Varhainen ennaltaehkäisy estäisi nuorisorikollisuutta ja jengiytymistä

Mediassa on käyty paljon keskustelua nuorten jengirikollisuudesta ja sen lieveilmiöistä.

Meitä alkoi Sotahuudossa kiinnostaa, onko tämä ilmiö todellisuutta myös tyttöjen keskuudessa.

Rikoksettoman elämän tukisäätiön (RETS) naiserityisen työn vastaava asiantuntija Sari Lönnberg vastaa kysymyksiimme aiheesta.

Rikoksettoman elämän tukisäätiön missiona on tarjota rikostaustaisille, rikoksilla oireileville ja heidän läheisilleen tarvitsemaansa tukea, auttaa heidän oikeuksiensa toteutumisessa ja vähentää uusintarikollisuutta.

– Palvelukirjomme on laaja. Isoin osa palveluistamme on rikostaustaisille asiakkaille, jo vankilasta vapautuneille tai kohta vapautuville. Teemme myös vankeuteen valmistelevaa työtä antamalla oikeudellisia ja edunvalvonnan neuvoja. Meillä on kohtaamispaikkatyyppistä toimintaa aikuisille ja nuorille omia palveluja. Tämän lisäksi on asiamiestoiminnan palveluja. Teemme asiakastyötä vankiloissa ja toteutamme oppimisvalmennustoimintaa, jos koulutus- tai työasioissa on ollut haasteita. Asumispalvelut ovat vielä oma kokonaisuutensa. Meillä on yli 50 hajasijoitettua tukiasuntoa pääkaupunkiseudulla, joita vuokrataan vankilasta vapautuneille asiakkaille. Hyvinvointialueiden kanssa teemme yhteistyötä ympäri Suomen, naiserityisen työn vastaava asiantuntija Sari Lönnberg avaa RETSin palveluita. Kohderyhmän voisi sanoa olevan vauvasta vaariin, sillä läheistyö kattaa kaikki ikäluokat.

– Lapsi- ja läheistyössä meillä on perheleiritoimintaa, johon vangit ja siviilissä oleva perhe voi osallistua. Meillä on myös parisuhdeleirejä. Lapsille on omia vertaistukiryhmiä, joissa pyritään otta - maan huomioon vanhemman vankeuden vaikutus lapsiin.

Naiserityisestä työstä täsmätukea

Rikoksettoman elämän tukisäätiön naiserityinen työ tukee rikosseuraamuksesta pääkaupunkiseudulle vapautuvia tai vapautuneita naisia keskustelutuen avulla. Toiminnassa vahvistetaan naisten minäkuvaa, muutosmotivaatiota ja mielenterveyttä, tuetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä rakennetaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuvia palvelujatkumoita rikosseuraamuksesta vapautuessa. Tukea tarjotaan myös sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutumisessa, viranomaisasioinnissa sekä etuuksien hakemisessa. Asiakkaaksi voi hakeutua kaikissa elämäntilanteissa, ja tuki on maksutonta.

– Pääsääntöisesti tukemme koostuu yksilötapaamisista, joissa tarjotaan keskustelutukea. Tietenkin päihteistä ja rikoksista irtautuminen on se, mitä monen kanssa työstämme. Monet teemat ovat kuitenkin naiserityisiä: teemme paljon identiteettityötä, tunne- ja voimavaratyöskentelyä sekä käyttäytymisen ja toiminnan hallintaa. Käsittelemme paljon läheisiä ihmissuhteita koskevia teemoja. Naisvangeista puhuttaessa äitiys on yksi vahva teema. Sukupuolella on kokemuksissa merkitystä, sillä heillä on elämänkokemuksia ja haasteita, jotka vaativat erityistä tunnistamista ja osaa- mista niiden käsittelyyn, Sari täsmentää.

Monet asiakkaat liittyvät toimintaan jo vankeus- tai rikosseuraamusaikana. RETSin työntekijät käyvät säännöllisesti tapaamassa asiakkaita vankiloissa tai yhdyskuntaseuraamustoimistoissa.

– Ajatuksena on rakentaa asiakkuus jo tuolloin, etteivät naiset vapauduttuaan putoa palveluiden ulkopuolelle. Meidän päällimmäinen tehtävämme on tarjota intensiivisesti tukea vapautumisen nivelvaiheessa. Toiveemme olisi se, että asiakkaat kauttamme kiinnittyisivät ja ohjautuisivat yhteiskunnan julkisiin hyvinvointipalveluihin. Tavoitteemme on tavallaan tehdä itsestämme heille tarpeettomia, Sari toteaa hymyillen.

Rikoksettoman elämän tukisäätiön naiserityinen työ on ollut osa palvelukirjoa vuodesta 2018. Sari on työskennellyt toiminnassa koko tämän ajan, josta toiminnan vastaavana vuodesta 2020. – Teen vahvasti vaikuttamis- ja verkostotyötä. Kuulumme pääkaupunkiseudulla Yhdessä Rikoksettomaan Elämään (YRE) -verkostoon, joka koostuu hyvinvointialueiden edustajista ja järjestötoimijoista. Tavoitteena on tehdä rakentavaa yhteistyötä ja edistää asiakkaiden palveluihin pääsyä ja ammattilaisten asiantuntijuutta ja osaamista. Vaikuttamistyönä pohdin asiakkaidemme kannalta keskeisiä ilmiöitä ja nostan niitä esille. Kouluttaminen on yksi tärkeä työmuoto.

