2 minute read

Tahdon loistaa

Next Article
Tuore seuraaja

Tuore seuraaja

Olen kasvanut Pelastusarmeija-yhteydessä, mutta henkilökohtaisen uskonratkaisun tein vasta kolmekymppisenä. Ymmärsin, että en selviä yksin. Ympärilläni olevat kristityt, joista useimmat olivat pelastussotilaita, näyttivät loistavan, vaikka tiesin osan heistä kamppailevan terveyden ja talouden kanssa. Ihmettelin, miten tyhjältä minun näennäisesti hyvä elämäni tuntui. Minäkin tahdoin loistaa.

Rukoilin, että Jeesus voisi ottaa elämäni ja ihan ensimmäiseksi lähettää vaimon. Rukoukseni kuultiin, ja sain vuosi ensirukoukseni jälkeen tutustua Kaisuun ja kokea Jumalan suurta rakkautta ja armoa. Yhdessä Kaisun kanssa olen ymmärtänyt, miten paljon voimmekaan loistaa. Aivan ensihetkestä lähtien meillä oli tunne, ettei Jumala ole antanut rakkautta ainoastaan itsellemme säilytettäväksi. Tunsimme, että se on annettu jaettavaksi. Alkoi oman paikkamme etsiminen.

Ennen kuin tunsin Jeesuksen henkilökohtaisena Pelastajanani, olin hyvää matkaa uppoamassa itsekkyyden suohon. Henkilökohtainen menestys ja pärjääminen alkoivat olla elämäni tärkeimmät tavoitteet. Usko Jeesukseen on vapauttanut näistä ja auttanut ymmärtämään, että yhdessä me voimme tehdä paljon enemmän kuin yksin. Yksilön palvonta ja korostaminen ovat yksi tämän ajan suurimmista harhoista.

Tie Kaisun kanssa vei Pelastusarmeijan sotilaaksi ja upseerikouluun. Upseereina olemme osa yhteisöä, joka haluaa palvella. Täydellinen heittäytyminen Jumalan johdatukseen Pelastusarmeijan upseerina on avannut uusia väyliä olla parempi ihminen. Yhdessä Tampereen osaston ihmisten kanssa saamme rukoillen etsiä Jumalan tahtoa ja löytää paikkamme ja tehtävämme. Jumalan tahto on, että kaikki me yhdessä toimimme hänen suunnitelmansa mukaan. Tehtävän painopisteet saattavat vaihdella, mutta aina keskiössä ovat ihmiset ja minä heidän joukossaan. Saamme loistaa yhdessä.

Riku Leino kapteeni Tampereen osaston johtaja

This article is from: