Solidaarisuus
UUTISET KEVÄT | 2013
Hyvä ystävä, Tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen on yksi maailman julmimpia ihmisoikeusrikkomuksia. Solidaarisuuden pitkäjänteinen työ Somalimaassa osoittaa, että tämä sukupolvelta toiselle siirtyvä haitallinen perinne on mahdollista kitkeä lisäämällä tietoa ja kouluttamalla yhteisön jäseniä: tyttöjä ja poikia, vanhempia, opettajia. Viime vuosina yhä useampi uskonnollinen johtaja on liittynyt silpomisen vastaiseen työhön. ”Vakavien terveyshaittojen lisäksi silpominen aiheuttaa tytöille ja naisille pysyviä henkisiä vaurioita”, muistuttaa Solidaarisuuden kumppanijärjestön CLHE:n hallituksen puheenjohtaja Shukri Ismail, joka itse pikkutyttönä joutui operaatioon, mutta päätti sitten, että oma tytär on säästettävä. Tästä lehdestä voit lukea, kuinka tieto auttaa vanhempia ymmärtämään silpomisen kauaskantoisia terveysvaikutuksia. Koulutettujen äitien avulla Somalimaassa rakennetaan pikkuhiljaa yhteiskuntaa, jossa tyttöjä ei enää silvota. Solidaarisuus jatkaa ponnisteluja tasa-arvon lisäämiseksi Somalimaassa – sinun tuellasi.
Miia Nuikka, toiminnanjohtaja Solidaarisuus PS. Lähetämme sinulle uutisten mukana Nicaraguassa tehdyn kirjanmerkin kiitoksena solidaarisuudestasi ja kiinnostuksestasi työtämme kohtaan!
Kansainvälinen solidaarisuussäätiö – Internationella solidaritetsfonden Agricolankatu 4, 00530 Helsinki – (09) 759 9730 – www.solidaarisuus.fi Solidaarisuus on vuonna 1970 perustettu suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Sen työssä painottuvat tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo. Työstämme hyötyy tällä hetkellä 150 000 ihmistä kolmessa maassa. Solidaarisuus on ulkoministeriön kumppanuusjärjestö sekä Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n jäsen. Tämä julkaisu on tehty ulkoasiainministeriön tuella. Kannen kuvat: Jemina Talja, Jukka Pakkala, Siru Aura ja Miia Nuikka. Toimitus: Siru Aura, taitto: Anna-Sofia Joro
Solidaarisuuden työn tuloksia LUKUINA Solidaarisuus UGANDASSA
Solidaarisuus on toiminut vuodesta 2011 lähtien Ugandassa Myanzin alueella kumppaninaan Myanzin alueellinen osuuskunta (ACE). Hanke parantaa alueen pienviljelijöiden elintasoa kehittämällä paikallisten osuuskuntien toimintaa. Hankkeen ansiosta osuustoiminta on herännyt toden teolla eloon:
asi
SINUN tuell
90%
nousi yhteismyyntiin osallistuvien viljelijöiden määrä.
2
35% kasvoi alueen osuuskuntien jäsenmäärä.
170 %
enemmän perheitä, jotka käyttävät suojapeitteitä sadon kuivauksessa.
uutta sopimusviljelysopimusta solmittiin maissista ja chiasiemenistä.
Teksti: ANNA-SOFIA JORO Kuva: TEEMU SOKKA
Perheviljelijät pärjäävät nyt paremmin Solidaarisuuden ja Integrated Rural Development Initiatives:in (IRDI) kehitysyhteistyöhankkeen ansiosta pienviljelijöiden tuottavuus on parantunut ja markkinoillepääsy helpottunut Ugandan maaseudulla. Perheillä riittää enemmän ruokaa pöytiin ja myyntiin. ”Kun sain rahaa sadosta, ostin sillä maata, jota viljelen. Perheeni iloitsi päätöksestäni, sillä nyt elämämme on turvatumpaa”, David Kiyingi kertoo. Uganda on maailman köyhimpiä maita. Peräti 20 prosenttia lapsista on siellä alipainoisia. Ugandan maaseudulla ihmiset saavat toimeentulonsa pienimuotoisesta viljelystä. Tilojen pienuus, puutteelliset tuotanto- ja myyntitavat ja -taidot sekä järjestäytymättömyys laskevat maatalouden kannattavuutta.
