Mieskaveritoiminta & Mummila: Turvallinen kaveri lapselle

Tämän kuun lehden teemana on ystävyys. Ystävyys ei välttämättä toteudu vain samanikäisten kesken, vaan ystävyys voi olla sukupolvia ylittävää. Tähän tarpeeseen vastaa Pienperheyhdistyksen mieskaveri- ja Mummila-toiminta. Mieskaveritoiminnan ohjaaja Petriina Perkiömäki ja vapaaehtoistoiminta Mummilan ohjaaja Mari Kahri kertovat tästä mielenkiintoisesta ja tärkeästä työstä lasten parissa.

Pienperheyhdistys on valtakunnallinen kansalaisjärjestö perheille, joissa arki sujuu yhden vanhemman voimin. Kaksi yhdistyksen tärkeää vapaaehtoistoiminnan muotoa ovat mieskaveritoiminta ja ”Mummila” kummi-isovanhemmuus, jossa vapaaehtoiset voivat toimia kivana kaverina, luotettavana ystävänä ja aikuisena tukena ja turvana lapselle.

– Pienperheyhdistyksessä on paljon vertais-, vapaaehtois- ja vaikuttamistoimintaa. Yhdistys aloitti toimintansa 1968 yksinhuoltajaäitien toimesta. Yhden vanhemman perheiden aseman parantaminen on kaiken toimintamme keskiössä. Työmuodot ovat aikojen saatossa hioutuneet, ja perimmäisenä pyrkimyksenä on aina vastata perheiden tarpeisiin, vapaaehtoistoiminta Mummilan ohjaaja Mari Kahri kertoo.

Mieskaveritoiminta sai alkunsa vuonna 1992 pojille suunnatusta projektista. Tänä vuonna vietetään toiminnan 30-vuotisjuhlavuotta.

– Siinä huomattiin, miten erityisesti pojat olivat hyvin innostuneita miesohjaajien läsnäolosta ja halusivat viettää aikaa heidän kanssaan. Äidit tiedustelivat, voisiko olla toimintaa, jossa jokainen lapsi saisi oman mieskaverin, ohjaaja Petriina Perkiömäki valottaa toiminnan ensiaskeleita.

Myös Mummilan kummi-isovanhemmuus sai alkunsa samanlaisesta tarpeesta.

– Perheet tiedustelivat, voisiko isovanhempia olla myös samalla tavalla tarjolla. Monella isovanhemmat asuivat kaukana, he näkivät harvoin tai yhteyttä ei ollut lainkaan. Tämä olisi luonteva verkosto löytää tällaista yhteyttä. Äidit kokivat, että ilman isovanhempia jotain olennaista on lapsen ja perheen elämästä jäänyt puuttumaan, Mari täydentää.

Moninainen kirjo mieskavereita

Petriina Perkiömäki valottaa mieskaveritoiminnan tavoitteita:

– Monella lapsella ei ole yhteyttä isäänsä tai se yhteys on hyvin heikko. Myös muut miehet saattavat puuttua kokemuspiiristä. Ajatus on, että lapsi pääsee tutustumaan aikuiseen, turvalliseen mieheen ja viettämään yhteistä arkea. Sen ei tarvitse olla mitään erityistä, yhdessäolo ja yhdessä tekeminen on toiminnan ytimessä. Jokaisen kaveriparin kaveruus on omanlaisensa. He yleensä tapaavat kahdesta neljään kertaan kuukaudessa.

– Mieskaverien näkökulmasta tämä on puolestaan mukavaa toimintaa lasten kanssa. Esimerkiksi niille, joilla ei ole omia lapsia tai omat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. Se voi olla yhteistä urheilutoimintaa. Kerran eräs mies totesi, että olisi kiva kun olisi joku, jonka kanssa mennä trampoliinipuistoon, kun ei sitä aikuisena yksin kehtaa, Petriina toteaa hymyillen. 8

Mieskavereiden ja lasten tapaamiset ovat omannäköisiä, yhteisten mielenkiinnon kohteiden mukaan. Tässä ollaan Mustikkamaalla seikkailupuistossa ja Vanhankaupunginlahdella kalaretkellä.

