläkevuodet Suomessa vai Ugandassa? ”Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en eläkkeellä enää palaa Ugandaan. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että jatkan sukkulointia Suomen ja Ugandan välillä. Minulla on kaksi kotia, ja olen kulkenut tätä väliä noin 60 kertaa, joten mikä minua estäisi jatkamasta?” TERHI YLIKOSKI
Prosenttiliike vaatii hallitusta nostamaan kehitysyhteistyön määrärahat YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle. Kansalaisia kannustetaan lahjoittamaan prosentti palkastaan kehitysyhteistyöhön.
1981
Prosenttiliikkeessä on mukana noin 20 000 suomalaista. Heistä tuhat maksaa prosenttimaksunsa Solidaarisuuden kautta.
1982
Solidaarisuus aloittaa ensimmäiset kehitysyhteistyöhankkeensa. Kohdemaina ovat El Salvador ja Angola.
1982
Solidaarisuus 2/2010 9
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
PRINSSI
perherauhan puolesta Ssuuna Charles Lwangalla on prinssin arvonimi. Paljon tärkeämpää hänelle on perheväkivallan vastaisen radio-ohjelman kuulijakunta, joka valitsi hänet Kampalan suosituimmaksi radioääneksi.
10 Solidaarisuus 2/2010
Tiivis viikko-ohjelma Aluksi Ssuuna Charles Lwanga toimitti poliittisia, sosiaalisia sekä valistus- ja talousohjelmia. Loppuvuodesta 2009 hänet ylennettiin ohjelmajohtajaksi, jonka vastuulla on joka maanantai lähetettävä perheväkivallan vastainen ohjelma Domestic Violence Special. Yhdessä työtoverinsa Annetin kanssa hän keskustelee väkivallan syistä ja seurauksista ja siitä, mitä tilanteen parantamiseksi pitäisi tehdä. Ssuunan viikko-ohjelma on seuraava:
Solidaarisuuden pitkäaikaiset hankkeet pakolaisleireillä Angolassa ja Tansaniassa alkavat.
1984
Mukavaa kanssakäymistä
KUJALA
Kehitysyhteistyö Nicaraguassa alkaa. La Dalian kylään rakennetaan päiväkoti ja lastenruokala.
1983
jiä radioon. Hänet kutsuttiin haastatteluun vuonna 2001, ja pian hän huomasikin olevansa vapaaehtoistyöntekijä. Toisin kuin useimmat prinssit, Ssuuna ei ollut pystynyt käymään kouluaan loppuun koulumaksujen puuttumisen takia. Ugandassa vallitsee ttuvien korkea työttömyys, joten puuttuvien opinnäytteiden takia Ssuuna ei saanut muita työpaikkatarjouksia. Niinpä hän jäi UMWAan.
RIITTA
Ennen kuin eurooppalaiset ryhtyivät valtaamaan Afrikkaa, Uganda koostui useista kuningaskunnista. Niistä suurin oli Buganda. Maan 22. kuningas Kikulwe hallitsi sitä vuosina 1802–1805. Kaksi vuosisataa myöhemmin hänen jälkeläisensä Ssuuna Charles Lwanga työskentelee vapaaehtoisena radioäänenä. Ssuuna Charles Lwanga kuuluu kuninkaallisten klaaniin, ja se tekee hänestä prinssin. Se on kuitenkin vain arvonimi, eli Ssuunalla ei ole mitään etuoikeuksia. Nykyinen kuningas Ronald Mutebi on 35. kuningas eli kabaka, jolla on kulttuurinen johtajuus mutta ei poliittista valtaa. Ssuunan ensimmäinen ammatti oli puuseppä. Vuonna 1997 hän liittyi vapaaehtoistyöntekijänä Radio Ugandaan ja toimitti viikoittain keskustelu- ja musiikkiohjelmia seuraavat kaksi vuotta. Radiotyö vei miehen mennessään. Ssuuna vastasi Solidaarisuuden kumppanijärjestön UMWAn (Uganda Media Women’s Association) lehti-ilmoitukseen, jossa haettiin tuottajia ja esiinty-
kaan ohjauksesta. Ssuuna toimii myös UMWAn ja Solidaarisuuden toteuttamassa perheväkivallan ehkäisyhankkeessa fasilitoijana. Hän osallistuu kentän yhteisöaktivistien koulutusseminaareihin, ja vastaa niissä muun muassa ryhmähengen luomista, kommunikaatiotaitoja, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, perheväkivaltaa sekä hiviä koskevista koulutuksista.
Joka päivä yhdeksän minuutin ajan hän lukee väkivaltaa käsitteleviä ajankohtaisia uutisia. Maanantaista torstaihin kello 21–24 hän lukee radiossa romaaneja, joita opettajat ja oppilaat ovat pyytäneet saada kuulla. Joka maanantai hän ja Annet valitsevat yhden teeman ja käyvät vuoropuhelua kuuntelijoiden kanssa, jotka soittavat radioon. Kolme kertaa kuukaudessa Ssuuna kokoaa kylistä materiaalia radion muita perheväkivaltaa käsitteleviä ohjelmia varten. Ssuuna on myös vastuussa UMWAn ohjelma-ajan markkinoinnista, muiden ohjelmien seurannasta ja tarpeen mu-
Prosenttiliikkeen seurauksena Solidaarisuus on yhdessä 55 muun järjestön kanssa perustamassa Kehitysyhteistyön palvelukeskusta, KEPAa.
1985
Perheväkivallan ehkäisyohjelmat otettiin aluksi vastaan sekä ilolla että torjuen. Naiset kokivat ne erittäin tarpeellisiksi, kun taas miehet pitivät Ssuunaa melkeinpä vastustajanaan. Kesti aikansa ennen kuin asennemuutoksia alkoi näkyä. Nykyään miehetkin ovat alkaneet enemmän ja enemmän kommentoida, ettei vaimoa pidä lyödä. Ssuuna itsekin elää rauhallista perhe-elämää. Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja sai kolme lasta. Liitto kariutui kuitenkin vuonna 2001, koska Ssuunalla ei ollut varallisuutta maksaa vaimon vanhemmille perinteisiä myötäjäisiä – lehmiä, vuohia ja rahaa. Lapset jäivät tavan mukaan isälle. Uuden vaimon Cissyn hän löysi seitsemän vuotta sitten, ja heilläkin on kolme yhteistä lasta. 42-vuotiaan Ssuuna Charles Lwan-
Solidaarisuuden lastenhuoltoa tukeva hanke on laajin suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanke Nicaraguassa.
1985
gan mielestä hänen työssään on mukavinta kanssakäyminen ihmisten kanssa. ”Heiltä saan palautetta siitä, kuka todella olen. Se muovaa ihmistä.” Vuonna 2007 Ssuuna sai terveisiä Bugandan kuninkaalta, joka oli pitänyt hänen ohjelmistaan. ”Silloin tunsin itseni suureksi.” Ikäviäkin kokemuksia löytyy. Vuonna 2008 Ssuuna sai määräyksen saapua Kibulin poliisin kuultavaksi. Virkavalta epäili häntä valtionvastaisuudesta erään ohjelman takia. Asia selvitettiin, ja Ssuuna oli tyytyväinen: sehän merkitsi, että jopa poliisi kuunteli hänen ohjelmiaan! Ssuuna uskoo, että hänellä on paljon annettavaa ihmisille ohjelmiensa kautta. Monet perheväkivallan uhrit soittavat ja kysyvät neuvoa, mistä hakea apua väkivaltaisen kotitilanteen takia. Hiljattain Ssuuna kehotti kolmea naista kääntymään perheväkivallan ehkäisyjärjestöjen kattojärjestö CEDOVIPin puoleen. Hänellä on vakaa usko, että asenteet perheväkivallan suhteen muuttuvat ajan kanssa nykyisestä hyväksymisestä sen tuomitsemiseen. Ihmiset sisäistävät, että perheväkivalta on rikos. Merkkejä tästä on jo ilmassa.
kärsivällinen ja valmis oppimaan uutta. Olen saanut osallistua moniin seminaareihin, joista olen saanut lisää tietoa, jota voin käyttää ohjelmissani. Olen oppinut paljon ihmisten asenteista ja käyttäytymisestä. Perheväkivalta on minulle aivan uusi aihe ja olen nyt itsekin yhteisöaktivisti, joka ottaa sen todella vakavasti – aikaisemmin olin varsin neutraali väkivallan suhteen.” Ssuuna on kuitenkin innokas oppimaan lisää. Hän säästää rahaa voidakseen mennä kaksi vuotta kestävään toimittajakoulutukseen. Se on tarpeen, että hän saisi pysyvän palkallisen työn. Suurimpina saavutuksinaan Ssuuna pitää Bugandan kuninkaan tunnustusta. Samana vuonna tehtiin myös tutkimus Kampalan eri radioasemilla. Tuloksena oli, että Ssuuna ohjelmineen oli Ugandan pääkaupungin suosituin radioesiintyjä. Viime vuonna hänet todettiin UMWAn parhaaksi. Joulukuussa 2009 myös CEDOVIP antoi hänelle tunnustuksen taistelusta perheväkivaltaa vastaan.
Opettavaista ohjelmantekoa ”Olen oppinut todella paljon näinä vuosinani UMWAssa – ensin radiotyöläisenä ja sitten myös fasilitoijana perheväkivallan ehkäisyhankkeessa. Olen oppinut olemaan
Solidaarisuuden jakamat avustukset ylittävät miljoona markkaa. Vuonna 2010 hanketoiminnan kokonaisrahoitus on yli 2 000 000 euroa.
1985
RIITTA KUJALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Ugandassa.
Solidaarisuuden lahjoittajarekisteri on ensi kertaa käytössä. Kummitoiminta alkaa.
1987
Solidaarisuus 2/2010 11
S UGANDASSA
SOLIDAARISUU
PRINSSI
perherauhan puolesta Ssuuna Charles Lwangalla on prinssin arvonimi. Paljon tärkeämpää hänelle on perheväkivallan vastaisen radio-ohjelman kuulijakunta, joka valitsi hänet Kampalan suosituimmaksi radioääneksi.
10 Solidaarisuus 2/2010
Tiivis viikko-ohjelma Aluksi Ssuuna Charles Lwanga toimitti poliittisia, sosiaalisia sekä valistus- ja talousohjelmia. Loppuvuodesta 2009 hänet ylennettiin ohjelmajohtajaksi, jonka vastuulla on joka maanantai lähetettävä perheväkivallan vastainen ohjelma Domestic Violence Special. Yhdessä työtoverinsa Annetin kanssa hän keskustelee väkivallan syistä ja seurauksista ja siitä, mitä tilanteen parantamiseksi pitäisi tehdä. Ssuunan viikko-ohjelma on seuraava:
Solidaarisuuden pitkäaikaiset hankkeet pakolaisleireillä Angolassa ja Tansaniassa alkavat.
1984
Mukavaa kanssakäymistä
KUJALA
Kehitysyhteistyö Nicaraguassa alkaa. La Dalian kylään rakennetaan päiväkoti ja lastenruokala.
1983
jiä radioon. Hänet kutsuttiin haastatteluun vuonna 2001, ja pian hän huomasikin olevansa vapaaehtoistyöntekijä. Toisin kuin useimmat prinssit, Ssuuna ei ollut pystynyt käymään kouluaan loppuun koulumaksujen puuttumisen takia. Ugandassa vallitsee ttuvien korkea työttömyys, joten puuttuvien opinnäytteiden takia Ssuuna ei saanut muita työpaikkatarjouksia. Niinpä hän jäi UMWAan.
RIITTA
Ennen kuin eurooppalaiset ryhtyivät valtaamaan Afrikkaa, Uganda koostui useista kuningaskunnista. Niistä suurin oli Buganda. Maan 22. kuningas Kikulwe hallitsi sitä vuosina 1802–1805. Kaksi vuosisataa myöhemmin hänen jälkeläisensä Ssuuna Charles Lwanga työskentelee vapaaehtoisena radioäänenä. Ssuuna Charles Lwanga kuuluu kuninkaallisten klaaniin, ja se tekee hänestä prinssin. Se on kuitenkin vain arvonimi, eli Ssuunalla ei ole mitään etuoikeuksia. Nykyinen kuningas Ronald Mutebi on 35. kuningas eli kabaka, jolla on kulttuurinen johtajuus mutta ei poliittista valtaa. Ssuunan ensimmäinen ammatti oli puuseppä. Vuonna 1997 hän liittyi vapaaehtoistyöntekijänä Radio Ugandaan ja toimitti viikoittain keskustelu- ja musiikkiohjelmia seuraavat kaksi vuotta. Radiotyö vei miehen mennessään. Ssuuna vastasi Solidaarisuuden kumppanijärjestön UMWAn (Uganda Media Women’s Association) lehti-ilmoitukseen, jossa haettiin tuottajia ja esiinty-
kaan ohjauksesta. Ssuuna toimii myös UMWAn ja Solidaarisuuden toteuttamassa perheväkivallan ehkäisyhankkeessa fasilitoijana. Hän osallistuu kentän yhteisöaktivistien koulutusseminaareihin, ja vastaa niissä muun muassa ryhmähengen luomista, kommunikaatiotaitoja, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, perheväkivaltaa sekä hiviä koskevista koulutuksista.
Joka päivä yhdeksän minuutin ajan hän lukee väkivaltaa käsitteleviä ajankohtaisia uutisia. Maanantaista torstaihin kello 21–24 hän lukee radiossa romaaneja, joita opettajat ja oppilaat ovat pyytäneet saada kuulla. Joka maanantai hän ja Annet valitsevat yhden teeman ja käyvät vuoropuhelua kuuntelijoiden kanssa, jotka soittavat radioon. Kolme kertaa kuukaudessa Ssuuna kokoaa kylistä materiaalia radion muita perheväkivaltaa käsitteleviä ohjelmia varten. Ssuuna on myös vastuussa UMWAn ohjelma-ajan markkinoinnista, muiden ohjelmien seurannasta ja tarpeen mu-
Prosenttiliikkeen seurauksena Solidaarisuus on yhdessä 55 muun järjestön kanssa perustamassa Kehitysyhteistyön palvelukeskusta, KEPAa.
