KiVa Koulu – tehokas työkalu koulukiusaamista vastaan

KiVa Koulu

– tehokas työkalu koulukiusaamista vastaan

KiVa Koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Ohjelman tavoitteina ovat kiusaamisen ehkäiseminen, tehokas puuttuminen kiusaamistilanteisiin ja jatkuva seuranta. Suomessa KiVa Koulu -ohjelmassa on mukana yli 900 koulua, ja kansainvälisesti ohjelma on käytössä parissakymmenessä maassa.

KiVa Koulu -ohjelman ovat kehittäneet Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen asiantuntijat. Kehittämistyön vastuullisina johtajina ovat toimineet professori Christina Salmivalli ja erikoistutkija, psykologian tohtori Elisa Poskiparta. Professori Christina Salmivalli vastaa Sotahuudon kysymyksiin tästä tutkimusten mukaan yhdestä toimivimmista kiusaamisen vastaisista ohjelmista.

Christina Salmivalli on psykologian tohtori ja Turun yliopiston psykologian professori vuodesta 2004. Hän on tutkinut lasten ja nuorten vertaissuhteita ja niiden merkitystä kehitykselle, koulukiusaamista ja sen näyttöön perustuvaa sosiaalista väliintuloa. Hänen erityisaluettaan ovat lasten vertaissuhteet, koulukiusaaminen, sosiaalinen kognitio ja sopeutuminen ja kiusaamiseen puuttuvan toiminnan arviointi ja soveltaminen.

– Historiani Turun yliopiston kanssa on pitkä, saavuin tänne vuonna 1986 opiskelemaan psykologiaa. Koulukiusaaminen ja lasten vertaissuhteet ovat olleet mielenkiintoni kohde gradustani lähtien. Olen edelleen hyvin kiinnostunut siitä, millaisia tutkimuksia maailmalla on tehty koulukiusaamiseen liittyen.

KiVa Koulu -toimenpideohjelma sai alkunsa vuonna 2006, ja professori Christina Salmivalli on ollut sen kehittämisessä mukana ohjelman alkumetreiltä lähtien.

– Se sai alkusysäyksensä siitä, kun kulttuuri- ja opetusministeriö esitti toiveen, että kehittäisimme ohjelman perusopetusta antavien koulujen käyttöön. Antti Kalliomäki toimi tuolloin kulttuuri- ja opetusministerinä. Hänellä on opettajatausta, vaikka hänet tunnetaan paremmin urheilumaailmasta, professori Salmivalli muistelee. – Siihen mennessä olin jo pitkään tehnyt tutkimusta aiheesta, pitänyt luentoja, kouluttanut opettajia, vieraillut vanhempainilloissa ja kouluissa. Vuosituhannen alussa minulla oli kollegani kanssa myös pienempi opettajien koulutukseen keskittyvä interventiotutkimus. Se oli kuin esiaste tälle toimenpideohjelmalle. Jo tuolloin oli noussut ajatuksia, miten voisimme koulukiusaamista ehkäistä ja siihen puuttua.

Tällä hetkellä toimenpideohjelman puitteissa työskentelee muutama henkilö kotimaan puolella ja kansainvälisen toiminnan puolella hieman useampi. Lisäksi Christina Salmivallin johtaman ryhmän tutkijat ovat vaihtelevasti mukana välittäen uusia tutkimustuloksia ja päivittäen ohjelmasisältöjä.

Kattavasti kautta Suomen Ohjelma levisi nopeasti kautta maan. Ensimmäisenä toimintavuonna Suomen 3 000 koulusta pari tuhatta halusi liittyä mukaan. Kolmen vuoden jälkeen 90 % kaikista Suomen peruskouluista oli ohjelmassa mukana. Vuosien saatossa Suomessa toimivien koulujen määrä on lakkauttamisten ja yhdistymisten myötä laskenut 2 400, ja myös ohjelmassa mukana olevien koulujen määrä on laskenut – mutta määrä on edelleen huomattavat 900 koulua.