Mieskaveritoiminta oli aluksi suunnattu vain pojille, mutta pian yhdistyksessä havaittiin, että myös tytöt kaipaavat miehistä kaverisuhdetta. Suuri enemmistö on tosin nykyäänkin poikia.

– Perheiden monimuotoisuus on vuosien saatossa kasvanut ja eri kulttuuritaustat ovat tulleet enemmän esille.

Myös vapaaehtoisissa mieskavereissa kirjo on moninainen. Valtakunnallisesti mieskavereita on noin 250, ja heillä on kavereina vajaat 280 lasta. Mieskaveritoimintaa on tällä hetkellä Uudellamaalla, Kuopiossa, Oulussa, Päijät-Hämeessä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Toiminnan pääpaino on Uudellamaalla, jossa toiminnan järjestää Pienperheyhdistys. Muilla paikkakunnilla paikalliset toimijat noudattavat Pienperheyhdistyksen mallia.

– Mieskavereiden jakauma on hyvin laaja. Nuorimmat ovat kahdenviiden paikkeilla ja vanhemmat jo seitsemissäkymmenissä. Vanhempia mieskavereita on myös siirtynyt Mummila-toimintaan. Se kertoo ihanasti sitoutumisesta. Mieskavereiden koulutustausta on myös hyvin laaja. On ollut selvästi nähtävillä, miten ihmiset ovat houkutelleet ystäviään, tuttujaan ja työkavereitaan mukaan. Otamme tämän moninaisuuden vastaan ilolla, sillä ei ole yhtä stereotyypistä miehen mallia, jota haemme. Jokainen kelpaa sellaisena kuin on. Tarkoituksena on aina yhdistää samankaltaisia miehiä ja lapsia, jolloin heidän on helppo löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Kiinnostuksen kohteiden lisäksi välimatkan huomioiminen on tärkeää. Pyrimme löytämään kaverit sellaiselta etäisyydeltä, että se on vapaaehtoiselle mielekästä.

Miten mieskaveriksi voi ilmoittautua?

– Kotisivuiltamme löytyy yhteydenottolomake, ja sen kautta voi olla minuun yhteydessä, Petriina vinkkaa.

Yhteydenottoa seuraa koulutus. Kurssiin kuuluu yksilöhaastattelu, jossa keskustellaan tarkemmin toimintaan liittyvistä asioista. Koska toiminta tapahtuu lasten parissa, kaikilta vapaaehtoisilta selvitetään rikostausta.

– Koulutus kestää viisitoista tuntia ja tapahtuu kerran viikossa kuukauden ajan. Koulutuksen aikana mieskaverit voivat miettiä sitä, onko tämä toimintaa, johon he haluavat ottaa osaa ja sitoutua. Useimmiten mieskaverit ovat pohtineet asiaa jo pitkään ja ovat sitoutumishaluisia. Seuraavaksi tapaan äidin ja käymme läpi asiat. Jos kaikki vaikuttaa sopivalta, niin järjestämme äidin ja mieskaverin keskinäisen tapaamisen. Olemme antaneet ohjeita, millaisia asioita keskustelussa tulisi käydä läpi. Suosittelemme esimerkiksi, että jo heti alussa keskustellaan siitä, miten elämäntilanteiden muutos tulisi vaikuttamaan kaverisuhteeseen. Ei ole kenenkään etu, jos kaveruus loppuu esimerkiksi muuttuneeseen parisuhdetilanteeseen. Jos kaikki vaikuttaa hyvältä, äiti ja mieskaveri keskenään sopivat, miten tätä kaveruutta aletaan pitää yllä.