1985
Perheväkivallan ehkäisyohjelmat otettiin aluksi vastaan sekä ilolla että torjuen. Naiset kokivat ne erittäin tarpeellisiksi, kun taas miehet pitivät Ssuunaa melkeinpä vastustajanaan. Kesti aikansa ennen kuin asennemuutoksia alkoi näkyä. Nykyään miehetkin ovat alkaneet enemmän ja enemmän kommentoida, ettei vaimoa pidä lyödä. Ssuuna itsekin elää rauhallista perhe-elämää. Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja sai kolme lasta. Liitto kariutui kuitenkin vuonna 2001, koska Ssuunalla ei ollut varallisuutta maksaa vaimon vanhemmille perinteisiä myötäjäisiä – lehmiä, vuohia ja rahaa. Lapset jäivät tavan mukaan isälle. Uuden vaimon Cissyn hän löysi seitsemän vuotta sitten, ja heilläkin on kolme yhteistä lasta. 42-vuotiaan Ssuuna Charles Lwan-
Solidaarisuuden lastenhuoltoa tukeva hanke on laajin suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanke Nicaraguassa.
1985
gan mielestä hänen työssään on mukavinta kanssakäyminen ihmisten kanssa. ”Heiltä saan palautetta siitä, kuka todella olen. Se muovaa ihmistä.” Vuonna 2007 Ssuuna sai terveisiä Bugandan kuninkaalta, joka oli pitänyt hänen ohjelmistaan. ”Silloin tunsin itseni suureksi.” Ikäviäkin kokemuksia löytyy. Vuonna 2008 Ssuuna sai määräyksen saapua Kibulin poliisin kuultavaksi. Virkavalta epäili häntä valtionvastaisuudesta erään ohjelman takia. Asia selvitettiin, ja Ssuuna oli tyytyväinen: sehän merkitsi, että jopa poliisi kuunteli hänen ohjelmiaan! Ssuuna uskoo, että hänellä on paljon annettavaa ihmisille ohjelmiensa kautta. Monet perheväkivallan uhrit soittavat ja kysyvät neuvoa, mistä hakea apua väkivaltaisen kotitilanteen takia. Hiljattain Ssuuna kehotti kolmea naista kääntymään perheväkivallan ehkäisyjärjestöjen kattojärjestö CEDOVIPin puoleen. Hänellä on vakaa usko, että asenteet perheväkivallan suhteen muuttuvat ajan kanssa nykyisestä hyväksymisestä sen tuomitsemiseen. Ihmiset sisäistävät, että perheväkivalta on rikos. Merkkejä tästä on jo ilmassa.
kärsivällinen ja valmis oppimaan uutta. Olen saanut osallistua moniin seminaareihin, joista olen saanut lisää tietoa, jota voin käyttää ohjelmissani. Olen oppinut paljon ihmisten asenteista ja käyttäytymisestä. Perheväkivalta on minulle aivan uusi aihe ja olen nyt itsekin yhteisöaktivisti, joka ottaa sen todella vakavasti – aikaisemmin olin varsin neutraali väkivallan suhteen.” Ssuuna on kuitenkin innokas oppimaan lisää. Hän säästää rahaa voidakseen mennä kaksi vuotta kestävään toimittajakoulutukseen. Se on tarpeen, että hän saisi pysyvän palkallisen työn. Suurimpina saavutuksinaan Ssuuna pitää Bugandan kuninkaan tunnustusta. Samana vuonna tehtiin myös tutkimus Kampalan eri radioasemilla. Tuloksena oli, että Ssuuna ohjelmineen oli Ugandan pääkaupungin suosituin radioesiintyjä. Viime vuonna hänet todettiin UMWAn parhaaksi. Joulukuussa 2009 myös CEDOVIP antoi hänelle tunnustuksen taistelusta perheväkivaltaa vastaan.
Opettavaista ohjelmantekoa ”Olen oppinut todella paljon näinä vuosinani UMWAssa – ensin radiotyöläisenä ja sitten myös fasilitoijana perheväkivallan ehkäisyhankkeessa. Olen oppinut olemaan
Solidaarisuuden jakamat avustukset ylittävät miljoona markkaa. Vuonna 2010 hanketoiminnan kokonaisrahoitus on yli 2 000 000 euroa.
1985
RIITTA KUJALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Ugandassa.
Solidaarisuuden lahjoittajarekisteri on ensi kertaa käytössä. Kummitoiminta alkaa.
1987
Solidaarisuus 2/2010 11
A
S NICARAGUASS
SOLIDAARISUU
JUKKA PAKKALA
Lomas de Cafenin naiset valmistavat pinjata-nukkeja saadakseen omia tuloja.
rahona. Hän muistutti kurssin päättäjäisissä, että aluksi monilla naisilla oli vaikeuksia päästä mukaan koulutukseen, koska miehet eivät halunneet naisten lähtevän päiväksi pois kotitilalta. ”Keskustelimme asiasta monta kertaa Tierra Nuevan hallintoneuvoston jäsenten kanssa”, Rosa Barahona kertoo. Vähitellen osuuskuntajärjestön vetäjät tajusivat, että heidän on puolustettava tiukemmin naisten oikeutta kehittää itseään. ”Naiset eivät ole miesten omaisuutta niin että mies voi kieltää heitä tekemästä, mitä he haluavat”, Esmeralda Martinez muistuttaa. Hänkin joutui kamppailemaan oikeudestaan osallistua kurssille. Naisten osallistuminen parantaa tuntuvasti pientilojen tuottavuutta ja kannattavuutta. Mikään maatila ei tuota pelkästään miesten voimin, vaan miesten ja naisten ponnistelut täydentävät toisiaan. Nicaraguan maatalouden tuottavuus on edelleen surkea. Epäedulliset luonnonolot riepottelevat pientilallisia melkein joka vuosi. Viime vuonna viljelyksiä vaivasi ennätysmäisen ankara kuivuus. Tänä kesänä sateet ovat tuhonneet jo puolet pientilojen papusadoista. Koskaan säät eivät tunnu asettuvan kohdalleen. Yrittäjäkurssilaiset koettavat parantaa tulojaan kehittämällä maataloutta täydentäviä elinkeinoja. Kurssilla on syntynyt suunnitelmia esimerkiksi pienen leipomon ja juustolan perustamisesta. San Buenaventuran osuuskunnassa on perustettu metallitöitä valmistava ryhmä, kun taas Lomas de Cafenin naiset ovat alkaneet valmistaa lasten syntymäpäiväjuhlissa käytettäviä pinjatanukkeja.
Rohkeutta alkumetreille
Naisten yrittäjyys vaatii
ITSETUNTOA Boacon pikkukaupungissa Tierra Nueva -osuuskunnan toimiston edustan kuhmurainen katu on eräänä perjantaina täynnä todistuksia heiluttelevia naisia. Naisten yrittäjäkurssi on juuri päättynyt ja kurssilaiset ovat lähteneet juhlimaan saavutuksiaan. Joukko näyttää voimakkaalta.
Solidaarisuus muuttaa uusiin toimitiloihin Agricolankadulle Helsingin Kallioon ja viihtyy siellä edelleen.
1988
12 Solidaarisuus 2/2010
Tarja Halosesta tulee Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtaja vuoteen 1999 asti. Hän on edelleen säätiön kunniapuheenjohtaja.
1989
Ugandassa alkavat kirjapaino- ja maitokarjantuotantohankkeet. Molempien osalta toiminta jatkuu edelleen.
1989
”Olemme oppineet, että tasa-arvoa ei saa pyydellä, vaan sitä pitää vaatia”, sanoo kurssin päätöspuhujaksi valittu pientilan emäntä Esmeralda Martinez. Hänen mielestään tasa-arvo tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että naisilla on omaa rahaa, jonka käytöstä he päättävät itse. ”Maaseudulla on totuttu siihen, että mies on perheen pää eikä naisen työlle anneta arvoa”, Martinez valittaa. ”Siksi miehet ajattelevat, että vain heillä on oikeus käyttää rahaa.” ”Tierra Nuevan johtajien ajattelutapa on alkanut muuttua hyvään suuntaan”, iloitsee naisten yrittäjäkurssin kouluttaja Rosa Ba-
”Alkuvaiheessa tarvitaan paljon itseluottamusta”, painottaa nukkeryhmään kuuluva Maria Hernandez. ”Naapurit ryhtyvät heti huomauttelemaan, että ei tuosta puuhasta mitään tule.” Hernandezin mielestä on hyvin tärkeää, että Tierra Nueva tukee naisten omia tuotantohankkeita siihen saakka, kunnes yritys saadaan vauhtiin niin että se kykenee pärjäämään omillaan. Syksyn aikana Tierra Nueva alkaa myydä Cafenin naisten tekemiä nukkeja Boacon kaupungissa. Tierra Nueva on perustanut pienen luottorahaston, josta annetaan käynnistyslainoja naisten yrityksille. Samalla periaatteella
Suomi saavuttaa YK:n tavoitetason kehitysyhteistyön määrärahoissa, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Solidaarisuudella on käynnissä seitsemän kehitysyhteistyöhanketta, joista jokainen eri maassa. Nykyään hanketyö on keskitetty neljään maahan.
1991
1992
Nicarag ualais 44% aja ttelee, e ista ttä mieh paikka en on työe lä naisen k mässä ja otona kansast . Sama osuus a uskoo perhees sä synty , että y ong jos nain en ansa elmia, itsee enemm än raha a kuin mie s.
toimitaan Somoton alueella, missä osuuskuntien yhteisjärjestö UCANS tukee maatalouden monipuolistamiseen tähtääviä tuotantohankkeita.
Onnekas tomaattisato San Antonion osuuskuntaan perustettu tuotantoryhmä korjasi kesällä runsaan tomaattisadon. ”Saimme UCANSilta tuotantotarvikkeita sekä jatkuvaa neuvontaa”, kertoo ryhmään osallistunut Josefa Casco. Solidaarisuuden selvitysten mukaan vihannesten tuotanto voisi antaa monille Nicaraguan pientilallisille vähintään viisin- tai kuusinkertaiset tulot perinteiseen maissinviljelyyn verrattuna. ”Monet meistä eivät uskalla kokeilla mitään uutta kun pelätään, että se menee kumminkin pieleen”, Josefa Casco pohtii raahatessaan kukkuraista tomaattisankoa. Hänelle ensimmäinen kokemus tomaattien kasvattamisesta on osoittautunut menestykseksi. San Antonion ryhmä sai ensimmäiset satonsa korjuuvaiheeseen juuri, kun maassa alkoi olla puutetta vihanneksista ja hinnat kohosivat. San Antonion ryhmä opettelee parhaillaan markkinoimaan tuotteitaan. Tomaatit myytiin hyvällä hinnalla Somotosta saapuneelle tukkukauppiaalle, mutta viljelijät voisivat vieläkin parantaa tulojaan viemällä tuotteensa ilman välikäsiä kaupunkien kuluttajien ulottuville. JUKKA PAKKALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Nicaraguassa.
Solidaarisuuden 12 vuotta kestänyt lastenhuoltohanke Nicaraguassa päättyy. Hankkeen aikana on luotu leipomoita, puutyöverstaita ja maatiloja, joilla on kestävä pohja.
1994
Solidaarisuus 2/2010 13
A
S NICARAGUASS
SOLIDAARISUU
JUKKA PAKKALA
Lomas de Cafenin naiset valmistavat pinjata-nukkeja saadakseen omia tuloja.
rahona. Hän muistutti kurssin päättäjäisissä, että aluksi monilla naisilla oli vaikeuksia päästä mukaan koulutukseen, koska miehet eivät halunneet naisten lähtevän päiväksi pois kotitilalta. ”Keskustelimme asiasta monta kertaa Tierra Nuevan hallintoneuvoston jäsenten kanssa”, Rosa Barahona kertoo. Vähitellen osuuskuntajärjestön vetäjät tajusivat, että heidän on puolustettava tiukemmin naisten oikeutta kehittää itseään. ”Naiset eivät ole miesten omaisuutta niin että mies voi kieltää heitä tekemästä, mitä he haluavat”, Esmeralda Martinez muistuttaa. Hänkin joutui kamppailemaan oikeudestaan osallistua kurssille. Naisten osallistuminen parantaa tuntuvasti pientilojen tuottavuutta ja kannattavuutta. Mikään maatila ei tuota pelkästään miesten voimin, vaan miesten ja naisten ponnistelut täydentävät toisiaan. Nicaraguan maatalouden tuottavuus on edelleen surkea. Epäedulliset luonnonolot riepottelevat pientilallisia melkein joka vuosi. Viime vuonna viljelyksiä vaivasi ennätysmäisen ankara kuivuus. Tänä kesänä sateet ovat tuhonneet jo puolet pientilojen papusadoista. Koskaan säät eivät tunnu asettuvan kohdalleen. Yrittäjäkurssilaiset koettavat parantaa tulojaan kehittämällä maataloutta täydentäviä elinkeinoja. Kurssilla on syntynyt suunnitelmia esimerkiksi pienen leipomon ja juustolan perustamisesta. San Buenaventuran osuuskunnassa on perustettu metallitöitä valmistava ryhmä, kun taas Lomas de Cafenin naiset ovat alkaneet valmistaa lasten syntymäpäiväjuhlissa käytettäviä pinjatanukkeja.
Rohkeutta alkumetreille
Naisten yrittäjyys vaatii
ITSETUNTOA Boacon pikkukaupungissa Tierra Nueva -osuuskunnan toimiston edustan kuhmurainen katu on eräänä perjantaina täynnä todistuksia heiluttelevia naisia. Naisten yrittäjäkurssi on juuri päättynyt ja kurssilaiset ovat lähteneet juhlimaan saavutuksiaan. Joukko näyttää voimakkaalta.
Solidaarisuus muuttaa uusiin toimitiloihin Agricolankadulle Helsingin Kallioon ja viihtyy siellä edelleen.
1988
12 Solidaarisuus 2/2010
Tarja Halosesta tulee Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtaja vuoteen 1999 asti. Hän on edelleen säätiön kunniapuheenjohtaja.
1989
Ugandassa alkavat kirjapaino- ja maitokarjantuotantohankkeet. Molempien osalta toiminta jatkuu edelleen.
