Rikosuhripäivystys ihmiskaupan uhrien apuna

Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg

Rikosuhripäivystystä toteuttaa yhteistyössä seitsemän tahoa: Suomen Punainen Risti, Ensi- ja turvakotien liitto, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohallitus. Toimintaa koordinoi valtakunnallisesti MIELI Suomen Mielenterveys ry. RIKU toimii itsenäisesti valtakunnallisena järjestönä, ja sillä on seitsemän aluetoimistoa ja 31 palvelupistettä sekä koko maan kattavat puhelin- ja chattipalvelut. – Pohjoisin palvelupisteemme on Ivalossa, ja pari vuotta sitten meillä avautui myös piste Maarianhaminaan. Tahtotilamme on, että palvelua voi saada kasvokkain joka puolella maata, sanoo RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg.

Tukea ja neuvoja Rikosuhripäivystyksestä voi kysyä niin rikoksen uhri, uhrin läheinen, rikosasiassa todistava kuin kuka tahansa tapahtunutta pohtimaan jäänyt henkilö. RIKUn puhelinpalvelu (puh. 116 006) tarjoaa mahdollisuuden keskustella henkilön kanssa, joka ymmärtää mitä rikoksen kohteeksi joutuminen voi merkitä. Puhelimeen vastaavat tehtävään valitut ja koulutetut vapaaehtoiset puhelinpäivystäjät sekä ammattilaiset. He kuuntelevat, keskustelevat ja ohjaavat tarvittaessa edelleen. Soittaminen on maksutonta, ja puhelimeen voi soittaa myös nimettömänä. Lisäksi RIKUn sivuilla on chatti, jossa voi kysyä lisätietoja rikosuhriasioissa.

Palvelupisteistä voi kysyä tukihenkilöä, joka voi tulla mukaan poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin. Tukihenkilö auttaa jatkoavun saamisessa, ja hänen kanssaan voi keskustella luottamuksellisesti rikosasian herättämistä tunteista. Tukihenkilöt ovat joko RIKU:n ammattilaisia tai tehtävään koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä. Palvelu on maksutonta. – Haluan korostaa, että palvelumme ovat ajankohtaisia myös siinä vaiheessa, kun yhteydenottaja ei ole varma, onko hän tai joku läheinen rikoksen uhri. On hyvä olla tavoitettavissa jo tässä vaiheessa. Tämä on erityisesti piilorikollisuuden kitkemisen näkökulmasta tärkeää.

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tavoitteena on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita. Viime vuonna yli 18 000 ihmistä sai tukea palvelun kautta. Yhtenä työmuotona Rikosuhripäivystyksessä on ihmiskaupan uhrien auttamistyö, jonka kautta tuettiin viime vuonna yli 300 asiakasta. RIKU:n toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg ja ihmiskaupan uhrien auttamistyön koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila kertovat järjestön toteuttamasta tärkeästä työstä.

Rikokset laskussa, yhteydenotot nousussa Tyypillisiä rikoksia, joiden vuoksi palveluun hakeudutaan, ovat lähisuhdeväkivalta, pahoinpitelyt, seksuaalirikokset, ryöstöt, henkirikokset, omaisuusrikokset, kunniaan kohdistuvat rikokset, häirintä, vainoaminen ja erilaiset yksilöön kohdistuvat omaisuusrikokset. Asiakkaista yli puolet on väkivaltarikoksen uhreja. Yhteydenottojen määrät ovat nousseet huomattavasti. Yhteydenottoja oli 8 400 vuonna 2016, viime vuonna niitä oli 18 100. Samoin tukisuhteet ovat kolmessa vuodessa tuplaantuneet, niitä on nyt 7 100. Leena-Kaisa Åberg näkee tämän kuitenkin johtuvan tukipalveluiden tiedostamisesta, ei rikoksien määrän kasvusta. – Olemme tehneet paljon yhteistyötä poliisin ja muiden rikoksen uhreja kohtaavien tahojen kanssa. Ihmiset osaavat paremmin hakeutua tukipalveluihin ja ovat tietoisia saatavilla olevasta avusta. Tilastot ovat selkeästi näyttäneet, että rikokset eivät ole olleet viime vuosina kasvussa. Yhteiskunnassa käydään myös avoimemmin keskustelua seksuaalirikoksista ja lähisuhdeväkivallasta. Näihin liittyvä stigma – häpeä ja syyllisyys – on toivon mukaan vähentynyt, mikä rohkaisee uhreja ottamaan yhteyttä.