Kurssin jälkeen on mahdollisuus aloittaa hyvinkin nopeasti, sillä lapsia on aina enemmän kuin vapaaehtoisia. Yhdistämistahti on kuitenkin tapauskohtaista.

Mummilan vapaaehtoiset toimivat kummi-isovanhempana. Lisäksi toiminnassa mukana olevat voivat olla vapaaehtoisena yhteisöllisissä tapahtumissa. Mummilan kummi-isovanhemmat ovat myös muodostaneet teatteriryhmä Teatteri Tuulahduksen, joka esiintyy lasten tapahtumissa, juhlissa, kouluissa, päiväkodeissa ja vapaaehtoistoiminnan tapahtumissa.

– Liittyen aiemmin mainitsemiini kiinnostuksen kohteisiin ja etäisyyteen, mieskaveri-lapsiparit eivät täyty perinteisessä jonotusjärjestyksessä. Joku on saattanut saada mieskaverin heti, joku toinen on voinut joutua odottamaan kaksikin vuotta sopivan kaverin löytymistä esimerkiksi hankalan etäisyyden vuoksi. Meillä on myös periaate, että yhdelle perheelle ohjataan vain yksi mieskaveri. Jos perheessä on sisaruksia, heidän yhteisten tarpeidensa kohtaaminen voi hankalampaa kuin yksittäisen lapsen tapauksessa. Tavoitteena toki on, ettei kenenkään – niin lapsen kuin mieskaverinkaan – tarvitsisi odottaa liian kauan.

Mieskaveritoiminta järjestää myös yhteisiä tapaamisia.

– Ne ovat useimmiten hyvinkin toiminnallisia. Menemme esimerkiksi seikkailupuistoon tai ajamaan kartingia. Koska kaveriparien keskinäisissä tapaamisissa painotamme mutkatonta yhdessäoloa, josta ei seuraa kuluja mieskavereille eikä perheelle, niin näissä tapahtumissa haluamme tarjota jotain erityistä. Mieskavereille järjestämme myös erikseen työnohjauksellisia tapaamisia, jossa he voivat vaihtaa kokemuksiaan ja keskustella asioista kanssani, Petriina kertoo.

Mummilassa yhteisöllistä isovanhemmuutta

Mummilan vapaaehtoiset toimivat kummi-isovanhempana yhden vanhemman perheiden lapsille. Lisäksi on mahdollisuus olla vapaaehtoisena toiminnan yhteisöllisissä tapahtumissa. Mummilassa on tällä hetkellä mukana yhdeksänkymmentä isovanhempaa.

– Kummisuhteista voi muotoutua hyvinkin erilaisia, kuten monella meistä omien isovanhempiemme tai lastenlastemme kanssa. Mummilaan voi tulla mukaan yksittäisenä mummina tai vaarina tai pariskuntana, Mummilan ohjaaja Mari Kahri kertoo hymyillen. – Isovanhemmissa on valtava voimavara. Ihmiset jäävät entistä toimintakykyisempinä eläkkeelle, ja heillä on niin paljon annettavaa.

Mummila-toimintaan kuuluu lyhyt koulutus. Tapaamistiheys isovanhemmilla ja lapsilla on mieskavereiden kaltainen, eli kahdesta neljään kertaan kuukaudessa.

– Meillä on isovanhempia, joiden kummilapsi on kasvanut aikuiseksi ja he ovat ottaneet uuden. Parhaimmillaan isovanhemmilla on ollut neljä kummilasta. On monia, jotka ovat olleet tiiviisti mukana yhtämittaisesti Mummilan alusta eli vuodesta 2003 lähtien.

Mummila tarjoaa myös lievempää sitoutumista edellyttävää yhteisöllistä isovanhemmuutta.

– Järjestämme tapahtumia, ja näissä voi toimia vapaaehtoisena. Monet pohtivat, uskaltaako ikänsä vuoksi ottaa omaa kummilasta. Näin toimintaan voi tulla kevyemmin mukaan. Sitten voi myöhemmin ottaa kummilapsen, jos huomaa omien voimavarojen riittävän.