1989
”Olemme oppineet, että tasa-arvoa ei saa pyydellä, vaan sitä pitää vaatia”, sanoo kurssin päätöspuhujaksi valittu pientilan emäntä Esmeralda Martinez. Hänen mielestään tasa-arvo tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että naisilla on omaa rahaa, jonka käytöstä he päättävät itse. ”Maaseudulla on totuttu siihen, että mies on perheen pää eikä naisen työlle anneta arvoa”, Martinez valittaa. ”Siksi miehet ajattelevat, että vain heillä on oikeus käyttää rahaa.” ”Tierra Nuevan johtajien ajattelutapa on alkanut muuttua hyvään suuntaan”, iloitsee naisten yrittäjäkurssin kouluttaja Rosa Ba-
”Alkuvaiheessa tarvitaan paljon itseluottamusta”, painottaa nukkeryhmään kuuluva Maria Hernandez. ”Naapurit ryhtyvät heti huomauttelemaan, että ei tuosta puuhasta mitään tule.” Hernandezin mielestä on hyvin tärkeää, että Tierra Nueva tukee naisten omia tuotantohankkeita siihen saakka, kunnes yritys saadaan vauhtiin niin että se kykenee pärjäämään omillaan. Syksyn aikana Tierra Nueva alkaa myydä Cafenin naisten tekemiä nukkeja Boacon kaupungissa. Tierra Nueva on perustanut pienen luottorahaston, josta annetaan käynnistyslainoja naisten yrityksille. Samalla periaatteella
Suomi saavuttaa YK:n tavoitetason kehitysyhteistyön määrärahoissa, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Solidaarisuudella on käynnissä seitsemän kehitysyhteistyöhanketta, joista jokainen eri maassa. Nykyään hanketyö on keskitetty neljään maahan.
1991
1992
Nicarag ualais 44% aja ttelee, e ista ttä mieh paikka en on työe lä naisen k mässä ja otona kansast . Sama osuus a uskoo perhees sä synty , että y ong jos nain en ansa elmia, itsee enemm än raha a kuin mie s.
toimitaan Somoton alueella, missä osuuskuntien yhteisjärjestö UCANS tukee maatalouden monipuolistamiseen tähtääviä tuotantohankkeita.
Onnekas tomaattisato San Antonion osuuskuntaan perustettu tuotantoryhmä korjasi kesällä runsaan tomaattisadon. ”Saimme UCANSilta tuotantotarvikkeita sekä jatkuvaa neuvontaa”, kertoo ryhmään osallistunut Josefa Casco. Solidaarisuuden selvitysten mukaan vihannesten tuotanto voisi antaa monille Nicaraguan pientilallisille vähintään viisin- tai kuusinkertaiset tulot perinteiseen maissinviljelyyn verrattuna. ”Monet meistä eivät uskalla kokeilla mitään uutta kun pelätään, että se menee kumminkin pieleen”, Josefa Casco pohtii raahatessaan kukkuraista tomaattisankoa. Hänelle ensimmäinen kokemus tomaattien kasvattamisesta on osoittautunut menestykseksi. San Antonion ryhmä sai ensimmäiset satonsa korjuuvaiheeseen juuri, kun maassa alkoi olla puutetta vihanneksista ja hinnat kohosivat. San Antonion ryhmä opettelee parhaillaan markkinoimaan tuotteitaan. Tomaatit myytiin hyvällä hinnalla Somotosta saapuneelle tukkukauppiaalle, mutta viljelijät voisivat vieläkin parantaa tulojaan viemällä tuotteensa ilman välikäsiä kaupunkien kuluttajien ulottuville. JUKKA PAKKALA
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Nicaraguassa.
Solidaarisuuden 12 vuotta kestänyt lastenhuoltohanke Nicaraguassa päättyy. Hankkeen aikana on luotu leipomoita, puutyöverstaita ja maatiloja, joilla on kestävä pohja.
1994
Solidaarisuus 2/2010 13
SOLIDAARISUU
Arvoketjut auttavat
YRITTÄJIÄ
Solidaarisuus työskentelee katulasten olojen parantamiseksi Kampalassa, Managuassa ja Pietarissa.
1998
Solidaarisuuden uusi tasa-arvohanke on rakennettu kolmen arvoketjun ympärille. Pieniä ruokaloita ja ravintoloita pitävät naisyrittäjät kaupungeissa tarvitsevat päivittäin tuoreita vihanneksia, maitotuotteita ja hedelmiä. Toiseksi, hunajasta on tulossa Nicaraguan pientilallisille tärkeä tulonlähde, ja maan suurin hunajanviejä, Solidaarisuuden pitkäaikainen kumppani Tierra Nueva voi auttaa mehiläishoitajia saamaan hunajan kaupaksi hyvään hintaan. Kolmantena ketjuna on käsityötuotanto, joka antaa ihmisille rahatuloja ympäri vuoden. Solidaarisuuden tavoitteena on auttaa näitä osapuolia löytämään toisensa ja hyötymään toinen toisistaan. ”Arvoketjujen kehittäminen on Nicaraguassa vielä uusi asia”, kertoo projektin toteuttamisesta vastaavan Las Abejas -järjestön toiminnanjohtaja Luz Veronica Flores. ”Peruslähtökohtana on se, että pienet yrittäjät voisivat pärjätä paremmin, jos he hankkisivat liittolaisia, joiden avulla he voivat vahvistaa asemaansa markkinoilla.” Liittolaisia voivat olla tuotteiden jalostajat, kuljettajat, kauppiaat sekä muut ketjun kannalta tärkeiden tarvikkeiden ja palveluiden tarjoajat. Arvoketjuja vahvistettaessa selvitetään, ketkä kaikki osal-
Solidaarisuus perutaa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen yhdessä viiden muun järjestön kanssa. Nykyään jäsenjärjestöjä on 30.
1998
Ensiksi täytyy tutkia tuotteiden markkinat. ”Nicaraguassa vain harvat tuottajat tietävät, kuka heidän tuotteitaan kuluttaa ja mitä asiakkaat oikeastaan odottavat tavaralta”, sanoo asiantuntija Patricia Lindo, joka on kouluttanut Solidaarisuuden hankkeeseen osallistuvia yrittäjiä. Jos yrittäjä ei tunne tuotteensa ostajia, hän hosuu sokkona ympärilleen eikä voi kehittää yritystään. Lindon mukaan ketjujen kehittämistä haittaa myös luottamuspula. Nicaragualaiset pienviljelijät ja käsityöläiset pitävät helposti kaikkia muita yrittäjiä vain kilpailijoina, ei mahdollisina liittolaisina. Näin toimiessaan pienyrittäjät eristävät itsensä omaan lokeroonsa, joka ei anna heille mahdollisuutta kohentaa asemaansa markkinoilla. ”Monissa jalostusketjuissa naiset tekevät suurimman työn, mutta päätöksenteossa heitä syrjitään ja heidän työnsä vähätellään näkymättömäksi”, huomauttaa tutkija Mieke Vanderschaeghe. Kun kehityshanke edistää arvoketjujen kehittämistä, on syytä tietää tarkasti, mitä tehtäviä kussakin ketjussa on osoitettu miehille ja naisille. On aina valittava, kenen voimistumista ja vaurastumista halutaan edistää. JUKKA PAKKALA
Solidaarisuus aloittaa kehitysyhteistyön Somalimaassa.
2000
ONNEA somalimaalaisille! Somalimaa sai uuden hallinnon onnistuneissa vaaleissa. Kesäkuun 26. päivänä pidettiin Somalimaassa presidentinvaalit, vihdoinkin! Vaaleja oli siirretty kolmeen kertaan, ja pessimistit uskoivat jo, ettei niitä koskaan tule. Toisin kävi: Somalimaa sai uuden presidentin, Ahmed Mohamed Silanyon. Vaalit olivat rauhalliset ja loivat uskoa demokratian mahdollisuudelle koko itäisessä Afrikassa. Onnistuneiden vaalien takana olivat monet tahot. Somalimaan vaalikomissio ei hyväksynyt ensimmäistä äänestäjärekisteriä puutteellisten tietojen ja tuplarekisteröityjen äänestäjien vuoksi. Vaalien rahoittajat eivät suostuneet jatkamaan rahoitusta ennen kuin epäpätevät vaalikomission jäsenet vaihdettiin ja henkilökortit uudistettiin. Etiopian ja Iso-Britannian delegaatiot kävivät pitkäjänteisesti jatkamassa karille karahtaneita sopimusneuvotteluja. Somalimaan kolme puoluetta ja media olivat avainasemassa hyvän ilmapiirin luomisessa. Osapuolet noudattivat sopimusta, jonka mukaan kukin puolue kampanjoi tiettynä päivänä, ja toiset pysyvät silloin poissa tieltä. Väistyvä presidentti Dahir Riaale Kahin teki valtiomiesmäisen teon luopuessaan vallasta rauhallisesti. Myös kansalaisyhteiskunta voi olla ylpeä roolistaan onnistuneissa vaaleissa. Somalimaalaisten viesti uudelle presidentille on selvääkin selvempi: on paremman hallinnon ja demokratian aika. Somalimaassa presidentti valitsee myös ministerit, joten vaalit tiesivät myös hallituksen vaihtumista. Samalla vaihtuu ministeriöiden henkilökunta.
Verotusjärjestelmät kuntoon Somalimaan hallinnolla on käytössään vuosittain noin 40 miljoonaa dollaria. Se on suuri summa, varsinkin jos sen käyttää hyvin. Somalimaan ”viisasten kerho” eli akateemikoista ja muusta älymystöstä koottu ajatushautomo on ehdottanut kolmea keskeistä muutosta uudelle presidentille Somalimaan menestyksen jatkamiseksi. Ensimmäinen askel on verokavalluskulttuurin poisto. Toiseksi viennin ja tuonnin verotusta on tiukennettava. Karjatalous on Somalimaan talouden selkäranka, mutta karjatalouden verotuksen säännöt ovat monivivahteiset ja epäselvät. Khat-huumeen ja tupakan tuontiveroja tulisi nostaa jo niiden aiheuttamien terveyshaittojen takia. Kolmantena ehdotuksena on yksityisten ja yritysten verotusjärjestelmän luominen. Nyt verotus koskee vain kauppaa, ja tulo- ja yritysverot puuttuvat kokonaan. Yksityinen kansalainen törmää ve-
189 maata allekirjoittaa YK:n vuosituhattavoitteet. Solidaarisuus painottaa työssään tavoitteita 1, 3, 7 ja 8.
2000
Solidaarisuudesta tulee ulkoministeriön kehysjärjestö.
2001
JENNI GÄSTGIVAR
Ensimmäisessä EU-hankkeessa koulutetaan ugandalaisia aids-orvoista huolehtivia naisryhmiä. EU:lta saadaan seuraavina vuosina tukea 22 hankkeeseen.
listuvat jonkin lupaavalta näyttävän tuotteen tuotanto-, jalostusja myyntiketjun toimintaan. Sen jälkeen pyritään asettamaan yhteisiä tavoitteita, jotta kaikki toimijat voisivat yhteistyössä parantaa kilpailukykyään.
Markkinat tutuiksi
JUKKA PAKKALA
Josefa Casco sai menestyssadon.
1996
SSA
S SOMALIMAA
ARAGUASSA
S NIC SOLIDAARISUU
roihin lähinnä Berberan satamassa ja lentokentillä. Oma kysymyksensä on turvallisuus. Itäisten läänien, Soolin ja Sanaagin alueiden asukkaat eivät itsekään tiedä, kuuluvatko he Somalimaahan vai Puntlandiin. Etelä-Somaliassa islamistinen liike Al-Shabaab voimistuu entisestään ja uutuutena etelän vallasta kilpailevat aseistetut merirosvot. Somalimaalaisilla on taiteileminen näiden voimasuhteiden välissä.
Kohti uusia vaaleja Somalimaassa on käytössä rajoitettu monipuoluejärjestelmä, eikä uusia puolueita ole syntynyt ensimmäisten kuntavaalien jälkeen. Seuraavat kuntavaalit ovat todennäköisesti ensi vuonna, ja niihin odotetaan ehdokkaita uusista puolueista. Uudistuspaineita on muillakin politiikan tasoilla. Presidentin toivotaan hyväksyvän lain, jolla guurtin eli ylähuoneen jäsenet äänestetään, valitaan ja nimitetään. Nyt valinta perustuu klaanien välisiin suhteisiin. Presidentin tehtävänä on hyväksyä klaanien hänelle antama ehdotus. Paljon on työtä edessä, mutta Somalimaan tulevaisuus näyttää jo paremmalta. Yhteiskunta on hyvällä tiellä, ja Siliyaanolla on aikaa viisi vuotta toteuttaa vaalilupauksiaan. AIRI KÄHÄRÄ
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Somalimaassa. Juttu perustuu Shukri Ismailin haastatteluun. Ismail on Somalimaan ensimmäisen vaalikomission ja ”viisasten kerhon” jäsen sekä Solidaarisuuden kumppanijärjestön Candlelight for Health and Educationin (CLHE) perustaja.
Tierra Nueva -luomukahvihanke alkaa Nicaraguassa. Nykyään hankkeen 300 pienviljelijäperhettä vie kahvia lähes miljoonan euron arvosta.
2001
Solidaarisuus ja CLHE perustavat Somalimaan ensimmäisen ammattikoulun.
2002
Solidaarisuus 2/2010 15
SOLIDAARISUU
Arvoketjut auttavat
YRITTÄJIÄ
Solidaarisuus työskentelee katulasten olojen parantamiseksi Kampalassa, Managuassa ja Pietarissa.
1998
Solidaarisuuden uusi tasa-arvohanke on rakennettu kolmen arvoketjun ympärille. Pieniä ruokaloita ja ravintoloita pitävät naisyrittäjät kaupungeissa tarvitsevat päivittäin tuoreita vihanneksia, maitotuotteita ja hedelmiä. Toiseksi, hunajasta on tulossa Nicaraguan pientilallisille tärkeä tulonlähde, ja maan suurin hunajanviejä, Solidaarisuuden pitkäaikainen kumppani Tierra Nueva voi auttaa mehiläishoitajia saamaan hunajan kaupaksi hyvään hintaan. Kolmantena ketjuna on käsityötuotanto, joka antaa ihmisille rahatuloja ympäri vuoden. Solidaarisuuden tavoitteena on auttaa näitä osapuolia löytämään toisensa ja hyötymään toinen toisistaan. ”Arvoketjujen kehittäminen on Nicaraguassa vielä uusi asia”, kertoo projektin toteuttamisesta vastaavan Las Abejas -järjestön toiminnanjohtaja Luz Veronica Flores. ”Peruslähtökohtana on se, että pienet yrittäjät voisivat pärjätä paremmin, jos he hankkisivat liittolaisia, joiden avulla he voivat vahvistaa asemaansa markkinoilla.” Liittolaisia voivat olla tuotteiden jalostajat, kuljettajat, kauppiaat sekä muut ketjun kannalta tärkeiden tarvikkeiden ja palveluiden tarjoajat. Arvoketjuja vahvistettaessa selvitetään, ketkä kaikki osal-
Solidaarisuus perutaa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen yhdessä viiden muun järjestön kanssa. Nykyään jäsenjärjestöjä on 30.