Kaikissa KiVa Koulu -ohjelmaa toteuttavissa kouluissa kerätään vuosittain oppilaskyselyn avulla tietoa kiusaamiskokemuksista. Vuosina 2009–2017 kyselyyn on vastannut lähes 200 000 oppilasta vuosittain. Kyselyt ovat osoittaneet sekä kiusaavien että kiusatuksi joutuvien oppilaiden osuuden vähentyneen vuodesta toiseen. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely on näyttänyt kiusaamisen vähentyneen – vuonna 2017 sekä kiusatuksi joutuneiden että muita kiusaavien osuudet olivat pienemmät kuin kertaakaan aikaisemmin tällä vuosituhannella. Christina Salmivalli uskoo, että KiVa Koulu -ohjelman laajalla käyttöönotolla on ollut osuutta asiaan.

– Kaikkein tiukin koeasetelma meillä oli ohjelman alussa vuosina 2006–2009 ohjelman levittäytyessä kautta Suomen. Tutkimme vaikuttavuutta satunnaistetulla koekontrolliasetelmalla: meillä oli 234 koulua, jotka oli satunnaisesti jaettu kokeilu- ja vertailukouluihin. Tulokset vaihtelivat ikäryhmittäin, mutta kaikissa ryhmissä saatiin tulokseksi kiusattujen ja muita kiusaavien oppilaiden määrän vähentyminen, ja hyvinvointi oli kouluissa lisääntynyt. Kaikkein vahvimmat tulokset koettiin neljäsluokkalaisten eli 10-vuotiaiden keskuudessa.

Kolme pääkohtaa

Christina Salmivalli kertoo, että ohjelman toimivuus perustuu kolmeen pääkohtaan: ennaltaehkäiseviin toimiin, kiusaamiseen puutumiseen sekä säännölliseen seurantaan.

– Ennaltaehkäiseviä toimia ovat oppitunnit, joissa keskustellaan ryhmistä ja niiden toiminnasta, muodostumisesta, ryhmäpaineesta, omista ja muiden tunteista sekä niiden tunnistamisesta. Tunneilla käydään keskustelua kiusaamisesta myös yleisellä tasolla – mitä se on ja mitä sille voi tehdä. Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä on keskeistä se, että halutaan vaikuttaa koko ryhmään ja niiden normeihin. Tehdä näkyviksi asenteita, joita lapsilla on jo valmiiksi. Useimmat lapset eivät hyväksy kiusaamista, mutta he eivät välttämättä tuo esiin tätä – ja porukassa saatetaan sitten syyllistyä kiusaamiseen, tai ei osata puuttua havaittuun kiusaamiseen.

– Toinen pääkohta on kiusaamiseen puuttuminen. Koulutamme koulujen henkilökuntaa siihen, miten tilanteeseen kannattaa puuttua. Vaikka olisi ennaltaehkäiseviä toimia, niin kaikkea kiusaamista ei pystytä estämään. Silloin on tärkeää puuttua tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.

– Kolmas kohta on säännöllinen seuranta – selvyys oman koulun tilanteesta. Kaikissa KiVa-kouluissa on mahdollisuus tehdä kouluvuoden lopuksi oppilaille kysely, josta koulu saa palautteen. Lisäksi on henkilökuntakysely, josta koulu näkee missä määrin he ovat toteuttaneet kiusaamisen vastaisia toimenpiteitä verrattuna muihin KiVa-kouluihin.

Christina toteaa, että ohjelman toimivuutta voisi verrata pölynimuriin. – Vaikka sinulla olisi kuinka tehokas imuri tahansa, niin se ei auta, jos sitä ei laiteta päälle ja aleta siivoamaan. Eikä myöskään riitä, että siivoaa vain kerran, vaikka sen tekisi kuinka perusteellisesti. 8

KiVa Koulu -toimenpideohjelmassa ei ole myöskään vanhempia unohdettu, heille on netissä saatavilla vanhempien opas.

– Vaaditaan jatkuvaa työtä. Tämä on vain työkalu, ja jotta se tehoaisi, sitä on käytettävä systemaattisesti.

Perimmäinen tavoite on vaikuttaa kaikkiin – ei vain kiusaajiin ja kiusattuihin.

– Tavoitteena on, että saisimme kaikki ryhmän jäsenet ymmärtämään, että olemme yhdessä vastuussa siitä, että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo. Haluamme heittää pallon aivan jokaiselle... miten minä toimin, kun havaitsen kiusaamista?

Kiusaamistapauksiin puolestaan puututaan selvittämiskeskustelujen sarjalla.