Solidaarisuus UGANDASSA
Yuriyana Nakkate selviää epävarmoissa sääoloissa pihalleen rakennetun vesisäiliön avulla.
Vuodenvaihteessa päättyneen Solidaarisuuden ja IRDI:n nelivuotisen hankkeen aikana siihen osallistuneen 450 viljelijäperheen tulotaso on noussut, kun maatalouden tuottavuutta on parannettu, tuotantokustannuksia alennettu sekä markkinoillepääsyä helpotettu 15 kylän alueella Wakison läänissä. Hankkeeseen
valittiin kaikista huono-osaisimpia maanviljelijöitä. ”Hanke ylitti lähes kaikki sille asetetut tavoitteet. Arviointimittareiden perusteella hyödynsaajien hyvinvointi koheni jopa asetettuja tavoitteita enemmän. Esimerkiksi tuotantoeläinten määrä on noussut hurjasti. Hankkeen alkaessa Masulitan alueella vain viisi prosenttia naisista omisti vähintään yhden lehmän, mutta hankkeen päättyessä määrä oli noussut yli 40 prosenttiin”, iloitsee Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori Teemu Sokka. Hankkeen aikana panostettiin esimerkiksi viljely- sekä vertaisohjaajakoulutukseen, vedenkeruujärjestelmien kehittämiseen, perheviljelijöiden yhteisostoihin ja järjestäytymiseen sekä tuotteiden jalostukseen ja markkinointiin. Alueelle rakennettiin varasto, maissimylly ja energiapihi kuivaamo sekä perustettiin viljelijöiden maatalouspuodit. Osallistujat oppivat luonnonmukaisten viljely- ja eläinhoitomenetelmien eduista.
David Kiyingi on oppinut maanviljelyn lisäksi töiden tasapuolisesta jakamisesta perheessä. Hän tietää, että myös vaimot tekevät perheissä rankkaa työtä.
Maataloudesta tulevaisuuden toivoa
Hankkeeseen osallistuneilla perheviljelijöillä on paljon kerrottavaa sen vaikutuksista heidän käytännön elämäänsä. ”Kun lähdin mukaan, minulle annettiin viisi kiloa maissia ja papuja sekä koulutusta nykyaikaisista viljelytekniikoista ja maankäytöstä. Olimme eläneet pitkään syvässä köyhyydessä, mutta nyt meillä on toivoa paremmasta. Nyt valmistelen viljelysteni laajentamista. Haluan olla yksi
kyläni parhaista viljelijöistä”, kertoo David Kiyingi. ”Olemme oppineet muitakin kuin maanviljelyyn liittyviä taitoja. IRDI on järjestänyt koulutuksia myös perheväkivallasta sekä töiden tasapuolisesta jakamisesta miehen ja vaimon kesken. Miehillä on täällä ollut tapana jättää perheensä, kun he saavat rahaa. He eivät ymmärrä, että rahat on ansaittu yhdessä. Myös vaimot ovat tehneet rankkaa työtä. Nyt minulla on jo
sen verran rahaa, että voin hankkia rakennustiiliä tulevaan taloomme”, Kiyingi jatkaa toiveikkaana. Elizaphaz Muwanga sai siipikarjasta toimeentulon itselleen ja perheelleen. ”Sain kaksi kanaa, jotka tuottivat yhteensä 118 kananpoikaa. Myin niistä sata ja ostin tilalle sata uutta jalostettua kanaa. Aion hankkia enemmän munituskanoja ja kehittää maatalouttani yrityksenä. Hankkeen ansiosta päivittäinen toimeentuloni on nyt turvattu. Olen myös saanut koulutusta kanojen terveydestä, rokottamisesta sekä eri sairauksien tunnistamisesta ja hoidosta, mikä vahvisti luottamustani kanankasvatukseen. Olen nyt siirtänyt lapseni hyvään kouluun, jossa annetaan laadukasta opetusta”, Muwanga toteaa tyytyväisenä. Syrjäseudulla asuva 70-vuotias Yuriyana Nakkate selviää nyt paremmin epävarmoissa sääoloissa pihalleen rakennetun vesisäiliön ja IRDI:ltä saamansa laadukkaiden siementen ansiosta. Niiden avulla hän sai kunnon sadon ja pystyi elättämään yksin perheensä. ”Muiden on vaikeaa edes ymmärtää, miten onnelliseksi tunnen nyt itseni. IRDI pelasti perheeni vesiongelmalta ja auttoi minua myös ruoansaannin turvaamisessa”, Nakkate kertoo. Teksti ja kuva: SIRU AURA
Työn ja toimeentulon vahvistaminen tuottaa TULOKSIA Solidaarisuuden kehitysyhteistyön toinen pääteema on työ ja toimeentulo, joka tähtää siihen, että ihmiset voivat omalla työllään ansaita tarvittavan toimeentulon päästäkseen pois köyhyydestä. Hankkeissa keskitytään erityisesti osuuskuntatoiminnan kehittämiseen sekä perheviljelijöiden tuotantomahdollisuuksien ja osaamisen parantamiseen koulutusten ja tiedonjaon avulla. Niiden ansiosta:
524 nuorta sai ammattikoulutuksen Somalimaassa.