1998
Ensiksi täytyy tutkia tuotteiden markkinat. ”Nicaraguassa vain harvat tuottajat tietävät, kuka heidän tuotteitaan kuluttaa ja mitä asiakkaat oikeastaan odottavat tavaralta”, sanoo asiantuntija Patricia Lindo, joka on kouluttanut Solidaarisuuden hankkeeseen osallistuvia yrittäjiä. Jos yrittäjä ei tunne tuotteensa ostajia, hän hosuu sokkona ympärilleen eikä voi kehittää yritystään. Lindon mukaan ketjujen kehittämistä haittaa myös luottamuspula. Nicaragualaiset pienviljelijät ja käsityöläiset pitävät helposti kaikkia muita yrittäjiä vain kilpailijoina, ei mahdollisina liittolaisina. Näin toimiessaan pienyrittäjät eristävät itsensä omaan lokeroonsa, joka ei anna heille mahdollisuutta kohentaa asemaansa markkinoilla. ”Monissa jalostusketjuissa naiset tekevät suurimman työn, mutta päätöksenteossa heitä syrjitään ja heidän työnsä vähätellään näkymättömäksi”, huomauttaa tutkija Mieke Vanderschaeghe. Kun kehityshanke edistää arvoketjujen kehittämistä, on syytä tietää tarkasti, mitä tehtäviä kussakin ketjussa on osoitettu miehille ja naisille. On aina valittava, kenen voimistumista ja vaurastumista halutaan edistää. JUKKA PAKKALA
Solidaarisuus aloittaa kehitysyhteistyön Somalimaassa.
2000
ONNEA somalimaalaisille! Somalimaa sai uuden hallinnon onnistuneissa vaaleissa. Kesäkuun 26. päivänä pidettiin Somalimaassa presidentinvaalit, vihdoinkin! Vaaleja oli siirretty kolmeen kertaan, ja pessimistit uskoivat jo, ettei niitä koskaan tule. Toisin kävi: Somalimaa sai uuden presidentin, Ahmed Mohamed Silanyon. Vaalit olivat rauhalliset ja loivat uskoa demokratian mahdollisuudelle koko itäisessä Afrikassa. Onnistuneiden vaalien takana olivat monet tahot. Somalimaan vaalikomissio ei hyväksynyt ensimmäistä äänestäjärekisteriä puutteellisten tietojen ja tuplarekisteröityjen äänestäjien vuoksi. Vaalien rahoittajat eivät suostuneet jatkamaan rahoitusta ennen kuin epäpätevät vaalikomission jäsenet vaihdettiin ja henkilökortit uudistettiin. Etiopian ja Iso-Britannian delegaatiot kävivät pitkäjänteisesti jatkamassa karille karahtaneita sopimusneuvotteluja. Somalimaan kolme puoluetta ja media olivat avainasemassa hyvän ilmapiirin luomisessa. Osapuolet noudattivat sopimusta, jonka mukaan kukin puolue kampanjoi tiettynä päivänä, ja toiset pysyvät silloin poissa tieltä. Väistyvä presidentti Dahir Riaale Kahin teki valtiomiesmäisen teon luopuessaan vallasta rauhallisesti. Myös kansalaisyhteiskunta voi olla ylpeä roolistaan onnistuneissa vaaleissa. Somalimaalaisten viesti uudelle presidentille on selvääkin selvempi: on paremman hallinnon ja demokratian aika. Somalimaassa presidentti valitsee myös ministerit, joten vaalit tiesivät myös hallituksen vaihtumista. Samalla vaihtuu ministeriöiden henkilökunta.
Verotusjärjestelmät kuntoon Somalimaan hallinnolla on käytössään vuosittain noin 40 miljoonaa dollaria. Se on suuri summa, varsinkin jos sen käyttää hyvin. Somalimaan ”viisasten kerho” eli akateemikoista ja muusta älymystöstä koottu ajatushautomo on ehdottanut kolmea keskeistä muutosta uudelle presidentille Somalimaan menestyksen jatkamiseksi. Ensimmäinen askel on verokavalluskulttuurin poisto. Toiseksi viennin ja tuonnin verotusta on tiukennettava. Karjatalous on Somalimaan talouden selkäranka, mutta karjatalouden verotuksen säännöt ovat monivivahteiset ja epäselvät. Khat-huumeen ja tupakan tuontiveroja tulisi nostaa jo niiden aiheuttamien terveyshaittojen takia. Kolmantena ehdotuksena on yksityisten ja yritysten verotusjärjestelmän luominen. Nyt verotus koskee vain kauppaa, ja tulo- ja yritysverot puuttuvat kokonaan. Yksityinen kansalainen törmää ve-
189 maata allekirjoittaa YK:n vuosituhattavoitteet. Solidaarisuus painottaa työssään tavoitteita 1, 3, 7 ja 8.
2000
Solidaarisuudesta tulee ulkoministeriön kehysjärjestö.
2001
JENNI GÄSTGIVAR
Ensimmäisessä EU-hankkeessa koulutetaan ugandalaisia aids-orvoista huolehtivia naisryhmiä. EU:lta saadaan seuraavina vuosina tukea 22 hankkeeseen.
listuvat jonkin lupaavalta näyttävän tuotteen tuotanto-, jalostusja myyntiketjun toimintaan. Sen jälkeen pyritään asettamaan yhteisiä tavoitteita, jotta kaikki toimijat voisivat yhteistyössä parantaa kilpailukykyään.
Markkinat tutuiksi
JUKKA PAKKALA
Josefa Casco sai menestyssadon.
1996
SSA
S SOMALIMAA
ARAGUASSA
S NIC SOLIDAARISUU
roihin lähinnä Berberan satamassa ja lentokentillä. Oma kysymyksensä on turvallisuus. Itäisten läänien, Soolin ja Sanaagin alueiden asukkaat eivät itsekään tiedä, kuuluvatko he Somalimaahan vai Puntlandiin. Etelä-Somaliassa islamistinen liike Al-Shabaab voimistuu entisestään ja uutuutena etelän vallasta kilpailevat aseistetut merirosvot. Somalimaalaisilla on taiteileminen näiden voimasuhteiden välissä.
Kohti uusia vaaleja Somalimaassa on käytössä rajoitettu monipuoluejärjestelmä, eikä uusia puolueita ole syntynyt ensimmäisten kuntavaalien jälkeen. Seuraavat kuntavaalit ovat todennäköisesti ensi vuonna, ja niihin odotetaan ehdokkaita uusista puolueista. Uudistuspaineita on muillakin politiikan tasoilla. Presidentin toivotaan hyväksyvän lain, jolla guurtin eli ylähuoneen jäsenet äänestetään, valitaan ja nimitetään. Nyt valinta perustuu klaanien välisiin suhteisiin. Presidentin tehtävänä on hyväksyä klaanien hänelle antama ehdotus. Paljon on työtä edessä, mutta Somalimaan tulevaisuus näyttää jo paremmalta. Yhteiskunta on hyvällä tiellä, ja Siliyaanolla on aikaa viisi vuotta toteuttaa vaalilupauksiaan. AIRI KÄHÄRÄ
Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden maakoordinaattorina Somalimaassa. Juttu perustuu Shukri Ismailin haastatteluun. Ismail on Somalimaan ensimmäisen vaalikomission ja ”viisasten kerhon” jäsen sekä Solidaarisuuden kumppanijärjestön Candlelight for Health and Educationin (CLHE) perustaja.
Tierra Nueva -luomukahvihanke alkaa Nicaraguassa. Nykyään hankkeen 300 pienviljelijäperhettä vie kahvia lähes miljoonan euron arvosta.
2001
Solidaarisuus ja CLHE perustavat Somalimaan ensimmäisen ammattikoulun.
2002
Solidaarisuus 2/2010 15
SSA
S SOMALIMAA
SOLIDAARISUU
Nuoriso: Räjähdysvaara vai TULEVAISUUS? Maailmassa on nuoria enemmän kuin koskaan. He tarvitsevat mielekästä tekemistä: opintoja ja töitä. terapeuttinen vaikutus sodasta kärsineille”, sanoo Somalimaassa kahta ammattikoulua pyörittävän Solidaarisuuden kumppanijärjestön CLHE:n (Candlelight for Health and Education) toiminnanjohtaja Ahmed Ibrahim Awale.
Solidaarisuudesta tulee ensimmäisten joukossa ulkoministeriön kumppanuusjärjestö.
Sortavalan turvakoti perheväkivallasta kärsiville naisille aloittaa toimintansa. Solidaarisuus on tehnyt lähialueyhteistyötä Karjalassa vuodesta 2000.
2003
16 Solidaarisuus 2/2010
Koulutus työntää ja juurruttaa YK:n väestörahaston UNFPA:n arvion mukaan kehitysmaista pois muuttavat nuoret vastaavat noin neljänneksestä maapallon muuttoliikkeestä. Koulutuksen vaikutus maastamuuttoon on ristiriitainen. Se voi luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja siten kannustaa nuoria jäämään kotimaahansa. Toisaalta koulutetun taidoille voi olla kysyntää myös ulkomailla, mikä madaltaa lähtökynnystä. Koulutetut tietävät enemmän ulkomaiden mahdollisuuksista ja he sopeutuvat vieraisiin olosuhteisiin helpommin, mutta toisaalta he ovat tietoisempia monenlaisista maastamuuttoon liittyvistä riskeistä. Paremman toimeentulon lisäksi päätökseen maastamuutosta voi vaikuttaa työntävät tekijät, kuten kotimaan turvallisuustilanne. Vaikka Afrikan aivovuodosta voi syystä olla huolissaan, muuttotappioinen maa voi myös hyötyä ilmiöstä. Sen lisäksi että työttömyys alenee, lähetäävät ulkomaille muuttaneet perheet kehitysmaihin kehitysapua enemmän. Joissain maissa ne ovat jopa maan tärkein valuuttalähde. Myös mahdolli-
2003
Rauhan rakentamiseksi tarvitaan töitä Suurimmassa osassa maailman maista ei voida edes unelmoida siitä, että kaikille nuorille järjestettäisiin työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka – mutta sadat miljoonat työttömät nuoret ovat varsinainen levottomuuksien ajatushautomo. Painajaisesta voi tulla totta, jos Afrikan enemmistö tuntee itsensä tarpeettomaksi. Opiskelu suojelee ongelmilta, eikä vain siksi, että nuoret pysyvät poissa pahan teosta, vaan mielekäs tekeminen pitää mielenterveyden kunnossa. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan takaa yhteiskuntarauhaa. Ellei töitä löydy, moni turhautuu. Kehitysmaissa julkisen sektorin työpaikat on hyvin harvinaisia, joten nuoria täytyy tukea tallaamaan omat polkunsa. ”Koulutuksessa onkin oltava koko ajan mukana yrittäjyyskoulutusta”, sanoo Ahmed Awale. Vain selkkausten osapuolet voivat rakentaa pysyvän rauhan. Jos tahtoa tähän ei löydy, ulkopuoliset puutuvat ongelmiin useimmiten vasta, kun asiat ovat jo todella huonosti. Ennaltaehkäisevällä työllä, kuten kansalaisyhteiskunnan vahvistamisella ja nuorisokoulutuksella, säästetään niin rahaa kuin ihmishenkiäkin. Demokratian rakentaminen on hidasta ja vaatii monenlaisia otteita. Positiiviseen rauhaan eli konfliktiin johtavien rakenteellisten syiden poistamiseen tarvitaan vahvaa kansalaisyhteiskunnan tukea. Kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön etuna sota- ja konfliktitilanteissa on puolueettomuus. Vaikka kansalaisjärjestöissäkin on aatteelliselta taustalta ponnistavia järjestöjä niin monet, kuten Solidaarisuus, toimivat il-
Solidaarisuus on mukana perustamassa Somaliaverkostoa, jonka tavoite on vahvistaa Suomen ja Somalian välistä kehitysyhteistyötä ja kehittää kehitysyhteistyössä toimivien järjestöjen toimintakykyä.
2004
man poliittisia tarkoitusperiä. ”Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Kaikki kasvaa, lapset varttuu, virheist oppii ja kokemust karttuu”, lauloi Pikku G ennen rattijuopumusta, huumetuomiota ja lähtötelineisiin juuttunutta poliittista uraansa. Parhaassa iässä olevat nuoret ovat pahimmassa tapauksessa uhka, mutta ennen kaikkea mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta on myös osattava hyödyntää. Nuorilla pitää olla mahdollisuus koulutukseen, mielekkääseen työhön ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Nuorilla on oltavatoivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Se vaatii tahtoa ja työtä. Oikeat lähtökohdat saaneina nuoret ovat innokkaita, aktiivisia, luovia ja ahkeria. Nuoruuteen liittyy myös liikkuvuus ja kyky oppia nopeasti uusia asioita. Nuorissa voi olla Afrikan kilpailuvaltti.
Vuosien 2006–2009 oppilaista on työllistynyt 53 prosenttia, mitä voi pitää erinomaisena saavutuksena alueen vaikeassa tilanteessa. Koulutetuista 47 prosenttia on yrittäjiä. Naiset ovat työllistyneet miehiä paremmin, mikä on toiminut kannustavana esimerkkinä alueen muille naisille. Ammattikoulutus on vaikuttanut myös oppilaiden maailmankuviin. Koulutetut naiset ovat arvionsa mukaan aiempaa itsenäisempiä ja osallistuvat perheiden ja yhteisöjen päätöksentekoon. Joistain on tullut mielipidejohtajia yhteisöissään. Vuonna 2010 ammattikoulussa voi opiskella vaatetusta, ravintola-alaa ja elektroniikkaa, minkä lisäksi koulu tarjoaa erillistä liiketoimintakoulutusta pienyrittäjille. Buraossa ja Ergavossa toimivaan kouluun on palkattu työmarkkinaasiamies auttamaan työnhaussa.
