Naistyö eilen: Naisten Armeija

Naistyö eilen: Naisten Armeija

”Parhaat sotamieheni ovat naisia”, kerrotaan Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin sanoneen. Alusta asti yksi Pelastusarmeijan tunnusmerkeistä on ollut se, että naiset on tunnustettu miesten kanssa tasavertaisina kumppaneina Pelastusarmeijassa ja sen ulkopuolella. Pelastusarmeijassa naisille annetaan miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kaikkeen toimintaan.

1900-luvun alussa Florence Booth, William Boothin miniä ja kenraali Bramwell Boothin vaimo kantoi erityistä huolta Lontoon köyhistä naisista. Vaikka Pelastusarmeija ei halunnut sitoa naisia kotiin, Florence ymmärsi, että koti on kuitenkin se kenttä, jossa lontoolaiset naiset pystyivät tehokkaimmin vaikuttamaan ja toimimaan perheensä ja yhteisönsä parhaaksi. Monien sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevat naiset tarvitsivat tukea onnistuakseen tässä tehtävässä. Tätä tehtävää toteuttamaan Florence perusti kotiliiton, joka on nykyään yksi suurimmista naisjärjestöistä maailmassa. Kotiliitto on enemmän kuin jokin kerho tai klubi. Siitä kertoo jo sen englanninkielinen nimi ”Home League”, joka aluksi suomennettiinkin ”kotilegioonaksi”. Nimi muistuttaa siitä, että Pelastusarmeija kutsuu myös naisia ja äitejä taistelemaan paremman maailman puolesta omalla kotirintamallaan.

Kotiliiton ensimmäinen kokous järjestettiin Leytonstonen kaupunginosassa Lontoossa 28.1.1907, ja sitä johti silloinen rouva eversti Catherine Higgins, tulevan kenraali Higginsin puoliso. Viikoittaisiin kotiliiton kokouksiin osallistui alusta asti suuri joukko naisia, joista suurin osa tuli Pelastusarmeijan ulkopuolelta. Kotiliittoon olivat tervetulleita kaikki yli 16-vuotiaat naiset riippumatta siitä, olivatko he naimisissa tai naimattomia, mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluivat tai mitä uskontoa tunnustivat. Kotiliittoilloissa nautittiin englantilaisittain ”nice cup of tea”, kuultiin luentoja naisia koskettavista aiheista ja tutustuttiin Raamattuun.

Porvoon kotiliiton väki vuonna 1935.

Kotiliiton tunnukseksi valittiin kuva, jossa talo seisoo tukevasti avoimen Raamatun päällä. Koska talot ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, myös logot ovat erilaisia. Usein logoon on liitetty myös jae Psalmista 101, joka vapaasti suomennettuna kuuluu: ”Elän puhdasta elämää kodissani.”

Kuinka olemme tulleet toimeen ilman kotiliittoja!

