Naistyö huomenna: Hetkiä hengähtämiseen ja hengellisyyteen

Hetkiä hengähtämiseen ja hengellisyyteen

Olemme tässä numerossa esitelleet Pelastusarmeijan naistyön menneisyyttä ja nykyisyyttä, ja nyt on aika suunnata silmät tulevaisuuteen. Millaista on naistyö huomenna? Pöydän äärelle ovat saapuneet keskustelemaan upseerikoulun kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen. Katsotaan, mihin tämä keskustelu johtaa!

Kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen ovat upseerikoulun lähiopetuspäivillä päämajassa. He ovat nyt toisen vuoden kadetteja, joten opintoja on takana reilu vuosi. Enni toimii Salon osaston johtajana yhdessä miehensä, kadetti Robert Beckerin kanssa, ja Taina puolestaan toimi haastatteluhetkellä Kouvolan osaston avustajana. Syyskuun alusta Taina on toiminut Lahden osaston avustajana. Heille molemmille Pelastusarmeija ja sen naistyö on tuttu jo vuosien takaa.

Millaisena näette Pelastusarmeijan naistyön tällä hetkellä?

Enni: – Omassa osastossamme naistyö on parhaillaan melko aktiivista, meillä toimii naisten piiri joka toinen tiistai. Meillä on todella mukava porukka, ja se on tuo kivaa yhteisöllisyyttä. On hienoa jutella naisten kesken asioista ja opiskella yhdessä Raamattua. Tutkia sitä yhdessä naisen näkökulmasta ja jakaa siihen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia. Naistyö on tärkeä osa Pelastusarmeijan toimintaa.

Taina: – Kuten Enni sanoi, se on olennainen osa toimintaa. On tärkeää, että naisetkin saavat omaa aikaa.

Enni: – Toki on myös tärkeää keskustella yhdessä miesten kanssa, mutta tietyt asiat ovat niin uniikkeja, että naisten keskinäiset, yhteiset hetket ovat tärkeitä.

Taina: – Tästä hyvänä esimerkkinä valtakunnalliset naisten viikonloput. Ne ovat olleet oikein miellyttäviä hetkiä, kun on saanut viettää yhdessä aikaa muiden kanssa rauhassa. Naiset tarvitsevat rauhaa ja omaa aikaa, sillä edelleen useimmiten me naiset pyöritämme perheen arkea. Miehet usein menevät ura edellä.

Enni: – Onhan tämä kovin vanhanaikaista ajatella näin – mutta kyllä se edelleen suuremmalti näin on.

Miten näette, että naistyötä voi kehittää tulevaisuutta ajatellen?

Taina: – Varttuneemmat sukupolvet alkavat olla iässä, etteivät välttämättä jaksa olla enää aktiivisesti mukana. Sitten on monia arjen kuormittamia, ruuhkavuosia eläviä naisia, jotka harvemmin pääsevät irrottautumaan mukaan. Heidät kannattaa pitää mielessä uusia toimintoja kehittäessä.

Enni: – Työ ja kotielämä vievät helposti suuren ajan elämästä, hetkiä hengähtämiseen tarvitaan.

Taina: – Meillä on Armeijassa perhetoimintoja lapsille ja heidän äideilleen, mikä on hienoa. Mutta kyllä tällaiset hetket hengähdystä tarvitseville olisivat tärkeitä. Sen ympärille voisi kehitellä kaikenlaisia toimintoja, kuten pieniä kauneudenhoidon ja rentoutumisen mahdollisuuksia. Enni: – Hyvä ajatus!

Taina: – Olin aiemmin mukana toiminnassa, jossa tällaisia iltoja järjestettiin. Niiden vastaanotto oli hyvin positiivinen. Monesti saimme kauneudenhoidon ammattilaisilta näitä palveluksia lahjoituksena.

Olette molemmat kouluttautumassa upseereiksi ja tulette johtamaan osastoja. Millainen painotus naistyöllä tulee olemaan osastoissanne?

Taina: – Toki kummallekin sukupuolelle pitää olla tasapainoisesti toimintoja. Tulen itsenäisesti johtamaan osastoa, joten on tärkeää löytää luotettava vapaaehtoinen, joka ottaisi vastuun miesten toimintojen pyörittämisestä. On vain fakta, että naistoimintaan tarvitaan nainen, ja miestoimintaan mies vetovastuuseen. Ketään ei saa unohtaa, ja edelleen haluan painottaa yhteistä aikaa keskustelemiselle ja olemiselle, hetkeä hengähdykselle.

Enni: – Olemme jatkaneet naisten piiriä, joka Salossa toimii. Se on ollut aktiivinen, pitkään toimiva ryhmä – jo aikojen takaa kotiliitosta asti. Ryhmässä olemme muun muassa askarrelleet, lukeneet yhdessä hartauskirjoja ja keskustelleet niistä. Jokainen on tuonut oman hartauskirjansa, lukenut sieltä pätkän, ja sitten olemme keskustelleet sen nostattamista ajatuksista.

”Ei ole itsestäänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opettajana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alusta asti.”

Taina: – Aiemmin ollessani Lahden osaston sotilas paikallinen naisten piiri tuli tutuksi. Se tapahtui päiväsaikaan, niin siellä oli enimmälti iäkkäämpiä ihmisiä mukana. Nykyisin se on illalla, mikä on hienoa, joten useammalla on mahdollisuus ottaa osaa. Tarvitsemme kaikenikäisiä ihmisiä mukaan Armeijaan.

Enni: – Näin on, meidän on hyvä tavoitella myös nuoria. Vanhempia toki unohtamatta.

Tasa-arvoisuus on ollut Pelastusarmeijan ytimessä sen alusta alkaen. Toteutuuko se mielestänne hyvin tämän päivän Armeijassa?

Taina: – Mielestäni oikein hyvin. Ei ole itsestäänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opettajana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alusta asti.

Enni: – Olemme olleet onnekkaita kasvaessamme tähän kulttuuriin. Eri puolilla maailmaa kulttuurit ja ajatukset tasa-arvosta ovat hyvin erilaisia – on hienoa, että voimme näyttää organisaationa ja hengellisenä yhteisönä tasa-arvoista esimerkkiä.

Miten Pelastusarmeija voisi edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnallisesti?

Taina: – Olemalla esillä ja nostamalla tätä aihetta esiin...

Enni: – ...ja näyttämällä esimerkkiä. Kun ihmiset esimerkiksi saapuvat osastolle, jota johtaa pariskunta, he näkevät, että he ovat osastonjohtajina tasa-arvoisia ja jakavat tasapuolisesti tehtävät ja vastuut. Molemmilla on samanlainen vastuu hengellisestä työstä.

Lopuksi kuka maailman naisista on esikuvanne?

Enni: – Oma äitini ehdottomasti. Hän on tuore upseeri, ja haluan seurata hänen näyttämäänsä erinomaista esimerkkiä.

Taina: – Kyllä minun on pakko sanoa Pelastusarmeijan äiti, Catherine Booth. Hän astui rohkeasti esiin ja otti vastuuta. Hatunnosto myös Williamille, joka antoi hänen tehdä näin. Catherine oli lahjakas, ja hän osasi valloittaa yleisönsä – sai heidät seuraamaan hyvää esimerkkiä ja Jumalan Sanaa.

Toni Kaarttinen

Kuva: Toni Kaarttinen