RIKUssa on pantu merkille, että lähes 80 prosenttia yhteydenottajista on naisia. – Olemme kovasti pohtineet, miksi miehet eivät ota yhteyttä ja miksi miehiä ei ohjata tukipalveluihin. Se lähtee asennepuolelta, ajatuksesta, etteivät miehet samalla lailla tarvitsisi apua ja tukea. Samalla on syntynyt vääristynyt käsitys, että meidän palvelumme olisivat enemmän henkistä tukea. Aivan yhtä tärkeää on neuvonta käytännön rikosprosessiin liittyvissä asioissa ja rikoksen uhrin oikeuksissa. Olemme kannustaneet poliiseja ja yhteistyökumppaneitamme ohjaamaan yhtä lailla miehiä palvelujemme piiriin.

Leena-Kaisa paljastaa, että myös alueellisia erityispiirteitä on nähtävissä: – Yleisellä tasolla parisuhdeväkivalta on ehdottomasti yleisin yhteydenoton syy, mutta esimerkiksi Turun seudulla meillä on ollut erityisen vahva verkosto seksuaalirikosten uhrien tukemiseen. Itä-Suomessa puolestaan on ollut muuta maata enemmän yhteydenottoja ihmisiltä, joita henkirikos on koskettanut. Ei niin, että siellä tapahtuisi henkirikoksia huomattavasti muuta maata enemmän, vaan siellä poliisi ohjaa vahvemmin palveluidemme piiriin. He ovat ymmärtäneet tämän tuen merkityksen.

Ihmiskauppa – kotimainenkin ilmiö Ihmiskauppa on humanitaarinen, maailmanlaajuinen ongelma. Ei ole yhteisöä, jota ihmiskauppa ei koskettaisi; sitä tapahtuu kaikkialla – myös Suomessa.

Ihmiskauppaa on monenlaista, ja sen eri muotoja yhdistää se, että uhri ei ole tilanteessa vapaa päättämään omista toimistaan. Tähän tilanteeseen ihminen voidaan saattaa esimerkiksi hyväksikäyttämällä hänen vaikeaa elämäntilannettaan, kiristämällä, uhkailemalla, käyttämällä hyväksi uhrin riippuvuutta tai sairautta tai esimerkiksi pelottelemalla maastakarkotuksella.

Rikosuhripäivystys toteuttaa ihmiskaupan uhrien auttamistyötä kolmen hengen erityisasiantuntijatiimin voimin, lisäksi apuna on ryhmä erikoistuneita vapaaehtoisia tukihenkilöitä. 8

8 Viime vuonna ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelun asiakkaina oli 311 henkilöä, ja näistä enemmistö (180 hlöä) oli joutunut työperäisen hyväksikäytön uhriksi. Erityistukipalvelun asiakkaina on myös ihmiskaupan lähirikosten uhreja. Ihmiskaupan lähirikoksia voivat olla esimerkiksi kiskonnan tapainen työsyrjintä, törkeä kiskonta, tietyt petosrikokset tai paritus.

Koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila näkee, että ihmiskauppa on laajalle levinnyt ongelma Suomessakin. – Koska teen tätä työkseni, niin toki näen sitä senkin vuoksi paljon, Pia hymähtää. – Tosin minua häiritsee, että usein ihmiskaupasta puhutaan yhtenä ilmiönä, joka levittäytyy ja laajenee. Ihmiskauppa on monenlaisia tilanteita ja ihmiskohtaloita koottuna yhden termin alle. Ei voi sanoa, että ongelma olisi rantautunut Suomeen, vaan se on myös ihan kotimainen ilmiö.

Tukea ja tiedostavuutta RIKUn perustyö on esimerkiksi rikosprosessiin liittyvää neuvontaa ja tukemista. Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelun asiakkailla ei välttämättä ole rikosprosessia käynnissä, mutta he saattavat kaivata esimerkiksi tietoa vaihtoehdoista tai sosiaali- ja terveyspalveluita. – Meillä on paljon alkuvaiheen neuvontaa. Olemme usein ensimmäinen taho, johon otetaan yhteyttä. Käydään tilanne yhdessä läpi ja katsotaan, millainen tilanne on kyseessä, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja millaisia erilaisia tapoja on edetä. Tavoitteena on, että asiakas voi tehdä informoidun päätöksen siitä, miten hän haluaa edetä. Tämän jälkeen olemme prosessissa mukana asiakkaan tukena, Pia Marttila selventää.

Pia kertoo, että asiakkaiden kansalaisuuksien kirjo on laaja. Yleisimmät kansalaisuudet ovat Irak, Nepal, Suomi ja Bangladesh. Tämä laajentaa työntekijöiltä tiedusteltuja asioita: – Kysymyksiä meille tulee kaikesta mahdollisesta, mitä ihmiselämään voi liittyä. Monilla ulkomaalaistaustaisilla asiakkaillamme on oleskeluun liittyviä ky

Rikosuhripäivystyksen koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila

symyksiä. Ohjaamme asiakkaat oikeisiin paikkoihin tai konsultoimme heidän puolestaan.

