Kun aika pysähtyi: maailma, johon Jeesus syntyi

Luukas 2: 14, 1938 käännös: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Matteuksen ja Luukaksen säilyttämien syntymäkertomusten välillä on eroja, mutta niiden ja Jeesuksen mainitun sukupuun teologisena tarkoituksena oli todistaa, että hän oli jumalallista alkuperää. Jeesus oli laillinen Messias – haMashiah – ja Daavidin kuningashuoneen jäsen. Messias oli henkilö, jolla oli pyhä voitelu, ja joka on edeltä käsin vihitty Jumalan luomaan teokraattiseen virkaan. Lisäksi tarkoituksena oli osoittaa, että Jeesus täytti heprealaisen Raamatun ennustukset ja että hänen sukupuunsa ulottui aina Abrahamiin asti, jonka kanssa Jumala solmi liiton. Toisen temppelin aikana oli jo huomattavaa Messiaan odotusta juutalaisten keskuudessa.

Heprealaisen Raamatun ennustusten mukaan Jeesus syntyi (Miika 5:2) Betlehemissä Herodes Suuren hallintokaudella (37–4 eKr.). Kertomuksessa Joosef ja Maria olivat lähteneet liikkeelle verolle pantaviksi Betlehemiin, koska he olivat Daavidin huonetta. Tämän verotuksen luonne on kuitenkin epäselvä. Jeesuksen syntymän yhteydessä mainittu ns. Betlehemin tähti on kautta aikojen ollut kiinnostuksen kohteena. Tutkijoiden mukaan kertomukset ”tähdestä” viittaavat poikkeuksellisiin tähtitieteellisiin tapahtumiin taivaalla vuosina 7–5 eKr. Niihin on saattanut kuulua kolmen tai jopa neljän planeetan, kuten Jupiterin, Saturnuksen, Marsin ja Venuksen ns. konjunktio, jolloin ne asettuivat samalla linjalle Maahan nähden, ja jota ehkä vielä seurasi komeetan ilmaantuminen taivaalle. Ajankohta on myös yhteneväinen Herodeksen hallitusajan kanssa, joka päättyi 4 eKr. Näiden tähtitaivaan luomien merkkien avulla Itämaan tietäjät (Magi) löysivät tiensä juuri syntyneen Jeesus-lapsen luo Betlehemiin osoittamaan kunnioitustaan. Näistä poikkeuksellisista ilmiöistä on tietoja mm. kiinalaisissa aikakirjoissa. Nykytutkimukset vahvistavat ilmiöiden tapahtuma-ajan joko syyskuun lopulle tai keväälle, maaliskuun 5. päivän ja toukokuun 4. päivän väliseen aikaan. Tämä ehdotus sopii myös yhteen evan- keliumien kertomusten kanssa siitä, että paimenet olivat tuolloin laitumella lampaiden kanssa, jotka aina siirretään talveksi sisälle edelleen tänä päivänä. Keväinen ajankohta on myös juutalaisen pääsiäisen ajankohta. Jeesus oli siten sekä syntyessään että kuollessaan ns. uhrilammas eli pääsiäislammas, jolloin teologinen ympyrä sulkeutuu. On siis epätodennäköistä, että Jeesus olisi syntynyt jouluna. Se on katolilaisen kirkon myöhäisantiikin aikana luoma pakanallinen traditio, joka otettiin Sol Invictuksen päivämäärästä.

Ajanlaskumme sai nykyisen sarjavuotensa vasta varhaisbysanttilaisena aikana 525 jKr., jolloin munkki Dionysius Exiguus laski Jeesuksen syntymäajankohdan joulukuun 25. päivään vuoteen 1 eKr. (Anno Domini – Herran vuodet), ja hänen ympärileikkauksensa ajankohdan tammikuun 8. päivään vuonna 1 jKr. Nykyisen kalenterimme laskentatapa on vasta vuodelta 1627, josta seuraa, että nyt ei itse asiassa ole vuosi 2023 Jeesuksen syntymän jälkeen, vaan 2028–2030!

Pax Romana

Jeesus syntyi aivan Rooman valtakunnan itäisellä rajalla, Juudean kuningaskunnassa, keisari Augustuksen aikana. Hallinnollisesti Juudea kuului Syyrian provinssin alaisuuteen. Tuolloin valtakunnassa vallitsi merkittävä rauhan ja hyvinvoinnin kausi, Pax Romana, jollaista ei ollut koettu aiemmin, eikä koskaan sen jälkeen.

Keisari Augustus. Marmoripatsas Vatikaanin museoissa. Kuva: Kenneth Silver.

Rooman valtakunnan sisämarkkinoilla vallitsi Jeesuksen aikana ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus ja siellä oli yhdet, yhtenäiset rahamarkkinat, jotka muodostivat maailman suurimman talousalueen. Roomalaisten lyöttämät hopeadenaarit olivat käypää valuuttaa koko valtavassa valtakunnassa esim. verojen maksuun.

Roomalaisille kulkuyhteydet ja kaupankäynti olivat poikkeuksellisen tärkeitä, ja siksi valtakunnan halki oli rakennettu kattava maantieverkosto. Merta kynti mittava kauppa- ja sotalaivasto. Virallinen posti kulki yli 4 000 km matkan Juudeasta Roomaan maareittiä noin kahdessa viikossa, yhtä kauan kuin purjehtien. Matka valtakunnan eri kolkkiin taittui maitse joutuisasti pitkin maailmankuuluja roomalaisia maanteitä, joiden varrella oli majapaikkoja ja muita palveluja.

Nykyisyys ja menneisyys kohtaavat. Roomalainen maantie kohtaa jalkakäytävän Kavallassa Kreikassa muinaisella Via Egnatialla. Roomalaiset maantiet olivat standardileveitä ja säänkestäviä ja takasivat hyvän matkustusmukavuuden kaikkina vuodenaikoina. Kuva: Minna Silver.

Rooman valtakuntaan kuuluvilla alamaisilla oli vapaa matkustusoikeus ja niillä, joilla oli Rooman kansalaisuus, kuten Paavalilla, oli ”passi” matkustaa ja käyttää roomalaisia etuja. Mainitut olosuhteet ja rauhan tila loivat kristinuskon leviämiselle ja opetuslasten liikkumiselle poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Evankeliumi levisikin muutaman vuo- sikymmenen aikana ympäri koko Rooman valtakunnan, pääkaupunki Rooma mukaan lukien.

Israelilainen rautakautinen talo, jossa usein oli asuinrakennus ja talli samassa tilassa. Asuinmuoto säilyi juutalaisen kansan ja talonpoikaisväestön parissa melko samanlaisena myös roomalaisaikana. Harward Museum of the Ancient Near East, Harward, USA. Kuva: Kenneth Silver.

Menestystarinaan kuului myös se, että voitokas Sanan levitystyö alkoi sisältäpäin. Liikehdintä levisi valtakunnan reunoilta kohti keskusalueita, ja sen jälkeen roomalaisten sotilaiden kääntymyksen ja sotilasyksiköiden siirtojen kautta kaikkiin valtakunnan osiin ja kaikkien kansojen pariin. Vuonna 313 kristinusko hyväksyttiin osaksi valtakuntaa, ja vuonna 380 siitä tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto.

Kenneth Silver
historian tohtori, tutkija ja Tukholmassa sijaitsevan Välimeren museon kreikkalais-roomalaisten kokoelmien intendentti ja osastonjohtaja