Naiset ja rikollisuus

Rikolliset naiset ovat marginaali marginaalin sisällä. Koko vankimäärästä naisvankien osuus on 7–8 %. Määrällisesti naisvankeja on 200–300 per vuosi. Sari kertoo, että vankien määrä heijastaa suhteellisen hyvin naisten osuutta rikollisessa alakulttuurissa.

Naisten yleisin vankeuden syy on väkivalta- tai henkirikos. Yllättävästi prosentuaalinen osuus on jopa suurempi kuin miehillä. Viime vuonna tuomion saaneista naisista 42 % oli saanut tuomion väkivalta- tai henkirikoksesta. Seuraavaksi yleisin syy on huumausainerikokset, kolmantena ovat petokset ja erilaiset talousrikokset.

– Tämä on usein heijastusta heidän omista elämänkokemuksistaan – monesti väkivallan kokijoista tulee tekijöitä, Sari sanoo. – Naisvangeilla korostuu lähisuhdeväkivalta. Lähes 70 % naisvangeista on tullut pahoinpidellyksi kumppaninsa toimesta. Miesvangeilla sama luku on alle 10 %. Naisten ja miesten väkivalta eroaa myös siinä, että miesten tapauksissa tekijä harvemmin tuntee uhria, se on enemmän sattumanvaraista katuväkivaltaa. Naisilla väkivallanteot useimmiten kohdentuvat henkilöön, jonka he tuntevat. Naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa on iso yhteiskunnallinen ongelma, ja se näkyy naisvankiemme elämäntarinoissa.

Rikoksen tielle astutaan usein jo varhain.

– Naisvangeilla on paljon ylisukupolvisia ongelmia: laitostaustaa, sijoituksia, kiintymyssuhdehäiriöitä ja vaille jäämi- sen kokemuksia. Nuoruudessa on lähdetty hakemaan turvaa yhteisöistä, jotka ovat ajaneet syrjäytymiskierteeseen. Naisvangeilla korostuvat erilaiset mielenterveyden häiriöt ja traumaattiset elämänkokemukset. Tämä heijastuu myös annettavaan tukeen.

– Moni on kokenut jo varhaislapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Väkivalta on kietoutunut heidän elämäänsä jo ani varhain. Nämä asiat on hyvä tiedostaa. Kun ihminen tulee palveluun asiakkaaksi, hän saapuu siihen elämänhistoriansa, kokemustensa ja traumojensa kanssa. Kaiken lähtökohtana on traumasensitiivisyys ja traumainformoitu työote. Usein ongelmat voivat näyttäytyä asiakkaissa reaktiivisena tai impulsiivisena käyttäytymisenä, ja tuolloin meille on tärkeää tiedostaa nuo pohjasyyt. Työotteellamme voimme luoda vakautta ja turvallisuutta.

Rikollisuuden ihannointia

Nykyisin mediassa on paljon puhetta nuorisojengeistä ja niiden toteuttamasta katuväkivallasta. Tiedustelen Sarilta, näkyykö tämä RETSin asiakkaissa.

– Kyllä se näkyy. Viimeisen reilun vuoden aikana olemme huomanneet, että asiakasprofiilimme on muuttunut nuoremmaksi. Kohtaamistyössä on tullut uudenlaisia ilmiöitä mukaan, olemme havainneet tietynlaista rikollisuuden ihannointia. Populaarikulttuurissa on puhuttu paljon roadman-ilmiöstä, jossa väkivaltaa, rikoksia ja huumeita glorifioidaan, ja tämä ilmiö on näkynyt meilläkin. Tilastoja ei vielä ole, mutta tämä on ollut tällaista empiiristä havainnointia.

Tämä haastaa asiakastyön toteuttamista, koska on pysyttävä ajan hermolla.

– On eri asia työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat kiinni perinteisessä rikollisuudessa, kuin henkilöiden, jotka ihannoivat rikollisuutta ja näkevät sen siistinä juttuna. Henkilöiden, joilla on valtava imu rahaan ja valtaan. Miten pystymme tähän vastaamaan, siinä riittää pohdittavaa…

Sosiaalinen media on yksi syy ilmiön yleistymiselle. Se on luonut alustan monenlaiselle ajattelulle ja asioiden vaikutuspiiriin joutumiselle.

