Viimeinen sana

Värit

Tämä on juhlallinen ylistysvirsi, Herra, omistettu yhdelle ihanimmista lahjoistasi maailmassa: väriloistolle.

Olen yrittänyt mielessäni kuvitella mustavalkoista maailmaa: mustaa ruohoa ja valkoisia kukkia, mustia hedelmiä mustalehtisissä puissa, mustaa kalaa joka ui tummassa vedessä ja tummanpuhuvaa auringonlaskua päivän päättyessä surupukuisten lintujen vaimean valituksen sitä tervehtiessä.

Kiitos, Mestari, väriloistosta sekä auringon noustessa että laskiessa, kukkasista, jotka loistavat lukemattomin eri vivahtein, ja aina yhtä vihreästä ruohosta. Kiitos kevään värikylläisestä panoraamasta, jonka ylittää vain syksyn hehku.

Kaikki tämä on aivan liikaa!

Enemmän kuin ansaitsemme, me, jotka likaamme niityt makeispusseillamme ja karamellipapereillamme ja tyhjillä muovipakkauksilla.

Anna anteeksi, että lisäämme antamaasi lahjaan tätä kirjavaa roskaa, mikä pilaa kauniin luontosi ja aiheuttaa vihlovaa riitasointia.

Auta meitä arvostamaan luonnon omia värejä, niin ettemme tee mitään, mikä pilaisi ne, ja huomioimaan kirkkaat sävelet taiteellisessa värisinfoniassasi.

Silloin voimme koko sydämestämme yhtyä ylistämään sinua, elämän ja värien Luojaa.

Flora Larsson

Kirjasta ”Meidän kesken, Herra”

Kuva: Toni Kaarttinen