Jumala johdattaa ja pitää huolen

Aloitin Pelastusarmeijan työntekijänä vuonna 2007 Porvoon osastossa. Mieheni Sepon kanssa olimme osaston johtajina ja kävimme samaan aikaan upseerikoulua. Ensimmäisen saarnapuheeni jälkeen Porvoossa totesin: ”Olen puhunut kaiken, mitä minulla on sanottavaa.” Koin silloin, että tuskin keksin enää mitään uutta, mistä jakaa.

Olen oppinut, että se mikä minua puhuttelee Raamatussa, puhuttelee myös toisia. Raamatun Sanaa voi tutkia aina, sieltä riittää kyllä ammennettavaa ja jaettavaa. Sanojeni määrällä ole merkitystä, kun mukana on Pyhä Henki. On ihanaa tehdä työtä yhteisössä, jossa Raamatun sanan tutkiminen ja lukeminen on tärkeässä asemassa.

Aluksi olin myös hyvin arka ottamaan vastuuta ja olemaan esillä. Ajattelin, ettei minusta ole johtajaksi. Minulle sanottiin, että sinähän voit aina piiloutua miehesi Sepon selän taakse. Vuosien varrella olen ”kuikuillut” Sepon selän takaa. Vähitellen Jumala on vahvistanut omaa paikkaani ja näkyäni. Koen, että olen Jumalan avulla rohkaistunut ja uskaltanut astua esille olemaan oma itseni ja ottamaan vastuuni upseerina ja johtajana.

Työssäni hyviä hetkiä ovat ne, kun saan rukoilla toisen ihmisen kanssa alttarilla, puhelimessa tai kohdatessa. Erityisen innostavaa ja rohkaisevaa on ollut saada kuulla, kuinka Jumala on vastannut rukouksiin. Tähtihetkiä ovat olleet, kun joku on arkana tullut kysymään, voisiko hänestä tulla Pelastusarmeijan jäsen ja ne hetket, jolloin olemme saaneet siunata osastoon uusia jäseniä.

Olen kokenut olevani etuoikeutettu, kun olen saanut auttaa vähävaraisia, välittää ihmisten lahjoituksia avuntarvitsijoille. On hienoa työskennellä yhteisössä, joka auttaa ympäri maailmaa kaikenlaisten ihmisten parissa.

Upseerin työn rikkaus

Olemme muuttaneet paikkakunnalta toiselle jonkin verran upseeriuramme aikana. Muutoksien yhteydessä olen kokenut paniikkia uuden edessä, ja luottamus johdatukseen on ollut kovilla. Jälkeenpäin olen kuitenkin todennut, että ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja pitänyt huolen, ja aikataulut ovat täsmänneet.

Upseerin työ on ollut – ja on – rikasta aikaa. Olemme saaneet tutustua ihaniin ja mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri Suomea. Upseerina työtäni on helpottanut paljon se, että osastoissani on ollut sitoutuneita vapaaehtoisia ottamassa vastuuta käytännön tehtävistä sekä hengel- lisistä tehtävistä. Vapaaehtoisten avulla osastotyötä on voitu kehittää eteenpäin. Minua puhuttelee kovasti se, miten pyyteettömästi ihmiset antavat aikaansa ja lahjojaan Jumalan valtakunnan työhön Pelastusarmeijan kautta.

Jokaisella paikkakunnalla, jolla olemme työskennelleet, olemme voineet luoda uusia ystävyyssuhteita. On rikkautta tuntea monia Pelastusarmeija-perheeseen kuuluvia niin Suomessa kuin ympäri maailman.

Pelastusarmeijaa edustaessani olen saanut ulkopuolisilta paljon kiitosta Pelastusarmeijan tekemästä työstä. Tällaiset huomiot laittavat nöyrälle paikalle. Haaveeni on kuitenkin, että ihmiset löytäisivät elämäänsä Jeesuksen.

Tuula Takala kapteeniHelsingin osaston johtaja