Suomeen kotiliiton toi silloisen territorion johtajan W. B. Palmerin puoliso, komentaja Mary Palmer, josta tuli myös ensimmäinen kotiliiton kansallissihteeri Suomessa. Lokakuussa 1922 pidettiin Suomen ensimmäiset kotiliiton kokoukset Helsingissä samaan aikaan neljässä eri osastossa. Myöhemmin kotiliiton piirisihteerinä toiminut Ester Uurasmaa muisteli kotiliiton perustamisvaiheita Sotahuudossa. Uurasmaa kertoo, että kun Palmerit olivat saapuneet Suomeen ja hän tapasi ensi kerran rouva Palmerin, otti rouva heti esittelyjen jälkeen käsilaukustaan valokuvia, jotka oli otettu eri kotiliitoista Etelä-Amerikassa. Komentaja näytteli kuvia innokkaana ja ihastuneena ja kertoi Uurasmaalle, että aikoo ensi töikseen aloittaa kotiliiton myös Suomessa. Uurasvaara tunnustaa ajatelleensa: ”Ette tiedä rakas rouva Palmer, kuinka suuri ero on Suomen ja Etelä-Amerikan välillä. Olemme valistuneempaa kansaa, kansan syvät rivit eivät meillä ole enää massaa, olemme valveutuneita, koulupakko on meillä yleinen – emme tarvitse kotiliittoja, kuten he siellä Etelä-Amerikassa. Nainen meillä on paljon korkeammalla tasolla kuin siellä, on erehdys alkaa meillä kotiliittotoiminta.” Uurasmaa kertoo, ettei hän ollut suinkaan ainoa, joka ajatteli näin, mutta jatkaa: ”Onneksi rouva komentaja piti päätöksensä ja kotiliitto aloitettiin myös Suomessa. Kun kotiliitot aloitettiin, olimme ihastuksissamme kuin unta näkevät ja mietimme, miten kummassa olemme tulleet toimeen ilman kotiliittoja!” Helsingin Sanomissa julkaistiin 8.4.1923 seuraava faktuuralla kirjoitettu uutinen: ”Jo wuosi sitten rwa Palmer herätti ajatuksen ulkomaisista pelastusarmeijapiireissä menestyksellä toimineen kotiliiton perustamisesta suomalaistenkin kansannaisten etenkin työläispiireihin kuuluwien äitien ja nuorten naisten kehittämiseksi kodin jokapäiwäiselämän waatimuksia tyydyttämään. Kuten tiedetään, jääwät warsinkin kaupunki- ja tehdasyhdyskuntain työläisperheiden tytöt hywin usein waille sitä kaswatusta, mikä olisi edellytyksenä tulewan kodin ja perheenäidin tehtäwäin tyydyttäwälle täyttämiselle. Tällaisten puutteellisuuksien, edes osittaiseksi poistamiseksi perustettiin wiime kesänä ”Kotiliitto”, johon jäseniksi otetaan naisia ikään, yhteiskunta-asemaan, uskonnollisiin, waltiollisiin tai kielellisiin mielipiteisiin katsomatta. Siksi perustettiin niitä neljän, nimittäin kahden suomalaisen ja kahden ruotsalaisen pelastusarmeijaosaston yhteyteen täällä Helsingissä, mutta sittemmin on myöskin muutamissa maaseutukaupungeissa herännyt innostus asiaan, ja toiminta on päässyt lupaawasti alulle.”

Kuopion osaston kotiliiton juhla 1949.

Kun Suomen kotiliitto vuonna 1932 täytti 10 vuotta, oli Suomessa 57 kotiliittoa ja niissä yhteensä yli 5 000 jäsentä, mikä oli enemmän kuin missään toisessa pohjoismaassa. Parhaimmillaan Suomessa toimi lähes 70 kotiliittoa. Kotiliiton merkityksestä paikkakunnalla kertonee oheinen uutinen Seinäjoki-lehdessä 11.9.1935. Kotiliitto itsessään oli jo niin tunnettu, että ei katsottu tarpeelliseksi mainita, kuka sen järjestää ja missä se kokoontuu. Oletus näyttää olleen, että kaupungin naiset löytävät kyllä paikalle:

Naisten armeijaa tarvitaan yhä

Vuosikymmenien myötä kotiliitot Suomessa ovat muuttaneet luonnettaan. Monet naiset, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan nuorina, jatkavat edelleen aktiivisina kotiliiton kävijöinä, mutta perinteinen kotiliitto ei enää tavoita nuorempia naisia samalla tavalla kuin ennen. Näin ollen useimmista kotiliitoista on ajan myötä muodostunut ikäihmisten kohtauspaikkoja, mutta sellaisenaan niillä on edelleen suuri merkitys maassamme, jossa vanhusten kokema yksinäisyys on huutava ongelma. Ystävien tapaaminen kerran viikossa kahvikupin ääressä ja hengellisen sanoman parissa on monelle vanhukselle viikon kohokohta.

Vuonna 2000 Pelastusarmeijan kotiliittotyö muuttui virallisesti koti- ja perhetyöksi. Tuolloin otettiin käyttöön uusi tunnus, jossa avoimen Raamatun päällä talon sijasta seisoo perhe. Samalla myös miehille suunnattu veljesliitto liittyi osaksi koti- ja perhetyötä. Perinteisten kotiliittojen rinnalle syntyi uusia työmuotoja, jotka tavoittivat naisten lisäksi myös heidän perheitään. Muun muassa perheleirit ja naisten rukousaamiaiset ovat olleet monille merkityksellisiä kohtaamispaikkoja ja keidashetkiä arjen keskellä. 2000-luvun alussa aloitettiin myös kirjekotiliitto, koska huomattiin, että oli paljon ikääntyneitä kotiliittolaisia, jotka eivät enää jaksaneet osallistua kokouksiin, tai kotiliitto ei enää toiminut heidän kotipaikkakunnallaan. Näille jäsenille lähetettiin säännöllisesti erityinen kotiliittokirje, ja näin hekin saivat kokea olevansa edelleen osa heille vuosien aikana merkitykselliseksi muodostunutta kotiliittoyhteyttä.

