Sotahuuto Alankomaissa: Zeistin vireä osasto

Maaliskuussa saimme matkustaa monelle lukijallemme ja armeijalaiselle tutun komentaja Dick Krommenhoekin kyydissä Zeistiin, jonka osastonjohtajina hän ja vaimonsa Vibeke ovat toimineet viime vuodet. Nyt on aika ottaa osaa jumalanpalvelukseen, tutustua osaston värikkäisiin ihmisiin ja antaa komentajan kertoa lisää, mitä osastolle ja heidän työhönsä kuuluu tänä päivänä.

Tämä artikkeli on jatkoa numeron 03/2023 jutulle Dick Krommenhoek: Parhaat päivänne ovat edessäpäin. Suosittelemme lukemaan sen ensin.

De ontmoeting – näin lukee osaston oven yllä. Se tarkoittaa kokousta. Miten sopivaa, sillä tänään olemme saapuneet seuraamaan osaston kokousta, sunnuntaista jumalanpalvelusta. Noustessani komentaja Dick Krommenhoekin kanssa portaat ylös hän pahoittelee, että jumalanpalvelus joudutaan tänään pitämään sisätiloissa. Koko kuluneen kesän ja syksyn he ovat voineet pitää kokoukset viereisellä keskustorilla, mutta tänään siellä on vuosittaiset antiikkimarkkinat. Nähdessäni osaston kauniin kirkkosalin en pysty olemaan asiasta kovinkaan harmissani.

Sunnuntaikokous alkaa tunnin päästä, ja komentajalla on vielä soittokuntaharjoitukset edessä. Annan hänelle työrauhan, otan kupin kahvia ja käyn etsimässä muutamia osaston ystäviä ja jäseniä, jotka ovat saapuneet auttamaan tavoillaan.

Lämmöllä, ei väkipakolla

Soittokunta tapailee kappaleiden haastavimpia kohtia, ja löydän miksaus- ja suoratoistopöydän takaa Pelastusarmeijan ystävän Jeroen Klaverin parin kollegansa kanssa. Pelastusarmeijan ystävä ei ole Alankomaissa vain termi vaan virallinen titteli niille, jotka eivät kuulu

Armeijaan, mutta ovat sen työssä myötämielisesti mukana. Siitä saa itselleen todistuksen. Tällaisen todistuksen on saanut myös Zeistin kaupunginjohtaja Koos Janssen.

Jeroenin vaimo Suzanne on Pelastusarmeijan sotilas, joka tuli mukaan neljä vuotta sitten. Elokuussa pääsemme tutustumaan Suzanneen, kun hän kertoo meille Pelastusarmeijan mielenkiintoisesta Catherine-kurssista. Jeroen tuli melko pian vaimonsa mukana osastolle, ja on siitä asti ollut auttamassa kokousten suoratoiston tuottamisessa.

– Itse en ole kovin uskonnollinen, mutta arvostan tätä kovasti. Pelastusarmeija tekee valtavan hyvää työtä yhteiskunnan hyväksi, Jeroen sanoo hymyillen säätimien takaa.

Kahvinlaitossa on tullut auttamaan pelastussotilas Carolien Ebeltjes. Hänellä on hetki aikaa istua kupposelle.

– Viimeiset kolme vuotta olen käynyt täällä vakituisesti. Olen luonteeltani ekumeeninen ja rakastan olla yhteydessä myös toisiin kirkkoihin. Tämä on kuitenkin paikka, jonka koen kodikseni ja joka tekee minut iloiseksi.

Carolien kertoo miehensä soittavan torvisoittokunnassa, ja itse hän on useimmiten apuna kahvinkeitossa ja kattaustehtävissä.

– Osaston työ on niin hienoa. Henkilökohtaisesti kallistun poliittisesti hiu- kan vasemmalle, ja vaikka Armeija ei ole poliittinen, niin se on kuitenkin aina heikkojen puolella – siksi sydämeni kuuluu Armeijalle, Carolien iloitsee.

Carolien kertoo, että täällä otetaan tuntemattomatkin lämmöllä vastaan.

– Vastaanotamme kaikki lämmöllä ja rakkaudella. Haluamme heidän tulevan Herran lähelle – mutta ei väkipakolla, Carolien iskee silmää. Hänen on palattava tehtäviensä pariin, mutta kuullessaan minun olevan Suomesta hän lähettää vielä lukijoille terveiset: – Tässä maailmantilanteessa rukoilen suomalaisten ja kaikkien teidän pohjoisessa asuvien puolesta. Olette rauhaa rakastavia ihmisiä.

Kello alkaa lähestyä tasaa, ja osasto kuhisee elämää. Omiin silmiini näyttää, että osasto on miltei täynnä, mutta Dick pahoittelee, että loma-aika verottaa kävijämäärää. Ei taida muutoin montaa tyhjää tuolia olla!

Salin ovella seisoo englantia brittiläisittäin puhuva kenttäkersantti Terry Palmer. Hän on Iso-Britanniasta ja saapunut tänne alueellisena upseerina Alankomaissa toimivan vaimonsa mukana.

– Päätimme muutama kuukausi sitten vierailla täällä. Tämä on hyvin vastaanottavainen osasto. Terryn titteli kenttäkersantti on mielenkiintoinen, ja kysyn, mitä se tarkoittaa. – Kenttäkersanttina olen päässyt johtamaan kokouksia joh- tajien ollessa poissa. En siis täällä, mutta kotona, Terry naurahtaa. Hän lähettää kiitokset vielä Dickin ja Vibeken suuntaan: – He ovat erinomaisia paimenia. Heistä henkii ihmisistä välittäminen.

Voitettu Jumalalle

Salissa oleva ihmisjoukko hiljenee soittokunnan täyttäessä salin suloisilla sävelillä Dickin tahtipuikon liikkeitä seuraten. Osaston hymyilevistä vieraista erityisesti nousevat esiin iloiset naiset, joilla on mukanaan tamburiinit. He yhtyvät musiikkiin riemukkain liikkein. Ilo Jumalasta on silminnähtävää.

Janny van Lunsen pitää alkupuheen, jota seuraa Jenny van de Zouwin todistus. Kokous etenee, ja kolehdin aikana silmään osuu moderni mahdollisuus lahjoittaa QR-koodin avulla. Miten kätevää!

Raamatunluvussa esiin nostetaan Room. 8:35–39: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa.”

Yksi jumalanpalveluksen koskettavimmista hetkistä koittaa, kun osasto pitää minuutin hiljaisuuden Ukrainan sodan uhrien puolesta. Myöhemmin saan kuulla, että näin on toimittu sodan alusta lähtien, ja osasto on myös kirjoittanut vetoomukset sodan lopettamiseksi vuoroviikoin presidentti Putinille ja presidentti Zelenskyille.

Komentaja Dick Krommenhoekin saarnan teemana on ”Voitettu!”. Valitettavasti saarnan sisältö jää toimittajalta ymmärtämättä puuttuvan kielitaidon vuoksi, mutta kuulen tutun nimen: Max Verstappen . Edellisenä päivänä kyseinen F1-kuljettaja oli ajanut paalupaikalle Hollannin GP:ssä ja oli ehdoton ennakkosuosikki voittamaan samana päivänä käytävän osakilpailun. Suurena formulafanina komentaja osasi sisällyttää uutisen päivän teemaan.

Hiukan kahvia, paljon Jeesusta

Jumalanpalvelus loppuu, ja väki siirtyy kahville ja rupattelemaan tuttavallisesti. Penkille on jäänyt istumaan Joujou, jonka Dick nappaa karhunhalaukseen.

Joujou kertoo käyvänsä osastolla satunnaisesti: – Osasto on ihastuttava.