Yleisimmin asiakkaat ottavat itse yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, mutta joskus heitä ohjataan palveluun viranomaisen, uhrin oikeusavustajan tai vastaanottokeskuksen toimesta. Joskus tulee myös kyselyjä huolestuneilta kansalaisilta. – On hyvä olla tiedostava ja välittävä kansalainen, mutta ihmiskauppaepäilyt kannattaisi sinänsä ohjata poliisille. Toki mekin tässä tilanteessa annamme neuvontaa, anonyymistikin. Samoin valtion ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää voi konsultoida. Meidän on kuitenkin vaikea reagoida näiden huolestuneiden yhteydenottoihin, siksi viranomaisiin kannattaisi olla yhteydessä.

Pia muistuttaa myös varovaisuudesta, jota kannattaa asian kanssa noudattaa.

– Liian kärkkäällä puuttumisella voi aiheuttaa harmia uhrille, erityisesti jos asiaan puuttuu ilman uhrin suostumusta. Tällaisten tilanteiden paljastaminen ja pysäyttäminen on viranomaisten tehtävä.

Mediassa on ollut viime aikoina esillä nepalilaisissa ravintoloissa tapahtunut laajamittainen työperäinen hyväksikäyttö. Pia kuitenkin pyytää hillitsemään reagointia. – Usein kysytään, pitäisikö näitä ravintoloita sitten boikotoida? Itse olen sitä mieltä, että kuluttajana pitää voida luottaa siihen, että jos ravintola on auki, niin siellä ei harjoiteta ihmiskauppaa. Se on jälleen viranomaisten vastuulla varmistaa, että rikollista toimintaa paljastetaan. Yksittäinen ihminen ei voikaan mitenkään varmistua siitä, missä ravintoloissa hyväksikäyttöä on ja missä ei.

Tiedustelen Pialta, mitä itse kukin voisimme tehdä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi? – Asian saama huomio lisää päättäjien ja viranomaisten motivaatiota ratkaista ongelmia. Kaikista tärkein asia, minkä yksittäinen ihminen voi tehdä, on pitää asiaa esillä ja vaatia myös päättäjiltä, että asialle tehdään jotain.

Vuosi 2020 on ollut hyvin poikkeuksellinen maailman kohdatessa pandemian, jonka tulevia taloudellisia vaikutuksia voi vain arvailla. Tämä aiheuttaa huolta myös ihmiskaupan uhrien puolesta. – Kriisin iskiessä seuraukset iskevät raskaimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa. Tämä huolestuttaa meitä ja muita toimijoita, jotka työskentelevät uhrien kanssa. Tällä hetkellä monella asiakkaalla on kova huoli töiden loppumisesta ja siitä, miten se vaikuttaa oleskelulupaan.

Lopuksi tiedustelen Pialta, mitkä asiat motivoivat häntä työssään. – Tämä on aivan täydellinen tehtävä. Asiakkaiden kanssa työskennellessä pysyy realistinen kuva siitä, millaisissa tilanteissa he ovat, millaisia huolenaiheita heillä on, ja miten rakenteet toimivat heidän kannaltaan. Samalla saan tehdä vaikuttamistyötä ja koulutusta, jolla ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamistyötä voidaan kehittää paremmaksi.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa mm. tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita.

Rikosuhripäivystys 116 006 palvelee suomeksi ma–pe klo 9–20 sekä ruotsiksi ma–pe klo 12–14. Chatti on auki arkisin 9–15 ja lisäksi maanantaisin 17–19: riku.fi

Kuva Pelastusarmeijan kampanjasta, jolla lisätään tietoisuutta ihmiskaupasta.

Pelastusarmeija mukana ihmiskaupan vastaisessa verkostossa

Pelastusarmeija uskoo ihmisten synnynnäiseen samanarvoisuuteen ja velvollisuuteen huolehtia lähimmäisistä. Ihmisten hyväksikäyttö esineellistää ihmisyksilöt, palkitsee ihmiskauppiaitten epäinhimillisyyden ja heikentää yhteiskunnan moraalista, sosiaalista ja taloudellista rakennetta. Pelastusarmeija vastustaa vallan väärinkäyttöä, mitä ihmiskauppa lähtökohtaisesti on.

Pelastusarmeija on sitoutunut ihmiskaupan vastaiseen taisteluun. Suomessa Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä, ja teemme valistustyötä ympäri Suomea kouluissa, järjestöissä ja yrityksissä. Tietoisuuden lisäämisen tärkeitä työkaluja ovat myös verkostot, joihin Pelastusarmeija kuuluu. Pelastusarmeija on jäsenenä 33 kolmannen sektorin toimijan ihmiskaupan vastaisessa verkostossa. Verkosto jakaa tietoa ja tukea verkoston jäsenten välillä ja luo ajankohtaista tilannekuvaa järjestölähtöisestä auttamistoimien kehittämisestä Suomessa. Verkostoa koordinoi Rikosuhripäivystys. Lisätietoa: pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan