Mieskaveritoiminta & Mummila:
Turvallinen kaveri lapselle Tämän kuun lehden teemana on ystävyys. Ystävyys ei välttämättä toteudu vain samanikäisten kesken, vaan ystävyys voi olla sukupolvia ylittävää. Tähän tarpeeseen vastaa Pienperheyhdistyksen mieskaveri- ja Mummila-toiminta. Mieskaveritoiminnan ohjaaja Petriina Perkiömäki ja vapaaehtoistoiminta Mummilan ohjaaja Mari Kahri kertovat tästä mielenkiintoisesta ja tärkeästä työstä lasten parissa.
Pienperheyhdistys on valtakunnallinen kansalaisjärjestö perheille, joissa arki sujuu yhden vanhemman voimin. Kaksi yhdistyksen tärkeää vapaaehtoistoiminnan muotoa ovat mieskaveritoiminta ja ”Mummila” kummi-isovanhemmuus, jossa vapaaehtoiset voivat toimia kivana kaverina, luotettavana ystävänä ja aikuisena tukena ja turvana lapselle. – Pienperheyhdistyksessä on paljon vertais-, vapaaehtois- ja vaikuttamistoimintaa. Yhdistys aloitti toimintansa 1968 yksinhuoltajaäitien toimesta. Yhden vanhemman perheiden aseman parantaminen on kaiken toimintamme keskiössä. Työmuodot ovat aikojen saatossa hioutuneet, ja perimmäisenä pyrkimyksenä on aina vastata perheiden tarpeisiin, vapaaehtoistoiminta Mummilan ohjaaja Mari Kahri kertoo. Mieskaveritoiminta sai alkunsa vuonna 1992 pojille suunnatusta projektista. Tänä vuonna vietetään toiminnan 30-vuotisjuhlavuotta. – Siinä huomattiin, miten erityisesti pojat olivat hyvin innostuneita miesohjaa20 SOTAHUUTO
jien läsnäolosta ja halusivat viettää aikaa heidän kanssaan. Äidit tiedustelivat, voisiko olla toimintaa, jossa jokainen lapsi saisi oman mieskaverin, ohjaaja Petriina Perkiömäki valottaa toiminnan ensiaskeleita. Myös Mummilan kummi-isovanhemmuus sai alkunsa samanlaisesta tarpeesta. – Perheet tiedustelivat, voisiko isovanhempia olla myös samalla tavalla tarjolla. Monella isovanhemmat asuivat kaukana, he näkivät harvoin tai yhteyttä ei ollut lainkaan. Tämä olisi luonteva verkosto löytää tällaista yhteyttä. Äidit kokivat, että ilman isovanhempia jotain olennaista on lapsen ja perheen elämästä jäänyt puuttumaan, Mari täydentää.
Moninainen kirjo mieskavereita Petriina Perkiömäki valottaa mieskaveritoiminnan tavoitteita: – Monella lapsella ei ole yhteyttä isäänsä tai se yhteys on hyvin heikko. Myös muut miehet saattavat puuttua kokemuspiiristä. Ajatus on, että lapsi pääsee
tutustumaan aikuiseen, turvalliseen mieheen ja viettämään yhteistä arkea. Sen ei tarvitse olla mitään erityistä, yhdessäolo ja yhdessä tekeminen on toiminnan ytimessä. Jokaisen kaveriparin kaveruus on omanlaisensa. He yleensä tapaavat kahdesta neljään kertaan kuukaudessa. – Mieskaverien näkökulmasta tämä on puolestaan mukavaa toimintaa lasten kanssa. Esimerkiksi niille, joilla ei ole omia lapsia tai omat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. Se voi olla yhteistä urheilutoimintaa. Kerran eräs mies totesi, että olisi kiva kun olisi joku, jonka kanssa mennä trampoliinipuistoon, kun ei sitä aikuisena yksin kehtaa, Petriina toteaa hy8 myillen. Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoiminnasta kertovat Mieskaveritoiminnan ohjaaja Petriina Perkiömäki ja ruudun välityksellä vapaaehtoistoiminta Mummilan ohjaaja Mari Kahri.