Minulle esitellään Ukrainan sodan osapuolille lähetettävät kirjeet, ja laitan oman nimeni alle. Näin tekee myös Michael Bos, jonka täti Janny piti kokouksen alkupuheen. Täti aikoinaan kutsui hänet mukaan Armeijaan, ja hän on ollut mukana kahdentoista vuoden ajan. Hän oli lapsena nuori sotilas.

– Tämä on mukava paikka ja ihmiset todella ystävällisiä. Ja Dick on hauska, huomasit varmaan, että hän on suuri Max-fani! Michael naurahtaa valloittavasti ja kertoo arvostavansa yhtä asiaa Armeijassa yli kaiken: – Täällä usko ei ole vain sanoja, vaan myös hyviä tekoja.

Suuri osa ihmisistä on jo poistunut odottaessani Dickiä kotimatkaa varten. Seisomme Margreetin kanssa kahvikupit kädessä. Hän esittelee kuppinsa tekstiä: ”Mitä tarvitsen tänään – hiukan kahvia ja paljon Jeesusta”. Aamen!

Kasvava osasto

Komentaja Dick Krommenhoek antaa minulle kyydin takaisin majapaikkaani Lunterenin kaupungissa sijaitsevaan 50|50 Hotel Belmontiin, jonka mielenkiintoisesta sosiaalisesta työllisyysohjelmasta kerroimmekin tammikuun numerossa. Meillä on automatka aikaa keskustella siitä, miten komentaja kokee Zeistin osaston, sen mission ja tehtävänsä osastonjohtajana.

Komentajat Dick ja Vibeke Krommenhoek saapuivat osaston johtoon seitsemän vuotta sitten. Eläkkeeltä käsin he ovat olleet tässä palveluksessa viimeiset viisi vuotta.

– Kun palasimme ulkomaan määräyksestä, meillä oli mahdollisuus valita parin kolmen osaston väliltä. Valitsimme Zeistin, koska siellä oli asioita, jotka eivät toimineet toivotulla tavalla. Jumala on kuitenkin runsain käsin ja avoi- min sydämin siunannut meitä, ja Zeist on nyt yksi Alankomaiden vireimmistä osastoista, Dick toteaa tyytyväisenä.

Zeistin kaunis kaupunki on vauras, mutta Pelastusarmeijan osasto oli alkujaan pieni. Nyt se on vuosi vuodelta kasvanut. Dick kertoo, että tällä hetkellä Zeist on Alankomaiden ainoa osasto, jonka kävijämäärä on ollut tasaisesti kasvussa. Hän kertoo myös, että kaksi kolmannesta ihmisistä, jotka olivat jumalanpalveluksessa tänään, ovat uusia seurakuntalaisia ja jäseniä. Nykyisin jumalanpalvelukseen ottaa osaa 80–100 henkilöä viikoittain. Osastolla on myös suuri soittokunta, josta musiikkia rakastava komentaja on erityisen iloinen.

– Meillä on hieno, rukouksen täyteinen ilmapiiri. Osastomme on hyvin aktiivinen, ja työmme näkyy kaupunkikuvassa. Sosiaalisen työn toimintoihimme meillä on 70 vapaaehtoista. He tekevät aivan upeaa työtä ja osallistuvat myös kokouksiin. Pelastusarmeijan osasto on toimiva vain silloin, kun se voittaa ihmisiä Jeesukselle. Toiminnassamme muka- na olevat ihmiset ovat valmiita Pyhän Hengen voimalla tavoittamaan niitä, jotka tarvitsevat apuamme. Osastotyö on parhaimmillaan näiden osien summa. Zeistin osasto näyttää tästä oivallista esimerkkiä, Dick sanoo ylpeänä joukoistaan.

Vaikka Zeist on hyvinvoivaa seutua, niin alueella on osattomuutta, ja siellä asuu kuutisenkymmentä ihmistä vailla vakituista osoitetta. He asuvat ulkona kaupungin metsäalueilla. Jotta kaupunki voi auttaa heitä, heidät pitää saada rekisteröityä sosiaaliturvan piiriin. Tässä Pelastusarmeijan osasto auttaa toimimalla näiden ihmisten postiosoitteena. Viralliset kirjeet saapuvat osastolle, josta ne voi tulla noutamaan perjantaisin.