Koti- ja perhetyö halusi nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ongelmia. Vuonna 2003 käynnistettiin erityinen projekti ja avattiin Hedvig-huone kohtauspaikaksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Pelastusarmeija alkoi tuolloin myös entistä aktiivisemmin muistuttaa siitä, että myös Suomessa esiintyy ihmiskauppaa, ja sen uhreista suuri osa on naisia.

Nykyään Suomen Pelastusarmeijassa puhutaan aikuis- ja perhetyöstä, jonka alle kuuluu perinteisten kotiliittojen lisäksi kaikki naisille ja miehille erikseen suunnattu toiminta sekä muun muassa Pelastusarmeijan järjestämät urheiluviikonloput. Erilaiset retket ja leirit ovat alusta asti kuuluneet sekä kotiliiton että veljesliiton ohjelmaan ja ovat edelleen aikuis- ja perhetyön järjestäminä suosittuja tapahtumia.

Kotiliitto on alusta asti rakentunut neljälle pilarille, jotka ovat yhteys, opetus, palvelu ja kristillinen usko. Yhteyttä lähelle tulevat nykyaikaisesta sosiaalityöstä tutut käsitteet ”vertaistuki” ja ”kokemusasiantuntijuus”. Yhteyden kokemisella on suuri merkitys itse kullekin, mutta erityisen tärkeää se on niille, jotka kamppailevat erilaisten vaikeuksien kanssa. 1970-luvulla painetussa kotiliiton esitteessä yhteyttä kuvataan näin: ”Tapaamme toisiamme rentouttavassa ilmapiirissä ja murramme näin yksinäisyyden.”

Opetus on edelleen keskeinen osa Pelastusarmeijan naisten ryhmien toimintaa. Opetettavat asiat ovat erilaisia eri yhteiskunnissa. Joissain osissa maailmaa opetus tarkoittaa ehkä lukutaidon opettamista naisille, toisaalla mahdollisesti terveysneuvontaa. Monenlaiselle opetukselle on tarvetta edelleen myös hyvinvoivassa Suomessa, vaikka meillä teemat ovat toisenlaisia kuin vaikkapa kehittyvissä maissa.

Yksi osa kotiliittoaatetta on se, että naiset voimaantuvat palvelemaan omaa perhettään ja yhteisöään opettamalla niitä taitoja, joita ovat itse oppineet ja toimivat näin oman lähipiirinsä parhaaksi. Kotimaan lisäksi apua voidaan lähettää myös ulkomaille. Tästä yhtenä esimerkkinä on Suomen Pelastusarmeijan Sielunlämmittäjät-projekti, jossa paitsi neulotaan villasukkia lahjaksi suomalaisille, on myös koottu muun muassa äitiyspakkauksia Viron nuorille äideille. Auttava käsi -projektissa on puolestaan kerätty rahaa Pelastusarmeijan tyttökotiin Tansaniaan.

Kotiliiton perinteinen tunnus, avoin Raamattu muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on se kestävä perusta, jolle meidän tulee elämämme rakentaa. Suomen kotiliiton uranuurtajan Mary Palmerin kerrotaan tiukasti ja toistuvasti muistuttaneen, että Jumalan rakkauden ja Pelastuksen sanoman vieminen Suomen koteihin on kotiliiton ohjelmista tärkein.

Saga Lippo

majuri

Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

Esimerkkejä aikuis- ja perhetyön tämänhetkisestä toiminnasta: Pelastusarmeijan lomakodin johtaja Eveliina Annala vastaanottamassa Sielunlämmittäjät-projektin puitteissa neulottuja villasukkia majuri Metti Saajorannalta.

Auttava käsi -projektissa tuetaan Pelastusarmeijan Mbagala-tyttökotia Tansaniassa.

Alla vuoden 2021 territorion naistenleirin osallistujajoukko.