Erilaisia perinnejuhlia ja leikkituokioita pidetään säännöllisesti. Isovanhemmille kummilapsineen järjestetään toimintaa ja tapahtumia noin joka toinen kuukausi.

– Se on lähtenyt siitä, kun perheet ovat kertoneet, että isovanhempien puutteen myötä monet traditiot puuttuvat ja juhlat jäävät juhlimatta. Olemme vastanneet tähän tarpeeseen, meillä on esimerkiksi kevätjuhlaa ja joulutapahtumaa. Ajatuksena on, että nämä olisivat kuin isoja perhejuhlia, joihin kaikki ovat tervetulleita. Äidit ovat usein kuvailleet, miten ihanalta tuntuu, kun kummit juhlissa ihailevat lapsia. Nämä ovat lämminhenkisiä tapahtumia kaikenikäisille. Elämykselliset tapahtumat vahvistavat olemassa olevia tunnesiteitä. Lisäksi teemme retkiä ja leirejä. Esimerkiksi kesäleirit ovat oiva ja turvallinen tapa olla pidempään yhdessä.

Mummilan toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle. Mari kertoo, että yhteydenottoja on tullut kauempaakin.

– Perheet kertovat, että heitä etäisyys ei haittaa. He ovat valmiita kuljettamaan lasta pidemmältäkin. Sitä on vain vaikea toteuttaa. Tämä kertoo siitä, että tarvetta olisi enemmän kuin tarjontaa. Toivommekin, että tämänkaltainen toiminta saisi jalansijaa myös muualla Suomessa.

Korona-ajan haasteita ja uusia tuulia

Sekä Mummila että mieskaveritoiminta perustuu yhdessäololle. Korona-aika loi arvattavasti toiminnalle suuria haasteita.

– Mummilassa se vaikutti tosi paljon, sillä vapaaehtoisemme ovat eläkeikäisiä. Kun korona alkoi, pysäytimme kaiken toimintamme. Suosittelimme, ettei kummilasta tavattaisi tai tapaamiset olisivat ulkona. Tilanne oli perheille hyvin hankala, sillä he olivat tottuneet tapaamaan kummi-isovanhempia säännöllisesti ja tarvittaessa tukeutumaan heidän apuunsa.

Korona-aika loi myös uusia innovaatioita yhteydenpitoon.

– Tavat pitää yhteyttä muuttivat muotoaan. Kuulin ihania tarinoita siitä, miten jotkut aloittivat perinteisen kirjeenvaihdon. Lisäksi monet isovanhemmat ottivat haltuun Teamsit ja muut modernit tavat pitää yhteyttä, Mari naurahtaa tietokoneen ruudulta. Tässä ei ole tullutkaan aiemmin kerrottua, että haastattelutilanteemme on hyvin tätä aikaa kuvaava. Petriinan kanssa istumme Pienperheyhdistyksen neuvottelutilassa Marin ollessa etäyhteydessä Teamsin välityksellä mukana.

– Mieskaveritoiminnassa toimimme myös hallituksen ja THL:n ohjeistuksia seuraten. Moni kaverisuhde jatkui kuitenkin aktiivisena koko pandemia-ajan läpi. He ulkoilivat paljon. Tämä on ollut monelle mieskaverille ja lapselle niin iso osa omaa arkea, että on keksitty keinot pitää kaverisuhdetta yllä, Petriina kertoo.

Korona-aikaan Mummilaan ei otettu uusia vapaaehtoisia eikä koulutuksia järjestetty. Mieskaveritoiminnassa kursseja järjestettiin satunnaisesti.

– Huomasimme nopeasti, etteivät etäyhteydet toimi tämänkaltaisessa koulutuksessa. Tämä vaatii läsnäoloa, sillä kurssi on hyvin keskusteleva ja omia ajatuksia herättävä. Viime syyskuussa järjestimme ensimmäiset perinteiset kurssit. Se oli jännittävää niin osallistujille kuin meillekin. Kävi hyvin ilmi, miten monet olivat kaivanneet toisten ihmisten seuraa, Petriina paljastaa.