– Tuolloin he saavat myös tavata sosiaalityöntekijämme ja lakimiehemme, joiden kanssa he voivat jakaa huolensa ja ongelmansa.

Zeistin osastossa on toimintaa viikon jokaisena päivänä. Päivittäin auki oleva vastaanotto toimii neuvonta- ja apupalveluna.

– Siellä on aina paikalla joku, joka voi vastata ihmisten kysymyksiin ja rukoilla heidän kanssaan – tai vaikka jakaa yhteyttä kahvikupin äärellä, Dick selventää.

Torstaiaamuisin osasto on auki naapurustolle, viikoittain käy 50–60 vierailijaa. Osaston alakerrassa toimii kirpputorimyymälä, joka on auki torstaisin ja lauantaisin. Dick kertoo sen tuovan hienosti varoja osaston työhön. Muuten viikkoja rytmittävät jumalanpalvelukset, raamattutunnit, soittokunta- ja kuoroharjoitukset ja sosiaalisen työn toiminnot.

Suoratoistosta iso ilo

Pandemian aikana osasto alkoi suoratoistaa kokouksensa, ja siitä tuli iso hitti! Nyt suora- ja videotoistot keräävät 1 000–1 400 katselukertaa kokousta seuraavan kymmenen päivän aikana.

– Se on kolme neljä kertaa enemmän kuin missään toisessa Pelastusarmeijan osastossa Alankomaissa, Dick kertoo ylpeänä Jeroen Klaverin johtamasta striimaustiimistään.

– Uskon, että salaisuutemme on siinä, että keskitymme sanomaan. Haluam- me pitää kokoukset tunnin mittaisena ja tarjota myös musiikkia, mutta saarna ja sen sanoma ovat aina pääasia.

Kerran kuussa perjantaisin osasto järjestää myös suoratoistettavan musiikkihetken. Parhaimmillaan näitä hetkiä on seurannut 2 000 ihmistä.

– Pandemian jälkeen pohdimme, lopetammeko suoratoistot. Jumalan ihme on kuitenkin ollut se, että kokouksissamme on nyt enemmän ihmisiä kuin ennen pandemiaa. Olemme kasvaneet, ja samaan aikaan lukuisat ihmiset seuraavat suoratoistojamme. Olemme todella siunattuja!

Katse tulevaan

Komentaja Dick Krommenhoek kertoo, että vuosittain he päättävät, jatkavatko vielä osaston puikoissa. Vielä he jatkavat, ja hän kertoo osaston tulevaisuuden suunnitelmista:

– Tiloihin tulee suurimittainen remontti tänä vuonna. Aikomuksenamme on tehdä alakerrasta yhteisökeskuksen tapainen avara ja vieraanvarainen tila, johon kaikki ovat päivittäin tervetulleita.

Olemme saapuneet hotellin pihalle ja on jäähyväisten aika. Loppuun hän jättää tärkeän viestin:

– Uskomme, että osastomme on entistä isomman murroksen edessä. Ei tekemämme henkilökohtaisen työpanoksen vuoksi vaan siksi, että toteutamme sitä, mitä Pyhä Henki meiltä edellyttää. Aina pitää olla pioneerihenkeä. Tästä esimerkkinä minuutin hiljaisuutemme Ukrainan sodan uhreille ja kirjeet presidentti Putinille ja presidentti Zelenskyille. Viikoittain laulamme myös ”Peace on our time, Lord” (Herra, rauha ajallemme). Jatkamme tätä niin kauan kuin tilanne jatkuu. Meidän pitää olla joustavia, ja jos meidän tarvitsee muuttaa strategiaamme kymmenesti, teemme sen yksitoista kertaa. Meidän pitää antaa Pyhän Hengen johdattaa meitä kaikessa tekemässämme.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen ja Zeistin