– Rikollisverkostot käyttävät hienosti hyödyksi somealustoja. Monilla näistä nuorista on laitostaustaa, mutta ammattilaisilla ei ole ollut tarpeeksi resursseja ja aikaa tarttua niihin tarpeisiin, joita nuorilla on silloin ollut. Nuoret ovat lähteneet vääristä porukoista etsimään turvaa ja yhteenkuuluvuutta. Nuoruus on vaihe, jolloin me kaikki haluamme erityisesti kuulua johonkin porukkaan. Jos ei ole turvallisia aikuisia ja kavereita ja kokee itsensä ulkopuoliseksi, on inhimillistä mennä ovesta sisään, jos joku sen sinulle avaa. Varsinkin kun lupauksena on kaikkea siistiä. Houkutukset ovat niin suuret, ettei ole kykyä vastustaa ja ajatella asioita pidemmälle.

Tytöt jengeissä

Entä tytöt? Onko jengirikollisuus vain poikien ongelma?

– Helsingin poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan puitteissa puhutaan hyvin pienestä määrästä tyttöjä. Moni on kuitenkin piilossa, ja eikä heitä ole poliisin tilastoissa tunnistettu. Kun katsomme palvelujamme, jotka keskittyvät vankeusajan jälkeiseen elämään, paljastuu, että kyllä heitä on. Asiakkaidemme keski-ikä on ollut 40–50 vuotta, nyt heissä on entistä enemmän parikymppisiä nuoria aikuisia.

Mielenterveyden haasteet nousevat esiin näiden tyttöjen elämäntarinoissa. – Parhaiten pystyisimme estämään tyttöjen ajautumista rikollisuuteen ja syrjäytymiseen tunnistamalla tyttöjen erityiset haavoittuvuustekijät. Miten pystyisimme paremmin tunnistamaan ulkoisia merkkejä, kuten riskikäyttäytymistä ja olemuksen muutoksia.

– Tutkimuksista käy ilmi, että tytöt voivat huonosti. Mielenterveyden huomioon ottaminen jo varhaisessa vaiheessa olisi ensisijaista. Lastensuojelulaitoksissa olisi tärkeää moniammatillinen tiimityöskentely, jossa sosiaalialan ammatillisuutta olisi yhdistettynä mielenterveysosaamiseen. Tytöillä mielenterveyden haasteisiin liittyy vielä paljon kasvu- ja kehityshaasteita ja identiteettityöskentelyä. Meidän asiakkaamme kokevat useimmiten, että heidän ongelmansa ja traumansa on ohitettu. Tästä syystä ymmärryksen ja osaamisen lisääminen ammattilaisten parissa olisi hyvin tärkeätä.

Ihmiskauppa on globaali ongelma. Esimerkiksi Ruotsissa on noussut esiin, että nuorten jengirikollisuudessa tytöt ovat kohdanneet ihmiskaupan ja seksuaaliväkivallan muotoja. Kysyn Sarilta, onko Suomessa tällaista käynyt ilmi.

– Vaikea sanoa. Kun puhutaan rikollisuudesta ja tytöistä yleisesti, niin siihen liittyy kiinteästi ihmissuhteet, ja usein myös seksi ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Olemme nähneet viitteitä ohjatusta prostituutiosta, ja siihen saattaa liittyä ihmiskaupankin elementtejä. Ilmiön laajuuteen en osaa ottaa kantaa, koska puhumme kuitenkin yksittäisistä tapauksista. Olematon ongelma tämä ei kuitenkaan ole – yksikin ihminen on liikaa.

Varhainen tunnistaminen ja toimijoiden välinen yhteistyö on keskeisessä asemassa jengiytymisen estämisenä.

– Koulumaailma olisi keskeinen. Oppivelvollisuus jatkuu 18 vuoteen, niin olisi hienoa, jos pystyisimme vaikutta- maan niihin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat syrjäytymisvaarassa ja riskissä ajautua jengirikollisuuden pariin. Se olisi ideaalitilanne – eikä sen toteutuminen tässä hetkessä näytä kovin ruusuiselta. Nyt nuorten asiakkaidemme määrä on kasvussa, ja se on huolestuttavaa.

Sari Lönnberg toimii Rikoksettoman elämän tukisäätiössä naiserityisen työn vastaavana asiantuntijana.

– Meidän pitää hahmottaa se todellisuus, jossa elämme. Meidän keski-ikäisten ja vanhempien maailma eroaa suuresti nuorten maailmasta, Sari Lönnberg muistuttaa.

On kuitenkin asioita, joihin voimme vaikuttaa. Sari Lönnberg antaa lopuksi arvokkaita neuvoja:

– Meidän pitää hahmottaa se todellisuus, jossa elämme. Meidän keskiikäisten ja vanhempien maailma eroaa suuresti nuorten maailmasta. Nuorten elämä rakentuu someen, ja meidän aikuisten on arvokasta tietää, mitä siellä tapahtuu. Meidän tulee olla aidosti kiinnostuneita nuorten arjesta ja elämästä, tiedostaa olemassa olevat riskit, ja käydä niistä avointa keskustelua. Turvataitojen antaminen on arvokasta, sillä harva nuori täysin ymmärtää, millaisia rekrytoijia tai saalistajia voi olla liikenteessä. Välitetään toisistamme ja ollaan yhteiskuntana avoimempia toisillemme. Nämä ovat meidän yhteisiä asioitamme – tämän päivän nuoret ovat huomisen aikuisia.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen, RETS