40% naisista Masulitan kylässä Ugandassa omistaa nyt ainakin yhden lehmän.
asi
SINUN tuell
400 000 $:iin
kolminkertaistui hankkeeseen osallistuvien yrittäjien ja yritysten liikevaihto Nicaraguassa.
Teksti: ANNA-SOFIA JORO Kuva: TEEMU SOKKA
Naisten ja miesten tasa-arvon tukeminen tuottaa TULOKSIA Solidaarisuuden kehitysyhteistyön toinen pääteema on sukupuolten välisen tasa-arvon tukeminen kaikissa kehityshankkeissa ja kohdemaissa. Sinnikäs työ tuottaa tuloksia, kun syvälle juurtuneet asenteet alkavat muuttua. Solidaarisuuden työn tuloksena naiset vaikuttavat yhä enemmän omaan elämäänsä sekä perheeseen ja työhön liittyviin päätöksiin.
asi
SINUN tuell
30%
laski perheväkivallasta kärsivien nuorten naisten osuus Mulagissa ja Wakisonissa Ugandassa.
70%
Teksti: ANNA-SOFIA JORO Kuva: JUKKA PAKKALA
tasa-arvokoulutuksiin osallistuneista naisista kertoi perheensä sisäisten valta-asetelmien muuttuneen Nicaraguassa.
20%
laski yhteisöjen osuus, joiden mielestä sukuelinten silpomista pitää tehdä moraalisista syistä Buraossa Somalimaassa.
Solidaarisuus SOMALIMAASSA
Äidit muutoksen keskiössä Solidaarisuuden Somalimaassa tekemä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ tuottaa tuloksia. Hanketta toteuttavan Candlelight for Health, Education and Environment -järjestön mukaan on mahdollista edetä vähitellen kohti yhteiskuntaa, jossa tytöt säästyvät silpomisen kaikilta muodoilta. Äidit ovat avainasemassa sukupolvelta toiselle periytyvän haitallisen perinteen kitkemisessä.
Koulutus tukee äitejä silpomisperinteen katkaisemisessa.
Teksti: MILLA MÄKINEN JA MIIA NUIKKA Kuvat: MIIA NUIKKA JA JENNI GÄSTGIVAR
Tyttöjen sukuelinten silpomisen vähenemiseen tähtäävässä hankkeessa koulutettiin vuoden 2012 aikana yli 150 henkilöä. Heistä yli puolet oli naisia. Koulutuksissa he kuulivat silpomisen haittavaikutuksista – monet ensimmäistä kertaa elämässään. Kolmasosa koulutetuista oli nuoria opiskelijoita. Heistä yli 80 prosenttia kertoi, että heidän kouluissaan puhutaan aktiivisesti silpomisperinnettä vastaan. Erityisesti koulutytöt ovat avainasemassa muutosta luotaessa. He ovat tulevia äitejä, joilla on mahdollisuus tehdä päätöksiä omien tyttäriensä sukuelinten silpomisesta. Niin silpojat kuin silpomiseen kannustavat henkilöt ovat usein nai-
sia, vaikka operaation kivuliaat seuraukset ovat heille omakohtaisesti tuttuja. Hankkeen seurantatietojen mukaan silpomista ei enää rinnasteta Somalimaassa uskonnolliseksi velvoitteeksi, vaan se tehdään kulttuuriperinteisiin syihin vedoten. Äidit uskovat silpomisen auttavan tyttärensä avioitumista. Naimattomuus on erittäin patriarkaalisessa ympäristössä edelleen suuri yhteiskunnallinen tabu. Yhteisöissä elää yhä vahva uskomus siihen, että tytöt ovat naimakelpoisia vasta silpomisen jälkeen. Silpomisperinteen uskotaan myös suojaavan tyttöjen neitsyyttä.