TEEMU SOKKA
Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori
JENNI GÄSTGIVAR
Melkein puolet maailman runsaasta 6,8 miljardista ihmisestä on alle 25-vuotiaita, ja työikäisistä nuoria on jo lähes 40 prosenttia. Kaksi kolmesta maailman nuoresta elää kehitysmaissa, ja heistä suurin osa elää absoluuttisessa köyhyydessä; köyhyys on absoluuttista, kun tulot eivät riitä ruoan, asunnon ja perusterveydenhuollon hankkimiseen. Samaan aikaan kun Euroopassa tuskaillaan tikittävän eläkepommin kanssa, kohoaa väestöpyramidi Afrikassa toisin päin. Afrikka on nuorten maanosa, mutta nuorilla ei ole helppoa sielläkään. Aikaisempien sukupolvien tiivis ja yhdenmukainen yhteisö on hajonnut. Monin paikoin sodat ja muut selkkaukset ovat muokanneet yhteiskuntaa, ja nuoret ovat jääneet juurettomina vaille turvaa ja mahdollisuuksia. He luultavasti menettävät mahdollisuuden opiskella ja joutuvat omaa elämäänsä aloitellessaan taloudelliseen ahdinkoon. Riippumatta siitä, ovatko he itse osallisina selkkauksissa, saavat he joka tapauksessa niistä syvät arvet. Sotien ja konfliktien uhrien tukeminen auttaa heitä suuntaamaan turhautumisesta ja vihasta kasvavan energiansa paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Kun he tuntevat saavansa tukea, he näkevät tulevaisuudessaan toivoa. ”Koulutus on ehkä paras tapa nuorten tukemiseen. Sen lisäksi, että nuoret oppivat sekä työelämän että laajemmin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä taitoja, on koulutuksella myös vahva
silla paluumuuttajilla on verovapaina tuomisinaan niin henkistä kuin fyysistä pääomaa.
Solidaarisuus on tukenut nuorten ammattikoulutusta Somalimaassa jo kymmenen vuoden ajan. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 800 nuorta. Heistä 75 prosenttia on tyttöjä.
Adan Abdirazaq ja Mohamed Ahmed Farah opiskelevat sähkötöitä Buraossa.
Solidaarisuus on mukana Ylen Hyvä -kampanjassa. Kaksi vuotta myöhemmin Solidaarisuus osallistuu ensimmäiseen Nenäpäivään. Varat käytetään tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen sekä nuorten ammattikoulutukseen.
2005
Nelivuotinen naisten mikroluottohanke Ugandassa päättyy. Esimerkkinä tuloksista yli 2 000 äitiä on saanut merkittävästi paremmat tulot, joiden ansiosta lasten koulunkäynti on lisääntynyt.
2006
–2007 Sortavalan viranomaisille tehtyjen perheväkivaltailmoitusten määrä kasvaa 75 prosenttia. Tämä osoittaa, että Solidaarisuuden tavoite lisätä asukkaiden luottamusta viranomaisiin toteutuu.
2006
SSA
S SOMALIMAA
SOLIDAARISUU
Nuoriso: Räjähdysvaara vai TULEVAISUUS? Maailmassa on nuoria enemmän kuin koskaan. He tarvitsevat mielekästä tekemistä: opintoja ja töitä. terapeuttinen vaikutus sodasta kärsineille”, sanoo Somalimaassa kahta ammattikoulua pyörittävän Solidaarisuuden kumppanijärjestön CLHE:n (Candlelight for Health and Education) toiminnanjohtaja Ahmed Ibrahim Awale.
Solidaarisuudesta tulee ensimmäisten joukossa ulkoministeriön kumppanuusjärjestö.
Sortavalan turvakoti perheväkivallasta kärsiville naisille aloittaa toimintansa. Solidaarisuus on tehnyt lähialueyhteistyötä Karjalassa vuodesta 2000.
2003
16 Solidaarisuus 2/2010
Koulutus työntää ja juurruttaa YK:n väestörahaston UNFPA:n arvion mukaan kehitysmaista pois muuttavat nuoret vastaavat noin neljänneksestä maapallon muuttoliikkeestä. Koulutuksen vaikutus maastamuuttoon on ristiriitainen. Se voi luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja siten kannustaa nuoria jäämään kotimaahansa. Toisaalta koulutetun taidoille voi olla kysyntää myös ulkomailla, mikä madaltaa lähtökynnystä. Koulutetut tietävät enemmän ulkomaiden mahdollisuuksista ja he sopeutuvat vieraisiin olosuhteisiin helpommin, mutta toisaalta he ovat tietoisempia monenlaisista maastamuuttoon liittyvistä riskeistä. Paremman toimeentulon lisäksi päätökseen maastamuutosta voi vaikuttaa työntävät tekijät, kuten kotimaan turvallisuustilanne. Vaikka Afrikan aivovuodosta voi syystä olla huolissaan, muuttotappioinen maa voi myös hyötyä ilmiöstä. Sen lisäksi että työttömyys alenee, lähetäävät ulkomaille muuttaneet perheet kehitysmaihin kehitysapua enemmän. Joissain maissa ne ovat jopa maan tärkein valuuttalähde. Myös mahdolli-
2003
Rauhan rakentamiseksi tarvitaan töitä Suurimmassa osassa maailman maista ei voida edes unelmoida siitä, että kaikille nuorille järjestettäisiin työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka – mutta sadat miljoonat työttömät nuoret ovat varsinainen levottomuuksien ajatushautomo. Painajaisesta voi tulla totta, jos Afrikan enemmistö tuntee itsensä tarpeettomaksi. Opiskelu suojelee ongelmilta, eikä vain siksi, että nuoret pysyvät poissa pahan teosta, vaan mielekäs tekeminen pitää mielenterveyden kunnossa. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan takaa yhteiskuntarauhaa. Ellei töitä löydy, moni turhautuu. Kehitysmaissa julkisen sektorin työpaikat on hyvin harvinaisia, joten nuoria täytyy tukea tallaamaan omat polkunsa. ”Koulutuksessa onkin oltava koko ajan mukana yrittäjyyskoulutusta”, sanoo Ahmed Awale. Vain selkkausten osapuolet voivat rakentaa pysyvän rauhan. Jos tahtoa tähän ei löydy, ulkopuoliset puutuvat ongelmiin useimmiten vasta, kun asiat ovat jo todella huonosti. Ennaltaehkäisevällä työllä, kuten kansalaisyhteiskunnan vahvistamisella ja nuorisokoulutuksella, säästetään niin rahaa kuin ihmishenkiäkin. Demokratian rakentaminen on hidasta ja vaatii monenlaisia otteita. Positiiviseen rauhaan eli konfliktiin johtavien rakenteellisten syiden poistamiseen tarvitaan vahvaa kansalaisyhteiskunnan tukea. Kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön etuna sota- ja konfliktitilanteissa on puolueettomuus. Vaikka kansalaisjärjestöissäkin on aatteelliselta taustalta ponnistavia järjestöjä niin monet, kuten Solidaarisuus, toimivat il-
Solidaarisuus on mukana perustamassa Somaliaverkostoa, jonka tavoite on vahvistaa Suomen ja Somalian välistä kehitysyhteistyötä ja kehittää kehitysyhteistyössä toimivien järjestöjen toimintakykyä.
2004
man poliittisia tarkoitusperiä. ”Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Kaikki kasvaa, lapset varttuu, virheist oppii ja kokemust karttuu”, lauloi Pikku G ennen rattijuopumusta, huumetuomiota ja lähtötelineisiin juuttunutta poliittista uraansa. Parhaassa iässä olevat nuoret ovat pahimmassa tapauksessa uhka, mutta ennen kaikkea mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta on myös osattava hyödyntää. Nuorilla pitää olla mahdollisuus koulutukseen, mielekkääseen työhön ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Nuorilla on oltavatoivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Se vaatii tahtoa ja työtä. Oikeat lähtökohdat saaneina nuoret ovat innokkaita, aktiivisia, luovia ja ahkeria. Nuoruuteen liittyy myös liikkuvuus ja kyky oppia nopeasti uusia asioita. Nuorissa voi olla Afrikan kilpailuvaltti.
Vuosien 2006–2009 oppilaista on työllistynyt 53 prosenttia, mitä voi pitää erinomaisena saavutuksena alueen vaikeassa tilanteessa. Koulutetuista 47 prosenttia on yrittäjiä. Naiset ovat työllistyneet miehiä paremmin, mikä on toiminut kannustavana esimerkkinä alueen muille naisille. Ammattikoulutus on vaikuttanut myös oppilaiden maailmankuviin. Koulutetut naiset ovat arvionsa mukaan aiempaa itsenäisempiä ja osallistuvat perheiden ja yhteisöjen päätöksentekoon. Joistain on tullut mielipidejohtajia yhteisöissään. Vuonna 2010 ammattikoulussa voi opiskella vaatetusta, ravintola-alaa ja elektroniikkaa, minkä lisäksi koulu tarjoaa erillistä liiketoimintakoulutusta pienyrittäjille. Buraossa ja Ergavossa toimivaan kouluun on palkattu työmarkkinaasiamies auttamaan työnhaussa.
TEEMU SOKKA
Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori
JENNI GÄSTGIVAR
Melkein puolet maailman runsaasta 6,8 miljardista ihmisestä on alle 25-vuotiaita, ja työikäisistä nuoria on jo lähes 40 prosenttia. Kaksi kolmesta maailman nuoresta elää kehitysmaissa, ja heistä suurin osa elää absoluuttisessa köyhyydessä; köyhyys on absoluuttista, kun tulot eivät riitä ruoan, asunnon ja perusterveydenhuollon hankkimiseen. Samaan aikaan kun Euroopassa tuskaillaan tikittävän eläkepommin kanssa, kohoaa väestöpyramidi Afrikassa toisin päin. Afrikka on nuorten maanosa, mutta nuorilla ei ole helppoa sielläkään. Aikaisempien sukupolvien tiivis ja yhdenmukainen yhteisö on hajonnut. Monin paikoin sodat ja muut selkkaukset ovat muokanneet yhteiskuntaa, ja nuoret ovat jääneet juurettomina vaille turvaa ja mahdollisuuksia. He luultavasti menettävät mahdollisuuden opiskella ja joutuvat omaa elämäänsä aloitellessaan taloudelliseen ahdinkoon. Riippumatta siitä, ovatko he itse osallisina selkkauksissa, saavat he joka tapauksessa niistä syvät arvet. Sotien ja konfliktien uhrien tukeminen auttaa heitä suuntaamaan turhautumisesta ja vihasta kasvavan energiansa paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Kun he tuntevat saavansa tukea, he näkevät tulevaisuudessaan toivoa. ”Koulutus on ehkä paras tapa nuorten tukemiseen. Sen lisäksi, että nuoret oppivat sekä työelämän että laajemmin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä taitoja, on koulutuksella myös vahva
silla paluumuuttajilla on verovapaina tuomisinaan niin henkistä kuin fyysistä pääomaa.
Solidaarisuus on tukenut nuorten ammattikoulutusta Somalimaassa jo kymmenen vuoden ajan. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 800 nuorta. Heistä 75 prosenttia on tyttöjä.
Adan Abdirazaq ja Mohamed Ahmed Farah opiskelevat sähkötöitä Buraossa.
Solidaarisuus on mukana Ylen Hyvä -kampanjassa. Kaksi vuotta myöhemmin Solidaarisuus osallistuu ensimmäiseen Nenäpäivään. Varat käytetään tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen sekä nuorten ammattikoulutukseen.
2005
Nelivuotinen naisten mikroluottohanke Ugandassa päättyy. Esimerkkinä tuloksista yli 2 000 äitiä on saanut merkittävästi paremmat tulot, joiden ansiosta lasten koulunkäynti on lisääntynyt.
2006
–2007 Sortavalan viranomaisille tehtyjen perheväkivaltailmoitusten määrä kasvaa 75 prosenttia. Tämä osoittaa, että Solidaarisuuden tavoite lisätä asukkaiden luottamusta viranomaisiin toteutuu.
2006
SUOMEN PANKKI, KUVAAJA TIMO PORTHAN
E
S SUOMESSA
SOLIDAARISUU
Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on toiminut Solidaarisuuden lahjoittajana lähes 40 vuoden ajan.
”Ihmisistä välittämistä
EI VOI ULKOISTAA” Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen uskoo solidaarisuuteen.
Solidaarisuus mukaan eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän alaisen niin kutsutun perjantairyhmän toimintaan.
2007
18 Solidaarisuus 2/2010
Solidaarisuus siirtyy maaohjelmista temaattisiin ohjelmiin, jotka ovat sukupuolten välinen tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo.
2007
”Kansainvälinen solidaarisuus on ollut minulle aina vakaumuksellinen asia, se on merkittävä osa maailmankatsomustani”, Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toteaa. Hän on toiminut alusta saakka, 40 vuoden ajan, Solidaarisuuden säännöllisenä lahjoittajana. Erkki Liikanen kannattaa lahjoitusmuodoista eniten kuukausilahjoittamista. Hän toteaa sen olevan tehokkain ja helpoin tapa lahjoittaa, ja se palvelee myös järjestöjen tavoitteita toimia suunnitelmallisesti. ”Järjestöt eivät voi toimia tehokkaasti ilman säännöllisiä tuloja, ja kuukausilahjoittajat tuovat järjestöjen taloudelle jatkuvuutta. Olen myös todennut suoraveloituksen itselleni helpoimmaksi tavaksi lahjoittaa, silloin ei tarvitse jatkuvasti täyttää erilaisia lomakkeita”, hän kertoo.
Pohjois-Nicaraguan kuusivuotinen matkailun kehittämishanke päättyy. Tuloksena on matkailuyrittäjien paremmat tulot ja 2 300 työpaikkaa.
2008
Solidaarisuudesta tulee reilun kaupan tuotteita maahantuovan Kaiku Ethicalsin suurin osakkeenomistaja.
2008
Liikanen toteaa, että ihmisten lahjoituspäätöksen syntyminen vaatii järjestöiltä paljon. Järjestön työn on oltava läpinäkyvää ja viestinnän tehokasta. Ennen kaikkea järjestön kehitysyhteistyön on oltava laadukasta ja tuloksellista. ”Lahjoittajien luottamus edellyttää, että rahat käytetään hyvin. Järjestöjen tilivelvollisuus onkin vielä suurempi kuin valtiolla”, Liikanen toteaa. Erkki Liikanen pitää tärkeänä järjestöjen roolia kehitysyhteistyön toteuttajina. Järjestöjen kehitysyhteistyötä ei Liikasen mukaan pidä kuitenkaan tehdä vain valtion rahalla, vaan osan rahoituksesta pitää aina tulla järjestöä tukevilta kansalaisilta. ”Järjestöjen ei pidä olla valtion työn jatke, vaan itsenäisiä toimijoita, joilla on omat tukijansa.”
ovat pienentyneet. Erkki Liikanen korostaa länsimaiden apulupauksien merkitystä vaikeassa tilanteessa. ”Jos länsimaat talouskriisiin vedoten leikkaavat kehitysapuaan, ei vuosituhattavoitteita tulla saavuttamaan. Nyt on erityisen tärkeää, että valtiot pitävät lupauksistaan kiinni”, Liikanen painottaa. Hän korostaa kehitysmaiden omien instituutioiden toimintakyvyn merkitystä kehitykselle ja mainitsee tärkeimpinä oikeus- ja koulutusjärjestelmät. Hän muistuttaa myös korruption vastaisen työn merkityksestä. ”Jos ihmiset eivät voi luottaa valtaapitäviin, on kehitys vaikeaa. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Muuten rahat hukkuvat liian helposti matkalla, ja ihmisten luottamus muutokseen katoaa.”
