Raamatun eläimet

Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä

Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. (1. Moos. 1:25)

Luomiskertomuksessa Raamatun ensimmäisillä lehdillä kuvataan, kuinka Herra Jumala loi maasta ihmisen ja asetti tämän viljelemään ja varjelemaan maailmaa. Pian sen jälkeen kerrotaan, kuinka Jumala vei kaikki villieläimet ja linnut ihmisen luokse, ja ihminen sai antaa niille nimen. Nimen antaminen kuvaa ihmisten ja eläinten läheistä suhdetta ja sitä, että myös luontokappaleilla on arvo Jumalan silmissä.

Voi olla yllättävää, kuinka paljon Raamatussa puhutaan ihmisten ja eläinten yhteiselosta. Monet eläinkertomukset ovat tuttuja jo pyhäkoulusta, kuten Nooan arkki, Joona kalan vatsassa tai Bileamin puhuva aasi. Jotkut kertomukset saattavat olla vieraampia, tai ehkä emme vain tule kiinnittäneeksi huomiota tekstissä esiintyviin eläimiin. Eläimillä on monta kertaa Raamatun teksteissä myös vahva vertauskuvallinen merkitys. Katsotaan lähemmin muutamia eläinkertomuksia ja niihin liittyvää symboliikkaa.

Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla (Psalmi 91:4)

Linnut mainitaan Raamatussa lukemattomia kertoja, mikä on ymmärrettävää, sillä monien muuttolintujen reitit kulkevat juuri Israelin halki. Kun Jeesus kehotti katsomaan taivaan lintuja, hän tuskin tarkoitti vain nopeaa vilkaisua. Uskon, että hän kehotti pysähtymään luonnon ihmeiden äärelle. Raamatussa luetellaan monia lintulajeja. Ainakin kurjet, pelikaanit, pöllöt, viiriäiset, pääskyset, varpuset sekä kyyhkyset, kotkat ja kaarneet löytyvät kaikki Raamatun sivuilta. Ehkä yksi kauneimmista kohdista, jossa puhutaan linnuista, on Laulujen laulun jae: ”Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.” Herkkä kyyhkynen esiintyy Raamatussa paitsi viattomuuden myös Pyhän Hengen ver-tauskuvana. Kun Jeesus oli kastettu Jordanissa, Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen kyyhkysen muodossa.

Ensimmäisessä kuningasten kirjassa on kaunis kertomus eläinten ja ihmisen välisestä yhteydestä. Siinä kerrotaan, kuinka kaarneet eli korpit ruokkivat profeetta Eliaa erämaassa. Vastaavasti Luukkaan evankeliumissa Jeesus kehottaa katsomaan kaarneita ja muistuttaa siitä, että vaikka ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, Jumala ruokkii nekin.

Lintujen kuningas on tietysti kotka, joka lentää korkeuksissa ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin. Kotka on nähty myös vertauskuvana Jumalasta; samalla tavalla kuin kotka levittää siipensä poikastensa turvaksi ja tarvittaessa kantaa ne turvaan, Jumala suojelee kansaansa. Jeesus puolestaan vertaa itseään kanaemoon, joka tahtoisi koota poikasensa siipiensä alle. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on lintu emon siiven alla”, lauletaan myös vanhassa virressä.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. (Jesaja 53:6)

Tärkein kotieläin Lähi-Idässä Raamatun aikana oli lammas. Vaurailla karjanomistajilla saattoi olla jopa tuhansia lampaita, köyhällä miehellä ehkä vain yksi. Lampaasta saatiin maitoa ja viljaa. Tärkeänä juhlapäivänä syötiin lammaspaistia, ja lampaita kasvatettiin myös uhrilampaiksi temppeliä varten. Lampaalla on Raamatussa myös vahva vertauskuvallinen merkitys. Israelin kansaa kutsutaan Jumalan lampaiksi ja syntisiä verrataan eksyneisiin lampaisiin. Meille ehkä tutuimmat lammaskertomukset löytyvät evankeliumeista. Evankelista Luukas kertoo, että sinä yönä, kun Jeesus syntyi, lähistöllä oli paimenia vartioimassa lammaslaumaansa. Nämä lammaspaimenet olivat ensimmäisiä, jotka saivat kuulla ilouutisen Vapahtajan syntymästä. Myöhemmin Jeesus sanoo kuulijoilleen, että vaikka paimenella olisi sata lammasta ja yksi niistä eksyisi, hän lähtisi etsimään sitä yhtä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus paljastaa itse olevansa hyvä paimen, joka uhraa oman henkensä pelastaakseen lampaansa. Tämän takia kristillisessä perinteessä Jeesusta kutsutaan sekä paimeneksi että uhrikaritsaksi.

Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla (Matt. 21:5)

Toinen tärkeä Raamatussa usein esiintyvä kotieläin on aasi. Aasi on arkinen eläin, joka usein mainitaan teksteissä ikään kuin ohimennen, mutta omistajalleen se oli sekä tärkeä kuormajuhta että ratsu. Vielä Vanhan testamentin aikana aasilla ratsastivat niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Vähitellen muulit ja hevoset korvasivat aasit kuninkaiden ratsuina, ja aasi ruvettiin yhdistämään nöyryyteen ja vaatimattomuuteen.

Kaikesta päätellen aaseja kohdeltiin pääsääntöisesti hyvin – joskus jopa paremmin kuin ihmisiä. Eräs synagogan esimies nuhteli Jeesusta, koska tämä paransi sapattina sairaan naisen. Jeesus totesi miehelle: ”Jokainen teistä kyllä päästää härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja päästää sen juomaan.” Saatamme kutsua aasiksi ihmistä, joka toimii tyhmästi, mutta Raamatun aasit eivät olleet tyhmiä. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Bileamin aasi esti isäntäänsä tekemästä tyhmyyksiä. Profeetta Jesaja puolestaan huomauttaa, että härkä ja aasi ymmärtävät usein enemmän kuin ihmiset; ne tuntevat isäntänsä, mutta ihmiset eivät aina tunnista Jumalaa.

Tunnetuin kertomus aasista lienee kuvaus siitä, kuinka Jeesus saavuttuaan viimeisen kerran Jerusalemiin ratsasti kaupungin porteista sisään aasinvarsalla. Hallitsijat ja sotilaat karauttivat kaupunkiin hevosineen, mutta rauhan tuoja valitsi ratsukseen lempeän aasin.

Leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä (Sananl. 30:30)

Raamatun monien eläinhahmojen joukossa on vielä yksi eläin, joka ansaitsee tulla mainituksi. Se on luonnollisesti eläinten kuninkaaksikin kutsuttu leijona. Aikana, jolloin Vanhan testamentin tekstit ovat syntyneet, saattoi leijonia vielä tavata nykyisen Israelin alueella ja muualla Lähi-Idässä. Kun Mikael Agricola käänsi Raamatun suomen kielelle, hänen oli keksittävä uusi sana, joka parhaiten kuvaisi tätä petoa, jota suomalaiset eivät olleet koskaan nähneet. Niinpä hän nimesi sen jalopeuraksi.

Moni muistaa apostoli Pietarin varoittavat sanat, jotka vuoden 1938 raamatunkäännöksen mukaan kuuluvat: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä.” Leijona oli vahva ja vaarallinen peto, jota olikin syytä pelätä, mutta vanhan testamentin sankareille Simsonille ja Daavidille leijonakaan ei mahtanut mitään. Monille lienee myös tuttu kertomus Danielista, joka heitettiin nälkäisten leijonien luolaan. Daniel kuitenkin selvisi sieltä loukkaantumattomana, sillä Jumala lähetti enkelin sulkemaan leijonan kidan.

Vaikka leijona kuvataan Raamatussa useimmiten vaarallisena vastustajana, on siitä myöhemmin tullut myös Kristus-kuninkaan symboli. Tämä tulkinta perustuu Ilmestyskirjan sanoihin: ”Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton!”

Ihmistä ja eläintä sinä autat (Psalmi 36:6)

Eläinteologia on käsite, josta kuulee puhuttavan yhä useammin. Sen kehitti 1990-luvulla brittiläinen anglikaanipappi Andrew Linzey, joka oli jo 1970-luvulla ottanut kirjoituksissaan voimakkaasti kantaa siihen, kuinka kristittyjen tulee kohdella eläimiä. Suomessa arvostettu raamattututkija, professori A. F. Puukko laati jo vuonna 1929 artikkelin ”Raamattu ja eläinkohtelukysymys”, jossa hän kirjoittaa näin: ”Raamattu ei tosin sisällä yksityiskohtaista eläinsuojelusohjelmaa, mutta että sen sisällyksestä kuitenkin käy epäämättömän selvästi ilmi, miten hyvä ja hurskas ihminen kohtelee eläimiä, ja että eläinten lempeä, humaaninen kohtelu on nimenomainen Jumalan tahto.”

Jumala loi eläimet kumppaneiksi ihmisille, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen suhde luontoon ja luontokappaleisiin muuttui. Ilmestyskirjassa ovat sanat: ”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.” On tärkeää muistaa, että Jumala on luonut myös eläimet, ja jokaisella niistä, pienimmästä suurimpaan, on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden ja tasapainon kannalta. Koska Jumala on asettanut ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaansa, ei ole yhdentekevää, miten suhtaudumme luontoon ja toisiin luotuihin.

Saga Lippo

majuri