Tieto antaa rohkeutta
Koulutettujen äitien avulla Somalimaassa rakennetaan yhteiskuntaa, jossa tyttöjä ei enää silvota. 16-vuotiaan Najma Adan Musen äiti osallistui Solidaarisuuden hankkeessa järjestettyyn koulutukseen. Itsekin lapsena vaarallisesti silvottu äiti sai koulutuksesta tietoa ja uudenlaista rohkeutta. Äiti päätti, että Najman ja hänen sisartensa sukuelimiä ei enää silvota vanhan perinteen nimissä, eikä heitä alisteta edes sen lievempään muotoon, sunna-leikkaukseen. ”Minä ja pikkusiskoni olemme onnekkaita. Äiti vakuutti myös isämme, eikä meihin ole koskettu. Tiedän, että äiti on itsekin kärsinyt kovasti silpomisen takia. Myös vanhin sisko oli joutunut tuohon tuskalliseen operaatioon. Hänellä on usein kipuja ja hän pelkää naimisiinmenoa”, Najma Adan Musen kertoo. Tieto vähentää ihmisten pelkoja silpomisperinteen katkaisemisesta sekä auttaa ymmärtämään silpomisoperaation kauaskantoisia terveysvaikutuksia. Sukupolvelta toiselle siirtyvä haitallinen perinne on mahdollista kitkeä yhteisöissä tapahtuvien koulutusten avulla. Äidit ovat tämän muutoksen keskiössä. Najma Adan Musen on jo päättänyt, ettei aio tulevaisuudessa alistaa omia tyttäriään silvottavaksi.
”Minä ja pikkusiskoni olemme onnekkaita,” sanoo Najma Adan Musen. Hän on jo päättänyt, ettei aio tulevaisuudessa alistaa omia tyttäriään silvottavaksi.
Nicaraguan tulevaisuus maistuu hunajalle Solidaarisuus NICARAGUASSA
Solidaarisuus kehittää mehiläishoidosta Nicaraguan tulevaisuuden elinkeinoa. ”Luonnonolot ovat täällä erinomaiset, mutta alasta tiedetään vielä liian vähän”, kertoo hunajahankkeen vetäjä Ramiro Espinosa.
Hunajantuotanto on nyt mukana kaikissa maaseutukehityshankkeissa Nicaraguassa. Se voi antaa paremmat tulot kuin perinteinen maanviljelys.
Nicaraguassa on vähemmän mehiläishoitajia kuin naapurimaissa, Costa Ricassa ja Hondurasissa. Mehiläiskannatkin ovat huonontuneet puutteellisen hoidon vuoksi. Solidaarisuuden kumppaniosuuskunnat ovat solmineet suhteet tärkeimpiin yliopistoihin, jotta näiltä saataisiin apua mehiläistarhojen tuottavuuden parantamiseen. Hunajahanke aloitti viime vuonna laadukkaiden mehiläiskuningattarien tuotannon. Kasvattamo on kokeiluvaiheessa, mutta suunta näyttää lupaavalta. ”Olemme jo jakaneet mehiläishoitajille tuhat hyvälaatuista emoa”, Ramiro Espinosa kertoo. Mehiläishoitajan elämä ei aina ole helppoa.