Korona-ajan perintö voi olla myös mielenkiintoinen.

– Monella arki ja ajankäyttö on muuttunut täysin. On mielenkiintoista nähdä, miten se tulee vaikuttamaan toimintaamme.

Toiminta, joka antaa kaikille

Lopuksi olen kiinnostunut kuulemaan, mitä mukana olevat ovat kuvanneet saaneensa tältä toiminnalta.

– Mummilassa olemme saaneet valtavan hyvää palautetta niin perheiltä kuin isovanhemmiltakin. Joku hienosti kuvaili, miten tärkeää on, että ihmisillä on kaikenikäisiä ystäviä. Täällä ollaan kuin yhtä isoa perhettä, Mari toteaa hymyillen. – Muistan erään äidin kertoneen, ettei voi uskoa, miten heidän elämäänsä tullut vieras ihminen on voinut tulla näin tärkeäksi. Kokemuksen myötä hänen koko elämänkatsomuksensa muuttui. Meillä on myös äitejä, joiden lapset ovat olleet mukana, ja nyt lapsen kasvettua he ovat itse ilmoittautuneet kummi-isovanhemmiksi. Kaikki osapuolet saavat tästä niin paljon.

– Samanlaisia kokemuksia meillä on mieskaveritoiminnassa. Usein kuulee siitä, että tämä antaa paljon enemmän kuin osasi odottaa. Perheet ovat puolestaan kiitollisia siitä, miten joku on tullut heidän elämäänsä tällä tavalla, ollut kiinnostunut lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan. Eräs nuori kuvaili, miten hyvältä tuntui, että mieskaveri oli aina yhteydenoton päässä ja kulki elämänvaiheissa mukana. Pitää myös muistaa, että vaikka suhde ei aina kestäisi pitkään, se voi silti olla todella merkityksellinen asianomaisille, Petriina kuvailee.

– Jaksan uskoa, että toimintamme voi muuttaa ihmisten maailmankuvaa – tuoda esille sitä, että ihmiset osaavat olla pyyteettömiä ja haluavat toisilleen hyvää, Mari toteaa hymyillen.

Mieskaveritoiminta järjestää myös yhteisiä tapaamisia. Toiminnallisissa tapahtumissa on käyty muun muassa ajamassa karting-autoilla, reippailtu seikkailupuistossa ja koettu jännittäviä hetkiä huvipuiston härveleissä.

Entä miten Petriina ja Mari itse kokevat työnsä – mikä työssä on motivoivaa?

– En lainkaan pelkää vanhenemista. Olen nähnyt niin paljon ihania ja toimeliaita isovanhempia, että melkein odotan sitä, Mari naurahtaa. – On etuoikeutettua saada tehdä työtä, josta moni saa niin paljon hyvää.

– Työn merkityksellisyys koskettaa. Saa olla osa ihmisten elämää. Minua liikuttaa se, millä syillä ja motiiveilla toimintaan tullaan mukaan, miten ihmiset haluavat antaa omaa aikaansa. Ihmiset ovat kaiken keskiössä, Petriina muistuttaa.

Lopuksi Petriina ja Mari esittävät yhteisen toiveen:

– Uudet vapaaehtoiset ovat aina tervetulleita. Lapsilla ei voi olla koskaan liikaa hyviä, luotettavia aikuisia elämässään!

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen & Mieskaveritoiminnan ja Mummilan kuva-albumit

Haluaisitko mieskaveriksi, kummi-isovanhemmaksi tai muuten olla mukana Pienperheyhdistyksen toiminnassa?

Lisätietoa näistä linkeistä: mieskaverit.fi pienperhe.fi/vapaaehtoiset/mummila pienperhe.fi