Ei hän ole raskas, hän on veljeni

Kuulin jokin aika sitten laulun, jonka kertosäkeessä laulettiin: ”Ei hän ole raskas, hän on minun veljeni” (He ain’t heavy, he’s my brother). Laulun tarttuva melodia jäi mieleeni, ja huomasin hyräileväni sitä. Halusin selvittää laulun alkuperän ja tulin tietämään, että sanat ovat peräisin James Wellsin kirjasta Jeesuksen vertaukset. Wells kertoo tytöstä, joka kantoi selässään isokokoista, vammautunutta pikkuveljeään. Kun ihmiset näkivät tytön kantavaa painavaa taakkaansa, he sanoivat hänelle: ”Miten sinä jaksat kantaa häntä! Etkö joudu kantamaan hieman liian suurta kuormaa?” Tytön kerrotaan pysähtyneen ja todenneen hämmästyneenä: ”Ei hän ole raskas, hän on minun veljeni.” Myöhemmin katolinen pappi, isä Flanagan otti orpokotinsa logoksi kuvan tytöstä kantamassa pikkuveljeään.

Eräs Pelastusarmeijan sotilas kertoi minulle, että kun hän erään kerran oli myymässä Sotahuuto-lehteä kauppakeskuksessa, hän kuuli jonkun ohikulkijan kommentoivan toverilleen: ”Miten he kehtaavat kerätä rahaa täällä!” Vaikka tuo oli vain yhden satunnaisen ohikulkijan kommentti, se laittoi minut ajattelemaan Pelastusarmeijan luovuttamattomia periaatteita.

Kyllä, me kehtaamme kerätä varoja, jotta mahdollisimman monet taloudellisten huolien ja painon alla kamppailevat saisivat apua kauttamme.

Kyllä, me kehtaamme kohottaa äänemme heidän puolestaan, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluville.

Kyllä, me kehtaamme viedä uskon ja toivon sanomaa kaduille ja ostoskeskuksiin.

Kyllä, me kehtaamme asettua heikoimman puolelle. Eivät nämä ihmiset ole raskaita meille, he ovat meidän lähimmäisiämme.

Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen keskustelusta oman aikansa uskonnollisten toimijoiden kanssa. Jeesus oli havainnut heidän tekonsa ja puheensa olevan ristiriidassa – he sitoivat ihmisten harteille raskaita ja vaikeita taakkoja, mutta eivät itse tahtoneet niitä sormellaankaan liikuttaa. Tämänkaltainen toiminta lienee luontaista meille ihmisille. Joskus on helpompi puhua kristillisten instituutioiden kuin ihmisten puolesta. Saattaa jopa käydä niin, että ihmisten odotetaan palvelevan instituutiota sen sijaan, että instituutio palvelisi ihmisiä.

”Todellinen kristitty ei raivaa itselleen tilaa kyynärpäitään käyttäen, vaan on valmis tarjoamaan olkapäänsä elämän murtamille ihmisille.”

Paavali kirjoitti kirjeessään galatalaisille: ”Kantakaa toinen toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.” Todellista kristillisyyttä kohtaa siellä, missä vahvat kantavat heikkoja. Todellisen kristityn tuntomerkkinä eivät ole kovaan ääneen lausutut sanat, vaan alttius kantaa toisten kuormia. Todellinen kristitty ei raivaa itselleen tilaa kyynärpäitään käyttäen, vaan on valmis tarjoamaan olkapäänsä elämän murtamille ihmisille. Toivon, että silloin, kun joudun kohtaamaan vaikeuksia elämässäni, kuulisin jonkun ystävän sanovan: ”Sinä et ole raskas, sinä olet veljeni.”

Esa Nenonen everstiluutnantti territorion johtaja ohjelmasektorin päällikkö