Kaikki alkoi kirjapainokoneesta
Suomalaisilla pitkä solidaarisuuden perinne
Erkki Liikasen ensimmäinen kipinä kehityskysymyksiin juontaa juurensa nuoruusvuosiin, kun hän Teiniliitossa toimiessaan oli järjestämässä Mosambik-instituutin hyväksi järjestettyä taksvärkkikeräystä. 19-vuotias nuorimies lähti Teiniliiton edustajana neuvottelemaan Mosambikin vapautusliikkeen Frelimon kanssa taksvärkkivaroilla rakennettavasta kirjapainosta. ”Siitä lähtien etelän ja pohjoisen tuloerojen tasoittaminen on ollut minulle itsestään selvää ja mukana kaikessa mitä teen”, Liikanen kertoo. Afrikka ja sen vapautusliikkeet tulivat tutuksi nuorelle Erkki Liikaselle myös koti-Suomessa. Opiskeluaikoina hän asui kaksi vuotta samassa huoneessa Domus Academican opiskelija-asuntolassa nuoren namibialaisen Nickey Iyambon kanssa, joka toimi aktiivisesti SWAPOssa, Namibian vapautusliikkeessä. Myöhemmin Iyambo palasi Namibiaan ja on toiminut ministerinä Namibian itsenäisyydestä lähtien, jo 20 vuoden ajan. ”Kyllä me nuoret olimme kansainvälisiä jo 1960-luvulla. Tietoisuus maailmanmenosta oli vahva, käänsimme kirjoja ja tuimme Afrikan vapautusliikkeitä”, Liikanen muistelee.
Erkki Liikanen on seurannut huolestuneena Suomessa viime aikoina käytyä keskustelua maahanmuuttokysymyksistä. ”Tästä keskustelusta puuttuvat vivahteet ja nyanssit ja asiat menevät ihmisiltä sekaisin”, hän harmittelee. Liikanen toteaa talousvaikeuksien lisäävän ihmisten välinpitämättömyyttä. Toisaalta hän muistuttaa suomalaisten pitkästä perinteestä tukea heikommassa asemassa olevia, niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Monet järjestöt ovat tehneet työtä pitkään ja pitävät perinnettä yllä. Liikanen itse toimii Solidaarisuuden lisäksi aktiivisesti Suomen Punaisessa Ristissä, jonka puheenjohtaja hän on. ”Kansalaisjärjestötoiminta on siksikin tärkeää, että ihmisten täytyy tehdä itse, osallistua, löytää niitä itselle sopivia tapoja olla mukana ja osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan. Toisista ihmisistä välittämistä ei voi ulkoistaa valtiolle”, Liikanen toteaa. TERHI YLIKOSKI
Kehitysapulupauksista pidettävä kiinni Erkki Liikanen on seurannut maailmaa koetelleen talouskriisin vaikutuksia myös kehitysmaihin. Hän toteaa kaikkein köyhimpien Afrikan maiden selviytyneen kriisistä muita maita pienemmin vaurioin. Talouskriisin vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös näihin maihin. Lähes kaikkien bruttokansantuotteen kasvu on hidastunut, ja ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetykset kotimaahan perheilleen
–2009 Ugandassa koulutetaan lähes 1 600 tyttöä ja poikaa vertaistukioppilaiksi seksuaalioikeusasioissa.
2008
2009
Yli tuhat somalimaalaista saa lukutaitokoulutusta. Maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta Solidaarisuuden tukemat nicaragualaiset pienviljelijät kasvattavat ansioitaan kolmanneksella.
2010
Solidaaris uus täyttää 40 vuotta 11.11. Sen työstä hyötyy yli 150 000 ihmistä vii dessä maassa.
Somalimaan vaalit sujuvat rauhallisesti ja hallitukseen valitaan kolme naisministeriä, joista yksi on Solidaarisuuden entisen kumppanuusjärjestön perustaja.
Solidaarisuus 2/2010 19
SUOMEN PANKKI, KUVAAJA TIMO PORTHAN
E
S SUOMESSA
SOLIDAARISUU
Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on toiminut Solidaarisuuden lahjoittajana lähes 40 vuoden ajan.
”Ihmisistä välittämistä
EI VOI ULKOISTAA” Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen uskoo solidaarisuuteen.
Solidaarisuus mukaan eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän alaisen niin kutsutun perjantairyhmän toimintaan.
2007
18 Solidaarisuus 2/2010
Solidaarisuus siirtyy maaohjelmista temaattisiin ohjelmiin, jotka ovat sukupuolten välinen tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo.
2007
”Kansainvälinen solidaarisuus on ollut minulle aina vakaumuksellinen asia, se on merkittävä osa maailmankatsomustani”, Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toteaa. Hän on toiminut alusta saakka, 40 vuoden ajan, Solidaarisuuden säännöllisenä lahjoittajana. Erkki Liikanen kannattaa lahjoitusmuodoista eniten kuukausilahjoittamista. Hän toteaa sen olevan tehokkain ja helpoin tapa lahjoittaa, ja se palvelee myös järjestöjen tavoitteita toimia suunnitelmallisesti. ”Järjestöt eivät voi toimia tehokkaasti ilman säännöllisiä tuloja, ja kuukausilahjoittajat tuovat järjestöjen taloudelle jatkuvuutta. Olen myös todennut suoraveloituksen itselleni helpoimmaksi tavaksi lahjoittaa, silloin ei tarvitse jatkuvasti täyttää erilaisia lomakkeita”, hän kertoo.
Pohjois-Nicaraguan kuusivuotinen matkailun kehittämishanke päättyy. Tuloksena on matkailuyrittäjien paremmat tulot ja 2 300 työpaikkaa.
2008
Solidaarisuudesta tulee reilun kaupan tuotteita maahantuovan Kaiku Ethicalsin suurin osakkeenomistaja.
2008
Liikanen toteaa, että ihmisten lahjoituspäätöksen syntyminen vaatii järjestöiltä paljon. Järjestön työn on oltava läpinäkyvää ja viestinnän tehokasta. Ennen kaikkea järjestön kehitysyhteistyön on oltava laadukasta ja tuloksellista. ”Lahjoittajien luottamus edellyttää, että rahat käytetään hyvin. Järjestöjen tilivelvollisuus onkin vielä suurempi kuin valtiolla”, Liikanen toteaa. Erkki Liikanen pitää tärkeänä järjestöjen roolia kehitysyhteistyön toteuttajina. Järjestöjen kehitysyhteistyötä ei Liikasen mukaan pidä kuitenkaan tehdä vain valtion rahalla, vaan osan rahoituksesta pitää aina tulla järjestöä tukevilta kansalaisilta. ”Järjestöjen ei pidä olla valtion työn jatke, vaan itsenäisiä toimijoita, joilla on omat tukijansa.”
ovat pienentyneet. Erkki Liikanen korostaa länsimaiden apulupauksien merkitystä vaikeassa tilanteessa. ”Jos länsimaat talouskriisiin vedoten leikkaavat kehitysapuaan, ei vuosituhattavoitteita tulla saavuttamaan. Nyt on erityisen tärkeää, että valtiot pitävät lupauksistaan kiinni”, Liikanen painottaa. Hän korostaa kehitysmaiden omien instituutioiden toimintakyvyn merkitystä kehitykselle ja mainitsee tärkeimpinä oikeus- ja koulutusjärjestelmät. Hän muistuttaa myös korruption vastaisen työn merkityksestä. ”Jos ihmiset eivät voi luottaa valtaapitäviin, on kehitys vaikeaa. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Muuten rahat hukkuvat liian helposti matkalla, ja ihmisten luottamus muutokseen katoaa.”
Kaikki alkoi kirjapainokoneesta
Suomalaisilla pitkä solidaarisuuden perinne
Erkki Liikasen ensimmäinen kipinä kehityskysymyksiin juontaa juurensa nuoruusvuosiin, kun hän Teiniliitossa toimiessaan oli järjestämässä Mosambik-instituutin hyväksi järjestettyä taksvärkkikeräystä. 19-vuotias nuorimies lähti Teiniliiton edustajana neuvottelemaan Mosambikin vapautusliikkeen Frelimon kanssa taksvärkkivaroilla rakennettavasta kirjapainosta. ”Siitä lähtien etelän ja pohjoisen tuloerojen tasoittaminen on ollut minulle itsestään selvää ja mukana kaikessa mitä teen”, Liikanen kertoo. Afrikka ja sen vapautusliikkeet tulivat tutuksi nuorelle Erkki Liikaselle myös koti-Suomessa. Opiskeluaikoina hän asui kaksi vuotta samassa huoneessa Domus Academican opiskelija-asuntolassa nuoren namibialaisen Nickey Iyambon kanssa, joka toimi aktiivisesti SWAPOssa, Namibian vapautusliikkeessä. Myöhemmin Iyambo palasi Namibiaan ja on toiminut ministerinä Namibian itsenäisyydestä lähtien, jo 20 vuoden ajan. ”Kyllä me nuoret olimme kansainvälisiä jo 1960-luvulla. Tietoisuus maailmanmenosta oli vahva, käänsimme kirjoja ja tuimme Afrikan vapautusliikkeitä”, Liikanen muistelee.
Erkki Liikanen on seurannut huolestuneena Suomessa viime aikoina käytyä keskustelua maahanmuuttokysymyksistä. ”Tästä keskustelusta puuttuvat vivahteet ja nyanssit ja asiat menevät ihmisiltä sekaisin”, hän harmittelee. Liikanen toteaa talousvaikeuksien lisäävän ihmisten välinpitämättömyyttä. Toisaalta hän muistuttaa suomalaisten pitkästä perinteestä tukea heikommassa asemassa olevia, niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Monet järjestöt ovat tehneet työtä pitkään ja pitävät perinnettä yllä. Liikanen itse toimii Solidaarisuuden lisäksi aktiivisesti Suomen Punaisessa Ristissä, jonka puheenjohtaja hän on. ”Kansalaisjärjestötoiminta on siksikin tärkeää, että ihmisten täytyy tehdä itse, osallistua, löytää niitä itselle sopivia tapoja olla mukana ja osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan. Toisista ihmisistä välittämistä ei voi ulkoistaa valtiolle”, Liikanen toteaa. TERHI YLIKOSKI
Kehitysapulupauksista pidettävä kiinni Erkki Liikanen on seurannut maailmaa koetelleen talouskriisin vaikutuksia myös kehitysmaihin. Hän toteaa kaikkein köyhimpien Afrikan maiden selviytyneen kriisistä muita maita pienemmin vaurioin. Talouskriisin vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös näihin maihin. Lähes kaikkien bruttokansantuotteen kasvu on hidastunut, ja ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetykset kotimaahan perheilleen
–2009 Ugandassa koulutetaan lähes 1 600 tyttöä ja poikaa vertaistukioppilaiksi seksuaalioikeusasioissa.
2008
2009
Yli tuhat somalimaalaista saa lukutaitokoulutusta. Maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta Solidaarisuuden tukemat nicaragualaiset pienviljelijät kasvattavat ansioitaan kolmanneksella.
2010
Solidaaris uus täyttää 40 vuotta 11.11. Sen työstä hyötyy yli 150 000 ihmistä vii dessä maassa.
Somalimaan vaalit sujuvat rauhallisesti ja hallitukseen valitaan kolme naisministeriä, joista yksi on Solidaarisuuden entisen kumppanuusjärjestön perustaja.
Solidaarisuus 2/2010 19
S KARJALASSA
S SUOMESSA
SOLIDAARISUU
SOLIDAARISUU
YHTEISTYÖTÄ ON MONENLAISTA Aika ajoin mediassa tulvahtaa keskustelua kehitysyhteistyöstä ja sen vaikutuksista. Meidän kehitysyhteistyön tekijöiden mielestä on hyvä, että maailman köyhien ongelmat nousevat esiin ja asioista keskustellaan, vaikka välillä vähän asian vierestäkin. Tänä vuonna erityisesti sambialaisen taloustieteilijän Dambisa Moyon kirjaa Dead Aid on käytetty viitteenä useassa kehitysyhteistyökriittisessä puheenvuorossa. Moyo on kritisoinut valtioiden välistä kehitysyhteistyötä tehottomaksi. Moyon kirja on ruokkinut mielipidepalstoja, blogeja ja pankkiiripuheenvuoroja, joissa on ihmetelty, missä kehitysapumiljoonien tulokset näkyvät. Monet kansalaisjärjestötkin ovat olleet samaa mieltä siitä, ettei kehitysavulla ole saatu niin paljon aikaan kuin olisi toivottu – estäväthän esimerkiksi EU-maiden vientituet, maailman rahoitusmarkkinoiden villi vapaus ja laiton pääomapako veroparatiiseihin monen kehitysmaan kansantalouden kehitystä. Se puolestaan vähentää kehitysyhteistyön tehokkuutta. Kehitysyhteistyökritiikki on kuitenkin kohtuutonta, jos se suunnataan kaikkia toimijoita kohtaan, sillä kehitysyhteistyötä tehdään monella tavalla. Suomen valtion kehitysyhteistyöbudjetista rahoitetaan niin YK-järjestöjä, luottolaitoksia, suomalaisten yritysten investointeja kehitysmaissa, pakolaisten vastaanottokuluja kuin tiettyjen kohdemaiden julkista sektoriakin – ja myös kansalaisjärjestöjä. Kaikkea kehitysyhteistyötä ei kuitenkaan tehdä samoilla periaatteilla. Monesti kansalaisjärjestöjen hankkeet eroavat jo kokonsa, mutta myös toimijoidensa, menetelmiensä ja kohderyhmiensä puolesta julkisen sektorin hankkeista. Oli toimiala ja toteuttaja mikä hyvänsä, jokainen yksittäinen hanke vaatii omaa suunnitteluaan ja seurantaansa, erilaisin menetelmin.
