Jumalan sanan nälkä

Olen kasvanut kristillisissä piireissä: perheeni, kouluni ja kaverinikin olivat kristittyjä. Olin varma, että tiesin jo valmiiksi Raamatusta ja sen sanasta, ehkäpä jopa kaiken.

Ajattelin aikaisemmin, että pelkästään uskosta puhuminen on painostavaa. Epävarmuudessani usein mietin, miksi me yritämme tyrkyttää uskoamme. ”Miksi luulemme olevan muita parempia?”, ”Miksi olemme niin eri mieltä kaikesta?”, ”Miksi Jumala antaa tämän tapahtua?” ja niin edelleen. Lista on loputon. Tiedän, että nykymaailmassa monella muullakin nuorella on kipeitä kysymyksiä.

Pidin uskoani hyvin henkilökohtaisena asiana, kuten monet kristityt nykyään ajattelevat. Yleinen ilmapiiri painostaa siihen, koska ”et saa tyrkyttää uskontoasi muille”. Joskus jopa kristillisyyden myöntäminen tuntemattomille tuntui vastenmieliseltä.

Minulle ei ollut koskaan tapahtunut mitään ihmettä, mutta ehkä minut sai pysymään uskossa mukana se, että koko lähipiirini oli kristittyjä. Ajatus, että lähtisin kristinuskosta, sai minut kokemaan epävarmuutta.

Uskonratkaisu nuorten illan kautta

Vanhemmat pakottivat minut Pelastusarmeijan nuorten iltaan, koska vietin aikaani liian paljon vain kotona sisällä. Nuorten illat tarjosivat minulle todis- tusta, opetusta ja muistoja hyvän ja turvallisen porukan kanssa. Vaikka en aina ymmärtänyt enkä ehkä osannut arvostaa kaikkea, se kuitenkin esti uskoani horjumasta.

Kun olin Pelastusarmeijan leirillä, katsoimme siellä nuorten ryhmän kanssa opetusvideoita Man or Maker -konferenssista. Tajusin samalla, kuinka vähän oikeasti tiedän kristinuskosta, vaikka olen kasvanut kristillisissä piireissä.

Minulle kasvoi Jumalan sanan nälkä ja halu tuntea totuus. Tämän kautta tein uskonratkaisuni. Koska opetus tuli livestriimauksena keskellä yötä Texasista, menin leirin toisena yönä nukkumaan aikaisemmin kuin muut. Heräsin tunnin päästä painajaisesta, joka sai minut itkemään järkytyksestä. Unessa muutama läheiseni palvoi ja juhli jotain kauheaa asiaa, joka kuitenkin tuhosi heidät silmieni edessä. Ymmärsin, että tämä on se huono uutinen, jota maailma tarjoaa ja josta maailma riemuitsee. Vaikka olin kasvanut kristillisessä perheessä ja yh- teisössä, nielin pureskelematta monet maailman valheista.

Jumala on avannut ovia, joihin olen koputtanut ja Pelastusarmeijan kautta myös niitä ovia, joihin en ole edes vilkaissut. Pelastusarmeija on tarjonnut minulle ja muille nuorille hyvää seuraa, kokemusta ja rautaista opetusta. En osaa enempää kiittää Jumalaa siitä, että saan olla mukana.

Ei ole totta, että ihminen tarvitsee traagisen kokemuksen muuttuakseen. En ole kristitty, koska olen kristillisessä yhteisössä, vaan koska haluan olla. Sen takia tahdon rohkaista sinua, minkä kanssa sitten kamppailetkin: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matteus 7:7–8). Vain Jeesus todella on totuus, tie ja elämä. (Johannes: 14:6).

Maria Pelastusarmeijan nuorten illoissa kävijä