”Viime vuonna rajut kuivuuskaudet vähensivät mesikasvien kukintoja ja hunajasato romahti”, valittaa vertaisohjaaja Cristian Garcia Pueblo Nuevon kaupungista. Hänestä tuli mehiläishoitaja kaksi vuotta sitten, kun hän osallistui Solidaarisuuden koulutusohjelmaan ja sai kehityshankkeelta ensimmäiset kymmenen mehiläispesää. Cristian Garcia hoiti pesiä esimerkillisesti ja sai keskimääräistä parempia hunajasatoja. Hänet valittiin vertaisohjaajaksi, joka antaa perusneuvontaa tänä vuonna hankkeeseen liittyville uusille mehiläishoitajille.
Uusi elinkeino maaseudun naisille
”Kaiken kaikkiaan Solidaarisuuden hankkeissa on valmennettu yli 200 mehiläishoitajaa”, kertoo vertaisohjaajien koulutuksesta vastannut Ana Sujey Palma. Jo neljäsosa uusista mehiläishoitajista on naisia. Tämä saattaa vaikuttaa vähältä, mutta itse asiassa kyseessä on läpimurto, jonka kautta luodaan uutta elinkeinoa Nicaraguan maaseudun naisille. ”Hunaja maistuu hyvältä. Täytyy vaan olla paksu nahka, jottei pelästy pistoksista”, tiivistää tuore mehiläishoitaja Mariela Maradiaga.
Ramiro Espinosa toteaa. Solidaarisuus onkin ottanut hunajantuotannon mukaan kaikkiin käynnissä oleviin maaseutukehityshankkeisiin. Tierra Nuevan pitkäjänteinen työ on nostanut mehiläishoidon yhdeksi Boacon läänin tärkeimmistä elinkeinoista. Nyt kokemuksia siirretään muille alueille.
Hunajantuotanto poikii työtilaisuuksia
Ana Sujey Palma vastaa vertaisohjaajien koulutuksesta. Neljäsosa uusista koulutetuista mehiläishoitajista on jo naisia.
”Kouluttajan on pidettävä mieliala korkealla, vaikka hunajaa tulisi jonakin vuonna niukasti vaikeiden sääolojen takia”, korostaa Ana Sujey Palma. Jos aloittelija heittää rukkaset ruohikkoon heti ensimmäisen pettymyksen jälkeen, hän menettää hyvän elinkeinon, joka useimpina vuosina antaa paljon paremmat tulot kuin perinteinen maanviljelys. Solidaarisuuden yhteistyökumppani Tierra Nueva -osuuskuntayhtymä on Nicaraguan suurin hunajan viejä. ”Nicaraguassa tuotetaan erinomaista luomuhunajaa. Sitä menisi kaupaksi viisi kertaa enemmän kuin mitä nyt on tarjolla”,
Ana Sujey Palman ja Cristian Garcian kotiseuduilla Pohjois-Nicaraguassa on tähän mennessä ollut vain muutamia mehiläishoitajia. ”Puuha on ollut niin alkeellista, että yhdestä mehiläispesästä on saatu alle kymmenen kiloa hunajaa vuodessa”, Ana Sujey Palma mainitsee. Boacon mehiläiset tuottavat hyvinä vuosina yli 50 kiloa hunajaa pesää kohden. ”Mehiläishoidosta on tullut vakavasti otettava ammatti”, Cristian Garcia julistaa. Solidaarisuuden hunajahanke on järjestänyt Nicaraguan ammattikasvatushallituksen kanssa koko maan ensimmäisen mehiläishoitajien ammattikurssin, jolle osallistui 30 nuorta. ”Kannattaa myös muistaa, että hunajantuotannon arvoketju tarjoaa monenlaisia työtilaisuuksia. Suojapukujen tekeminen antaisi työtä kymmenille ompelijoille. Puusepänverstaat voivat tehdä pesälaatikoita. Osa mehiläishoitajista voi saada lisä-
tuloja vahapohjukkeiden valmistamisesta”, Ana Sujey Palma lisää. Ana Sujey Palman isä Andres Palma valmistaa vahapohjukkeita Pohjois-Nicaraguan mehiläishoitajille. Somoton ympäristön hunajantuottajat ovat jo perustamassa omaa osuuskuntaa saadakseen arvoketjuun lisää puhtia. Muutaman vuoden kuluttua Nicaragua tuottaa varmasti herkullista hunajaa monta kertaa enemmän kuin nyt.
Nicaraguassa tuotetaan erinomaista luomuhunajaa.
Teksti ja kuvat: JUKKA PAKKALA