– Asioista pitää keskustella, ja tehdä selväksi, että tilanteen pitää muuttua. Siihen kuuluu monivaiheinen selvittämiskeskustelujen sarja, jossa viimeisenä vaiheena pitäisi olla seurantatapaaminen, jossa tavataan kiusaamistilanteen osapuolet. Ensin kiusatulta varmistetaan, että tilanne on muuttunut, ja sen jälkeen tavataan kiusaamiseen osallistuneet ja annetaan heille kiitosta siitä muutoksesta, joka on tapahtunut. Jos tilanne ei ole muuttunut, silloin on pohdittava, mikä on seuraava askel.

Christina Salmivalli kertoo, että kyselyssä 80 % kertoo tästä olleen apua.

– Se on kiitettävä määrä, mutta silti 20 % sanoo, että kiusaaminen on jatkunut. Uusin tutkimushankkeemme keskittyykin tähän ja paneutuu niihin syihin, miksi kiusaaminen ei ole loppunut puuttumisesta huolimatta.

Toimenpideohjelmasta ja sen materiaaleista on tehty kolme eri versiota eri ikäryhmille.

– Meillä on oppituntien tuntisuunnitelmia, digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä ja lyhytfilmejä, sekä fiktiivisiä että aitoja haastatteluja, joissa on esimerkiksi haastateltu kouluaikana kiusattuja aikuisia. Digitaalisessa ympäristössä meillä on kolme erilaista tietokonepeliä eri ikäryhmille. Peleissä on lisämateriaaleja tuntikokonaisuudessa käsitellyistä aihealueista. Lisäksi on pelimäisempi osio, jossa oppilas luo itselleen avatarin, jolla hän voi liikkua virtuaalisessa koulussa ja kohdata siellä tilanteita, joissa toista kiusataan. Hän tekee omat ratkaisunsa ja voi seurata, miten tilanne siitä kehittyy. Hän pääsee myös lukemaan pelin muiden toimijoiden ajatuksia ja näkemään, millaisia reaktioita hänen valintansa muissa aiheuttaa.

Vanhempiakaan ei ole unohdettu, netissä on luettavissa vanhempien opas ja kouluille on erilaisia materiaaleja vanhempainiltoja varten esimerkiksi siitä, miten aiheesta voidaan keskustella kotona.

Tiedustelen Christinalta, onko ohjelma kohdannut kritiikkiä.

– Kyllä tätä on mediassa myös kritisoitu, harmittavasti useimmiten asioista, jotka eivät lainkaan kuulu ohjelman piiriin. Esimerkiksi väite, että kiusaaja ja kiusattu pakotetaan yhdessä keskustelemaan ja pyytämään anteeksi. Jos katsoo suosituksiamme, se ei ole lainkaan näin. Kritiikki on tervetullutta, mutta toivoisin, että se perustuisi ohjelman todellisiin sisältöihin.

Meidän kaikkien asia

Professori Christina Salmivallilla on vuosikymmenten tietotaito aiheeseen liittyen, niin kysyn vielä häneltä koulukiusaamisesta yleisellä tasolla.

Olet tutkinut laajasti lasten vertaissuhteita ja koulukiusaamista. Mikä on oma näkemyksesi, mistä kiusaaminen kumpuaa?

– Se on pysyvä ongelma. Se on ihmisryhmille valitettava, mutta luontainen mekanismi. Meissä ihmisissä on paljon mukavia ominaisuuksia – voimme olla avuliaita, myötätuntoisia ja empaattisia, mutta luonnostaan meissä on myös tällainen kielteinen puoli. Varsinkin ryhmissä, jotka eivät perustu vapaaehtoiseen valikoitumiseen toisin kuin kaveriporukat. Koululuokka on tästä hyvä esimerkki, näissä ryhmissä kielteiset asiat nostavat helpommin päätään.

– Kiusaaminen ei ole välttämättä ole merkki siitä, että lapsen kasvatuksessa olisi jokin mennyt pieleen tai lapsen persoonallisuus olisi häiriintynyt. Eikä myöskään merkki siitä, että ryhmädynamiikka olisi aivan pielessä. Tavallisissa ryhmissä tavalliset lapset syyllistyvät kiusaamiseen. Se, että tietoisuus ja halu vastustaa kiusaamista leviää, auttaa asioita muuttumaan parempaan suuntaan. Näin Suomessa onkin viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Yhä harvempi kokee joutuneensa toistuvasti kiusatuksi. Mutta toki heitä on edelleen liikaa – kärjistettynä yksikin on liikaa.