Entäpä koulutukseen osallistunut ugandalainen tyttö? On olennaista, että hänkin saa tietää, mikä muuttuu koulutuksen myötä. Ajattelevatko aikuisetkin kylässä, että lyöminen tai raiskaaminen on väärin? Kun koulutuksen aikaansaannoksia seurataan ja tietoa sen vaikutuksista ihmisten mielipiteisiin jaetaan, keskustelu lisääntyy. Asenteitaan tarkistanut henkilö ei tunne olevansa yksin ja uusista ajatuksista voi puhua. Monien kansalaisjärjestöjen arvot ja periaatteet pakottavat etsimään kysymystä siihen, saavutetaanko työllä sen keskeisintä päämäärää: ihmisarvoista elämää. Vuosien saatossa tähän kysymykseen on opittu etsimään vastausta, ja seurantaa ja arviointia tehdään jatkuvasti ja myös kehitetään jatkuvasti. Solidaarisuuden ja muidenkin kansalaisjärjestöjen työssä koko ketjulla suomalaisesta vapaaehtoisesta lahjoittajasta paikalliseen järjestöön ja sitä kautta yksittäiseen ugandalaiseen tyttöön on suuri merkitys. Koko tämä ketju on myös oikeutettu seuraamaan työn tuloksia ja vaikutuksia. Se on kestävän kehitysyhteistyön edellytys.
väkivallan takana Perheväkivalta on Venäjällä ongelma, johon on alettu puuttua vasta viime vuosikymmeninä. Venäjän perheväkivaltaongelma on huomattava: vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä jopa puolet naimisissa olevista naisista kertoi aviomiehensä pahoinpidelleen häntä. ”Esimerkiksi Sortavala ei liene Venäjän mittapuulla poikkeuksellinen kaupunki perheväkivallan suhteen”, toteaa väkivaltatyöhön Venäjällä erikoistunut tutkija Maija Jäppinen. Solidaarisuus teki vuosina 2004–2008 yhteistyötä Sortavalan kaupungin kanssa. Tällöin kaupunkiin perustettiin perheväkivallan uhreja auttava turvakoti. Sitten työn painopiste siirtyi Pitkärantaan, jossa koulutetaan viranomaisia puuttumaan väkivaltaan ja ehkäisemään sitä. Maija Jäppinen laati loppuarvioinnin Solidaarisuuden työstä Sortavalassa. Hän myös teki pohjakartoituksen Solidaarisuuden hankkeeseen Pitkärannassa. Kartoituksessa selvitettiin muun muassa asukkaiden asenteita perheväkivaltaa kohtaan. ”Vaikka perheväkivalta koskettaa Venäjällä suoraan tai välillisesti melkein kaikkia,
siitä on totuttu vaikenemaan”, Jäppinen kertoo. Väkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana tai jopa hyväksyttävänä. Uhreja saatetaan kehottaa ratkaisemaan riidat itse tai syyttää tilanteen aiheuttamisesta. Vaikenemisen kulttuuri vaikeuttaa perheväkivallan vastaista työtä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen on helpompi saada rahoitusta yleiseen perheiden tukemiseen kuin väkivaltatyöhön. Sosiaalikeskuksissa väkivaltatyö jää usein toimintakentän laajentuessa muiden, vähemmän kiistanalaisten aiheiden varjoon.
Koko yhteiskunnan ongelma ”Venäjällä oletetaan yleisesti, että uhrit provosoivat väkivaltaa olemalla riidanhaluisia”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi pitkärantalaisista kaksi kolmasosaa oli Solidaarisuuden hankkeen alkaessa sitä mieltä, että väkivallantekijä ei välttämättä ole syyllinen tilanteeseen. Tästä syystä uhrien on vaikeaa hakea apua tilanteeseen. ”Asenteet mahdollistavat väkivallan jat-
JONNA HAAPANEN
Kirjoittaja on Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö.
Maija Jäppinen 20 Solidaarisuus 2/2010
Yhteistyöllä tuloksia
EERO SUORANTA
Solidaarisuus on vuosien saatossa luonut ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Solidaarisuus tekee tätä työtä valtion tuella ja myös raportoi käyttämästään valtionavusta tarkasti valtiolle. Yhteistyötä ei voitaisi tehdä ilman Solidaarisuuden tuhansia yksittäisiä suomalaisia lahjoittajia, jotka veronmaksunsa lisäksi katsovat, että heillä on velvollisuus ja oikeus auttaa niitä, jotka eivät ole syntyneet sosiaaliturvan, työehtosopimusten, maataloustukien ja tasa-arvovaltuutetun turvaamaan ympäristöön. Kaikilla tukijoillamme on myös oikeus tietää, mihin heidän tukensa menee ja ennen kaikkea mitä vaikutusta sillä on. Solidaarisuus on valinnut avainteemoikseen naisten ja miesten välisen tasa-arvon sekä säällisen työn ja toimeentulon edistämisen. Näihin teemoihin liittyvät hankkeet suunnitellaan yhdessä niiden kanssa, joiden elämään aio-
taan vaikuttaa. Kun esimerkiksi 25 vuoden kokemus Ugandassa osoitti, että tyttöjen ja poikien seksuaaliterveyden ongelmat vaikuttavat olennaisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, oli selvää, että ratkaisuvaihtoehtoja näihin ongelmiin mietittiin tyttöjen ja poikien kanssa. Yhdessä heidän kanssaan määriteltiin seksuaaliterveyteen liittyvät ongelmat ja etsittiin niihin ratkaisuja. Yhdeksi ratkaisuksi valikoitui osallistava koulutus lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä vaikuttamistyö paikallisten päättäjien keskuudessa, ja tälle pohjalle rakennettiin kehitysyhteistyöhanke. Nyt hankkeen kuluessa seurataan, tapahtuuko ihmisten asenteissa, käyttäytymisessä ja yhteisön normeissa jotain muutosta. Solidaarisuuden lisäksi työtä käytännössä toteuttava yhteistyökumppanimme, paikallinen kansalaisjärjestö, haluaa varmistaa, että työstä on hyötyä ja etteivät tuhannet työtunnit työpajoissa, neuvotteluissa, harjoituksissa ja testauksissa mene hukkaan. Kumppanimme haluaa tietää muuttuvatko asenteet, kasvaako lasten ja aikuisten tieto oikeuksistaan, vähentyvätkö teiniraskaudet, testauttavatko ihmiset hiv-statustaan useammin, väheneekö perheväkivalta? Tätä varten koulutuksiin ja tapaamisiin osallistuneita haastatellaan ja havainnoidaan, ja tuloksia analysoidaan ja raportoidaan, järjestelmällisesti ja säännöllisesti.
ASENTEET
kumisen”, Jäppinen tiivistää. Nykyisen tilanteen taustalla ovat myös venäläisen yhteiskunnan muutokset. Neuvostoliitossa naisten asema vahvistui. Monet venäläiset miehet kaipaavat yhä vanhaa perinteistä perheen pään roolia ja kokevat itsenäiset naiset auktoriteettinsa uhkana. Myös alkoholi ja rahahuolet vaikuttavat perheväkivaltaan: ne toimivat usein viimeisenä sysäyksenä, kun jännittynyt tilanne muuttuu väkivaltaiseksi. Tämän takia esimerkiksi talouden taantuman pelätään lisäävän perheväkivaltaa. ”Neuvostoliiton aikana perheväkivallan ja muiden sosiaalisten ongelmien uskottiin häviävän itsestään sosialistisen yhteiskunnan kehittyessä. Väkivallalla on kuitenkin taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle, mikäli lapset eivät opi vanhemmiltaan muuta mallia kuin väkivallan käytön tai uhriksi alistumisen”, Maija Jäppinen toteaa. Perheväkivaltaongelman ratkaiseminen vaatisi myös muutoksia Venäjän lainsäädäntöön. Nykyään perheväkivaltaa kohdellaan oikeudessa tavallisena pahoinpitelynä, mikä ei huomioi perheväkivallan ominaispiirteitä, kuten toistuvuutta ja todistajien puuttumista. Tämän lisäksi Venäjän vaikea asuntotilanne estää monia naisia muuttamasta pois väkivaltaisen miehen luota.
Venäjällä perheväkivaltaan alettiin kiinnittää huomiota vasta 1990-luvulla. Kansalaisjärjestöt perustivat länsimaisten kumppaneiden tuella turvakoteja. Rahoituksen loputtua ne ajautuivat kuitenkin vaikeuksiin. ”Julkisella sektorilla taas ei usein ole yhtä vahvaa väkivaltatyön erityisosaamista, tai viranomaiset saattavat sulkea silmänsä koko ongelmalta”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi miliisin suhtautuminen perheväkivaltaan vaikuttaa siihen, saavatko väkivaltaa kokeneet apua tilanteeseensa. Jäppinen näkee Solidaarisuuden perheväkivaltatyön vahvuutena hyvin toimineen yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Sortavalan turvakodin perusrahoitus on ollut koko ajan kaupungin vastuulla. Yhteistyö on tuottanut paikallisiin oloihin sopivia väkivaltatyön malleja, joita nyt voidaan soveltaa Pitkärannassa ja muualla Venäjän Karjalassa. ”Sortavalan turvakoti on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä työllä saadaan hyviä tuloksia”, Maija Jäppinen toteaa. EERO SUORANTA
Solidaarisuus 2/2010 21
S KARJALASSA
S SUOMESSA
SOLIDAARISUU
SOLIDAARISUU
YHTEISTYÖTÄ ON MONENLAISTA Aika ajoin mediassa tulvahtaa keskustelua kehitysyhteistyöstä ja sen vaikutuksista. Meidän kehitysyhteistyön tekijöiden mielestä on hyvä, että maailman köyhien ongelmat nousevat esiin ja asioista keskustellaan, vaikka välillä vähän asian vierestäkin. Tänä vuonna erityisesti sambialaisen taloustieteilijän Dambisa Moyon kirjaa Dead Aid on käytetty viitteenä useassa kehitysyhteistyökriittisessä puheenvuorossa. Moyo on kritisoinut valtioiden välistä kehitysyhteistyötä tehottomaksi. Moyon kirja on ruokkinut mielipidepalstoja, blogeja ja pankkiiripuheenvuoroja, joissa on ihmetelty, missä kehitysapumiljoonien tulokset näkyvät. Monet kansalaisjärjestötkin ovat olleet samaa mieltä siitä, ettei kehitysavulla ole saatu niin paljon aikaan kuin olisi toivottu – estäväthän esimerkiksi EU-maiden vientituet, maailman rahoitusmarkkinoiden villi vapaus ja laiton pääomapako veroparatiiseihin monen kehitysmaan kansantalouden kehitystä. Se puolestaan vähentää kehitysyhteistyön tehokkuutta. Kehitysyhteistyökritiikki on kuitenkin kohtuutonta, jos se suunnataan kaikkia toimijoita kohtaan, sillä kehitysyhteistyötä tehdään monella tavalla. Suomen valtion kehitysyhteistyöbudjetista rahoitetaan niin YK-järjestöjä, luottolaitoksia, suomalaisten yritysten investointeja kehitysmaissa, pakolaisten vastaanottokuluja kuin tiettyjen kohdemaiden julkista sektoriakin – ja myös kansalaisjärjestöjä. Kaikkea kehitysyhteistyötä ei kuitenkaan tehdä samoilla periaatteilla. Monesti kansalaisjärjestöjen hankkeet eroavat jo kokonsa, mutta myös toimijoidensa, menetelmiensä ja kohderyhmiensä puolesta julkisen sektorin hankkeista. Oli toimiala ja toteuttaja mikä hyvänsä, jokainen yksittäinen hanke vaatii omaa suunnitteluaan ja seurantaansa, erilaisin menetelmin.
Entäpä koulutukseen osallistunut ugandalainen tyttö? On olennaista, että hänkin saa tietää, mikä muuttuu koulutuksen myötä. Ajattelevatko aikuisetkin kylässä, että lyöminen tai raiskaaminen on väärin? Kun koulutuksen aikaansaannoksia seurataan ja tietoa sen vaikutuksista ihmisten mielipiteisiin jaetaan, keskustelu lisääntyy. Asenteitaan tarkistanut henkilö ei tunne olevansa yksin ja uusista ajatuksista voi puhua. Monien kansalaisjärjestöjen arvot ja periaatteet pakottavat etsimään kysymystä siihen, saavutetaanko työllä sen keskeisintä päämäärää: ihmisarvoista elämää. Vuosien saatossa tähän kysymykseen on opittu etsimään vastausta, ja seurantaa ja arviointia tehdään jatkuvasti ja myös kehitetään jatkuvasti. Solidaarisuuden ja muidenkin kansalaisjärjestöjen työssä koko ketjulla suomalaisesta vapaaehtoisesta lahjoittajasta paikalliseen järjestöön ja sitä kautta yksittäiseen ugandalaiseen tyttöön on suuri merkitys. Koko tämä ketju on myös oikeutettu seuraamaan työn tuloksia ja vaikutuksia. Se on kestävän kehitysyhteistyön edellytys.
väkivallan takana Perheväkivalta on Venäjällä ongelma, johon on alettu puuttua vasta viime vuosikymmeninä. Venäjän perheväkivaltaongelma on huomattava: vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä jopa puolet naimisissa olevista naisista kertoi aviomiehensä pahoinpidelleen häntä. ”Esimerkiksi Sortavala ei liene Venäjän mittapuulla poikkeuksellinen kaupunki perheväkivallan suhteen”, toteaa väkivaltatyöhön Venäjällä erikoistunut tutkija Maija Jäppinen. Solidaarisuus teki vuosina 2004–2008 yhteistyötä Sortavalan kaupungin kanssa. Tällöin kaupunkiin perustettiin perheväkivallan uhreja auttava turvakoti. Sitten työn painopiste siirtyi Pitkärantaan, jossa koulutetaan viranomaisia puuttumaan väkivaltaan ja ehkäisemään sitä. Maija Jäppinen laati loppuarvioinnin Solidaarisuuden työstä Sortavalassa. Hän myös teki pohjakartoituksen Solidaarisuuden hankkeeseen Pitkärannassa. Kartoituksessa selvitettiin muun muassa asukkaiden asenteita perheväkivaltaa kohtaan. ”Vaikka perheväkivalta koskettaa Venäjällä suoraan tai välillisesti melkein kaikkia,
siitä on totuttu vaikenemaan”, Jäppinen kertoo. Väkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana tai jopa hyväksyttävänä. Uhreja saatetaan kehottaa ratkaisemaan riidat itse tai syyttää tilanteen aiheuttamisesta. Vaikenemisen kulttuuri vaikeuttaa perheväkivallan vastaista työtä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen on helpompi saada rahoitusta yleiseen perheiden tukemiseen kuin väkivaltatyöhön. Sosiaalikeskuksissa väkivaltatyö jää usein toimintakentän laajentuessa muiden, vähemmän kiistanalaisten aiheiden varjoon.
Koko yhteiskunnan ongelma ”Venäjällä oletetaan yleisesti, että uhrit provosoivat väkivaltaa olemalla riidanhaluisia”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi pitkärantalaisista kaksi kolmasosaa oli Solidaarisuuden hankkeen alkaessa sitä mieltä, että väkivallantekijä ei välttämättä ole syyllinen tilanteeseen. Tästä syystä uhrien on vaikeaa hakea apua tilanteeseen. ”Asenteet mahdollistavat väkivallan jat-
JONNA HAAPANEN
Kirjoittaja on Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö.
Maija Jäppinen 20 Solidaarisuus 2/2010
Yhteistyöllä tuloksia
EERO SUORANTA
Solidaarisuus on vuosien saatossa luonut ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Solidaarisuus tekee tätä työtä valtion tuella ja myös raportoi käyttämästään valtionavusta tarkasti valtiolle. Yhteistyötä ei voitaisi tehdä ilman Solidaarisuuden tuhansia yksittäisiä suomalaisia lahjoittajia, jotka veronmaksunsa lisäksi katsovat, että heillä on velvollisuus ja oikeus auttaa niitä, jotka eivät ole syntyneet sosiaaliturvan, työehtosopimusten, maataloustukien ja tasa-arvovaltuutetun turvaamaan ympäristöön. Kaikilla tukijoillamme on myös oikeus tietää, mihin heidän tukensa menee ja ennen kaikkea mitä vaikutusta sillä on. Solidaarisuus on valinnut avainteemoikseen naisten ja miesten välisen tasa-arvon sekä säällisen työn ja toimeentulon edistämisen. Näihin teemoihin liittyvät hankkeet suunnitellaan yhdessä niiden kanssa, joiden elämään aio-
taan vaikuttaa. Kun esimerkiksi 25 vuoden kokemus Ugandassa osoitti, että tyttöjen ja poikien seksuaaliterveyden ongelmat vaikuttavat olennaisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, oli selvää, että ratkaisuvaihtoehtoja näihin ongelmiin mietittiin tyttöjen ja poikien kanssa. Yhdessä heidän kanssaan määriteltiin seksuaaliterveyteen liittyvät ongelmat ja etsittiin niihin ratkaisuja. Yhdeksi ratkaisuksi valikoitui osallistava koulutus lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä vaikuttamistyö paikallisten päättäjien keskuudessa, ja tälle pohjalle rakennettiin kehitysyhteistyöhanke. Nyt hankkeen kuluessa seurataan, tapahtuuko ihmisten asenteissa, käyttäytymisessä ja yhteisön normeissa jotain muutosta. Solidaarisuuden lisäksi työtä käytännössä toteuttava yhteistyökumppanimme, paikallinen kansalaisjärjestö, haluaa varmistaa, että työstä on hyötyä ja etteivät tuhannet työtunnit työpajoissa, neuvotteluissa, harjoituksissa ja testauksissa mene hukkaan. Kumppanimme haluaa tietää muuttuvatko asenteet, kasvaako lasten ja aikuisten tieto oikeuksistaan, vähentyvätkö teiniraskaudet, testauttavatko ihmiset hiv-statustaan useammin, väheneekö perheväkivalta? Tätä varten koulutuksiin ja tapaamisiin osallistuneita haastatellaan ja havainnoidaan, ja tuloksia analysoidaan ja raportoidaan, järjestelmällisesti ja säännöllisesti.
ASENTEET
kumisen”, Jäppinen tiivistää. Nykyisen tilanteen taustalla ovat myös venäläisen yhteiskunnan muutokset. Neuvostoliitossa naisten asema vahvistui. Monet venäläiset miehet kaipaavat yhä vanhaa perinteistä perheen pään roolia ja kokevat itsenäiset naiset auktoriteettinsa uhkana. Myös alkoholi ja rahahuolet vaikuttavat perheväkivaltaan: ne toimivat usein viimeisenä sysäyksenä, kun jännittynyt tilanne muuttuu väkivaltaiseksi. Tämän takia esimerkiksi talouden taantuman pelätään lisäävän perheväkivaltaa. ”Neuvostoliiton aikana perheväkivallan ja muiden sosiaalisten ongelmien uskottiin häviävän itsestään sosialistisen yhteiskunnan kehittyessä. Väkivallalla on kuitenkin taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle, mikäli lapset eivät opi vanhemmiltaan muuta mallia kuin väkivallan käytön tai uhriksi alistumisen”, Maija Jäppinen toteaa. Perheväkivaltaongelman ratkaiseminen vaatisi myös muutoksia Venäjän lainsäädäntöön. Nykyään perheväkivaltaa kohdellaan oikeudessa tavallisena pahoinpitelynä, mikä ei huomioi perheväkivallan ominaispiirteitä, kuten toistuvuutta ja todistajien puuttumista. Tämän lisäksi Venäjän vaikea asuntotilanne estää monia naisia muuttamasta pois väkivaltaisen miehen luota.
Venäjällä perheväkivaltaan alettiin kiinnittää huomiota vasta 1990-luvulla. Kansalaisjärjestöt perustivat länsimaisten kumppaneiden tuella turvakoteja. Rahoituksen loputtua ne ajautuivat kuitenkin vaikeuksiin. ”Julkisella sektorilla taas ei usein ole yhtä vahvaa väkivaltatyön erityisosaamista, tai viranomaiset saattavat sulkea silmänsä koko ongelmalta”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi miliisin suhtautuminen perheväkivaltaan vaikuttaa siihen, saavatko väkivaltaa kokeneet apua tilanteeseensa. Jäppinen näkee Solidaarisuuden perheväkivaltatyön vahvuutena hyvin toimineen yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Sortavalan turvakodin perusrahoitus on ollut koko ajan kaupungin vastuulla. Yhteistyö on tuottanut paikallisiin oloihin sopivia väkivaltatyön malleja, joita nyt voidaan soveltaa Pitkärannassa ja muualla Venäjän Karjalassa. ”Sortavalan turvakoti on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä työllä saadaan hyviä tuloksia”, Maija Jäppinen toteaa. EERO SUORANTA
Solidaarisuus 2/2010 21
Solidaarisuus tekee hyvää sinun tuellasi
Tukemalla Solidaarisuuden työtä olet mukana luomassa tasa-arvoa ja kestävää toimeentuloa 150 000 ihmiselle Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä Venäjän Karjalassa. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa.
Lisätietoa kaikista lahjoitusmuodoista saat verkkosivuiltamme osoitteesta www.solidaarisuus.fi/lahjoita. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen solidaarisuus@solidaarisuus.fi tai soittaa numeroon (09) 759 9730.
www.solidaarisuus.fi/lahjoita
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi!
Haluatko toivottaa feliz navidad tänä jouluna? Pohjois-Nicaraguassa nuoret naiset tekevät maissin tähkälehdistä kortteja, joita sinäkin voit lähettää ystävillesi tänä jouluna. Tilaa kortteja verkkosivuiltamme www.solidaarisuus.fi/kortit tai soittamalla numeroon (09) 759 97311. Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12€. Hintaan lisätään toimituskulut.
.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........
Liityn kuukausilahjoittajaksi
KYLLÄ
Kuukausittainen lahjoitukseni on 10€
Osallistun keräyksiin Tehokkaimmin tuet Solidaarisuuden työtä kuukausilahjoittajana. Maksat valitsemasi summan suoraveloituksella joka kuukausi. Ohjaamme lahjoituksesi aina kulloinkin ajankohtaiseen kohteeseen ja lähetämme sinulle kahdesti vuodessa uutisia työmme etenemisestä.
22 eurolla voidaan esimerkiksi opettaa yksi nainen lukemaan Somalimaassa. 36 eurolla voidaan esimerkiksi kouluttaa yksi maatalousneuvoja Ugandassa. 50 eurolla voidaan esimerkiksi järjestää tasa-arvokoulutusta 50 osuuskunnan jäsenelle kuukauden ajan Nicaraguassa.
Haluan 6 keräyskirjettä vuodessa suomeksi
Nicaragua
Haluatko kummiksi? Voit valita kummimaaksesi Somalimaan, Karjalan, Nicaraguan tai Ugandan. Kummimaksu on 10 euroa kuukaudessa. Solidaarisuus kertoo sinulle kummimaasi kuulumisista kahdesti vuodessa lähetettävillä Solidaarisuus-uutisilla. 22 Solidaarisuus 2/2010
tä Myydyis ta atois riippum aan 55€ lahjoitet n risuude Solidaa työhön.
NICARAGUALAINEN
Ilmoitan osoitteenmuutoksesta tai
€
Osoitteenmuutoksen voi tehdä myös
Etunimi
solidaarisuus.fi/palaute -sivulla.
Sukunimi
Lähiosoite
RIIPPUMATTO Jäsennumero (Jos olet jo tukija, näet jäsennumerosi lehdessä olevasta Riippumaton pituus on 5m, leveys 1m, paino noin 8 kg. Hinta 160€ sisältää maton, koukut ja kaksi narua. Hintaan lisätään postituskulut. Riippumatoista antaa lisätietoja Mikko Laitamo: mikko.laitamo@gmail.com tai p. 050 309 1851. Mainitse tilausta tehdessäsi Solidaarisuus.
€
Uganda
Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.
JOULULAHJAKSI käsitehty
tai
Tilaan maksuttoman Solidaarisuuslehden
Somalimaa Kummimaksu on 10€/kk
36€
ruotsiksi
Liityn kummiksi Kummimaani on Karjala
22€
Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.
Sähköposti
osoitetiedoistasi.)
Pankkiyhteys / pankki ja tilinumero (Jos liityt kuukausilahjoittajaksi tai kummiksi)
Paikka ja aika
Kansainvälinen solidaarisuussäätiö - Internationella solidaritetsfonden Agricolankatu 4, 00530 Helsinki - (09) 759 9730 - www.solidaarisuus.fi
Allekirjoitus
Keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52
Solidaarisuus tekee hyvää sinun tuellasi
Tukemalla Solidaarisuuden työtä olet mukana luomassa tasa-arvoa ja kestävää toimeentuloa 150 000 ihmiselle Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä Venäjän Karjalassa. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa.
Lisätietoa kaikista lahjoitusmuodoista saat verkkosivuiltamme osoitteesta www.solidaarisuus.fi/lahjoita. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen solidaarisuus@solidaarisuus.fi tai soittaa numeroon (09) 759 9730.
www.solidaarisuus.fi/lahjoita
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi!
Haluatko toivottaa feliz navidad tänä jouluna? Pohjois-Nicaraguassa nuoret naiset tekevät maissin tähkälehdistä kortteja, joita sinäkin voit lähettää ystävillesi tänä jouluna. Tilaa kortteja verkkosivuiltamme www.solidaarisuus.fi/kortit tai soittamalla numeroon (09) 759 97311. Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12€. Hintaan lisätään toimituskulut.
.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........
Liityn kuukausilahjoittajaksi
KYLLÄ
Kuukausittainen lahjoitukseni on 10€
Osallistun keräyksiin Tehokkaimmin tuet Solidaarisuuden työtä kuukausilahjoittajana. Maksat valitsemasi summan suoraveloituksella joka kuukausi. Ohjaamme lahjoituksesi aina kulloinkin ajankohtaiseen kohteeseen ja lähetämme sinulle kahdesti vuodessa uutisia työmme etenemisestä.
22 eurolla voidaan esimerkiksi opettaa yksi nainen lukemaan Somalimaassa. 36 eurolla voidaan esimerkiksi kouluttaa yksi maatalousneuvoja Ugandassa. 50 eurolla voidaan esimerkiksi järjestää tasa-arvokoulutusta 50 osuuskunnan jäsenelle kuukauden ajan Nicaraguassa.
Haluan 6 keräyskirjettä vuodessa suomeksi
Nicaragua
Haluatko kummiksi? Voit valita kummimaaksesi Somalimaan, Karjalan, Nicaraguan tai Ugandan. Kummimaksu on 10 euroa kuukaudessa. Solidaarisuus kertoo sinulle kummimaasi kuulumisista kahdesti vuodessa lähetettävillä Solidaarisuus-uutisilla. 22 Solidaarisuus 2/2010
tä Myydyis ta atois riippum aan 55€ lahjoitet n risuude Solidaa työhön.
NICARAGUALAINEN
Ilmoitan osoitteenmuutoksesta tai
€
Osoitteenmuutoksen voi tehdä myös
Etunimi
solidaarisuus.fi/palaute -sivulla.
Sukunimi
Lähiosoite
RIIPPUMATTO Jäsennumero (Jos olet jo tukija, näet jäsennumerosi lehdessä olevasta Riippumaton pituus on 5m, leveys 1m, paino noin 8 kg. Hinta 160€ sisältää maton, koukut ja kaksi narua. Hintaan lisätään postituskulut. Riippumatoista antaa lisätietoja Mikko Laitamo: mikko.laitamo@gmail.com tai p. 050 309 1851. Mainitse tilausta tehdessäsi Solidaarisuus.
€
Uganda
Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.
JOULULAHJAKSI käsitehty
tai
Tilaan maksuttoman Solidaarisuuslehden
Somalimaa Kummimaksu on 10€/kk
36€
ruotsiksi
Liityn kummiksi Kummimaani on Karjala
22€
Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.
Sähköposti
osoitetiedoistasi.)
Pankkiyhteys / pankki ja tilinumero (Jos liityt kuukausilahjoittajaksi tai kummiksi)
Paikka ja aika
Kansainvälinen solidaarisuussäätiö - Internationella solidaritetsfonden Agricolankatu 4, 00530 Helsinki - (09) 759 9730 - www.solidaarisuus.fi
Allekirjoitus
Keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52
*.F194*
Solidaarisuuslahja LAITA LEHMÄ LYPSÄMÄÄN 36€ Tukemalla ruoantuotannon kehittämistä voit auttaa Ugandan viljelijöitä voittamaan köyhyyden. Anna joululahjaksi lypsävä lehmä.
www.solidaarisuus.fi/lahja
.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Solidaarisuus VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5003808 00003 Helsinki