Nettikiusaaminen on uusi kiusaamisen muoto, joka on tullut kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen rinnalle. – Tyypillisimmillään kiusaaminen on kasvokkain tapahtuvaa sanallista pilkkaamista, alistamista ja nujertamista. Aikuiset eivät aina ymmärrä, kuinka kamalaa, sietämätöntä ja traumatisoivaa se voi olla. Todetaan vain, että ne ovat sanoja, älä välitä. Pohdi kuitenkin sitä, miltä tuntuisi tulla vihamieliseen työyhteisöön joka päivä.

Onko mitään, mitä me ulkopuoliset aikuiset pystyisimme tekemään asian hyväksi?

– Emmehän me aikuisetkaan aina fiksummin käyttäydy. Useasti huonommin kuin lapset ja nuoret – ehkä heissä on kuitenkin se parempi tulevaisuus. Se miten me aikuiset käyttäydymme ja suhtaudumme toisiimme, toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille. Samoin he oppivat meiltä, missä menee sallitun ja ei-sallitun käyttäytymisen raja. Siksi on tärkeää, että me aikuiset sanoillamme ja teoillamme osoitamme suhtautuvamme kiusaamiseen hyvin vakavasti ja olemme valmiita puuttumaan siihen.

Kansainvälistä toimintaa

KiVa Koulu -toimenpideohjelma on herättänyt kiinnostusta myös maailmalla, ja se on levinnyt jo lukuisiin kouluihin parissakymmenessä maassa esimerkiksi Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. Viimeisin yhteydenotto on tullut Nigeriasta. Tarvittaessa ohjelmaan tehdään paikallisia painotuksia.

– Meillä on aina partneriorganisaatio uudessa maassa, ja heidän kanssaan katsotaan, onko tarpeen tehdä muutoksia. Pintapuolisia muutoksia tehdään usein, kuten vaihdetaan oppaiden ja materiaalien kuvat paikalliseen kulttuuriin sopiviksi. Joskus syvempääkin muutosta tehdään, mutta niin, että ohjelman ydin pysyy samana.

Kansainväliset KiVa-kouluttajat saavat myös koulutuksen Suomesta. Aiemmin he saapuivat viikoksi Turkuun, mutta pandemia-aikana koulutus on tapahtunut verkossa.

Christina Salmivalli kertoo Turun yliopistossa toimivan tutkimusryhmän olevan hyvin kansainvälinen; tällä hetkellä tutkijoita on Kiinasta, Koreasta, Ranskasta ja Kanadasta.

– Viime vuodet ovat olleet hyvin tutkimusintensiivistä aikaa. Tämän hetken suurin tutkimusprojekti on Euroopan tutkimusneuvoston rahoittama Challengeprojekti, jonka nimissä tutkimme juuri näitä kaikkein haastavimpia tapauksia, joissa kiusaaminen ei ole loppunut, vaikka siihen on puututtu. Tämä viisivuotinen tutkimus alkoi 2020.

– Tämän lisäksi nousee aina uusia asioita. Tänään on Suomen Akatemian kokous, jossa päätetään tutkimussuunnitelmista ja hakemuksista, jotka jatkuvat toiseen vaiheeseen. Meillä on täällä Turun yliopiston psykologian laitoksella kaksikymmentä tutkijaa, jotka tekevät jatkuvasti tutkimusta – niistä moni liittyy kiusaamiseen.

Lopuksi professori Christina Salmivalli paljastaa, että erittäin mielenkiintoinen tutkimus on aluillaan:

– Tutkimuksessa otetaan yhteyttä 25 000 nuoreen aikuiseen, jotka ovat olleet mukana tutkimuksissamme peruskoululaisina 2007–2009, he ovat nyt 20–30-vuotiaita. Kutsumme heidät seurantatutkimukseen. Olemme kiinnostuneita näkemään, miten nämä varhaiset vertaissuhteet, kiusaamisen kokemukset, yksinäisyyden tunteet ja kaveripiirin muutokset näkyvät nuoren aikuisen elämässä – ja miten näistä lapsuudessa koetuista haasteista huolimatta voi voida hyvin ja suorastaan kukoistaa.

– Se miten me aikuiset käyttäydymme ja suhtaudumme toisiimme, toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille, toteaa professori Christina Salmivalli.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen